Voiton(nimi muutettu) tarina

Voitto syntyi vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Pohjois-Pohjanmaalla. Hän oli 11 lapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Lapsuus oli pääasiassa ihanaa aikaa pienen kaupungin reunalla omakotitalossa asuessa perheen kanssa. Kesään kuuluivat Siikatörmän juhannusseurat, Suviseurat sekä Ranuan, että Reisjärven maakunnalliset opistoseurat.

Yläasteiässä Voitto huomasi ensimmäistä kertaa kiinnostuksen poikia kohtaan heräävän. Hän säikähti moista tunnetta ja ei kertonut asiasta kenellekään. Rippikoulun jälkeen hän ihastui todella suuresti vuotta vanhempaan poikaan ja he alkoivat viettää aikaa yhdessä. Ulospäin näytti, että he ovat vain hyviä kavereita keskenään. Erään kerran Voiton isä yllätti heidät autotallista halailemasta toisiaan. Hän ajoi pojan pois ja otti Voiton puhutteluun. Voitto päätti kertoa totuuden, että hän tykkää pojista eli tuntee olevansa homo. Isä tästä järkyttyi ja suuttui. Sanoi pojalleen, että sielunvihollinen on ottanut sinut valtaansa ja sinä teet syntiä, siitä on tehtävä parannus.

Isä soitti kotisiionin puhujaveljelle ja puhuja tuli toisen veljen kanssa Voiton kotiin. He saarnasivat synnistä ja kadotuksesta ja vaativat parannuksen tekoon. Voitto ei suostunut. Naapurikaupungissa oli psykiatrina uskovainen mies, johon Voitin isä otti yhteyttä ja he sopivat, että Voitto menee isänsä kanssa psykiatrin vastaanotolle. Isä vei puolipakolla Voiton psykiatria tapaamaan. Psykiatri painosti Voittoa siitä, että Voitto on sairastunut homouteen ja siitä on tehtävä parannus. Pitkäksi venyneen tapaamisen lopulla voitto antautui isän ja psykiatrin painostuksen alla ja pyysi parannusta tehdyistä synneistä ja homoudesta.

Aikaa kului ja Voitto alkoi ajatella homoudesta, että se on vain sielunvihollinen joka hänelle puhuu. 18 vuotta täytettyään Voitto alkoi seurustella uskovaisen tytön, Marian kanssa. Vuosi seurustelua, kihloihin ja vuoden päästä oli häät. Hääyönä voitto ei tuntenut seksuaalista jännitettä Mariaa kohtaan, mutta ajatteli vain sielunvihollisen tekevän työtään ja että tämäkin menee ohi. Kymmenen kuukautta myöhemmin heille syntyi ensimmäinen tyttölapsi. Kuuden vuoden jälkeen lapsia oli syntynyt viisi. Yhä enemmän Voitto alkoi tuntea pahaa oloa ja hän alkoi erkaantua Mariasta. Kun Maria halusi seksiä, Voitto alkoi vedota väsymykseen tai päänsärkyyn. Maria alkoi epäilemään, että Voitolla ei ole kaikki hyvin. Lopulta Voitto ei enää jaksanut, vaan päätti kertoa Marialle totuuden, - Olen homo ja olen tiennyt sen yli kymmenen vuotta. Olen joutunut olemaan kaapissa ja kieltämään homouden vanhempien ja puhujaveljien painostuksen vuoksi. Maria kauhistui asiasta, alkoi syyllistämään Voittoa ja kertoi Voiton olevan syntinen ja että et ole uskovainen. Maria kertoi asiasta omille vanhemmilleen ja tästä alkoi taas sama tapahtumaketju.

Pari puhujaveljeä tuli heidän kotiinsa vaatimaan Voittoa tekemään parannusta tekemistään synneistä ja kertomaan hänelle, että homous on syntiä ja siitäkin voi parantua. Tällä kertaa Voitto ei taipunut, vaan kertoi tulevansa ensimmäistä kertaa elämässään asian kanssa julki ja kertomaan sen kaikille. Maria laittoi vanhempiensa suostuttamana avioeroprosessin liikkeelle. Voitto suostui, mutta ei arvannut sitä, että Maria vaatii lasten huoltajuutta itselleen ja Voitolle vain kahden viikon välein viikonlopun lastensa kanssa. Mariaa oli tukemassa hänen vanhempansa, pari uskovaista puhujamiestä sekä tämä uskovainen psykiatri. He kertoivat, että Voitolla on pahoja mielenterveyden ongelmia ja Voitto ei voi ottaa täysimääräisesti osaa lasten huoltajana oloa. Oikeus suostui tähän asiaan.

Tästä johtuen Voitto ajautui syvää masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Kuukausien kamppailun jälkeen Voitto ajautui yrittämään ensimmäistä kertaa itsemurhaa lääkkeillä. Onneksi tämä ei onnistunut vaan Voitto selvisi tästä viikon teholla olemisella ja kolmen kuukauden suljetulla osastolla asumisella. Voiton työkyky ja elämänhalu oli kuitenkin mennyttä. Oma perhe ja suurin osa ystävistä olivat hylänneet hänet. Voitosta oli kerrottu muunneltua totuutta, että hän oli ollut huono isä ja aviopuoliso. Voitto oli tehnyt syntiä ja ei olisi hyvä isä omille lapsilleen.

Voitto jäi lääkekoukkuun. Hän sai reseptillä voimakkaita mielialalääkkeitä ja bentsoja. Nopeasti hän addiktoitui syvään lääkekoukkuun. Kun lääkärin määräämät eivät riittäneet, Voitto alkoi hakemaan "lääkkeitä" kadulta. Laskut jäivät maksamatta ja lopulta myös oma asunto meni alta. Voitto eli kadulla, kylmässä pohjoisen kaupungissa. Ei kotia, ei omaisuutta, ei ystäviä eikä enää lastenkaan tapaamisia. Täysin hyljättynä, arvottomana ja yksin.