Istunkohan joskus ulkomailla hotellin parvekkeella sen hetkisen rakkaan kanssa ja katson merelle päin. Kerronko hänelle kuinka tunnen itseni raajarikoksi seurauksena menetyksistä. Tunnenko väsymystä mikä on syvemmällä tasolla. Sitä mikä kertoo että elämä on jättänyt jälkensä. Ei dramatiikkaa, ei vihaisuutta. Vain hiljaisen väsymyksen kuin olisi jo valmis palaamaan kotiin.
Vai istunko hänen kanssa joka myllersi sieluni eikä mikään kokemistani asioista satuta minua.
Vai istunko hänen kanssa joka myllersi sieluni eikä mikään kokemistani asioista satuta minua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oma sunnuntaini ei ole luova. Lähinnä tiedostan kykyni välittää ja muistelen hyvällä yhteyttä jota olen johonkin rakkaaksi kokemaani tuntenut.
Hienoja ajatuksia sinänsä, toteutumista vaille.
Talo luo varjon parvekkeelle mutta jalkakarvani eivät ole huolissaan. Lämmin tuuli puhaltaa vienosti. Kirkaskuvioinen paita tekee minut näkyväksi. Näenkö avautuvassa maisemassa jotain minkä kerran näin hänessä. Jotain millä ei voi koskaan olla enää muuta merkitystä kuin tuoda hänet mieleen. Kun sen katsominen tai sitä lähellä olo ei ole enää ihmeellistä. Ne vaihtoivat paikkaa tärkeydessään. Kuu vaihtui auringoksi ja aurinko kuuksi. Kaikki se täyttyi hänellä ja kaiken sen olisin häneen vaihtanut. Miten on mahdollista rakastaa näin paljon.
Ap
Haluaisin kertoa hänelle mitä ajattelin ja mitä minulle tapahtui.
Kerro.
Joo. Sen kerron sunnuntaistani, että minun on erittäin ja todella vaikea ajatella että myllertäisin kenenkään sielua, vaikka omani olisikin myölertynyt.
Lähden nyt jatkamaan sunnuntaita kävelyn merkeissä.
Toivottavasti jälkimmäinen. Kyllä silti asiat satuttaa elämässä valitettavasti, mutta onhan ne helpompi kestää toisen kanssa.