Suuret muutokset puolueissa

Sotavuosien jälkeen Suomen suuria puolueita ovat olleet Maalaisliitto/Kepu, SDP, Kokoomus, SKDL/Vasemmistoliitto ja viidentänä SMP/Persut. Näistä kolme on ollut suurten muutosten/katastrofien kourissa ja vain kaksi on kestänyt maailman muutokset suhteellisen hyvin.

Parhaiten on pysynyt muuttumattomana Kokoomus ja toiseksi parhaiten SDP. Kokoomuksen muutokset ovat liittyneet lähinnä puolueen konservatiivi/liberaali - arvomuutoksiin ajan saatossa. SDP:llä taas sotien jälkeen oli asevelissosialistinen oikeistodemarivaiheensa, jota seurasi Sorsan ajan hyvinkin vasemmistolainen vaihe. Sen jälkeen puolue muuttui erittäin EU-myönteiseksi ja vaihtoi siis vahvaan länsisuuntaan. Mutta välillä on ollut paljon tasapainoilua oikeistolaisuuden ja vasemmistopainotteisuuden välillä ja on edelleenkin.

Kepun ja persujen suuri kolaus näkyy ennen muuta siitä, että molemmissa puolueissa puolueen pitkäaikainen johtaja on joutunut jättämään puolueensa. Näin kävi ensin Kepun Väyselle ja sitten vähän myöhemmin persujen perustajalle Timo Soinille, Muutokset olivat suuri ja ytimiin käyviä. Maalaisliitto/Kepussa oli jo ennen sitä paljon kahtiajako. Persujen edeltäjä SMP prustettiin tämän kahtiajaon seurauksena. Sen jälkeen Kepussa oli syvä jako K-linjaan ja peruskepuihin. Myöhemmin jako koski konservatiivikepulaisuutta vs. liberaaleja, joita Värynen sitten syyttikin Kepun hajottamisesta. Persuissa taas maahanmuuttovastaiset valtasivat puolueen Soinilta. Molemmat puolueet ovat melko lailla erilaisia kuin ennen näitä muutoksia. Tämä kertoo näiden poliittisten vomien suuresta kipuilusta yhteiskunnan muuttuessa. Näillä molemmilla on myös ollut erittäin suuria muutoksia kannatuksessa viimeisten 10 - 15 vuoden aikana suuntaan jos toiseen.

SKDL on oma tapauksensa. Suuri muutos oli tietysti sodan päättyminen, mikä teki puolueesta laillisen ja heti kerralla yhden maan suurimmista. Sitten puolue jakautui kahteen leiriin, taistolaisiin ja enemmistökomunisteihin. NL:n hajoaminen puolestaan tarkoitti myös SKDL:n ja SKP:n loppua. Vasemmistolaisen politiikan jatkajaksi nousi eri vaiheiden jälkeen Vasemmistoliitto, joka onnistunut yllättäen säilyttämään asemansa noi 7- 10 prosentin puolueena. Suuruuden ajat siis kyllä lppuivat NL:n hajomiseen. Tämä naapurin hajoaminen nosti länsisuunnan päällimmäiseksi ja sitä edustavat Kokoomus ja SDP, joista tuli EU-ajan kärkikaksikko. Kepu onnistui säilyttämään asemaansa liberaalipolitiikan ollessa päällimmäisenä eli Vanhasen ja Sipilän aikana, mutta myös vasemmistosuuntaisen Jäätteenmäen johtaman. Paitsi Sipilä myös persujen noste koitui Kepun kohtaloksi.

Vakaimmalta ajassa näyttävät edelleen SDP ja Kokoomus. Näiden johdolla näytettäisiin menevän tästä eteenpäin ja hyvä niin. Tämä pitää meidät EU:ssa ja länsiliittoumissa. Taloudellinen polarisaatio nostaa tosin sekä äärioikeiston että mahdolllisesti myös äärivasemmiston kannatusta. Mikään oppi ei ole mennyt tältä osin perille sadan vuoden takaisesta maailmasta, mikä on äärimmäisen valitettavaa ja huolestuttavaa. Taloudellisen polarisoitumisen este olisi aktiivinen tulonjakopolitiikka. Se ei ole suosiossa tämän päivän Kokoomuksessa, mikä kertoo puolueen johdon näköalattamuudesta pitemmällä ajanjaksolla. Parhaiten kartalla on maltillinen vasemmisto eli SDP ja tavallaan Vihreät, vaikka se on enemmän yhden tai kahden asian liike. Kepun ote on hapuileva ja epävarma, koska puolueen johdossa on nyt hapuileva ja epävarma puheenjohtaja. Suuntaa ei ole. Näin huonosti ei Kepussa ole tainnut koskaan olla. Yleensä puheenjohtajilla on ollut juuri Kepussa vahvat visiot. Kepu on ollut vahvojen pj:ien puolue, mutta nyt se on erittäin heikon pj:n puolue.