Muistakaa tämä

Joskus kannattaa myös kuunnella anteeksipyyntö, jos toinen sitä tarkoittaa ja kertoo mitä tapahtui….

Tämä olisi ensimmäinen ja tärkein asia mikä jossain parisuhdekoulussa pitäisi opettaa. Intiimissä suhteessa oppii tuntemaan toisen heikot kohdat. Mikä tuo vastuun siitä, että niihin ei sörkästä suutuspäissään. Ei edes sitä ensimmäistä kertaa, vaikka olisi kuinka vihainen. Siitä alkaa hidas alamäki.

Ilkeilyä tai ei. Toivottavasti tämä on selvää: en jää taistelemaan tilasta yhdenkään uteliaan ja tunkeilevan naisihmisen kanssa. Ja kaksihan niitä on. Varjelen rauhaani kaikilla laillisilla keinoilla. En jaksa enkä halua nähdä tuon kaltaista ihmistä paikassa, joka on minulle ainoa rauhan ja levon tyyssija. En varsinkaan seuraavan 9 kuukauden aikana. Mitä teen vapaa-ajallani ja missä seurassa, on minulle tärkeää, entistä tärkeämpää.
Ymmärrän, että on imartelevaa kuunnella sitä mouruamista eikä sillä naispololla housut meinaa pysyä jalassa. Ehkä siinä on jotain viehättävää.

Usko kuitenkin tämä: Katselen sen lehmitytön pörräämistä sen ajan kuin olen sopinut ja niillä ehdoilla, jotka olen sopinut. Jos nyt kuitenkin tila käy vähiin eikä väistämään pääse, nopeutan prosessia. Luultavasti se on sinullekin helpompi niin. On sinussa hyviä puolia ja niitä arvostan. Ei se ole niin, että en pysty antamaan anteeksi vääryyttä. Se on niin, että en anna siihen toista tilaisuutta. Iloitaan onnistumisista, niitäkin on ollut.
Jollekin jostakin.

Rehelliset ihmiset osaavat sanoa myös ilkeästi, koska ovat aidosti ja rehellisesti kaiken sanomansa ja tekemänsä takana. Ja jos toinen on tehnyt jotenkin pahasti, on pieni ilkeily aika mietoa asiaan nähden. Ei pitäisi pitää rehellisyyttä ja avoimuutta huonona asiana, siinä ei jätetä asioita hautumaan oman pään sisälle.

Suhteella niin väliä. Mutta se tuhoaa toisen ihmisen.

Ohi. Meillä ei ole ollut suhdetta.
Naiselta

Kukaan latele yksipuolisesti ehtoja suhteessa. Pitää olla tosi masentunut että suostuu. 🧐