Puhelin on monesti ollut kirottu keksintö siksi, että sillä voidaan niin helposti pilata päivä ja tuottaa tarpeetonta ahdistusta jo valmiiksi herkässä tilassa olevalle ihmiselle. Niin kävi taas, kun äiti soitteli iltapuhteikseen minulle kertoakseen, mitä minusta, vauvaa odottavasta äidistä "juorutaan suvussa". Häneltä oli kyselty suoraan kuulemma, onko odottamani lapsi toivottu. Oletus juorujen perusteella on, että ei ole. Tämän kertomalla sain taas tarpeettoman masennus- ja ahdistuskohtauksen tällekin päivälle, luulin jo että sellainen ei tästä tulisi, kun muuten joka päivänä on tapahtunut jotakin ikävää ja ahdistavaa.
Tyhmempikin olisi voinut osata sanoa uteluihin että tuopa on röyhkeä kysymys. Mutta ei, hänen piti se kaataa minun niskaani, joka olen muutenkin ollut kipeä masentunut, avuton, suorastaan hylätyn ja itsetuhoisuuden tunteissa elävä.
Ei voinut äiti edes yrittää puolustaa minua sukulaisten kysellessä, oli vaan tuumannut, että mitäs minulta tuollaista kysyt. Olisi edes sanonut oman mielipiteensä, että hän ainakin toivoo tätä lapsenlasta. Nyt ei enää tunnu siltäkään, vaikka niin ajattelin tähän asti. Painukoon suohon koko suku.
Tyhmempikin olisi voinut osata sanoa uteluihin että tuopa on röyhkeä kysymys. Mutta ei, hänen piti se kaataa minun niskaani, joka olen muutenkin ollut kipeä masentunut, avuton, suorastaan hylätyn ja itsetuhoisuuden tunteissa elävä.
Ei voinut äiti edes yrittää puolustaa minua sukulaisten kysellessä, oli vaan tuumannut, että mitäs minulta tuollaista kysyt. Olisi edes sanonut oman mielipiteensä, että hän ainakin toivoo tätä lapsenlasta. Nyt ei enää tunnu siltäkään, vaikka niin ajattelin tähän asti. Painukoon suohon koko suku.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mä olen koko ajan varpaillani sukuni kesken; musta puhutaan aina pahaa. mä olen suvun ei toivottu lapsi, mutta mä näytän vielä että musta tulee jotain ja että mä pärjään. ilman tukea on tähänkin asti tultu niin tästä jatketaan samoilla eväillä.