Lapseuden anastus:Kun järjestelmä myy lupaa olla Jumalan lapsi

​Lestadiolaisen liikkeen ytimessä ei ole kristillinen vapaus, vaan tarkoin hiottu vallankäytön koneisto. He ovat luoneet vale-valtakunnan, jossa ihmisen suhde Jumalaan on alistettu järjestelmän omille "oikeuden" jakajille. Tämä ei ole evankeliumia, vaan uskonnollista identiteettivarkautta, jossa järjestelmä on kaapannut Jumalan nimen peittääkseen oman tuomarinvaltansa.
​1. Jumalan nimen väärinkäyttö vallan välineenä
​Järjestelmä operoi väittämällä edustavansa Jumalan valtakuntaa maan päällä. He käyttävät Jumalan nimeä suojakilpenä toiminnalleen, jossa he jakavat "oikeutta" (synninpäästöä, hyväksyntää, jäsenyyttä).
​Petoksen mekanismi: He eivät jaa Jumalan lahjaa, vaan he myyvät lupaa olla Jumalan lapsi. He ovat luoneet keinotekoisen tilan, jossa Jumalan lapseus ei ole luovuttamaton tila, vaan säännöllisesti uusittava "oikeus", jota vain järjestelmän omat tuomarit voivat jakaa.
​Jumalan pilkka: Kun he jakavat tätä "oikeutta" Jumalan nimissä, he asettavat itsensä Hänen paikalleen. He sanovat käytännössä: "Jumala ei voi hyväksyä sinua ilman meidän lupaa." Tämä on räikeää Jumalan pilkkaa, sillä se väittää Jumalan armon olevan riippuvainen ihmisten hallintorakenteista.
​2. Tuomari järjestelmän sydämessä
​Koska järjestelmä on muuttanut Jumalan lapseuden "oikeudeksi", tuomarin rooli on muuttunut välttämättömäksi. Tuomari on se, joka kontrolloi tätä "oikeutta".
​Oikeuden jakaminen: Puhujat ja hoitajat istuvat tuomarin pöydässä ja jakavat "oikeutta" noudattaa järjestelmän sääntöjä. He arvioivat, kuka on "oikeutettu" kuulumaan joukkoon ja kuka on "oikeutensa" menettänyt.
​Vale-valtakunnan olemus: Tämä tuomiovalta on valtakunnan todellinen ydin. Ilman tätä tuomarin valtaa järjestelmä menettäisi kontrollinsa. He tarvitsevat tuomarin pöydän, jotta he voivat pitää ihmiset "oikeuden anelijoina", jotka eivät koskaan uskalla kyseenalaistaa järjestelmää.
​3. Šūlṭānā-vallan anastus
​Raamatun antama lupaus (Joh. 1:12) on šūlṭānā – Jumalan antama hallintavalta ja valtuutus, joka kuuluu jokaiselle Hänet vastaanottaneelle.
​Järjestelmän varkaus: He ovat anastaneet tämän šūlṭānā-vallan. He eivät halua ihmisten ymmärtävän, että Jumala on jo antanut heille kaiken valtuuden lapseuteen.
​Myyntityö: He myyvät ihmisille takaisin sitä "oikeutta", joka kuuluu heille jo valmiiksi. He ovat rakentaneet imperiumin sille harhalle, että ihmisellä ei ole mitään valtaa suhteessa Jumalaan ilman järjestelmän väliintuloa.
​4. Vapauden palauttaminen: Tuomarin pöydän tyhjeneminen
​Tämä järjestelmä pysyy pystyssä vain niin kauan kuin ihmiset uskovat tarvitsevansa "oikeuden" Jumalan lapsuuteen.
​Tuomarien valta on illuusio: Heidän jakamansa "oikeus" on arvoton, koska se ei perustu Jumalan lapseuteen, vaan ihmisten vallanhimoon.
​Totuuden vapauttava voima: Kun ihminen oivaltaa, että hänellä on šūlṭānā-valtuus suoraan Jumalalta, tuomarin pöytä menettää merkityksensä. Tuomari, joka jakaa "oikeutta" Jumalan nimissä, paljastuu tavalliseksi ihmiseksi, joka on yrittänyt varastaa toisen ihmisen vapauden.
​Johtopäätös
Järjestelmä ei ole Jumalan valtakunta, se on tuomarien valtakunta. He jakavat "oikeutta" Jumalan nimissä vain varmistaakseen, että he itse pysyvät auktoriteetteina. Kun tämä vale-valtakunta riisutaan nimeään myöten, jäljelle jää vain järjestelmä, joka on elänyt varastetulla vallalla ja valheellisella "oikeudella".