Sirutus ja vastuuttomat

On aika katsoa totuutta silmiin ja puhua suoraan siitä, mitä lemmikkimarkkinoilla ja eläinsuojelun varjolla tällä hetkellä tapahtuu. Koko touhun alullepanijoina ja lankojen pitelijöinä toimivat mitä ilmeisimmin erilaiset järjestöt ja organisaatiot, joiden todellisena motiivina ei ole eläinten hyvinvointi, vaan halu kieroilla lemmikkien hinnat mahdollisimman korkealle. Alun perin kenties jaloista lähtökohdista alkanut toiminta on korruptoitunut puhtaaksi rahastukseksi, jossa elävästä ja tuntevasta olennosta on tehty pelkkää kauppatavaraa. Tällaisille toimijoille eläin ei ole itseisarvo, vaan moraaliton bisnesväline – keino nyhtää rahaa eläinrakkaiden ihmisten taskuista.

Tässä kuviossa järjestöt vetoavat jatkuvasti "kulujen kattamiseen" ja "vastuullisuuteen", mutta kyseessä on vain taitava markkinointistrategia, jolla perustellaan jatkuvasti nousevia hintoja. Kun tavallisen ihmisen on yhä vaikeampaa hankkia lemmikkiä kohtuullisella korvauksella, luodaan keinotekoinen käsitys siitä, että vain korkea hinta takaa hyvän hoidon. Todellisuudessa kyse on markkinoiden hallinnasta ja hintatason hilaamisesta ylöspäin tavalla, joka muistuttaa enemmän säänneltyä yritystoimintaa kuin pyyteetöntä auttamista. Eläinten oikeuksilla ratsastetaan vain siksi, että saadaan luotua moraalinen paine, jonka varjolla ostajalta voidaan vaatia satojen tai jopa tuhansien eurojen summia.

Mikä synkintä, valtio ei suinkaan puutu tähän toimintaan, vaan katsoo sitä mielellään läpi sormiensa ja suorastaan tukee kehitystä. Syy tähän on puhtaasti taloudellinen: vero on aina prosentuaalinen. Tämä tarkoittaa yksinkertaista matematiikkaa – mitä suurempi on eläimen hinta, sitä isompi on siitä maksettava verokertymä valtion kassaan. Valtiolla on siis suora taloudellinen intressi pitää huoli siitä, että lemmikkien hinnat pysyvät korkeina ja nousevat entisestään. Kyseessä on symbioosi, jossa järjestöt toimivat rahastuksen keulakuvina ja valtio kerää taustalla oman prosentuaalisen siivunsa jokaisesta liikahtaneesta eurosta. Tässä koneistossa elävä olento on pelkkä väline, jolla maksimoidaan sekä järjestöjen tulovirrat että valtion verotulot, välittämättä pätkääkään siitä, miten tavalliset eläinrakkaat ihmiset ja eläimet itse tässä pelissä pärjäävät.

Meno lemmikkimarkkinoilla on muuttunut sellaiseksi, että on pakko kysyä, missä vaiheessa elävästä olennosta tuli pelkkä ahneuden väline. Alun perin järjestöt loivat pohjan tälle hintojen hilaamiselle, mutta nyt myös yksityiset myyjät ja kasvattajat ovat lähteneet tähän moraalittomaan kiskontaan täysillä mukaan. Tavallisista kotieläimistä pyydetään nykyään aivan tähtitieteellisiä summia vastuullisuuden ja "kulujen kattamisen" varjolla, vaikka kyse on puhtaasta rahastuksesta. Eläinrakkaus on valjastettu bisnekseksi, jossa ostajia yritetään syyllistää maksamaan itsensä kipeäksi.

Tämän hulluuden ja uuden, ylikireän lainsäädännön seuraukset näkyvät jo suoraan karuissa faktoissa ja tilastoissa. Eläinten kauppa on hidastunut merkittävästi, eivätkä lemmikit mene enää ollenkaan kaupaksi entiseen malliin.

Koko eläinharrastus ja tavallisten ihmisten mahdollisuus lemmikin pitoon ollaan tietoisesti tappamassa näillä säädöksillä ja keinotekoisilla hinnoilla. Kipuraja on tullut vastaan, sillä kukaan viisas ja järkevä ihminen ei suostu maksamaan lemmikistä useita satoja euroja – saati sitten tuhansia. Lemmikin ottamisessa pitäisi olla kyse perheenjäsenestä ja ystävästä, ei luksustuotteen ostamisesta.

Pentutehtailijan aloitus, jos ei edes noin vähää halua tehdä/maksaa koko hommasta. Ei ainakaan rekisteröityjen puhdasrotuisten lemmikkien "kasvattaja" ja myyjä tämä.









.