no suoraan asiaan. mulla oli anoreksia mut oon parantunu siitä ainaki jotenkuten. Mulla on vaan niin paha olla, mun elämässä on tapahtunu vaan kaikkee kamalaa. Söin unilääkkeitä ku en vaan kertakaikkiaan saanu nukuttuu ja välillä otin vähä enemmänki ja sit oli ihana olo; ei mitään tunteita, surua eikä vihaa, oisin halunnu sen tunteen kestävän loputtomiin.. Joskus mietin et otan kaikki kerralla mut en tiiä miks en tehny sitä ja autolla ajaessa et vetäsisin vastaan tulijaa päin mut ei..
Mun poikakaveri jätti pääsiäisenä enkä oo vielkään päässy kokonaan yli ja kauheinta oli nähä se toisen kanssa. Se on koko ajan mun mielessä ja yritän vihata sitä, aattelen et saan paremman mut samalla mun päässä pyörii et en löydä ikinä ketään. oon niin turhautunu mun elämään ja haluisin pois tästä paskasta maailmasta!
saan välillä ihan ihme itkukohtauksia ja oon ihan hysteerinen, vaik en ees tiiä miks itken. mun mieliala saattaa vaihtuu viidessä minuutissa 10 kertaa ja en osaa päättää mitä mun pitäs tehä. lääkäri joka määräs mulle unilääkkeitä kysy haluisinko masennuslääkkeitä mut en sillon uskaltanu ottaa lihomisen pelossa.. voinko mä vaan mennä lääkäriin ja sanoo et oon tosi masentunu et voisinko saada jotain lääkettä vai pitääkö ne mua ihan hulluna? Multa on kuollu kaks setää puolen vuoden sisällä, isä meinas kuolla, äidillä syöpä uusiutu, pikkusisko on sairas mut lääkärit ei tiiä mikä sil on, täti on yrittäny itsemurhaa ja minä omine ongelmineni.. Mun haave ois saada oma kämppä ja kuntolaite, voisin syödä mitä haluun ja liikkuu joka päivä niin paljon ku sielu sietää ja pääsisin eroon mun kropasta jota mä inhoon yli kaiken!! tuntuu et oisin onnellisempi laihempana ja toisaalta jos kuolisin siihe rääkkäykseen niin ei tarviis elää tässä helvetissä...
Mun poikakaveri jätti pääsiäisenä enkä oo vielkään päässy kokonaan yli ja kauheinta oli nähä se toisen kanssa. Se on koko ajan mun mielessä ja yritän vihata sitä, aattelen et saan paremman mut samalla mun päässä pyörii et en löydä ikinä ketään. oon niin turhautunu mun elämään ja haluisin pois tästä paskasta maailmasta!
saan välillä ihan ihme itkukohtauksia ja oon ihan hysteerinen, vaik en ees tiiä miks itken. mun mieliala saattaa vaihtuu viidessä minuutissa 10 kertaa ja en osaa päättää mitä mun pitäs tehä. lääkäri joka määräs mulle unilääkkeitä kysy haluisinko masennuslääkkeitä mut en sillon uskaltanu ottaa lihomisen pelossa.. voinko mä vaan mennä lääkäriin ja sanoo et oon tosi masentunu et voisinko saada jotain lääkettä vai pitääkö ne mua ihan hulluna? Multa on kuollu kaks setää puolen vuoden sisällä, isä meinas kuolla, äidillä syöpä uusiutu, pikkusisko on sairas mut lääkärit ei tiiä mikä sil on, täti on yrittäny itsemurhaa ja minä omine ongelmineni.. Mun haave ois saada oma kämppä ja kuntolaite, voisin syödä mitä haluun ja liikkuu joka päivä niin paljon ku sielu sietää ja pääsisin eroon mun kropasta jota mä inhoon yli kaiken!! tuntuu et oisin onnellisempi laihempana ja toisaalta jos kuolisin siihe rääkkäykseen niin ei tarviis elää tässä helvetissä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mul on ollut myös anoreksiavaihe elämässä ja muutenkin sattunut paljon pahoja asioita ennen sitä. Mulla oli myös se kamala lihomisen pelko sillon ku olin masentunut, aloitin kuitenkin lääkkeet ja niiden käytön jälkeen pikku hiljaa hävisi myös lihomisen pelko. Anoreksi ja masennus liittyi ainakin mulla paljon yhteen. Häpesin omaa kehoani ja itseäni niin paljon, että lopetin syömisen.
Nyt elämä on erilaista. Syön lääkkeitä edelleen ja joskus joudun ottaa vielä unilääkettäkin. Paljon olen edistynyt, mutta paljon olen kyllä tehnyt työtäkin itseni kanssa. Syöminen ei ole enää sellainen peikko kuin ennen ja olen oppinut katsomaan itseäni normaalipainoisena. Tsemppiä sulle! Älä pelkää pyytää apua!
tiedän tunteen. Elämä riepoo ja mikään ei tunnu menevän oikein. Minulla oli kanssa masennusta kun isäni kuoli ja äiti hankki uuden miehen ja perusti hänen kanssa perheen silloin minusta tuntui että hän hylkäsi minut, että hänelle oli parempi se uusi perhe. Minä laihduin todella paljon kun en syönyt ja kaverini alkoivat huolestua ja passittivat sitten minut psykologin puheille hän määräsi masennus lääkkeitä ja aikoja itselleen sitten aloin "parantu" ehkä enemmän psykologin ansioista kun hän kannusti ja osasi puhua asioista minun näkökulmassa. Äitinikin sai tietää asiasta ja juttelin hänen kanssa ja hän ei itsekkään ollut täysin toipunut isäni kuolemasta ja aloin ehkä vähän ymmärtää häntä. Nyt kaikki alkaa olla paremmin olen onnellinen ja uusio perheeni ei ole hullunpi isä-puoleni ei kyllä ikinä korvaa omaa isääni ja hän tietää sen itsekkin. se oli minun tarinani vaikka sinuahan piti auttaa, mutta ajattelin jos haluaisit kuulla minun tarinan ja saisit siitä jotain apua. Kannattaa sinun käydä puhumassa terveyskeskuksessa jos saisit vaikka joitakin masennuslääkkeitä ja suosittelisin että kävisit psykologin puheilla kun ei ne aina ole niin kauheita vaikka saattaa kuulostaa en itsekkään ensin halunnut mennä sen puheille mutta sitten kuitenkin menin ja se oli ihan ymmärtäväinen ihminen. voimia sinulle! :)
kiitos kummallekki vastauksista. unohin tossa sanoo et oon myös viillelly itteeni ja kävin psykiatrilla tai mikä lie, mut se oli mun syömishäiriön takia ku siellä kävin. sano et laittaa lähetteen helsinkiin mut ei oo kuulunu mitään ja siitä on jo monta kuukautta mut en kyl enää haluis mennäkään. kiva ku kertoo omista kokemuksista, ehkä mäki saisin rohkeutta mennä sinne lääkärille.