Nuoren itsenäisen valtion demokratiakehitys kulki väkivaltaisuuksien kautta. Ensin jakautui vasemmisto, mikä oli väkivallan seurausta vuodelta 1918. Tämän jälkeen jakaantui oikeisto, joka johti väkivaltaisuuksiin. Porvarileirin ja kommunisteista eroon päässeen SDP:n lähentyminen ei miellyttänyt patakonservatiivista oikeistoa, joka kulki samalla polulla muun eurooppalaisen kansallismielisyyden nousun kanssa alkaen Italian fasistipuolueen valtaannoususta 1920-luvulla jatkuen NSDAP:n valtaannousuun 1930-luvulla. IKL ja Lapuan liike olivat osa tätä oikeiston jakaantumisen seurausta Suomessa.
Eli kun yhä jotkut vaativat SDP:ltä anteeksipyyntöä sisällissodan vuoksi, niin miksikäs näiden kuusislaisia kommunisteja vastustaneiden pitäisi sellainen tunnustus toteuttaa? Samalla periaatteellahan voitaisiin vaatia Kokoomusta pyytämään anteeksi Suomen kansalaisilta siitä, että radikalisoitunut oikeisto yritti horjuttaa nuorta itsenäistä valtiota aloituettuaan muilutukset sekä Mäntsälän kapinan? Tai jos asia henkilöidään voimakkaasti uskonnolliseen Vihtori Kosolaan, niin anteeksipyyntöä voitaisiin vaatia tässä tapauksessa Suomen Keskustalta?
Olkaamme siis onnellisia monipuoluejäjestelmästämme, koska se on demokratiakehityksen tulosta ja pitää itsessään myös yllä isänmaamme vakauttax. Takaisinpäin ei pidä mennä. Siellä ovat vastassa totalitarismin vaarat ja demokratia sekä ihmisoikeudet pelkkä muisto vain. Kommunismin uhkaa meillä ei nykyään enää ole, mutta kansallismielisen äärioikeistolaisuuden uhka on tunnistettavissa. Se kytkeytyy sekä äärikonservatiiviseen oikeistomielisyyteen että myös äärikristilliseen liikehdintään, joiden poliittiset sekä kulttuuriset pesäkkeet pitävät päämajojaan Venäjällä ja USA:ssa. Eikä uhka koske vain Suomea vaan koko EU:ta ja Eurooppaa yleisimminkin. Radikaali kansallismielinen (ja usein myös hyvin Venäjä-mielinen) oikeisto pyrkii hajottamaan eurooppalaisen poliittisen demokratia-arvoja puolustavan harmonian.
Käsi pystyyn, kuka haluaa paluuta 1930-luvulle? Silloin kommunismin vaaraa oli oikeasti ilmassa äärioikeistolaisen uhan lisäksi. Meidän onnemme olivat Rytin hallitukset. Ne tekivät kansastamme yhtenäisen puolustautua diktatoorisia aatteita vastaan. Unohtamatta ns. Tammikuun kihlausta.
Eli kun yhä jotkut vaativat SDP:ltä anteeksipyyntöä sisällissodan vuoksi, niin miksikäs näiden kuusislaisia kommunisteja vastustaneiden pitäisi sellainen tunnustus toteuttaa? Samalla periaatteellahan voitaisiin vaatia Kokoomusta pyytämään anteeksi Suomen kansalaisilta siitä, että radikalisoitunut oikeisto yritti horjuttaa nuorta itsenäistä valtiota aloituettuaan muilutukset sekä Mäntsälän kapinan? Tai jos asia henkilöidään voimakkaasti uskonnolliseen Vihtori Kosolaan, niin anteeksipyyntöä voitaisiin vaatia tässä tapauksessa Suomen Keskustalta?
Olkaamme siis onnellisia monipuoluejäjestelmästämme, koska se on demokratiakehityksen tulosta ja pitää itsessään myös yllä isänmaamme vakauttax. Takaisinpäin ei pidä mennä. Siellä ovat vastassa totalitarismin vaarat ja demokratia sekä ihmisoikeudet pelkkä muisto vain. Kommunismin uhkaa meillä ei nykyään enää ole, mutta kansallismielisen äärioikeistolaisuuden uhka on tunnistettavissa. Se kytkeytyy sekä äärikonservatiiviseen oikeistomielisyyteen että myös äärikristilliseen liikehdintään, joiden poliittiset sekä kulttuuriset pesäkkeet pitävät päämajojaan Venäjällä ja USA:ssa. Eikä uhka koske vain Suomea vaan koko EU:ta ja Eurooppaa yleisimminkin. Radikaali kansallismielinen (ja usein myös hyvin Venäjä-mielinen) oikeisto pyrkii hajottamaan eurooppalaisen poliittisen demokratia-arvoja puolustavan harmonian.
Käsi pystyyn, kuka haluaa paluuta 1930-luvulle? Silloin kommunismin vaaraa oli oikeasti ilmassa äärioikeistolaisen uhan lisäksi. Meidän onnemme olivat Rytin hallitukset. Ne tekivät kansastamme yhtenäisen puolustautua diktatoorisia aatteita vastaan. Unohtamatta ns. Tammikuun kihlausta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vihtori Kosola ei ollut ainakaan vahvasti uskonnollinen. Oikeistohenkiset papit tukivat häntä ainoastaan poliittisista syistä. Eikä sitä paitsi uskonnollisuus liity mitenkään erityisesti Maalaisliittoon tai Suomen Keskustaan.
https://yle.fi/a/3-9811051
Kosola varttui herännäisyyden vahvalla alueella.
Suomessa poliittisen jakautumisen perussyy on taloudellinen eriarvoisuus. Varallisuus ja valta ovat kuuluneet yhteen. Varallisuuden jakautuminen perustui sääty-yhteiskuntaan. Kun satuit syntymään aatelistoon, papistoon, porvaristoon tai talonpoikaissäätyyn, tulevaisuutesi olisi suhteellisen vakaa ja taattu. Huonommin meni sitten niillä eli ns. rahvaalla, joka ei kuulunut näihin säätyihin ja jolla ei ollut varallisuutta. Tämä tilanne ja sen jatkuminen sukupolvesta toiseen alkoi pännimään niitä, joiden kohtalona oli sivullisuus, toiseus yhteiskunnan keskiöstä. Näille elämä ja sen onnellisuus olivat riippuvaisia valtaa pitävien laupeudesta.
Suomessa ei ollut uskonnollisia eikä rodullisia/kasallisia jakolinjoja. Suomen erii maakuntaheimojen väliit eivät johtaneet konflikteihin. Vain taloudellinen valta-asema johti polarisaatioon. Viisaat poliitikot alkoivat purkaa tätä kansaa jakavaa asiantilaa vähitellen ymmäärtäen, että tilanteen jatkuminen johtaisi vain toistuviin konflikteihin. Suomessa oli kaksi tahoa jakolinjan kumminkin puolin, joilla riitti ymmärrystä ongelman ratkaisemiseen. Poliittisessa oikeistossa tätä edusti Kyösti Kallion maltillinen uudistuspolitiikka ja vasemmistossa vastaavasti Väinö Tannerin maltillinen tasa-arvopolitiikka. Molemmin puolin koettiin, etteivät muutokset tule hetkessä vaan sinnikkäällä puurtamisella ja jakolinjan ylittävällä yhteistyöllä. Nämä tajusivat, että taloudellinen tasa-arvo johtaa kansan eheytymiseen. Ja niinhän siinä sitten kävikin.
Kaiketi on niin, että jokainen sukupolvi tekee omat suuret ja pienet virheensä. Nykyinen oikeistolainen politiikka on unohtanut historian opit. Halu tehdä samoja virheitä uudestaan tuntuu historiaa tuntevan silmin käsittämättömältä typeryydeltä. Oikeistolaisuus on kääntymässä siihen, että valta-asema tarkoittaa oikeutta heikentää ja riistää pienituloisia entisestään, koska he eivät ole meitä. Tämän kansaa jakavan politiikan aloittivat persut, joiden politiikan ytimessä on ollut riitely ja omaleimasen ja muista erottavan ideologian löytäminen ja sillä vaikuttaminen. Populismi houkuttaa ja koukuttaa niitä, jotka ovat olleet haluttomia koulun penkillä ja ottamaan ihan itse selvää historiasta ja yhteiskuntaa määrittävistä asioista.
Suomi on onneksi vielä kaukana siitä, miten huonosti asiat ovat tai voivat mennä. Länsimaista huolestuttavin esimerkki tulee USAsta, missä kansaa erottavia tekijöitä ovat taloudellisen eriarvoisuuden ohella rodulliset ja uskonnoliset tekijät. Kulttuurisota tunnettu asiantila sisältää näitä kaikkia elementtejä ja ne jakavat kansaa syvästi kahtia jopa perheiden tasolla. Valtaa pitävät eivät edes pyri mihinkään sovinnolliauuteen vaan päinvastoin kiihdyttävät polarisaatiota.
Persuissa on myös toivo paremmasta. Samasta syystä jotkut häviävät aina poliittiset ja muut sotansa. Ne saavat kaikista muista vihollisiaan eli kummajaiset kokoavat erimielisetkin niitä vastaan samalle puolelle. Ääriajattelu on yleensä aina pienen aggressiivisen joukon aikaan saamaa joukkopsykoosia. Näitä olivat natsit ja Lähi-idän Isis esimerkkeinä. Näiden uhrit yhdistävät voimansa kukistaakseen nämä hirviöt. Suomessa persut ovat tällainen pienimuotoinen eristyksiin pyrkivä äärijoukko, joka kasaa yhä enemmän kaikista muista sen vastustajia. Hulluus ei näytäkään enää niin houkuttelevalta, kun sitä vastustetaan eri suunnista.