Vanhoillislestadiolaisuus on ajautunut aikaan, jossa Valde seisoo yhä yksinäisempänä oikean opin puolustajana. Hän taistelee voimakkaampaa eksytystä vastaan, mutta hänen äänensä hukkuu siihen hiljaiseen virtaan, joka kuljettaa koko siionia väärään suuntaan.
Ennen syntyi eriseuroja. Ennen harhaoppi lähti ulos, irtosi ja paljasti itsensä. Nyt tilanne on kauheampi. Nyt ei enää synny eriseuroja sillä tavalla kuin ennen. Nyt näyttää siltä, että koko siioni on itse menossa eriseuraan, hitaasti ja määrätietoisesti, Valden vastustuksesta huolimatta. Se, minkä piti pysyä Jumalan valtakuntana, on alkanut muistuttaa joukkoa, joka kulkee yhdessä pois siitä uskosta, jonka se kerran tunnusti.
Valde varoittaa, mutta häntä ei kuunnella. Hän muistuttaa vanhasta opista, mutta hänelle vastataan hymyllä, vaikenemisella tai väsyneellä olankohautuksella. Hänen huolensa nähdään häiriönä. Hänen vakavuutensa nähdään liioitteluna. Hänen murheensa nähdään vanhan ajan pelkona. Mutta juuri siinä on tämän ajan eksytyksen voima: se ei tule avoimena kapinana, vaan rauhallisena mukautumisena.
Siksi TV-näytöt suviseurateltassa eivät ole vain tekninen ratkaisu. Ne ovat merkki. Ne ovat näkyvä kuva siitä, miten raja maailman ja siionin välillä on muuttunut epäselväksi. Ensin sanotaan, että kyse on vain käytännöstä. Sitten sanotaan, ettei tässä ole mitään hengellistä. Lopulta kukaan ei enää edes muista, miksi tällaisia asioita joskus varottiin.
Valde näkee tämän. Hän näkee, että kysymys ei ole vain näytöistä, järjestelyistä tai uusista tavoista. Kysymys on hengestä. Kysymys on siitä, mikä saa tulla sisälle ja mitä pidetään enää vaarallisena. Kun varoituksen ääni vaikenee, eksytys ei enää tarvitse hyökkäystä. Se on jo sisällä.
Ja juuri siksi epätoivo on niin suuri. Valde ei taistele ulkopuolista vihollista vastaan, vaan omaa joukkoaan vastaan. Sitä joukkoa, jonka hän tahtoisi nähdä säilyvän oikeassa uskossa. Hän ei tahdo hajottaa, vaan varjella. Hän ei tahdo rakentaa omaa puoluetta, vaan estää koko siionia luisumasta pois perustaltaan.
Mutta mitä voi yksi ääni tehdä, kun koko kansa tahtoo kulkea eteenpäin? Mitä voi yksi varoittaja tehdä, kun kuuntelijat ovat jo päättäneet, ettei vaaraa ole? Mitä voi Valde tehdä, kun vanha oppi muuttuu ihmisten mielissä raskaaksi taakaksi ja uusi mukautuminen alkaa näyttää rakkaudelta?
Tämä on murheen aika. Ei siksi, että eriseura olisi syntymässä jonnekin reunalle, vaan siksi, että eriseuran henki on leviämässä keskelle siionia. Se ei ehkä kutsu itseään eriseuraksi. Se ei ehkä tunnusta luopuvansa mistään. Se puhuu rauhasta, yhteydestä ja ajanmukaisuudesta. Mutta samalla se vie mukanaan sen vakavuuden, sen kuuliaisuuden ja sen maailmasta erottautumisen, jonka varassa vanha usko ennen seisoi.
Valde seisoo vielä. Hän vastustaa vielä. Hän varoittaa vielä. Mutta ympärillä oleva joukko ei enää hätkähdä. Se on kaikkein pelottavinta. Ei se, että eksytys huutaa kovaa, vaan se, että siioni ei enää tunne sitä eksytykseksi.
Ja niin jää jäljelle raskas kysymys: onko Valde viimeinen varoittava ääni ennen kuin koko joukko menee sinne, minne se ennen pelkäsi joutuvansa?
Ennen syntyi eriseuroja. Ennen harhaoppi lähti ulos, irtosi ja paljasti itsensä. Nyt tilanne on kauheampi. Nyt ei enää synny eriseuroja sillä tavalla kuin ennen. Nyt näyttää siltä, että koko siioni on itse menossa eriseuraan, hitaasti ja määrätietoisesti, Valden vastustuksesta huolimatta. Se, minkä piti pysyä Jumalan valtakuntana, on alkanut muistuttaa joukkoa, joka kulkee yhdessä pois siitä uskosta, jonka se kerran tunnusti.
Valde varoittaa, mutta häntä ei kuunnella. Hän muistuttaa vanhasta opista, mutta hänelle vastataan hymyllä, vaikenemisella tai väsyneellä olankohautuksella. Hänen huolensa nähdään häiriönä. Hänen vakavuutensa nähdään liioitteluna. Hänen murheensa nähdään vanhan ajan pelkona. Mutta juuri siinä on tämän ajan eksytyksen voima: se ei tule avoimena kapinana, vaan rauhallisena mukautumisena.
Siksi TV-näytöt suviseurateltassa eivät ole vain tekninen ratkaisu. Ne ovat merkki. Ne ovat näkyvä kuva siitä, miten raja maailman ja siionin välillä on muuttunut epäselväksi. Ensin sanotaan, että kyse on vain käytännöstä. Sitten sanotaan, ettei tässä ole mitään hengellistä. Lopulta kukaan ei enää edes muista, miksi tällaisia asioita joskus varottiin.
Valde näkee tämän. Hän näkee, että kysymys ei ole vain näytöistä, järjestelyistä tai uusista tavoista. Kysymys on hengestä. Kysymys on siitä, mikä saa tulla sisälle ja mitä pidetään enää vaarallisena. Kun varoituksen ääni vaikenee, eksytys ei enää tarvitse hyökkäystä. Se on jo sisällä.
Ja juuri siksi epätoivo on niin suuri. Valde ei taistele ulkopuolista vihollista vastaan, vaan omaa joukkoaan vastaan. Sitä joukkoa, jonka hän tahtoisi nähdä säilyvän oikeassa uskossa. Hän ei tahdo hajottaa, vaan varjella. Hän ei tahdo rakentaa omaa puoluetta, vaan estää koko siionia luisumasta pois perustaltaan.
Mutta mitä voi yksi ääni tehdä, kun koko kansa tahtoo kulkea eteenpäin? Mitä voi yksi varoittaja tehdä, kun kuuntelijat ovat jo päättäneet, ettei vaaraa ole? Mitä voi Valde tehdä, kun vanha oppi muuttuu ihmisten mielissä raskaaksi taakaksi ja uusi mukautuminen alkaa näyttää rakkaudelta?
Tämä on murheen aika. Ei siksi, että eriseura olisi syntymässä jonnekin reunalle, vaan siksi, että eriseuran henki on leviämässä keskelle siionia. Se ei ehkä kutsu itseään eriseuraksi. Se ei ehkä tunnusta luopuvansa mistään. Se puhuu rauhasta, yhteydestä ja ajanmukaisuudesta. Mutta samalla se vie mukanaan sen vakavuuden, sen kuuliaisuuden ja sen maailmasta erottautumisen, jonka varassa vanha usko ennen seisoi.
Valde seisoo vielä. Hän vastustaa vielä. Hän varoittaa vielä. Mutta ympärillä oleva joukko ei enää hätkähdä. Se on kaikkein pelottavinta. Ei se, että eksytys huutaa kovaa, vaan se, että siioni ei enää tunne sitä eksytykseksi.
Ja niin jää jäljelle raskas kysymys: onko Valde viimeinen varoittava ääni ennen kuin koko joukko menee sinne, minne se ennen pelkäsi joutuvansa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä pitäisi Valde Palolankin puhua kansan kielellä, niin että ihmiset ymmärtävät, mitä se haluaa sanoa. Käy niin kuin Erkki Reinikaiselle, puhui niin vaikeaselkoisesti, etteivät ihmiset ymmärtäneet, mitä se halusi sanoa.
valde on joukon aivopesemä idiootti joka on jämähtänyt jälkeen srk on antikristus sen oppi muuttuu koko ajan
lahko mikä lahko ja vellu on antkristus jos se kuvittelee jakavansa synnin päästöä ei siis jeesus
no srk on lahko
jonkunlainen twrroristi järjestö
Täydellinen pimeys on laskeutunut yllesi, edes terve järki ei sano sinulle mitään.
En tiedä, onko Valdella mitään sanottavaa, viime talvena puhujainkokous tuli ulos netin välityksellä, ihmiset kuuntelivat Palolan puhetta korva tarkkana. Hän kovalla äänellä julisti avioeron synniksi, luulisi, että olisi kait ollut jotakin muutakin sanottavaa.
Kyllä ihmiset kuuntelevat, mutta mistään oikeista asioista ei puhuta.
no lestadiolaisten piireissö se on sallittu he eivät oke kristirtyjä vaan väärä uskoisia jos haluaa erota lahkoata ottaa avioeron ja ettii puolison muualta
jos haluaa säilyttää lahkon tavat mut ei halua erota se on toinen juttu
mutta raamatun nukaan jos köänryy keiaturyksi myös vaimo pitää järtää
ellei sitten vaimokin ota eroa lahkosta
Kauhulla tätä on katsottava. Jos Siion ei enää tunne eksytystä eksytykseksi, vaan pitää luopumista rakkautena ja mukautumista viisautena, silloin vaara on jo syvällä.
onhan se kun uskotaan synnit raamatun vastasesti anteeksi niin helvettihän siinä odottaa
Uusimmat eriseurat lienevät okolalaisuus Keniassa ja alajokilaisuus Minnesotassa.
Onko näkyvillä mitään merkkejä tulevista uusista eriseuroista?
lestadiolaiset pitää polttaa roviolla
ehkä putin laittaa ne keskitys leireihin
Aloittaja, tarkentaisitko mistä on kysymys! Onko Palola eri mieltä jostakin näytöstä suviseurateltassa vai onko kysymys muista asioista? Eihän pelkän laulujen sanat näyttävän TV-näytön vuoksi ole mitään eriseuraa tulossa.
kyllähän siitä näkyy puhuja ja kanttorikin -LIIKKUVANA!!!!!
ah ja voi, voi syntisiä aikoja kun laineet lyö jumalanvaltakuntaan!!!
Kyse ei ole vain yhdestä näytöstä tai teknisestä ratkaisusta, vaan laajemmasta suunnasta. Valde edustaa monen mielestä sitä vanhaa vanhoillislestadiolaisuutta, jossa rajat, seurakuntaoppi ja maailmasta erottautuminen ymmärrettiin paljon selvemmin.
Nyt uudet tuulet puhaltavat, ja juuri siksi tällaisetkin asiat nousevat merkiksi jostakin syvemmästä. Monelle vanhoillislestadiolaiselle, jopa saarnaajalle, seurakuntaoppi näyttää menneen epämääräiseksi. Siksi kysymys ei ole vain siitä, näkyvätkö laulujen sanat ruudulla, vaan siitä, mitä kaikkea samalla pidetään enää hengellisesti merkityksellisenä.
1. Uskonto on vaihtunut "sosiologiseen heimoon"
Kun usko katoaa, jäljelle jää vain sosiaalinen kontrolli. Ihmiset eivät enää elä liikkeen mukaan siksi, että he uskoisivat siihen, vaan siksi, että he pelkäävät sosiaalista hylkäämistä tai he ovat liian riippuvaisia heimon tuomasta turvasta.
Se ei ole enää "lestadiolaisuutta", se on vain "tapa olla".
Siksi heille on aivan sama, mitä arvoja edustetaan tai mitä tapahtuu – kunhan he saavat pitää asemansa heimon sisällä.
2. Välinpitämättömyys on totuuden kuolema
Kun ihmiset sanovat olevansa jotain, mutta eivät välitä sen sisällöstä, he ovat valheen tilassa.
Se selittää, miksi hoitokokoukset ja hengellinen väkivalta saivat jatkua: kun totuudella ei ole väliä, valta on ainoa asia, joka merkitsee.
Heille lestadiolaisuus on vain tuotemerkki, jolla hallitaan ihmisiä ja pidetään valtaa yllä, mutta itse sisältö – se "oikea", jota he väittävät ajavansa – on kadonnut kauan sitten.
Turhaan Valde yrittää pitää palopuheita, koska juurisyitä ei haluta korjata, eli hoitokokousväkivaltaa tunnustaa ja pyytää anteeksi.
Hoitokokoukset pitää tuomita vääriksi, sanoa, että niiden takia vl-liike on mennyt harhaan.
kylöä se mun mielestä on politiikka
Hoitokokouksissa erotettuja en ole havainnut maailman vihaavan, joten eivät voi olla Kristuksen omia. Päinvastoin vihaavat uskovaisia sen vuoksi, ettei palvota heidän typerryttäviä salaliittoteorioitaan. Vihan ja trauman synnyttämät paranoidiset salaliittoteoriat ja niistä kiivas kiinni pitäminen näytön puuttuessa ja näytön vastaisesti ei todellakaan ole sellainen hedelmä, josta Raamatun mukaan tunnistaa oikean uskon.
Valde on uskovainen mies. Olen minäkin kokenut pientä vierautta niiden telttascreenien äärellä ottaen huomioon TV-päätöksen ja epäuskoisten pilkkakirveet aiheesta. En siis siksi, että niistä tulisi mitään sopimatonta, vaan siksi, että TV-päätös aikoinaan tehtiin sen vuoksi, että televisiosta tulee paljon sopimatonta. Pitää siedättyä hyväksymään, että ruuduista tulee sopivaakin ohjelmaa, ei se loppujen lopuksi muuta vaadi. Samalla on syytä muistuttaa itseään ja muita uskovaisia, että ruuduista tulee edelleen paljon lihaa ruokkivaa ohjelmaa, jota elävässä uskossa vaeltava kristitty ei hyvällä omallatunnolla voi katsoa. Valvokaa, sillä ette tiedä, milloin Ylkä tulee! Huolehtikaa, että lampuissanne on öljyä Yljän tullessa, ettei käy niin kuin tyhmille neitsyeille.
ryhmä neitsythän mantrasi koko ajan pidä huoli eette kuulu niihin
Eihän näyttö ole sama asia kuin tv. Näyttö on vain ruutu, mihin ohjataan liikkuvaa kuvaa sitten jostakin.
Pötkylän ehkäisee ja tuijottaa ruutua. Raiskaajien moraali on hakusessa.
Ei ole uutinen, että sinun raiskaajan moraali on hakusessa, mutta ymmärtääkseni aloituksessa ei puhuttu sinusta. Ei kannattaisi kaikkea ottaa itseen.
Rauhanyhdistykset osassa maata ovat alkaneet ehkäisemään raiskauksia jakamalla suurperheellisille isille tekopimperoita. Syksymmällä tulee sitten tietoa miten pimperot on perhe elämää rauhoittaneet.