Itken lohduttomasti. Muistan että on tuttu tunne jo lapsuudesta. Piilossa itkin, koska kaikkea heikkoutta halveksittiin kotona. Olen väsynyt tähän kaikkeen. Millä oikeudella minua kiusattiin vielä aikuisiällä niin, etten pysty olemaan normaalisti? Kukaan ei auta. Kukaan ei halua auttaa minua.
Milläpä nousen tästä?
Anonyymi-ap
24180
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kaikkia meitä on kotona piesty koulussa kiusattu
No voi rölliä. Ota rusina.
Sillä taitaa olla housussa 🤔
Kukaan ei koulussa auttanu. Vanhemmat oli aina töissä viikonloppusin tapeltiin ja juotiin viinaa kotona tai vierailla. Ei saanu pelätä
Itsellä kulissiperhetausta. Selvinpäin tehtiin pahoja asioita. Täyttä julmuutta ja ymmärtämättömyyttä. Minut uhrattiin.
🥺voi sua.. toivottavasti ei sillai
No ei ihan sillai, mutta valheen alttarille uhrattiin. Joka tapauksessa jouduin näkemään kaikkea esipuberteetti-ikäisenä. Yritä siinä sitten varttua naiseksi, suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen normaalisti. Ei minusta kasvanut normaalia sillä vihan määrällä ja kaltoinkohtelulla.
Mitä on turvallisuus? Mitä on luottamus? Mitä elämä on, kun ei voi tai uskalla luottaa kehenkään? Vanhempia ei saa haukkua, pitäisi olla kiitollinen. Niinkö? Jos on empaattina kasvanut narsistien kanssa, niin miten ihmeessä siitä voi selviytyä yhtään järjissään??
Vai että esipuberteettivaiheesta luennoit gubbe näille superälykkäille ihmisille. Tekstisi ehkä ”hiukkasen” chomahtaa muttei bimbot ja mimbot varmaan huomaa, sitäkään. T naiselta
Joo aika vaikee oli tosta saada mitään kiinni. Ite katellut jo niin nuoresta että omassa esibubberissa vedetty jo junalla sinne tänne. Nähty ja koettu. Joittenki pitäs elää pumpulissa prinsessana että elämä ois vaan ihanaa höttöä.
Mitä vauvalle on käynyt? Äiti ja isi huutanu vai kotona
Tosta poistu viesti välistä kun se yksi sai kilarit
Sinä kekkeruusi se jaksat maalittaa
Mitä jos teennäistä voivottelua pitävä gubbeäijä selvittäisit vanhempiesi eritoten äitisi kanssa nämä asiat, jospa se siitä
Ei sillä ole äitiä usko jo
No mutta tämäpä eskaloitui nopeasti palstaäijä ihan toisiin sfääreihin. Yllätyys.
Se on kuollu jo
Joskus tekis mieli vetää sua kekketuusi gubettaja turpaan ihan huolella. Anteeksi nyt vain.
Sun pääs vois toimia potkupallona
Pitää vain nähdä, että kukaan ei voi menneisyyttään muuttaa, mutta nykyisyyteen voi vaikuttaa. Alkaa miettiä, mitä haluaa elämältä ja vähitellen tehdä ratkaisuja, jotka parantaa omaa elämänlaatua. Lähteä pienestä liikkeelle ja hitaasti, mutta varmasti edetä eteenpäin. Toisilta on turha odottaa paljoa, apua voi pyytää, mutta työ on tehtävä itse.
Tiedän tuon. Olen käynyt psykoterapiassa kahdella erillä, vuosia meni. Myös muuta ammattilais-keskusteluapua olen saanut. Mutta kun on se olematon identiteetti. En minä esimerkiksi pysty kuvittelemaan että minusta voisi kukaan välittää, ellen jotenkin 'ansaitse' sitä ensin. En ole saanut kokemusta, että olisin tärkeä ja rakas sellaisena kuin olen. Erakoitunut olen tahtomattani.
Olematon identiteetti? Tarkoittaa mitä?
Niin, on varmasti vaikea nousta tuossa tilanteessa, mutta kyllä sinä pystyt siihen vähitellen jos päästät irti menneisyydestä.
En sitä aktiivisesti mieti, mutta on vaikuttanut siihen millainen minusta kasvoi.
Minä voisin sinua auttaa jos olet rakas Pm! ❤️
Mn tumma