En tiedä jaksanko

enää suhdetta kenenkään kanssa, koska voi kestää kauan ennen kuin löytyy sellainen mies, jonka feromonit sopivat juuri minulle ja koska olen tottunut olemaan yksin ja halut ovat lähes kokonaan loppuneet, niin sekään ei vahvista sitä tunnetta että tarvitsisin uuden parisuhteen! Aivan liian monen asian pitäisi natsata, jotta suhde voisi syntyä! Ja se voi kestää jopa vuosia, että juuri sopiva mies löytyisi! Pelkkä ystävyyssuhde noin 70v miehen kanssa olisi helppo aloittaa ja minun ei tarvitsisi jaksaa etsiä ketään! Ihan toisin olisi voinut olla, jos olisin saanut jatkaa mieluisassa vakituisessa työpaikassa! Silloin olin nuorempi ja työnteko olisi ollut elämäni todellinen piristäjä ja silloin olisin jaksanut etsiä uutta miestä elämääni! Valtavia virheitä tehtiin, kun ei ymmärretty työn merkitystä minulle elämänilon tuojana! Olisi luullut kaikkien sen ymmärtävän! Henkinen jaksaminen oli vähissä ja koska työpaikoilla tuntui olevan ainoa tärkeä asia se, että työntekijät muistivat vuorosanansa projektiin liittyen, se vain lisäsi ahdistusta minussa! En halunnut olla ns. työpaikan keskipisteenä koskssan ja outoa ettei sitä ymmärretty, koska tiedossa olisi pitänyt olla että minulla on erityispiirteisyyttä! Sitä olen miettinyt paljon, että kuka tai ketkä eivät ymmärtäneet tuota asiaa mistä kirjoitin! Minulle oli valtavan tärkeää olla pelkkä työntekijä, eikä millään tavalla sellainen ihminen, joka olin kun jouduin olemaan kahdeksan tunnin ajan keskipsteenä, vaikka sellaiset asiat eivät edes kuulu työpaikalle, eikä minulta siihen kysytty edes lupaa! Käsi ylös kuka teistä haluaisi, että juuri sinun yksityisasioitasi ikäänkuin käsiteltäisin joka ikisellä työpaikalla! Voin vain todeta, että projektin toteutuksessa oli valtavia puutteita ja se tuntui pahalta, kun kukaan ei suoraan kertonut koskaan mistä siinä kaikessa oli kyse! Olisi ollut järkevää minun saada jatkaa minulle rakkaassa työpaikassa, koska minulle tärkeiden työkaverien kanssa olisimme voineet keskustella kaikesta! Olisin ymmärtänyt kaikki asiat paljon nopeammin, jos olisin saanut tehdä työurani siinä työpaikasssa! Kaikki ne vieraat työpaikat vain sekoittivat minun ajatuksiani entistä enemmän! Joten taas pääsen siihen, että proektin toteutus oli todella huonosti suunniteltu! Suorastaan ala-arvoista toimintaa minun näkökulmasta katsottuna! En vain jaksa projektia enää yhtään! Sen olisi pitänyt loppua jo vuosia sitten! Haluan vain noin 70v miehen ystäväkseni harrastuksiin! Ja tätä päätöstä en enää koskaan muuta! Miettikääpä aloittajat, miltä teistä olisi tuntunut joutua yhtä pitkäksi aikaa vastaavaan tilanteeseen mihin minut panitte! Minusta se kaikki on tuntunut todella epäoikeudenmukaiselta, koska aivan liian paljon ihmisiä esittämässä kaikkialla! Eikö teille kenellekään tullut mieleen koskaan se, kuinka rankalta se kaikki minusta tuntui! Projektin on loputtava tämän kesän aikana! Kun syyskuu alkaa, ei enää mitään esitystä missään projektiin liittyen! Kunpa vihdoinkin todella ymmärtäisitte minua ja sitä, kuinka raskaalta tuntui menettää minulle elämäni tärkein työpaikka!