hitto..mä olen ihastunu. ja tässä ei ole mitään järkeä eikä mitään toivoa...että tulisi jotain enemmän.
minä eronnut kevättalvella ja olin pitkään sydän karrella...mut nyt jo olen toipunut ja nautin sinkkuudesta ja omasta vapaudesta yms. ja ihan oikeesti. tiedän että kohta on syksy, ja sitten fiilikset voivat olla jotain aivan muuta.
tämä ihastukseni on juuri eronnut (kun me tavattiin oli erosta n. 5 pv) ja suhdetta takana 7 vuotta...!!!
vietimme kaksi yötä yhdessä...hänen katseensa.kosketuksensa.huulet ja ääni jäivät mieleen. liikaa!
meillä on välimatkaa n 300 km.
en usko, että tämä mies ajattelee minua niin...omassa erossa vielä niin paljon selvitettävää...olin lohduttaja ja ylipääsy ja tajuaminen siihen, että on muitakin....
mutta mulla on ikävä ja palava halu koskettaa edes hetki.
missään tässä ei ole järkeä...ystäväni sitä mulle myös hokevat. mies on hyvännäköinen ja hellä ja kaikkea mahtavaa...hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla ja jutella. mutta minä olen aina ajatellut, että myös mun miehen, kuten minäkin, tulee olla yliopistot käynyt jne. ...mut tää ei ole...duunari ja renttu...
miksi pitää nyt alkaa sydän sekoilla näin...onko tää normaali vaihe eron jälkeen, varsinkin erosta todella järkevästä, liian järkevästä suhteesta??
tyhmää jättää sydän sykkimään hänelle, mutta en osaa muutakaan....
ei tää ihastuminen niin mukavaakaan ole.
minä eronnut kevättalvella ja olin pitkään sydän karrella...mut nyt jo olen toipunut ja nautin sinkkuudesta ja omasta vapaudesta yms. ja ihan oikeesti. tiedän että kohta on syksy, ja sitten fiilikset voivat olla jotain aivan muuta.
tämä ihastukseni on juuri eronnut (kun me tavattiin oli erosta n. 5 pv) ja suhdetta takana 7 vuotta...!!!
vietimme kaksi yötä yhdessä...hänen katseensa.kosketuksensa.huulet ja ääni jäivät mieleen. liikaa!
meillä on välimatkaa n 300 km.
en usko, että tämä mies ajattelee minua niin...omassa erossa vielä niin paljon selvitettävää...olin lohduttaja ja ylipääsy ja tajuaminen siihen, että on muitakin....
mutta mulla on ikävä ja palava halu koskettaa edes hetki.
missään tässä ei ole järkeä...ystäväni sitä mulle myös hokevat. mies on hyvännäköinen ja hellä ja kaikkea mahtavaa...hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla ja jutella. mutta minä olen aina ajatellut, että myös mun miehen, kuten minäkin, tulee olla yliopistot käynyt jne. ...mut tää ei ole...duunari ja renttu...
miksi pitää nyt alkaa sydän sekoilla näin...onko tää normaali vaihe eron jälkeen, varsinkin erosta todella järkevästä, liian järkevästä suhteesta??
tyhmää jättää sydän sykkimään hänelle, mutta en osaa muutakaan....
ei tää ihastuminen niin mukavaakaan ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakaan mitään koulutuseroja. miksi et huolisi duunaria?
niin...en enää ajattelekkaan...hän sai siinäkin asiassa silmäni avautumaan. Ennen ajattelin juuri niin siis koulutuseroja yms. mutta en hänen kohdallaan...harmi. Toivon, että tämä ihastus on vain jokin helteiden aiheuttama sekoilu...sillä en halua jäädä häntä miettimään ja silti mietin jo nähdäänkö mahd. pe tai la baarissa...toivon sitä kovin.
Mikäli olet yliopiston käynyt, kuten kerrot, niin miten ihmeessä teet noi pahan pronominivirheen kuin mitä otsikossasi on?
koska en jaksanut miettiä mitään kun tänne kirjoitin...kivaa kun otetaan kantaa...laskeppa kuinka monta pilkkua tästä viestistä puuttuu jos ei oo muuta tekemistä...
ja tämänlaatuinen ihastuminen teetttää kummia juttuja ihan yliopistosta valmistuneillekkin...