Kertoo ettei ole oikeassa tunteessa. Jos jännittää väärintekeminen, niin syystäkin. Sydän tietää että jokin ei ole oikein, ja jännityksen kautta murtaa äänen, keskittymisen ja vie voimat. Estääkseen vääryyden.
Kun sitten tosissaan haluaa ja tahtoo, niin sydämestä tulee voima, keveys ja rohkeus. Eli tärkeintä on katsoa totuutta silmiin, käydä sydämessä läpi tahtooko oikeasti ja kun tahtoo/ei tahdo, niin tekee sen mukaan.
Täytyy olla rehellinen itselleen, että voi sitä olla muille.
Kun sitten tosissaan haluaa ja tahtoo, niin sydämestä tulee voima, keveys ja rohkeus. Eli tärkeintä on katsoa totuutta silmiin, käydä sydämessä läpi tahtooko oikeasti ja kun tahtoo/ei tahdo, niin tekee sen mukaan.
Täytyy olla rehellinen itselleen, että voi sitä olla muille.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Naisesta ajattelet näin? Ey halua häntä?
En ole varma hänestä. En tunne häntä tarpeeksi hyvin. Enkä halua mennä m*na edellä vaikka vietti on kova. Haluan että hän onnellinen ja arvostettu. Kuten hän onkin, mutta itselleni tuottaa vaikeuksia kun p*nettaa niin v*tusti kun neitsyt oon.
Olet se T mies?
Ai mutko tunnistetaan koska oon neitsyt..?
Näin vain eilen T miehen kommentin neitsyydestå jossain ketjussa.
Ole ylpeästi neitsyt.
No se on ollut juuri minä.
Ja ketä se kaipaa?
Olen samaa mieltä, jostain takaraivosta se tulee, "alä sekannu tuohon" ja korasiaan.
Siitäkö aloittajaäijän psykedeelisessä pakinassa on mielestäsi kyse sitten homie?
Jännitys johtuu ristiriidasta ihastuksen ja epäilyksen välillä. Epäluottamuksesta toisinsanoen.
Yleensä toisessa ei mitään negatiivista ole, vaan tilanteessa joutuu kohtaamaan itsensä. Jännitys, epäillys ja epäluottamus omia tunteita kohtaan. Siitä ettei tiedä mitä oikeasti haluaa. Itsetuntemuksen puutetta siis, eikä sitä voi toisella ihmisellä paikata.
Varmaan tuollaistakin, muttei niitä tunteita kannata sivuuttaa. Varsinkin j ako rasiat on ihan hirveitä kohdattavia, kun hakevat vain sitä yhtä, tunteista viis.
Tärkeintä on olla tuomitsematta toisia. Täytyy suoraan sanoa että jos jotain pitää "jakorasiana", niin vika on itsessään eikä toisessa. Jos näkee toisen ihmisen vain sellaisena kuin muut sanoo, niin ei käytä omia aivojaan, ei ajattele.
Itse en usko mihinkään jakorasioihin. Enemmän uskon että yksinäisyys, aito kohtaaminen, turvallisuuden puute tai hylkäämiskokemukset saa ihmiset käyttäytymään erittäinkin pyytävästi.
Niinkuin sanonta, "Ketkä eivät saaneet rakkautta kultalusikalla, oppivat nuolemaan sitä veitsen terästä"
Tärkeintä on meidän jokaisen tukea ja ymmärtää toista. Tuomitseminen on ajattelun loppu.
Sivusta totean, että en koskaan elämässäni ole jännittänyt siksi, että epäilisin omia tunteitani. Tai siksi, että en tietäisi mitä oikeasti haluan. Epäilys kohdistuu nimenomaan siihen, mitä toinen osapuoli mahdollisesti tuntee tai on tuntematta.
Itsetuntemuksen puute on varmasti joillekin ongelma, mutta en usko, että noin on "yleensä".
Ketään ei kuule kiinnostus naisia piilovihaava mies sinun epäilyksen siemenet tmv
Olenko aloittajaäijä ymmärtänyt rivien väleistä oikein, että karkera proosailusi johtuu pääasiassa siitä ettet saa ns helpotusta sieltä mikä on koko ajan mielen päällä vrt there is no release?
Ja siksi mokeltaa tätä skeidaa kun tietää ettei kukaan jaksais kovin pitkään pelata puolilöysän kanssa ja liian kaukana saavuttamisesta anyway
Oiskohan tämä data jäärille liikaa? Febrillaattori pykälään ja kysymään
Toivon ja en toivo että
Näinhän se on. Pitää kuunnella sydäntään. Olla rehellinen itselleen ja muille.
Näin on marjat.
Mistä tämä aloittajaäijän psykeelinen proosan kanssa yhteneväinen apparaatti muodostuu- luet tästä paskaa miten haluat ja aina on hyvä hetki mussuttaa jotain manipulatiivista puppua?
https://www.nyyti.fi/tietoa-mielenterveydesta/jannittaminen/
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/sosiaalisen-jannittamisen-omahoito-ohjelma/mista-sosiaalinen-jannittaminen-johtuu
AP lle ja muille tietoa jännittämisen taustoista.
"Mistä sosiaalinen jännittäminen johtuu?
Sosiaalinen jännittäminen on yleisimpiä ahdistuneisuuden muotoja. Arviolta 10–15 % kärsii oireilusta jossain vaiheessa elämäänsä.
Ei tiedetä tarkkaan, miksi vuorovaikutustilanteet ovat joillekin niin pelottavia, että niistä muodostuu ajan myötä ahdistuneisuushäiriö. Yleisesti arvellaan, että häiriön synty on monen tekijän summa.
Siihen ajatellaan vaikuttavan ainakin perinnöllinen alttius, vanhemmilta opitut mallit sekä aiemmat kokemukset.
Perinnöllinen alttius
Alttiuden varovaisuuteen ja taipumuksen sosiaalisiin pelkoihin ajatellaan olevan osittain perinnöllistä.
Tätä tukevat havainnot siitä, että sosiaalisten tilanteiden pelkoa esiintyy muita useammin henkilöillä, joiden lähisukulaisilla on samanlaisia pelkoja.
Vanhemmilta opitut mallit
Yksi pelkojen syntyyn vaikuttava tekijä on oppiminen.
Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa sosiaalisia tilanteita varotaan, voi hän itsekin alkaa kokemaan tällaiset tilanteet uhkaaviksi. Myös ankaran ja nolaavan kasvuympäristön on havaittu altistavan sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiselle.
Aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista
Monet sosiaaliset jännittäjät muistavat lapsuudestaan tilanteita, joissa ovat joutuneet muiden negatiivisen arvioinnin kohteeksi. Näissä tilanteissa on koettu kiusaantumista, nolostumista tai häpeää.
Tällaiset kokemukset voivat ajan myötä muodostua uskomuksiksi, jotka muovaavat sitä, miten uusia tilanteita hahmottaa. Vanhat pelot voivat aktivoitua tilanteissa, jossa on mahdollisuus joutua muiden arvioinnin kohteeksi.
Kiusaamisen kohteeksi joutumisen on havaittu olevan voimakkaasti yhteydessä sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiseen."
Jatkoa tähän omaan kommenttiin ja reflektio AP:lle. Mielestäni jännityksen tunteessa eli haitallisen intrapersoonallisen itsetietoisuuden (self-consciousness) kyvyssä on kyse nähdä liian voimakkaasti sekä negatiivinen että positiivinen tilanteissa. Henkilö ketä jännittää toisin sanoen nimenomaan on päinvastoin umpirehellinen itselleen, kun kykenee pallottelemaan mahdollisten skenaarioiden välillä. Sekä hyvässä että pahassa.
Tämä on sosiaalisen fobian ytimessä ja estyneessä persoonallisuudessa tuo pallottelu on ylimitoitetun pitkälle mennyttä. Systematisoitunutta, kroonistunutta ja itseään vastaan kääntynyttä irrallisuuden ja negatiivisen affektiivisuuden kokemusta.
Tää oli hyvä.
En jaksanut eilen kirjoittaa, vaikka ärsytti nuo tietämättömät kommentit.
Aloituksessa saattaa silti olla aavistus tottakin, koska ihminenhän jännittää enemmän, jos pelkää jäävänsä jostain kiinni tai yrittäessään olla jotain muuta kuin on mm.
Häpeän tunne on silloin kyseessä taustalla. Jännittämällä eli pidättämällä itseään ihminen lukittuu, sulkeutuu, "kontrolloi" itseään. Ja tuo on juurikin estynyttä/välttelevää persoonallisuutta. Se on suomalaisessa kulttuurissa kansan tauti.
Kyllä!
No niinpä niin aloittajaäijä. Minusta tekstisi oli aika mahtipontista ja epäjärjestynyttä mokellusta erheistä ja niiden estämisestä tms. Onko sinulla todella noin ”jumalallisia” ajatuksia siitä miten nk vaikutat ympäristöön?
Mistä kertoo muusta kuin pelosta epäonnistua