Joko sun elämään

Perjantai jutut rullaa.

Sä mitään naista koskaan saa!!

🤣 👍

Trololoo

Elämääni olisi ehkä pystynyt, mahtunut joku aikuisen ihmisen tavoilla käyttäytyvä vielä kahdeksan-kymmenen vuotta sitten! Mutta koska elämä heitti tähän henkilökohtaiseen elämään tämän tragerian, mitä joudun kaiketi sietämään läpi elämäni vanhuuteen saakka vaikka en todellakaan haluaisi / jaksaisi enää katsoa läpi sormien.
Eikä nyt puhuta minkäänlaisesta kiinnostuksesta, ihastuksesta tai tunteista joita olisi kenelläkään vieraalla miehellä itseäni kohtaan.
Nyt puhutaan, tulkitaan kaikkea äärimmäisen vakavana ja typeränä kiusaamisena ja jonkinlaisena pakonomaisena lapsellisena tuhoavana ja yksittäistä ihmistä loukkaavana ahdisteluna mille ei näy helppoa loppua.
Kirjoittajista oletan, että suurin osa on aikuisia vastuullisia ja itsestään huolehtivia ihmisiä.
Tässä mukana ei voi olla mustasukkaisuutta itsestäni, koska en ole suhteillut kenenkään / vastakkaisen sukupuolen kanssa reiluun kymmeneen vuoteen.
Kysymys ei ole liioin myöskään minkäänlaisista järjettömistä tai ylipääsemättömistä vaatimuksista toiseen ihmiseen, koska tavallisessa elämässä ei yleensä ole fiksua vaatia vieraalta ihmiseltä peruskäyttäytymistä kummempaa asiaa.
Mutta jonkinlaisia käytöstapoja lienee silti oikeus odottaa toiselta ihmiseltä, ihmismäistä käyttäytymisistä sekä luotettavuutta.
Muut tärkeät asiat: Päihteettömyys, mielenterveysongelmat, kirkossa kuulutettu sitoumus, väkivaltainen käyttäytyminen ja iän puolesta sopimaton jatkona.
Kysymys kuuluu kaikille lukijoille?
Kuinka ihmeessä ajattelette kaiken jälkeen ja tässä tilanteessa olevan ihmisen haluavan jotain lähentymistä ihmiseltä kuka on täysin sopimaton henkilö ja ei kykenevä suoriutumaan tutustumisesta toiseen ihmiseen. Ja missä vaiheessa tapahtui tämä, että ajattelitte ihmisellä itsellään ei ole asiaan mitään sanottavaa, näkökantaa.
Milloin kukaan tajusi kysyä henkilöltä yhtään mitään ratkaisevaa, mikä /millä olisi hyvin suuri vaikutus aivan kaikkeen?
Kukaan ei kysynyt yhtään mitään, kukaan ei pysähtynyt kohdalle ja tullut juttelemaan.
Paitsi muutama työn puolesta oleva virka ihminen.
Missä oli teidän vieraiden ihmisten taholta tuleva ymmärrys siitä, että miten huonosti asiat olivatkaan? Mitään normaalia ei ole ollut koko aikana, kenenkään kanssa ei yhtään mitään ole!

Eikä tarvitse olla näin asioiden ollessa ja kun itselläni ei ole arvoa edes sen vertaa, että kukaan vaivautuisi kuuntelemaan, kysymään mitään tai ottamaan vakavasti.

Kyllä, samaa mieltä. Ansaitset paljon parempaa 🥰

Eroahdistus ja paukkuherkkä.

Joku saattaa silti yrittää ujuttautua, mutta eihän sinne ainakaan kahta mahdu kerralla, jos se sykähtelee vain yhdelle.

Syö paljon ja muodostaa metaania, mutta palkitsee lypsyaikaan, kun kovan työn tuloksena navettamirrikin saa masun täydeltä lämmintä vastapuristettua maitoa.

Niitä taitaa olla sekalaisessa rivissä monta kuin jossain Sims- pelissä.

Hyvä!! Nauti. Pidä hauskaa. Et tarvitse pihtareita nausia!