Kiusaaja pettää kokoajan parisuhteessa. Työ ei innosta eikä nauti. Elämä on kurjaa. Itkee usein, kun on yksin.
Kiusatulle riittää yksi rakas eikä petä. Työ motivoi tekemään hyvin ja on innoissaan. Elämä on ihanaa. Hymyilee, vaikkakin välillä on yksin.
Kiusatulle riittää yksi rakas eikä petä. Työ motivoi tekemään hyvin ja on innoissaan. Elämä on ihanaa. Hymyilee, vaikkakin välillä on yksin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin hän on. Pelle on. Rikkinäinen hän oikeasti on. En sääli häntä. Syyllinen on, kun on paha olla!
No kuulostaa hieman erikoiselta jaottelulta. 😁 olen rakastunut erääseen, nautin työstäni ja minulle riittää yksi rakas kerralla. Tunteille kun ei mahda kuitenkaan mitään.
Sinä et olekaan kiusaaja!
Eikö se mennyt niin päin, että jos haluat tietää kuka on kiusattu niin tarkkaile kuka on yksin.
Kai ymmärrät, että kiusattuun kiusaaminen vaikuttaa niin, että hän tuskin on erityisemmin onnellinen ja todennäköisemmin hän myös vetäytyy yksinäisyyteen.
Mistä kehitit teoriasi?
Hän haluaa saada uhri-statuksensa läpi, ja vääntää mielikuvia siihen asti että löytää näkökulman sille ettei tarvitsisi tarkastella omaa toimintaansa millään tavalla. Vaan kaikki eri mieltä olevat ovat kiusaajia.
Hieman ärsyttää tämmöiset tyypit jotka hakevat sympatiaa oikeasti kiusatuksi tulleilta jotka eivät tunnista vielä tätä ihmistyyppiä, joka hakee hyväksyntää kohdistaa vihaa henkilöihin keistä ei itse pidä, käyttäen hyväksi ihmisten arkoja kohtia.
Kiusattu tuskin haluaa uhristatusta vaan välttää kiusatuksi leimaantumista kaikin keinoin.
Useimmiten todellisuudessa kiusaajat ovat kuitenkin heitä, joilla on ns. piirinsä ja he saattavat olla hyvinkin suosittuja.
Ulkoapäin seurattuna ei ole välttämättä niin helppoa tunnistaa kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu. Etenkin, jos kyse on taitavasta reaktiivisen henkisen väkivallan käyttäjästä.
Sepä se. Lähinnä se että moni uhriutumiseen taipuvainen luonne käyttää kulloinkin ajassa olevaa trendiä hyväkseen. Tässä ajassa kiusatuna oleminen on sellainen, mihin kukaan ei uskalla koskettaa varmuuden vuoksi. On olemassa tämmöinen ihmistyyppi joka hakeutuu jokaiseen rooliin missä voi olla uhri, ilman että kukaan uskaltaa kyseenalaistaa, ettei vahingossa satuta ihmistä jos on oikeasti kiusattu.
Ei nämä ole pahoja ihmisiä, mutta keinot millä rakentavat suojamuurin omalle toiminnalleen on kyseenalaisia. Vaikea on tunnistaa, ja mieluummin ottaa varman päälle ja komppaa, ennemmin kuin loukkaa aiheesta puhujaa vahingossa. Nettikeskusteluympäristö tekee tästä vielä vaikeampaa.
En juurikaan laita painoa nettikeskusteluille, koska täällä jokainen on kasvoton ellei ole rekisteröitynyt.
Minua on yritetty nimittää päin kasvoja uhriksi. Nimitys aiheutti minussa lähinnä vihaa ja ärtymystä. Vaikka olisikin kokenut raskaita kokemuksia yms. niin mielestäni on alentavaa tulla nimittämään uhriksi saati tulla säälimään ja voivottelemaan. Tietyssä kohtaa säälimisen ja uhriksi leimaamisen suhtautuminen tuntuu samalta kuin yritettäisiin viedä voima selviytyä ja olla ehjä ja kokonainen tietyistä kokemuksista huolimatta.
Kokemus ei ole identiteetti. Kiusatuksi joutuminen ei ole yhtä kuin uhri ja loppuelämän olemus ja nimike.
Juuri näin.