Sattuisiko joku täällä palstailevista tietämään, minkälaiseen syyniin käytännössä tulen joutumaan, kun aiheena on työkyvyn arviointi?
Kuinkahan kauan tällainen arvio kestää? Millaiseen lopputulokseen voi varautua? Ts. onko teidän kohdalla tutkimus kertonut 'koko totuuden', vai voiko käydä esim. niin, että minut todetaankin täysin työkykyiseksi ja edessä on töihinpaluu puolikuntoisena?
Kuinkahan kauan tällainen arvio kestää? Millaiseen lopputulokseen voi varautua? Ts. onko teidän kohdalla tutkimus kertonut 'koko totuuden', vai voiko käydä esim. niin, että minut todetaankin täysin työkykyiseksi ja edessä on töihinpaluu puolikuntoisena?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kokemukseni mukaan voi olla, että kaikkea ei oteta huomioon tai ei oteta todesta. Se riippuu paljon siitä kuinka raihnainen olet ja näkyykö se päälle. Ymmärsin nimimerkistäsi, että olet hoitoalalla ja olen lähes varma, että sinun käsketään vain hakeutua sellaiseen työhön johon pystyt. Uudelleen koulutukseenkaan ei oikein mielellään kustanneta, ainakaan jos olet opisto tai amk-pohjalta nyt.
tällainen ennakkokäsitys itsellänikin on...opiskeluun ei todellakaan kannusteta.
Minulla tosin on virka laitoksessa, jonka puitteissa työnkuvaani ei juuri voi säätää 'selkä ystävällisemmäksi'. Huolestuttaa vain, josko joudun taas samaan rumbaan, jossa teen töitä vuoron pari-saikulle nihkeästi 2-3 pvä-töihin vuoro, pari-saikulle..
Mutta siis olisiko jollakulla vielä kokemuksia siitä, mitä tuollaisessa työkyvyn arviossa tarkalleen ottaen tapahtuu? Moniammatillinen tiimikö siellä operoi ja jos, niin millä kokoonpanolla?
Kiinnostaisi mitä kautta olet menossa työkyky arvioon ja oletko ollu pitkällä sairaslomalla?
Itse olen ollu sairaslomalla jo yli vuoden ja jatkosta en tiä mitään...
kokemukseni mukaan siellä on juuri moniammatilais ryhmä sinua tutkailemassa. Psykologi, fysiatri, fysioterapeutti, sosiaalihoitaja ja muita lääkäreitä ja porukkaa tarpeen mukaan. Tutkimukset ja muut ovat aina yksilökohtaisia, joten tässä on vaikea ruveta kuvailemaan mitä sinä juuri joudut tekemään. Kyllä se paikanpäällä sitten selviää.
Ninä olen ollut vuodesta 2000 sairaslomalla lyhyttä kokeilua lukuunottamatta. Kelalta olen saanut sen enimmäismäärän ja sen jälkeen en mitään. Eläkehakemukseni on hylätty ja uudelleenkoulutusta ei edes mietitä, pitäisi vain tässä kunnossa jaksaa olla työssä. B-lausunnot ovat olleet vuodenkin mittaisia, mutta Kela ei ole pitänyt minua työkyvyttömänä siitä huolimatta.
Tämä on nyt tietysti sinulle hyvinkin "rohkaiseva" viesti, mutta ajattelin kertoa, että et elättele liian suuria toiveita eläkkeelle pääsystä. Hoitoalalta ei niin vain jäädä pois. Ilmeisesti hoiturien pitäisi osata hoitaa itsensä niin etteivät koskaan minlloinkaan sairastu mihinkään, eikä ainakaan kroonisesti.
Mahtavatko ne luulla, että kun tietää sairauksista niitä sitten keksii itse? No, MRI-kuviin ei ainakaan luulisi itse pystyvän mitenkään vaikuttamaan. Kuitenkin minulle on tullut tunne, että ne juuri luulevat noin, sanoi kuvat mitä hyvänsä...
ilmoittaudu työvoimatoimistoon työnhakijaksi vaikka olet työkyvytön niin saat rahaa.
Mulla samanlainen tilanne kun sinulla ja saan työkkäristä työttömyyspäivärahaa kun Kelalla on tällä hetkellä valitusosoitus menossa kuntoutustuesta.
Ikävää kuulla, ettet ole saanut oikeutta sairautesi hoidon suhteen. Tuollainen kohtelu syö miestä.
Minun tilanteeni on sikäli 'parempi' kuin sinulla, että kipuilu ei ole ihan jatkuvaa ja pahimmat kaudet kestää kuitenkin vain lyhyehkön ajan: ei esim. kuukausia. En siis ole ollut pitkiä jaksoja saikulla. Työn raskaus vaan aiheuttaa sen, että toivun vapailla mennäkseni taas huonoon kuntoon töiden johdosta. Saikkua ei kuitenkaan saa kuin päivän tai pari. En kai vain ole osannut valittaa tarpeeksi. Mieheni on täysin kyllästynyt tilanteeseen, sillä hänhän joutuu oman työnsä lisäksi hoitamaan minua, kotia ja lapset silloin, kun vapaapäivinäni kipuilen kotona.
Eläkkeelle EN kuitenkaan HALUA! En missään nimessä; haluaisin töihin enemmän kuin mitään, mutta toisaalta en kuitenkaan haluaisi kipeytyä työstä niin, että muuta elämää ei ole, kuin työstä toipumista ja sen pelkäämistä, toivunko taas vapailla työkuntoon... Rahallakaan ei ole tässä tilanteessa mitään merkitystä: en jaksa juosta työterveyshuollossa joka toinen päivä saadakseni vain max 3 pvä:ää saikkua ja paheksuntaa sairastelustani. Niinpä olen nyt kesän yli ja siitä eteenkin päin virkavapaalla, ilman tuloja, mutta saanpahan 'sairastaa rauhassa'. Tilannehan on ihan järjetön taloudellisesti ja muutenkin, tiedän sen. Toivon, että pääsisin uudelleenkouluttautumisen kautta takaisin työelämään, sillä työintoa ja -vuosia on vielä vaikka kuinka. Huoh. Melkoinen vuodatus tästä tuli, mutta helpottavaa välillä purkaa paineita täällä, missä on samaa kokeneita.
Kaikesta huolimatta ihanaa loppukesää kaikille ja kiitos tahvolle vastauksista. Jaksamista sinulle, toivon todella, että asiasi selviävät.
Ei se "ilmainen" uudelleenkoulutus ole itsestäänselvyys millään alalla työskenteleville.
olet ymmärtänyt kirjoitukseni väärin, jos löysit tekstistäni viittaustakaan haluun kustantaa yhteiskunnalla koulutus. Ilmaiseksi?
Kuten sanoin: olen virassa, mutta RAHATONNA virkavapaalla. Se ei mielestäni ole yhteiskunnan varojen tuhlausta: ilmaista rahaa. Vai onko sinusta?
En ole koskaan ollut päivääkään vastoin omaa haluani työttömänä ja silloin kun opiskelin: rahoitin opintoni TYÖNTEOLLA, en lainalla. Työttömyyskorvausta en ole saanut, enkä siis nytkään halua rahaa, vaan mahdollisuuden KOULUTTAUTUA, jotta voisin tehdä työtä ja elättää itseni. Onko se sinun mielestäsi lusmuilua?
Koulutukseen päästäkseni, tulee minulla olla perusteet uudelleen kolutuksen tarpeelle, sillä virastani ei ole madollista saada opintovapaata kuin lakisääteiset kaksi vuotta. Eikö minulla sinun mielestäsi ole oikeutta uudelleenkoluttautumiseen, vaikka olen pysyvästi sairas? Pitäisikö minun mieluummin irtisanoa itseni ja elää tytöttömyyskorvauksilla?
Sitäpaitsi en mielestäni sanonut mitään siitä, kuinka koulutukseni maksaisin. Lainan ottaminen on todennäköisesti edessä joka tapauksessa, eikä rahalla tässä tilanteessa -kuten jo edellä sanoin, ole MITÄÄN MERKITYSTÄ, kunhan vain saisin jotain, mihin tarttua. Je se jokin olisi mahdollisuus kouluttautua ja vielä joskus tehdä työtä, josta ei tule kipeäksi!
Ei ole minun tai muidenkaan sairaiden vika, jos sinä olet joutunut (?) ottamaan lainaa opintoihisi. Ilmeisesti et tiedä, mitä arki sairastelun kanssa on. Tähän maailmaan mahtuu sinunkaltaisia katkeria ihmisiä ihan riittämiin; muista vain, että niin niittää kuin kylvää.
Vastasin tahvolle, joka tuntuu ajattelevan, että terveydenhoitoalalla työskenteleviä kohdellaan eriarvoisesti työkykytutkimuksessa muihin ammattiryhmiin verrattuna. Kaikki minun tiedossani olevat työkykyiseksi todetut työskentelevät muilla aloilla.
En vastaa kysymyksiisi ja syytöksiisi, koska ne ovat aiheettomia. Toivottavasti et käyttäydy yhtä hyökkäävästi potilaita kohtaan.
Tänään on lomani viimeinen päivä, joten en häiritse teitä tämän enempää.
Hoituri29 pelkää sädekehänsä himmenevän, jos muutkin kertovat täällä tekemisistään. Samoin tuo toinen, joka on veisannut samaa valitusvirttä vuosikausia eri nimimerkkeillä. Kyllä huomaa, että sydämen sivistys ei tule automaattisesti koulutuksen myötä.
Minä irtisanouduin opintovapaan jälkeen, koska opiskelua oli jäljellä vielä 2,5 vuotta. Se oli elämäni paras päätös. Toki ymmärrän, että läheskään kaikki eivät pysty opiskelemaan reumaan sairastumisen jälkeen täysipainoisesti, puhumattakaan korkeakoulututkinnosta.
Ensinnäkin nimim. 'Lainalla opiskellut': pahoittelen. Viestiketjua seuratessani en ollut tarkkana, vaan katsoin sinun vastanneen nim. 'tahvo' sijaan minulle. Näin ollen puollusteluni olivat siis aiheettomia. Pyydän anteeksi. Missään vaiheessa tekstiäni en kuitenkaan esittänyt mitään syytöstä sinua kohtaan. Viimeinen lausahduksenikin liittyi siihen, että kuvittelin sinun kommentoineen nimen omaan minun tekstiäni, mutta kuten itsekin sanoit: ymmärsit minunkin kirjoittaneen vastineen viestiisi, jota ei siis ollut tarkoitettu vastaukseksi minulle. Loupuksi: voit olla huoleti sen suhteen, osaanko käyttäytyä ammattiroolissani: itsensä ja tunteiden sekä tarpeiden kieltäminen on kyllä sisäistynyt niin, että jopa sairastutuin itseni.
Nimim. 'Minna'. Kuten 'lainalla opiskellut' viestistä huomasit, hän itsekin havaitsi minun kirjoittaneen vastineeni viestiin, joka ei siis kohdistunut kirjoitukseeni. Miksi siis provosoiduit? Milläkähän tavoin olen osoittanut vain oman tilanteeni ansaitsevan tällä foorumilla palstatilaa ja kuinka olen mielestäsi estänyt muita kirjoittamasta tänne omista kokemuksistaan?
Mitä opilliseen sivistykseen tulee; se ei todellakaan tuo sydämen sivistystä. Siinä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Olemme varmasti samaa mieltä siitäkin, että tällaisella keskustelupalstalla toisille tuntemattomien ihmisten ei ole mahdollista tuollaisia seikkoja edes arvioida.
Edelleenkin: hyvää kesän jatkoa kaikille palstailijoille :)
Ja ei todellakaan tarkoita sinua, hoituri29 vaan näitä vastaajia.
Vielä kerran uudelleen koulutukseen on mahdollistä päästä, myös pitkään sellaiseen, jos on perusteita. Sinulla esimerkiksi yliopisto ja hoitotiede tai kansanterveytiede, jolloin pätevöityisit hallintoon. Jos olet sairaanhoitaja myös opetusala jne. Vaihtoehtoja on.
Sinnikkäästi vain, minulle työkyvyn arviointi oli erittäin hyvä vaihtoehto ja asiat lähtivät lutviutumaan. Nyt olen opiskeluni opiskellut (kelan tuki:lukio yliopisto 7v) ja töitä löytyy.
Tästä on turha kenenkään vetää hernettä nenään, Kelassa saa myös hyvää kohtelua ja kuntoutustakin maksetaan, tiedän monia tapauksia.
Tsemppiä sinulle hoituri, ilmaise heti että haluat uudelleen koulutukseen, kyllä se siitä. :)