Tälläkin palstalla käydään paljon näinä päivinä niin yleistä keskustelua lähimenneisyyden joistakin nyt uudelleen arvioitavissa olevista kysymyksistä, sellaisista kuin YYA-ajan idänsuhteisiin liittyneet "liian läheiset" yksityiset kontaktit sosialististen maiden tiedustelu- yms. elimiin, jne.
Yleisenä puheenaiheenahan on viime päivinä ollut Tarja Halosen rooli DDR:n taannoisessa tunnustamiskomiteassa. Tämä asia on otettu Keskustan taholta vaaliaseeksikin, jolla ilmeisesti halutaan kiinnittää huomio pois Keskustan oman presidenttiehdokkaan yksityiselämän sotkuista ja niiden herättämästä kohusta.
Tätä keskustelua käydään täsmällisten tietojen täysin puuttuessa, toistaiseksi ilman luotettavia ja monipuolisia historiallisia selvityksiä, ennakkoluulojen ja joskus suoranaisen lynkkausmielialan vallassa.
Kaikkea edesmenneen N-liiton ja sen liittolaisten harrastamiin valvontatoimiin liittyvää keskustelua pitäisi kuitenkin käydä kokonaan toisessa hengessä kuin mitä tapahtuu. Keskustelun lähtökohdaksi ei pitäisi ottaa jälkiviisaita idealogisia sympatioita tai antipatioita erilaisia olemassaolleita poliittisia systeemejä kohtaan, vaan se yksinkertainen tosiseikka, että jos joku kylmän sodan vuosina halusi olla itäblokin valtioiden kanssa yhtään minkäänlaisissa tekemisissä, hänestä tuli väistämättömästi osa sikäläistä tiedustelu-, vakoilu- ja valvontasysteemiä.
Siellä nimittäin kaikki kanssakäyminen länteen tapahtui tällaisten koneistojen kontrollissa. Minkään muun laista vuorovaikutusta ei siinä järjestelmässä ollut.
N-liiton KGB tai DDR:n Stasi kirjasivat kaiken kanssakäymisen omille tileilleen, joiden piti osoittaa maailmanvallankumouksen etenemistä. He kirjasivat kaikki kontaktinsa, koodasivat kaikki tapaamansa ihmiset, ja kaikelle he antoivat sen merkityksen joka heidän kuului kaikelle antaa.
Jo tämän vuoksi ei esim. ole mitään mieltä miettiä oliko Kekkonen koodinimi "Timo" - sillä joka tapauksessa Kekkonen aivan varmasti oli jokin koodinimi. Systeemi pelasi niin. Eikä systeemin ulkopuolelle voinut jäädä jos mieli yleensä N-liiton kanssa elää sovussa.
Eri asia on sitten kysyä, miten esim. Kekkonen nämä suhteet suureen ja arvaamattomaan itänaapuriin hoiteli. Ja vastaus tällaiseen kysymyksen ei riipu Kekkosen henkilöön kohdistuvista arvioista, vaan yksinkertaisesti siitä miten hyvin Kekkosen omaksuma, idänsuhteita hyväksikäyttänyt vallanpitotapa toi etua tai haittaa Suomelle.
Tavalliselle suomalaiselle Kekkosen aika oli hyvää aikaa. Kekkonen oli sitä mitä kansakunta kaipasi.
Kekkosen presidenttiyden aikana Suomen kahtiajakautunut kansa yhtenäistyi, maan todella ahdistunut, uskonnollinen ja synkkä yhtenäiskulttuuri vapautui, yhteiskunnallinen keskustelu saatiin käyntiin, ja taloudellisesti Suomen nousuvauhtia muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle kuvaa hyvin se, että järjestään jokaisen markkinoille tulleen teknisen laitteen leviämisessä Suomessa tehtiin maailmanennätys.
Tietenkin on raflaavaa kaivella nyt menneisyyttä ja lätkiä uusia leimoja niiden otsiin, jotka aikanaan eivät osanneet ennustaa miten kelkat ja takit tulevaisuudessa kääntyvät.
Tämä kaivelu tyydyttää myös keskenkasvuista tirkistelymentaliteettia. Mutta historiallisesti ottaen se on suhteellisuudentajutonta ja juorupalstojen juttujen luokkaa. Ei taida olla sattumaa, että Matti Vanhasen jouduttua juorupalstojen supinan kohteeksi, hänen pelastamisekseen keksi Neittaanmäki toisen samaan tirkistelevään ihmislajiin tepsivän syötin: miksei kaiveltaisi menneisyydestä Tarja Halosen DDR-sidoksia.
Tälläkin palstalla nimenomaan ne, joiden jutut ovat jokseenkin juorupalstatasoa, ovat toistuvasti mustamaalanneet Kekkosta ja hyökkäävät nyt innolla Halosen kimppuun.
Yleisenä puheenaiheenahan on viime päivinä ollut Tarja Halosen rooli DDR:n taannoisessa tunnustamiskomiteassa. Tämä asia on otettu Keskustan taholta vaaliaseeksikin, jolla ilmeisesti halutaan kiinnittää huomio pois Keskustan oman presidenttiehdokkaan yksityiselämän sotkuista ja niiden herättämästä kohusta.
Tätä keskustelua käydään täsmällisten tietojen täysin puuttuessa, toistaiseksi ilman luotettavia ja monipuolisia historiallisia selvityksiä, ennakkoluulojen ja joskus suoranaisen lynkkausmielialan vallassa.
Kaikkea edesmenneen N-liiton ja sen liittolaisten harrastamiin valvontatoimiin liittyvää keskustelua pitäisi kuitenkin käydä kokonaan toisessa hengessä kuin mitä tapahtuu. Keskustelun lähtökohdaksi ei pitäisi ottaa jälkiviisaita idealogisia sympatioita tai antipatioita erilaisia olemassaolleita poliittisia systeemejä kohtaan, vaan se yksinkertainen tosiseikka, että jos joku kylmän sodan vuosina halusi olla itäblokin valtioiden kanssa yhtään minkäänlaisissa tekemisissä, hänestä tuli väistämättömästi osa sikäläistä tiedustelu-, vakoilu- ja valvontasysteemiä.
Siellä nimittäin kaikki kanssakäyminen länteen tapahtui tällaisten koneistojen kontrollissa. Minkään muun laista vuorovaikutusta ei siinä järjestelmässä ollut.
N-liiton KGB tai DDR:n Stasi kirjasivat kaiken kanssakäymisen omille tileilleen, joiden piti osoittaa maailmanvallankumouksen etenemistä. He kirjasivat kaikki kontaktinsa, koodasivat kaikki tapaamansa ihmiset, ja kaikelle he antoivat sen merkityksen joka heidän kuului kaikelle antaa.
Jo tämän vuoksi ei esim. ole mitään mieltä miettiä oliko Kekkonen koodinimi "Timo" - sillä joka tapauksessa Kekkonen aivan varmasti oli jokin koodinimi. Systeemi pelasi niin. Eikä systeemin ulkopuolelle voinut jäädä jos mieli yleensä N-liiton kanssa elää sovussa.
Eri asia on sitten kysyä, miten esim. Kekkonen nämä suhteet suureen ja arvaamattomaan itänaapuriin hoiteli. Ja vastaus tällaiseen kysymyksen ei riipu Kekkosen henkilöön kohdistuvista arvioista, vaan yksinkertaisesti siitä miten hyvin Kekkosen omaksuma, idänsuhteita hyväksikäyttänyt vallanpitotapa toi etua tai haittaa Suomelle.
Tavalliselle suomalaiselle Kekkosen aika oli hyvää aikaa. Kekkonen oli sitä mitä kansakunta kaipasi.
Kekkosen presidenttiyden aikana Suomen kahtiajakautunut kansa yhtenäistyi, maan todella ahdistunut, uskonnollinen ja synkkä yhtenäiskulttuuri vapautui, yhteiskunnallinen keskustelu saatiin käyntiin, ja taloudellisesti Suomen nousuvauhtia muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle kuvaa hyvin se, että järjestään jokaisen markkinoille tulleen teknisen laitteen leviämisessä Suomessa tehtiin maailmanennätys.
Tietenkin on raflaavaa kaivella nyt menneisyyttä ja lätkiä uusia leimoja niiden otsiin, jotka aikanaan eivät osanneet ennustaa miten kelkat ja takit tulevaisuudessa kääntyvät.
Tämä kaivelu tyydyttää myös keskenkasvuista tirkistelymentaliteettia. Mutta historiallisesti ottaen se on suhteellisuudentajutonta ja juorupalstojen juttujen luokkaa. Ei taida olla sattumaa, että Matti Vanhasen jouduttua juorupalstojen supinan kohteeksi, hänen pelastamisekseen keksi Neittaanmäki toisen samaan tirkistelevään ihmislajiin tepsivän syötin: miksei kaiveltaisi menneisyydestä Tarja Halosen DDR-sidoksia.
Tälläkin palstalla nimenomaan ne, joiden jutut ovat jokseenkin juorupalstatasoa, ovat toistuvasti mustamaalanneet Kekkosta ja hyökkäävät nyt innolla Halosen kimppuun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutoin ansiokkaan kirjoituksesi "henki" jäi hieman ihmetyttämään? Ovatko Kekkosen arvostelijat samaa porukkaa, mitä Halosen arvostelijat ovat? Käsittääkseni Kekkosen valtapolitiikkaa kokonaisuutena-arvostelleet voivat hyvinkin arvostella Halosen toimintaa ulkopolitiikan suhteen, mutta pidättäytyvät demonisoimasta häntä. Keskustan valtavirta taas luottaa kritiikittömästi historiallisen Kekkosen kaikkivoipaisuuteen ja nykyisen presidentin kykyyn hoitaa "toiseksi parhaiten" maan asioita. Pääsy valtaan on kansalle osoitus oikeasta.
Se, että Kekkonen ikään kuin olisi ollut ainoa tae hyvälle kehitykselle, on kyllä vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Matti Vanhanen on omilla moraalis-kyllästeisillä puheillaan ajanut itsensä sellaiseen nurkkaan, ettei uskottavuutta ajattelevan äänestäjän silmissä enää millään keinolla nosteta. Suomi ei enää ole yhtenäistotuuden pakkohautomo, onneksi.
Muutoin ansiokkaan kirjoituksesi "henki" jäi hieman ihmetyttämään? Ovatko Kekkosen arvostelijat samaa porukkaa, mitä Halosen arvostelijat ovat? Käsittääkseni Kekkosen valtapolitiikkaa kokonaisuutena-arvostelleet voivat hyvinkin arvostella Halosen toimintaa ulkopolitiikan suhteen, mutta pidättäytyvät demonisoimasta häntä. Keskustan valtavirta taas luottaa kritiikittömästi historiallisen Kekkosen kaikkivoipaisuuteen ja nykyisen presidentin kykyyn hoitaa "toiseksi parhaiten" maan asioita. Pääsy valtaan on kansalle osoitus oikeasta.
Se, että Kekkonen ikään kuin olisi ollut ainoa tae hyvälle kehitykselle, on kyllä vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Matti Vanhanen on omilla moraalis-kyllästeisillä puheillaan ajanut itsensä sellaiseen nurkkaan, ettei uskottavuutta ajattelevan äänestäjän silmissä enää millään keinolla nosteta. Suomi ei enää ole yhtenäistotuuden pakkohautomo, onneksi.
Juttu näyttää olevan vastaansanomaton.