Meillä - kaikenlaiseen lestadiolaisuuteen varauksella suhtautuvassa perheessä - oli jokin aika sitten vieraana nuori lestadiolaispiireihin syntynyt ja niissä edelleenkin liikkuva nuori nainen. Ruokapöytään siirryttyämme kysyin, voisiko hän lukea ruokarukouksen. Tyttö heitti torjuvan ilmeen päälle ja kieltäytyi ehdottomasti. Asia oli ikään kuin loppuunkäsitelty.
Näin jälkikäteen mietityttää vielä asia. Onko kyseessä vain helsinkiläinen erikoisuus, vai onko ruoan siunaaminen saarnattu synniksi?
Körttipiireissä käsittääkseni ruoan siunaaminen ei kuulu tapoihin.
Näin jälkikäteen mietityttää vielä asia. Onko kyseessä vain helsinkiläinen erikoisuus, vai onko ruoan siunaaminen saarnattu synniksi?
Körttipiireissä käsittääkseni ruoan siunaaminen ei kuulu tapoihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että te ette ole uskomassa. Hän ei ehkä halunnut harjoittaa uskontoaan toisuskoisten kodissa ainakaan näkyvällä tavalla.
Kun en itsekään ole lestadiolainen, en tiedä onko heillä tapa lukea tai laulaa ruokarukous edelleen käytössä. Alkuperäiseen luterilaiseen tapakulttuuriin se kyllä kuuluu.
Olen itse körttikodista ja voin vakuuttaa, että kyllä ainakin minun lapsuudessani 1960-1970-luvuilla herännäisperheissä oli vielä tapana lukea ruokarukous.
Ilman muuta ruokarukous voidaan lukea. Kysymys on pikemminkin muodostuneesta tavasta. Taitaa olla niin, että suurimmassa osassa vl-perheitä vain ei lueta ruokarukousta lukuunottamatta "erikoishetkiä", kuten vaikkapa joulua. Ehkä siksi tyttö ei suostunut lukemaan, koska ei osannut ts. se ei tuntunut hänestä luontevalta. Tiedän kyllä perheitä, joissa aika usein ruoka siunataan.
Ei kyse ole mistään vl-ilmiöstä, vaan siitä että tyttö heittäytyi epäkohteliaaksi. Olisi voinut edes muiden takia lukea rukouksen, vaikka itsellään ei tapana olisikaan.
Hän ei luultavasti tienyt miten rukoillaan omilla sanoilla, koska ei ole saanut siihen minkäänlaista mallia. Ääneen rukoilemista en ole ennen tavannut lessupiireissä. Rukoileminen on aika vierasta kaikissa leastadiolaispiireissä.
Seuroissa luetaan tosivanhoja rukouksia , valmiita rukouksia kirjasta. Näin on aina tehty ja kaavat ovat PYHIÄ rikottavaksi.
En sano etteikö valmiit rukoukset olisi kauniita, mutta niistä puuttuu jotain.
Tytön ei varmaankaan halunut loukata , vaan luultavasti hän meni lukkoon ja pelästyi.
Rukoushan on kristityille yhtä tärkeää ja samalla itsestään selvää kuin hengittäminen. Ruokarukoushan kuuluu niihin valmiisiin ulkoa opittaviin rukouksiin. Ei siinä tarvita "omin sanoin" rukoilemista.
Mielestäni monilapsisessa perheessä kannattaa pitää kiinni sekä tarkoista ruoka-ajoista että ruokarukouksesta. Se kokoaa perheen yhteen. Ilta- ja aamurukousten pitäminen on sitten jo huomattavasti vaikeampaa. Ilmeisesti nekään eivät kuulu lestadiolaisperheiden ohjelmaan? Lestadiolaisuus taitaakin olla ideologia eikä uskonto?
Leastadiolaisuus saadaan jo pienenä syntyessä äidinmaidosta. Ja lapsi kasvaa tämän KULTTUURIN sisäpuolella oppien noudattamaan kaikkia sääntöjä. Lapsi ei epäile, vaan tekkee niin kuin heille opetetaan. Kaikki "säännöt" juurtuvat heihin todella syvälle ja tämä on este heidän omakohtaiseen uskoon tulemiselle ja rakkauden evankeliumin löytämiselle.
Kun on lain orjuuttama isienperinnäis sääntöjen "Kilvoittelija", ei voi olla löytänyt Jeesusta, sillä Kristus on lainloppu.
Hän tuli täyttämään lain, sillä hän tiesi ettei yksikään ihminen siihen pysty.
Rukoileminenko vierasta? Me ainaki luettiin pienenä äitin ja isän kanssa iltarukoukset. Ja niitä ei paljon kirjoista luettu ku jokkaine seittemän lasta lisäs aina omien kavereittesa nimet ja omat huolet.
Ja monesti seuroissaki puhuja kiittää ja rukoillee omasanasesti ennenku alottaa... Rukous on tärkeetä ainaki mulle.
Ruoka siunataan edelleen tänä päivänä kun kaikki olemme koolla.
>>
Körttipiireissä käsittääkseni ruoan siunaaminen ei kuulu tapoihin.
>>
Tunnettu körttisaarnaaja, Aku Räty oli kerran matkallaa syönyt paikallisessa ruokapaikassa ja siunannut kaikkien nähden ruokansa. No joku viereisen pöydän ilveilijä ei malttanut pitää suutansa kiinni tämän nähdessään, vaan huikkasi Akulle: "Mahtoiko tuo ruoka tuosta lisääntyä?" Tähän Aku vastasi hyvin rauhallisesti ja asiallisesti: "Vaikkei se siitä ehkä lisääntynyt, siihen tuli kuitenkin huomattavasti parempi maku."
Siunattu, hyvällä omallatunnolla nautittu jokapäiväinen ruoka on hyvää.
matalan profiilin pitäminen eli omaa uskoa ei haluta esitellä muille. Kyllä silti ennen herännäiskodeissa oli ruokarukoukset ja muutakin kotihartautta. Lestadiolaisia en lainkaan tunne.
Mutta palstanne on vireä ja siinä on mielenkiintoisia keskustelunaiheita.
Siunaaminen?