Sukuni minun puoleistani

haaraa kohdanneen taloudellisen kellahduksen takia olen toiminut tähän aamuun asti erään sedistäni käskyläisenä, ja hän sattuu epäonnekkaasti olemaan makrillimonarkki tai sardiinisulttaani tai miksi kala-alan markkinajohtajia kutsutaankin. Hän vaati, että aloittaisin aivan yrityksen pohjalta ilmeisesti kaavaillen, että seuraisin hänen jalanjälkiään saavuttaakseni lopulta kuhakeisarin statuksen.

Mutta minun kohdallani kala-ala veti alusta alkaen vesiperän. Se riipi herkimpiä tunteitani. Se tunkeutui syvimpien säikeitteni väleihin. Jouduin heräämään neljältä aamuyöllä, nauttimaan vaatimattoman aamiaisen, siirtymään markkinoille ja seisomaan sen jälkeen polviani myöten sen seitsemässä sortissa kuolleita kaloja. Kissa siitä elämästä olisi voinut nauttia, mutta minulle se oli liikaa.

Olen katsokaas hienostunut ja runollinen luonne. Haluan ympärilleni iloa ja elämää, enkä tiedä mitään ilottomampaa ja kuolleempaa kuin kolkattu kala. Ja kun kuolleen kalan kertoo miljoonalla, niin ollaan olosuhteissa, joita vain Dante pystyisi tarkastelemaan tyynesti. Setäni opetti minulle, että oikea tapa selvittää, onko kala tuore, on tuijottaa sitä silmiin. Pystyisinkö viettämään elämäni kevään tuijottamalla kuolleen kalan silmiin? En!
999
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Nii siitä jäi silli❤️

Äänestä

Sitä saa mitä tilaa.Mitäs menit kolkkaan.

Äänestä

oh-BOT! oh-BOY -maustesilli, sipulisilli.

Nooh mutta ainakin kirjoitustaitoa joku tekoÄLLI-avustaja huonontaa koska vääriä kirjaimia ja yhdys-Sannoja kaikkialla... keinu-tuoli.

minä olen oikeasti tykästynyt tähän Googlen Geminiin, onkin varmasti vähän personoiva POPOTTI-ROBOTTI-ROLF, arvaa mitä ajattelet melkein kun jotain etsii.

Äänestä

Söpöä. Uusi palsta hahmo, makrillimaisteri. Mitäs satiiria tämä nyt on olevinaan - vertaat naisia sintteihin vai?

1Äänestä

Kotimainen makrilli on Suomen luonnossa todella harvinainen vieras. Vaikka yksittäisiä kaloja on saatu saaliiksi (kuten Kotkassa vuonna 2019 pyydystetty 610 gramman Suomen ennätysyksilö), makrilli ei kuulu maamme vakiintuneeseen kalalajistoon alhaisen suolapitoisuuden vuoksi.Kaupoissa ja ravintoloissa myytävä makrilli on poikkeuksetta TUONTI KALAA, joka on pyydystetty Pohjois-Atlantilta tai Pohjanmereltä.

Äänestä

Ei tosiaankaan ole omaa tekstiä, löysin vain hassua kesäluettavaa (P. G. Wodehouse). 🌞

Äänestä
  • ...joskus sikari on vain sikari, ja fisu on vain fisu.

    Äänestä

Hauskasti kirjoitettu. Muta jos tämä on hahmo, ei totta, ja annetaan ihmisten uskoa todeksi, eikö se ole ihmisten huijaamista ja pilkkana pitoa (jos he sitten vastailevat luullen kommunikoivan oikean ihmisen kanssa)? Ainakin minä tahtoisin käyttää aikaani vain oikeiden ihmisten kanssa kommunikointiin. Netissäkin. En valehahmojen. Ainakaan ilkeämielisten (tosin tuo aloitus ei ilkeämielinen).

Aion itse siirtyä nimellisiin nettikeskusteluihin…

Äänestä

Ihan mahtava.

Miten osuva kuvaus,
siitä mitä näen joissain työpisteissä
liian usein.

Suomessahan ei oikein voi valita.

Aloittajalla on lahja. Toivottavasti
saat käyttää lahjaasi
ja elät sillä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

haaraa kohdanneen taloudellisen kellahduksen takia olen toiminut tähän aamuun asti erään sedistäni käskyläisenä, ja hän sattuu epäonnekkaasti olemaan makrillimonarkki tai sardiinisulttaani tai miksi kala-alan markkinajohtajia kutsutaankin. Hän vaati, että aloittaisin aivan yrityksen pohjalta ilmeisesti kaavaillen, että seuraisin hänen jalanjälkiään saavuttaakseni lopulta kuhakeisarin statuksen.

Mutta minun kohdallani kala-ala veti alusta alkaen vesiperän. Se riipi herkimpiä tunteitani. Se tunkeutui syvimpien säikeitteni väleihin. Jouduin heräämään neljältä aamuyöllä, nauttimaan vaatimattoman aamiaisen, siirtymään markkinoille ja seisomaan sen jälkeen polviani myöten sen seitsemässä sortissa kuolleita kaloja. Kissa siitä elämästä olisi voinut nauttia, mutta minulle se oli liikaa.

Olen katsokaas hienostunut ja runollinen luonne. Haluan ympärilleni iloa ja elämää, enkä tiedä mitään ilottomampaa ja kuolleempaa kuin kolkattu kala. Ja kun kuolleen kalan kertoo miljoonalla, niin ollaan olosuhteissa, joita vain Dante pystyisi tarkastelemaan tyynesti. Setäni opetti minulle, että oikea tapa selvittää, onko kala tuore, on tuijottaa sitä silmiin. Pystyisinkö viettämään elämäni kevään tuijottamalla kuolleen kalan silmiin? En!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu