Kaunista sunnuntaiaamua, uusi ketju uudella otsikolla, ajattelin vaihtelu virkistää.
Kiikkustuolista tulee mieleen vauhdikas kiikuttelu, jossa ajatukset lentää, keinutuoli on miettimisen paikka ja narukeinu tuo muistoja nuoruudesta.
Katselen naapuripihan parikeinua, siihen istahti vanhus, jolla elämä varmaan jo hidastunut ja näin pieni keinunta ajatuksia menneeseen lennättää.
Vauhti ei päätä huimaa, mutta varmaan hyvän mielen antaa.
Narukeinuja ei meillä juurikaan näe, , ehkä maalaistalojen pihoilla kuitenkin.
Katselen paljon Korealaisia sarjoja ja ihmetys on suuri, kun siellä puistoissa voi lenkkeilijät kuntoaan hoitaa vaikka minkälaisin laitteiden avulla.
Miten säilyneetkin ehjinä, onko luonne ihmisillä toinen vai komentoko sen saa aikaan. meillä ei penkitkään paikoillaan kestä, vaikka ketjuilla on kiinnitetty.?
Harmissani olen, no siitä, että olen herkkä tilailemaan jos mitä Facesta.
Mainoksissa niin sujuvaa ja helpon näköistä, mutta anappa olla. kun käsiini saan ei toimi lainkaan samalla tapaa, minussako vika.
Näiden tuotteiden valmistus maana useinkin Kiina, olen yrittänyt sieltä ostoa välttää,, kuitenkin aina sorrun.
Viimeinen tilaukseni koski ikkunanpesu laitetta, siinä oli säiliö mihin lastan jälkeen vesi meni.
Tilausta ei koskaan tullut ja nyt kyselin kaupasta, ei löytynyt, myöskään Sinituotteen verkkosivuilta ei sellaista löytynyt, tiedän kuitenkin, että sellainen on.
Taloudellisesti en ole vahinkoa saanut, mutta ajanhukka kaikesta kuitenkin rasittaa.
Takapihalla ei auton autoa, kaikki on löytäneet menopaikan jonnekin, kai mökeille monikin ja mikäs onkaan, sää suosii vaikka marjaan menoa.
Minun metsäni on asfaltilla päällystetty tori, jos sinnekään jaksan mennä.
Eilen sattui vahinko, henkilöauto ajoi suojatien merkin nurin, hälytyksen myötä tuli paloauto, ja poliisi, neljä palomiestä, kaksi poliisia,
Miestä haastateltiin, palomies taputteli miehen vartaloa kai yrittäen etsiä kipukohtia, ja mies istui takaisin autoon.
Kohta autot lähtivät ja poliisi tarttui henkilöauton rattiin ja vei auton ja miehen.
Melko helppo homma palomiehille, mutta apuansa kumminkin toivat.
Näitä tapahtuu tämän risteyksen yhteydessä aina silloin tällöin, ikkunani on avain näihin tapahtumiin ja utelias kun olen totta kai seuraan, onneksi on muita vieläkin uteliaampia, viereen menevät.
Ajotapojakin on monenlaisia, nekin silloin tällöin ihmettelyä aiheuttavat.
Keinutaanpa nyt missä tahansa, voitte myös vauhdikkaaseen istahtaa ja mukavia tarinoita kertoilla, iloa heille kenelle se siltä tuntuu.
Oikein ihanaa ja lupsakkaa päivää teille ystävät !
KIIKKUSTUOLI !
192
2085
Vastaukset 192
- Anonyymi00001
Päivä alkaa olla puolessa.
Oma päiväni alkaa aina aamulenkillä, että saan virran päälle.
Tänä aamuna minut ohitti tummaihoinen mies. - Hänellä oli
nähtävästi joku treenausohjelma tehtävänä. Hän käveli polvia
nostellen. Jossakin 100 m:n päässä hän juoksi takaperin, sitten
taas käveli polvia nostellen. Teitten risteyksessä hän jatkoi
toiseen ja minä toiseen suuntaan.
Hyvälle tuulelle tuo lenkkeilijä sai minutkin ja suunnittelin jo,
että alkaisinkohan minäkin "venkoilla" polvieni kanssa kun tulen
lähemmäksi keskusta ja kotialuettani! Mutta tyydyin entiseen
kävelytyyliini.
Eliaana oli ollut myöhään hereillä ja totesi saman kuin minäkin,
että tältä palstalta näkee kuinka päivämme kuluvat. Niin minäkin
olen ajatellut, että paljon on samanlaisia vaivoja ja jokaisella omat
askareensa ja tapahtumia, jotka saattavat katkaista arkipäivien
rutiineja. Niinkuin minullakin, kun on ollut vieraita.
Ajattelin itsekseni, että minulla sattui nyt käymään sellainenkin
vieras, joka kotoa lähtiessään lähti kauas etelään, Espanjan lämpöön,
mutta tuli kotiin pohjoisesta Suomesta! Kuinka se uskottavasti
selittyy, ettei mene hallusinaation piikkiin? :)
Hän oli ollut kotona klo 4 eilen aamulla, laittanut heti saunan päälle.
Vaimo ei ollut herännyt, ennenkuin kuuli kuorsauksen vierestään.
Uskon että matkastressi häipyi saunan löylyihin ja oman sängyn
lämpöön.
Minulle ei ole tiedossa vieraita lähiaikoina. Nyt oli kertarysäys
muutaman päivän aikana. Silmäklinikalla käynnit ovat ainoat alma-
nakkaan merkityt tapahtumat. Muuten saa itse keksiä huvittelunsa,
eikä se tuota vaikeuksia. Tässä on 10 min. bussimatkan päässä kai-
kenlaisia nähtävyyksiä, joita en ole käynyt katsomassa moneen vuo-
teen. On järjestetty "kaupunkikävelyjä" historiallisesti muisto-
rikkaisiin paikkoihin. Sen jälkeen mennään kaupungin vanhimpaan
kahvilaan kahvittelemaan. - Ehkä selviän sellaisesta lenkistä, jos
vahvistan polvivarustuksiani, että polvet kestävät. Paikallaan seiso-
minen rasittaa eniten. - Olen kuullut, että opas on hauska ja kertoo
välillä sellaista "korvakuulolla" saatua tietoa värikkäistä henkilöistä,
joita täällä kaupungissa on vaikuttanut.
Täytyy ottaa mallia norjalaisista, jotka juhlivat kaduilla ja toreilla,
siitä huolimatta että Norja hävisi jalkapallomatsin Englantia vastaan.
Heidän mielestään oli juhlimisen arvoista pelkästään se, että olivat
taistelemassa mitalipaikoista, mitä ei ole ennen tapahtunut.
Iloitaan silloin, kun on ilon aihetta!
Ensi viikolla on tulossa hellettä sinne Suomeenkin!
/MdK Viikonloppu takana. Ampiaisen pistosta selvisin vähin vaurioin, mutta prinsessan lähtö kotimatkalle tuotti haikulivaiheen.
No, ajalimme mökille, josta palasimme vasta äskeen kotiin. Sää helli käväisin järvessäkin tuskin sitä uimiseksi voisi sanoa, pulahdukseksi lähinnä. Saunaakin lämmitin päivällä sen verran, että sain pestyä itseni. Katiskassa oli aamulla iso ahven ja kun perkasin sen, suomuja tuntui olevan joka paikassa. No, nyt se on pakkasessa odottamassa uusia ahvenia.
Saiskin tulla, ahven on hyvää syötävää, mutta kallista ostaa kalatiskiltä.
Nyt olen väsynyt, liekö raitisilmamyrkytys.
Nostalgisia tunteitakin koin kun tiskasin ennen lähtöä viikonlopun astiat saunassa. Niin tehtiin aina ennen vanhaan. Taidan palata vanhaan tapaan, koin sen terapeuttisena.
Nyt pitää levätä täällä kirkolla ja kerätä voimia nousuviikolle. Mökillä saa liikuntaa jopa liiankin kanssa. Saamme keskiviikkona hollannin sukua kylään. Tilasin siivoojan tiistaiksi ja esikoinen leikkasi takapihan nurmikon ennen lähtöään. Joten kaupunkikodin hommat on hoidettu. Ruokapuolesta huolehdin ja jos vanhoihin lemppariruokiin on luottamista, lohi taitaa loimuta mökin grillissä.
Tällaista korvesta.Huomenta uuden viikon alkuun, pilvistä näyttää olevan, ehkä vettäkin saamme tänään.
Pojantytär lapsineen tulee käymään, on kiva tavata lapset, tytär kuusi ja poika kohta kolme, harvoin käyvät, kun Lahdessa asuvat, mutta nyt äiti lapsineen kesällä voivat pidemmän ajan näissä maisemissa olla.
Äidin lomakin on varmaan lyhentynyt nykyisin, ennenhän opettajat lomaili koko kesäkuukaudet, isä töitä pakertaa.
Oikeastaan juuri tämä tytär useimmin piipahtaa luonani, paikallisilla niin kiire, että eivät jouda kyläilemään.
Muualla asuvat tyttären lapset perheineen kerran vuoteen tulevat minua tapaamaan, no pakko on tähän tyytyä.
Tätä se on tämä elämä, ennen kaikki lähellä asuivat, nyt maailma on vienyt mukaansa.
Jotenkin tuntuu asiat taas vähän vaikeiksi muuttuvan ja apua joudun pyytämään, micro teki topin, suihku VC:sä vuotaa, taulut seiniltä tippuu, vaikka kiviseinään tarkoitetut koukut onkin, kukat kuolee toinen toisensa jälkeen.
Syynä luulen olevan mullan huonous, koska hoito samanlaista kuin edellisinä kesinäkin, eikös tässä jo harmia riittävästi.
Osasin kaalikeitonkin eilen pohjaan keittää, olin koneella kirjoittamassa ja liian kuumalle kattilan jätin, kun menin katsomaan keitto kattilan pohjassa, onneksi, maku ei palaneelta maistunut, mutta ei kaikkein parasta kuitenkaan ollut.
Välillä tuntuu, että kaikki harmit kasaantuu ja kun siihen sitten muistiani joudun rasittamaan, kun ei mieleen tule tuiki tavalliset asiatkaan, siksi tämä kirjoittelu antaa uskoa, että vielä jotain muistan.
Muutenkin olo eilen oli hutero, liekö paha mieleni sen aiheuttanut, tuntui kun tukea jatkuvasti tarvitsin.
Verenpaineen mittasin, kaikki siltä osin ok.
Jospa uusi päivä ja uusi viikko asiat korjaa, kampaajaakin koetin tilata koneelta, mutta ei aikoja, kai kesälomalla ovat koko porukka.
Oikeaan saumaan nuo vieraani tulevat, ehkä siitä parannusta tähän sekavaan elämääni saan.
Tytär tuntee nämä tietokoneet, kuin myös muut laitteet, ehkä apu häneltä löytyy.
Paistamani kuha filee ei tällä kertaa niin hyvältä maistunut, kuin aiemmin, voiko mieliala saada ruuankin makuun vaikuttavan harmin aikaan?
Ahven on kyllä niitä kaloja joita mieluusti minäkin söisin, kuhan lisäksi. muista en liioin välitä, valmistapakin siihenkin hommaan vaikuttaa.
Nythän matkailu on Lappiin kovasti kasvamassa, kun etelän helteet eivät houkuta, vaikka helteiden sekaan kai me täälläkin joudutaan, se kysyy voimia meiltä vanhuksilta, toki kaikilta, mutta vanhukset lasketaan siihen hauraaseen joukkoon.
Ei nuo hallituksen toimetkaan mitään iloa vanhuksille lupaa, jos ei toisillekaan, aina saa kuulla miten asiat huonontuvat.
Tulipa nyt ikävyyttä sisältävä viesti, mutta hyvä, että johonkin voi harminsa purkaa, uskoen että helpottaa.
Huominen, ehkä jo tämä päivä voi ilon tuoda, otan itseäni niskasta kiinni ja kohta asiat rullaa,,,, tai sitten ei.
Enempää ei voi itseltäänkään vaatia, kuin sen mihin kyvyt riittää.
Iloa teille joilla harmit kiertää, kyllä nämä asiat kuntoon saadaan täälläkin.- Anonyymi00007
Hil-la kirjoitti:
Huomenta uuden viikon alkuun, pilvistä näyttää olevan, ehkä vettäkin saamme tänään.
Pojantytär lapsineen tulee käymään, on kiva tavata lapset, tytär kuusi ja poika kohta kolme, harvoin käyvät, kun Lahdessa asuvat, mutta nyt äiti lapsineen kesällä voivat pidemmän ajan näissä maisemissa olla.
Äidin lomakin on varmaan lyhentynyt nykyisin, ennenhän opettajat lomaili koko kesäkuukaudet, isä töitä pakertaa.
Oikeastaan juuri tämä tytär useimmin piipahtaa luonani, paikallisilla niin kiire, että eivät jouda kyläilemään.
Muualla asuvat tyttären lapset perheineen kerran vuoteen tulevat minua tapaamaan, no pakko on tähän tyytyä.
Tätä se on tämä elämä, ennen kaikki lähellä asuivat, nyt maailma on vienyt mukaansa.
Jotenkin tuntuu asiat taas vähän vaikeiksi muuttuvan ja apua joudun pyytämään, micro teki topin, suihku VC:sä vuotaa, taulut seiniltä tippuu, vaikka kiviseinään tarkoitetut koukut onkin, kukat kuolee toinen toisensa jälkeen.
Syynä luulen olevan mullan huonous, koska hoito samanlaista kuin edellisinä kesinäkin, eikös tässä jo harmia riittävästi.
Osasin kaalikeitonkin eilen pohjaan keittää, olin koneella kirjoittamassa ja liian kuumalle kattilan jätin, kun menin katsomaan keitto kattilan pohjassa, onneksi, maku ei palaneelta maistunut, mutta ei kaikkein parasta kuitenkaan ollut.
Välillä tuntuu, että kaikki harmit kasaantuu ja kun siihen sitten muistiani joudun rasittamaan, kun ei mieleen tule tuiki tavalliset asiatkaan, siksi tämä kirjoittelu antaa uskoa, että vielä jotain muistan.
Muutenkin olo eilen oli hutero, liekö paha mieleni sen aiheuttanut, tuntui kun tukea jatkuvasti tarvitsin.
Verenpaineen mittasin, kaikki siltä osin ok.
Jospa uusi päivä ja uusi viikko asiat korjaa, kampaajaakin koetin tilata koneelta, mutta ei aikoja, kai kesälomalla ovat koko porukka.
Oikeaan saumaan nuo vieraani tulevat, ehkä siitä parannusta tähän sekavaan elämääni saan.
Tytär tuntee nämä tietokoneet, kuin myös muut laitteet, ehkä apu häneltä löytyy.
Paistamani kuha filee ei tällä kertaa niin hyvältä maistunut, kuin aiemmin, voiko mieliala saada ruuankin makuun vaikuttavan harmin aikaan?
Ahven on kyllä niitä kaloja joita mieluusti minäkin söisin, kuhan lisäksi. muista en liioin välitä, valmistapakin siihenkin hommaan vaikuttaa.
Nythän matkailu on Lappiin kovasti kasvamassa, kun etelän helteet eivät houkuta, vaikka helteiden sekaan kai me täälläkin joudutaan, se kysyy voimia meiltä vanhuksilta, toki kaikilta, mutta vanhukset lasketaan siihen hauraaseen joukkoon.
Ei nuo hallituksen toimetkaan mitään iloa vanhuksille lupaa, jos ei toisillekaan, aina saa kuulla miten asiat huonontuvat.
Tulipa nyt ikävyyttä sisältävä viesti, mutta hyvä, että johonkin voi harminsa purkaa, uskoen että helpottaa.
Huominen, ehkä jo tämä päivä voi ilon tuoda, otan itseäni niskasta kiinni ja kohta asiat rullaa,,,, tai sitten ei.
Enempää ei voi itseltäänkään vaatia, kuin sen mihin kyvyt riittää.
Iloa teille joilla harmit kiertää, kyllä nämä asiat kuntoon saadaan täälläkin.Kuntoon.
- Anonyymi00002
Hilla@
Harmistuneena katsoin aamulla peiliin, ampiaisenpisto vielä ylähuulta kiusaa, otin allergialääkettä.
Ei paista aurinkokaan, harmi, pitänee kiiruhtaa mökille nostamaan istuintyynyt ja riippukeinun palja sisätiloihin jos vaikka vettä tulee, ei tosin luvattu.
Katsotaan pysyykö mieli tiimalasissa positiivisuuden vai negatiivisyyden puolella.
Korppis, hyvää huomenta toivottaa.- Anonyymi00003
Päivä on jo puolessa, kun täältä naapurista tulen moikkaamaan.
Hil-lan ja Korppiksen viestejä lukiessa tuntuu niin tutulta ja
"kotoisalta". Korppiksen saamat ampiaisenpistot ovat tuttuja
niiltä ajoilta. kun oli luumujen poimimisaika, ja tiesin, että se on
vaarallista touhua, kun imelännälkäiset ampiaiset pörisevät ja
puolustavat saalistaan. Joka kesä jouduin käymään lääkärissä,
kun oikea käsi oli kuin moukari, turvoksissa ja kutiava. Valokuvia,
joita itsesäälistä olin ottanut, on tallessa vieläkin. Valitettavasti
ei voi tänne liittää vertaistueksi.
Ja Hil-la! Kun joku asia alkaa mennä pieleen, niin silloin saa val-
mistautua siihen, että silloin voi kaikki mennä pieleen, ryhtyipä
mihin touhuun tahansa. Kai siinä on joku lainmukaisuus, että niin
tapahtuu. Parasta pitää "ommoo lommoo" ja heittäytyä vaan
pitkälleen. Uusi päivä taas kaiken muuttaa voi! sanoi joku runoilija.
Pahin katastrofipäiväni oli joskus 80-luvulla, kun piti tulla illalla
vieraita. En tarkoita, että vieraat olisivat olleet katastrofi, vaan ne
esivalmistelut, että kaikki sujuisi hyvin työpäivästä huolimatta.
Olin laittanut paistin uuniin jo ennen töihin lähtöä ja uunin
taimerin päälle, että uuni menee päälle määrättynä aikana.
Mitään ei ollut tapahtunut kun tulin kotiin. Ruokailu myöhästyisi.
Laitoin tiskikoneen päälle ja hetken kuluttua, kun tulin keittiöön,
lainehti lattia liukkaasta tiskivedestä, matonpätkän vein pyykki-
koneeseen. Hetken päästä alkoi pesuhuoneesta kuulua kauheata
kolinaa. Pyykkikoneesta oli toisen puolen iskunvaimentaja mennyt
rikki!
Silloin sanoin, että nyt en uskalla koskea kahvinkeittimeen, se hyppää
varmaan silmille!
Kun sitten tein valuutusyhtiölle ilmoituksen ja sanoin, että nyt luulette
varmaan että valehtelen, kun kerron kolmen kodinkoneen menneen
rikki samana päivänä.
Mutta kun he kuulivat, että koneet oli ostettu samanaikaisesti uuteen
taloon, niin eivät ihmettelleet ollenkaan. Koneilla on tietty käyttöikä,
jonka jälkeen ne alkavat hajota. Oli sama valmistaja, joka oli tehnyt
kodinkoneemme. Pakastin- ja jääkaappi kestivät koko asumisajan.
Tänään en ole saanut mitään kummosta aikaan. Olen käynyt vaan
lenkillä. Olen onnitellut serkkua, joka täyttää 85 vuotta tänään.
Muisteltiin lapsuutta, miten ihana oli tavata, kun meitä lapsia oli
yhteensä 10 villikkoa yhdessä leikkimässä.
Kävin myös apteekissa täydentämässä lääkevarastoa.
Olen hieman jälkijunassa aikatauluni kanssa, on ruokailuaika, joten
lähden tästä hellapoliisin tehtäviin. Sen jälkeen voi käydä niin, että
paiskaan maate sohvalle ruokaa sulattelemaan.
Ei ne ohjelmat kummosia tarvitse olla, kun aika hoitelee oman osuu-
tensa ja huomaa kohta, että taas ollaan illassa.
Rattoisaa maanantaita!
/MdK
Aurinkoinen, raikkaan viileä aamu alvirralla, tälle viikolle ei ole muita suunnitelmia kuin kasvimaan kitkeminen rikkaruohot ovat valloittaneet niin ettei porkkananvarsia tahdo näkyä. Sipåulit ovat taittaneet vartensa elikkä eivät kasva enää, peruna kukkii, porkkana pitäisi harventaa ja ensimmäinen avomaan kurkku on tiskipöydällä odottamassa salaattiin siivuttamista.
Keskivikkona saan kylään parhaan ystäväni, jonka kanssa puhun mesessä joka aamu ja jonka olen tuntenut viisikymmentä vuotta vierailulle. Istumme ulkona, ja syömme kääretorttua ja juomme teetä. Tapaamme hyvin harvoin, koska hän on liikuntarajoitteinen koiranomistaja ja pysyttelevät etupäässä kotona. Meille he eivät tuo koiraa sisälle, koska koira on valloittava, vilkas ja yliaktiivinen irlannin setteri joka saisi huushollini ihan sekaisin hetkessä.
Remonttimiehistä ei ole kuulunut mitään. Kuun alussa heidän olisi pitänyt ilmestyä. Onhan tässä vielä kesää jäljellä tosin, mutta olisi hyvä kun tekisivät hommat nyt kun säät ovat vielä hyvät.
Viikonlopun kalamiehet eivät saaneet saalista. Perämoottorin opettelussa meni tovi ja sitten olikin jo lämmintä ja vaikka nyt on paras kuhan kalastusaika, niin ei käynyt koukkuun. Ahventa ja haukea on myös runsaasti kohdallamme olevassa järvessä (jokea padotessa rantaniityt jäivät veden alle ja kohdallamme joki laajenee järveksi)
Jalkapallon mm-kisat ovat loppuvaiheessa ja hyvä niin, kohta alkaa taas olla aikaa muille harrastuksille kuten kasvimaan kitkemiselle ja ensi kuussa käväisenkin sitten pikaisesti Suomessa.
Hyvää alkuviikkoa!- Anonyymi00004
Kiikutellen mennään kesää.
Pilvipoutaiseen aamuun huomenet, hellettä lupailivat, mutta tuuli hieman oksia heiluttaa, kai avun antaa pahimpaan.
Pienet vieraat kävivät äitinsä kanssa ja oli mukava jutella seitsenvuotiaan kanssa, hänellä mielenkiintoa moneen asiaan, mikä minun elämässä vaikuttaa.
Katseli taulujani ja arabian lautasia seinälläni, kyseli miten olen voinut osata ne tehdä, osasipa mieleni ilahduttaa.
Lautasista tuli kyselyjä, mitä tuo kala esittää, lautasessa oli hauenkuva, mistä kerroin kanteleeseen ainekset otetun, ja kysymyksiä tuli, yritin kertoa, että Kalevala on kansalliseepos ja siitä lautasissa on kuvauksia, totesi, että onpa luettava tuo Kalevala.
Veljensä vähän vierasti, mutta pois lähtiessä jo hymysuin vilkutteli.
Valittelin murheitani ja taas asiat korjaantui, micron kohdalla se selvisi johdon seinästä ottamalla, hävetti kun en sitä ymmärtänyt.
Kyllä sen kaikesta huomaa, että aika ohitseni alkaa ohi ajaa.
Mukava tuokio erilaisuutta.
Soitin huoltofirmalle ja lupasivat tulla katsomaan suihkun vuotoa, vastaava nainen selvitti, että suihkun pää on omakustannettava ja luetteli pitkän listan mihin taloyhtiö on velvoitettu, ihmettelin että miten näin on, kun aiemmin kävivät korjaamassa toisen pään, kun vesi ei tullut, nyt letkun toinen pää on minun maksettava, no enpä kiistänyt.
Pykälät on tehty kaikkien eduksi.
Kysyi vielä pystynkö itse kiertämään letkun päätä, no kunpa pystyisinkin, joka asiaan kohta apua tarvitsen, harmittaa.
Kuulonikin on kai heikentymässä, kun mielestäni kuulen hyvin, silti tämän pikkuneidin puhekin puuroutui korviini, siihenkin hänellä oli ehdotus, korvan taakse laitettava kuuloke, hän on nähnyt sellaisen.
Kun puhe siirtyi rollaattoriin, hän kysyi minkälainen se on, nimi ei ollut tuttu, mutta sitten oivallus, että se on kuin ostoskärri ja hän oli kadulla nähnyt sellaisen ja nainen joka sitä työnsi lensi selälleen ja kuoli.
Näin nuori terävä ihmisen alku kaiken huomaa ja tietää ja osaa soveltaa.
Lopuksi hän piirsi kuvan ja kirjoitti siihen nimeni ja omansa ja paljon sydämen kuvia, lämmitti se aitous millä hän sen teki.
Meistä tulisi varmaan kavereita, jos asuisi lähellä, hän kyselisi ja minä saisin kertoa sydämeni halusta.
Kyllä noin asiat menee kuten kerroit MdK, koneetkin aina yhtä aikaa topin tekevät, minulla oli se tukos keittiössä, putkistossa, seurauksen oli osan lattian laitto, oli vuotanut eristeisiin, sitten astianpesukone myös teki tukoksen ja nyt sitten nämä suihkuista johtuvat vaivat.
Myös pesukone teki tempun, kun epätasapainoon linkouksen kanssa joutui, poisto putki irtosi ja lattia lainehti.
Hellan, jääkaapin, astianpesukoneen ole uusinut, nyt vuoro sitten pesukoneella, ja kun sanovat laittajat, että ei kestä kuin noin viisi vuotta, saa uusien hankinnan kohta aloittaa, huh,huh.
Toista oli ennen, hellakin kesti ihmisiän, siis ne levyhellat.
Nuo remonttimiesten odottaminen ei ole mukavaa hommaa, samoin kuin töiden hidas valmistuminen, en ole kaikkein kärsivällisin ihminen ja olen kokenut hitauden aika raskaana.
Noista ampiaisen pesistä tuli mieleeni, kun mökillä oli kuistin alla niiden pesä, sulassa sovuissa saimme elää, ei kertaakaan tökänneet, kai kulkutiet ei kohdanneet.
Itikoiden pistoille olen herkkä ja ne aina minusta tykänneet, patteja vähän joka puolella, nyt niistäkään ei harmia.
Kohta alamme syksyä kohti kiikuttelemaan, ollaanhan jo puolissa välin kesää.
Mutta aikaa on vielä kesästäkin nauttia ja syksy parhaimmillaan kesän tuntua jatkaa.
Nyt kohta kaalikeittoni lämmitykseen, hukkaan en heittänyt, vaikka ei kaikkein ihanin makunautinto olekaan, meni halut kaalikeittoon, kohta ei mikään ruoka enää saa innostumaan, pitänee läskisoosi tehdä, maistuisiko sekään?
Jotain olisi syötävä, ettei kunto huonoksi menisi, vietetään kiva kesäinen päivä.- Anonyymi00006
Hil-la kirjoitti:
Pilvipoutaiseen aamuun huomenet, hellettä lupailivat, mutta tuuli hieman oksia heiluttaa, kai avun antaa pahimpaan.
Pienet vieraat kävivät äitinsä kanssa ja oli mukava jutella seitsenvuotiaan kanssa, hänellä mielenkiintoa moneen asiaan, mikä minun elämässä vaikuttaa.
Katseli taulujani ja arabian lautasia seinälläni, kyseli miten olen voinut osata ne tehdä, osasipa mieleni ilahduttaa.
Lautasista tuli kyselyjä, mitä tuo kala esittää, lautasessa oli hauenkuva, mistä kerroin kanteleeseen ainekset otetun, ja kysymyksiä tuli, yritin kertoa, että Kalevala on kansalliseepos ja siitä lautasissa on kuvauksia, totesi, että onpa luettava tuo Kalevala.
Veljensä vähän vierasti, mutta pois lähtiessä jo hymysuin vilkutteli.
Valittelin murheitani ja taas asiat korjaantui, micron kohdalla se selvisi johdon seinästä ottamalla, hävetti kun en sitä ymmärtänyt.
Kyllä sen kaikesta huomaa, että aika ohitseni alkaa ohi ajaa.
Mukava tuokio erilaisuutta.
Soitin huoltofirmalle ja lupasivat tulla katsomaan suihkun vuotoa, vastaava nainen selvitti, että suihkun pää on omakustannettava ja luetteli pitkän listan mihin taloyhtiö on velvoitettu, ihmettelin että miten näin on, kun aiemmin kävivät korjaamassa toisen pään, kun vesi ei tullut, nyt letkun toinen pää on minun maksettava, no enpä kiistänyt.
Pykälät on tehty kaikkien eduksi.
Kysyi vielä pystynkö itse kiertämään letkun päätä, no kunpa pystyisinkin, joka asiaan kohta apua tarvitsen, harmittaa.
Kuulonikin on kai heikentymässä, kun mielestäni kuulen hyvin, silti tämän pikkuneidin puhekin puuroutui korviini, siihenkin hänellä oli ehdotus, korvan taakse laitettava kuuloke, hän on nähnyt sellaisen.
Kun puhe siirtyi rollaattoriin, hän kysyi minkälainen se on, nimi ei ollut tuttu, mutta sitten oivallus, että se on kuin ostoskärri ja hän oli kadulla nähnyt sellaisen ja nainen joka sitä työnsi lensi selälleen ja kuoli.
Näin nuori terävä ihmisen alku kaiken huomaa ja tietää ja osaa soveltaa.
Lopuksi hän piirsi kuvan ja kirjoitti siihen nimeni ja omansa ja paljon sydämen kuvia, lämmitti se aitous millä hän sen teki.
Meistä tulisi varmaan kavereita, jos asuisi lähellä, hän kyselisi ja minä saisin kertoa sydämeni halusta.
Kyllä noin asiat menee kuten kerroit MdK, koneetkin aina yhtä aikaa topin tekevät, minulla oli se tukos keittiössä, putkistossa, seurauksen oli osan lattian laitto, oli vuotanut eristeisiin, sitten astianpesukone myös teki tukoksen ja nyt sitten nämä suihkuista johtuvat vaivat.
Myös pesukone teki tempun, kun epätasapainoon linkouksen kanssa joutui, poisto putki irtosi ja lattia lainehti.
Hellan, jääkaapin, astianpesukoneen ole uusinut, nyt vuoro sitten pesukoneella, ja kun sanovat laittajat, että ei kestä kuin noin viisi vuotta, saa uusien hankinnan kohta aloittaa, huh,huh.
Toista oli ennen, hellakin kesti ihmisiän, siis ne levyhellat.
Nuo remonttimiesten odottaminen ei ole mukavaa hommaa, samoin kuin töiden hidas valmistuminen, en ole kaikkein kärsivällisin ihminen ja olen kokenut hitauden aika raskaana.
Noista ampiaisen pesistä tuli mieleeni, kun mökillä oli kuistin alla niiden pesä, sulassa sovuissa saimme elää, ei kertaakaan tökänneet, kai kulkutiet ei kohdanneet.
Itikoiden pistoille olen herkkä ja ne aina minusta tykänneet, patteja vähän joka puolella, nyt niistäkään ei harmia.
Kohta alamme syksyä kohti kiikuttelemaan, ollaanhan jo puolissa välin kesää.
Mutta aikaa on vielä kesästäkin nauttia ja syksy parhaimmillaan kesän tuntua jatkaa.
Nyt kohta kaalikeittoni lämmitykseen, hukkaan en heittänyt, vaikka ei kaikkein ihanin makunautinto olekaan, meni halut kaalikeittoon, kohta ei mikään ruoka enää saa innostumaan, pitänee läskisoosi tehdä, maistuisiko sekään?
Jotain olisi syötävä, ettei kunto huonoksi menisi, vietetään kiva kesäinen päivä.Hyönteiset on erittäin hyödyllisiä kaikki.
Tiistai on toivoa täynnä, tai ainakin aurinkoa ja lämpöä luvassa tälle päivälle.
Toivon että useampi keikkustuolilainen jaksaa laittaa vaikka muutaman rivin kuulumisiaan tänne, ettei aloitus vajoa jonnekin historian hämärään.
Mitä muuta toivot tälle päivälle:
Että arki sujuisi ilman suurempia kommelluksia.
Että jalat kantaisivat vielä lähimetsikköön mustikoita poimimaan,. Ulkomaalaine pakettiauto ja marjakoreja vino pino oli jo viime viikolla tien laitaan pysäköitynä joten on ne marjat varmaan kypsyneet jo. Paikalline taikkunainen (ne nuoret, ahkerat ja näppärät) ottaa vastaan tilauksia paikallisessa someryhmässä. Mustikoita ja kantarelleja, monta litraa haluat?
Toivon että minun porkkanarivit harvenesivat itsestään. Taitaa olla turha toivo. Parasta mennä ennen kuin päivästä tulee tosi lämmin, tänään on luvassa hellettä. Tietenkin tuossa on uimaranta kolmensadan metrin päässä. Eikun uikkarit päälle kotoa, pyyhe mukaan ja viilentävään veteen jos alkaa liikaa ahdistaa helle.
Toivon että illan futismatsista tulee hyvä, uskon niin, kaksi parasta joukkuetta vastakkain.
Nää on helppoja asioita toivoa.
Toivon että Trump lopettaisi pommitukset Iranissa, Putin lopettaisi hyökkäyssotansa veljeskansaa vastaan ja Netanyahu palestiinalaisten ja libanolilaisten tappamisen.
Noin vain aluksi.
Nyt olen kuitenkin jo hereillä, menne hakemaan kupposen kahvia ja sitten ulos kastelemaan viljelmiä.- Anonyymi00005
Tervehdys keinutuolilaisille!
Päivä on kallistunut iltapäivän puolelle. Tämäkin päivä alkoi
normaalilla aamulenkillä. Olisi tulossa helteinen päivä, joten
aamuhetki on kullankallis, jos ei halua hiki päässä kävellä.
Aikaisin aamulla osuvat varjotkin juuri sopivasti suojelemaan
kirkkaalta, nousevalta auringolta. Pieni istahdushetki penkillä
matkan varrella.
Kotiin päästyä aamiaisenteko, uutisten katselu tv:stä ja sitten
päätös: mitä hyödyllistä teen tänään, etten tunne olevani
pelkkä turhake?
Päätin aloittaa viikkosiivouksen, mutta päinvastaisessa järjes-
tyksessä! Vaihtelu virkistää. Siivoan aina keittiön, kylpyhuo-
neen ja eteisen viimeisenä. Nyt aloitin keittiöstä. Ajattelin, että
nostan mikron työpöydälle kaapistorivin hyllyltä, ennenkuin
sattuu vakavampia onnettomuuksia. Olen pari kertaa sattunut
saamaan jotakin kuumaa soppaa tai kastiketta käsilleni, kun
mikro on ollut niin ylhäällä. Nyt se on turvallisella korkeudella
hellan tasolla.
Edellispäivänä olin pessyt keittiön maton, johon oli tullut kastik-
keesta jälkiä. Lattian pyyhkimisen jälkeen sain levittää puhtaan
maton lattialle.
Siivosin myös kylpyhuoneen ja viimeksi eteisen.
Siivouspuuhat jatkuvat huomenna muissa huoneissa.
Olen tykännyt siivoamisesta koko pienen ikäni. Äiti on muista-
nut monta kertaa antaa erikoismaininnan päivästä, jolloin hän
oli erityisen kiitollinen, että olin pitänyt sisarukset kurissa ja
herran nuhteessa ja järjestyksen talossa!
Äiti ja isä olivat lähteneet hevosella kirkonkylälle, eli kirkolle,
niinkuin sanottiin ja tavanneet siellä jonkun ystävän, jonka
olivat pyytäneet lähtemään mukaan meille kotiin. Siitä huo-
limatta, että äiti oli pelännyt minkälainen kaaos meillä on
kotona, kun neljä villiä mukulaa on varmaan hikipäässä kek-
sinyt uusia leikkejä.
Niinpä äiti olikin keksinyt jäädä postilaatikon kohdalla pois
ja oli ottanut oikotien mäellä töröttävään kotiimme, kun taas
isä ajoi hevosen rekitietä seuraten pihaan.
Kun äiti avasi tuvan oven hengästyneenä, niin hän jäi siihen
seisomaan vähäksi aikaa kuin jähmettyneenä. Lausahti sitten:
Herrajestas, kuka tämän on saanut aikaan!?
Minä en kainostellut, vaan selitin että minä se olin. Pistin toiset
töihin mattoja ravistelemaan. Laitoin tiskit piiloon, kun en tykkää
tiskaamisesta, eikä isosiskokaan halunnut tiskata.
Laitoin tuvan "pyhän näköiseksi", eli viikonloppuina oli liinat pöy-
dillä, matot lattialla. Nyt oli sitä paitsi haettu mattoja lisää, että
tupa oli hyvin "pyhän" näköinen.
Kohta tuli isä ja vieraskin sisälle. Ja äiti oli tietysti iloinen ja hel-
pottunut "häpeämästä silmät päästänsä", kun koti olikin parem-
massa järjestyksessä kuin muutama tunti aikaisemmin.
Minulla on jääkaapin ovessa syntymäpäiväkortti, jonka äiti on
lähettänyt 1999. Siinä on historiallinen kuvaus nimeni esiinty-
misestä kirjallisuudessa. Maininta myös että M:n koti on aina
järjestyksessä ja että hän on auttamishaluinen ihminen, hakeu-
tuu usein palveluammattiin. On urheilullinen, ulkoilee ja käy
salillakin. -
Kaikki pitää paikkansa, paitsi "palveluammatti" ja salillakäynnit
ovat historiaa, mutta tuosta urheilullisuudesta on nuo aamulenkit
vielä jäljellä.
Nyt olen ansainnut iltapäiväkahvit ja palan omenakakkua!
Illan kölläkettä!
/MdK - Anonyymi00008
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tervehdys keinutuolilaisille!
Päivä on kallistunut iltapäivän puolelle. Tämäkin päivä alkoi
normaalilla aamulenkillä. Olisi tulossa helteinen päivä, joten
aamuhetki on kullankallis, jos ei halua hiki päässä kävellä.
Aikaisin aamulla osuvat varjotkin juuri sopivasti suojelemaan
kirkkaalta, nousevalta auringolta. Pieni istahdushetki penkillä
matkan varrella.
Kotiin päästyä aamiaisenteko, uutisten katselu tv:stä ja sitten
päätös: mitä hyödyllistä teen tänään, etten tunne olevani
pelkkä turhake?
Päätin aloittaa viikkosiivouksen, mutta päinvastaisessa järjes-
tyksessä! Vaihtelu virkistää. Siivoan aina keittiön, kylpyhuo-
neen ja eteisen viimeisenä. Nyt aloitin keittiöstä. Ajattelin, että
nostan mikron työpöydälle kaapistorivin hyllyltä, ennenkuin
sattuu vakavampia onnettomuuksia. Olen pari kertaa sattunut
saamaan jotakin kuumaa soppaa tai kastiketta käsilleni, kun
mikro on ollut niin ylhäällä. Nyt se on turvallisella korkeudella
hellan tasolla.
Edellispäivänä olin pessyt keittiön maton, johon oli tullut kastik-
keesta jälkiä. Lattian pyyhkimisen jälkeen sain levittää puhtaan
maton lattialle.
Siivosin myös kylpyhuoneen ja viimeksi eteisen.
Siivouspuuhat jatkuvat huomenna muissa huoneissa.
Olen tykännyt siivoamisesta koko pienen ikäni. Äiti on muista-
nut monta kertaa antaa erikoismaininnan päivästä, jolloin hän
oli erityisen kiitollinen, että olin pitänyt sisarukset kurissa ja
herran nuhteessa ja järjestyksen talossa!
Äiti ja isä olivat lähteneet hevosella kirkonkylälle, eli kirkolle,
niinkuin sanottiin ja tavanneet siellä jonkun ystävän, jonka
olivat pyytäneet lähtemään mukaan meille kotiin. Siitä huo-
limatta, että äiti oli pelännyt minkälainen kaaos meillä on
kotona, kun neljä villiä mukulaa on varmaan hikipäässä kek-
sinyt uusia leikkejä.
Niinpä äiti olikin keksinyt jäädä postilaatikon kohdalla pois
ja oli ottanut oikotien mäellä töröttävään kotiimme, kun taas
isä ajoi hevosen rekitietä seuraten pihaan.
Kun äiti avasi tuvan oven hengästyneenä, niin hän jäi siihen
seisomaan vähäksi aikaa kuin jähmettyneenä. Lausahti sitten:
Herrajestas, kuka tämän on saanut aikaan!?
Minä en kainostellut, vaan selitin että minä se olin. Pistin toiset
töihin mattoja ravistelemaan. Laitoin tiskit piiloon, kun en tykkää
tiskaamisesta, eikä isosiskokaan halunnut tiskata.
Laitoin tuvan "pyhän näköiseksi", eli viikonloppuina oli liinat pöy-
dillä, matot lattialla. Nyt oli sitä paitsi haettu mattoja lisää, että
tupa oli hyvin "pyhän" näköinen.
Kohta tuli isä ja vieraskin sisälle. Ja äiti oli tietysti iloinen ja hel-
pottunut "häpeämästä silmät päästänsä", kun koti olikin parem-
massa järjestyksessä kuin muutama tunti aikaisemmin.
Minulla on jääkaapin ovessa syntymäpäiväkortti, jonka äiti on
lähettänyt 1999. Siinä on historiallinen kuvaus nimeni esiinty-
misestä kirjallisuudessa. Maininta myös että M:n koti on aina
järjestyksessä ja että hän on auttamishaluinen ihminen, hakeu-
tuu usein palveluammattiin. On urheilullinen, ulkoilee ja käy
salillakin. -
Kaikki pitää paikkansa, paitsi "palveluammatti" ja salillakäynnit
ovat historiaa, mutta tuosta urheilullisuudesta on nuo aamulenkit
vielä jäljellä.
Nyt olen ansainnut iltapäiväkahvit ja palan omenakakkua!
Illan kölläkettä!
/MdKMaistuuhan ne ansaitut.
Anonyymi00008 kirjoitti:
Maistuuhan ne ansaitut.
Huomenta ja taas keskelle viikkoa olemme päässeet, aika vaan lentää ja tekemiset vähenee, onko niin, että jotenkin nuo päivät lyhenee ja aikaansaamiset niiden mukana.
Nyt on jo saavutus jos pullan leipoo, ennen ehti paljon, paljon ja väsymystä ei tuntenut.
Jos kauppa asiat jaksaa ja ruuan valmistaa, on kuin märkä rätti ja loppupäivä menee miten menee.
Eilen kävi korjaaja suihkua katsomassa ja uuden ostoon se letku meni, oli reikiä ja siksi vuoti.
Ei ole kuin pari vuotta kun suihku uusittiin ja nyt sitten jo kappaleina ja minulle lasku.
Ihmettelin vielä miten alkupään korjaus ei maksanut, korjaaja sanoi, että se osa kuuluu taloyhtiölle, letku ja toisen pään suihku sitten omistajalle.
Kyselin vielä, että onko vanha letku nyt hukkaan menevä, vai voiko sen hyödyntää, vastaus oli, roskiin vain, sitten ihmetellään suuria jätemääriä mitä kertyy.
Olen seurannut noita Huvila korjaushommia, kyllä sielläkin hukkaan paljon käyttökelpoista tavaraa menee, on pieni osa mitä kierrätetään, ei kannata käyttöön haalia.
Tulee mieleen, ettäkö ei kannattaisi laittaa joku taho niitä keräämään ja ehjät myyntiin laittaa, niistähän kertyy hyvinkin pian jonkun pienen rakennuksen aikaan saaminen.
Miksi näin on, eikö missään voida säästää, tuleeko sekin liian kalliiksi, näin olen saanut kuulla.
Sota ajan jälkeen kaikki tavarat tarkkaan käytettiin, nyt ei mitään kannata säästä ja uuden rakentamiseen hyödyntää.
Miten maailma on näin pyörähtänyt, ettei säästäminenkään ole kannattavaa?
MdK kertoilit innostasi siivoilla lapsuuden kodissa, niin minäkin ja halusin huonekaluja uusiin paikkoihin siirrellä, äiti oli toista mieltä ja siitä aina käytiin keskustelua, äitihän sen aina voitti, lohdutteli, että kun joskus olet omassa kodissa siirtele sitten, no sen olen tehnytkin.
Viikkosiivous tehtiin siskon kanssa asunnon puolittamalla, äiti nauroi jälkeenpäin, että kun siskoni hameen helmat ylös nosti niin ei kauan mennyt, kun lattia oli pesty, minulla meni aikaa, kun tarkempi olin.
Tuota toivomusta varmaan useampi toivoo, että sodat loppuisi, mutta taas kuulin uuden tiedotuksen, että Trump uuden iskun toteuttaa, luin myös jostakin , että Putin olisi lopettamassa sodan, mutta toisaalla sitten uhotaan iskuista Kiovan kaupunkiin, onko nämä tarina tekemisissä tuon tekoälyn kanssa, ei voi uskoa enää mihinkään.
Onko nämä tietojen leviämiset pahasta ja tuo tekoäly vielä sekoittaa, totuutta ei mistään löydy.
Ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.
Hyönteisten tärkeys on huomattu ja kestän itikankin pistot, kun ajattelen pääskysten ruokailutarpeita.
On ihana katsella aamuisin, kun poikaset opettelevat lentämään, on aivan erilaista kuin vanhan linnun liito, poikaset räpyttelee, mutta pian jo onnistuu niilläkin.
Kuumuutta lupailtiin täksikin päiväksi, ensi viikolla jo sateita luvassa.
Mustikat kypsyy, sienet nostavat päitään ja niin paljon luonto meille antaa, toivottavasta kerääjiä riittää.
Sota- ajan jälkeen kouluihin piti puolukoita kerätä, ei olisi hullumpi tapa tänä päivänäkään, kun marjan poimijoista on puutetta.
Itse olin nuorenakin huono marjan kerääjä, kun äidin kanssa marjaan menin, oli kaveri mukana oltava ja sitten kannon päällä eväitä syötiin ja satuja metsästä keksittiin.
Sitten kun oman orren alla asuimme jo marjassa käyntikin oli mieluisempaa, varsinkin puolukan keräämisestä tykkäsin, niitä vanhemmillekin keräsimme.
Nyt ei onnistu, edes metsän reunaan kulkeminen.
No jospa taas tämän päivän kiintiö olisi täynnä ja jotain järkevää tekemistä etsin.
Viettäkää mukava päivä ja juokaa vettäkin paljon, näin neuvovat asiasta jotakin ymmärtävät.Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja taas keskelle viikkoa olemme päässeet, aika vaan lentää ja tekemiset vähenee, onko niin, että jotenkin nuo päivät lyhenee ja aikaansaamiset niiden mukana.
Nyt on jo saavutus jos pullan leipoo, ennen ehti paljon, paljon ja väsymystä ei tuntenut.
Jos kauppa asiat jaksaa ja ruuan valmistaa, on kuin märkä rätti ja loppupäivä menee miten menee.
Eilen kävi korjaaja suihkua katsomassa ja uuden ostoon se letku meni, oli reikiä ja siksi vuoti.
Ei ole kuin pari vuotta kun suihku uusittiin ja nyt sitten jo kappaleina ja minulle lasku.
Ihmettelin vielä miten alkupään korjaus ei maksanut, korjaaja sanoi, että se osa kuuluu taloyhtiölle, letku ja toisen pään suihku sitten omistajalle.
Kyselin vielä, että onko vanha letku nyt hukkaan menevä, vai voiko sen hyödyntää, vastaus oli, roskiin vain, sitten ihmetellään suuria jätemääriä mitä kertyy.
Olen seurannut noita Huvila korjaushommia, kyllä sielläkin hukkaan paljon käyttökelpoista tavaraa menee, on pieni osa mitä kierrätetään, ei kannata käyttöön haalia.
Tulee mieleen, ettäkö ei kannattaisi laittaa joku taho niitä keräämään ja ehjät myyntiin laittaa, niistähän kertyy hyvinkin pian jonkun pienen rakennuksen aikaan saaminen.
Miksi näin on, eikö missään voida säästää, tuleeko sekin liian kalliiksi, näin olen saanut kuulla.
Sota ajan jälkeen kaikki tavarat tarkkaan käytettiin, nyt ei mitään kannata säästä ja uuden rakentamiseen hyödyntää.
Miten maailma on näin pyörähtänyt, ettei säästäminenkään ole kannattavaa?
MdK kertoilit innostasi siivoilla lapsuuden kodissa, niin minäkin ja halusin huonekaluja uusiin paikkoihin siirrellä, äiti oli toista mieltä ja siitä aina käytiin keskustelua, äitihän sen aina voitti, lohdutteli, että kun joskus olet omassa kodissa siirtele sitten, no sen olen tehnytkin.
Viikkosiivous tehtiin siskon kanssa asunnon puolittamalla, äiti nauroi jälkeenpäin, että kun siskoni hameen helmat ylös nosti niin ei kauan mennyt, kun lattia oli pesty, minulla meni aikaa, kun tarkempi olin.
Tuota toivomusta varmaan useampi toivoo, että sodat loppuisi, mutta taas kuulin uuden tiedotuksen, että Trump uuden iskun toteuttaa, luin myös jostakin , että Putin olisi lopettamassa sodan, mutta toisaalla sitten uhotaan iskuista Kiovan kaupunkiin, onko nämä tarina tekemisissä tuon tekoälyn kanssa, ei voi uskoa enää mihinkään.
Onko nämä tietojen leviämiset pahasta ja tuo tekoäly vielä sekoittaa, totuutta ei mistään löydy.
Ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.
Hyönteisten tärkeys on huomattu ja kestän itikankin pistot, kun ajattelen pääskysten ruokailutarpeita.
On ihana katsella aamuisin, kun poikaset opettelevat lentämään, on aivan erilaista kuin vanhan linnun liito, poikaset räpyttelee, mutta pian jo onnistuu niilläkin.
Kuumuutta lupailtiin täksikin päiväksi, ensi viikolla jo sateita luvassa.
Mustikat kypsyy, sienet nostavat päitään ja niin paljon luonto meille antaa, toivottavasta kerääjiä riittää.
Sota- ajan jälkeen kouluihin piti puolukoita kerätä, ei olisi hullumpi tapa tänä päivänäkään, kun marjan poimijoista on puutetta.
Itse olin nuorenakin huono marjan kerääjä, kun äidin kanssa marjaan menin, oli kaveri mukana oltava ja sitten kannon päällä eväitä syötiin ja satuja metsästä keksittiin.
Sitten kun oman orren alla asuimme jo marjassa käyntikin oli mieluisempaa, varsinkin puolukan keräämisestä tykkäsin, niitä vanhemmillekin keräsimme.
Nyt ei onnistu, edes metsän reunaan kulkeminen.
No jospa taas tämän päivän kiintiö olisi täynnä ja jotain järkevää tekemistä etsin.
Viettäkää mukava päivä ja juokaa vettäkin paljon, näin neuvovat asiasta jotakin ymmärtävät.Huomemta@
Alkaisko päivän hommiin vai kirjoittaisko kuulumiset Kiikkutuoliin.
Tänään alkoi taloyhtiön ulkopuolisten puupintojen maalaus. Sehän teetti eilen karsimishommia kasvistossa puuosien edestä.
No, hyvin homma lähti käyntiin pojilla, aamusta aloittivat.
Iltakoneella saapuu osa hollannin sukua. Ajattelin tehdä lohileipiä ja kanasalaattia iltapalaksi. He jatkavat myöhemmin Posion tilalle.
Mökillekin pitää kohta ajella, keksin helpon porrasaskelman laiturille ja saunamökkiin. Olisikohan meikäläisestä ollut arkkitehdiksi tai timpuriksi jotensakin ideat toimivat ja käytännössä pelaavat. Ostin valmiin 60×60 puulaatan, mökilltä löytyy tukipuuta niistä teen askelman.
Eilen siistin paikkoja mökillä, tarkastin katiskan, jonne oli yksi pieni ahven uinut, päästin sen enemään, odottelen isompia.
Välillä makasin riippukeinussa ja keräsin voimia jatkaa. Illalla lämmitin kaupuksisaunan, rullasin pötkylät hiuksiini, kohta kun hiukset auki harjaan saan taas kiekurakampauksen.
No, nyt päivän puuhiin ; ))- Anonyymi00009
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja taas keskelle viikkoa olemme päässeet, aika vaan lentää ja tekemiset vähenee, onko niin, että jotenkin nuo päivät lyhenee ja aikaansaamiset niiden mukana.
Nyt on jo saavutus jos pullan leipoo, ennen ehti paljon, paljon ja väsymystä ei tuntenut.
Jos kauppa asiat jaksaa ja ruuan valmistaa, on kuin märkä rätti ja loppupäivä menee miten menee.
Eilen kävi korjaaja suihkua katsomassa ja uuden ostoon se letku meni, oli reikiä ja siksi vuoti.
Ei ole kuin pari vuotta kun suihku uusittiin ja nyt sitten jo kappaleina ja minulle lasku.
Ihmettelin vielä miten alkupään korjaus ei maksanut, korjaaja sanoi, että se osa kuuluu taloyhtiölle, letku ja toisen pään suihku sitten omistajalle.
Kyselin vielä, että onko vanha letku nyt hukkaan menevä, vai voiko sen hyödyntää, vastaus oli, roskiin vain, sitten ihmetellään suuria jätemääriä mitä kertyy.
Olen seurannut noita Huvila korjaushommia, kyllä sielläkin hukkaan paljon käyttökelpoista tavaraa menee, on pieni osa mitä kierrätetään, ei kannata käyttöön haalia.
Tulee mieleen, ettäkö ei kannattaisi laittaa joku taho niitä keräämään ja ehjät myyntiin laittaa, niistähän kertyy hyvinkin pian jonkun pienen rakennuksen aikaan saaminen.
Miksi näin on, eikö missään voida säästää, tuleeko sekin liian kalliiksi, näin olen saanut kuulla.
Sota ajan jälkeen kaikki tavarat tarkkaan käytettiin, nyt ei mitään kannata säästä ja uuden rakentamiseen hyödyntää.
Miten maailma on näin pyörähtänyt, ettei säästäminenkään ole kannattavaa?
MdK kertoilit innostasi siivoilla lapsuuden kodissa, niin minäkin ja halusin huonekaluja uusiin paikkoihin siirrellä, äiti oli toista mieltä ja siitä aina käytiin keskustelua, äitihän sen aina voitti, lohdutteli, että kun joskus olet omassa kodissa siirtele sitten, no sen olen tehnytkin.
Viikkosiivous tehtiin siskon kanssa asunnon puolittamalla, äiti nauroi jälkeenpäin, että kun siskoni hameen helmat ylös nosti niin ei kauan mennyt, kun lattia oli pesty, minulla meni aikaa, kun tarkempi olin.
Tuota toivomusta varmaan useampi toivoo, että sodat loppuisi, mutta taas kuulin uuden tiedotuksen, että Trump uuden iskun toteuttaa, luin myös jostakin , että Putin olisi lopettamassa sodan, mutta toisaalla sitten uhotaan iskuista Kiovan kaupunkiin, onko nämä tarina tekemisissä tuon tekoälyn kanssa, ei voi uskoa enää mihinkään.
Onko nämä tietojen leviämiset pahasta ja tuo tekoäly vielä sekoittaa, totuutta ei mistään löydy.
Ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.
Hyönteisten tärkeys on huomattu ja kestän itikankin pistot, kun ajattelen pääskysten ruokailutarpeita.
On ihana katsella aamuisin, kun poikaset opettelevat lentämään, on aivan erilaista kuin vanhan linnun liito, poikaset räpyttelee, mutta pian jo onnistuu niilläkin.
Kuumuutta lupailtiin täksikin päiväksi, ensi viikolla jo sateita luvassa.
Mustikat kypsyy, sienet nostavat päitään ja niin paljon luonto meille antaa, toivottavasta kerääjiä riittää.
Sota- ajan jälkeen kouluihin piti puolukoita kerätä, ei olisi hullumpi tapa tänä päivänäkään, kun marjan poimijoista on puutetta.
Itse olin nuorenakin huono marjan kerääjä, kun äidin kanssa marjaan menin, oli kaveri mukana oltava ja sitten kannon päällä eväitä syötiin ja satuja metsästä keksittiin.
Sitten kun oman orren alla asuimme jo marjassa käyntikin oli mieluisempaa, varsinkin puolukan keräämisestä tykkäsin, niitä vanhemmillekin keräsimme.
Nyt ei onnistu, edes metsän reunaan kulkeminen.
No jospa taas tämän päivän kiintiö olisi täynnä ja jotain järkevää tekemistä etsin.
Viettäkää mukava päivä ja juokaa vettäkin paljon, näin neuvovat asiasta jotakin ymmärtävät.Taas kallistuu tämäkin päivä iltapäivän puolelle,tuntia myöhemmin
kuin siellä Suomessa.
Heräsin jo 6-aikaan ja tiesin, että tänään on jatkettava siitä, mihin
eilen jäin. Mutta ensin oli selvittävä lenkkipolulle. Siitä saan aina
energiaa, kun täytyy päästä jostakin hommasta eroon, niin lenkki-
polulta sitä tekemisenhalua saa nopeasti.
Eilen jäi siivouspuuhat kesken. Makuukamarista olin vienyt lakanat
koneeseen ja muut petivaatteet parvekkeelle. Eihän siinä kauan
nokka tohissut kun oli puhdasta koko asunnossa, valkopyykki kuiva-
massa. Illalla on pyykinsilitystä, aluslakanan olen oppinut silittämään
lämpimällä kädellä! :) Ei ole enää mankelia, enkä viitsi mennä alakerran
pyykkitupaan mankeloimaan. Meilä on kaikissa asunnoissa pyykkikone
ja kuivausrumpu. Silti monet pesevät pyykkinsä pyykkituvassa, joka on
ilmainen. Kun pesee asuntonsa koneella niin saa maksaa sähkön itse.
Pyykkituvassa on myös mankeli ja silitysrauta.
Tänne on luvattu kolmen päivän helleaalto nyt loppuviikoksi, sitten taas
normaalia, pohjoismaista kesäsäätä. Eihän ne vesisateetkaan pahaksi
olisi, luonto on niin kuivaa että on tulipalojen vaara maastoissa. Vesisade
antaisi vauhtia kantarellien metsästäjille, eikä taitaisi tehdä pahaa, jos
vesivarastot saisivat täydennystä.
Soenimetsään kaipaan, mutta ne ajat ovat ohi. Ne metsät, mitä kaupunki-
alueella on, ovat niin saastuneita, ettei tulisi mieleenkään poimia mitään
muuta kuin korkeintaan kukkia, jos sattuisi löytämään. Mustikan varpuja
saatan taitella kevättalvella, jos on lumeton tai vähäluminen talvi.
Varvut ovar nättejä tulppaanien kanssa.
Joskus olen taitellut syysmyöhällä ja saanut oksat kukkimaan jouluksi.
Ovat nättejä kun laittaa kapeasta silkkinauhasta rusetteja varpujen
joukkoon. (Eihän tästä ole kuin n 5 kuukautta, kun lähestytään taas
kerran joulua!)
Päivät tahtovat kulua niin nopeasti tässä oman arkensa hallitsemisessa,
ettei paljon ehdi pohtia suurempia, maailmanlaajuisia asioita.
Alkaa vaan kyllästyttää kaikki Trumpin metkuilut, Putinin jääräpäisyys
ja noitten muitten suurten johtajien "älynväläykset". Onko tavallinen
kansa omasta vapaasta tahdostaan valinnut heidät tuhoamaan koko
kauniin maailman?
Me emme voi asioihin vaikuttaa, joten eletään niinkuin ei olisi hätä-
päivää, mennään päivä kerrallaan ja yritetään nauttia jokaisesta
uudesta päivästä.
/MdK
Myöhäisiltaa@
Taas on päivä pulkassa. Aamulla alkoi taloyhtiön puupintojen maalaus, hyvin näppärästi alkoikin.
Lähdin mökille timpurihommiin. Tein askelman laituria ja saunamökkiän yhdistävään kohtaan.
Hyvä tuli ja puun värikin oli sama. Ainut ongelma oli hakea porakone ampiaisia kuhisevasta varastosta. Luovuin ja naputin nauloilla askelman osat yhteen. Nyt taitaa käydä niin, että ampiaiset haittaavat arkeani, joten pitänee ostaa jotain myrkkyä ja illan hämärässä tukkia niiden lentoreitit.
Tein kotona vielä iltapalat valmiiksi ja otin ettoset sitten lentokentälle odottamaan no, kone oli 20 minuuttia myöhässä. Saapui vihdoin ja päästiin kotiin.
Porukka vetäytyi nukkumaan, minä päätin vielä unta odotellessa pistää tänne kuulumisiani
Luin tuolta toisesta aloituksesta kuinka paljon me kiikkutuolilaiset ollaan muita parempia ihmisiä kaikessa jopa niin, että eivät avaa kiikkutuoliketjua ; ))
Kommentteja tulee toisiin ketjuihin sitä tahtia, että kiikkutuoli painuu alta aikayksikön kakkossivulle. No, ei hätää sieltä se onkin helpompi löytää. Kävijämäärä on valitusketjun ja kiikkutuolin kanssa samaa luokkaa.
Hyvää yötä, huomenna onkin mökkipäivä suvun kanssa. Uidaan, maalaillaan ja syödään.
Yötä!Huomenta ja terveiset kauniista kotikaupungistani, vettä joka suunnalla ja aivan kivenheiton päässä.
Pitää kertoa ihmeellisyyksistä eiliseltä päivältä, kaikki nuo jutut koneiden toiminnoita pitänee uskoa, kun jotain kummaa omin silmin näkee.
Selailin konetta etsien keinutuolia ja kas kummaa, koko sivu tuli täyteen kiikkustuoli ja muilla nimikkeillä aloituksiani täytti sivun.
Pyörittelin hiirellä ja enpä sitten enää löytänytkään muuta kuin tämän nykyisin.
Ajattelin jo, että joillakin oli aikaa kaikki etsiä ja kerätä peräkkäin esiin.
Siinäpä ihmettelin, mutta jätin sikseen, kai tuollekin joku selitys löytyy?
Vävyni piipahti ja toi kanttarellejä kastikkeen verran, niitä kai alkaa runsain mitoin löytymään, naapuri sankollisen mökiltään kerännyt,
Mustikkapiirakkaa sain uusista mustikoista tehtyä, saunakaveri näin ilahdutti..
Saunakaverini jäi saunasta tullessamme istumaan vähäksi aikaa luokseni ja siinä tovi aikaa kului rupattelun merkeissä ja jonkun ajan päästä nousi omaan kerrokseensa.
Ihania tuollaiset naapurit, aina valmiina auttamaan, tavalla tai toisella.
Sanosinpa tuohon korpiksen esiin tuomaan "paremmuus" asiaan, että ikävä edes puhua, totuus on, että ei kukaan täällä ketjussamme nosta itseään muita paremmiksi, miksi niin tekisikään.
No tietenkin puhun omilla ajatuksillani, en toisten mietteitä tiedä, mutta uskallan olla kaikkien kirjoittajien kohdalta sen, että allekirjoittavat väitteeni.
Ennen,(muutamia vuosia sitten), askartelin aina varsinkin joulun alla ja aina uusia malleja etsin, loinpa omia aatoksiani esiin niitä rakennellen, nyt sekin on jätettävä pois ohjelmasta, kun ei kerta kaikkiaan halua jouluakaan rihkamakaupan näköiseksi, niin paljon on kaikkea kertynyt ja en pois raski viskata, kun silmää miellyttävät.
Aika kului kuin siivillä niitä värkätessä.
Nyt elämä siinä vaiheessa, että yritän turhaa muutekin pois laittaa.
Meilläkin on alakerrassa pyykkitupa ja mankeli, kuivaushuone, en kyllä käytä pyykkitupaa muuten kuin mattoja lattialla pesuun, mankelissa pöytäliina manklaan.
Kone on kylppärissä ja parvekkeella kuivatan pyykkitelineellä pyykkini, olisihan nuo pyykkinarut tuolla pihalla, mutta laiska kun olen, en niitäkään hyödynnä.
Kiva kun vieraita piipahtaa ja vielä matkojen takaa, iloa yhteisiin hetkiinne korpikirjailija.
Minusta ei oikein noihin miesten ole hommiin, en taulujanikaan saa seinällä pysymään, en tiedä minkälaiset koukut olisi keksittävä, että kiviseinässä kestäisi.
Ajattelin jo, että laitan lattioille seiniä kiertämään, mutta hankaluutta toisi siivouksen kanssa, kai joudun apua pyytämään.
Jätänkin taas tähän, pitkäksi tuo virui tänäänkin, mutta minkäs voi, kun on niin paljon kerrottavaa;)D
Kivaa päivää, onhan torstai toivoa täysi.- Anonyymi00010
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja terveiset kauniista kotikaupungistani, vettä joka suunnalla ja aivan kivenheiton päässä.
Pitää kertoa ihmeellisyyksistä eiliseltä päivältä, kaikki nuo jutut koneiden toiminnoita pitänee uskoa, kun jotain kummaa omin silmin näkee.
Selailin konetta etsien keinutuolia ja kas kummaa, koko sivu tuli täyteen kiikkustuoli ja muilla nimikkeillä aloituksiani täytti sivun.
Pyörittelin hiirellä ja enpä sitten enää löytänytkään muuta kuin tämän nykyisin.
Ajattelin jo, että joillakin oli aikaa kaikki etsiä ja kerätä peräkkäin esiin.
Siinäpä ihmettelin, mutta jätin sikseen, kai tuollekin joku selitys löytyy?
Vävyni piipahti ja toi kanttarellejä kastikkeen verran, niitä kai alkaa runsain mitoin löytymään, naapuri sankollisen mökiltään kerännyt,
Mustikkapiirakkaa sain uusista mustikoista tehtyä, saunakaveri näin ilahdutti..
Saunakaverini jäi saunasta tullessamme istumaan vähäksi aikaa luokseni ja siinä tovi aikaa kului rupattelun merkeissä ja jonkun ajan päästä nousi omaan kerrokseensa.
Ihania tuollaiset naapurit, aina valmiina auttamaan, tavalla tai toisella.
Sanosinpa tuohon korpiksen esiin tuomaan "paremmuus" asiaan, että ikävä edes puhua, totuus on, että ei kukaan täällä ketjussamme nosta itseään muita paremmiksi, miksi niin tekisikään.
No tietenkin puhun omilla ajatuksillani, en toisten mietteitä tiedä, mutta uskallan olla kaikkien kirjoittajien kohdalta sen, että allekirjoittavat väitteeni.
Ennen,(muutamia vuosia sitten), askartelin aina varsinkin joulun alla ja aina uusia malleja etsin, loinpa omia aatoksiani esiin niitä rakennellen, nyt sekin on jätettävä pois ohjelmasta, kun ei kerta kaikkiaan halua jouluakaan rihkamakaupan näköiseksi, niin paljon on kaikkea kertynyt ja en pois raski viskata, kun silmää miellyttävät.
Aika kului kuin siivillä niitä värkätessä.
Nyt elämä siinä vaiheessa, että yritän turhaa muutekin pois laittaa.
Meilläkin on alakerrassa pyykkitupa ja mankeli, kuivaushuone, en kyllä käytä pyykkitupaa muuten kuin mattoja lattialla pesuun, mankelissa pöytäliina manklaan.
Kone on kylppärissä ja parvekkeella kuivatan pyykkitelineellä pyykkini, olisihan nuo pyykkinarut tuolla pihalla, mutta laiska kun olen, en niitäkään hyödynnä.
Kiva kun vieraita piipahtaa ja vielä matkojen takaa, iloa yhteisiin hetkiinne korpikirjailija.
Minusta ei oikein noihin miesten ole hommiin, en taulujanikaan saa seinällä pysymään, en tiedä minkälaiset koukut olisi keksittävä, että kiviseinässä kestäisi.
Ajattelin jo, että laitan lattioille seiniä kiertämään, mutta hankaluutta toisi siivouksen kanssa, kai joudun apua pyytämään.
Jätänkin taas tähän, pitkäksi tuo virui tänäänkin, mutta minkäs voi, kun on niin paljon kerrottavaa;)D
Kivaa päivää, onhan torstai toivoa täysi.Päivä on lähtenyt taas hyvin käyntiin. Katsoin kelloa unisin
silmin ja ajattelin että se on 7. Aika lähteä lenkile, mutta kun
vilkaisin ulko-ovella kelloa uudelleen, niin se näytti 6.15!
Lähtiköhän se käymään takaperin, niinkuin se tumma mies
eräänä aamuna, joka juoksi takaperin tai nosteli polviaan kor-
kealle kun käveli eteenpäin.
Joka tapauksessa päivän avauslenkki tuli tehtyä. Lämpötila
povattu tälle päivälle vähintään +31°. Ei tarvitse avata verhoja,
asunto mahdollisimman pimeäksi.
Hymyilytti eilen, kun jossakin tv-lähetyksessä kerrottiin ja
näytettiin, miten ns. klimaattikamari toimii, kun totutellaan
lämpimään ilmastoon ja kun hikoilu lisääntyy kehossa.
Tuo kamarihan on kuin suomalainen sauna!
Moni ruotsalainen valittaa, että saunassa ei voi hengittää ja
että siellä alkaa hikoiluttaa ja sitä hikoilua jatkuu vaikka olisi
käynyt suihkussa.
Saunassa ei hengitetä yleensä nenän kautta, jos lämpötila
on korkea. Suomalainen oppii hengitystekniikan heti, eikä
polta nenän limakalvoja. - Hikoilu on pääasia, ihohuokoset
avautuvat ja kaikki kuona ja lika nousee pintaan ja pestään
pois. Kun on ollut saunan 60-100° lämmössä, niin ulkona
oleva +35° saa vilunväreet selkään!
Tänään on siitä erikoinen päivä, että minulla ei ole mitään
huusholliin viittaavaa tekemistä! Täytyy varmaan syventyä
sellaisiin puuhiin, jossa pitää ajatella tai hoitaa hyvinvointiaan
musiikin avulla.
Musiikkia minulla on tavallisesti aina taustalla.
Lempimusiikkia on ystäväni tekemät levyt "Swinging Bach"
ja Swinging Mozart", jotka hän teki kun oli noitten säveltäjien
juhlavuodet. Klassillisia, tunnettuja sävellyksiä swing-jazz
tyylisenä.
Poika ja miniä toivat kasan sanaristikkolehtiä, kun tietävät, että
olen "ristikkonörtti". Niistäkin on apua, jos työttömyyttä pukkaa.
Mutta ei ole vielä mennyt sormi suuhun, kun täytyy keksiä jotakin
tekemistä.
Tiedän, että sisko soittaa saunomisensa jälkeen. Hänellä on niin
paljon menoja, myös vieraita kesät talvet, että välillä sääliksi käy.
Itselläni ei ole samaa hössäkkää ja nyt, kun oli saman viikon aikana
monta päivää vieraille varattuna, niin nukuin sen jälkeen päivisinkin
yhden viikon aikana ja ajattelin että tuleeko minusta enää virkeätä
ollenkaan.
Mutta nyt olen taas ennallani ja tehnyt viikon työt puolessa viikossa.
Siinä nyt pulma: sanaristikot, lukeminen vaiko musiikki ajankuluksi.
Lähden vuolemaan pitkiä tikkuja... ehkä se siitä ratkeaa!
Lämpöä päiväänne!
/MdK - Anonyymi00011
Minäkin mainitsin tuon sanan syödään. Naapurin herrasmies oli kai vähän maistissa kun alkas mull sanailemaan; meillä päin sanotaan, että syyään.
Syöty on ja vähän päiväpeitonpäällä köllökelty. Kaubamajaan pitäisi lähteä,mut niin paljon laiskuttaa, että jätä huomiseen. Josko sääkin viilenisisi kappalehen verran, notta. Anonyymi00011 kirjoitti:
Minäkin mainitsin tuon sanan syödään. Naapurin herrasmies oli kai vähän maistissa kun alkas mull sanailemaan; meillä päin sanotaan, että syyään.
Syöty on ja vähän päiväpeitonpäällä köllökelty. Kaubamajaan pitäisi lähteä,mut niin paljon laiskuttaa, että jätä huomiseen. Josko sääkin viilenisisi kappalehen verran, notta.Kesäistä kaunista aamua, taivas kauniin sininen ja pääskyjen lentoa ihailin kahvia juodessani, radiota kuuntelin ja maailman uutisia koetin seurailla.
Radion anti oli tänä aamuna maksukorttien käytöstä, haitoista ja hyödyistä
Herätti muistot mieliin, kun nämä pankkikortit muotiin tuli ja miten epäillen niihin suhtauduttiin, nyt on kai jokainen niihinkin tottunut.
Itsekin olin hyvin epäluuloinen alkuun, nyt joka päivä käytössä, kun eroja tarvitaan.
Jotain uutta taas kehitellään, en oikein ymmärrykseen päässyt, mistä oli kysymys.
Kauhistelin myös asiaa, mikä kai tekoälyyn liittyy, nuo julkkiksiin kohdistetut tekaistut jutut, miten niitä uskalletaan esiin tuoda, ja hyvinkin vahvoja mielipiteitä esitetään, totuutta ei nimeksikään.
Jopa ihmisten suruun liittyvillä asioilla pelataan, esiin tuodaan , ja kuitenkin jätetään oikeaa tietoa antaa.
Luulisi tälläisestä edesvastuuseen joutuvan, ainakin minua ihan hirvittää ja miten sitten käykään, kun totuus paljastuu, yksityisyyskin kadonnut luulottelun varjoon.
Aiemmin kehuin juontajia ja nyt alkaa ärsyttää naistoimittajan puheripuli, selkeästi ääntää, mutta liiankova on vauhti, korvaan sattuu.
Olisko puhuessakin käytettävä se pilkun tauko;)
Tuo saunan lämpö on mieltäni hiertänyt, kun keskiviikko saunaan menen, on lämpö nippanappa 60 astetta ja kiukaalle vettä heittäen ei hiki iholle nouse, vaan se vesihöyry sieltä liian haaleasta kiukaasta.
Saunan lämpö olisi oltava se 80 astetta, kun vettä kiukaalle heittää, äkäiseen kuumuuden iholle saa ja hien nostattaa.
Jos vaan lämmössä haluaa loikoilla voi 60 riittää, mutta hien ulos iholle saaminen vaatii 80 astetta.
Tämäkin asia jakaa mielipiteitä, puhun nyt omalla suullani.
Ristikoita täytän minäkin ja niillä saa ajankulun ja aivojumppaa lisäksi.
Tuo kellokin on minulla niin koristeellinen monine viisareillaan, että en yöaikaan aina selvää saa missä mennään, mielessä on ollut ostaa sellainen vanhan ajan kello, missä vain yhdet viisarit, ostamatta taitaa jäädä.
Kirjoittajat vähenevät, saapa nähdä milloin minunkin mitta täyttyy, ärsyttää tuo mainosten lisääntyminen, enää ei kohta ketjuja sovi availemaan, kun tila pienenee, no taitaa johtua siitäkin, että porukkaa ei riitä kirjoittelemaan.
Tämäkin asia mistä olemme saaneet vuosikymmenet kirjoituspojan saada, taitaa häipyä maailman tuuliin.
Ihmisillä ei ole mielikuvitusta, leikkimieltä ja näin aiheet kuiviksi muuttuu.
No tässä tämän aamun raapustus, jatkakaa jos intoa löytyy.
Tuo syöminen on tuiki tärkeä osuus, ei kauan kirjoittele kukaan, jos ei ruokaa välillä saa;) Heippa!- Anonyymi00012
Hil-la kirjoitti:
Kesäistä kaunista aamua, taivas kauniin sininen ja pääskyjen lentoa ihailin kahvia juodessani, radiota kuuntelin ja maailman uutisia koetin seurailla.
Radion anti oli tänä aamuna maksukorttien käytöstä, haitoista ja hyödyistä
Herätti muistot mieliin, kun nämä pankkikortit muotiin tuli ja miten epäillen niihin suhtauduttiin, nyt on kai jokainen niihinkin tottunut.
Itsekin olin hyvin epäluuloinen alkuun, nyt joka päivä käytössä, kun eroja tarvitaan.
Jotain uutta taas kehitellään, en oikein ymmärrykseen päässyt, mistä oli kysymys.
Kauhistelin myös asiaa, mikä kai tekoälyyn liittyy, nuo julkkiksiin kohdistetut tekaistut jutut, miten niitä uskalletaan esiin tuoda, ja hyvinkin vahvoja mielipiteitä esitetään, totuutta ei nimeksikään.
Jopa ihmisten suruun liittyvillä asioilla pelataan, esiin tuodaan , ja kuitenkin jätetään oikeaa tietoa antaa.
Luulisi tälläisestä edesvastuuseen joutuvan, ainakin minua ihan hirvittää ja miten sitten käykään, kun totuus paljastuu, yksityisyyskin kadonnut luulottelun varjoon.
Aiemmin kehuin juontajia ja nyt alkaa ärsyttää naistoimittajan puheripuli, selkeästi ääntää, mutta liiankova on vauhti, korvaan sattuu.
Olisko puhuessakin käytettävä se pilkun tauko;)
Tuo saunan lämpö on mieltäni hiertänyt, kun keskiviikko saunaan menen, on lämpö nippanappa 60 astetta ja kiukaalle vettä heittäen ei hiki iholle nouse, vaan se vesihöyry sieltä liian haaleasta kiukaasta.
Saunan lämpö olisi oltava se 80 astetta, kun vettä kiukaalle heittää, äkäiseen kuumuuden iholle saa ja hien nostattaa.
Jos vaan lämmössä haluaa loikoilla voi 60 riittää, mutta hien ulos iholle saaminen vaatii 80 astetta.
Tämäkin asia jakaa mielipiteitä, puhun nyt omalla suullani.
Ristikoita täytän minäkin ja niillä saa ajankulun ja aivojumppaa lisäksi.
Tuo kellokin on minulla niin koristeellinen monine viisareillaan, että en yöaikaan aina selvää saa missä mennään, mielessä on ollut ostaa sellainen vanhan ajan kello, missä vain yhdet viisarit, ostamatta taitaa jäädä.
Kirjoittajat vähenevät, saapa nähdä milloin minunkin mitta täyttyy, ärsyttää tuo mainosten lisääntyminen, enää ei kohta ketjuja sovi availemaan, kun tila pienenee, no taitaa johtua siitäkin, että porukkaa ei riitä kirjoittelemaan.
Tämäkin asia mistä olemme saaneet vuosikymmenet kirjoituspojan saada, taitaa häipyä maailman tuuliin.
Ihmisillä ei ole mielikuvitusta, leikkimieltä ja näin aiheet kuiviksi muuttuu.
No tässä tämän aamun raapustus, jatkakaa jos intoa löytyy.
Tuo syöminen on tuiki tärkeä osuus, ei kauan kirjoittele kukaan, jos ei ruokaa välillä saa;) Heippa!Hyvää perjantaiaamua!
Olen ehtinyt istahtaa tähän koneen äärelle ja selailin vähän
Facebookia. Siellä tulee joka päivä esille vanhoja asioita, jotka
ovat olleet tapetilla vuosia sitten.
Osui Kela-taksi-uudistus silmiin . Vuosi oli 2018, kun asuin
vielä Suomessa ja menin Kela-taksilla TAYSiin silmäklinikalle.
Tällaista oli silloin:
-----------------------
”Talvella Talikkalan markkinoille ja kesällä Tampereelle!"
Tänään meno TAYSiin, kaksi muuta matkalaista samaan kohtee-
seen Kela-taksissa. - Kela-taksi uudistuksen ansiosta voimme
mennä samalla kyydillä, mutta kotimatkalle tarvitaan KOLME
autoa yhden sijaan!
Lienee Kelalle taloudellista ja myös ympäristö- sekä asiakas-
ystävällistä? - Järjen käyttö kiellettyä edelleen näitten pähkä-
hullujen päätösten teossa?
Ei osattu selittää, mutta ei taksikuskitkaan tästä tykkää, kun
joutuvat ajamaan tyhjällä taksilla kotiin ja makselevat poltto-
ainekustannukset itse. Paluukyydin ajoi vilppulalainen autoilija.
Sanoi että TAYSin ympärillä oli 55 taksia odottelemassa, joten
olisi kestänyt odotella nr ykköseksi pääsyä, jos en olisi varannut
kyytiä jo eilen. Mutta Kela korvaa kyydit, jotka on tilattu edellisenä
päivänä klo 14 mennessä, joten ei nuo taksit varmaankaan olleet
Kela-sopimuksen piirissä!
-------
Onko Kiikkustuolilaisilla tietoa, kuinka tuo Kela-taksi toimii
nykyään? Idean ”äiti” oli 2018 Anne Berner-niminen henkilö.
En tiedä, minkälaisella helmitaululla hän oli tehnyt laskelmat,
mutta tavallisella maalaisjärjellä ei tajua, kuinka on mahdollista,
että kun 3 henkilöä menee samalla taksilla sairaalaan ja ovat
valmiita suurin piirtein samaan aikaan kotimatkaa varten, eivät
saa tulla kotiin samalla taksilla, vaan jokaisen on otettava oma
kyyti kotimatkalle! Hankkiiko sillä menetelmällä valtio, vai joku
taksikartelli?
Asiahan ei minulle kuulu, mutta olen vaan utelias, oltiinko
tähän ratkaisuun tyytyväisiä? FB toi asian esille tänään. 😊
Muuten ei mitään uutta täällä meillä. Tänään pitäisi helteen
ylittää jopa +35º, mutta kun olin lenkillä, niin taivaalla oli
pilvenhattaroita ja epäilen että ukkoskuuroja voidaan saada
jo iltapäivällä.
Lenkillä minulla on muutamia ”hengenvetäisypaikkoja”, eli
penkkejä, missä istahdan hetken. Tänä aamuna oli niin
suloinen näky, kun jänisäiti kökötti paikoillaan jalkapallo-
kentän reunalla varjossa. Se oli aivan patsaan näköinen,
ei liikahtanut paikoiltaan. Poikaset olivat aamiaisella maali-
korin adustalla. Äiti oli vartioimassa poikuettaan ja olisi
varmaan varoittanut niitä, jos olisin lähestynyt kameran
kanssa. Nappasin kuvan siinä penkillä istuessani ja lähdin
jatkamaan matkaa kotiin päin.
Tänään leivon karjalanpiirakoita, kun huomasin, että on puuro-
riisiä jäljellä. Lähden nyt ensinnäkin puuronkeittoon, laitan
sitten puurokattilan kylmään veteen jäähtymään että pääsen
leipomapuuhissa pisteeseen!
Tuo Kela-taksijuttu tuli pääasiaksi. Olisi mielenkiintoista
tietää, vieläkö Bernerin uudistus on voimassa?
Kuulumisiin!
/MdK Anonyymi00012 kirjoitti:
Hyvää perjantaiaamua!
Olen ehtinyt istahtaa tähän koneen äärelle ja selailin vähän
Facebookia. Siellä tulee joka päivä esille vanhoja asioita, jotka
ovat olleet tapetilla vuosia sitten.
Osui Kela-taksi-uudistus silmiin . Vuosi oli 2018, kun asuin
vielä Suomessa ja menin Kela-taksilla TAYSiin silmäklinikalle.
Tällaista oli silloin:
-----------------------
”Talvella Talikkalan markkinoille ja kesällä Tampereelle!"
Tänään meno TAYSiin, kaksi muuta matkalaista samaan kohtee-
seen Kela-taksissa. - Kela-taksi uudistuksen ansiosta voimme
mennä samalla kyydillä, mutta kotimatkalle tarvitaan KOLME
autoa yhden sijaan!
Lienee Kelalle taloudellista ja myös ympäristö- sekä asiakas-
ystävällistä? - Järjen käyttö kiellettyä edelleen näitten pähkä-
hullujen päätösten teossa?
Ei osattu selittää, mutta ei taksikuskitkaan tästä tykkää, kun
joutuvat ajamaan tyhjällä taksilla kotiin ja makselevat poltto-
ainekustannukset itse. Paluukyydin ajoi vilppulalainen autoilija.
Sanoi että TAYSin ympärillä oli 55 taksia odottelemassa, joten
olisi kestänyt odotella nr ykköseksi pääsyä, jos en olisi varannut
kyytiä jo eilen. Mutta Kela korvaa kyydit, jotka on tilattu edellisenä
päivänä klo 14 mennessä, joten ei nuo taksit varmaankaan olleet
Kela-sopimuksen piirissä!
-------
Onko Kiikkustuolilaisilla tietoa, kuinka tuo Kela-taksi toimii
nykyään? Idean ”äiti” oli 2018 Anne Berner-niminen henkilö.
En tiedä, minkälaisella helmitaululla hän oli tehnyt laskelmat,
mutta tavallisella maalaisjärjellä ei tajua, kuinka on mahdollista,
että kun 3 henkilöä menee samalla taksilla sairaalaan ja ovat
valmiita suurin piirtein samaan aikaan kotimatkaa varten, eivät
saa tulla kotiin samalla taksilla, vaan jokaisen on otettava oma
kyyti kotimatkalle! Hankkiiko sillä menetelmällä valtio, vai joku
taksikartelli?
Asiahan ei minulle kuulu, mutta olen vaan utelias, oltiinko
tähän ratkaisuun tyytyväisiä? FB toi asian esille tänään. 😊
Muuten ei mitään uutta täällä meillä. Tänään pitäisi helteen
ylittää jopa 35º, mutta kun olin lenkillä, niin taivaalla oli
pilvenhattaroita ja epäilen että ukkoskuuroja voidaan saada
jo iltapäivällä.
Lenkillä minulla on muutamia ”hengenvetäisypaikkoja”, eli
penkkejä, missä istahdan hetken. Tänä aamuna oli niin
suloinen näky, kun jänisäiti kökötti paikoillaan jalkapallo-
kentän reunalla varjossa. Se oli aivan patsaan näköinen,
ei liikahtanut paikoiltaan. Poikaset olivat aamiaisella maali-
korin adustalla. Äiti oli vartioimassa poikuettaan ja olisi
varmaan varoittanut niitä, jos olisin lähestynyt kameran
kanssa. Nappasin kuvan siinä penkillä istuessani ja lähdin
jatkamaan matkaa kotiin päin.
Tänään leivon karjalanpiirakoita, kun huomasin, että on puuro-
riisiä jäljellä. Lähden nyt ensinnäkin puuronkeittoon, laitan
sitten puurokattilan kylmään veteen jäähtymään että pääsen
leipomapuuhissa pisteeseen!
Tuo Kela-taksijuttu tuli pääasiaksi. Olisi mielenkiintoista
tietää, vieläkö Bernerin uudistus on voimassa?
Kuulumisiin!
/MdKHuomenta MdK, kaksin täällä kirjoittelemme ja sopu säilyy;)
Pilvinen on aamu ja kun taas tapani mukaan katselin taivaalle, pääskyset melko alhaalla lenteli, ennen sanottiin sen tietävän sadetta, siis matalapaine jyrää.
Ei kovin korkealla nämä aatoksetkaan liitele ja aina kun jonkun kanavan aukaisee lisää aiheita ilmaantuu.
Maailma on muuttunut, aiemmin useimmin paistoi aurinko ja iloisia kasvojakin näki liikkuessaan kaupoilla ja toreilla.
Torilla eilen naapurin rouvan kanssa kävimme ja autokouluakin läpi kävimme, tai paremminkin automaatti autoon opiskeltiin.
Kaikki pitäisi olla automaattista, kun vain nappia paineli, mutta eipä meidän matkalla oikein näin ollut.
Varoitus ääniä aina vaan esiin tuli ja sitten mietittiin, että mikä nyt vikana.
Tämä naapurini aika vähän on tällä autolla ajanut ja toinen auto olisi vaihtoehtona, vanha Saab ja sitäkään hän ei ole tottunut ajamaan.
Peruutuskin tuotti harmia, vaikka ohjaustaulu merkkiä näytti ja varoitusäänet tuli, kun este ilmaantui, no reissu tuli tehtyä ja minäkin auton toimintaan sain tutustua.
Nämä uudet automerkit, mitkä automaattisia ovat, eivät ilman toiminnan laitteisiin tutustumatta niin kovin helppoja ole nekään.
Yhteisvoimin saatiin auto tottelemaan ja matka meni kuitenkin hyvin.
Tuosta Bernerin ajasta en muista muuta, kuin harmillisia asioita syntyi.
Itse en ole takseja tarvinnut ja näin unohduksiin on nämä asiat jääneet, mutta muistan kyllä hälyä syntyneen ja ikävän poistumisen tämä ministeri itselleen sai, eikös hän tullutkin sinne Ruotsin puolelle?
Tänä päivänä melkein joka ministeri kohua aiheuttaa ja asiat valtakunnassa huonoissa kantimissa.
Vaikea tilanne miten tästä selvitään, säälittää jo etukäteen tulevan hallituksen toimien onnistuminen.
Minä olen noita piirakoita joskus ahkeramminkin tehnyt, nyt lähikaupasta saa 0,39 senttiä piirakan ostaa ja juuri uunista otettuna ovat hyviäkin.
Eihän ne omatekoiselta maistu, jotain puuttuu, mutta laiskuuttani näihin tyydyn.
Piirakat onkin tämän kaupan myydyin tuote ja kauppias nauroi, että myös kannattavuuden antaa.
Minä myös viihdyn Facessa, katselen keloja ja muita mukavia asioita, mihin kuuluu nämä kaikki tarjoukset milloin mistäkin, joskus sorrun johonkin huuhaa tuotteeseen, sen saatuani totean, että liioiteltu oli tehokkuus.
Päätän aina, että nyt ei mitään tilauksia, saa nähdä pitääkö lupaukseni ja en sorru.
Kuitenkin pienistä eurosummista on kysymys, harmituskin vähäiseksi jää.
Kun jatkuvasti jotain aihepiiriä katselee, niitä aina enemmän vaan esiin tulee, kissa videot ovat ihania, niiden kommelluksia ja omistajan tykkäämisistä, sekä kissan hellyyttä myös omistajaan.
Tekoälylläkin tuotettuja, mutta kivoja katsella.
Tänään ei oikein mitään ihmeellistä tekemistä, pienen pyykin silitän, kukat kastelen ja eipä liioin muuta, no ruokaahan on tietenkin laitettava, tänään kanttarellikastike ja lisukkeeksi torilta ostettuja juureksia.
Ostin kotimaisen lohen sen fileoin ja ruodosta keitin eilen sopan, jopa oli hyvää.
Pakkanen on tupaten täynnä, on laitettava jo toinen pakkanen päälle, vadelmiakin ostin, annosrasioihin laitoin ja sain sopimaan pakkaseen, fileiden kanssa, nyt ei mitään enää mahdu.
Toinen pakkanen on arkkumallinen, kapea, pienikin, sinne pohjalle yritän mehupullot laittaa, helpompi etsiä kun tarvetta tulee.
Kohtahan se alkaa viinimarja ja muutkin mehuksi tehtävät kypsymään.
Näin mietiskelin tänä aamuna, lukee ken haluaa, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa löytynyt.
No arjestahan tämä ketju kertookin, siitä mitä eletään.
Nuo mainokset alkaa jo täyttää koko palstan, onko meillä kauankaan aikaa enää tilaa kirjoitella?
Mukavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle.;)- Anonyymi00013
Hil-la kirjoitti:
Huomenta MdK, kaksin täällä kirjoittelemme ja sopu säilyy;)
Pilvinen on aamu ja kun taas tapani mukaan katselin taivaalle, pääskyset melko alhaalla lenteli, ennen sanottiin sen tietävän sadetta, siis matalapaine jyrää.
Ei kovin korkealla nämä aatoksetkaan liitele ja aina kun jonkun kanavan aukaisee lisää aiheita ilmaantuu.
Maailma on muuttunut, aiemmin useimmin paistoi aurinko ja iloisia kasvojakin näki liikkuessaan kaupoilla ja toreilla.
Torilla eilen naapurin rouvan kanssa kävimme ja autokouluakin läpi kävimme, tai paremminkin automaatti autoon opiskeltiin.
Kaikki pitäisi olla automaattista, kun vain nappia paineli, mutta eipä meidän matkalla oikein näin ollut.
Varoitus ääniä aina vaan esiin tuli ja sitten mietittiin, että mikä nyt vikana.
Tämä naapurini aika vähän on tällä autolla ajanut ja toinen auto olisi vaihtoehtona, vanha Saab ja sitäkään hän ei ole tottunut ajamaan.
Peruutuskin tuotti harmia, vaikka ohjaustaulu merkkiä näytti ja varoitusäänet tuli, kun este ilmaantui, no reissu tuli tehtyä ja minäkin auton toimintaan sain tutustua.
Nämä uudet automerkit, mitkä automaattisia ovat, eivät ilman toiminnan laitteisiin tutustumatta niin kovin helppoja ole nekään.
Yhteisvoimin saatiin auto tottelemaan ja matka meni kuitenkin hyvin.
Tuosta Bernerin ajasta en muista muuta, kuin harmillisia asioita syntyi.
Itse en ole takseja tarvinnut ja näin unohduksiin on nämä asiat jääneet, mutta muistan kyllä hälyä syntyneen ja ikävän poistumisen tämä ministeri itselleen sai, eikös hän tullutkin sinne Ruotsin puolelle?
Tänä päivänä melkein joka ministeri kohua aiheuttaa ja asiat valtakunnassa huonoissa kantimissa.
Vaikea tilanne miten tästä selvitään, säälittää jo etukäteen tulevan hallituksen toimien onnistuminen.
Minä olen noita piirakoita joskus ahkeramminkin tehnyt, nyt lähikaupasta saa 0,39 senttiä piirakan ostaa ja juuri uunista otettuna ovat hyviäkin.
Eihän ne omatekoiselta maistu, jotain puuttuu, mutta laiskuuttani näihin tyydyn.
Piirakat onkin tämän kaupan myydyin tuote ja kauppias nauroi, että myös kannattavuuden antaa.
Minä myös viihdyn Facessa, katselen keloja ja muita mukavia asioita, mihin kuuluu nämä kaikki tarjoukset milloin mistäkin, joskus sorrun johonkin huuhaa tuotteeseen, sen saatuani totean, että liioiteltu oli tehokkuus.
Päätän aina, että nyt ei mitään tilauksia, saa nähdä pitääkö lupaukseni ja en sorru.
Kuitenkin pienistä eurosummista on kysymys, harmituskin vähäiseksi jää.
Kun jatkuvasti jotain aihepiiriä katselee, niitä aina enemmän vaan esiin tulee, kissa videot ovat ihania, niiden kommelluksia ja omistajan tykkäämisistä, sekä kissan hellyyttä myös omistajaan.
Tekoälylläkin tuotettuja, mutta kivoja katsella.
Tänään ei oikein mitään ihmeellistä tekemistä, pienen pyykin silitän, kukat kastelen ja eipä liioin muuta, no ruokaahan on tietenkin laitettava, tänään kanttarellikastike ja lisukkeeksi torilta ostettuja juureksia.
Ostin kotimaisen lohen sen fileoin ja ruodosta keitin eilen sopan, jopa oli hyvää.
Pakkanen on tupaten täynnä, on laitettava jo toinen pakkanen päälle, vadelmiakin ostin, annosrasioihin laitoin ja sain sopimaan pakkaseen, fileiden kanssa, nyt ei mitään enää mahdu.
Toinen pakkanen on arkkumallinen, kapea, pienikin, sinne pohjalle yritän mehupullot laittaa, helpompi etsiä kun tarvetta tulee.
Kohtahan se alkaa viinimarja ja muutkin mehuksi tehtävät kypsymään.
Näin mietiskelin tänä aamuna, lukee ken haluaa, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa löytynyt.
No arjestahan tämä ketju kertookin, siitä mitä eletään.
Nuo mainokset alkaa jo täyttää koko palstan, onko meillä kauankaan aikaa enää tilaa kirjoitella?
Mukavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle.;)Hyvät huomenet täältä lahden takaa, sekä Hil-lalle että muille!
Olemme Hil-lan kanssa ahkeria näitten päivärutiiniemme kanssa.
Jos täällä on hiljaisempaa näin kesälomien aikaan, johtuu varmaan
siitä, että monella on kesävieraita tai on itse menossa johonkin suun-
taan. On kesäaika, sitäpaitsi loma-aika työssäkäyvillä ja monella
on varmasti "muuta puuhoo". Sesonki parhaillaan.
Itselläni ei ole sosiaalinen kanssakäyminen kovin vilkasta, kun suku
on Suomessa, sekin vanhenevaa ja nuoret sukulaiset ovat jääneet
aivan tuntemattomaksi. Ainoa poikani asuu "Ruotsin etupuolella",
satojen kilometrien päässä ja entiset päivittäiset yhteydenpidot ovat
taaksejäänyttä elämää. Aikaisemmin asuttiin samassa kaupungissa,
Nyt yritetään pitää yhteyttä näitten nykyajan tekniikan avulla.
Eihän nämä korvaa henkilökohtaisia tapaamisia ja juttutuokioita,
mutta parempi kuin ei mitään.
Täällä oli eilen kauhea ukonilma. Pamahteli kuin olisi sota syttynyt.
Täksi päiväksi on sitten annettu rankkasadevaroitus. Jos ei ole
pakko olla autolla liikkeellä niin kehoitetaan "pitämään sadetta" klo
14-16 välillä. No, eipä ole autoa, eikä vesi yllä 4. kerrokseen.
Aamulenkin tein jo 6 jälkeen. Pysyn kuivilla huomisaamuun saakka.
Soitin siskolle Suomeen. Hänelle oli tulossa vieraita. Hänellä onkin
ollut kestikievari koko kesän. Ei yhtään vapaata viikonloppua, aina
on joku porukka tulossa, lukuunottamatta joitakin viikonloppuja kun
on itse ollut parissa lapsenlapsenlapsen kastajaisissa. Kaksi hänen
lapsenlapsistaan, veljekset, tulivat isiksi kuukauden väliajoin. Hänellä
on elämän koko kirjo ympärillään. - Mutta hän onkin asunut samalla
paikkakunnalla 70 vuotta, joten yhteyksiä on ehtinyt syntyä vuosi-
kymmenien aikana. -
Itse olen ollut liikkuvaisempaa sorttia, vaihtanut maatakin, nähnyt sekä
Suomea että Ruotsia eri maakunnista, Juureni eivät ole kovin syvällä
missään. Silti tunnen aina olevani kotona juuri siellä, missä sillä hetkellä
asun. Olen aina turvallinen ja "valmis" tilanteitten muuttumiseen.
Kai se on merkki jonkinlaisesta valmistautumisesta, että vaikka onkin
yksin, niin yrittää silti hoitaa omat puitteensa samalla tavalla kuin on aina
tehnyt. Ainakin minulla se estää stressin syntymistä, jos valmistelen jo
seuraavan päivänkin puuhia niin pitkälle kuin voin. - Tunnen melkein
olevani Hil-lan "sisar", hänellä on samanlaisia piirteitä, jotka tunnistan
itsessäni.
Tuosta Anne Berneristä vielä: jos hän on muuttanut Ruotsiin, niin ei
häntä ainakaan julkisuudessa ole mainittu, koska en ole kuullut hänestä
sanaakaan.
Kissa-videot ovat minunkin lemppareitani. Joku päivä sitten laitoin
yhden kissa-videon kierrätykseen. Siinä oli kissa, joka katsoi Michael
Jacksonin MoonWalkia ja yritti itse tehdä samalla tavalla! :)
Piirakkaleivonnaiset onnistuivat hyvin. Vahinko, ettei täällä ole aamulla
tuoreita piirakoita myymälässä, niinkuin oli Suomessa. En onnistunut
kertaakaan ohittamaan piitakkalaatikoita, joissa oli lämpimiä piirakoita.
Tuntuu että selkäni ja kinttuni eivät nykyään tykkää paikoillaan seisomi-
sesta työpöydän ääressä. Mietin, että auttaisikohan jos hankkisin kor-
kean jakkaran ja järjestän keittiön pöydälle paikan leipomista varten?
Sämpylöitten leipominen ei vie paljon aikaa. Sen voi tehdä työpöydän
ääressä. Työpöydän alle ei saa jalkoja, kun siinä on syvät laatikot tiellä.
Nyt kuullostelen onko minun musiikkiristikon ratkaisukaverit hereillä
eilisen grilli-iltansa jälkeen. Onneksi ristikon voi ratkaista mihin aikaan
tahansa, kun se on netillä,
Pysytelkää sateelta suojassa, kuulin että märkää tavaraa tulee sinne
Suomenkin puolelle keltaisten varoitusten kera!
Paistetaan vaikka lättyjä sateen aikana!
/MdK - Anonyymi00031
Anonyymi00012 kirjoitti:
Hyvää perjantaiaamua!
Olen ehtinyt istahtaa tähän koneen äärelle ja selailin vähän
Facebookia. Siellä tulee joka päivä esille vanhoja asioita, jotka
ovat olleet tapetilla vuosia sitten.
Osui Kela-taksi-uudistus silmiin . Vuosi oli 2018, kun asuin
vielä Suomessa ja menin Kela-taksilla TAYSiin silmäklinikalle.
Tällaista oli silloin:
-----------------------
”Talvella Talikkalan markkinoille ja kesällä Tampereelle!"
Tänään meno TAYSiin, kaksi muuta matkalaista samaan kohtee-
seen Kela-taksissa. - Kela-taksi uudistuksen ansiosta voimme
mennä samalla kyydillä, mutta kotimatkalle tarvitaan KOLME
autoa yhden sijaan!
Lienee Kelalle taloudellista ja myös ympäristö- sekä asiakas-
ystävällistä? - Järjen käyttö kiellettyä edelleen näitten pähkä-
hullujen päätösten teossa?
Ei osattu selittää, mutta ei taksikuskitkaan tästä tykkää, kun
joutuvat ajamaan tyhjällä taksilla kotiin ja makselevat poltto-
ainekustannukset itse. Paluukyydin ajoi vilppulalainen autoilija.
Sanoi että TAYSin ympärillä oli 55 taksia odottelemassa, joten
olisi kestänyt odotella nr ykköseksi pääsyä, jos en olisi varannut
kyytiä jo eilen. Mutta Kela korvaa kyydit, jotka on tilattu edellisenä
päivänä klo 14 mennessä, joten ei nuo taksit varmaankaan olleet
Kela-sopimuksen piirissä!
-------
Onko Kiikkustuolilaisilla tietoa, kuinka tuo Kela-taksi toimii
nykyään? Idean ”äiti” oli 2018 Anne Berner-niminen henkilö.
En tiedä, minkälaisella helmitaululla hän oli tehnyt laskelmat,
mutta tavallisella maalaisjärjellä ei tajua, kuinka on mahdollista,
että kun 3 henkilöä menee samalla taksilla sairaalaan ja ovat
valmiita suurin piirtein samaan aikaan kotimatkaa varten, eivät
saa tulla kotiin samalla taksilla, vaan jokaisen on otettava oma
kyyti kotimatkalle! Hankkiiko sillä menetelmällä valtio, vai joku
taksikartelli?
Asiahan ei minulle kuulu, mutta olen vaan utelias, oltiinko
tähän ratkaisuun tyytyväisiä? FB toi asian esille tänään. 😊
Muuten ei mitään uutta täällä meillä. Tänään pitäisi helteen
ylittää jopa 35º, mutta kun olin lenkillä, niin taivaalla oli
pilvenhattaroita ja epäilen että ukkoskuuroja voidaan saada
jo iltapäivällä.
Lenkillä minulla on muutamia ”hengenvetäisypaikkoja”, eli
penkkejä, missä istahdan hetken. Tänä aamuna oli niin
suloinen näky, kun jänisäiti kökötti paikoillaan jalkapallo-
kentän reunalla varjossa. Se oli aivan patsaan näköinen,
ei liikahtanut paikoiltaan. Poikaset olivat aamiaisella maali-
korin adustalla. Äiti oli vartioimassa poikuettaan ja olisi
varmaan varoittanut niitä, jos olisin lähestynyt kameran
kanssa. Nappasin kuvan siinä penkillä istuessani ja lähdin
jatkamaan matkaa kotiin päin.
Tänään leivon karjalanpiirakoita, kun huomasin, että on puuro-
riisiä jäljellä. Lähden nyt ensinnäkin puuronkeittoon, laitan
sitten puurokattilan kylmään veteen jäähtymään että pääsen
leipomapuuhissa pisteeseen!
Tuo Kela-taksijuttu tuli pääasiaksi. Olisi mielenkiintoista
tietää, vieläkö Bernerin uudistus on voimassa?
Kuulumisiin!
/MdKHyvä.
Tervehdys tuuliselta ja sateiselta alavirralta. En nyt halua teitä ihan kahdestaan jättää tänne porisemaan, tungen itseni kolmanneksi pyöräksi, vaikka ei minulla mitään asiaa ole.
Tänään minulla on matkakuumetta, vaikka en ole minnekään lähdössä. Tytär perheineen lentää illalla Frankfurtiin ja sieltä huomenaamulla Seulinn Koreaan kymmene päivän lomalle. Tytär pelkää lentämistä, mutta lähtee mukaan, koska mies ja pojat haluavat matkustaa. Oliskohan paras ottaa jotain rauhoittavaa ennen koneeseen astumista, enen vanhaan sai lentoemolta rauhoittavan tabun jos pelkäsi ihan kauheesti. Miten nykyisin, tietääkö kukaan? Elän sen verran symbioosissa lasteni kanssa että heidän tunnetilansa vaikuttavat minuun vahvasti.
Kävimme eilen Ikeassa ostamassa käsi-ja kasvopyyhkeitä. Kaupassa ostarissa joka on Ikean kyljessä ja katseltiin kaikkea pientä ja mukavaa. Olen ajatellut ostaa maidon vaahdottjan, joko patterikäyttöisen vispilän tai sitten pienen kannun, jossa on neljä ohjelmaa; yksi cappucinolle, yksi lattelle, yksi kuumalle kaakaolle ja yksi kylmälle maidolle. Taidan toivoa sen joulupukilta (saan lahjani yleensä hyvissä ajoin, jos en jaksa odottaa)
Tänä aamuna tein hedelmäsalaatin mehustumaan laitan kaikkia sesongin mehuisisia hedelmiä, ja sitten banaania, maracuyaa (kärsimyspuun hedelmää, jonka hedelmäliha muistuttaa sammakonkutua ja maistuu ihanan aromikkaalta happamenmakealta), luumuja, aprikooseja, kiwia...erinomaista ruuansulatukselle, koska diabeteslääkkeeni hidastuttaa vatsan toimintaa),
Oikeesti pitäisi tehdä jotain järjellistä, esmeks järjestää vaatekomeroita sen sijaan että istuisin pöytäkoneella surffailemassa. Mutta, mutta, kuka se luonnolleen mitään voi!Viikko on ollut täynnä tapahtumia, red bullilla olen selvinnyt. Nyt kun vieraat jatkoivat matkaansa, olo on haikea.
Mieheni vanhin tytär ja hänen yksi pojistaan tulivat keskiviikkona lentokoneella korpeen.
Mieheni vanhin poika ajoi autollaan Hollannista Ruotsin kautta tänne. Iltapäivällä kaikki kolme jatkoivat matkaansa Posion tilalleen.
He palaavat vielä korpeen elokuussa, silloin seurueeseen on liittynyt tyttären toinen poika, hänen vaimonsa ja tytär, eli mieheni lapsenlapsenlapsi.
Olemme saaneet nauttia komeista päivistä mökillä, kierrelleet kaupungilla, ostaneet mansikoita torilta, tehneet kirpputorilöytöjä, syöneet grilliruokia, saunoneet ja tietty ryvetty järvessä ja välillä maattu riippukeinussa. Olen saanut runsaasti aurinkoa ja ruskettunut kivasti.
Nyt olo on melko sippi, haimme mieheni kanssa pizzaa iltapalaksi ja nyt lepään sängyllä ja naputtelen tätä päivitystä. En jaksa edes TV.tä avata. Jatkan aikaisin yöunille.
Mieheni tytär on ihana, tulemme hyvin toimeen ja työnjakomme pelaa.
Taloyhtiömme puuseinien maalauskin tuli valmiiksi joten saimme hänen kanssaan uudististettua takapihan ilmeen.
No, huomenna on uusi päivä, luvattu sadetta, mutta josko rauhoittuisin ja keskittyisin vaikkapa kirjoitushommiin.
Ei sitä mopolla mahottomiakorpikirjailija kirjoitti:
Viikko on ollut täynnä tapahtumia, red bullilla olen selvinnyt. Nyt kun vieraat jatkoivat matkaansa, olo on haikea.
Mieheni vanhin tytär ja hänen yksi pojistaan tulivat keskiviikkona lentokoneella korpeen.
Mieheni vanhin poika ajoi autollaan Hollannista Ruotsin kautta tänne. Iltapäivällä kaikki kolme jatkoivat matkaansa Posion tilalleen.
He palaavat vielä korpeen elokuussa, silloin seurueeseen on liittynyt tyttären toinen poika, hänen vaimonsa ja tytär, eli mieheni lapsenlapsenlapsi.
Olemme saaneet nauttia komeista päivistä mökillä, kierrelleet kaupungilla, ostaneet mansikoita torilta, tehneet kirpputorilöytöjä, syöneet grilliruokia, saunoneet ja tietty ryvetty järvessä ja välillä maattu riippukeinussa. Olen saanut runsaasti aurinkoa ja ruskettunut kivasti.
Nyt olo on melko sippi, haimme mieheni kanssa pizzaa iltapalaksi ja nyt lepään sängyllä ja naputtelen tätä päivitystä. En jaksa edes TV.tä avata. Jatkan aikaisin yöunille.
Mieheni tytär on ihana, tulemme hyvin toimeen ja työnjakomme pelaa.
Taloyhtiömme puuseinien maalauskin tuli valmiiksi joten saimme hänen kanssaan uudististettua takapihan ilmeen.
No, huomenna on uusi päivä, luvattu sadetta, mutta josko rauhoittuisin ja keskittyisin vaikkapa kirjoitushommiin.
Ei sitä mopolla mahottomiaSunnuntai taas hyvällä alulla, pilvessä ja sadetta varmaan jostain ajasta tulee, niin kävi eilenkin.
Eilen saunan jälkeen istahdin parvekkeelle ja mietteet siirtyi siihen, että kaikista harmeista huolimatta ihanassa maassa asumme.
Autoja vilahteli puiston takana ja varmaan kiire jonnekin, kukaties armaan kainaloon
Tein pieneen lasiin juoman joka sisälsi jaloviinaa tilkan mustikkamehua ja paljon vettä tämä juhlisti saunan jälkeistä nautintoa.
Tapani ei moista hommaa useinkaan toteuta, tuli vaan sellainen fiilis, että nyt poikkean mehun juonnin väliin.
Mitään haloota tai huomiota vaikutuksesta en huomannut, en nukkunutkaan yhtään paremmin, unessa kiistelin mieheni kanssa.
Hän moitti minua jostakin ja uneenkin oma minäni esiin tulee, muistan ajatelleeni, että et helposti anteeksi saa, vielä unissakin pitää kinata.
Korpikirjailijalla mieleistä seuraa ja niinpä sitten viihtyvyys on yhdessä olen taattu.
Yhteiset kiertelyt ja yhdessä olo muutenkin antaa virtaa elämään, vaikka olethan sinä touhukas aina.
Mökki ympäristö iloa muutenkin antaa, jos vielä mukavia vieraita ilo kertautuu.
Oli kiva Paloma , että toit oman panoksesi kiikkustuoliin, meitä alkaa olla pieni naisten ryhmä, jotka jotain mieltä kiusaavaa tai iloa haluamme kertoilla, hyvä me.
Sinullakin aina jotain uutta elämään sisältyy ja kiva niistä on kuulla.
Tuosta sisaren tittelistä olen jopa ylpeä ja yhdyn ajatukseesi, aika samankaltaisia asioita toteutamme ja ajattelemmekin MdK.
Tuosta Bernerin asiasta muistikuvissani on , että heillä olisi joku suvun yritys ja sinne hän lähti kohun jälkeen.
Piirakan tai yleensä leipomisen ja muunkin jalkoja kysyvästä hommasta olen itselleni löytänyt oivan onnistumisen.
Minulla on työpöytä sopivalla korkeudella, voin kaulita vaikka piirakoita istuen, kun seisominen on myrkkyä.
Onhan se vähän laiskan näköistä istua ja tehdä kaikkea mahdollista yrittäen helpottamista töiden mahdollisuuksiin tehdä.
Kuorin, pilkon ja yhdistän jos se kuuluu tekovaiheeseen, minulla on suuri leikkuulauta mitä alusena käytän.
Väsyminen meinaa kaikesta huolimatta tulla, vaikka laiskan tapaan toiminkin, niin teen imuroinninkin kanssa, välillä istahdan.
Hommat tulee tehtyä ja hyvän mielen siitä saan.
Olen niin vahvasti tapojeni orja, että tytärkin sanoi, että ei sinulle kelpaa kenenkään avut, kun kukaan ei tyylisi hommia tee, näin tunnustan olevan, oma apu, paras apu.
Tuon helpotuksen koen minäkin, kun jo perjantaina kaiken parvekkeelle kannan, sitten lauantaina on helppo aloittaa pölyjen pyyhkimisellä.
Katselen naapuritalon Kukka-Leenaa, hän joka aamu käy kukat kastelemassa ja siistimässä.
On ottanut tehtävän vapaaehtoisesti ja kukat kukkii, hän hoiti asian jo minunkin siinä talossa asuessani, sen viisi kuukautta.
Onnellinen olen, että kauppa ei niihin aikoihin käynyt ja tämän "höyräykseni" sain korjattua.
No jospa tätä pyhäpäivää aloittaisin oikeasti elämään ja katsoin mitä seuraavaksi seuraa, no kuhafileet pakkasesta ainakin paistan, rentouttavaa päivää ystävät.- Anonyymi00014
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntai taas hyvällä alulla, pilvessä ja sadetta varmaan jostain ajasta tulee, niin kävi eilenkin.
Eilen saunan jälkeen istahdin parvekkeelle ja mietteet siirtyi siihen, että kaikista harmeista huolimatta ihanassa maassa asumme.
Autoja vilahteli puiston takana ja varmaan kiire jonnekin, kukaties armaan kainaloon
Tein pieneen lasiin juoman joka sisälsi jaloviinaa tilkan mustikkamehua ja paljon vettä tämä juhlisti saunan jälkeistä nautintoa.
Tapani ei moista hommaa useinkaan toteuta, tuli vaan sellainen fiilis, että nyt poikkean mehun juonnin väliin.
Mitään haloota tai huomiota vaikutuksesta en huomannut, en nukkunutkaan yhtään paremmin, unessa kiistelin mieheni kanssa.
Hän moitti minua jostakin ja uneenkin oma minäni esiin tulee, muistan ajatelleeni, että et helposti anteeksi saa, vielä unissakin pitää kinata.
Korpikirjailijalla mieleistä seuraa ja niinpä sitten viihtyvyys on yhdessä olen taattu.
Yhteiset kiertelyt ja yhdessä olo muutenkin antaa virtaa elämään, vaikka olethan sinä touhukas aina.
Mökki ympäristö iloa muutenkin antaa, jos vielä mukavia vieraita ilo kertautuu.
Oli kiva Paloma , että toit oman panoksesi kiikkustuoliin, meitä alkaa olla pieni naisten ryhmä, jotka jotain mieltä kiusaavaa tai iloa haluamme kertoilla, hyvä me.
Sinullakin aina jotain uutta elämään sisältyy ja kiva niistä on kuulla.
Tuosta sisaren tittelistä olen jopa ylpeä ja yhdyn ajatukseesi, aika samankaltaisia asioita toteutamme ja ajattelemmekin MdK.
Tuosta Bernerin asiasta muistikuvissani on , että heillä olisi joku suvun yritys ja sinne hän lähti kohun jälkeen.
Piirakan tai yleensä leipomisen ja muunkin jalkoja kysyvästä hommasta olen itselleni löytänyt oivan onnistumisen.
Minulla on työpöytä sopivalla korkeudella, voin kaulita vaikka piirakoita istuen, kun seisominen on myrkkyä.
Onhan se vähän laiskan näköistä istua ja tehdä kaikkea mahdollista yrittäen helpottamista töiden mahdollisuuksiin tehdä.
Kuorin, pilkon ja yhdistän jos se kuuluu tekovaiheeseen, minulla on suuri leikkuulauta mitä alusena käytän.
Väsyminen meinaa kaikesta huolimatta tulla, vaikka laiskan tapaan toiminkin, niin teen imuroinninkin kanssa, välillä istahdan.
Hommat tulee tehtyä ja hyvän mielen siitä saan.
Olen niin vahvasti tapojeni orja, että tytärkin sanoi, että ei sinulle kelpaa kenenkään avut, kun kukaan ei tyylisi hommia tee, näin tunnustan olevan, oma apu, paras apu.
Tuon helpotuksen koen minäkin, kun jo perjantaina kaiken parvekkeelle kannan, sitten lauantaina on helppo aloittaa pölyjen pyyhkimisellä.
Katselen naapuritalon Kukka-Leenaa, hän joka aamu käy kukat kastelemassa ja siistimässä.
On ottanut tehtävän vapaaehtoisesti ja kukat kukkii, hän hoiti asian jo minunkin siinä talossa asuessani, sen viisi kuukautta.
Onnellinen olen, että kauppa ei niihin aikoihin käynyt ja tämän "höyräykseni" sain korjattua.
No jospa tätä pyhäpäivää aloittaisin oikeasti elämään ja katsoin mitä seuraavaksi seuraa, no kuhafileet pakkasesta ainakin paistan, rentouttavaa päivää ystävät.Hyvät huomenet täältä sateiselta Itä-Jöötanmaalta!
Vettä on tullut siihen malliin, että moni on varmaan ajatellut arkin
rakentamista (ei arkun, vaikka ollaankin 80+ palstalla).
En pelkää vettä, mutta päätin lintsata aamulenkiltä ja jatkoin vielä
nukkumista. mikä kyllä oli "koiranunta", lepuutin vaan silmiäni.
Kun sitten petasin sänkyä, niin ajattelin tuota lintsaamistani, jota
en ollut ikinä harrastanut edes kouluaikana.
Ihmisen ajatuksenjuoksu on kummallista. Tästä lintsauksesta tuli
mieleen eräs äitienpäivä koulussa, joskus 40-luvulla, kun minut oli
valittu yhteen näytelmään näyttelemään orpoa tyttöä. Oli kohtaus,
missä minun piti istua äitipuolen sylissä. "Äitipuoli" (yläluokkien
ilkein tyttö) nipisti minua takapuolesta. - Reagoin salamannopeasti
ja annoin raikuvan korvapuustin äitipuolelle ja äyskäisin: - Elä nipistele
minun persuuksia! - Hyppäsin pois äitipuolen sylistä.
Siinä tuli pieni taidepaussi, kun yleisö seurasi mitä sitten tapahtuu.
(Tämä kohtaus ei kuulunut käsikirjoitukseen.) Opettaja tuli valtakunnan-
sovittelijaksi ja saatuani äitipuolelta vakuuttelut että nipistelyt eivät toistu,
voimme näytellä esityksen loppuun asti.
Tätä muistellessa nauroin itsekseni ja ajattelin että vieläköhän äitipuoleni
on hengissä. Muistan hänen nimensäkin. Hänellä oli veli, joka myös
mielellään kiusasi pienempiä välitunneilla. Olen jossain muussa yhteydessä
kertonut kun löin häneltä pari etuhammasta pois. Opettaja päivitteli että M.
on niin pieni, etteihän hän edes yletä, kun L. on niin pitkä. - Mutta sepä
hyppäs kannon nokkaan, niin yletti, täsmensivät toiset.
Silloin kääntyi opettaja poispäin ja muistan että hänen poskensa levisivät
niin paljon, että pilkottivat korvien takaa. Taisi nauraa äänettömästi.
Vuosikymmenet ovat kuluneet, mutta tietyt tapaukset ovat kirkkaana
muistissa vieläkin. Vastakohtana saattaa olla vaikka eilinen päivä, kun
etsii jotakin esinettä, eikä muista mihin sen on laittanut.
Niinkuin esimerkiksi vuosi sitten keväällä, kun vein talvikenkiä ym.
varastoon, mutta aika vähän käytettyjä Ecco-nilkkureita en syksyllä
löytänyt mistään. Ajattelin jo että olin laittanut ne vanhojen vaatteiden
mukana kirppariin menevien joukkoon. Ostin uudet talvinilkkarit, jotka
eivät olleet mieleiset, mutta sopivat miniän jalkaan.
Kun poika ja miniä olivat käymässä, pyysin heitä viemään yhden lastin
kirpparille. Kävin kasan vielä kerran läpi - ja sieltä löysin ne kaivatut
Ecco-nilkkurit!
Bernerin suvulla on tosiaan yrityksiä. Liekö ollut Anne Bernerin sukua
se henkilö, joka oli poikani opettajana ala-asteella. Opettaja puhui
skoonenmurteella ja poika yritti jäljitellä hänen puhetapaansa, varsinkin
sellaisia sanoja joissa oli r-kirjain, se kun sanotaan "sorauttamalla" niin
että pärskähtää! - Itse tunnen melkein sukulaisuutta skoonenmurretta
kohtaan, sillä on yhtäläisyyksiä savonmurteen kanssa. Samaa viäntämistä
ja kiäntämistä!
Vaikka onkin sunnuntai, niin minulla on pyykkikone päällä, ilmoittelee
kylppärissä, että valmista olisi, älä unohda!
Viihtyisää jatkoa sunnuntaille!
/MdK - Anonyymi00015
Anonyymi00014 kirjoitti:
Hyvät huomenet täältä sateiselta Itä-Jöötanmaalta!
Vettä on tullut siihen malliin, että moni on varmaan ajatellut arkin
rakentamista (ei arkun, vaikka ollaankin 80 palstalla).
En pelkää vettä, mutta päätin lintsata aamulenkiltä ja jatkoin vielä
nukkumista. mikä kyllä oli "koiranunta", lepuutin vaan silmiäni.
Kun sitten petasin sänkyä, niin ajattelin tuota lintsaamistani, jota
en ollut ikinä harrastanut edes kouluaikana.
Ihmisen ajatuksenjuoksu on kummallista. Tästä lintsauksesta tuli
mieleen eräs äitienpäivä koulussa, joskus 40-luvulla, kun minut oli
valittu yhteen näytelmään näyttelemään orpoa tyttöä. Oli kohtaus,
missä minun piti istua äitipuolen sylissä. "Äitipuoli" (yläluokkien
ilkein tyttö) nipisti minua takapuolesta. - Reagoin salamannopeasti
ja annoin raikuvan korvapuustin äitipuolelle ja äyskäisin: - Elä nipistele
minun persuuksia! - Hyppäsin pois äitipuolen sylistä.
Siinä tuli pieni taidepaussi, kun yleisö seurasi mitä sitten tapahtuu.
(Tämä kohtaus ei kuulunut käsikirjoitukseen.) Opettaja tuli valtakunnan-
sovittelijaksi ja saatuani äitipuolelta vakuuttelut että nipistelyt eivät toistu,
voimme näytellä esityksen loppuun asti.
Tätä muistellessa nauroin itsekseni ja ajattelin että vieläköhän äitipuoleni
on hengissä. Muistan hänen nimensäkin. Hänellä oli veli, joka myös
mielellään kiusasi pienempiä välitunneilla. Olen jossain muussa yhteydessä
kertonut kun löin häneltä pari etuhammasta pois. Opettaja päivitteli että M.
on niin pieni, etteihän hän edes yletä, kun L. on niin pitkä. - Mutta sepä
hyppäs kannon nokkaan, niin yletti, täsmensivät toiset.
Silloin kääntyi opettaja poispäin ja muistan että hänen poskensa levisivät
niin paljon, että pilkottivat korvien takaa. Taisi nauraa äänettömästi.
Vuosikymmenet ovat kuluneet, mutta tietyt tapaukset ovat kirkkaana
muistissa vieläkin. Vastakohtana saattaa olla vaikka eilinen päivä, kun
etsii jotakin esinettä, eikä muista mihin sen on laittanut.
Niinkuin esimerkiksi vuosi sitten keväällä, kun vein talvikenkiä ym.
varastoon, mutta aika vähän käytettyjä Ecco-nilkkureita en syksyllä
löytänyt mistään. Ajattelin jo että olin laittanut ne vanhojen vaatteiden
mukana kirppariin menevien joukkoon. Ostin uudet talvinilkkarit, jotka
eivät olleet mieleiset, mutta sopivat miniän jalkaan.
Kun poika ja miniä olivat käymässä, pyysin heitä viemään yhden lastin
kirpparille. Kävin kasan vielä kerran läpi - ja sieltä löysin ne kaivatut
Ecco-nilkkurit!
Bernerin suvulla on tosiaan yrityksiä. Liekö ollut Anne Bernerin sukua
se henkilö, joka oli poikani opettajana ala-asteella. Opettaja puhui
skoonenmurteella ja poika yritti jäljitellä hänen puhetapaansa, varsinkin
sellaisia sanoja joissa oli r-kirjain, se kun sanotaan "sorauttamalla" niin
että pärskähtää! - Itse tunnen melkein sukulaisuutta skoonenmurretta
kohtaan, sillä on yhtäläisyyksiä savonmurteen kanssa. Samaa viäntämistä
ja kiäntämistä!
Vaikka onkin sunnuntai, niin minulla on pyykkikone päällä, ilmoittelee
kylppärissä, että valmista olisi, älä unohda!
Viihtyisää jatkoa sunnuntaille!
/MdKMun naistuttunsa kertoi unohtaneensa pyykit koneeseen liian pitkäksi aikaa. Sitten kun vasta hokasi avata koneen kannen, pyykki oli homehtunut piloille.
vk.
Järjestelin ny aamulla yläkerran vaatekomeroa ja kaappeja. Minulla kuten varmaan monella muullakin on tapana ottaa esille kesävaatteet ja talvivaatteet vuodenajan ja ilmojen mukaan, elikkä talvileningit ja talvifarkut vaatekomeron perälle, kukkaismekot ja hihattomat hellelenigit esille tähän aikaan vuodesta. Minulla on pieni vaatekaappi makuuhuoneen ulkopuolella ylätasanteella, jonne ripustan juuri niitä vaatteita mitä pidän arkisin vuodenajan mukaan , aamutakkeja ja villatakkeja. Nyt on ongelmana se, että kun sää muuttuu nopeasti ja jos eilen oli helle niin tänään puhaltelee jäätävä tuuli pohjoisnavalta, niin että talvivaatteet ja kesävaatteet samassa rekissä.
Minä: "Kukti, meidän vaatteet ei mahdu minnekään"
Mies: "Meillä on liian paljon vaatteita"
Minä: "Ei, vaan meillä ei ole tarpeeksi vaatekaappeja"
Mies: "Ei meillä ole tilaa useammille vaatekaapeille"
Minä: "Me tarvitaan isompi talo"
Nyt minua on mietityttänyt synnyinkotin Suomessa, sisko on tarjonnut sitä minulle takaisin melkein ilmaiseksi. Mies on ehdottomasti vastaan, sanoo että ota ne rahasi pankista ja tee nuotio pihalle mieluummin, vähemmän harmia kun lahoavasta talonröttelöstä, jota et jaksa hoitaa, korjata, remontoida ja sitten olet siellä muutaman viikon ja perilliset sadattelevat kun jätät arvottoman talonromun jjonka pihakin on ihan olematon, luille vedetty, ei vettä, ei viemäriä, ei sisävessaa heille riesaksi. Mies sanoutuu täysin irti koko ajatuksesta, ei jaksa eikä halua eikä näe siinä mitään järkeä. Tottahan se on joka sana, mutta minulla on vahva tunneside siihen talonrötisköön, olenhan syntynyt siinä peräkammarissa !
Kaikkein vaikein asia elämässä taitaa olla sittenkin luopuminen asioista joita on rakastanut tai jotka ovat olleet tärkeitä.- Anonyymi00016
Näkyy miehelläsi olevan realistisempi kuva siitäkin lapsuuskodistasi kuin mitä itse olet siitä maalaillut tänne palstalle😂
- Anonyymi00017
Kumpi on parmepi vaihtoheto pitää talo tunnesyistä jos sen pilkkahintaan saa
vai luopua siitä ? Onhan siinä kumminkin tontti, vaikka luonnonnsuojelualueeksi ? - Anonyymi00019
Anonyymi00017 kirjoitti:
Kumpi on parmepi vaihtoheto pitää talo tunnesyistä jos sen pilkkahintaan saa
vai luopua siitä ? Onhan siinä kumminkin tontti, vaikka luonnonnsuojelualueeksi ?Tee luontoteko ! Suojele Suomen luontoa !
Oman tontin tai sen osan voi julistaa yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Se ei kuitenkaan käy pelkällä ilmoituksella, vaan vaatii aina viranomaisen hyväksynnän ja sopimuksen.
Prosessi etenee pääpiirteissään seuraavasti:Alueen arviointi: Suojeltavalla alueella (esimerkiksi metsällä tai suolla) tulee olla erityisiä luontoarvoja, kuten uhanalaisia lajeja, arvokkaita elinympäristöjä tai huomattavia maisema-arvoja.
Ehkä "arvot" ei todellisuudessa tarvitse olla niin "huomattavat".
Paloman haave, arvoton vanha talo loppuelämän riesaksi ;))
Olen yrittänyt koota itseäni kasaan asettuakseni tähän kuluvaan päivään. Ei tulevaan ei menneeseen. No, menneeseen menin kun aloin kokoamaan Sankkoniemen tarinoita. Tulostin useamman tarinan ja muokkautin tekoälyllä valokuvia, joista piirrän kuvat tarinoihin.
Viime päivien keskustelut mieheni tyttären kanssa antoivat paljon miettimisen aiheita.
Olla tyytyväinen elämälleen, elää tässä päivässä ei haikailla tulevaan tai menneeseen. Oppia hyväksymään irtautumisen prosessia lasten itsenäistyessä. Unohtaa pettymykset läheisiin ja hoitaa erimielisyydet rakentavasti.
Kunnioittaa erilaisuutta ja arvostaa vanhenemista.Tiedostaa elämän rajallisuus ja kertoa läheisille viimeisen tahdon.
Vakavia aiheita, mutta välttämättömiä selkeyttäessä omia tyhjänpäiväisiä murheita.
Vettä tulee kuin aisaa, makoilukin tuntuu kuin heittäisi aikaa hukkaan. Siksi kai on välillä nostettava itsensä pystyasentoon.
No, onhan tällainen tietty ihan jess.Huomenta ja poutapilvien näkymiin, tuskin vettä tänään tulee.
Eilen tuuli ulvoi, tuli jo mieleen, että hävittäjät taivaalla lentää ja etsii vihollisia.
Ajatella, että Jaakko jo viikonloppuun päästessä kylmän kiven veteen heittää ja siitä kesä loppua kohti menee.
Mutta vielä onneksi täysi kuukausi kesäaikaa ja siitä rikas osa, että uurastukset pelloilla ja kasvinmailla antaa tuottojaan.
Monta kertaa syksy on hyvin lämmin ja torille mieli tekee, katselemaan tuotteiden värikkyyttä ja ihmisiä kahviteltoissa, usein kahvit siellä tulee ryypättyä.
Minulle tuo menneisyyden muistelu on hyvinkin mieleistä, yritän muistaa erilaisia tapahtumia ja lasten pienenä olevia aikoja.
Jostakin syystä en lasten lapsuudesta paljonkaan muista, ehkä oli aina kiire työstä työhön juosta, jäi vaan pelkkä huoli heidän hyvinvoinnistaan mieleen.
Oma lapsuuteni enempikin muistoja mieleen tuo.
Tulevaisuus, kyllä sekin joltain osin mielessä elää, vaikka ei mitään suurta suunnittelisikaan, mutta kiva on aina jotain uutta odottaa, on kuin kiinnekohtia elämään.
Vakavia aiheita totesit korpikirjailija, niin on ja osin koko elämän kaareen kuuluvia, kuten toisten kunnioittaminen ja itsensä hyväksyminen, kuin myös päästää irti esiliinan nauhoissa mahdollisesti roikkuvat lapset.
Minulle aika vaikea asia, vaikka ymmärränkin, että heillä on oma elämä elettävinään, silti huolta kannan kuin pieninä olleinakin.
Paloma, Facessa esitellään vaatepuita jotka kasaan menee ja vaatteet roikkuva samasta vaatepuulla, vieden pienen tilan.
Ehkä tilaa näinkin saisi, ei ihan koko talon vaihtoa vaatteiden vuoksi, yksi tapa viedä enimmät kirpputorille, näinkin tilaa saa.
Itse olen onnistunut tekemään vaatekaapit tilaviksi juurikin viemällä tarpeettomat pois kierrätykseen, joskus kaipailenkin jotakin, mutta tulen paljon vähemmällä toimeen.
Syntymäkoti tunteet herättää ja vaikka kuinka huomaa sen olevan tuhon edessä, haikeina muistot halun olemassa oloon liittyy ja kyllähän monia hyvinkin huonokuntoisia korjataan, jos euroja on asiaan hukata.
Uskon vakaasti temperamenttisi olevan tuota luokkaa, mitä kerroit kouluajoiltasi MdK.
Minä en noin vahvasti koskaan ole esille tullut, koulussa ainakaan, olin se takarivin tyttö, paikkani tiesin, ylemmillä luokilla hieman rohkaistuin.
Nyt jo haudan partaalla uskallan mielipiteitäni esiin tuoda, vaikutus on vaan aika tehoton.
Itsepäinen olen tunnustanut olevani, liekö suurikin harmi, en tiedä, mutta mielestäni olen selvinnyt näihin asti ja edelleen vaan porskutan aika itsenäisin miettein.
Torilla tuttavien kanssa iästäkin puhe tuli, kerroin vuoden päästä 90 lähestyvän., he päivittelivät, että ei uskoisi, kohteliaita varmaan olivat.
Toivonkin loppuun asti itse elämisestäni päättäväni, aika näyttää.
Sunnuntaina pesin minäkin pyykkini, lauantain, saunapäivän jälkeen kaikki puhdasta päälle ja puhtaaseen sänkyynkin kupsahdan.
Noin käy jos kosteita, hikisiä vaatteita koneeseen laittaa ja kannen vielä kiinni, home tavoittaa, uskoisin, että tuoksuvilla tehokkailla, pesuaineilla vielä käyttökelpoisiksi tulisi.
Nyt uuden viikon puuhiin ja suunnitelmiin, huomenissa pieni matkakin odottaa, iloista päivää toivottelen, innostukaa jostakin, vaikka haaveissa olevasta ja tehkää se;)DHil-la kirjoitti:
Huomenta ja poutapilvien näkymiin, tuskin vettä tänään tulee.
Eilen tuuli ulvoi, tuli jo mieleen, että hävittäjät taivaalla lentää ja etsii vihollisia.
Ajatella, että Jaakko jo viikonloppuun päästessä kylmän kiven veteen heittää ja siitä kesä loppua kohti menee.
Mutta vielä onneksi täysi kuukausi kesäaikaa ja siitä rikas osa, että uurastukset pelloilla ja kasvinmailla antaa tuottojaan.
Monta kertaa syksy on hyvin lämmin ja torille mieli tekee, katselemaan tuotteiden värikkyyttä ja ihmisiä kahviteltoissa, usein kahvit siellä tulee ryypättyä.
Minulle tuo menneisyyden muistelu on hyvinkin mieleistä, yritän muistaa erilaisia tapahtumia ja lasten pienenä olevia aikoja.
Jostakin syystä en lasten lapsuudesta paljonkaan muista, ehkä oli aina kiire työstä työhön juosta, jäi vaan pelkkä huoli heidän hyvinvoinnistaan mieleen.
Oma lapsuuteni enempikin muistoja mieleen tuo.
Tulevaisuus, kyllä sekin joltain osin mielessä elää, vaikka ei mitään suurta suunnittelisikaan, mutta kiva on aina jotain uutta odottaa, on kuin kiinnekohtia elämään.
Vakavia aiheita totesit korpikirjailija, niin on ja osin koko elämän kaareen kuuluvia, kuten toisten kunnioittaminen ja itsensä hyväksyminen, kuin myös päästää irti esiliinan nauhoissa mahdollisesti roikkuvat lapset.
Minulle aika vaikea asia, vaikka ymmärränkin, että heillä on oma elämä elettävinään, silti huolta kannan kuin pieninä olleinakin.
Paloma, Facessa esitellään vaatepuita jotka kasaan menee ja vaatteet roikkuva samasta vaatepuulla, vieden pienen tilan.
Ehkä tilaa näinkin saisi, ei ihan koko talon vaihtoa vaatteiden vuoksi, yksi tapa viedä enimmät kirpputorille, näinkin tilaa saa.
Itse olen onnistunut tekemään vaatekaapit tilaviksi juurikin viemällä tarpeettomat pois kierrätykseen, joskus kaipailenkin jotakin, mutta tulen paljon vähemmällä toimeen.
Syntymäkoti tunteet herättää ja vaikka kuinka huomaa sen olevan tuhon edessä, haikeina muistot halun olemassa oloon liittyy ja kyllähän monia hyvinkin huonokuntoisia korjataan, jos euroja on asiaan hukata.
Uskon vakaasti temperamenttisi olevan tuota luokkaa, mitä kerroit kouluajoiltasi MdK.
Minä en noin vahvasti koskaan ole esille tullut, koulussa ainakaan, olin se takarivin tyttö, paikkani tiesin, ylemmillä luokilla hieman rohkaistuin.
Nyt jo haudan partaalla uskallan mielipiteitäni esiin tuoda, vaikutus on vaan aika tehoton.
Itsepäinen olen tunnustanut olevani, liekö suurikin harmi, en tiedä, mutta mielestäni olen selvinnyt näihin asti ja edelleen vaan porskutan aika itsenäisin miettein.
Torilla tuttavien kanssa iästäkin puhe tuli, kerroin vuoden päästä 90 lähestyvän., he päivittelivät, että ei uskoisi, kohteliaita varmaan olivat.
Toivonkin loppuun asti itse elämisestäni päättäväni, aika näyttää.
Sunnuntaina pesin minäkin pyykkini, lauantain, saunapäivän jälkeen kaikki puhdasta päälle ja puhtaaseen sänkyynkin kupsahdan.
Noin käy jos kosteita, hikisiä vaatteita koneeseen laittaa ja kannen vielä kiinni, home tavoittaa, uskoisin, että tuoksuvilla tehokkailla, pesuaineilla vielä käyttökelpoisiksi tulisi.
Nyt uuden viikon puuhiin ja suunnitelmiin, huomenissa pieni matkakin odottaa, iloista päivää toivottelen, innostukaa jostakin, vaikka haaveissa olevasta ja tehkää se;)D@Hil-la,
kiitos hyvistä vinkeistä mitä tulee vaateiden paljouteen.
Minä luultavasti päädyn vain jätesäkkeihin keräämiseen ja viemällä kierrätykseen kaikki vaatteet jotka ovat minulle liian suuria ja joita en jaksa rahdata kirppareille. Voisimme tietenkin järjestää pop up kirpparin omalla pihalla nappaa ja maksa swishillä, joka on meidän vastineemme mobile pay sovellukselle. Kun jollain olisi energiaa, katsotaan kun poika palaa Suomesta serkkujensa luota, niin nuo nuorempi sukupolvi voisi laittaa pöytiä ja vaaterekkejä etupihalle.
@korppis,
olen kyllä täysin tietoine ideani järjettömyydestä. Jos olisin muuttamassa Suomeen voisin lunastaa kotitalon takaisin, huonokuntoisenakun, laittaa siihen talorahojani Kolumbiasta, koska minulla olisi sille käyttöä kirjoittamisretriittinä. Nyt näyttää todennäköiseltä se että tule olemaan koskaan viikkoa tai kymmentä päivää kauempaa yhtäjaksoisesti Suomessa. Olen vain tällainen nostalginen ja tunteellinen hölmö, :(
Kyllä sinulla on oikea asenne mitä tulee elämänkaaren tasapainottamiseen ja luopumiseen asioista joista ei ole enää itselle mitään hyötyä.
Mutta kun....kroppan malli ja luonteen laatu kehdosta hautaan, sanotaan jossain päin maailmaa.- Anonyymi00020
Paloma.se01 kirjoitti:
@Hil-la,
kiitos hyvistä vinkeistä mitä tulee vaateiden paljouteen.
Minä luultavasti päädyn vain jätesäkkeihin keräämiseen ja viemällä kierrätykseen kaikki vaatteet jotka ovat minulle liian suuria ja joita en jaksa rahdata kirppareille. Voisimme tietenkin järjestää pop up kirpparin omalla pihalla nappaa ja maksa swishillä, joka on meidän vastineemme mobile pay sovellukselle. Kun jollain olisi energiaa, katsotaan kun poika palaa Suomesta serkkujensa luota, niin nuo nuorempi sukupolvi voisi laittaa pöytiä ja vaaterekkejä etupihalle.
@korppis,
olen kyllä täysin tietoine ideani järjettömyydestä. Jos olisin muuttamassa Suomeen voisin lunastaa kotitalon takaisin, huonokuntoisenakun, laittaa siihen talorahojani Kolumbiasta, koska minulla olisi sille käyttöä kirjoittamisretriittinä. Nyt näyttää todennäköiseltä se että tule olemaan koskaan viikkoa tai kymmentä päivää kauempaa yhtäjaksoisesti Suomessa. Olen vain tällainen nostalginen ja tunteellinen hölmö, :(
Kyllä sinulla on oikea asenne mitä tulee elämänkaaren tasapainottamiseen ja luopumiseen asioista joista ei ole enää itselle mitään hyötyä.
Mutta kun....kroppan malli ja luonteen laatu kehdosta hautaan, sanotaan jossain päin maailmaa.Et taida tietää remppojen hinnoista jos oletan kolumbian talojen hintojen riittävän.
- Anonyymi00018
Voi teitä yltäkylläisiä !
Vaatteita voi antaa myös hyväntekeväisyyteen niitä tarvitseville ihmisille.
Suomessa esim. Pelastusarmeijalla ja SPR:n keräyksiin.
Suomessa lähes miljoona köyhää, jolla ei ole varaa ostaa vaatteita,
kun ei raha riitä ruokaan ja lääkkeisiinkään.
Etsikää järkevä kohde käyttökelpoisille vaatteille.Viemme käyttökelpiset vaatteet kierrätykseen, josta ne sitten menevät eteenpäin juuri hyväntekeväisyyteen. Rikkinäiset, thraiset tai loppuunkuluneet risat vaatteet voi laittaa roskiin.
Olen laihtunut pari-kolme kokoa pienemmäksi, joten lähes kaikki housut ja tyköistuvat leningit tai hameet joutavat pois annettaviksi.
Yritetään löytää järkevä kohde.- Anonyymi00021
Paloma.se01 kirjoitti:
Viemme käyttökelpiset vaatteet kierrätykseen, josta ne sitten menevät eteenpäin juuri hyväntekeväisyyteen. Rikkinäiset, thraiset tai loppuunkuluneet risat vaatteet voi laittaa roskiin.
Olen laihtunut pari-kolme kokoa pienemmäksi, joten lähes kaikki housut ja tyköistuvat leningit tai hameet joutavat pois annettaviksi.
Yritetään löytää järkevä kohde.Hyvää iltapäivää tähänkin päivään!
Illalla olin varautunut katsomaan jalkapallomatsia, mutta
kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ensimmäinen erä loppui
ilman maaleja. Niinpä lähdin nukkumaan, mutta uni ei tullut,
joten palasin takaisin tv:n ääreen seuaamaan matsin päätöstä,
sopivasti kun Espanja teki maalin.
En ole mikään jalkapallofani, mutta ajattelin että tämä matsi
on vuoden tapahtuna jalkapallomaailmassa, joten mummujen
on hyvä tietää, mikä on mestarimaa. 😊
Katselen mieluummin Formuloita. Kiinnostus alkoi niihin aikoi-
hin kun Suomella oli edustajana Häkkinen, Räikkönen ja Bottas.
Räikkösen perhe sattui asumaan samalla alueella Sveitsissä,
kuin veljen poika ja molempien perheiden lapset kävivät samaa
esikoulua, missä vanhempia näki tuomassa ja hakemassa lapsia.
Räikkösen poika taitaa olla kiinnostunut isänsä jalanjäljistä.
F-1 kilpailut ovat maksumuurin takana nykyään, eikä ole poikaa
seurana kilpailujen aikaan, niin nykyään seuraab taphtumia vaan
netin välityksellä.
Nyt täältä omasta kotikaupungistani on uusi Formel1- tähtitoivo
koulutuksessa. Hänet lähetettiin Italiaan Ferrarin junioriohjelmaan
ja on kai vaikuttanut lupaavalta.
Kun asuimme pojan kanssa lähellä toisiamme, niin kilpailuja kat-
selimme yhdessä, söimme olohuoneessa, ettei vaan menetetty
kurviakaan kilpailujen aikana!
Kiikkustuolista tuli mieleen lapsuudenkodissani ollut keinutuoli.
Keinutuoli oli äidinisän tekemä ja sisältyi ukin tekemään makuu-
kamarin kalustoon, jonka hän oli tehnyt äidille ja isälle häälahjaksi.
Muistan ne tarkkaan: korkea, kaksiovinen vaatekaappi, piironki,
jossa oli soikea peili ja laatikosto liinavaatteita varten. Sitten oli
kahvipöytä ja tuolit ympärillä. Sivustavedettävä sänky, jossa oli
kaunis, kaarteinen selkänoja. Sänkyä varten oli mummo kutonut
kangaspuilla villaisen peitteen ja virkannut kesäpeitteen. Keinu-
tuoliin mummo oli tehnyt tummanpunaisen pehmeän alusmaton
ja virkannut päälle pitsimaton, missä oli pitkät hapsut ja niitä
hapsuja me siskon kanssa opeteltiin letittämään äidin suureksi
harmiksi. Kalustuksen kruunasi ”kommuuti” eli pesupöytä/
pottakaappi. Alakaapissa oli yhden koon pottamalli. Kaapin
yläpuolella oli avattava levy, jonka alla säilytettiin pesuvatia.
Kaapin takareunassa oli vielä kapea hyllykkö, jossa oli saippua-
vati ja pesukannu. Yläpuolella kirjailtu pyyheliinanpeitto, jonka
alla oli pyyheliinat . Kalusteet oli maalattu tummiksi.
Ukin suku oli kirkonrakentajasukua, mutta kyllä hän osasi
muutakin näpertää – kuten esim.ruumisarkkuja. Äiti on kerto-
nut että hän sai ”koemaata” lasten arkut.
Keinutuolin kohtalosta sen verran, että veli sai villin idean, kun
olimme taas kerran koko muksulauma yksin kotona äidin ja isän
ollessa kirkolla. Veli kävi hakemassa laudanpätkän,
laittoi sen kiikun käsinojien päälle ja sanoi että sen avulla saa-
daan paremmat kyydit. Muut ei uskaltaneet, niin menin veljen
rinnalle ja kohta oli kiikussa vauhtia, jopa niin paljon että se
keikahti ympäri ja me veljen kanssa lennettiin uunin nurkkaan.
Keinusta rusahti kaikki selkäpiit poikki…Luultavasti saatiin
veljen kanssa maistaa noista selkäpiin pätkistä.
Luultavasti tuoli heitettiin pois. Mummukaan ei enää ollut elossa,
Mummu sitä eniten käytti ja oli valloittanut sen istuimekseen.
Siinä hän keinutteli ja kuunteli ”jumalanmeininkiä” radiosta
sunnuntaisin.
Näin sitä muistia riittää ikivanhoihin asioihin, mutta kuinka
muistaisin taas kerran, minne olen laittanut silmälasini.
Tietokoneen lähellä on yhdet, tv:n lähellä toiset tv-lasit, mutta
missä lienevät ne ”jokapaikan-lasit”? Ei kai siinä auta muu, kuin
lähteä etsimään.
Hyvää viikon alkua! - Anonyymi00022
Anonyymi00021 kirjoitti:
Hyvää iltapäivää tähänkin päivään!
Illalla olin varautunut katsomaan jalkapallomatsia, mutta
kyllästyin, kun mitään ei tapahtunut. Ensimmäinen erä loppui
ilman maaleja. Niinpä lähdin nukkumaan, mutta uni ei tullut,
joten palasin takaisin tv:n ääreen seuaamaan matsin päätöstä,
sopivasti kun Espanja teki maalin.
En ole mikään jalkapallofani, mutta ajattelin että tämä matsi
on vuoden tapahtuna jalkapallomaailmassa, joten mummujen
on hyvä tietää, mikä on mestarimaa. 😊
Katselen mieluummin Formuloita. Kiinnostus alkoi niihin aikoi-
hin kun Suomella oli edustajana Häkkinen, Räikkönen ja Bottas.
Räikkösen perhe sattui asumaan samalla alueella Sveitsissä,
kuin veljen poika ja molempien perheiden lapset kävivät samaa
esikoulua, missä vanhempia näki tuomassa ja hakemassa lapsia.
Räikkösen poika taitaa olla kiinnostunut isänsä jalanjäljistä.
F-1 kilpailut ovat maksumuurin takana nykyään, eikä ole poikaa
seurana kilpailujen aikaan, niin nykyään seuraab taphtumia vaan
netin välityksellä.
Nyt täältä omasta kotikaupungistani on uusi Formel1- tähtitoivo
koulutuksessa. Hänet lähetettiin Italiaan Ferrarin junioriohjelmaan
ja on kai vaikuttanut lupaavalta.
Kun asuimme pojan kanssa lähellä toisiamme, niin kilpailuja kat-
selimme yhdessä, söimme olohuoneessa, ettei vaan menetetty
kurviakaan kilpailujen aikana!
Kiikkustuolista tuli mieleen lapsuudenkodissani ollut keinutuoli.
Keinutuoli oli äidinisän tekemä ja sisältyi ukin tekemään makuu-
kamarin kalustoon, jonka hän oli tehnyt äidille ja isälle häälahjaksi.
Muistan ne tarkkaan: korkea, kaksiovinen vaatekaappi, piironki,
jossa oli soikea peili ja laatikosto liinavaatteita varten. Sitten oli
kahvipöytä ja tuolit ympärillä. Sivustavedettävä sänky, jossa oli
kaunis, kaarteinen selkänoja. Sänkyä varten oli mummo kutonut
kangaspuilla villaisen peitteen ja virkannut kesäpeitteen. Keinu-
tuoliin mummo oli tehnyt tummanpunaisen pehmeän alusmaton
ja virkannut päälle pitsimaton, missä oli pitkät hapsut ja niitä
hapsuja me siskon kanssa opeteltiin letittämään äidin suureksi
harmiksi. Kalustuksen kruunasi ”kommuuti” eli pesupöytä/
pottakaappi. Alakaapissa oli yhden koon pottamalli. Kaapin
yläpuolella oli avattava levy, jonka alla säilytettiin pesuvatia.
Kaapin takareunassa oli vielä kapea hyllykkö, jossa oli saippua-
vati ja pesukannu. Yläpuolella kirjailtu pyyheliinanpeitto, jonka
alla oli pyyheliinat . Kalusteet oli maalattu tummiksi.
Ukin suku oli kirkonrakentajasukua, mutta kyllä hän osasi
muutakin näpertää – kuten esim.ruumisarkkuja. Äiti on kerto-
nut että hän sai ”koemaata” lasten arkut.
Keinutuolin kohtalosta sen verran, että veli sai villin idean, kun
olimme taas kerran koko muksulauma yksin kotona äidin ja isän
ollessa kirkolla. Veli kävi hakemassa laudanpätkän,
laittoi sen kiikun käsinojien päälle ja sanoi että sen avulla saa-
daan paremmat kyydit. Muut ei uskaltaneet, niin menin veljen
rinnalle ja kohta oli kiikussa vauhtia, jopa niin paljon että se
keikahti ympäri ja me veljen kanssa lennettiin uunin nurkkaan.
Keinusta rusahti kaikki selkäpiit poikki…Luultavasti saatiin
veljen kanssa maistaa noista selkäpiin pätkistä.
Luultavasti tuoli heitettiin pois. Mummukaan ei enää ollut elossa,
Mummu sitä eniten käytti ja oli valloittanut sen istuimekseen.
Siinä hän keinutteli ja kuunteli ”jumalanmeininkiä” radiosta
sunnuntaisin.
Näin sitä muistia riittää ikivanhoihin asioihin, mutta kuinka
muistaisin taas kerran, minne olen laittanut silmälasini.
Tietokoneen lähellä on yhdet, tv:n lähellä toiset tv-lasit, mutta
missä lienevät ne ”jokapaikan-lasit”? Ei kai siinä auta muu, kuin
lähteä etsimään.
Hyvää viikon alkua!/MdK kirjoitti tuon ylläolevan---
- Anonyymi00023
Paloma.se01 kirjoitti:
Viemme käyttökelpiset vaatteet kierrätykseen, josta ne sitten menevät eteenpäin juuri hyväntekeväisyyteen. Rikkinäiset, thraiset tai loppuunkuluneet risat vaatteet voi laittaa roskiin.
Olen laihtunut pari-kolme kokoa pienemmäksi, joten lähes kaikki housut ja tyköistuvat leningit tai hameet joutavat pois annettaviksi.
Yritetään löytää järkevä kohde.2-3 kilon takia ei vielä kannata vaatteista luopua. Kilot voivat tulla äkkiä
takaisinkin. Anonyymi00023 kirjoitti:
2-3 kilon takia ei vielä kannata vaatteista luopua. Kilot voivat tulla äkkiä
takaisinkin.Kokoa, ei kiloa. Yhteensä n. 25 kiloa pitkällä ajalla.
Päivää@
Aamupäivällä pesukone pesi lakanapyykkiä, pyykin vein mökin pihalle kuivumaan, syy koska aamulla kävi maalausprojektin tarkastusdelegaatio takapihallamme. Tutkivat lahonnutta nurkkapuuta (20cm) ja tulivat ileisesti tulokseen, että se pitää vaihtaa. Kiukutti, jos taas purkavat tekemämme kivat muutokset juuri siihen nurkkaan, vaadin, että pistävät paikat samaan kuntoon kuin me se laitettiin Yksi puoli talon yläpäädystä vielä maalataan kun ensin vaihtavat muutamat puuosat.
No, pieni kiukustuminen on vähäinen asia elämän kokonaisuudessa.
Kirjoitin edellisessä viestissäni tuntojani keskustelujemme aiheista. Aikuisiän pettymysten turhaa murehtimista tarkoitin, kun kirjoitin vanhojen asioiden muistelemisesta. Minulla lapsuus oli hyvää turvallista aikaa. Sitä voin muistella kiitollisena.
Sankkoniementarinoihin skannasin tänään valokuvia, joista piirrän omat versiot tarinoiden mukaan Sankkiniementarinat jäävät jälkipolvilleni, kun nyt vihdoin olen mummi jää poikien lapsille mummista jotain kuvaa, millainen hän oli. Niin, koska tuskin ehdin olla mukana heidän elämässään kun he saavuttavat iän jolloin oman suvun historia alkaa kiinnostaa.
"Aika jänskä mummi kun muut mummit pelasivat bingoa meidän mummi maalasi tauluja ja kirjoitti tarinoita."
No, joo.
Kävin tänään ostoksilla, silmiini pisti kaunis kesämekko. Se oli alessa, hypistelin sitä, jätin kävelin vähän matkaa, palasin ja sovitin sitä.
Jätin ja palasin takaisin se oli pakko ostaa. Kun toin sen kotiin, muistin, että joskus seitkytluvulla opiskellessani hovimestarin tutkintoa minulla oli samakuosinen ja kuvioinen sekä hieman saman mallinen mekko josta rykkäsin kovasti. Ilmankos se tarttui mukaan ; ))
Onhan toki komeroissa vaatetta joka lähtöön, pitäisi luopua ajatuksesta, että jos vaikka tuota vielä tarvitsisin. Tämänpäiväinen ostos vahvisti ajatusta, että muoti kiertää ja palaa aina takaisin uudestaan.Ilta ehtii.
Pari- kolme viikkoa kesätouhuja riittänyt.
Kolme seuraavaa sukupolvea vapaita ja lomia viettänyt.
Viimeisen viikon olimme vanhalla tilalla veljen kanssa, kun mökit tulivat täyteen sakkia.
No väki mökillä pinosi 5 mottia puita ja sirkkelöivät ison kasan rankoja. Me veljen kanssa halkomakoneella haloimme 2röykkiötä pöllejä.
Nyt on polttopuuta.
Kivaa puuhaa ja hyötyliikuntaa samanaikaisesti.
Eikä sitä tiedä mitä elämässä eteen tulee, vara ei venettä kaada.
Onneksi säät suosivat lomalaisia, järvivesikin helli uimareita.
Nuorempi pojanpoikakin kävi mustikoita poimimassa. Kameran kanssa luonnossa kulkee myös.
Noita formuloita minäkin katselin silmät tapilla Häkkisen aikaan ja vielä Kiminkin.
Sitten se jäi, kun alkoivat rahaa pyytämään.
Vaatteita ostan niukasti.
Olen yrittänyt ruveta käyttämään niitä kaapinseisojia.
Sanoin itselleni, että mihin minä niitä oikein säästän.
Tässä Väinön kanssa nyt kaksin ollaan. Tänään tulimme mökille, poika ja koira olivat viimeisiä lähtijöitä.
Mukavaa, kun jälkeläiset viihtyy täällä mökkimaisemissa.
Öitä.- Anonyymi00024
Huomenta ja kaunista päivään alkamista, mitä tuonee mukanaan.
Minulla pieni matka, menemme tyttärenpojanpojanpojan kaksivuotis synttäreille, samalla tutustumme puolivuotiaaseen veljeensä.
Harvoin näemme, kiva tavata, ehkä nyt tulee tavattua useammin, kun suomeen muuttivat.
Vilkasta on ollut Eliaanankin kesä ja hyötyliikuntaa myös tullut harrastettua.
Kyllä tuota puun tekoa on tyttärenkin mökillä, kun paljon siellä ovat, puuta kuluu.
Olenkin yrittänyt vähän heitä rasittaa, että saavat mökillä olosta nauttia, vuodet ne kuluu heilläkin ja saarimökkiin kulku rajoitteita laittaa.
Väinö kuitenkin sopeutuu isompaankin joukkoon ja kaveeraa koirankin kanssa ?
Noista vaateasioista olen samaa mieltä, joskus jonkun ahaa elämyksen kokee, mutta sitten järki kyselee, että mihin uutta tarvitsen ja kauppaan jää monta kertaa.
Taloyhtiöissä asuessa on sopeuduttava isomman porukan tekemisiin, kyllä sitä joskus toista mieltä olen minäkin, mutta jätän sikseen, omaan kopperooni hautaudun ja toisten tekemisiin tyydyn.
Olen elämäni aikana moneen asiaan ollut vaikuttamassa, nyt toiset tuulet puhaltelee ja mikäs on elellessä valmiissa maailmassa, ehkä ei kuitenkaan koko maailmassa, mutta omissa ympyröissä kumminkin.
Joka muuton yhteydessä on tavaraa mennyt ihan vaan hyvätekeväisyyteen ja kirppareilta jäävät vien myös aina hyvää tekevien puotiin.
Paljon olen keventänyt vaatekaappien kuin muunkin tavaran suhteen kotiani, teen jatkuvasti kuolinsiivousta.
Ennen miehet tekivät kaikki kodissa tarvittavat huonekalut ja olivatkin melkein ikuisuuden kestäviä, no aika on muuttunut, nyt lastulevy tuotteita ostamme ja ne ei vuosikymmeniä kestä.
Työtä kumminkin alan tehtaisiin.
Olen kohdallani pyrkinyt ostamaan/etsimään koko puuta olevia ja taitaa yksi kaappi sitä lastulevyä olevan ja pohjat laatikoista putoilee.
Aika hinnakkaita on nämä koko puuta olevat, joskus kirpputorilta jotain ihanaa vanhaa voi ostaa.
MdK noita sattumia muistuu mieleen, se on hyvä, ikävää on, kun ei millään tule asiat mieleen, vaikka kielen päässä keikkuu, sen olen alkanut huomaamaan.
Tunaroin tämän koneenkin kanssa aivan tuhottomasti aikaa kulutan, kun kaikkea joudun etsimään, mutta ehkä hyvä kuitenkin, että pankkiasiat sujuu.
Taas lasku odottaa, no ihan selvät viitteet, ainut, että aiheuttaa ihmettelyä, kun pari senttiä ylempänä olisi tämäkin lasku mennyt taloyhtiölle.
Pari vuotta sitten suihkuletku vaihdettiin ja nyt uusiksi, 53, 42 kukkaroani kuluttaa.
Maksettava on eikö juu, mitä tässä elämässä velkaantuu, no en harmittele, kohta on joka asia korjattu tässäkin asunnossa, jospa vähän aikaa menisi, ettei uusimista tarvitse.
Luin jostakin ketjusta, että emme muka vastaile viesteihin, olen kyllä eri mieltä, yritän aika usein huomioida toisten viestit ja miten aloittajan pitäisi kaikkiin viesteihin vastata, kohtuuton vaatimus, sillä elämää on koneen ulkopuolellakin.
No kaikesta ei tykätä, en minäkään, mutta jätän arvostelun sikseen.
Kivasti on ketju kulkenut, jospa tämä jatkuisi.
Taas yksi päivä elettävänä. mitä kaikkea saammekaan kokea? - Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Huomenta ja kaunista päivään alkamista, mitä tuonee mukanaan.
Minulla pieni matka, menemme tyttärenpojanpojanpojan kaksivuotis synttäreille, samalla tutustumme puolivuotiaaseen veljeensä.
Harvoin näemme, kiva tavata, ehkä nyt tulee tavattua useammin, kun suomeen muuttivat.
Vilkasta on ollut Eliaanankin kesä ja hyötyliikuntaa myös tullut harrastettua.
Kyllä tuota puun tekoa on tyttärenkin mökillä, kun paljon siellä ovat, puuta kuluu.
Olenkin yrittänyt vähän heitä rasittaa, että saavat mökillä olosta nauttia, vuodet ne kuluu heilläkin ja saarimökkiin kulku rajoitteita laittaa.
Väinö kuitenkin sopeutuu isompaankin joukkoon ja kaveeraa koirankin kanssa ?
Noista vaateasioista olen samaa mieltä, joskus jonkun ahaa elämyksen kokee, mutta sitten järki kyselee, että mihin uutta tarvitsen ja kauppaan jää monta kertaa.
Taloyhtiöissä asuessa on sopeuduttava isomman porukan tekemisiin, kyllä sitä joskus toista mieltä olen minäkin, mutta jätän sikseen, omaan kopperooni hautaudun ja toisten tekemisiin tyydyn.
Olen elämäni aikana moneen asiaan ollut vaikuttamassa, nyt toiset tuulet puhaltelee ja mikäs on elellessä valmiissa maailmassa, ehkä ei kuitenkaan koko maailmassa, mutta omissa ympyröissä kumminkin.
Joka muuton yhteydessä on tavaraa mennyt ihan vaan hyvätekeväisyyteen ja kirppareilta jäävät vien myös aina hyvää tekevien puotiin.
Paljon olen keventänyt vaatekaappien kuin muunkin tavaran suhteen kotiani, teen jatkuvasti kuolinsiivousta.
Ennen miehet tekivät kaikki kodissa tarvittavat huonekalut ja olivatkin melkein ikuisuuden kestäviä, no aika on muuttunut, nyt lastulevy tuotteita ostamme ja ne ei vuosikymmeniä kestä.
Työtä kumminkin alan tehtaisiin.
Olen kohdallani pyrkinyt ostamaan/etsimään koko puuta olevia ja taitaa yksi kaappi sitä lastulevyä olevan ja pohjat laatikoista putoilee.
Aika hinnakkaita on nämä koko puuta olevat, joskus kirpputorilta jotain ihanaa vanhaa voi ostaa.
MdK noita sattumia muistuu mieleen, se on hyvä, ikävää on, kun ei millään tule asiat mieleen, vaikka kielen päässä keikkuu, sen olen alkanut huomaamaan.
Tunaroin tämän koneenkin kanssa aivan tuhottomasti aikaa kulutan, kun kaikkea joudun etsimään, mutta ehkä hyvä kuitenkin, että pankkiasiat sujuu.
Taas lasku odottaa, no ihan selvät viitteet, ainut, että aiheuttaa ihmettelyä, kun pari senttiä ylempänä olisi tämäkin lasku mennyt taloyhtiölle.
Pari vuotta sitten suihkuletku vaihdettiin ja nyt uusiksi, 53, 42 kukkaroani kuluttaa.
Maksettava on eikö juu, mitä tässä elämässä velkaantuu, no en harmittele, kohta on joka asia korjattu tässäkin asunnossa, jospa vähän aikaa menisi, ettei uusimista tarvitse.
Luin jostakin ketjusta, että emme muka vastaile viesteihin, olen kyllä eri mieltä, yritän aika usein huomioida toisten viestit ja miten aloittajan pitäisi kaikkiin viesteihin vastata, kohtuuton vaatimus, sillä elämää on koneen ulkopuolellakin.
No kaikesta ei tykätä, en minäkään, mutta jätän arvostelun sikseen.
Kivasti on ketju kulkenut, jospa tämä jatkuisi.
Taas yksi päivä elettävänä. mitä kaikkea saammekaan kokea?Hyvää huomenta palstalle!
Viime yönä nukuin kuin Peppi Pitkätossu, jalat tyynyllä, pää
jalkopäässä. Vaihdoin nukkumapaikkaa, kun ajattelin, että
allaolevat petauspatjat muotoutuvat ajan mittaan kehon ja
nukkuma-asennon mukaan, mutta keho ei muotoudu patjan
kuhmuroitten mukaan.
Olisi ehkä aika hankkia sellainen ihmepatja, jonka sanotaan
muotoutuvan käyttäjän kehon mukaan. En tiedä, onko se sel-
lainen että kuhmurat tasoittuvat, kun siitä nousee pois?
Siihenhän voi asettua joku muu, jonka kuhmurat ovat toisen-
laiset?
Jokatapauksessa oli terveellinen kokemus. En tarvitse tyynyä,
riittää jos on vaikka frotteepyyheliina rullalla niskan alla.
Se haitta siitä oli, kun heräsin vessatarpeisiin, että lähdin liik-
keelle siihen suuntaan kuin tavallisesti lähden. Minulla on uni-
maski silmillä, olen kuin kanarialintu, nukun vaan pimeässä.
Kun lähdin liikkeelle, niin törmäsin keyboardiin ja se rääkäisi
rumasti, kun oli jäänyt virta päälle! – Nostin äkkiä unimaskia,
että osaan suunnistaa kaakkoon, nyt olin menossa luoteeseen.
Mahtoiko seinänaapuri herätä tuohon kauheaan rääkäisyyn?
Toivottavasti ei tee mitään huoli-ilmoitusta.
Täällä keskustelette naisten lempiaiheesta: vaatteista.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että paljon on karsiu-
tunut elämästä tilanteita, joihin halusi pujeutua asianmukai-
sesti. - Nyt ei enää tarvitse. Olen hävittänyt suurimman osan
vaatteista. Tallella on sellaiset ”varmat vaatekappaleet”, ei
mitään muotivaatteita vaan leikkaukseltaan yksinkertaisia,
joita voi vaikka asusteilla muuttaa muodikkaammaksi.
Olen säästänyt joitakin vaatekappaleita aivan nostalgisista
syistä. Esim. aidosta silkistä itseompelemani leninki v 1967.
Kangas ostettu Jerusalemista, kun siellä oli se lyhyt sota.
Leninki on vuorillinen, ei enää päälleni mahdu, mutta malli
kävisi tänäkin päivänä. Kun kangasta hivelee kädellä niin se
tuntuu viileältä. - En tiedä, mitä leningille tapahtuu, kun jää-
mistöäni pengotaan…
Onhan minulla sellainenkin pitkä mekko, jonka ostin 40-vuotis-
juhliini. Se on niin nätti, yhden koon mekko, että käy kaikille
”painoluokille”. Helma on leikattu kaarelle ja siinä on volanki.
Mekossa olen juhlinut 40-, 50-. 60-, 70-, 80-, 85-, kohta 90- ja
sitten odottaa 100-vuotisjuhlat.
Ja siihen kukkamekkoon minut saa pukea kun vanhoista
mummuista tulee kukkakedon osia.
Viime kesänä repäisin rohkeasti ja ostin elämäni ensimmäiset
ns. Culotte-housut, tiedätte ne sellaiset alaspäin levenevät,
joitten pitäisi loppua nilkan yläpuolelle. Mutta kun meikäläinen
on tällainen pätkä, niin ne housut ovat meikäläiselle täyspitkät.
Näyttää kellohameelta kun seisoo paikallaan. Kaduin ostosta,
enkä uskaltanut käyttää niitä muualla kuin kotona. - Tänä kesänä
rohkaistuin ja eräänä aikaisena aamuna, kun oli jo hellelukemia
ja olin lenkille lähdössä, niin ajattelin että kukaan ei näe minua
niin aikaisin aamulla, niin laitan nämä housut jalkaani ja kokeilen,
ovatko ne niin ihanat hellehousut kuin kuvittelen. Ja nehän olivat!
Kun miniä ja poika olivat käymässä, niin minulla oli nämä housut
jalassa, miniä ihasteli niitä ja sanoi että olivat tosi tyylikkäät.
Se antoi varmuutta että vanhanakin voi joskus seurata muotia jos
siltä tuntuu. Muuten olen kyllä aika-”anti”, mitä muotipläjäyksiin
tulee. En laittaisi esim. minihametta päälleni (vaikka kintuissa ei
vikaa ole). Rajansa kaikella.
Kun aloin tyhjentää vaatevarastoa niin ajattelin, olenko käyttänyt
vaatekappaletta viimeisten kahden-viiden vuoden aikana.
Jos en ole käyttänyt, niin ajattelen etten tule käyttämään sitä seu-
raavienkaan vuosien aikana, saatan olla jo kuollut. Siis poistoon.
Niin se vaatevarasto on pienentynyt ja komeroihin on tullut tilaa.
Vaatteista voisi jutella vaikka kuinka kauan, mutta tänään on
sellainen päivä, että menen tekemään täydennysostoksia. Valmista
ruokaa om pakasteessa, mutta maitoa, piimää ym. täytyy mennä
ostamaan. Pistäydyn saman tien apteekissa.
Kivaa päivän jatkoa!
/MdK Anonyymi00025 kirjoitti:
Hyvää huomenta palstalle!
Viime yönä nukuin kuin Peppi Pitkätossu, jalat tyynyllä, pää
jalkopäässä. Vaihdoin nukkumapaikkaa, kun ajattelin, että
allaolevat petauspatjat muotoutuvat ajan mittaan kehon ja
nukkuma-asennon mukaan, mutta keho ei muotoudu patjan
kuhmuroitten mukaan.
Olisi ehkä aika hankkia sellainen ihmepatja, jonka sanotaan
muotoutuvan käyttäjän kehon mukaan. En tiedä, onko se sel-
lainen että kuhmurat tasoittuvat, kun siitä nousee pois?
Siihenhän voi asettua joku muu, jonka kuhmurat ovat toisen-
laiset?
Jokatapauksessa oli terveellinen kokemus. En tarvitse tyynyä,
riittää jos on vaikka frotteepyyheliina rullalla niskan alla.
Se haitta siitä oli, kun heräsin vessatarpeisiin, että lähdin liik-
keelle siihen suuntaan kuin tavallisesti lähden. Minulla on uni-
maski silmillä, olen kuin kanarialintu, nukun vaan pimeässä.
Kun lähdin liikkeelle, niin törmäsin keyboardiin ja se rääkäisi
rumasti, kun oli jäänyt virta päälle! – Nostin äkkiä unimaskia,
että osaan suunnistaa kaakkoon, nyt olin menossa luoteeseen.
Mahtoiko seinänaapuri herätä tuohon kauheaan rääkäisyyn?
Toivottavasti ei tee mitään huoli-ilmoitusta.
Täällä keskustelette naisten lempiaiheesta: vaatteista.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että paljon on karsiu-
tunut elämästä tilanteita, joihin halusi pujeutua asianmukai-
sesti. - Nyt ei enää tarvitse. Olen hävittänyt suurimman osan
vaatteista. Tallella on sellaiset ”varmat vaatekappaleet”, ei
mitään muotivaatteita vaan leikkaukseltaan yksinkertaisia,
joita voi vaikka asusteilla muuttaa muodikkaammaksi.
Olen säästänyt joitakin vaatekappaleita aivan nostalgisista
syistä. Esim. aidosta silkistä itseompelemani leninki v 1967.
Kangas ostettu Jerusalemista, kun siellä oli se lyhyt sota.
Leninki on vuorillinen, ei enää päälleni mahdu, mutta malli
kävisi tänäkin päivänä. Kun kangasta hivelee kädellä niin se
tuntuu viileältä. - En tiedä, mitä leningille tapahtuu, kun jää-
mistöäni pengotaan…
Onhan minulla sellainenkin pitkä mekko, jonka ostin 40-vuotis-
juhliini. Se on niin nätti, yhden koon mekko, että käy kaikille
”painoluokille”. Helma on leikattu kaarelle ja siinä on volanki.
Mekossa olen juhlinut 40-, 50-. 60-, 70-, 80-, 85-, kohta 90- ja
sitten odottaa 100-vuotisjuhlat.
Ja siihen kukkamekkoon minut saa pukea kun vanhoista
mummuista tulee kukkakedon osia.
Viime kesänä repäisin rohkeasti ja ostin elämäni ensimmäiset
ns. Culotte-housut, tiedätte ne sellaiset alaspäin levenevät,
joitten pitäisi loppua nilkan yläpuolelle. Mutta kun meikäläinen
on tällainen pätkä, niin ne housut ovat meikäläiselle täyspitkät.
Näyttää kellohameelta kun seisoo paikallaan. Kaduin ostosta,
enkä uskaltanut käyttää niitä muualla kuin kotona. - Tänä kesänä
rohkaistuin ja eräänä aikaisena aamuna, kun oli jo hellelukemia
ja olin lenkille lähdössä, niin ajattelin että kukaan ei näe minua
niin aikaisin aamulla, niin laitan nämä housut jalkaani ja kokeilen,
ovatko ne niin ihanat hellehousut kuin kuvittelen. Ja nehän olivat!
Kun miniä ja poika olivat käymässä, niin minulla oli nämä housut
jalassa, miniä ihasteli niitä ja sanoi että olivat tosi tyylikkäät.
Se antoi varmuutta että vanhanakin voi joskus seurata muotia jos
siltä tuntuu. Muuten olen kyllä aika-”anti”, mitä muotipläjäyksiin
tulee. En laittaisi esim. minihametta päälleni (vaikka kintuissa ei
vikaa ole). Rajansa kaikella.
Kun aloin tyhjentää vaatevarastoa niin ajattelin, olenko käyttänyt
vaatekappaletta viimeisten kahden-viiden vuoden aikana.
Jos en ole käyttänyt, niin ajattelen etten tule käyttämään sitä seu-
raavienkaan vuosien aikana, saatan olla jo kuollut. Siis poistoon.
Niin se vaatevarasto on pienentynyt ja komeroihin on tullut tilaa.
Vaatteista voisi jutella vaikka kuinka kauan, mutta tänään on
sellainen päivä, että menen tekemään täydennysostoksia. Valmista
ruokaa om pakasteessa, mutta maitoa, piimää ym. täytyy mennä
ostamaan. Pistäydyn saman tien apteekissa.
Kivaa päivän jatkoa!
/MdKHuomenta ja tänään vesisateella aloitetaan.
Päivän reissu tehty ja väsymyshän siitä tuli, ei enää kivaa ole autossa istuminenkaan.
Pieniä tomeria viidennen polven poikia nähtiin ja kaikki hyvin heillä, kuten koko perheellä.
Maisemat on muuttuneet, ei enää taloja ja tiloja näy, kun tiet oikaistu metsien keskelle, hieman yksitoikkoisiksi muuttuivat, kukatkin niitetty tien vierustoilta, vain hirviaita yhtäjaksoinen näkymä.
Tietyötkin välillä matkaa viivytti, mutta hyvä että kunnostetaan, niitä huonoja tienpätkiä kyllä löytyy, myös täältä Savon puolesta.
Tuosta MdK yöllisestä vahingosta tuli mieleeni minunkin töppäily.
Yksi yöllinen reissu vessaan päätyi vessan lattialle, istahdin reunan päälle ja siitä sitten mätkähdin lattialle, käsivarteen joku vaiva siitä jäikin.
Minun ei tarvitse yöllä valoja sytyttää, joka ikkunasta paistaa katuvalot ja valaisevat asunnon liikumismahdolliseksi.
Ystävätär soitti ja kertoi toisen ystävän halun tavata ja sovimme tapaamisen Citymarkettiin, tavallaan on joka kesä jonkun kotona tavattu, mutta nyt tällä ystävällä on kiire matkustaa Helsinkiin, hän asustaa siellä.
Lomamökkinsä on täällä ja näin tapaamiset aina kesään sovitaan.
Olemme vuosien takaisia ystäviä, meitä oli joskus suurempi joukko, mutta kuolema on joukkoa harventanut.
Tämä ystävä jonka nyt tapaamme oli historian lehtorina toimiva opettaja lukiossa ja täällä asuessaan monia kivoja asioita yhdessä touhuttiin.
Tapaamisemme kuluu muistellen yhteisiä aikoja ja maailman tilannetta pohtien, asioita mitkä joskus olivat mielessä meillä kaikilla.
Kiva tapaaminen varmaan tiedossa.
Noista vaatteista, mistä on ollut puhetta, itse en koskaan ole mikään muotia seuraava ollut, ehkä mieluummin poiketen tavasta mikä sanelee mikä on muotia.
Olen pyrkinyt aina johonkin pokkeavaan, hieman massasta poikkeavaan, mitä muoti eddustaa.
En oikein jälkikäteen ymmärrä mistä aina rahat riittikin, kun aina ensi-iltaan jotain uutta päälle sain hankittua.
Kampaajan tuolissa myös aina istuin, hiukseni oli sen verran pitkät, että piti kampaus laittaa, kun joku meno eteen tuli.
Nyt elän aikaa joloin vaan leikkaukset käyn kampaajan suorittamana teettämässä.
Aika aikaa kukin, nyt vedän päälleni vain mukavan tuntuisia vaatteita, no eipä noita ole juhliakaan.
Olen sen verran kyllä ajan tasalla, että joku siisti vaate päälle löytyy, niin sanottujen "parempien" menojen eteen tullessa.
Luulen kyllä, että nyt voi pukeutua miten haluaa, niin monen kirjavaa tyyliä silmien eteen ilmaantuu eikä niitä hämmästellä sen kummemmin.
Säädyllisyyden rajoissa kuitenkin toivoisi pukeutumisen liikkuvan.
Nykyisin saa ketjun hakea aina toiselta sivulta, mutta hyvin se sieltäkin löytyy, ehkä joidenkin harmiksi, mutta näin vaan nyt mennään.
Vettä sataa, mutta siitähän on puutetta ollut, joten annetaan vaan sataakin, vietetään tupapäivä, aina se aika kuluu satoi tai paistoi,- Anonyymi00026
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja tänään vesisateella aloitetaan.
Päivän reissu tehty ja väsymyshän siitä tuli, ei enää kivaa ole autossa istuminenkaan.
Pieniä tomeria viidennen polven poikia nähtiin ja kaikki hyvin heillä, kuten koko perheellä.
Maisemat on muuttuneet, ei enää taloja ja tiloja näy, kun tiet oikaistu metsien keskelle, hieman yksitoikkoisiksi muuttuivat, kukatkin niitetty tien vierustoilta, vain hirviaita yhtäjaksoinen näkymä.
Tietyötkin välillä matkaa viivytti, mutta hyvä että kunnostetaan, niitä huonoja tienpätkiä kyllä löytyy, myös täältä Savon puolesta.
Tuosta MdK yöllisestä vahingosta tuli mieleeni minunkin töppäily.
Yksi yöllinen reissu vessaan päätyi vessan lattialle, istahdin reunan päälle ja siitä sitten mätkähdin lattialle, käsivarteen joku vaiva siitä jäikin.
Minun ei tarvitse yöllä valoja sytyttää, joka ikkunasta paistaa katuvalot ja valaisevat asunnon liikumismahdolliseksi.
Ystävätär soitti ja kertoi toisen ystävän halun tavata ja sovimme tapaamisen Citymarkettiin, tavallaan on joka kesä jonkun kotona tavattu, mutta nyt tällä ystävällä on kiire matkustaa Helsinkiin, hän asustaa siellä.
Lomamökkinsä on täällä ja näin tapaamiset aina kesään sovitaan.
Olemme vuosien takaisia ystäviä, meitä oli joskus suurempi joukko, mutta kuolema on joukkoa harventanut.
Tämä ystävä jonka nyt tapaamme oli historian lehtorina toimiva opettaja lukiossa ja täällä asuessaan monia kivoja asioita yhdessä touhuttiin.
Tapaamisemme kuluu muistellen yhteisiä aikoja ja maailman tilannetta pohtien, asioita mitkä joskus olivat mielessä meillä kaikilla.
Kiva tapaaminen varmaan tiedossa.
Noista vaatteista, mistä on ollut puhetta, itse en koskaan ole mikään muotia seuraava ollut, ehkä mieluummin poiketen tavasta mikä sanelee mikä on muotia.
Olen pyrkinyt aina johonkin pokkeavaan, hieman massasta poikkeavaan, mitä muoti eddustaa.
En oikein jälkikäteen ymmärrä mistä aina rahat riittikin, kun aina ensi-iltaan jotain uutta päälle sain hankittua.
Kampaajan tuolissa myös aina istuin, hiukseni oli sen verran pitkät, että piti kampaus laittaa, kun joku meno eteen tuli.
Nyt elän aikaa joloin vaan leikkaukset käyn kampaajan suorittamana teettämässä.
Aika aikaa kukin, nyt vedän päälleni vain mukavan tuntuisia vaatteita, no eipä noita ole juhliakaan.
Olen sen verran kyllä ajan tasalla, että joku siisti vaate päälle löytyy, niin sanottujen "parempien" menojen eteen tullessa.
Luulen kyllä, että nyt voi pukeutua miten haluaa, niin monen kirjavaa tyyliä silmien eteen ilmaantuu eikä niitä hämmästellä sen kummemmin.
Säädyllisyyden rajoissa kuitenkin toivoisi pukeutumisen liikkuvan.
Nykyisin saa ketjun hakea aina toiselta sivulta, mutta hyvin se sieltäkin löytyy, ehkä joidenkin harmiksi, mutta näin vaan nyt mennään.
Vettä sataa, mutta siitähän on puutetta ollut, joten annetaan vaan sataakin, vietetään tupapäivä, aina se aika kuluu satoi tai paistoi,Juuri kun olin kirjoittamassa, että meillä Kaakkois-Suomessa olisi pilvipoutainen sää, juur parhaillaan ripeksii vettä ikkunaan.
Murehin, tässä että elokuun mentyä alkaakin jo syksy lähestyä. Hirmuista että niin mones syksyaika on edessä.
Onneksi asuntoni ikkunat avautuvat luoteeseen. Vasta laskeva aurinko alkaa hiukan paistaa kämppäheen.
Muutto vei kirjoitushalun. Vanhalla kääkällä sopeutumiseen vie aikaa tottua uuteen järjestykseen.
Hakkeri poisti vanhan rekisteröidyn nikkini. Pitää vaan keksiä uusi ja parempi.
Sateevarjo ja sadepuku jäi vanhaan asuntoon. Pitää vaan laittaa kuivaa pääll jos kaubamajareissulla satuu yllättään sadekuuro. - Anonyymi00027
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja tänään vesisateella aloitetaan.
Päivän reissu tehty ja väsymyshän siitä tuli, ei enää kivaa ole autossa istuminenkaan.
Pieniä tomeria viidennen polven poikia nähtiin ja kaikki hyvin heillä, kuten koko perheellä.
Maisemat on muuttuneet, ei enää taloja ja tiloja näy, kun tiet oikaistu metsien keskelle, hieman yksitoikkoisiksi muuttuivat, kukatkin niitetty tien vierustoilta, vain hirviaita yhtäjaksoinen näkymä.
Tietyötkin välillä matkaa viivytti, mutta hyvä että kunnostetaan, niitä huonoja tienpätkiä kyllä löytyy, myös täältä Savon puolesta.
Tuosta MdK yöllisestä vahingosta tuli mieleeni minunkin töppäily.
Yksi yöllinen reissu vessaan päätyi vessan lattialle, istahdin reunan päälle ja siitä sitten mätkähdin lattialle, käsivarteen joku vaiva siitä jäikin.
Minun ei tarvitse yöllä valoja sytyttää, joka ikkunasta paistaa katuvalot ja valaisevat asunnon liikumismahdolliseksi.
Ystävätär soitti ja kertoi toisen ystävän halun tavata ja sovimme tapaamisen Citymarkettiin, tavallaan on joka kesä jonkun kotona tavattu, mutta nyt tällä ystävällä on kiire matkustaa Helsinkiin, hän asustaa siellä.
Lomamökkinsä on täällä ja näin tapaamiset aina kesään sovitaan.
Olemme vuosien takaisia ystäviä, meitä oli joskus suurempi joukko, mutta kuolema on joukkoa harventanut.
Tämä ystävä jonka nyt tapaamme oli historian lehtorina toimiva opettaja lukiossa ja täällä asuessaan monia kivoja asioita yhdessä touhuttiin.
Tapaamisemme kuluu muistellen yhteisiä aikoja ja maailman tilannetta pohtien, asioita mitkä joskus olivat mielessä meillä kaikilla.
Kiva tapaaminen varmaan tiedossa.
Noista vaatteista, mistä on ollut puhetta, itse en koskaan ole mikään muotia seuraava ollut, ehkä mieluummin poiketen tavasta mikä sanelee mikä on muotia.
Olen pyrkinyt aina johonkin pokkeavaan, hieman massasta poikkeavaan, mitä muoti eddustaa.
En oikein jälkikäteen ymmärrä mistä aina rahat riittikin, kun aina ensi-iltaan jotain uutta päälle sain hankittua.
Kampaajan tuolissa myös aina istuin, hiukseni oli sen verran pitkät, että piti kampaus laittaa, kun joku meno eteen tuli.
Nyt elän aikaa joloin vaan leikkaukset käyn kampaajan suorittamana teettämässä.
Aika aikaa kukin, nyt vedän päälleni vain mukavan tuntuisia vaatteita, no eipä noita ole juhliakaan.
Olen sen verran kyllä ajan tasalla, että joku siisti vaate päälle löytyy, niin sanottujen "parempien" menojen eteen tullessa.
Luulen kyllä, että nyt voi pukeutua miten haluaa, niin monen kirjavaa tyyliä silmien eteen ilmaantuu eikä niitä hämmästellä sen kummemmin.
Säädyllisyyden rajoissa kuitenkin toivoisi pukeutumisen liikkuvan.
Nykyisin saa ketjun hakea aina toiselta sivulta, mutta hyvin se sieltäkin löytyy, ehkä joidenkin harmiksi, mutta näin vaan nyt mennään.
Vettä sataa, mutta siitähän on puutetta ollut, joten annetaan vaan sataakin, vietetään tupapäivä, aina se aika kuluu satoi tai paistoi,Hyvät huomenet täältä kammaristani! Vaikka Suomessa ollaankin
kohta puolessa päivässä! Haitanneko tuo mitään?
Minulla on päiväjärjstys sekaisin aivan sen takia, että kun toissa
yönä nukuin niin hyvin jalkopäässä, niin ajattelin että kokeilenpa
vielä kerran, jos se oli sattuma, vai ihan tosissaanko nukuttaa
paremmin kun vaihtaa nukkumapaikkaa. - Niinpä laitoin tyynyn
jalkopäähän ja nukuin niin makeasti, että heräsin vasta klo 4.30
vesstarpeille ja päätin sitten jatkaa unia. Nukuin 8.30 saakka.
Näin niin hassua unta, että se "filmi" kesti sen 4 tuntia katsella.
Olen nähnyt "Noakin arkin" rantahiekalla jossakin mainoksessa
ja tänä aamuna olin mukana matkustajana! -
Olin lajitoverieni kanssa hyvin ahtaissa tiloissa. Jokainen sai
valita joko lepotuolin tai ahtaan lokeron oleskelupaikakseen.
Minä en oikein tiennyt, kumman valitsisin, vaan lainailin lepo-
tuoleja, jos joku tuolinsa hetkeksi jätti.
Oltiin sukkasillaan tai paljain jaloin, lattia oli savivellillä.
Uni päättyi, kun rakkoni ilmoitti 4 tunnin päästä, että olisi aika
etsiä WC. Niinpä lähdin hoippuroimaan ja muistissa oli Viking
Linen piirustukset ja vessojen sijainnit...
Heräsin taas kuin Peppi Pitkätossu omassa sängyssäni, jalko-
päässä.
Kannattaa muuten kokeilla siirtää tyyny jalkopäähän, se voi
lievittää stressiä, jos pelkää ettei nukuta kunnolla. Vaihtelu
virkistää!
Tuo myöhäinen herääminen pisti päiväjärjestyksen uusiksi.
Kaikki askareet, aamulenkistä lähtien teen kuitenkin, mutta
pienellä viiveellä. Aamulenkki on jo suoritettu. Sadetta on
ennustettu tälle päivälle, niin nostan voittajan kättä! että olen
onnistunut tänäänkin seljättämään laiskuuden ja pistämään
syyt sateen niskaan.
Siirrynpä asioista toiseen, kun Hil-la kertoi ettei kovin paljon
muista lastensa lapsuudesta. Sama tilanne taitaa olla kaikilla
äideillä, jotka olivat työelämässä. Miniänikin on joskus mainin-
nut että hänen äidillään ei ollut tuollaisia muistoja hänestä tai
sisaruksista, mitä minä esimerkiksi olen kertonut poikani lap-
suudesta.
Mieheni ja minä olimme päättäneet, että jos suinkin yhdellä
palkalla tulisimme toimeen, niin minä olisin kotona ainakin
ensimmäiset vuodet. - Sen takia minulla on niin paljon muistoja,
kun sain läheltä kokea, kuinka tuo pieni avuton ihmistaimi alkaa
kehittyä, kuinka hänelle jokainen päivä näyttää olevan kuin energi-
nen tutkimusmatka ja sitä mukaa kuin liikkumataito kehittyi niin
tutkittavaa omassa lähiympäristössä riitti.
Sitten tuli puhe mukaan. Poika osasi jo kävellä, mutta kun tuli kiire
niin hän meni kontalleen ja kontata jyskytti päästäkseen nopeasti
perille.
Tästä konttaamisesta on perheen keskuudessa muistikuva, että
veljeni oli sohvalla pitkällään, minä huutelin keittiöstä poruk-
kaa syömään. – Veli sanoi pojalleni: ”Tule enoa taluttamaan,
kun en jaksa kävellä”. Poika vastasi napakasti: ”Eno konttaa!”
Pojalla oli käytännön kokemusta, että jos ei jaksa kävellä, niin
konttaamalla selviää. - Pistimme tämän kuitenkin pojan savolais-
huumorin piikkiin, että kyllä sitä jo pienenä savolaisella on asioista
mielipiteet! 😊
Sitten Hil-la muisteli noita aikoja kun tuli pankkikortit käyttöön.
Minä olin myös skeptinen niitten käytön suhteen. Ajattelin, että
kun muisti alkaa huonontua niin ei muista, kuinka paljon uskaltaa
tuhlata. Monta vuotta meni niin, että otin tililtä käteistä ja päätin
että nämä ovat ruokarahoja viikoksi, pariksi, kun ne loppuvat niin
uutta ei käydä automaatista hakemassa. On vaan laitettava suu
säkkiä myöten.
Asuin välillä muutaman vuoden Suomessa ja opettelin käyttämään
euroja. Kun sitten muutin takaisin Ruotsiin, oli täällä vaihdettu sete-
lit uusiin. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä ne näyttävät. En ole
vielä kertaakaan ottanut automaatista käteistä. Kuukausilaskut
menevät automaattisesti tililtä ja muita ostoksia tehdessä maksan
kortilla.
Viranomaiset sanovat että pitäisi olla käteistä kotona parin viikon
tarpeita varten, jos tulee maksuvälineisiin teknillinen vika.
Tulevaisuus on epävarmaa aikaa.
Nyt on lounasaika ja on pakko mennä katsomaan pakastekaappia,
mikä olisi tänään "suunmukaista" syötävää. (No en kyllä tekisikään
sellaista ruokaa, mitä en itse haluaisi syödä! :) )
Kivaa torstaita!
/MdK
Iltapäivää ! Säät muuttuivat täällä epävakaiksi, koleiksikin. Niinpä sain vaihteeksi sopivan verkkaisen päivän pienen viestin värkkäämiseen.
En muista milloin kesäni olisi ollut näin "kiireinen" : vierailuja, pikku matkoja, marjastusta.
Tietysti kaikki tämä ottaen huomioon, että "hitauden kulttuurissa" elellään.
Nuorempi voisi nähdä elämäni aika tapahtumattomana.
Viimeinen iso ponnistus on nyt matka lapsuudenkotiin. Poika on luvannut sinne kuskata - eihän julkista liikennettä enää ole sinnekään. Takaisin olen päättänyt selvitä itse: taksilla tai ystävän kyydillä "radan varteen", matkaa 70 kilometriä, siitä junalla Helsinkiin, siitä
junalla/bussilla kotiin, eihän se vie kuin yhdeksän tuntia..))
Paloma kertoi tuolla omista retriittihaaveistaan lapsuudenkodissa. Sama suunnitelma minulla.
Vaikka talossa on vesi, viemäri ja pesutilat en ole ollenkaan varma pystynkö niitä käyttämään, viimeksi vesipumppu latasi vesisuihkun päin naamaa kun yritin saada vesihuollon toimimaan. Kantovesi ja ulkohuussi oli pakko ottaa käyttöön.
Niin luultavasti nytkin. Lämmityksen kanssakin voi tulla probleemaa. Takka ja pönttömuuri savuttavat yleensä alkuun vaikka olen auttavasti oppinut niiden kanssa toimimaan.
Ulkoa päin rakennus näyttää kai samalta kuin ne kaksisataatuhatta muutakin autiotaloa Suomessa - asumattomuus lyö leimansa. Onneksi pihanhoidosta on sopimus voimassa, naapuri hoitaa.
Ihmetystä, korkeintaan myötätuntoa olen saanut osakseni tuosta omasta mieltymyksestäni vanhoihin rakennuksiin, juuri noin ne arvotetaan kuten täälläkin tehtiin. Olin ikionnellinen kun kälyni kertoi pienen sukulaispoikansa ihastelleen taloa - että vielä löytyy nuorissakin niitä, joilta löytyy sopiva viritys nähdä ja ymmärtää vanhan talon päälle..))
Alkuperäinen ideani oli toteuttaa reissulla kunnon sivilisaatioaskeesi: ei mitään vaikutteita ulkoapäin, vain omaehtoista oleilua ilman työlistaa ja suunnitelmia. Niin tein joskus nuorempana kun elämä koetteli rajummin. Viikonloppu lapsuudenkodissa hoiti minut työkuntoiseksi, terveeksi, niin koin.
"Ikä ja terveys" ovat tietysti jo vieneet terää omasta selviytymistaidosta, metsässä liikkuessa tasapaino-ongelmat ovat läsnä lähes koko ajan. Vaikka olen yrittänyt ylläpitää lihaskuntoa ei se silti häävi ole. Vaikka syväkyykky onnistuu (!) en siinä pysty pitkään olemaan, selkä saattaa myös kipeytyä vaikeissa asennoissa.
Ehkä ei pitäisi kehua Keinutuolin raikasta ilmapiiriä, mutta teen sen silti. Luontevasti tarinat kulkevat ja mikä siinä kehumisessa nyt on niin ärsyttävää, että siitä pitää heti huomautella ?
Minulla ei kyllä ole vaatteisiin oikein mitään suhdetta, nykyisin. Jos jotakin niin luultavasti pukeudun "huolettomasti" tai "sporttisesti". Vaateostoksille minua ei kyllä vapaaehtoisesti saisi.
Sama pätee muuhunkin koristautumiseen - vaikka se käsittääkseni luetaan ihan normaaliin itsehoitoon - "sivistykseen". En käytä koruja, en juuri meikkaa, kampaaja vain leikkaa hiukseni, ei muuta, onneksi hius kuitenkin taipuu sopivasti...
Kyllä vanhan sopisi tietysti vähän itseään kohentaa ja ehkä se aika vielä tulee. Terveyttäni olen kyllä aina hoitanut hyvin, vaikka itse sanonkin (ovat kyllä muutkin sanoneet..)) Ja sieltä kai se yleisilme lähtee?
Kivasti tulevat muistot kirjoitteluunne mukaan. Onko niin, että tässä elämänvaiheessa nekin väkevöityvät, tulevat osaksi nykyisyyttä eri tavalla kuin ennen ?
Olen alkanut epäillä, että tuo Carpe diem, tartu hetkeen- kehotus onkin markkinoiden juoni: että saadaan krääsää ja elämyksiä kaupaksi ja raha kiertoon - kun porukka hakee kuuliaisesti sitä "täyttä elämää"... itselleen..))
Ja miksi elämänkulku ja sen vaiheet pitää määrittää, eikö me olla täällä vain yhdellä jatkumolla, tässä kohden elämää ? Ja vanhana on kaiken ikäinen..))
Oli miten oli, vielä pitää vähän järjestellä paikkoja, kun talo jää yksin, hälytysjärjestelmästäkin luovuin "tarpeettomana", en oppinut sitä käyttämään...
Mukavaa kesän jatkumista kaikille,
demeter1Meillä täällä mökillä (leivinuuni, avotakka) ja joissain vanhan tilan pesissä oli kanssa tuo veto-ongelma.
Sitten sain nuohoojalta erinomaisen neuvon.
Nykyään laitan aina ensin tuhkaluukusta kuumailmapuhaltimen puhaltamaan noin 15-20 minuuttia.
Sitten laitan tulen, annan puhaltimen olla päällä. Vähän päästä pienennän ja katson, joko veto paranee. Sammutan, kun savu menee vain ulos.
Tällä konstilla ei tupaan savua enää tule.
Pihan nurkkia olen siistinyt ja hyötykasvien kanssa touhunnut.
Kasvihuoneen ovenpielessä kasvaa ja kukkii korkea koiranputki.
Siinä on välillä puolikin tusinaa pölyttäjää.
Niinpä taivutan kasvin kukan kasvihuoneen ovesta sisään ja huiskaisen pölyttäjät sinne ja ovi kiinni vähäksi aikaa.
Sateita näyttää olevan muualla, vaan täällä ei ole tullut tippaakaan ainakaan vielä.
Oikein mukava ulkona touhuamisen ilma.
Meteorologit ne vouhkaavat helteiden ihanuudesta.
Meitäkin on paljon, jotka emme niistä iloitse.
Taidanpa ottaa jäätelöä, tuli sellainen mieliteko.Eliaana kirjoitti:
Meillä täällä mökillä (leivinuuni, avotakka) ja joissain vanhan tilan pesissä oli kanssa tuo veto-ongelma.
Sitten sain nuohoojalta erinomaisen neuvon.
Nykyään laitan aina ensin tuhkaluukusta kuumailmapuhaltimen puhaltamaan noin 15-20 minuuttia.
Sitten laitan tulen, annan puhaltimen olla päällä. Vähän päästä pienennän ja katson, joko veto paranee. Sammutan, kun savu menee vain ulos.
Tällä konstilla ei tupaan savua enää tule.
Pihan nurkkia olen siistinyt ja hyötykasvien kanssa touhunnut.
Kasvihuoneen ovenpielessä kasvaa ja kukkii korkea koiranputki.
Siinä on välillä puolikin tusinaa pölyttäjää.
Niinpä taivutan kasvin kukan kasvihuoneen ovesta sisään ja huiskaisen pölyttäjät sinne ja ovi kiinni vähäksi aikaa.
Sateita näyttää olevan muualla, vaan täällä ei ole tullut tippaakaan ainakaan vielä.
Oikein mukava ulkona touhuamisen ilma.
Meteorologit ne vouhkaavat helteiden ihanuudesta.
Meitäkin on paljon, jotka emme niistä iloitse.
Taidanpa ottaa jäätelöä, tuli sellainen mieliteko.Kiitos Eliaana. Kullanarvoinen neuvo. Muistan sinun neuvoneen hormin lämmittämistä hiustenkuivaajalla, mutta tuohan onkin sitten jo ylivertainen, yksityiskohtainen ohje.
Joskus kun on yritetty tulentekoa ilman noita taikakeinoja, savu levisi naapurienkin riesaksi ja viipyi talossa koko päivän.
Kivaa on elosi siellä, hyvää jatkoa ja Väinölle terveisiä !..))
Iltapäivää Korvesta@
Piti oikein tarkistaa onko jo torstai, itse olen elänyt tiistaissa, mutta keskiviikkohan tänään on.
Tämä päivä on mennyt laiskotellessa, eikä omatunto ole alkanut soimaamaan kuten tavallisesti kun en saa mitään aikaseksi.
Eilinen meni kaupunkikodin puutarhatöissä. Nättiä syntyi. Puutarhakalusteet saivat puuöljyä pintaan. Suopayrttimaa on komeassa kukassa. Pelargoniat vaihtuivat kukintansa lopettaneiden orvokkien tilalle. Kävin myös mökillä, asensin aurinkokennovalopisteet laiturille.
Ehkäpä napsautan saunan päälle tai jatkan laiskottelua.- Anonyymi00028
Hyvää aamupäivää, aurinko kurkkii naapuritalon katon yli ja pakottaa sälekaihtimet alas laskemaan, kun kirjoittaminen muuten hankalaksi muuttuu.
Viileydestä jopa hallasta puhuvat radiossa, minulle kyllä tämäkin lämpötila on kesäisen oloinen, helteistä puhuttiin, en niitäkään huomannut.
Ehkä asuntoni on niin kivasti auringon yltämisen suojassa, parveke suojaa auringon ollessa sopivan korkealla.
Vettä on yöllä sadellut, lammikoiden ilmaantumisesta sen näkee, en kuullut mitään.
Lomalaiset kertoivat radiossa suunnitelmia muuttaneen, sään vuoksi, se tietenkin on harmillista, ainakin lapset pettymyksiä kokevat.
Oiva keino tuokin, laittaa pölyttäjät hommiin kasvihuoneeseenkin, näin niitä ideoita ja huomioita syntyy, kun silmät auki luonnossa kulkee.
Minulla tomaatit kukkivat parvekkeella, joku raakilekin on, miten olisikaan jos pölyttäjät hommiin pääsisi, kai se nyt on itse yritettävä olla pölyyttäjä.
Noista pankkikorteista minäkin, vei aikaa, että ymmärsin sen tehokkuuden, nyt en rahaa juurikaan käsittele, pienen määrän otan rahapussiini, sitähän voi jo kassoilta nostaa.
Noista ruokavarastoista sen verran, että jauhohyllyni purkit täysinä, Tupperware purkeissa, joista voi läpinäkyvyyden ansiosta seurata tilannetta purkin sisällä.
Tupperware tuotteista olen tykännyt talouden hoidossa, katselin jo mistä voisi saada uusintaa, ei vedä vertoja nämä kaupan tarjolla olevat muoviastiat
Eihän jauhoilla mitään hätää olekaan, kun eivät pääse kostumaan,.muutenkin ruokien säilöntä hyvillä astioilla on hyvä.
Mallit aina vaihtuvat, minulla jo kolmas mallisto menossa.
Varmaan erilaisuus piristää demeter, kun kotimaisemiisi matkustat, ne harmit mitä mahdollisesti koet unohtuu, kun saat eläytyä lapsuusmaiseman elämyksiin.
Muistoja ja taas muistoja mieleen kirpoaa ja ne voittavat matkankin hankaluudet, pitkäksi tuo venyykin, mutta evästä mukaan ja on kuin retkellä olisit,
Tuon uunien lämmityksen onnistumisen kuin epäonnistumisen minäkin maalla oleillessa koin monta kertaa.
Poltin hormissa sanomalehtiä ja pian veto alkoi, tämä useimmin vain keväällä, kun talo oli kylmillään ollut.
Nuohoojan käynti paljon myös auttaa, tytär juuri kertoili mökillään nuohoojan käyneen ja taas hella vetää.
Ano 00026 tottumista se vaatii muuttaa aivan erilaisiin oloihin, mutta kaikkeen (melkein) tottuu.
Lintujen seuranta varmaan puuttuu, ruokkiminen ainakin, kun ei sitä omaa pihaa ole.
Turvallinen on nyt varmasti kotisi ja apuakin asioihin saat, näin uskon, kiva kun ketjumme kuitenkin muistat ja osaa otat.
Minullakin pelakuu alkoi toisen kukinnan ja isoja kukkia tekeekin.
Tänä kesänä ei sitten muut kukkani ole loistoaan näyttänyt, no yksi amaryllis kukan teki, tavallaan joulun tienoilla kukkii, tyrkkäsin ne parvekkeelle mukamas lehtiään kuolettamaan, mutta kaikki neljä vaan lehtiä työntää, kai ne on kohta komeroon nostettava, että lehdet kuolee.
Olen kuullut, että kun lehtien antaa kuihtua, samat mukulat kukkivat uudelleen, tätä en ole kokenut aiemmin ja nyt sitten kesällä kukan kasvatti.
Eipä kannata huonoa omaatuntoa kokea, jos joskus levätäkin osaa.
Nyt aamu on jo pitkällä, kai olisi jotain päivävaatetta ylleen laittaa ja siitä sitten katsomaan, miten päivä sujuu, no ystäviä ainakin tapaan.
Mielihyvää toivottelen joka suuntaan;)D - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Hyvää aamupäivää, aurinko kurkkii naapuritalon katon yli ja pakottaa sälekaihtimet alas laskemaan, kun kirjoittaminen muuten hankalaksi muuttuu.
Viileydestä jopa hallasta puhuvat radiossa, minulle kyllä tämäkin lämpötila on kesäisen oloinen, helteistä puhuttiin, en niitäkään huomannut.
Ehkä asuntoni on niin kivasti auringon yltämisen suojassa, parveke suojaa auringon ollessa sopivan korkealla.
Vettä on yöllä sadellut, lammikoiden ilmaantumisesta sen näkee, en kuullut mitään.
Lomalaiset kertoivat radiossa suunnitelmia muuttaneen, sään vuoksi, se tietenkin on harmillista, ainakin lapset pettymyksiä kokevat.
Oiva keino tuokin, laittaa pölyttäjät hommiin kasvihuoneeseenkin, näin niitä ideoita ja huomioita syntyy, kun silmät auki luonnossa kulkee.
Minulla tomaatit kukkivat parvekkeella, joku raakilekin on, miten olisikaan jos pölyttäjät hommiin pääsisi, kai se nyt on itse yritettävä olla pölyyttäjä.
Noista pankkikorteista minäkin, vei aikaa, että ymmärsin sen tehokkuuden, nyt en rahaa juurikaan käsittele, pienen määrän otan rahapussiini, sitähän voi jo kassoilta nostaa.
Noista ruokavarastoista sen verran, että jauhohyllyni purkit täysinä, Tupperware purkeissa, joista voi läpinäkyvyyden ansiosta seurata tilannetta purkin sisällä.
Tupperware tuotteista olen tykännyt talouden hoidossa, katselin jo mistä voisi saada uusintaa, ei vedä vertoja nämä kaupan tarjolla olevat muoviastiat
Eihän jauhoilla mitään hätää olekaan, kun eivät pääse kostumaan,.muutenkin ruokien säilöntä hyvillä astioilla on hyvä.
Mallit aina vaihtuvat, minulla jo kolmas mallisto menossa.
Varmaan erilaisuus piristää demeter, kun kotimaisemiisi matkustat, ne harmit mitä mahdollisesti koet unohtuu, kun saat eläytyä lapsuusmaiseman elämyksiin.
Muistoja ja taas muistoja mieleen kirpoaa ja ne voittavat matkankin hankaluudet, pitkäksi tuo venyykin, mutta evästä mukaan ja on kuin retkellä olisit,
Tuon uunien lämmityksen onnistumisen kuin epäonnistumisen minäkin maalla oleillessa koin monta kertaa.
Poltin hormissa sanomalehtiä ja pian veto alkoi, tämä useimmin vain keväällä, kun talo oli kylmillään ollut.
Nuohoojan käynti paljon myös auttaa, tytär juuri kertoili mökillään nuohoojan käyneen ja taas hella vetää.
Ano 00026 tottumista se vaatii muuttaa aivan erilaisiin oloihin, mutta kaikkeen (melkein) tottuu.
Lintujen seuranta varmaan puuttuu, ruokkiminen ainakin, kun ei sitä omaa pihaa ole.
Turvallinen on nyt varmasti kotisi ja apuakin asioihin saat, näin uskon, kiva kun ketjumme kuitenkin muistat ja osaa otat.
Minullakin pelakuu alkoi toisen kukinnan ja isoja kukkia tekeekin.
Tänä kesänä ei sitten muut kukkani ole loistoaan näyttänyt, no yksi amaryllis kukan teki, tavallaan joulun tienoilla kukkii, tyrkkäsin ne parvekkeelle mukamas lehtiään kuolettamaan, mutta kaikki neljä vaan lehtiä työntää, kai ne on kohta komeroon nostettava, että lehdet kuolee.
Olen kuullut, että kun lehtien antaa kuihtua, samat mukulat kukkivat uudelleen, tätä en ole kokenut aiemmin ja nyt sitten kesällä kukan kasvatti.
Eipä kannata huonoa omaatuntoa kokea, jos joskus levätäkin osaa.
Nyt aamu on jo pitkällä, kai olisi jotain päivävaatetta ylleen laittaa ja siitä sitten katsomaan, miten päivä sujuu, no ystäviä ainakin tapaan.
Mielihyvää toivottelen joka suuntaan;)DMielihyvää ja hyvää mieltä, samoin.
- Anonyymi00030
Anonyymi00029 kirjoitti:
Mielihyvää ja hyvää mieltä, samoin.
Elonmerkkiä täältä lahden toiselta puolelta!
Aina vaan myöhäisemmäksi on käynyt heräämiset tällä
viikolla, kun aloitin tuon kokeilun nukkua jalkopäässä.
Olen vissiinkin onnistunut narraamaan aivojani, ettei ole
kuule kiirettä mihinkään, lep—eikun nuku vaan rauhassa!
Tänäkin aamuna heräsin 8-hujakoilla!
Ei voi olla totta! Olen tavallisesti lenkkipolulla jo viimeis-
tään 6 hujakoilla. Tämän aamun lenkki alkoi ennen 8.30.
Kun luin näitä keskusteluaiheita, niin kiinnitin huomiota,
kuinka monella on aikeet käydä syntymäseuduillaan, tai
jopa syntymäkodissaan, jos se on vielä pystyssä.
Samat aikeet ovat sisarellani ja veljellänikin.
Heidän matkansa Savoon on siirtynyt kerta toisensa jäl-
keen, ensin veljen edestakaisen Espanjanmatkan takia,
nyt on sisarella ollut kastajaisia ja muita ”pakollisia” me-
noja, niin ovat nyt päättäneet mennä elokuussa entiselle
kotikylälle.
Sisareni ja minä olemme siinä tilanteessa, että kumpikaan
meistä ei pääse kovin pitkälle ilman ”ovelta ovelle”- kyytiä.
Onneksi sisko ja veli asuvat n 100 km toisistaan ja veli
oli lupautunut kuskiksi. Minä olen hengessä mukana
täällä naapurimaassa ja odotan sitten värikästä matka-
kertomusta.
Kotitalomme on purettu jo vuosikymmeniä sitten, uusi
talo rakennettu ja sitä on laajennettu pariin kertaan,
joten jäljellä pihapiirissä on vaan muutamia kiintopisteitä,
jotka saattavat herättää siskolle lapsuusmuistoja, kuten
valtavat tuomi ja pihlaja ulkorakennusten takana.
Google Earthin avulla olen itse matkustanut ja reagoinut,
että puut ovat vielä elossa.
”Vinttikaivo”, savusauna, navettarakennus, riihi, aitat ym.
on hävitetty aikoja sitten.
Tuomesta on jäänyt mieleeni, että siihen oli kiva kiivetä,
oksat olivat sopivan lähekkäin ja olivat tukevia.
Kilpailtiin, kuka korkeimmalle kiipeää. Houkuteltiin naapu-
rin Liisakin kilpailemaan ja hän voitti, mutta ei sitten uska-
ltanut kiivetä alas. Ylos kiivetessä hän ei katsonut alas
kertaakaan eikä ehtinyt pelätä.
Mitäs sitten? Liisa itki tuomen latvassa, eikä uskaltanut
kiivetä askeltakaan alemmaksi. Kävimme hakemassa isän
avuksi. Isä kiipesi tuomeen, otti Liisan selkäänsä ja kiipesi
tytön kanssa alas.
Talon pihassa, lähellä entistä tallia, saattaa olla vielä
tallessa iso kivi, josta minulle on jäänyt mieleen eräs kerta,
kun isä tuli kotiin ratsastamalla niin suurella hevosella, että
hän hyppäsi pois hevosen selästä sille isolle kivelle.
Hevonen oli niin korkea, ettei se mahtunut seisomaan meidän
tallissa pää pystyssä, vaan sai asua tilapäisesti korkeassa
heinäladpssa.
Näista kahdesta muistosta täytyy jutella heidän kanssaan,
että tutkivat onko tuo kivi vielä tallella. Kutsuimme sitä ratsu-
kiveksi, koska siitä isä sai hypätä satulaan kun sillä isolla
hevosella ratsasti. Veljeni ei kyllä paikasta muista mitään,
hän oli alle vuoden ikäinen, kun muutimme Savosta Pohjan-
maalle.
Kukista pyheenollen, munulla kukkii parhaillaan valkoiset
pelargoniat parvekkeen korkeassa korissa. Luulin että ne ovat
uroskukkia jokaikinen, kun ei kuukauteen tapahtunut mitään,
kun olin ne koriin istuttanut. – Mutta eräänä päivänä huomasin
että lehtien joukosta oli puikahtanut nuppuvarsia sieltä täältä,
ainakin parikymmentä yhtä pitkää vartta esille ja aukaisivat
kukkansa yhtäaikaa. Loistavat hämärässä kuin kynttilät.
Sisäkukista puheenollen, orkideat ovat olleet lakossa pitkään.
Porsliinikukista on yksi kukkinut kolme kertaa juuri samaan
kyhmyrään tasaisin väliajoin. Vuodenvaihteessa huomasin
taas elämää samassa kyhmyrässä ja ajattelin että se kukkii
kohta 4. kerran samassa kohdassa. Mutta kyhmyrä vaan kasvoi
pituutta ja se on nyt sellainen parisenttinen ”käpy” eli niinkuin
koivun urpu, mutta mitään kukkaa ei ole puhjennut. Siinä se
vaan on roikkunut yli puoli vuotta. Onkohan se joku siemen-
kota? Siemenet pitäisi ottaa talteen. Muutenhan porsliini-
kukka on helppo lisätä pistokkaista. Kun olisi näkö kohdallaan,
niin voisi yrittää tehdä eksperimentin ja yrittää ottaa siemenet
talteen ja kasvattaa kukkatarha! 😊
Tässä on taas aika vierähtänyt ja juttua tulisi kuin turkin hihasta,
mutta nyt näyttää kello sellaisia lukemia että ”te on työmätunti”,
eli syömätunti, niinkuin eräs ekaluokkalainen kerran ilmoitti
kavereilleen, venytteli ja haukotteli. Vuosi oli 1959.
/MdK
No minulle tulee tää synnyinkotinostalgia noin kerran vuodessa, mutta kyllä se varmaan menee taas ohi. Se tulee kun ajamme pihaan ja vanha talo seisoo siinä mäellään, siihen tulivat äijä ja mummo, pojat ja miniät evakkoina kesällä ´44, synnyin kammarissa sedän vaimo kätilönä ja päivämääräkin vielä epäselvä, vaikka syntymäyodistuksessani lukee 28.02. Kätilö vakuuttaa (tai hänen tyttärensä, minun serkkuni) että olen syntynyt 29 pvä. koska se oli karkausvuosi.
Katto ei vuoda,; äiti laitatti uuden peltikaton juuri enne kun alzheimer iski, kivijalka, joka oli liikkunut, nostettiin paikoilleen, maaliia on vielä jäljellä (valkoiseksi maalattu) mutta alkanut rapistumaan, ovet ja ikkunat huonossa kunnossa, yleisvaikutelma rämähtäneen ja aution näköinen. Pihanurmikko ajetaan kai pari kertaa kesässä, tuomi on kaadettu ajat sitten, terijoen jalavista vain toine jäljellä, sireenimaja revitty pois ja grillipaikka muuttunut romunkeräyspaikaksi. Suuri kallio pian laidalla, jolla istuimme kesäpäivinä serkkujen kanssa ja söimme päiväruokaa, kun kaikki jotka olivat kylässä ei mahtuneet pöytään on paikallaan, samoin ihana vanha aitta, jossa nukuimme kesäisin. Piharakennuksista ainoastaan vanha riihi ja se aitta jossa on kolme huonetta ovat jäljellä, samoin puuliiteri ja piensarrain (alunperin sarrain oli heinälato pihassa, nyttemmin siihen on valettu lattia sementistä ja siskonpojat pitävät siinä romujaan)
Luovutimme talon siskolle, joka asuu Suomessa ja jolla on paljon aikuisi alapsia ja lapsenlapsia, koska arvelimme hänellä olevan sille käyttöä, mutta luulen että ei siellä kukaan käy montaa kertaa kesässä. Soutuven rannssa, rantasauna käytössä, vaikka koko ranta ja saunakin meni kappoissa kun sisko myi osuuttaan naapurille rahapulassaan. (
Siis aivan mahdoton tapaus kaikesta nostalgiastani huolimatta: metsät osittain hakattu, rannat myyty vieraille kesämökeiksi, pellot naapurille, pihapiiri kutistettu luille ja jäljellä vain vanha rapistunt puutalo, jonne ei tule juoksevaa vettä, ei viemäriä. Sähköt tosin on ja liittymä myös. Talolla on ikää jo yli sata vuotta ja jos minulla olisi energiaa ja varaa riittävästi ostaisin pihapiirin ja rannan takaisin (tiedän että naapuri ei myy, koska veljeni oli jo tarjoutunut ostamaan sen takaisin), Nyt me kaikki sisarukset olemme jo sen ikäisiä, että juoksevan veden ja etenkin sisävessan ja peseytymismahdollisuuksien puuttuminen tekee oleskelusta siellä hyvin hankalan.
Olen nyt päässyt eroon yhdestä vanhasta talosta Kolumbiassa ja sijoitan tämän vanhan talon remonttiin, jossa asumme. Rakastan vanhoja taloja ja teetätän mielelläni pientä remonttia ja restauraamista, mutta vesi, viemäri ja sähkö on oltava, samoin hyvä autotie perille.Viikonlopun alkua tässä taas aloitellaan ja Jaakko kylmän kiven veteen viskoo huomenna, se on jonkunlainen merkki syksyn lähestymisestä
Unikeonkinpäivä maanantaina, mihin sen viettäminen perustuu, en ole saanut selvitettyä, tarina kai silläkin.
Viikon perästä heinäkuun viimeinen päivä, tyttäreni syntymäpäivä.
Eilen tavattiin ystävien kanssa ja aika lensi, kun kuulumisia kerrottiin ja muisteloita mukaan mahtui.
Tämä kutsun esittänyt ystävä asuu Helsingissä ja viihtyy, koska siellä kaikki kulttuuri on saatavilla, ihmettelin hänen intoaan oopperaan, minulla ei mitään elämystä koskaan ole antanut.
Sinfoniaorkesterin anti myös hänelle mieleinen, mutta mökillään yksin täällä Savon sydämessä kesät viihtyy.
Aivan erilaiset harrastukset, silti meitä yhdistää ystävyys vuosien takaa, ajatusten kulkeminen samaa rataa, näin se vaan on, sama tunne minkä täällä kirjoittaenkin saa joihinkin kirjoittajiin.
Hänellä vielä harrastuksena kallio maalaukset, kertoi olevansa Italiaan niitä tutkimaan lähtevänsä vielä tänä kesänä.
Samat vanhuuden vaivat hänellä kuin meillä toisillakin, silti elämä kiinnostaa ja kaikki uusi saa innostuksen nousemaan.
Kiva sattuma sattui, kun pitkä mies pöytämme ääreen pysähtyi ja sanoi, että eikös siinä olekin kollega entisiltä ajoilta, ystäväni ei tunnistanut, mies esitteli itsensä ja jopa löytyi jutusteltavaa.
Niin se ulkomuodon muuttuminen on todellista totta, tuttuus katoaa, nimien myötä.
On mukava lukea muistoistanne syntymäkodeista ja niihin liittyvistä elämän muodoista.
Minulla helppo syntymäkotini maisemiin mennä, kun toiselle puolen kaupunkia siirryn, syntymäkoti on purettu, mutta tien toisella puolen on nuoruuteni koti, iso rapattu talo, missä naimisiin menooni asti asustin.
Sitten järven toiselle puolin ja täällä sitten on eloni tähän päivään asti kulunut ja varmaan loppuukin.
Kaupungin sairaala oli syntymäpaikani, se oli juuri ennen sotia valmistunut ja oli äitini ensimmäinen synnytys sairaalassa, samaan sairaalaan kuolikin.
Nyt rakennus on pois käytöstä ja arveluja sen muuttamiseksi asumiskuntoon.
Kotitaloni oli ensimmäisiä taloja kadun varrella, missä oli mukavuudet sisällä ja, asuimme kolmannessa kerroksessa, kirkonkellosta katsoin kouluun lähtöaikani ja koulukin ihan kivenheiton päässä.
Liiterit oli siltä ajalta jolloin lämmitys tapahtui puilla, hellat oli jäljellä, kun keskuslämmitykseen siirrettiin.
Sieltä ne lauantaiset paistosten tuoksut vieläkin ajatusten tasolla mielessä elää.
Iso pensasaidalla eristetty piha, mihin nuoret tulivat pelaamaan neljää maalia ja muita yhteisiä touhuja, liiterit kesäisin leikkikoteja mitkä vintille rakennettiin, kaikki oli niin aitoa ja rehellisitä, taisi ne vanhemmat silloinkin vähän lapsiaan seurailla.
Noista kukkasista, minunkin pelakuu, minkä sain äitienpäiväksi kukki komiasti ja sitten uuden kukintansa samalla tapaa aloitti, en edes nuppuja huomannut, kyllä se on kukkien kuningatar juurikin tuosta voimasta kasvattaa niin paljon kukkia.
Helppohoitoinen vettä ja lannoitusta ja kukkia syntyy.
Minunkin pojan tyttäret rakastavat vanhoja taloja, kumpikin sellaisen ostivat, nuorempi tykkää vanhan talon tunnelmasta, raput yläkertaan narisevat, se on mukavan tuntuista, pihatkin niissä vanhoissa on isoja.
Työtä ja touhua riittää.
Toivottavasti ihania muistoja kertyy heidänkin lapsilleen.
Tytär soitti, sämpylän paistossa oli, ja siivoukset mökilläkin on vuorossa.
Minä mietin oliko viime lauantai siivouspäivä, vai edellinen, näin se muisti menee ja tytär neuvoi, että ajattele että ei ole siivouksen vuoro ja lepää.
No ruuan laittoa ja ehkä pullan paistoa kuitenkin on mielessä.
Pilvipoutaa ja kivaa säätä kumminkin luvassa, istunpa vaikka parvekkeella ja ristikoita täytän.
Miellyttävää oloa ja mukavia mietteitä toivottelen teille kirjoittajat;)- Anonyymi00032
Hil-la kirjoitti:
Viikonlopun alkua tässä taas aloitellaan ja Jaakko kylmän kiven veteen viskoo huomenna, se on jonkunlainen merkki syksyn lähestymisestä
Unikeonkinpäivä maanantaina, mihin sen viettäminen perustuu, en ole saanut selvitettyä, tarina kai silläkin.
Viikon perästä heinäkuun viimeinen päivä, tyttäreni syntymäpäivä.
Eilen tavattiin ystävien kanssa ja aika lensi, kun kuulumisia kerrottiin ja muisteloita mukaan mahtui.
Tämä kutsun esittänyt ystävä asuu Helsingissä ja viihtyy, koska siellä kaikki kulttuuri on saatavilla, ihmettelin hänen intoaan oopperaan, minulla ei mitään elämystä koskaan ole antanut.
Sinfoniaorkesterin anti myös hänelle mieleinen, mutta mökillään yksin täällä Savon sydämessä kesät viihtyy.
Aivan erilaiset harrastukset, silti meitä yhdistää ystävyys vuosien takaa, ajatusten kulkeminen samaa rataa, näin se vaan on, sama tunne minkä täällä kirjoittaenkin saa joihinkin kirjoittajiin.
Hänellä vielä harrastuksena kallio maalaukset, kertoi olevansa Italiaan niitä tutkimaan lähtevänsä vielä tänä kesänä.
Samat vanhuuden vaivat hänellä kuin meillä toisillakin, silti elämä kiinnostaa ja kaikki uusi saa innostuksen nousemaan.
Kiva sattuma sattui, kun pitkä mies pöytämme ääreen pysähtyi ja sanoi, että eikös siinä olekin kollega entisiltä ajoilta, ystäväni ei tunnistanut, mies esitteli itsensä ja jopa löytyi jutusteltavaa.
Niin se ulkomuodon muuttuminen on todellista totta, tuttuus katoaa, nimien myötä.
On mukava lukea muistoistanne syntymäkodeista ja niihin liittyvistä elämän muodoista.
Minulla helppo syntymäkotini maisemiin mennä, kun toiselle puolen kaupunkia siirryn, syntymäkoti on purettu, mutta tien toisella puolen on nuoruuteni koti, iso rapattu talo, missä naimisiin menooni asti asustin.
Sitten järven toiselle puolin ja täällä sitten on eloni tähän päivään asti kulunut ja varmaan loppuukin.
Kaupungin sairaala oli syntymäpaikani, se oli juuri ennen sotia valmistunut ja oli äitini ensimmäinen synnytys sairaalassa, samaan sairaalaan kuolikin.
Nyt rakennus on pois käytöstä ja arveluja sen muuttamiseksi asumiskuntoon.
Kotitaloni oli ensimmäisiä taloja kadun varrella, missä oli mukavuudet sisällä ja, asuimme kolmannessa kerroksessa, kirkonkellosta katsoin kouluun lähtöaikani ja koulukin ihan kivenheiton päässä.
Liiterit oli siltä ajalta jolloin lämmitys tapahtui puilla, hellat oli jäljellä, kun keskuslämmitykseen siirrettiin.
Sieltä ne lauantaiset paistosten tuoksut vieläkin ajatusten tasolla mielessä elää.
Iso pensasaidalla eristetty piha, mihin nuoret tulivat pelaamaan neljää maalia ja muita yhteisiä touhuja, liiterit kesäisin leikkikoteja mitkä vintille rakennettiin, kaikki oli niin aitoa ja rehellisitä, taisi ne vanhemmat silloinkin vähän lapsiaan seurailla.
Noista kukkasista, minunkin pelakuu, minkä sain äitienpäiväksi kukki komiasti ja sitten uuden kukintansa samalla tapaa aloitti, en edes nuppuja huomannut, kyllä se on kukkien kuningatar juurikin tuosta voimasta kasvattaa niin paljon kukkia.
Helppohoitoinen vettä ja lannoitusta ja kukkia syntyy.
Minunkin pojan tyttäret rakastavat vanhoja taloja, kumpikin sellaisen ostivat, nuorempi tykkää vanhan talon tunnelmasta, raput yläkertaan narisevat, se on mukavan tuntuista, pihatkin niissä vanhoissa on isoja.
Työtä ja touhua riittää.
Toivottavasti ihania muistoja kertyy heidänkin lapsilleen.
Tytär soitti, sämpylän paistossa oli, ja siivoukset mökilläkin on vuorossa.
Minä mietin oliko viime lauantai siivouspäivä, vai edellinen, näin se muisti menee ja tytär neuvoi, että ajattele että ei ole siivouksen vuoro ja lepää.
No ruuan laittoa ja ehkä pullan paistoa kuitenkin on mielessä.
Pilvipoutaa ja kivaa säätä kumminkin luvassa, istunpa vaikka parvekkeella ja ristikoita täytän.
Miellyttävää oloa ja mukavia mietteitä toivottelen teille kirjoittajat;)Hyvät huomenet!
Jatkanpa tähän Hil-lan avauksen perään, kun olen näissä aamu-
rutiineissa päässyt niin pitkälle että istun koneen ääressa kahvi-
muki seuraranani.
Muuten olen herännyt virkeänä sängyn jalkopäästä ja heräsin
niin hassuun uneen että nauratti. Unessa oli muka petattu jossa-
kin isossa salissa pitkä peti seinän viereen lattialle. Siinä nukkui
paljon ihmisiä. Yhtäkkiä nousi petipaikan yläpuolelle kullanvärinen
pahviaurinko! Kaikki tiesivät että on aika herätä! :)
Unet ovat kuin teatteriesityksiä. Näyttämöt ja tilanteet vaihtuvat,
eikä mikään tunnu kummalliselta. - Niinkuin sekin uni kun matkus-
tin Noakin arkissa!
Hil-la kertoi ystävätapaamisesta. Tuntuu tutulta.
Minullakin on sellainen ystäväpiiri, joka muodostuu entisistä hämeen-
linnalaisista työkavereista 1961 lähtien.
Kun muutin Ruotsiin, niin olemme tavanneet joka kesä, kun olen käy-
nyt Suomessa. Meitä oli alunperin seitsemän. Vuosikymmenien aika-
na on porukka harventunut ja meitä on jäljellä enää kolme, minä täällä
ja "tytöt" (olemme tyttöjä tavatessamme) Suomessa. - Olemme pitä-
neet yhteyttä FB:ssa ja puhelimen avulla. Ystävyyssuhteissa on muka-
vaa se, että vaikka ollaan toisistaan erossa pitkiä aikoja, niin aina voi
jatkaa keskustelua, ikäänkuin erossaoloa ei olisi ollutkaan.
Esim. ne ajat kun elämässä oli jokaisella omat "ruuhkansa", naimisiin-
menot, perheenlisäykset, niin muistettiin toisiaan vaikka joulukorteilla.
Muistan, kun erään ystävättären joulukortissa oli joka vuosi yksi nimi
lisää! Eräänä vuonna kaksikin, kun oli syntynyt poika tammikuussa ja
toinen poika joulukuussa!
Ystävät ovat kuin sisaruksia! - Tästä saan nyt aiheen ottaa yhteyttä
noihin kahteen entiseen työkaveriini päivän aikana.
Tämä viikko on ollut kuin "kesälomaa", ei mitään erikoista tekeillä.
Ensi viikolla onkin sitten ohjelmaa monelle päivälle: on kampaajalla
käynti, sitten on kahtena päivänä peräkkäin silmäklinikalla käynti,
saan käsittelyn "silmä kerrallaan", mutta eri päivinä.
Täytyy myös tarkistaa, olisiko valmistauduttava suurostoksiin ja
suunnitella seuraavan kuukauden ruokalista, miettiä missä järjes-
tyksessä kaikki sujuu mahdollisimman vähällä vaivalla. Uuniruoat,
erilaiset padat ja sopat yleensä voittavat. Kaikki kuoriminen ja
paloittelu vie eniten aikaa, mutta kun se on tehty, niin piankos
niitä heittelee muotteihin ja patoihin, sekoittelee ja maustaa.
Te, joilla on mahdollisuus pulahtaa järveen, tehkää se ennenkuin
Jaakko heittää kylmän kiven järveen!
(Kaipaan entistä aamu-uimapaikkaani!)
(MdK - Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Hyvät huomenet!
Jatkanpa tähän Hil-lan avauksen perään, kun olen näissä aamu-
rutiineissa päässyt niin pitkälle että istun koneen ääressa kahvi-
muki seuraranani.
Muuten olen herännyt virkeänä sängyn jalkopäästä ja heräsin
niin hassuun uneen että nauratti. Unessa oli muka petattu jossa-
kin isossa salissa pitkä peti seinän viereen lattialle. Siinä nukkui
paljon ihmisiä. Yhtäkkiä nousi petipaikan yläpuolelle kullanvärinen
pahviaurinko! Kaikki tiesivät että on aika herätä! :)
Unet ovat kuin teatteriesityksiä. Näyttämöt ja tilanteet vaihtuvat,
eikä mikään tunnu kummalliselta. - Niinkuin sekin uni kun matkus-
tin Noakin arkissa!
Hil-la kertoi ystävätapaamisesta. Tuntuu tutulta.
Minullakin on sellainen ystäväpiiri, joka muodostuu entisistä hämeen-
linnalaisista työkavereista 1961 lähtien.
Kun muutin Ruotsiin, niin olemme tavanneet joka kesä, kun olen käy-
nyt Suomessa. Meitä oli alunperin seitsemän. Vuosikymmenien aika-
na on porukka harventunut ja meitä on jäljellä enää kolme, minä täällä
ja "tytöt" (olemme tyttöjä tavatessamme) Suomessa. - Olemme pitä-
neet yhteyttä FB:ssa ja puhelimen avulla. Ystävyyssuhteissa on muka-
vaa se, että vaikka ollaan toisistaan erossa pitkiä aikoja, niin aina voi
jatkaa keskustelua, ikäänkuin erossaoloa ei olisi ollutkaan.
Esim. ne ajat kun elämässä oli jokaisella omat "ruuhkansa", naimisiin-
menot, perheenlisäykset, niin muistettiin toisiaan vaikka joulukorteilla.
Muistan, kun erään ystävättären joulukortissa oli joka vuosi yksi nimi
lisää! Eräänä vuonna kaksikin, kun oli syntynyt poika tammikuussa ja
toinen poika joulukuussa!
Ystävät ovat kuin sisaruksia! - Tästä saan nyt aiheen ottaa yhteyttä
noihin kahteen entiseen työkaveriini päivän aikana.
Tämä viikko on ollut kuin "kesälomaa", ei mitään erikoista tekeillä.
Ensi viikolla onkin sitten ohjelmaa monelle päivälle: on kampaajalla
käynti, sitten on kahtena päivänä peräkkäin silmäklinikalla käynti,
saan käsittelyn "silmä kerrallaan", mutta eri päivinä.
Täytyy myös tarkistaa, olisiko valmistauduttava suurostoksiin ja
suunnitella seuraavan kuukauden ruokalista, miettiä missä järjes-
tyksessä kaikki sujuu mahdollisimman vähällä vaivalla. Uuniruoat,
erilaiset padat ja sopat yleensä voittavat. Kaikki kuoriminen ja
paloittelu vie eniten aikaa, mutta kun se on tehty, niin piankos
niitä heittelee muotteihin ja patoihin, sekoittelee ja maustaa.
Te, joilla on mahdollisuus pulahtaa järveen, tehkää se ennenkuin
Jaakko heittää kylmän kiven järveen!
(Kaipaan entistä aamu-uimapaikkaani!)
(MdKKun Jaska kiven heittää, ei ole syytä olla vedessä siinä kohtaa....
- Anonyymi00034
Anonyymi00032 kirjoitti:
Hyvät huomenet!
Jatkanpa tähän Hil-lan avauksen perään, kun olen näissä aamu-
rutiineissa päässyt niin pitkälle että istun koneen ääressa kahvi-
muki seuraranani.
Muuten olen herännyt virkeänä sängyn jalkopäästä ja heräsin
niin hassuun uneen että nauratti. Unessa oli muka petattu jossa-
kin isossa salissa pitkä peti seinän viereen lattialle. Siinä nukkui
paljon ihmisiä. Yhtäkkiä nousi petipaikan yläpuolelle kullanvärinen
pahviaurinko! Kaikki tiesivät että on aika herätä! :)
Unet ovat kuin teatteriesityksiä. Näyttämöt ja tilanteet vaihtuvat,
eikä mikään tunnu kummalliselta. - Niinkuin sekin uni kun matkus-
tin Noakin arkissa!
Hil-la kertoi ystävätapaamisesta. Tuntuu tutulta.
Minullakin on sellainen ystäväpiiri, joka muodostuu entisistä hämeen-
linnalaisista työkavereista 1961 lähtien.
Kun muutin Ruotsiin, niin olemme tavanneet joka kesä, kun olen käy-
nyt Suomessa. Meitä oli alunperin seitsemän. Vuosikymmenien aika-
na on porukka harventunut ja meitä on jäljellä enää kolme, minä täällä
ja "tytöt" (olemme tyttöjä tavatessamme) Suomessa. - Olemme pitä-
neet yhteyttä FB:ssa ja puhelimen avulla. Ystävyyssuhteissa on muka-
vaa se, että vaikka ollaan toisistaan erossa pitkiä aikoja, niin aina voi
jatkaa keskustelua, ikäänkuin erossaoloa ei olisi ollutkaan.
Esim. ne ajat kun elämässä oli jokaisella omat "ruuhkansa", naimisiin-
menot, perheenlisäykset, niin muistettiin toisiaan vaikka joulukorteilla.
Muistan, kun erään ystävättären joulukortissa oli joka vuosi yksi nimi
lisää! Eräänä vuonna kaksikin, kun oli syntynyt poika tammikuussa ja
toinen poika joulukuussa!
Ystävät ovat kuin sisaruksia! - Tästä saan nyt aiheen ottaa yhteyttä
noihin kahteen entiseen työkaveriini päivän aikana.
Tämä viikko on ollut kuin "kesälomaa", ei mitään erikoista tekeillä.
Ensi viikolla onkin sitten ohjelmaa monelle päivälle: on kampaajalla
käynti, sitten on kahtena päivänä peräkkäin silmäklinikalla käynti,
saan käsittelyn "silmä kerrallaan", mutta eri päivinä.
Täytyy myös tarkistaa, olisiko valmistauduttava suurostoksiin ja
suunnitella seuraavan kuukauden ruokalista, miettiä missä järjes-
tyksessä kaikki sujuu mahdollisimman vähällä vaivalla. Uuniruoat,
erilaiset padat ja sopat yleensä voittavat. Kaikki kuoriminen ja
paloittelu vie eniten aikaa, mutta kun se on tehty, niin piankos
niitä heittelee muotteihin ja patoihin, sekoittelee ja maustaa.
Te, joilla on mahdollisuus pulahtaa järveen, tehkää se ennenkuin
Jaakko heittää kylmän kiven järveen!
(Kaipaan entistä aamu-uimapaikkaani!)
(MdKMyöhäisiltaa@
Olin tänään järvessä noin 10 minuuttia, pesin veneen ja kippasin sadevedet pois.
Ei ollut vesi kylmää ihan sopivaa oli.
Ollaan taas viikko edetty, nopeasti aika rientää. Ilmottauduin elokuun yhteisnäyttelyyn kahdella taulullani. Ihan kiva nähdä miten uusin tauluni Orvokit menestyy. Kukka-aiheinen on myös toinen tauluni.
Onkohan täällä ADHD-ihmisiä kun ketjut etenevät vaikka niissä ei ole mitään kiinnostavaa vai kiinnostasko politiikka?
Samanlaisena elämämme jatkuu olipa maan johdossa vaikka sokea Heikki.
No, nyt nukkumaan, yötä
Korppis
(kirjautuminen ei pysy) Anonyymi00034 kirjoitti:
Myöhäisiltaa@
Olin tänään järvessä noin 10 minuuttia, pesin veneen ja kippasin sadevedet pois.
Ei ollut vesi kylmää ihan sopivaa oli.
Ollaan taas viikko edetty, nopeasti aika rientää. Ilmottauduin elokuun yhteisnäyttelyyn kahdella taulullani. Ihan kiva nähdä miten uusin tauluni Orvokit menestyy. Kukka-aiheinen on myös toinen tauluni.
Onkohan täällä ADHD-ihmisiä kun ketjut etenevät vaikka niissä ei ole mitään kiinnostavaa vai kiinnostasko politiikka?
Samanlaisena elämämme jatkuu olipa maan johdossa vaikka sokea Heikki.
No, nyt nukkumaan, yötä
Korppis
(kirjautuminen ei pysy)Hyvää huomenta ja hieman viileältä tuntuu sää vielä tähänkin aikaan, no johan hallaakin on jossain ollut.
Mistähän tuo Jaakon kylmän kiven heittokin on alkunsa saa, kai joku tapahtuma siihenkin liittyy.
Nukuin kahdeksaan, samaa mallia MdK kanssa ja eihän siinä mitään, kyllä nämä hommansa ehtii tehdä, onhan päivässä tunteja.
Meinasin pinnata siivouksen kanssa, mutta eihän se ota onnistuakseen, puistelin jo pikkumatot ja vuodevaatteet, imuroinnilla ja pölyjen pyyhkimisellä kuitenkin aion selvitä.
On se sellaiseksi tauti mennyt, ettei tapoja osaa täysin unohtaa.
Ihana ajatella korpikirjailijan pulikointia järvessä, se antaa virkistyksen ja kuntoakin yllä pitää.
Melkoinen vesipeto olin joskus minäkin, mutta kai siihenkin mitta täyttyy, nyt ei suuremmin edes mieli tee.
Jotenkin mieltä rauhoittaa nuo entisten tekemisten halut, ne aivan kuin ymmärtäen kaikkoaa, kun kunto huononee
Kuuntelin ystävien tapaamisissa, miten he kertoivat valmisruokia syövänsä ja ei puhettakaan itse tekemisistä, ihmettelivät, kun kerroin, että teen kaiken itse.
Kyllä sitä huomaa, että aina vaan vähenee jaksaminen, miten sitä nuorena ollessa kävi töissä, kaupassa, teki ruuan perheelle ja vielä ehti jotain harrastaakin.
Nyt on kuin suurenkin asian aikaan sai, kun ruokaa vähän suurempia satseja tekee, avuttomuus lisääntyy.
Olisihan se niin helppoa ostaa valmista, mutta olen päättänyt, että periksi en helpolla anna.
Vielä sekin, että valmisruokaan kyllästyy, aina paremmin voi makunautintoa tuntea, kun itse ruuan tekee.
Aikaa on tehdä hitaammin ja vähemmän päivässä.
Mietin tuota MdK jalkopäähän siirretyn nukkumisen onnistumista, ei onnistu, koska ylösnouseminen tapahtuu oikean käden avulla, vasemmalla kädellä se ei onnistu.
Ylösnousukin tekee vaikeaa, en jaksa ponnistamalla hypätä kuten ennen.
Vasen puoleni on kaiken suhteen heikko, pelkään jos jotain oikealle kädelleni tapahtuu, miten sitten, mutta aika aikaa kutakin, ylös vielä kuitenkin pääsen.
Kaikki elämä muuttaa muotoaan, mutta hyvä jos osaa sopeutua, ei niin suurelta menetetty elämä harmita.
Olisihan se kamala koetus, jos se Jaakon kivi päähän napsahtaisi, ja oliko se sitten pieni vai iso, se kivi?
Nyt on pakko ottaa imuri käteen ja yrittää saada sen joka nurkkaan mahtumaan, siinä sitä selkä on koetuksella, mutta voitoksi olen tähän asti kokenut, miten menee tänään?
Onneksi pyykin saa peseytymään nappia painaen, suurin homma siinäkin on kuivumaan laittaminen, jaksamista auttaa, kun ajatus saunaan, sen kuumuuteen antaa jo ennakkoon hyvän tunteen.
Voikaa hyvin ja jaksakaa selvitä päivän hommista.- Anonyymi00036
Hil-la kirjoitti:
Hyvää huomenta ja hieman viileältä tuntuu sää vielä tähänkin aikaan, no johan hallaakin on jossain ollut.
Mistähän tuo Jaakon kylmän kiven heittokin on alkunsa saa, kai joku tapahtuma siihenkin liittyy.
Nukuin kahdeksaan, samaa mallia MdK kanssa ja eihän siinä mitään, kyllä nämä hommansa ehtii tehdä, onhan päivässä tunteja.
Meinasin pinnata siivouksen kanssa, mutta eihän se ota onnistuakseen, puistelin jo pikkumatot ja vuodevaatteet, imuroinnilla ja pölyjen pyyhkimisellä kuitenkin aion selvitä.
On se sellaiseksi tauti mennyt, ettei tapoja osaa täysin unohtaa.
Ihana ajatella korpikirjailijan pulikointia järvessä, se antaa virkistyksen ja kuntoakin yllä pitää.
Melkoinen vesipeto olin joskus minäkin, mutta kai siihenkin mitta täyttyy, nyt ei suuremmin edes mieli tee.
Jotenkin mieltä rauhoittaa nuo entisten tekemisten halut, ne aivan kuin ymmärtäen kaikkoaa, kun kunto huononee
Kuuntelin ystävien tapaamisissa, miten he kertoivat valmisruokia syövänsä ja ei puhettakaan itse tekemisistä, ihmettelivät, kun kerroin, että teen kaiken itse.
Kyllä sitä huomaa, että aina vaan vähenee jaksaminen, miten sitä nuorena ollessa kävi töissä, kaupassa, teki ruuan perheelle ja vielä ehti jotain harrastaakin.
Nyt on kuin suurenkin asian aikaan sai, kun ruokaa vähän suurempia satseja tekee, avuttomuus lisääntyy.
Olisihan se niin helppoa ostaa valmista, mutta olen päättänyt, että periksi en helpolla anna.
Vielä sekin, että valmisruokaan kyllästyy, aina paremmin voi makunautintoa tuntea, kun itse ruuan tekee.
Aikaa on tehdä hitaammin ja vähemmän päivässä.
Mietin tuota MdK jalkopäähän siirretyn nukkumisen onnistumista, ei onnistu, koska ylösnouseminen tapahtuu oikean käden avulla, vasemmalla kädellä se ei onnistu.
Ylösnousukin tekee vaikeaa, en jaksa ponnistamalla hypätä kuten ennen.
Vasen puoleni on kaiken suhteen heikko, pelkään jos jotain oikealle kädelleni tapahtuu, miten sitten, mutta aika aikaa kutakin, ylös vielä kuitenkin pääsen.
Kaikki elämä muuttaa muotoaan, mutta hyvä jos osaa sopeutua, ei niin suurelta menetetty elämä harmita.
Olisihan se kamala koetus, jos se Jaakon kivi päähän napsahtaisi, ja oliko se sitten pieni vai iso, se kivi?
Nyt on pakko ottaa imuri käteen ja yrittää saada sen joka nurkkaan mahtumaan, siinä sitä selkä on koetuksella, mutta voitoksi olen tähän asti kokenut, miten menee tänään?
Onneksi pyykin saa peseytymään nappia painaen, suurin homma siinäkin on kuivumaan laittaminen, jaksamista auttaa, kun ajatus saunaan, sen kuumuuteen antaa jo ennakkoon hyvän tunteen.
Voikaa hyvin ja jaksakaa selvitä päivän hommista.Hyvää huomenta!
Vielä toimii tuo tyynyn siirto jalkopäähän, hyvin nukutti viime
yönäkin. Ei ollut tavallista pissarallia, yksi kerta riitti käydä
kokeilemassa, että pytty on vielä tallessa.
Ymmärrän, että on vaikea kammeta itsensä ylös sängystä,
jos on tottunut samaan ylösnousutekniikkaan.
Minun sänky on sijoitettu niin että voin npusta ylös kum-
malta puolelta haluan. Se on 120 cm leveä, joten siinä saa
kelliä ja jotenkin "muljaattamalla" minä aina sieltä ylös pääsen.
Tänäkin aamuna muljaatin itseni lenkille 7-aikaan. Hyvän sään
aikana. Ei vielä tullut vettä niskaan, mutta on se aika ihmeellistä
olla luonnossa just vähän ennen kun jotakin alkaa tapahtua:
kaikki hiljenee, jopa linnut hiljenevät, tuulikin vaimenee hetkeksi.
Sitten alkaa tuulla kovasti, kuuluu räjähdys jostakin, salama iskee,
tuuli voimistuu ja vettä voisi kaatua niskaasi, jos olisit paikalla.
Minäpä olin jo ehtinyt takaisin, mutta katsoin näytelmää eteisaulan
oven ikkunasta ja olin iloinen että olin niukin naukin selvinnyt kuivin
jaloin aamulenkistäni. Siitä vaan kipin kapin hissiin, kotiin keittämään
aamupuuroa ja kahvia.
Olin puuronkeittopuuhissa, kun puhelin soi. Sisko toisessa päässä
antoi raportteja menoistaan ja vieraspaljoudesta, joita kestittäessä
on tilapäisesti veto pois, selkä ja lonkka kipeät, mutta ei muuta kuin
ratsaille taas, 9 vierasta tulossa tänäänkin.
Hän nauroi että kun on 90 piikissä, niin kai ne sukulaiset ja tuttavat
ovat kaikki saaneet ahaa-elämyksen, että on tavattava vielä kun
ehtii, mutta voisivat ajatella sen verran että veisivät vanhan ulos
syömään, eivätkä vaan odota samaa palvelua ja vieraanvaraisuutta
kuin joskus nuoruudenpäivinä.
Sanoin hänelle, että tunnen hyvin nuo ajatukset niiltä ajoilta, kun
talomme oli E4:n varrella ja kotimme oli kuin turistikeskus kesä-
aikana: sauna aina lämpenemässä, ruokia ja leivonnaisia varastossa
yllätysvieraittenkin varalle. Pahinta oli alituinen lakanapyykki, kaikil-
la ei ollut tullut mieleen, että olisi fiksua pitää omat lakanat mukana,
jos on vaan yön reissulla. Itselläni oli aina omat petivaatteet mukana,
kun olin esim. Suomessa työreissuilla, jos satuin olemaan paikkakunnalla
missä voin tavata jonkun sukulaisen. En halunnut aiheuttaa ylimääräistä
vaivaa pyykinpesulla. Muutoin oli aina Sokoksen hotelleissa varattu yö-
paikka, käytin sitä tai en.
Kesäaikana en tahtonut uskaltaa itse suunnitella reissuja, jos kuulin että
jollakin oli aikeita ajella etelään, tai tulla pohjoiseen E4:ää pitkin.
Olin "tisurissa" koko kesän, kaiken varalta. Aina valmis, kuin partiopoika.
Nyt olen oppinut sen, että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.
Tässä näitä aamutunnelmia. Kohta alkaa musiikkiristikon ratkominen,
täytyy kerätä materiaalia ympärilleen, ristikkolehti, oikea radiokanava,
kynä ja paperia, kahvimuki ym.
Saas kuulla mitä Länsirannikolle kuuluu, viimeinen kesälomaviikko
alkaa ja sitten on taas totuteltava työviikkojen tahtiin, syksyn tuloon.
Viihtyisää viikonloppua!
/MdK
Huomenta täältä Dalajoen alavirralta. Pilvinen aamu, 17 astetta lämmintä, ei kuitenkaan sada, vaikka sadetta mekin kaipaamme.
Käväisin kasvihuoneella avaamassa luukut, kastelin tomaatit, jotka ovat nyt kypsymässä, toin pari putkikurkkua, pari chiliä, kastelin ja jatkoin matkaa mustaherukkapensaalle, nyppäsin muutaman lehden mausteeksi kurkkusäilykkeelle, kiersin kasvimaan kautta kaikki rehottaa, peruna on kukkinut ja porkkana ei edellenkään harvenna itse itseään.... kiersin talon ympäri ja kävin sulkemassa vesihanan.
Eilen vietimme mukavan päivän lähikaupungin torilla, ostin vanhalta mummolta itsekerättyjä mustikoita, sitten kojuista herneenpalkoja, auringonkukkia, tillikruunuja ja vadelmia. Vielä on kesää jäljellä.
Tänä aamuna pakastin mustikat ja kohta lähden keittämään etikkalientä kurkuille. Taidan laittaa muutaman lastun piparjuurts purkkeihin makua antamaan, mustaherukan lehtien, tillikruunujen ja suolan, etikan ja sokerin lisäksi.
Tyttären perhe on Koreassa lomalla, pojat, etenkin vanhempi ovat kovin ihastuneet korealaiseen musiikkiin (K-pop) ja tänään he ovat pääkaupungissa Seoulissa ja syöneet nuudeleita ja sushia (whats app on mainio yhteydenpitoväline).Olen harkinnut vähän aloittaa digipaastoa, kun tuntuu että kaikki aika menee laitteiden näpräämiseen. Ei tietenkään 100 % täytyyhän asiat pystyä hoitamaan digitaalisesti, mutta foorumiaikaa, surffaamista ja sosiaalista mediaa voisi kutistaa, nin tulisi muitakin juttuja tehtyä)
- Anonyymi00037
Paloma.se01 kirjoitti:
Olen harkinnut vähän aloittaa digipaastoa, kun tuntuu että kaikki aika menee laitteiden näpräämiseen. Ei tietenkään 100 % täytyyhän asiat pystyä hoitamaan digitaalisesti, mutta foorumiaikaa, surffaamista ja sosiaalista mediaa voisi kutistaa, nin tulisi muitakin juttuja tehtyä)
Joko taas…….
Anonyymi00037 kirjoitti:
Joko taas…….
Pidän usein minipausseja. Puhelimeni ilmoittaa minulle olenko käyttänyt enemmän vai vähemmän aikaa kuin edellisenä viikkona.
https://www.eeva.fi/jutut/nain-aloitat-digipaaston
nimenomaan ei-interaktiivisen digiajan vähentäminen tekee sielulle hyvää.
Vähemmän instan videoita, tik-tokia en harrasta muutenkaan, mutta videoita tulee katsottua ja paljon mainoksia.
Sateista päivää Korvesta@
Ruuanlaitosta puhuitte, itsetehtyä hyvää minäkin suosin. Eilen istuessamme parvekkeella kysäisin mieheltäni josko lähdettäisiin lauantaina ulos syömään. No, hän innostui.
Tänä aamuna selailin ravintoloiden ruokalistoja ja tulin siihen tulokseen, että syömme kotona ja jos vielä haluamme ulos, voidaan käydä jossain terassilla ohikulkijoita bongailemassa.
Tänään teen siis kolmen lajin menun itse ; )
Alkuruoka,
Jättikatkarapuja valkosipuliöljyssä, kaprista ja rukolaa
Pääruuaksi
Broilerin sisäfilettä aurajuustokastikkeessa, riisiä, kuulotettuja kirsikkatomaatteja, rukolaa
Jälkiruuaksi
Fazerin suklaa-mansikkatikkujäätelöt ; )
Jos nauttisimme näitä herkkuja viineineen ravintolassa, satanen ei riittäisi sillä 16 cl viiniä maksaa yli yli kympin lasi. Kun taas alkosta saa pullon lähes samaan hintaan.
No, liekö nuukuus iskenyt vai oma kehu kun tiedän pystyväni tekemään itse hyvää ruokaa.
Itseasiassa vanhuusko on tullut kun keikistely seurapiireissä ei enää jaksa kiinnostaa ; ))
Kivaa iltaa itsekullekinIllankorvaa.
Päivä ollut touhukas aamupäivällä lähdin pojanpojantyttären 7-vuotispäiville.
Piti mennessä poiketa veljen luona, hän oli taas huonon näkönsä vuoksi laittanut väärin numeron veronmaksuun, piti poiketa jeesaamaan.
Nämä suvun nuoret rouvat laittavat aina niin hienot tarjoilut. Sanoin kerran pojantyttärelle, että ei tarvitse niin upeita luomuksia tehdä, kyllä me suku tiedämme, että sinä osaat.
Sanoin siksi, kun tiedän, että ne ns. ruuhkavuodet ovat ihan täynnä stressiä kuitenkin.
Kotiuduin mökille klo 17 aikaan.
No lämmittelin saunan alatalolla ja järvessä pyörähdin.
Kun tulin alhaalta, Väinö tuli pihatiellä vastaan kamalan naukumisen kanssa.
Naukui koko ajan, kunnes oltiin sisällä.
Miniäni ja pojantyttäreni tyrkkäsit käteeni kassit, synttärilahjoja ne.
Olen kyllä sanonut, että tekstiviesti riittää.
Poikani oli osatanut pakettiauton, myyntiin menee vanha avolava se puuhevonen.Sunnuntaiaamu taas hyvällä alulla, kahvit on juotu ja radiota kuunnellen selvisi jotain suokukon elämästä ja oloista.
Tykkään aina näin sunnuntaiaamuisin kuunnella noita luonnossa tapahtuvista asioista, lähinnä linnut siellä keskustelun aiheena.
Nukuin huonosti ja yöllä olin kuulevinani jotain erikoisia ääniä, jopa lentokoneen lennon yli asumukseni, heti tuli ajatus, joko noita tuhoa tuottavia tännekin on eksynyt.
Vettä ainakin satoi, nyt pilvipoutaista.
Noista tauoista mistä Paloma puhui, en kovin paljon koneella olekaan ja ajankulua se minulle onkin, aika minkä tässä istahdan
Aamuisin selaan Facessa onko mitään uutta, mutta en juuri sinne mitään kirjoitakaan, onnittelut kavereilleni laitan..
Tämä lehtori ystäväni kysyikin miksi niin vähän kirjoitan, vahvisti sen ajatuksen, että aivojumppaa se olisi.
Kerroin tänne joka aamu viestitteleväni, piti hyvänä asiana, päivällä voin kerran pari käydä vilkaisemassa, siinäpä aikani koneella onkin.
Onnittelen Eliaana, ymmärsin, että syntymäpäiväsi ollut tai on lähitulevaisuudessa.
Väinö ilmaisi paheksuntansa, kun pitkään yksin oli, samalla ikävänsä , kun et lähellä ollut.
Ihanalta kuulostaa tuo läheisyytesi sukusi jälkipolveen, siitäkin voi onnittelut antaa, veljesikin varmaan aina mielessä on.
Hymyn sai huulille tuo sanonta "keikistely" mitä korpikirjailija käytit, asia minulle melko vieras, koska tuota keikistelyä en oikein osaa käyttääkään, melko oma itseni olen "seurapiireissäkin" jos joskus sellaisten seuraan joudun.
Voisi sanoa myös niin, että seurapiiriksi lukeutuvat ovat sen verran fiksuja, että osaavat minunkin kanssani olla tavallisia pulliaisia.
Ystäväni koostuu sielun hienouden omistavista ihmisistä ja silloin ei seurapiireistä puhuta.
Hieno oli kattauksesi ja varmaan maistuikin, minulla kaalilaatikkoa, hyvin maistui sekin.
Tuosta "muljauttamisesta" mistä MdK mainitsit, kyllä muistelen joskus minäkin onnistuneeni sen tekemään, nyt sänkyni on 90 leveä, ei kovin paljon voi muljautella.
Toista oli parisängyn aikaan, mistä jouduin luopumaan, kun sen hullun muuttoni tein, ei mahtunut sen asunnon makuukammariin.
Kaiken muun menetyksen olen jo unohtanut, mikä siitä muutosta koitui, paljosta muusta luovuin, mutta nyt on väljä ja tilaa oleva asuntoni, ei siis muuta harmia enää mielessä.
Aina noita harmeja eteen tulee, nyt amppelikukkani, miljoonakellot on täynnä kirvoja ja niitä tuhosin, tai yritin, raasuja ovat, kai on periksi annettava ja pois heitettävä.
Onneksi edes yksi, tuo pelakuu ruukkuni kukkii.
Huomasin Facebookista yhden uuden säilöntä mahdollisuuden, tomaattilohkojen muodossa, pitäisi kokeilla, olisi varmaan hyvä lisuke talven aikaan.
Tomaatit nyt halvimmillaan, niiden syöminen ei enää oikein maistu, jospa yrittäisi uutta tapaa.
Minulle kaikki tai melkein kaikki tutut, kuin kurkku ja tomaatti alkavat maistua tai siis ei maistu niin kuin ensimmäiset ilmaantuessaan maistuvat,
Kyllästyn moneen muuhunkin joka päiväisyyteen, vaihtelua kaipaan.
Kuuntelen radion musiikkiantia, ja kyllä se on sanottava, että Olavi Virta oli laulajista parhain, niin hyvältä laulamisensa kuulosta harvoin kuultuna.
Kaikkea mukavaa ja mieleistä touhuilua päiväänne;)Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamu taas hyvällä alulla, kahvit on juotu ja radiota kuunnellen selvisi jotain suokukon elämästä ja oloista.
Tykkään aina näin sunnuntaiaamuisin kuunnella noita luonnossa tapahtuvista asioista, lähinnä linnut siellä keskustelun aiheena.
Nukuin huonosti ja yöllä olin kuulevinani jotain erikoisia ääniä, jopa lentokoneen lennon yli asumukseni, heti tuli ajatus, joko noita tuhoa tuottavia tännekin on eksynyt.
Vettä ainakin satoi, nyt pilvipoutaista.
Noista tauoista mistä Paloma puhui, en kovin paljon koneella olekaan ja ajankulua se minulle onkin, aika minkä tässä istahdan
Aamuisin selaan Facessa onko mitään uutta, mutta en juuri sinne mitään kirjoitakaan, onnittelut kavereilleni laitan..
Tämä lehtori ystäväni kysyikin miksi niin vähän kirjoitan, vahvisti sen ajatuksen, että aivojumppaa se olisi.
Kerroin tänne joka aamu viestitteleväni, piti hyvänä asiana, päivällä voin kerran pari käydä vilkaisemassa, siinäpä aikani koneella onkin.
Onnittelen Eliaana, ymmärsin, että syntymäpäiväsi ollut tai on lähitulevaisuudessa.
Väinö ilmaisi paheksuntansa, kun pitkään yksin oli, samalla ikävänsä , kun et lähellä ollut.
Ihanalta kuulostaa tuo läheisyytesi sukusi jälkipolveen, siitäkin voi onnittelut antaa, veljesikin varmaan aina mielessä on.
Hymyn sai huulille tuo sanonta "keikistely" mitä korpikirjailija käytit, asia minulle melko vieras, koska tuota keikistelyä en oikein osaa käyttääkään, melko oma itseni olen "seurapiireissäkin" jos joskus sellaisten seuraan joudun.
Voisi sanoa myös niin, että seurapiiriksi lukeutuvat ovat sen verran fiksuja, että osaavat minunkin kanssani olla tavallisia pulliaisia.
Ystäväni koostuu sielun hienouden omistavista ihmisistä ja silloin ei seurapiireistä puhuta.
Hieno oli kattauksesi ja varmaan maistuikin, minulla kaalilaatikkoa, hyvin maistui sekin.
Tuosta "muljauttamisesta" mistä MdK mainitsit, kyllä muistelen joskus minäkin onnistuneeni sen tekemään, nyt sänkyni on 90 leveä, ei kovin paljon voi muljautella.
Toista oli parisängyn aikaan, mistä jouduin luopumaan, kun sen hullun muuttoni tein, ei mahtunut sen asunnon makuukammariin.
Kaiken muun menetyksen olen jo unohtanut, mikä siitä muutosta koitui, paljosta muusta luovuin, mutta nyt on väljä ja tilaa oleva asuntoni, ei siis muuta harmia enää mielessä.
Aina noita harmeja eteen tulee, nyt amppelikukkani, miljoonakellot on täynnä kirvoja ja niitä tuhosin, tai yritin, raasuja ovat, kai on periksi annettava ja pois heitettävä.
Onneksi edes yksi, tuo pelakuu ruukkuni kukkii.
Huomasin Facebookista yhden uuden säilöntä mahdollisuuden, tomaattilohkojen muodossa, pitäisi kokeilla, olisi varmaan hyvä lisuke talven aikaan.
Tomaatit nyt halvimmillaan, niiden syöminen ei enää oikein maistu, jospa yrittäisi uutta tapaa.
Minulle kaikki tai melkein kaikki tutut, kuin kurkku ja tomaatti alkavat maistua tai siis ei maistu niin kuin ensimmäiset ilmaantuessaan maistuvat,
Kyllästyn moneen muuhunkin joka päiväisyyteen, vaihtelua kaipaan.
Kuuntelen radion musiikkiantia, ja kyllä se on sanottava, että Olavi Virta oli laulajista parhain, niin hyvältä laulamisensa kuulosta harvoin kuultuna.
Kaikkea mukavaa ja mieleistä touhuilua päiväänne;)Huomenta@
Pelargoniani on upea, se on täynnä nuppuja ja huomasin, että kahta väriä pukkaa, valkeaa ja punaista. Eli ruukussa on kaksi erilaista pelargoniaa. Voipi olla kolmeakin sen näkee kun kukat aukeavat. En muista mitä olen amppeliin istuttanut koska amppeli on viimevuodelta. se ilahduttaa meitä parvekkeella, juttelemme sille ; ))
Eilinen päivällinen oli hyvää, tosin alkuruoan tein liian ison joten mieheni tyytyi siihen. No, tänään voimme syödä lopun aurajuustobroilerin. Sää ei suosinut ulosmenoa ja hyvin syöneinä ettosten jälkeen ei enää ulos meno kiinnostanut.
Keikistely ei ole todellakaan omaa käytöstäni eikä ystävieni, mutta kun istuu terasseilla näkee kaikenlaista jurnotuksesta keikistelyyn.
Innostuin illalla maalaamaan puukiekkoa, niitä ostin kävelykadulta yli 40 kpl, teen erilaisia kylttejä kuten mökille mummolakyltin oven viereen ja nyt maalasin mieheni lapsenlapsenlapselle (teini-ikää lähestyvälle) tyttärelle huoneen taulun.
Mitä tänään, no kovin on syksyinen ilma joten sisähommia, ehkäpä piirtelen valokuvista kuvia tarinakokoelmaani. Tuota tekemistä on joskus tuntuu, että liikaakin ja siinä sitten sekoilee eikä tee mitään ;)
Tämä kännykkä vie myös aikaani, mutta sehän on minun asiani ja jos joku siitä tekee ongelman se on sitten sen jonkun muun ongelma.
Ai niin, kiitti aktiivisten liikuntaa harrastavien, olen aloittanut aamulla sängyssä jalkajumpan, se on auttanut liikkeelle pääsyyn.
Nyt aamukahvin keittoon.- Anonyymi00038
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta@
Pelargoniani on upea, se on täynnä nuppuja ja huomasin, että kahta väriä pukkaa, valkeaa ja punaista. Eli ruukussa on kaksi erilaista pelargoniaa. Voipi olla kolmeakin sen näkee kun kukat aukeavat. En muista mitä olen amppeliin istuttanut koska amppeli on viimevuodelta. se ilahduttaa meitä parvekkeella, juttelemme sille ; ))
Eilinen päivällinen oli hyvää, tosin alkuruoan tein liian ison joten mieheni tyytyi siihen. No, tänään voimme syödä lopun aurajuustobroilerin. Sää ei suosinut ulosmenoa ja hyvin syöneinä ettosten jälkeen ei enää ulos meno kiinnostanut.
Keikistely ei ole todellakaan omaa käytöstäni eikä ystävieni, mutta kun istuu terasseilla näkee kaikenlaista jurnotuksesta keikistelyyn.
Innostuin illalla maalaamaan puukiekkoa, niitä ostin kävelykadulta yli 40 kpl, teen erilaisia kylttejä kuten mökille mummolakyltin oven viereen ja nyt maalasin mieheni lapsenlapsenlapselle (teini-ikää lähestyvälle) tyttärelle huoneen taulun.
Mitä tänään, no kovin on syksyinen ilma joten sisähommia, ehkäpä piirtelen valokuvista kuvia tarinakokoelmaani. Tuota tekemistä on joskus tuntuu, että liikaakin ja siinä sitten sekoilee eikä tee mitään ;)
Tämä kännykkä vie myös aikaani, mutta sehän on minun asiani ja jos joku siitä tekee ongelman se on sitten sen jonkun muun ongelma.
Ai niin, kiitti aktiivisten liikuntaa harrastavien, olen aloittanut aamulla sängyssä jalkajumpan, se on auttanut liikkeelle pääsyyn.
Nyt aamukahvin keittoon.Hyvät huomenet Kiikkustuoliin!
Nukutti taas niin makeasti, että ajattelin jo tulevaa
viikkoa ja silmäklinikalla käyntiä, että mahtaakohan
nukuttaa yhtä hyvin jalkopäässä. kun tietää, että seu-
raavana päivänä on oltava ajoissa klinikalla.
Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin, kun ottavat silmän
kerrallaan.
”Ensimmäisen silmän” ottaa se pitkä lääkäri, josta mai-
nitsinkin että piti päätänsä kumartaa kun tuli 2 m kor-
keasta ovesta hoitohuoneeseen.
Toisen silmän käsittelee naislääkäri. Suosin naislääkä-
reitä, jotka ovat helläkätisempiä kuin miehet. Sanoinkin
sille pitkälle lääkärille, että ”muista sitten, että se on
silmä, eikä keitetty kananmuna, kun pistät!”
Kyllä niille leikinlasku on välillä mieleen, kun usein
joutuvat käsittelemään potilaita, jotka tosissaan ovat
peloissaan.
Joskus olen tavannut odotushuoneessa potilaan, joka
on jo etukäteen saanut jotakin rauhoittavaa, ennenkuin
on edes tavannut lääkärin.
Silloin olen yrittänyt auttaa ja sanonut, että et tiedä
mitään koko touhusta, kun silmäsi ”nukutetaan” tipoilla,
jotka eivät satuta, ja itse käsittely on ohi sekunnissa.
Pidä huuliasi hieman raollaan siellä ”pressun alla” ja
hengitä rauhallisesti.
Päivä alkoi niinkuin tavallisesti alkaa, tavallisilla aamu-
rutiineilla, aina samassa järjestyksessä. Olen kai jo työ-
elämässä ollessani oppinut että kun teen asiat samassa
järjestyksessä niin en myöhästy, enkä hidasta toisten
toimintaa.
Selvisin nopeasti lenkkipolulle ja näin, että yöllä oli
satanut, vesilätäköt asfaltilla eivät olleet ehtineet vielä
kuivahtaa. Kävelin reippaasti ja hymyilin itsekseni, että
kävelen ”tikkipisto”-askelia. Minkä sille voi kun on lyhyt,
niin täytyy otta askelet nopeasti. Olen huomannut, että
jos kävelen pitkän ihmisen rinnalla, niin hän ottaa kaksi
askelta,kun minä olen ehtinyt ottaa kolme! Eli mennään
tavallaan valssin tahdissa: yks, kaks kolme… 😊
Kun otin aikaa, niin huomasin, että tuo uusi lisäys veren-
painelääkkeisiin on nopeuttanut vauhtiani, kun en enää
hengästy yhtä nopeasti, eikä välttämättä tarvitse ”vetää
henkeä” penkeillä, joita on polun varrella.
Painokin menee tasaisesti kilon vuosivauhtia alas, kun
diabetesruokavalio on alkanut vaikuttaa. Ylimääräisiä
temppuja painonhallintaan ei tarvitse tehdä.
Joten saan kiittää terkkarin hoitajaa ja lääkäriä, joitten
tekemän pistokokeen avulla 5 kuukautta sitten super-
korkea verenpaineeni havaittiin ja alettiin lääkitä.
Nyt tuntuu, kuin olisin saanut uutta virtaa ja aamulla
rupesin jo ajattelemaan, että mitäs, jos alkaisin hölkätä?
Mutta ajatuksesta on luovuttava. Polvet eivät varmaan
kestäisi. Täytyy olla tyytyväinen, että ylipäätään vielä
pystyy liikkumaan ilman apua tai apuvälineitä.
Uutiset tuolta Espanjan ja Rankan tulpaloista ovat kauheita.
Onkohan veljelläni käynyt mielessä, että jos hän olisi tehnyt
niinkuin alkuperäissuunnitelmiin kuului: ajella Espanjan vuo-
ristossa muutamia päiviä ja olisi jossakin syttynyt tulipalo,
joka näyttää tukkivan kaikki tiet, olisiko hän selvinnyt.
Mitkään varoittelut kauheasta helteestä eivät estäneet häntä
lähtemästä, mutta Euroopan läpi ajettuaan oli tullut järki
päähän ja kävi vaan vaihtamassa pyörän toiseen ja lähti heti
paluumatkalle. - Hän kertoi, että paluumatkalla Barcelonaa
ohittaessa, tuntui palonkäry pitkään nenässä.
Moottoripyöräily vuoristossa saa odottaa syksyyn, jos siellä
vuoristossa on muutakin katseltavaa kuin hiiltynyttä metsää.
Noista paloista ajattelen, että mieluummin hytisen kesälläkin
ja lisään vaatteita, kuin kärvennän itseäni kauheassa helteessä.
Sauna saa riittää (silloin harvoin, kun saa saunasta nauttia).
Tällaisia ajatuksia päässäni näin aamutuimaan.
Leppoisaa sunnuntaita itsekullekin!
/MdK Anonyymi00038 kirjoitti:
Hyvät huomenet Kiikkustuoliin!
Nukutti taas niin makeasti, että ajattelin jo tulevaa
viikkoa ja silmäklinikalla käyntiä, että mahtaakohan
nukuttaa yhtä hyvin jalkopäässä. kun tietää, että seu-
raavana päivänä on oltava ajoissa klinikalla.
Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin, kun ottavat silmän
kerrallaan.
”Ensimmäisen silmän” ottaa se pitkä lääkäri, josta mai-
nitsinkin että piti päätänsä kumartaa kun tuli 2 m kor-
keasta ovesta hoitohuoneeseen.
Toisen silmän käsittelee naislääkäri. Suosin naislääkä-
reitä, jotka ovat helläkätisempiä kuin miehet. Sanoinkin
sille pitkälle lääkärille, että ”muista sitten, että se on
silmä, eikä keitetty kananmuna, kun pistät!”
Kyllä niille leikinlasku on välillä mieleen, kun usein
joutuvat käsittelemään potilaita, jotka tosissaan ovat
peloissaan.
Joskus olen tavannut odotushuoneessa potilaan, joka
on jo etukäteen saanut jotakin rauhoittavaa, ennenkuin
on edes tavannut lääkärin.
Silloin olen yrittänyt auttaa ja sanonut, että et tiedä
mitään koko touhusta, kun silmäsi ”nukutetaan” tipoilla,
jotka eivät satuta, ja itse käsittely on ohi sekunnissa.
Pidä huuliasi hieman raollaan siellä ”pressun alla” ja
hengitä rauhallisesti.
Päivä alkoi niinkuin tavallisesti alkaa, tavallisilla aamu-
rutiineilla, aina samassa järjestyksessä. Olen kai jo työ-
elämässä ollessani oppinut että kun teen asiat samassa
järjestyksessä niin en myöhästy, enkä hidasta toisten
toimintaa.
Selvisin nopeasti lenkkipolulle ja näin, että yöllä oli
satanut, vesilätäköt asfaltilla eivät olleet ehtineet vielä
kuivahtaa. Kävelin reippaasti ja hymyilin itsekseni, että
kävelen ”tikkipisto”-askelia. Minkä sille voi kun on lyhyt,
niin täytyy otta askelet nopeasti. Olen huomannut, että
jos kävelen pitkän ihmisen rinnalla, niin hän ottaa kaksi
askelta,kun minä olen ehtinyt ottaa kolme! Eli mennään
tavallaan valssin tahdissa: yks, kaks kolme… 😊
Kun otin aikaa, niin huomasin, että tuo uusi lisäys veren-
painelääkkeisiin on nopeuttanut vauhtiani, kun en enää
hengästy yhtä nopeasti, eikä välttämättä tarvitse ”vetää
henkeä” penkeillä, joita on polun varrella.
Painokin menee tasaisesti kilon vuosivauhtia alas, kun
diabetesruokavalio on alkanut vaikuttaa. Ylimääräisiä
temppuja painonhallintaan ei tarvitse tehdä.
Joten saan kiittää terkkarin hoitajaa ja lääkäriä, joitten
tekemän pistokokeen avulla 5 kuukautta sitten super-
korkea verenpaineeni havaittiin ja alettiin lääkitä.
Nyt tuntuu, kuin olisin saanut uutta virtaa ja aamulla
rupesin jo ajattelemaan, että mitäs, jos alkaisin hölkätä?
Mutta ajatuksesta on luovuttava. Polvet eivät varmaan
kestäisi. Täytyy olla tyytyväinen, että ylipäätään vielä
pystyy liikkumaan ilman apua tai apuvälineitä.
Uutiset tuolta Espanjan ja Rankan tulpaloista ovat kauheita.
Onkohan veljelläni käynyt mielessä, että jos hän olisi tehnyt
niinkuin alkuperäissuunnitelmiin kuului: ajella Espanjan vuo-
ristossa muutamia päiviä ja olisi jossakin syttynyt tulipalo,
joka näyttää tukkivan kaikki tiet, olisiko hän selvinnyt.
Mitkään varoittelut kauheasta helteestä eivät estäneet häntä
lähtemästä, mutta Euroopan läpi ajettuaan oli tullut järki
päähän ja kävi vaan vaihtamassa pyörän toiseen ja lähti heti
paluumatkalle. - Hän kertoi, että paluumatkalla Barcelonaa
ohittaessa, tuntui palonkäry pitkään nenässä.
Moottoripyöräily vuoristossa saa odottaa syksyyn, jos siellä
vuoristossa on muutakin katseltavaa kuin hiiltynyttä metsää.
Noista paloista ajattelen, että mieluummin hytisen kesälläkin
ja lisään vaatteita, kuin kärvennän itseäni kauheassa helteessä.
Sauna saa riittää (silloin harvoin, kun saa saunasta nauttia).
Tällaisia ajatuksia päässäni näin aamutuimaan.
Leppoisaa sunnuntaita itsekullekin!
/MdKMinäkin olen huolissani seurannut noita tuhoisia ja laajoja metsäpaloja Espanjassa ja Ranskassa. Käväisin Italiassa viime kuun lopulla. lähinnä sukuloimassa ja sellaista päälle kolmeakymmentä piteli koko viikon ja kyllähän sitä vähän aikaa kestää kun tietää että kohta pääsee taas takaisin tänne pohjoiseen ja ilma on viileämpää ja sitten vielä viileämpää ja sitten tulee talvi.
Mutta ihmispoloiset jotka joutuvat pakenemaan tietämättä onko edes kotia enää olemassa kunhan palot ovat joskus sammuneet. Paljon on kuolleita, evakuoituja, aineellisia mentyksiä, miljöön tuhoutumista ja paremmasta ei edes tietoa. Sateet kai ne sitten aikanaan tukahduttavat tulipalot, koska ne eivät ole enää hallittavissa ihmisvoimin. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä kun osa maailman johtavista henkilöistä on sitä mieltä että talouden jatkuva kasvu, vaurastuminen ja liike-elämän tarpeet ovat tärkeämmät kuin muiljöökatastrofit, ihmiskunnan kärsimykset ja että ilmastomuutosta ei ole edes olemassa tai että se johtuu luonnollisista syistä.
Ilmasto on nyt jo lämmennyt niin paljon Etelä-Euroopassa, että miljööktastrofi on tosiasia: armoton kuivuus ja korkeat lämpötilat muuttavat metsät soihduiksi ja luonnonläheisen asumisen suorastaan hengenvaaralliseksi.
- Anonyymi00039
Tänne ei enää kiinnosta tulla. Palstasta on tullut luettelo mitä kaksi
itseriittoista ihmistä tekee. Samat pitkät puuduttavat jutut aina.
Kestämistä Aloittajalle !- Anonyymi00040
Niinhän se on. Paljon sanoja ilman mitään sisältöä. Samaa jankkaamista päivästä toiseen.
- Anonyymi00041
Mielestäni aloittaja myös kertoo tekemisensä ja olen saanut sen käsityksen, että tämä ketju on nimenomaan luettelointia siitä, mitä kukin tekee, joten mitä kestämistä aloittajalle mahtanet tarkoittaa ja mistä sinä saat vaan kaksi kertojaa. Minä näen ainakin viisi.
Anonyymi00041 kirjoitti:
Mielestäni aloittaja myös kertoo tekemisensä ja olen saanut sen käsityksen, että tämä ketju on nimenomaan luettelointia siitä, mitä kukin tekee, joten mitä kestämistä aloittajalle mahtanet tarkoittaa ja mistä sinä saat vaan kaksi kertojaa. Minä näen ainakin viisi.
Minä olen samaistanut tämän aloituksen vanhempien ihmisten luonnolliseen, konstailemattomaan atpaan kertoa kuulumisiaan kun he tapaavat livessä. Kyllä me näin rupatellaan tuttujen ja puolituttuijen ja miksei vieraidenkin kanssa; kerrotaan mitä on päällimmäisenä mielessä, päivän tapahtumia käydään läpi, sukulaisista ja perheestä voidaan kertoa, omista harrastuksista, rutiineista, ilon ja surun aiheista.
En näe siinä mitään kummallista. Jos formaatti ei kiinnosta, niin on turha tulla valittamaan, se on toiminut hyvin jo lähes kaksikymmentä vuotta. Osio on täynnä aloituksia, joissa ei jutella arkipäivän tapahtumista, vaan eri asia-aiheista, mielipidealoituksia politiikasta, ja milloin mistäkin. On valinnan varaa ja jos ei löydä mieleistään mihin osallistua niin voi aina tekaista oman aloituksen aiheesta joka kiinnostaa itseään.- Anonyymi00042
Paloma.se01 kirjoitti:
Minä olen samaistanut tämän aloituksen vanhempien ihmisten luonnolliseen, konstailemattomaan atpaan kertoa kuulumisiaan kun he tapaavat livessä. Kyllä me näin rupatellaan tuttujen ja puolituttuijen ja miksei vieraidenkin kanssa; kerrotaan mitä on päällimmäisenä mielessä, päivän tapahtumia käydään läpi, sukulaisista ja perheestä voidaan kertoa, omista harrastuksista, rutiineista, ilon ja surun aiheista.
En näe siinä mitään kummallista. Jos formaatti ei kiinnosta, niin on turha tulla valittamaan, se on toiminut hyvin jo lähes kaksikymmentä vuotta. Osio on täynnä aloituksia, joissa ei jutella arkipäivän tapahtumista, vaan eri asia-aiheista, mielipidealoituksia politiikasta, ja milloin mistäkin. On valinnan varaa ja jos ei löydä mieleistään mihin osallistua niin voi aina tekaista oman aloituksen aiheesta joka kiinnostaa itseään.Tai jäädä digipaussille 😅
Mites se sinun paussisi etenee? Joko ne porkkanat on viimei harvennettu vai ulkoistitko senkin miehellesi lopulta, kun itselläsi kuluu aika netissä? - Anonyymi00043
Anonyymi00042 kirjoitti:
Tai jäädä digipaussille 😅
Mites se sinun paussisi etenee? Joko ne porkkanat on viimei harvennettu vai ulkoistitko senkin miehellesi lopulta, kun itselläsi kuluu aika netissä?Anonyymi00039
2026-07-26 11:41:48
Anonyymi00040
2026-07-26 11:50:37
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Vastaan kahdelle vierailijalle.
On se kumma kun tänne ei kiinnosta tulla ja sitten kuitenkin tullaan.
Huomasin aivan oman otsikonkin, että ”Olen jättänyt 80+ palstan
seuraamata jo muutaman viikon”…. mutta ei vaan malta,tiedä häntä
jos jotakin mielenkiintoista menettää.
Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa.
Kirjoittelemme pelkästään siitä, kuinka saamme aikamme kulu-
maan päivien aikana. Kerromme voinnistamme ja muista ajan-
kohtaisista asioistamme.
Tiedustelukäynnillä oleville, ehkä tietyissä tarkoituksissa, voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdK - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
Anonyymi00039
2026-07-26 11:41:48
Anonyymi00040
2026-07-26 11:50:37
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Vastaan kahdelle vierailijalle.
On se kumma kun tänne ei kiinnosta tulla ja sitten kuitenkin tullaan.
Huomasin aivan oman otsikonkin, että ”Olen jättänyt 80 palstan
seuraamata jo muutaman viikon”…. mutta ei vaan malta,tiedä häntä
jos jotakin mielenkiintoista menettää.
Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa.
Kirjoittelemme pelkästään siitä, kuinka saamme aikamme kulu-
maan päivien aikana. Kerromme voinnistamme ja muista ajan-
kohtaisista asioistamme.
Tiedustelukäynnillä oleville, ehkä tietyissä tarkoituksissa, voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdKPari ruotsalaista pomottaa ja toistavat itseään😂
(ai niin, toinen onkin muutaman tunnin paussilla) Anonyymi00043 kirjoitti:
Anonyymi00039
2026-07-26 11:41:48
Anonyymi00040
2026-07-26 11:50:37
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Vastaan kahdelle vierailijalle.
On se kumma kun tänne ei kiinnosta tulla ja sitten kuitenkin tullaan.
Huomasin aivan oman otsikonkin, että ”Olen jättänyt 80 palstan
seuraamata jo muutaman viikon”…. mutta ei vaan malta,tiedä häntä
jos jotakin mielenkiintoista menettää.
Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa.
Kirjoittelemme pelkästään siitä, kuinka saamme aikamme kulu-
maan päivien aikana. Kerromme voinnistamme ja muista ajan-
kohtaisista asioistamme.
Tiedustelukäynnillä oleville, ehkä tietyissä tarkoituksissa, voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdKTein kuten jo kirjoitin sisähommia monistaen kuvia ja maalaten puulaattoja.
Eihän meidän tekemiset ole ihan yhtä ja samaa lihamakaroonilaatikkoa.
Yksi hoitaa kotia, toinen puutarhaa, yksi kuntoilee, neljäs mökkeilee ja minä maalailen.
Ja kuten jo kirjoitin ongelmat on muilla kuin ketjub kirjoittajilla. Otan kantaa vain tähän ketjuun palstalla, joskus (harvoin)poikkean pistämässä puumerkkini johonkin toiseen ketjuun. Täällä keskustellaan tavan elämästä, joka kuitenkin poikkeaa muista.
Oletteko panneet merkille, että kun yksi naakka lensi pois, parvi seurasi perässä; )- Anonyymi00045
Anonyymi00043 kirjoitti:
Anonyymi00039
2026-07-26 11:41:48
Anonyymi00040
2026-07-26 11:50:37
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Vastaan kahdelle vierailijalle.
On se kumma kun tänne ei kiinnosta tulla ja sitten kuitenkin tullaan.
Huomasin aivan oman otsikonkin, että ”Olen jättänyt 80 palstan
seuraamata jo muutaman viikon”…. mutta ei vaan malta,tiedä häntä
jos jotakin mielenkiintoista menettää.
Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa.
Kirjoittelemme pelkästään siitä, kuinka saamme aikamme kulu-
maan päivien aikana. Kerromme voinnistamme ja muista ajan-
kohtaisista asioistamme.
Tiedustelukäynnillä oleville, ehkä tietyissä tarkoituksissa, voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdKOnkos niitä kaaloja näkynyt viime aikoina?
Enn ole jaksanut kaikkia lurituksiasi lukea.
Entä onko wlanit ja piuhat pysyneet paikoillaan? - Anonyymi00046
korppis kirjoitti:
Tein kuten jo kirjoitin sisähommia monistaen kuvia ja maalaten puulaattoja.
Eihän meidän tekemiset ole ihan yhtä ja samaa lihamakaroonilaatikkoa.
Yksi hoitaa kotia, toinen puutarhaa, yksi kuntoilee, neljäs mökkeilee ja minä maalailen.
Ja kuten jo kirjoitin ongelmat on muilla kuin ketjub kirjoittajilla. Otan kantaa vain tähän ketjuun palstalla, joskus (harvoin)poikkean pistämässä puumerkkini johonkin toiseen ketjuun. Täällä keskustellaan tavan elämästä, joka kuitenkin poikkeaa muista.
Oletteko panneet merkille, että kun yksi naakka lensi pois, parvi seurasi perässä; )Vielähän demeter kirjoittaa. Lehahtaa vain harvemmin paikalle.
- Anonyymi00047
Anonyymi00044 kirjoitti:
Pari ruotsalaista pomottaa ja toistavat itseään😂
(ai niin, toinen onkin muutaman tunnin paussilla)Kiva vähän pöllytellä, eikö vain?
Antaa vauhtia kiikkaamiseen. - Anonyymi00048
Anonyymi00044 kirjoitti:
Pari ruotsalaista pomottaa ja toistavat itseään😂
(ai niin, toinen onkin muutaman tunnin paussilla)Yksi anon provo, niin paussit jäi sikseen 😂
-ei enää kiinnosta..
-tullut luettelo...
-samat pitkät puuduttavat jutut...
-kestämistä...
Olipa mielenkiintoinen sisältörikas luettelo. Kyllä tuon takia jo kannatti ketjuun tulla vilkaisemaan.- Anonyymi00049
Anonyymi00043 kirjoitti:
Anonyymi00039
2026-07-26 11:41:48
Anonyymi00040
2026-07-26 11:50:37
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Vastaan kahdelle vierailijalle.
On se kumma kun tänne ei kiinnosta tulla ja sitten kuitenkin tullaan.
Huomasin aivan oman otsikonkin, että ”Olen jättänyt 80 palstan
seuraamata jo muutaman viikon”…. mutta ei vaan malta,tiedä häntä
jos jotakin mielenkiintoista menettää.
Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa.
Kirjoittelemme pelkästään siitä, kuinka saamme aikamme kulu-
maan päivien aikana. Kerromme voinnistamme ja muista ajan-
kohtaisista asioistamme.
Tiedustelukäynnillä oleville, ehkä tietyissä tarkoituksissa, voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdK"Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa"
Kirjoittaa anonyymi Anonyymi00049 kirjoitti:
"Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa"
Kirjoittaa anonyymiMitä odotat anonyyminä, mistä pitäsi keskustella ikäihmisten ketjussa?
- Anonyymi00050
Anonyymi00049 kirjoitti:
"Voin vakuuttaa että täällä ei tapahdu mitään tavallisuudesta
poikkeavaa ja anonyymejä kirjoittajia kiinnostavaa"
Kirjoittaa anonyymiOlihan joku käynyt yöllä pissillä😂
Anonyymi00046 kirjoitti:
Vielähän demeter kirjoittaa. Lehahtaa vain harvemmin paikalle.
Joo kuuluu vakikirjoittajiin, aiheet mielenkiintoisia usein itsetutkiskeluun johtavia, syvällisiä.
- Anonyymi00051
Hil-lalle terveiset!
Jos luet tekstejä, niin älä huolestu! Asia on edelleen valvonnassa.
Hyvää yötä!
/MdK- Anonyymi00052
Valvonnassa?
Onko IP osoitteesi taas päässyt vuotamaan? - Anonyymi00053
Mikäli lukisit Hil-lan tekstejä, niin tietäisit sen, lukeeko hän vai ei.
Huvittaa tuo sinun "edelleen valvonnassa". - Anonyymi00054
Anonyymi00053 kirjoitti:
Mikäli lukisit Hil-lan tekstejä, niin tietäisit sen, lukeeko hän vai ei.
Huvittaa tuo sinun "edelleen valvonnassa".Käsi näyttää nousseen ruudulta ylös vai onko ruutu siirretty kattoon.
"voimme
ilmoittaa että meillä on suojeleva käsi yllämme, joten ei kannata…
/MdK" - Anonyymi00055
Anonyymi00052 kirjoitti:
Valvonnassa?
Onko IP osoitteesi taas päässyt vuotamaan?Oma IP-osoitteesi vuoti jo toukokuussa poliisille.
Anonyymi00053 kirjoitti:
Mikäli lukisit Hil-lan tekstejä, niin tietäisit sen, lukeeko hän vai ei.
Huvittaa tuo sinun "edelleen valvonnassa".Hyvää viikonalkua ja sateista on sää.
Ollaan onnellisia, ettei niitä helleaaltoja isommin ole tullut, aivan kamalaa kuulemista noista Etelä- Euroopan maista.
Vesitilanne järvissäkin on osin korjaantunut, tämä itäpuoli vielä vaan vettä kaipaa.
Kesä on ja sen mukaiset menot kyllä riittää, aina on jossain päin suomea joku tapahtuma menossa, kiva niin, pitkä talvi on edessä jaksettavana.
Vilkaisin joitakin palstan ketjuja ja sain huomata sen tavanomaisen moitteen ketjuamme kohtaan.
En opi ymmärtämään mikä tämän aiheuttaa, nimenomaan arjen touhuista on tarkoitus jutella ja sujuukin kohtalaisen mukavasti, vakikirjoittajat sen on oikein ymmärtäneet,
Jos ylläpito tämän kaiken sallii, ei pitäisi toisilla olla aihetta paheksua, varsinkin, kun kenenkään ei ole pako lukea, saatikka kirjoittaa.
Kiitos MdK rohkaisusta, aika siistinä on ketju pysynytkin, kaipailen Ramonan viestejä, miten pitkälle onkaan seilailleet.
Toivoisi kaikkien mukana olleiden jaksavan jonkun sanan olostaan antamaan.
Olen lukaissut joitakin ketjuja ja ei ne minun mielestä ole "keskustelua" jos jonkun mielestään nasevan toisia loukkaavan virkkeen laittaa, mieluummin ei mitään.
Tuo politiikasta puhuminen ei sovi asiaksi, riitelyksi menee ja kaiken kaikkiaan sekin on jokaisen oma asia, mitä mieltä on.
Aloittajana en mitään paineita ota, koska olen yksi kirjoittaja toisten mukana ja kertoilen omia tapahtumia ja toivon jossakin tapauksessa jopa rohkaisevani toisia, jos huolet painaa, jaettu huolikin helpottaa, kun siitä saa paineet jonnekin purkaa.
Kaikki viestit on tervetulleita, ne antavat lisuketta päivän ajatuksiin ja joskus jopa innostuskin kasvaa.
On virkistävää kuulla, miten toisilla menee ja se auttaa myös oman elämän hallinnassa, ideoita antaen, on kuin tuttujen kanssa keskustelisi.
Tätä se vanhuus ja yksineläminen teettää.
Korpikirjailijan tarmokkuus tarttua mahdottomaankin innostaa, samoin Eliaanan ja Väinön elämä omissa ympyröissä, saan osani kissan elämää, kun itse en rohkene sitä ottaa.
Mdk ja Paloman sietokyky ihastuttaa, saatte niin paljon rojua niskaanne ja silti iloisia viestejä aikaan saatte.
Rohkaisua joskus jokainen tarvitsee, minä ainakin, olen iloinen jokaisesta viestistä, vaikka vaan hyvin arkisistakin, sillä ne antaa valoa elämääni.
Jokainen nimiä mainitsemattakin, olette ajatuksissani ja kysymyksiä poissa olot aiheuttaa, vaikka ymmärrän, että eihän tämä koko maailma ole ja arki oikeassa elämässä jo vie voimat,, joskus.
Toistojahan nämä puheet ovat pakostakin, jokaisen uskoisi ymmärtävän, ettei liki 90 ajatusmaailma kauaksi yllä, mutta ilo on tämä vähäkin.
Toivon kuitenkin, että elämä muodostuisi kuitenkin mukavista ajatuksista ja toimista, varmaan ei ihmeellisiä enää kukaan toivokaan, pienikin mukava tarina päivän voi pelastaa, antaen pohdintaa oman elämän kulkuun.
Näin taas tarinaa tuli, nyt toivotan kaikkea hyvää, olkoon päivänne onnellinen.- Anonyymi00056
Hil-la kirjoitti:
Hyvää viikonalkua ja sateista on sää.
Ollaan onnellisia, ettei niitä helleaaltoja isommin ole tullut, aivan kamalaa kuulemista noista Etelä- Euroopan maista.
Vesitilanne järvissäkin on osin korjaantunut, tämä itäpuoli vielä vaan vettä kaipaa.
Kesä on ja sen mukaiset menot kyllä riittää, aina on jossain päin suomea joku tapahtuma menossa, kiva niin, pitkä talvi on edessä jaksettavana.
Vilkaisin joitakin palstan ketjuja ja sain huomata sen tavanomaisen moitteen ketjuamme kohtaan.
En opi ymmärtämään mikä tämän aiheuttaa, nimenomaan arjen touhuista on tarkoitus jutella ja sujuukin kohtalaisen mukavasti, vakikirjoittajat sen on oikein ymmärtäneet,
Jos ylläpito tämän kaiken sallii, ei pitäisi toisilla olla aihetta paheksua, varsinkin, kun kenenkään ei ole pako lukea, saatikka kirjoittaa.
Kiitos MdK rohkaisusta, aika siistinä on ketju pysynytkin, kaipailen Ramonan viestejä, miten pitkälle onkaan seilailleet.
Toivoisi kaikkien mukana olleiden jaksavan jonkun sanan olostaan antamaan.
Olen lukaissut joitakin ketjuja ja ei ne minun mielestä ole "keskustelua" jos jonkun mielestään nasevan toisia loukkaavan virkkeen laittaa, mieluummin ei mitään.
Tuo politiikasta puhuminen ei sovi asiaksi, riitelyksi menee ja kaiken kaikkiaan sekin on jokaisen oma asia, mitä mieltä on.
Aloittajana en mitään paineita ota, koska olen yksi kirjoittaja toisten mukana ja kertoilen omia tapahtumia ja toivon jossakin tapauksessa jopa rohkaisevani toisia, jos huolet painaa, jaettu huolikin helpottaa, kun siitä saa paineet jonnekin purkaa.
Kaikki viestit on tervetulleita, ne antavat lisuketta päivän ajatuksiin ja joskus jopa innostuskin kasvaa.
On virkistävää kuulla, miten toisilla menee ja se auttaa myös oman elämän hallinnassa, ideoita antaen, on kuin tuttujen kanssa keskustelisi.
Tätä se vanhuus ja yksineläminen teettää.
Korpikirjailijan tarmokkuus tarttua mahdottomaankin innostaa, samoin Eliaanan ja Väinön elämä omissa ympyröissä, saan osani kissan elämää, kun itse en rohkene sitä ottaa.
Mdk ja Paloman sietokyky ihastuttaa, saatte niin paljon rojua niskaanne ja silti iloisia viestejä aikaan saatte.
Rohkaisua joskus jokainen tarvitsee, minä ainakin, olen iloinen jokaisesta viestistä, vaikka vaan hyvin arkisistakin, sillä ne antaa valoa elämääni.
Jokainen nimiä mainitsemattakin, olette ajatuksissani ja kysymyksiä poissa olot aiheuttaa, vaikka ymmärrän, että eihän tämä koko maailma ole ja arki oikeassa elämässä jo vie voimat,, joskus.
Toistojahan nämä puheet ovat pakostakin, jokaisen uskoisi ymmärtävän, ettei liki 90 ajatusmaailma kauaksi yllä, mutta ilo on tämä vähäkin.
Toivon kuitenkin, että elämä muodostuisi kuitenkin mukavista ajatuksista ja toimista, varmaan ei ihmeellisiä enää kukaan toivokaan, pienikin mukava tarina päivän voi pelastaa, antaen pohdintaa oman elämän kulkuun.
Näin taas tarinaa tuli, nyt toivotan kaikkea hyvää, olkoon päivänne onnellinen.Hyvää keskipäivää!
Aamupäivä on mennä hupsahtanut aivan huomaamatta.
Päivät vilahtavat ohi niin nopeasti, että saatan ihmetellä
keittiössä kahvinkeitintä täyttäessä tai puurokattilaa
esilleottaessa, että juuri äskenhän minä tässä olin teke-
mässä tätä samaa!
Tämäkin päivä on alkanut niinkuin muutkin arkipäivät.
Lenkiltä tultua ja aamiaisen syötyä olen katsonut uutisia
ja noita valtavia tulipaloja Espanjassa ja Ranskassa.
Olen ajatellut veljeäni, joka teki sen pitkän ”pikareissun”
Euroopan halki ja takaisin, että onko hän saanut mitään
jälkireaktioita nyt kun on nähnyt kaikki kauhunäkymät tv:n
välityksellä? - Onko ajatellut, minkälaista olisi ollut ajella
paloseutujen läpi ja löytää oikeita teitä ulos alueelta?
Muistan, kun itse selvisin tsunamista pienellä marginaalilla,
niin reaktiot tulivat viiveellä. Sain tietää että esim. hotelli
missä asuin, huuhtoutui mereen. Kun ajattelin, että asuin
toisessa kerroksessa, 10 m rannasta, että jos aalto olisi
iskenyt ikkunan sisään, niin huonosti olisi käynyt.
Onneksi oli tuttavapiirissä kriisiapukoulutuksen saanut hen-
kilö, joka piti yhteyttä ja kertoi tarkalleen noista reaktioista.
Pieniä on nämä ”palstahuolet” suurten asioitten rinnalla. 😊
Olen seurannut joitakin tanskalaisia sarjoja ja innostuin
katsomaan muutamia osia, jotka olen unohtanut katsoa
tv:stä silloin kun ne tulivat, niin innostuin heti aamusta
niitä katsomaan netin välityksellä. Esim. sarja ”Jäljettö-
miin kadonnut” on jännittävä sarja, missä yritetään löy-
tää ihmisiä, jotka ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen,
eikä syytä katoamiseen tiedetä.
Toinen sarja on Perillinen tuntematon, jota näköjään teh-
dään myös Norjassa ja Tanskassa. Tulevaisuudessa voi
olla vielä vaikeampi löytää mahdollisia perillisiä, ihmiset
muuttavat ympäri maailmaa ja tuntuu siltä että sukusiteet
ovat höltymässä. - Voihan tietysti dna-tekniikan avulla
löytää sukulaisia, asuipa missä maailmankolkassa tahansa.
Mutta kohta löydän itseni silityslaudan vierestä, pyykit ovat
kuivuneet nopeasti silityskuntoon.
Iloista maanantaita!
/MdK Anonyymi00056 kirjoitti:
Hyvää keskipäivää!
Aamupäivä on mennä hupsahtanut aivan huomaamatta.
Päivät vilahtavat ohi niin nopeasti, että saatan ihmetellä
keittiössä kahvinkeitintä täyttäessä tai puurokattilaa
esilleottaessa, että juuri äskenhän minä tässä olin teke-
mässä tätä samaa!
Tämäkin päivä on alkanut niinkuin muutkin arkipäivät.
Lenkiltä tultua ja aamiaisen syötyä olen katsonut uutisia
ja noita valtavia tulipaloja Espanjassa ja Ranskassa.
Olen ajatellut veljeäni, joka teki sen pitkän ”pikareissun”
Euroopan halki ja takaisin, että onko hän saanut mitään
jälkireaktioita nyt kun on nähnyt kaikki kauhunäkymät tv:n
välityksellä? - Onko ajatellut, minkälaista olisi ollut ajella
paloseutujen läpi ja löytää oikeita teitä ulos alueelta?
Muistan, kun itse selvisin tsunamista pienellä marginaalilla,
niin reaktiot tulivat viiveellä. Sain tietää että esim. hotelli
missä asuin, huuhtoutui mereen. Kun ajattelin, että asuin
toisessa kerroksessa, 10 m rannasta, että jos aalto olisi
iskenyt ikkunan sisään, niin huonosti olisi käynyt.
Onneksi oli tuttavapiirissä kriisiapukoulutuksen saanut hen-
kilö, joka piti yhteyttä ja kertoi tarkalleen noista reaktioista.
Pieniä on nämä ”palstahuolet” suurten asioitten rinnalla. 😊
Olen seurannut joitakin tanskalaisia sarjoja ja innostuin
katsomaan muutamia osia, jotka olen unohtanut katsoa
tv:stä silloin kun ne tulivat, niin innostuin heti aamusta
niitä katsomaan netin välityksellä. Esim. sarja ”Jäljettö-
miin kadonnut” on jännittävä sarja, missä yritetään löy-
tää ihmisiä, jotka ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen,
eikä syytä katoamiseen tiedetä.
Toinen sarja on Perillinen tuntematon, jota näköjään teh-
dään myös Norjassa ja Tanskassa. Tulevaisuudessa voi
olla vielä vaikeampi löytää mahdollisia perillisiä, ihmiset
muuttavat ympäri maailmaa ja tuntuu siltä että sukusiteet
ovat höltymässä. - Voihan tietysti dna-tekniikan avulla
löytää sukulaisia, asuipa missä maailmankolkassa tahansa.
Mutta kohta löydän itseni silityslaudan vierestä, pyykit ovat
kuivuneet nopeasti silityskuntoon.
Iloista maanantaita!
/MdKIltapäivää@
Mitäkö minä, no lähdin heti aamusta asioita hoitamaan, pistäydyin läheiseen kopioita tekevään liikkeeseen, olivat lomalla ja toinenkin saman alan virma lomaili. Olisin halunnut yhdestä maalauksestani isoja julisteita. Joita olisin pistänyt syysnäyttelyssä myntiin. No, vielä kerkiän palaavat elokuun alussa lomilta.
No, vein 2000-luvun alussa hankkimani läppärin ja tabletin tarkastettavaksi, olisko niistä vielä avuksi. Jäivät hoitoon. Epäilen, onnistuko, mutta tiedä häntä, onko sitä pakko ostaa aina uutta.
Ajoin mökille, kiipesin ylisille, kuinka ihana paikka, ei ollut enää ongelmia kontata, taidan siirtyä sinne nukkumaan jatkossa. Avasin järven puoleisen ikkunan ja istahdin lökötuoliin, lipaston laatikosta kaivoin vanhoja valokuvia, unohduin joksikin mietteisini.
Palasin kaupunkiin, mitä tänään syötäisiin, mietin. Ostin maksaa, kyllä tuli hyvää, pistin hunajaa kastikkeeseen ja lorautin hiukka punaviiniä joukkoon.
Tein luovaa työtäkin, maalasin mieheni tyttärenpojalle huoneen taulun. Pyöreä puu on mahtavaa työstää väreillä, tulee ikään kuin kolmiulotteista jälkeä.
Tarinakokoelmaa en tänään työstänyt muutoin kuin selailemalla ylisillä vanhoja valokuvia yhdeksänkytluvulta.
Mdk kerroit silittäväsi pyykit, enpä muista milloin olisin pyykkiä silittänyt. Joskus silitän jotain mieheni paitapuseroa tai omaa hamostani.
Tässäpä taas kuulumiset. Epäilijöille jotka miettivät kirjoituksieni tarpeellisuutta, haluan painottaa että tavan päivän tapahtumat tahtovat unohtua jos ei kertaa ; )) Olen onnellinen, että yhdeksänkymmentä luvun tapahtumia olen kirjoittanut tarinoina muistiin. Niitä kun lukee, tulee usein mieleen, iloinen asia ja miete ai, että noinhan se menikin.korpikirjailija kirjoitti:
Iltapäivää@
Mitäkö minä, no lähdin heti aamusta asioita hoitamaan, pistäydyin läheiseen kopioita tekevään liikkeeseen, olivat lomalla ja toinenkin saman alan virma lomaili. Olisin halunnut yhdestä maalauksestani isoja julisteita. Joita olisin pistänyt syysnäyttelyssä myntiin. No, vielä kerkiän palaavat elokuun alussa lomilta.
No, vein 2000-luvun alussa hankkimani läppärin ja tabletin tarkastettavaksi, olisko niistä vielä avuksi. Jäivät hoitoon. Epäilen, onnistuko, mutta tiedä häntä, onko sitä pakko ostaa aina uutta.
Ajoin mökille, kiipesin ylisille, kuinka ihana paikka, ei ollut enää ongelmia kontata, taidan siirtyä sinne nukkumaan jatkossa. Avasin järven puoleisen ikkunan ja istahdin lökötuoliin, lipaston laatikosta kaivoin vanhoja valokuvia, unohduin joksikin mietteisini.
Palasin kaupunkiin, mitä tänään syötäisiin, mietin. Ostin maksaa, kyllä tuli hyvää, pistin hunajaa kastikkeeseen ja lorautin hiukka punaviiniä joukkoon.
Tein luovaa työtäkin, maalasin mieheni tyttärenpojalle huoneen taulun. Pyöreä puu on mahtavaa työstää väreillä, tulee ikään kuin kolmiulotteista jälkeä.
Tarinakokoelmaa en tänään työstänyt muutoin kuin selailemalla ylisillä vanhoja valokuvia yhdeksänkytluvulta.
Mdk kerroit silittäväsi pyykit, enpä muista milloin olisin pyykkiä silittänyt. Joskus silitän jotain mieheni paitapuseroa tai omaa hamostani.
Tässäpä taas kuulumiset. Epäilijöille jotka miettivät kirjoituksieni tarpeellisuutta, haluan painottaa että tavan päivän tapahtumat tahtovat unohtua jos ei kertaa ; )) Olen onnellinen, että yhdeksänkymmentä luvun tapahtumia olen kirjoittanut tarinoina muistiin. Niitä kun lukee, tulee usein mieleen, iloinen asia ja miete ai, että noinhan se menikin.Huomenta uuteen aamuun ja jo melkein valmiiksi tulleen heinäkuun, viimeiseen tiistaipäivään.
Kovin on kostean näköinen sää, ukkosia lupailleet, mutta en yhtään ukonilmaa ole tänä kesänä nähnyt.
Etelä Euroopan lomailijoita odotellaan nyt runsain määrin maahamme, no hyvähän se olisi, mutta eipä osaa iloita, kun ajattelee paikallisia tuhoja ja harmeja.
Tasan ei käy onnenkaan lahjat.
Kummi-tyttöni soitti, että nyt oli äidille löytynyt hoivapaikka ja vielä melkein naapuritalosta, missä hän asuu.
Helpottaa hänen elämäänsä ja joka päiväistä huolta äidistään ja asiaa helpotta sekin, että äiti on jo pitkän aikaa kaivannut tätä muutosta.
Joskus asiat järjestyy, kun voimia riittää odottaa, nyt äiti pääsee oman huoneeseen ja jatkuvan hoivan turviin.
Iso urakka edessä, kun asunnon tyhjentävät, käyttötavaraa varmaan menee kierrätykseen, sillä eihän yhteen huoneeseen mahdu kaksion tavarat.
Korpikirjailijan idea maalata puutauluja sytytti minutkin, jospa löytäisin jostakin noita puita, voisin pieniä tauluja pieniksi muistamisiksi maalata.
Näen jo silmissäni jouluajan kynttilät, kukat, tontut ja enkelit, miten sitten onnistuisikaan?
No saahan sitä uneksia, tekemään aloittaminen sitten asian muuksi muuttaa.
Maksaa en ole aikoihin ostanut, aika vähän on kaupassani tarjollakaan.
Minäkin löysin kauan sitten pyörineen sarjan nimeltä Forsyten sukutarinan,
vuosisadan (1900) alkuun tapahtuneen .
Pankkiirisuku kaikkine kiemuroineen Englannissa tapahtunut, uusi versio, edellisestä en juurikaan mitään muista.
Historian kiemurat vie mukanaan, alkoikin jo Nefliksin kiemurat kyllästyttämään, niin paljon, kun siellä olen sarjoja katsellutkin.
Siellä enemmän nykypäivää ja ja se ei kaikilta osin ole aina hyvääkään, tosin historiaa ja eri maiden kulttuuria sieltäkin vois seurata.
Jospa löydän nuokin sarjat, mistä mainitsit MdK.
Pieniä on huolemme todellakin, kun ajattelee niitä tuhansia, jotka tulipalojen vuoksi kodistaan joutuvat lähtemään, veden tärkeys taas esiin tuli.
Kun kaiken maailmalla tapahtuvan jaksaa sisäistää, niin tajuaa miten hyvin asiamme onkaan ja miksi niin moni asia voitaisiin korjata oikein toimimalla.
Miten annammekaan maailma hallita tyhmien ja ahneiden ihmisten armeijan, missä ne viisaat piileksi?
Eipä taida mummon mietteet saada kansalaisia barrikadeille nousemaan, mutta näin on asioita saatu joskus jossain määrin onnistumaan.
Jätänpä mietteeni tähän, ehkä joku ärsyyntyykin, mutta ei aihetta, tämä on vain tämän ketjun osa anti, ei ole pakko edes lukea.
Viettäkää mukava päivä, sillä pian se tämäkin päivä ohi on.
Tanskalaisia sarjoja harvoin katsomme. Niitä on p paljon ja monet tykkää. Normaalit pakettiin kuuluvat tv-kanavat, suoratoistopalvelut ja sitten Netflix, HBO Max tarjoavat suuren valikoiman katsottavaa, nyt viimeiksi katsoimme Kalevala Kullervon tarina-filmin , katsoin vielä yksin sen uudelleen, kun etsin samankaltaisuuksia JRR Tolkienin traagiseen Turin Turambar-hahmoon Silmarillionista, joka perustuu suurelta osaltaan juuri Kullervon tarinaan. Sitten aloin googlata ja Tolienilta on ilmestynyt myös kirja noimeltään The Story of Kullervo. Sormusten herran kirjoittaja kiinnostui jo opiskeluaikoinaan suomalaisesta mytologiasta ja kirjoitti esseet,joihin sekä hänen versionsa Kullervon tarinasta että Turin Turambar perustuvat.
Olen säilönyt kurkkuja, poiminut mustia viinimarjoja ja hoitanut kasvimaata ja kasvihuonetta ahkerasti, mutta metsään en ole mennyt koikkelehtimaan vaikka mustikkaa näkyy olevan, kun tutut tulevat kauempaakin poimimaan mustikat lähimetsästä ja sitten onhan tuo bulgarialaisten pakettiauto ollut pysäköitynä tienvarteen puolen kilomeyrin päähän meiltä ollut jo pari viikkoa, kiire niillä oli kun me oltiin jätetty ne mustikat vielä kypsymään. Ostin sitten lopuksi torilta muutaman litran piirakkamustikoiksi.
Nyt viimeinkin näyttää siltä että remonttimiehet ovat tulossa, soittivat eilen ja sanoivat että tulevat tänään katsomaan tarviiko rakentaa telineitä vao pääseekö skyliftilla talon ympäri.
Paikalliset uusnatsit kirjoittelevat että Ranskan maastopalot ovat miljööaktivistien sytyttämiä, lieneeköhän tuo edes totta? Yli 150 pidätettyä Ranskassa palojen sytyttämisestä, mutta mistä syystä, ovatko maksettuja sabotöörejä, pyromaaneja vai mitä, ei ole tullut selville. Miten tällaista tragediaa voisi käyttää poliittisesti omaksi edukseen on yli minun ymmärrykseni. Sanotaan että yksinkertaiset selitykset ovat usein ne oikeat: olisikohan vaon että pitkäaikainen kuivuus, pitkään jatkuneet helleaallot ja varomattomuus tulenkäytössä , elikkä miljöökatstrofi yhdistettynä huolimattomuuteen olisivat ne tavanomaiset syyt, salamaniskut, nuotiotulet, jopa tupakointi, junankiskoilta kipinöitä, syyt voivat olla monet, mutta olosuhteet joissa näitä valtavia metsäpaloja saa alkunsa ovat vuosi vuodelta pahentuneet.- Anonyymi00057
Iltapäivää! 😊
Kirjoitin jo pitkän litanian aamulla, mm. pyykkien silityksestä.
Aikaisemmin mankeloin kaikki, missä ei ollut vetoketjuja tai
nappeja, siis alusvaatteetkin, mutta kun mankeli sanoi irti
ystävyys- ja avunantosopimuksen 55 vuoden jälkeen, niin en
ostanut uutta. Liekö niitä härveleitä enää myynnissäkään?
Mankeli tuli huusholliin, kun ei ollut aikaa silittää, mankelilla
kävi nopeasti. - Nyt on aikaa, vaikka toisille jakaa ja silitys on
oikeastaan kivaa ajankulua. Aluslakanoita en enää silitä, ne
ovat nykyään niin ohuita että siliävät pelkällä lämpimän käden
vedolla. 😊 Toista laatua oli kapiolakanat, minulla on vieläkin
tallessa,melkein käyttämättömiä aluslakanoita, jotka kuuluvat
kapioihin. Päällyslakanoihin kirjailtiin nimet ja tietenkin niihin
ommeltiin välipitsit.
Kirjoitus jäi kesken kun piti syöksyä muistin aikaan katso-
maan mitä keittiössä ja varsinkin uunissa tapahtuu.
Siinä sitten vähän askartelin muuta ja kirjoittaminen unohtui.
Kun tulin jatkamaan, oli kirjoitus kadonnut, ehkä se on hävinnyt
pilvipalveluun, josta on melkein mahdotonta löytää sepustuk-
siaan.
Heräsin hyvissä ajoin klo 6. Ehdin tyhjentää petin ja vein peti-
vaatteet parvekkeelle, lakanat pyykkikoneeseen, ennenkuin
myymälä avasi ovensa.
Kävin suurostoksilla ja nyt on materiaalia hienontaa se parin,
kolmen päivän aikana ja laittaa kotiruokaa kuukaudeksi
eteenpäin. Puolustan itseäni sillä, että jos sairastun, niin on
valmista ruokaa kotona ensi hätään. Hyvä juttu myös tuo kesto-
maito, niin ei tarvitse lähteä edes maidon takia ostoksille.
Hil-la kertoi vanhojen sarjojen katsomisesta. Hyvät sarjat eivät
vanhene koskaan. Forsyte suvun historia on esimerkki siitä.
Mielestäni englantilaisissa näytelmissä on hyvät, tosi hyvät,
näyttelijät, ei mitään sellaista teennäistä elekieltä, kun he
näyttelevät.
Suomessa on Eliisa viihteessä joskus tanskalaisia sarjoja.
Voihan niitä olla Yle Areenassakin.
Muistan, että ehdin aamulla mainita, että täällä alkaa uusi
suomalainen sarja: Suomi on maalainen. Tunnen itseni perus-
maalaiseksi, niin on kiva seurata mitä dokumentissä tapahtuu.
Te toiset olette ehkä sen jo nähneetkin?
Jatkan täällä huomista ja ylihuomista varten valmistautumalla.
Palaillaan!
Rattoisaa iltaa!
/MdK
Sateleman alkoi taas.
Siinä vähän laudan mittaa ehdin ottaa, ennen sadetta ja lähetin pojalle, tietää mitä tuo.
Aluejätepisteelläkin käväisin. Täällä on onneksi fiksua väkeä, ei ole asiatonta tavaraa, niinkuin jossain paikoissa näkee.
Ihania mansikoitakin noukin. Vadelmiakin olisi, mutta oottelen josko puskat kuivaa huomenna.
Tuon Forsyten tarun aikoinaan katsoin. Sain myös silloin lahjaksi sisareltani sen kirjasarjan. Tallessa on.
Teemalta olen katsonut nyt sitä Norjalaista ´´yhä elossa´´-sarjaa. Koskettavia kuvauksia.
Nuo pyykin silitykset ovat kyllä jääneet. Viimeinen mitä olen silittänyt, on jouluksi se perintöpellavavpöytäliina. Sen laitan aina joulupöytään.
Nuo jokapuolella riehuvat tulipalot ovat karmaisevia.
Globaalisti noin 4% paloista syttyy jostain muusta syystä, kun ihmisen toimista.
Tahallisesti tai tahattomasti.
Suomessa luku on 10% luokkaa,
Joten ihminen niistä vastuuseen pitäisi saada.
Sääolosuhteet voivat edesauttaa niiden hillitöntä leviämistä, mutta eivät niitä sytyttele.
Lasten leikeistäkin syttyy paloja joka vuosi.
Huomenissa pitäisi auringon paistaa. Hyvä tuo nyt olisi. Tomaatin raakileita näkyy olevan aika hyvin, aurinko antaisi makua ja kypsyttäisi.Huomenta kauniiseen auringon paisteeseen, tulipas se lopulta näyttämään loistoaan.
Taivas kauniin sininen, ehkä tänään elellään ilman sateita.
Radiosta kuuntelin juontajien jutustelua siitä miten on tutkittu parkkipaikkojen käyttäytymisasioita ja tultu siihen arvioon, että varakkaat ihmiset menettävät hermonsa useammin, jos ei parkkipaikkaa pian löydy.
Kaikkeen sitä euroja laitetaan, kuin tämänkin asian tutkimiseen ja kaikkea muutenkin esiin tulee tämän näköisiä tietojakin.
Tytär soitteli mökiltä ja kertoi jo paistaneensa mustikkapiirakan, nousevat aikaisin ylös, mutta illalla sänky jo hyvissä ajoin kutsuu.,maton pesuun lähtöä teki.
Terve tapa, aamun virkku olen minäkin ennen ollut, nyt vähän tyyliäni olen yrittänyt muutella.
Minunkin tomaateissa on kukkia paljon ja raakoja tomaatin alkujakin, kirsikkatomaatti on lajike, ehkä kypsyvät nopeammin ja napsia suuhuni siellä loikoillessa.
Siitäkin on tullut tapa, katsella taivaan pilvien liikeitä ja laiskotella.
Tuli mieleeni metsämansikan keruun maalla ollessa, mansikkamaidon aina sain ihan talon ympäriltä ja maku oli aivan toinen, kuin puutarhamarjoissa.
Minä vielä silittelen pyykkiäni, mutta pöytäliinat käyn manklaamassa, kun ei kärsivällisyys riitä niiden sileäksi saamista, pellavaliinat niitä vaikeimpia, onneksi harvoin niitä käytänkään, juhlajutuissa kuitenkin.
Palomalla paljonkin oman maan säilöön laitettavaa, oma hommansa, mutta kannattaa.
Poikani kertoi myös perunaa mökilleen laittaneensa ja hyvin kasvanutkin, hiekkamaan peruna on puhdasta ja hyvää.
Noista tulipaloista, kyllähän huoleton tulen käyttö monta paloa on aikaan saanut, mutta myös salaman iskut niitä aikaan saa.
Täällä lahden toisella puolen olen kuullut sarjoja jotka kyselevät onko Suomi venäläinen, ruotsalainen tai amerikkalainen, joitakin olen paikoin kuunnellut, niissä pohditaan näiden muiden maiden vaikutuksista suomalaisuuteen.
Kai ne ajat on ohi, kun niin Ruotsi kuin Venäjäkin vaikutti elämäämme, ehkä ei enää, nyt sitten amerikkalaisuus tunkee ovista ja ikkunoista, ei välttämättä lainkaan hyvä.
Soisi suomen pysyvän itsenäisenä tavoiltaan kuin päätäntänsä suhteen, olemme ihan hyviä omina itsenämme.
Hyviä on englantilaiset sarjat, siellä säilyy kansan luonteen kuva, hiukan pidättäväiseksi sanoisin, heillä on pitkä menneisyys, hyvässä kuin pahassakin.
Pitää selata Areenaa paremmin, sieltä voi löytyä paljonkin katsomatta jäänyttä.
Nyt pitää yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä, kummi-tyttö lupasi tuoda äitinsä päiväpeiton korjaukseen, on anoppini aikoinaan tekemä ja jo ajan merkit näkyy.
Saa nähdä osaanko mitään tehdä, mutta kuvitelmat käsieni taidoista on joillakin mielessä, itse asiassa en mikään korjaaja ole ollenkaan, mieluummin uutta yrittelen.
Omat tekeleeni jo maailmalla ja uusia en uskalla alkaa tekemään, niskani ja käteni ei sitä salli.
Käteni "kuoleutuvat" usein, mikä siihenkin lienee syynä, huono verenkiertoko?,
Taas yksi Luojamme antama kaunis päivä elettävänämme, eletään se rauhaisasti, mukavien aatosten kera.- Anonyymi00058
Hil-la kirjoitti:
Huomenta kauniiseen auringon paisteeseen, tulipas se lopulta näyttämään loistoaan.
Taivas kauniin sininen, ehkä tänään elellään ilman sateita.
Radiosta kuuntelin juontajien jutustelua siitä miten on tutkittu parkkipaikkojen käyttäytymisasioita ja tultu siihen arvioon, että varakkaat ihmiset menettävät hermonsa useammin, jos ei parkkipaikkaa pian löydy.
Kaikkeen sitä euroja laitetaan, kuin tämänkin asian tutkimiseen ja kaikkea muutenkin esiin tulee tämän näköisiä tietojakin.
Tytär soitteli mökiltä ja kertoi jo paistaneensa mustikkapiirakan, nousevat aikaisin ylös, mutta illalla sänky jo hyvissä ajoin kutsuu.,maton pesuun lähtöä teki.
Terve tapa, aamun virkku olen minäkin ennen ollut, nyt vähän tyyliäni olen yrittänyt muutella.
Minunkin tomaateissa on kukkia paljon ja raakoja tomaatin alkujakin, kirsikkatomaatti on lajike, ehkä kypsyvät nopeammin ja napsia suuhuni siellä loikoillessa.
Siitäkin on tullut tapa, katsella taivaan pilvien liikeitä ja laiskotella.
Tuli mieleeni metsämansikan keruun maalla ollessa, mansikkamaidon aina sain ihan talon ympäriltä ja maku oli aivan toinen, kuin puutarhamarjoissa.
Minä vielä silittelen pyykkiäni, mutta pöytäliinat käyn manklaamassa, kun ei kärsivällisyys riitä niiden sileäksi saamista, pellavaliinat niitä vaikeimpia, onneksi harvoin niitä käytänkään, juhlajutuissa kuitenkin.
Palomalla paljonkin oman maan säilöön laitettavaa, oma hommansa, mutta kannattaa.
Poikani kertoi myös perunaa mökilleen laittaneensa ja hyvin kasvanutkin, hiekkamaan peruna on puhdasta ja hyvää.
Noista tulipaloista, kyllähän huoleton tulen käyttö monta paloa on aikaan saanut, mutta myös salaman iskut niitä aikaan saa.
Täällä lahden toisella puolen olen kuullut sarjoja jotka kyselevät onko Suomi venäläinen, ruotsalainen tai amerikkalainen, joitakin olen paikoin kuunnellut, niissä pohditaan näiden muiden maiden vaikutuksista suomalaisuuteen.
Kai ne ajat on ohi, kun niin Ruotsi kuin Venäjäkin vaikutti elämäämme, ehkä ei enää, nyt sitten amerikkalaisuus tunkee ovista ja ikkunoista, ei välttämättä lainkaan hyvä.
Soisi suomen pysyvän itsenäisenä tavoiltaan kuin päätäntänsä suhteen, olemme ihan hyviä omina itsenämme.
Hyviä on englantilaiset sarjat, siellä säilyy kansan luonteen kuva, hiukan pidättäväiseksi sanoisin, heillä on pitkä menneisyys, hyvässä kuin pahassakin.
Pitää selata Areenaa paremmin, sieltä voi löytyä paljonkin katsomatta jäänyttä.
Nyt pitää yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä, kummi-tyttö lupasi tuoda äitinsä päiväpeiton korjaukseen, on anoppini aikoinaan tekemä ja jo ajan merkit näkyy.
Saa nähdä osaanko mitään tehdä, mutta kuvitelmat käsieni taidoista on joillakin mielessä, itse asiassa en mikään korjaaja ole ollenkaan, mieluummin uutta yrittelen.
Omat tekeleeni jo maailmalla ja uusia en uskalla alkaa tekemään, niskani ja käteni ei sitä salli.
Käteni "kuoleutuvat" usein, mikä siihenkin lienee syynä, huono verenkiertoko?,
Taas yksi Luojamme antama kaunis päivä elettävänämme, eletään se rauhaisasti, mukavien aatosten kera.Hyvää huomenta!
Meikäläistä ei tarvitse kukon herätellä. Sellaistakin tapahtui
maalla asuessa, kun kukko roppaili navetan seuduilla kana-
häkissä ja ilmoitti että uusi päivä alkakoon!
Mutta joskus nuorempana, kun oli vieraita maalaistaloista
käymässä, niin herättelin vieraita aamiaiselle savikukolla,
joka sai korvata oikean kukon, joka heillä oli kotona. 😊
Tämä päivä alkoi jo 5-hujakoilla minulle.
En tiedä, koska pääsen eroon ”vastuunkantamisesta”, kun
on vielä omasta itsestään vastattava mahdollisimman pitkään.
Keventääköhän se oloa jotenkin, jos vieras ihminen käy aamui-
sin katsomassa että on hengissä ja tulee otettua lääkkeet ajal-
laan?
Sellainen aika on edessä, ainakin täällä yritetään auttaa kotona
niin kauan kuin mahdollista.
Vähän naapureistaan tietää, kun asuu kaupungissa, eletään
hyvin anonyyminä. Tervehditään toisiaan kun kohdataan.
Ajattelin erästä naisnaapuria, että häntä en ole nähnyt koko
kesänä, että ehkä hän on veljiensä luona tai saanut lainata
heidän kesäpaikkaansa. Olemme kahvitelleet toistemme
luona silloin tällöin.
Eilen kauppaan mennessä näin kaksi kotiavustajaa menevän
hänen asuntoonsa. Hän on siis ollut koko kesän varmaan
kotona, mutta on nyt joutunut ottamaan apua. – Tuli huono
omatunto kun en ole soittanut ovikelloansa ja ehdottanut
tulemaan kahville parvekkeelleni, niin kuin olemme tehneet.
Mutta toisaalta ei ole varmaa, olisiko hän pystynyt itse aukaise-
maan oveansa. Avustajat menivät suoraan sisälle omilla avai-
millansa. - Täytyy ottaa yhteyttä netin avulla , sekin voi merkitä
hänelle paljon, jos joku naapuri huomaa ettei häntä enää näe
toisten mukana. - Elokuussa alkaa naapuritapaamiset, joissa
juuri tuo naapuri on ollut kantava voimavara.
Hieman surulliset oli ajatukset, kun ajattelin naapuriani ja
omaakin tulevaisuuttani. Mutta tänään olen vielä vahva ja
näillä mennään! Otetaan päivä kerrallaan.
Aamu on ollut pilvinen ja vettäkin tulla roiskahti tunnin ajan.
Nyt alkaa taiavs kirkastua ja aurinkoista iltapäivää on luvassa,
n + 20° lämmintä.
Jos ei silmä ole aivan ”puhki”, kun tulen klinikalta, niin käväisen
parissa myymälässä kaupungilla ennenkuin hyppään bussiin
ja tulen rakkaaseen kotiini. (Tervehdin aina kotiin tullessa: Hei
taas, rakas koti!)
Aurinkoista päivää kaikille!
/MdK
Pikkulauantaita@
Lähdin aamulla Keskussairaalan labraa. Olin jättänyt omasoteen viestin 29.6. sieltä vastattiin eilen, että lähete verikokeisiin on kirjoitettu.
Neuvoivat, kuten osasin olettaa, että tyhroxinin annostelu pitää palauttaa lääkärin määräyksen mukaisesti. No, joo.
Autossa sairaalan parkkipaikalla yritin etsiä puhelinmuistiosta taulun kehystäjää koska en muistanut nimeä ja puhelinnumeroa. Muistin suurin piirtein milloin olin hänelle aikaisemmin soittanut. Pingo, ekä soitto meni oikeaan osoitteeseen.
Hain taulun kotoa ja lähdin ajamaan naisen kotiosoitteeseen. Valmis kehys löytyi ja ostin sen, asetan itse taulun kehykseen. Nainen oli niin puhelias, että oli työ lähteä pois.
No, nyt olen taas kotona. Pitää tehdä päivällinen (nakkikeittoa) ennen lähtöä, sillä Iltapäivällä menen museon pihaan taidetapahtumaan puukiekkojen kanssa ja esittelen teknikoita työstää niitä.
Hilla kysyit mistä niitä puukiekkoja saa, ostin laatikollisen heinäkuun alussa kävelykadulta firman nimi on Kaipuu.
Aurinko lämmittää kevyehkö pukeutuminen taas vaihteeksi.Huomenta aikaiseen aamuun, samoja tapoja kuin MdK, kello oli vaille viisi, kun silmäni aukaisin, en uskaltanut enää niitä sulkea, uni olisi vienyt mukanaan.
Vävy tulee hakemaan ja käydään torilla ja sitten jättää minut kauppaan ja menee omille asioilleen, noutaa sitten minut, kun on asiansa hoidettu.
Säästyn kärrini kiskomisesta, kun tavaraa taas iso lista, jääkaappi melkoisen tyhjä.
Eilen saunassa taas naapurini ja minäkin harmejamme kertoilimme, hänellä oli ollut mökillä vieraita ja nyt neljän hengen pyykkejä selvitteli.
Kyllä siinä jo kone täyttyy, kun kaiken pesee ja entäs se ruuan kanssa selviäminen, kun vähän konstikkaita vielä olivat.
Kolme nuorta neitiä ei isän mukaan ollut tottuneet kesäkeittoa syömään ja jotain oli keksittävä tilalle.
Sanoinkin, että minä olisin esiliinat eteen laittanut ja olisivat itse saaneet eväänsä laittaa.
Se näistä kesäloma vieraista, miksihän eivät kuljeta edes lakanoita mukanaan.
Minulla ei noin ikäviä vieraita ole käynyt, no siitä on aikaa, kun yövieraita olisi luonani ollutkaan.
Nämä vieraat oli aviomiehen lapsi ja hänen lapsensa, ei heitä auttanut koulaamaan ruveta. väsymyksen sai palkaksi.
Samalla tavalla on minunkin talossa, tervehditään ja siihen sitten jää tuttavuus, tämä yksi pariskunta on enemmän kanssa käymisissä, sanoinkin, että soittakaahan ovikelloa usein, että en yksin tänne jää pidemmäksi aikaa.
Hyvillä mielin ajattelen kälyni osaa, että hoivakotiin pääsi, onhan siellä päivystys koko ajan.
Minulla nuo puutavara liikkeet on laitakaupungilla, eikä mitään askartelukauppaakaan koko kaupungissa, siltä osin köyhyyttä tarjolla, kangaskauppaakaan ei täällä ole.
Kuopioon olisi mentävä, jos jotain muuta kuin päivittäistavaraa haluaisi.
Tuppukylä niiltä osin on kaupunki, mutta enpä vaihtaisi kuitenkaan, niin hyvä täällä on asustaa, sen sanovat vierailijatkin, ihmiset ystävällisiä kautta linjan.
Maalausta harrastaessani oli vielä kehysliikekin ihan kivenheiton päässä ja sinne aina tekeleeni vein, upposi sinnekin jokunen euro, ei mitään halpaa lystiä sekään, mutta kestävät loppuelämäni.
Kyllä pitäisi minunkin nuo verikokeet otettava, aikaa jo toista vuotta edellisestä kerrasta, mutta kun ei mitään oireilua, en ole tärkeänä pitänyt.
Olisihan niitä vaivoja, mutta ne siirtyvät paikasta toiseen, välillä tyystin katoavat, en jaksa niitä ajatella tärkeiksi, mutta tiedän, että kerran vuoteen ne näytteet olisi otettava, kun ikää karttuu.
Tuo ajatus, että joka aamu tulisi melkein tuntematon ihminen kotiini ja katsoisi, että syön ruuan ja otan lääkkeeni ja mitä muuta siihen sitten kuuluisikaan, pahalta tuntuu edes ajatella.
Koskaan ei voi tietää mikä odottaa, kuitenkin aina mielessä toivomus kuolla niin sanotusti saappaat jalassa.
Ramoonaa olen usein ajatellut, onko hän ja miehensä lähteneet maailman ympäri matkalle, purjehtimaan, kun koko kesänä ei mitään ole kuulunut.
Hän on tutuksi tullut jo Kahvipirtti ajoilta, monta hauskaa vuosien kuluessa koimme, näin kirjoittaja ystävinä.
Näin ne tuppaa katoamaan ystävät täällä, kuin oikeassa elämässäkin.
Niinpä vierähti aamu taas tänään ja päivä on hyvällä alulla, mitä tuoneekaan mukanaan?
Iloja ei liioin maailmalta kuule, mutta jospa oma pieni elämä niitä sisältäisi, näin toivon samaa kaikille teille kirjoittajaystävät.- Anonyymi00059
Hil-la kirjoitti:
Huomenta aikaiseen aamuun, samoja tapoja kuin MdK, kello oli vaille viisi, kun silmäni aukaisin, en uskaltanut enää niitä sulkea, uni olisi vienyt mukanaan.
Vävy tulee hakemaan ja käydään torilla ja sitten jättää minut kauppaan ja menee omille asioilleen, noutaa sitten minut, kun on asiansa hoidettu.
Säästyn kärrini kiskomisesta, kun tavaraa taas iso lista, jääkaappi melkoisen tyhjä.
Eilen saunassa taas naapurini ja minäkin harmejamme kertoilimme, hänellä oli ollut mökillä vieraita ja nyt neljän hengen pyykkejä selvitteli.
Kyllä siinä jo kone täyttyy, kun kaiken pesee ja entäs se ruuan kanssa selviäminen, kun vähän konstikkaita vielä olivat.
Kolme nuorta neitiä ei isän mukaan ollut tottuneet kesäkeittoa syömään ja jotain oli keksittävä tilalle.
Sanoinkin, että minä olisin esiliinat eteen laittanut ja olisivat itse saaneet eväänsä laittaa.
Se näistä kesäloma vieraista, miksihän eivät kuljeta edes lakanoita mukanaan.
Minulla ei noin ikäviä vieraita ole käynyt, no siitä on aikaa, kun yövieraita olisi luonani ollutkaan.
Nämä vieraat oli aviomiehen lapsi ja hänen lapsensa, ei heitä auttanut koulaamaan ruveta. väsymyksen sai palkaksi.
Samalla tavalla on minunkin talossa, tervehditään ja siihen sitten jää tuttavuus, tämä yksi pariskunta on enemmän kanssa käymisissä, sanoinkin, että soittakaahan ovikelloa usein, että en yksin tänne jää pidemmäksi aikaa.
Hyvillä mielin ajattelen kälyni osaa, että hoivakotiin pääsi, onhan siellä päivystys koko ajan.
Minulla nuo puutavara liikkeet on laitakaupungilla, eikä mitään askartelukauppaakaan koko kaupungissa, siltä osin köyhyyttä tarjolla, kangaskauppaakaan ei täällä ole.
Kuopioon olisi mentävä, jos jotain muuta kuin päivittäistavaraa haluaisi.
Tuppukylä niiltä osin on kaupunki, mutta enpä vaihtaisi kuitenkaan, niin hyvä täällä on asustaa, sen sanovat vierailijatkin, ihmiset ystävällisiä kautta linjan.
Maalausta harrastaessani oli vielä kehysliikekin ihan kivenheiton päässä ja sinne aina tekeleeni vein, upposi sinnekin jokunen euro, ei mitään halpaa lystiä sekään, mutta kestävät loppuelämäni.
Kyllä pitäisi minunkin nuo verikokeet otettava, aikaa jo toista vuotta edellisestä kerrasta, mutta kun ei mitään oireilua, en ole tärkeänä pitänyt.
Olisihan niitä vaivoja, mutta ne siirtyvät paikasta toiseen, välillä tyystin katoavat, en jaksa niitä ajatella tärkeiksi, mutta tiedän, että kerran vuoteen ne näytteet olisi otettava, kun ikää karttuu.
Tuo ajatus, että joka aamu tulisi melkein tuntematon ihminen kotiini ja katsoisi, että syön ruuan ja otan lääkkeeni ja mitä muuta siihen sitten kuuluisikaan, pahalta tuntuu edes ajatella.
Koskaan ei voi tietää mikä odottaa, kuitenkin aina mielessä toivomus kuolla niin sanotusti saappaat jalassa.
Ramoonaa olen usein ajatellut, onko hän ja miehensä lähteneet maailman ympäri matkalle, purjehtimaan, kun koko kesänä ei mitään ole kuulunut.
Hän on tutuksi tullut jo Kahvipirtti ajoilta, monta hauskaa vuosien kuluessa koimme, näin kirjoittaja ystävinä.
Näin ne tuppaa katoamaan ystävät täällä, kuin oikeassa elämässäkin.
Niinpä vierähti aamu taas tänään ja päivä on hyvällä alulla, mitä tuoneekaan mukanaan?
Iloja ei liioin maailmalta kuule, mutta jospa oma pieni elämä niitä sisältäisi, näin toivon samaa kaikille teille kirjoittajaystävät.Kaunista aamua!
Heräsin pirteänä kuin peipponen hyvin nukutun yön jälkeen.
Edellinen yö oli sitäkin hankalampi, kun aloin keskellä yötä
miettiä bussien kesäaikatauluja, että sieltä löydän sitten ne
bussit, joihin täytyy kaupungilla vaihtaa, kun pitää mennä
vanhalle kasarmialueelle.
Hyvinhän se reissu meni, mutta kyllä oli ihanaa tulla kotiin!
Klinikalla juttua ja naurua riitti, tapaa usein samaa henkilö-
kuntaa.
Tänään piikitetään toinen silmä, joten lähtöön on tänäänkin
valmistuttava, Ja löydettävä oikeat bussit ja niitten aikataulut.
Hil-lan saunakaverin jutut vieraitten aiheuttamasta pyykistä
ihmetyttävät ja harmittavat. Eikö vieläkään nykyajan ihmiset
ole oppineet ajattelemaan emännän vaivoja ja helpottaa niitä!
Muistan kun pidin sisareni tättärille "suuren puheen", kuinka
he kohtelevat äitiänsä, kun tulevat lomailemaan ja pitävät häntä
kuin piikanaan. Äidillä on muitakin vieraita pitkin kesää.
Useimmat yövierita. Vieraitten vaihtuessa hän ei ehdi paljon
muuta tehdä kuin pestä lakana- ja kylpypyyhepyykkiä, silittää
ja mankeloida.
Pitäkää omat lakanat ja kylpypyyhkeet mukana, niin se auttaa
äitiä paljon. Perheenjäsenten kesken on aivan häpeämätontä
aiheuttaa käynneillään muutaman yön takia pyykkiä. Ei ne omat
lakanat paljon tilaa vie.
Joskus ollaan vaan ajattelemattomia, mutta sillä kertaa puhe
auttoi ja sisaren tyttäret olivat itsekin kauhuissaan, kuinka ajatte-
lemattomia olivat olleet.
Useimmat liikkuvat kuitenkin autolla, joten ylimääräiset peti-
vaatteet kulkevat kevyesti mukana.
Aamu-uutisissa on nyt esillä joka kanavalla Göteborgin saaris-
tossa sattunut onnettomuus, kun moottorivene ajoi kolarin suuren
norjalaisen rahtilaivan kanssa. Moottorivene meni nuuskaksi.
Isä ja poika pelastettiin ja vietiin sairaalaan. Äitiä ja tytärtä ei ole
löydetty ja etsinnät lopetettiin. -
Mikähän lie ollut syynä, että pimeässä lähdetään liikkeelle kovassa
aallokossa. Nyt selvitellään, oliko syy ahtilaivan päällikön vai
moottorivenettä ajaneen syy.
Täksi päiväksi on ilmoitettu yli +30º helletä. Nyt täytyy etsiä jotakin
ilmavaa päällepantavaa, että selviää betonimaisemassa liikkumisen.
Kun olen päässyt nästa silmäklinikkareissuista eroon, niin ensi viikol-
la alkaa kampaaja-jahti. Hän on ollut kuukauden lomalla ja nyt on
tukka kasvanut ylipitkäksi. Maanantaiaamuna täytyy yrittää olla soitto-
jonon alkupäässä. Siellä voi olla muitakin pitkätukkaisia "jymäytettäviä"
jonossa!
Iloista torstaita!
/MdK - Anonyymi00060
Hil-la kirjoitti:
Huomenta aikaiseen aamuun, samoja tapoja kuin MdK, kello oli vaille viisi, kun silmäni aukaisin, en uskaltanut enää niitä sulkea, uni olisi vienyt mukanaan.
Vävy tulee hakemaan ja käydään torilla ja sitten jättää minut kauppaan ja menee omille asioilleen, noutaa sitten minut, kun on asiansa hoidettu.
Säästyn kärrini kiskomisesta, kun tavaraa taas iso lista, jääkaappi melkoisen tyhjä.
Eilen saunassa taas naapurini ja minäkin harmejamme kertoilimme, hänellä oli ollut mökillä vieraita ja nyt neljän hengen pyykkejä selvitteli.
Kyllä siinä jo kone täyttyy, kun kaiken pesee ja entäs se ruuan kanssa selviäminen, kun vähän konstikkaita vielä olivat.
Kolme nuorta neitiä ei isän mukaan ollut tottuneet kesäkeittoa syömään ja jotain oli keksittävä tilalle.
Sanoinkin, että minä olisin esiliinat eteen laittanut ja olisivat itse saaneet eväänsä laittaa.
Se näistä kesäloma vieraista, miksihän eivät kuljeta edes lakanoita mukanaan.
Minulla ei noin ikäviä vieraita ole käynyt, no siitä on aikaa, kun yövieraita olisi luonani ollutkaan.
Nämä vieraat oli aviomiehen lapsi ja hänen lapsensa, ei heitä auttanut koulaamaan ruveta. väsymyksen sai palkaksi.
Samalla tavalla on minunkin talossa, tervehditään ja siihen sitten jää tuttavuus, tämä yksi pariskunta on enemmän kanssa käymisissä, sanoinkin, että soittakaahan ovikelloa usein, että en yksin tänne jää pidemmäksi aikaa.
Hyvillä mielin ajattelen kälyni osaa, että hoivakotiin pääsi, onhan siellä päivystys koko ajan.
Minulla nuo puutavara liikkeet on laitakaupungilla, eikä mitään askartelukauppaakaan koko kaupungissa, siltä osin köyhyyttä tarjolla, kangaskauppaakaan ei täällä ole.
Kuopioon olisi mentävä, jos jotain muuta kuin päivittäistavaraa haluaisi.
Tuppukylä niiltä osin on kaupunki, mutta enpä vaihtaisi kuitenkaan, niin hyvä täällä on asustaa, sen sanovat vierailijatkin, ihmiset ystävällisiä kautta linjan.
Maalausta harrastaessani oli vielä kehysliikekin ihan kivenheiton päässä ja sinne aina tekeleeni vein, upposi sinnekin jokunen euro, ei mitään halpaa lystiä sekään, mutta kestävät loppuelämäni.
Kyllä pitäisi minunkin nuo verikokeet otettava, aikaa jo toista vuotta edellisestä kerrasta, mutta kun ei mitään oireilua, en ole tärkeänä pitänyt.
Olisihan niitä vaivoja, mutta ne siirtyvät paikasta toiseen, välillä tyystin katoavat, en jaksa niitä ajatella tärkeiksi, mutta tiedän, että kerran vuoteen ne näytteet olisi otettava, kun ikää karttuu.
Tuo ajatus, että joka aamu tulisi melkein tuntematon ihminen kotiini ja katsoisi, että syön ruuan ja otan lääkkeeni ja mitä muuta siihen sitten kuuluisikaan, pahalta tuntuu edes ajatella.
Koskaan ei voi tietää mikä odottaa, kuitenkin aina mielessä toivomus kuolla niin sanotusti saappaat jalassa.
Ramoonaa olen usein ajatellut, onko hän ja miehensä lähteneet maailman ympäri matkalle, purjehtimaan, kun koko kesänä ei mitään ole kuulunut.
Hän on tutuksi tullut jo Kahvipirtti ajoilta, monta hauskaa vuosien kuluessa koimme, näin kirjoittaja ystävinä.
Näin ne tuppaa katoamaan ystävät täällä, kuin oikeassa elämässäkin.
Niinpä vierähti aamu taas tänään ja päivä on hyvällä alulla, mitä tuoneekaan mukanaan?
Iloja ei liioin maailmalta kuule, mutta jospa oma pieni elämä niitä sisältäisi, näin toivon samaa kaikille teille kirjoittajaystävät.Humoristisessa mielessä olet ilmeisesti ajatellut tuota Ramoonan maailman ympäripurjehdusta.
Samassa mielessä on meikäläisen mieleen tullut: jos vaikka kiertelee suomenruotsalaisille ominaisina väitetyissä rapujuhlissa paikasta toiseen. Rapuja syödään, viiniä naukkaillaan ja snapsvisoreita lauletaan - ja niitä laulujahan riittänee niin, että jopa "Lucia" saattaa olla hukassa.
Siskojen kanssa olemme sopineet että ei tarvi kuljetella omia lakanoita eikä pyyhkeitä, ja muualla sukulaisissa emme sitten yövykään, hotelli tai mökki on parempi, oma rauha ja yksityisyys, eikä rasita kenenkään taloutta.
Aikaisemmin kuljetimme kyllä auton perässä lakanpita ja pyyhkeitä, joskus jopa ylimääräisiä tyytnyjä ja päiväfilttejä, mutta nyt autot on olleet niin pienet, että hyvä kun matkalaukut ja reput mahtuvat ja sitten autojääkaappi ja muut varusteet.
Minä voisin kyllä ajatella olevani parikin viikkoa siskojen luona, ostella ruokia ja osallistua ruuanlaittoon, tiskaamiseen jne, ambomaan lähetyssaarnaajien systeemillä "kolmantena päivänä kuokka käteen", mutta mies yöpyy mieluimmin hotellissa, koska hän tykkää olla illalla myöhään hereillä ja siskot käyvät yöpuulle jo kohta kello kymmenen korvissa.
Nyt reumatologille vuotuiseen tarkastukseen, verikokeet on otettu ja menen vain raportoimaan että mitään vaivoja ei ole ollut ainakaankahteen vuoteen että voisimme siirtyä puhelinaikaan ensi vuonna, ellei minulla ole kipuja eikä turvotusta missään nivelissä. Ajomatka Älvkarleystä Uppsalan Akateemiseen on pitkä. kertomaanvain että kaikki hyvin, solumyrkyt tehoaa, ei mitään uutta.
Hyvää torstaita kaikille, minäkin kaipaan Ramoonaa ja toivoisin myös että Demeter kirjoittaisi useammin, sampoin muut kärryiltä keikahtaneet vai lienevätkö vain kesätauolla.- Anonyymi00061
Kaikki kaivatut kirjoittajat ovat tervetulleita kirjoittelemaan
lomilta ja muilta tauoilta palattuaan.
Palstan "pöllyttäjäporukan" hauskanpito kustannuksellamme
kesti tällä kertaa päivän. - Onhan sitä menoa seurattu jo pari
kuukautta virallisemmalta tasolta. Nyt tuli äkkipysäys ilon-
pidossa. - Anonyymi00062
Anonyymi00061 kirjoitti:
Kaikki kaivatut kirjoittajat ovat tervetulleita kirjoittelemaan
lomilta ja muilta tauoilta palattuaan.
Palstan "pöllyttäjäporukan" hauskanpito kustannuksellamme
kesti tällä kertaa päivän. - Onhan sitä menoa seurattu jo pari
kuukautta virallisemmalta tasolta. Nyt tuli äkkipysäys ilon-
pidossa.Tänne palstalle ovat tervetulleita kaikki muutkin kuin juuri sinun, MdK:n, kaipaamat. Onhan palsta yleinen ja avoin, eikä suinkaan sinun omistamasi mitenkään.
- Anonyymi00063
Anonyymi00062 kirjoitti:
Tänne palstalle ovat tervetulleita kaikki muutkin kuin juuri sinun, MdK:n, kaipaamat. Onhan palsta yleinen ja avoin, eikä suinkaan sinun omistamasi mitenkään.
Tottakai kaikki asialliset kirjoittajat ovat tervetulleita!
Omistussuhteista ei ole mainittu sanaakaan. Joten
jääköön väittämäsi kommentoimatta. - Anonyymi00064
Anonyymi00063 kirjoitti:
Tottakai kaikki asialliset kirjoittajat ovat tervetulleita!
Omistussuhteista ei ole mainittu sanaakaan. Joten
jääköön väittämäsi kommentoimatta.”Jääköön kommentoimatta” mutta silti et malttanut olla kommentoimatta😄
¨Keskipäivää ! "Korvat luimussa" istahdan kiikkustuoliin, väsyneenä, "eloonjäämisleiri" takanapäin..))
Eli tuli sitten vietettyä tovi lapsuudenkodissa, sadetta pidellen, puolittaisessa sivilisaatioaskeesissa. Poika "heitti" minut sinne ja palasi saman tien takaisin, ajoa kertyi yli 500 kilsaa, mutta "nuorena" jaksaa. Ruokaostoksilla ja vesireissulla kävimme ja niillä pääsin alkuun.
Sisälämpötila talossa oli 17 astetta, katsoin sen riittävän. Kaikki tuntui olevan hollillaan kuten aina on ollut kun sisään astutaan.
Hyväätekevä hiljaisuus oli taas vastassa ja siitä sain nauttia ensimmäisen illan - ennenkuin alkoi seurustelurumba. Olin ilmoittanut tulostani parille lapsuudenystävälle ja päivien ohjelma oli oikeastaan lyöty jo lukkoon. Askaretta riitti alkeellisissa oloissa, eipä sitä tule ajatelleeksi, millaisia virityksiä pelkästään aamutoimet siellä vaativat.
Ystävien kesken tilitimme tämänhetkistä oloamme eikä oikein voinut olla vertamatta sitä vuodentakaiseen, "vuosi vanhan vanhentaa" piti kyllä paikkansa meidän kohdalla,
87, 82 ja 80 - siinä rouvien ikähaarukka. Omillaan pärjääviä olemme kuitenkin kaikki, toistaiseksi...
Kun nyt olen täällä "etelässä", kotona, tuntuu kuin sielu olisi jäänyt lapsuudenkotiin, täytyy ihan skarpata että muistaa missä on..))
Jos sielu ei ole vielä asettunut tänne, arkinen olemus on ja tuntuupa mukavalta kun kraanasta tulee myös lämmintä vettä eivätkä vessareissut vaadi "vuorelle kiipeämistä" kuten lapsuudenkodin puitteet vaativat.
Aktiivista elämää ovat kollegat täällä viettäneet, viesteistä päätellen, ja palautettakin näyttää tulleen taas. Jos kauneus on katsojan silmässä, sama taitaa päteä myös mielen liikkeisiin, oma olemus määrittää pitkälti sen minkä sisällön lukemalleen antaa.
Minulla oli vain kännykkä yhteydenpitovälineenä matkassa, lukeminen sujui, kirjoittaminen ei niinkään, nakkisormilla.
Kiva kuitenkin, että muilta kirjoittelu onnistuu paremmin. Ramoonaa minäkin olen kaipaillut - ymmärsin, että hän koki tuon edellisen ketjunvalloituksen vieraannuttavana.
Toivottavasti saamme muitakin kadonneita takaisin ja nykyinen sopuisuus säilyy.
Hyvää torstaipäivää kaikille,
demeter1Huomenta kauniiseen aamuun ja heinäkuun viimeiseen päivään, tyttäreni syntymäpäivään.
Vuosikymmeniä jo siitäkin kulunut, minä silloin nuoruuteni parhaissa vuosissa.
Kiitollisin mielin niitä aikoja muistelen, elämä hymyili kaikkien suunnitelmien myötä, kaiken sen olen saanut nähdä toteutuvan, tosin tiukoilla vaatimuksilla itselleni.
Ehkä suurin osa ajasta meni töissä uurastaen, äidin rooli ei parhaimmillaankaan tainnut koskaan olla, mutta onneksi oli mummo ja ukki, heiltä rakkautta riitti, minulle kuin tyttärellenikin.
Siitä tulikin ajatus, kun radiossa pohtivat mummojen sadun lukemisen taitoa, siihen uskoisin minäkin pystyväni.
Uskon sen verran mielikuvitusta omaavani, että eläytyminen onnistuisi ja vaikka kehumiseksi meneekin, ääneni on pysynyt suhtkoht hyvänä, ei paljonkaan muuttunut iän myötä.
Nyt joutaisin satuja lukemaan, mutta lapsenlapseni jo itse satuja lapsilleen lukee.
Varmaan muistoja herättävä matkasi kotipaikalle oli ja niitä muistellen elämä sujuu nykyisessä elämässäsi demeter.
Monasti juuri mökeiltä, niistä alkukantaisista oloista sitä samaa hakee ja monet juuri niitä mummon mökkejä kunnostavat.
Mökiltäni minäkin sitä vertailevaa elämää aikoinani hain, nyt on laitettu kaikki tämän ajan vaatimusten tasolle.
Valokuvien myötä niitä aikoja saan muistella.
Jos toivotellaan kaikki tervetulleiksi kirjoittamaan ketjuun, niin sitä tarkoitamme, mutta toivomusten kera.
Eikö kaikille ole ihanampaa lukea jotain sanovia viestejä, kuin ilkeyksiä, mitä olemme myös saaneet todistaa.
Toivon ketjun säilyvän tämän näköisenä., omisteta ei kukaan, sen jokainen ymmärtää, eikä kiellot kirjoittajien suulla vaikuttaneet, jotain muuta tapahtui, kun ketju rauhan sai.
Asialliset, mukavat elämää sisältävät viestit tervetulleita, samoin voi kertoilla vastoinkäymisestä, jos niitä eteen tulee, sekin keventää oloa.
Aika vakavalta vaivoilta nuo hoitoa tarvitsevat vaivasi kuulostaa, toivotaan kaiken kuitenkin hyvään suuntaan menevän Paloma.
Samoin aivan kauhealta nuo silmäsi hoidotkin tuntuvat Mdk, minä jo pelkäisin mennä toimenpiteen ääreen, olen niin vähän tarvinnut mitään tuonkaltaisia hoitoja, toivottavasti en tarvitsekaan, pelkuri tunnustan olevani.
Vitsinä kyllä pidin itsekin tuota maailmanympäri matkaa, mutta paljonhan Ramoona miehineen purjehtii.
Arvailuksi aina menee, kun ei ole kanavia asiasta selvää ottaa.
Eilen kaupalla käydessä sain ostaa halpoja avomaan kurkkuja 0,99kilo, no siitäpä sitten suolaamaan ja neljä purkkia nyt jääkaapin ylähyllyllä odottaa kuluttamista.
Vain vähän vaivaa ja alle viiden euron kulut, minkä olisin saanut moninkertaistaa valmiina ostoon.
Mikä myös tärkeää, tuntui kivalta saada näinkin aikaa kulumaan.
Voi miten surullisia asioita kuuluukin radiosta, pitäisi varmaan laittaa korvatulpat uutisten ajaksi, mutta ei ihan kaikelta voi kuitenkaan itseään säästä.
Ihmishenki on vain luettelo mediassa, mutta mitä tuskaa omaisille onkaan.
Nyt taidan olla rohkea ja kivuta tikkaille, on leikattava raakkipuun latva, kun meinaa porautua katosta yläkertaan.
Hieman tuntuu hankalalta, mutta onni mukana sekin onnistuu, näin uskon.
Kivaa päivää kaikille, paistakoon aurinko iloista päivää toivotellen.- Anonyymi00065
Hil-la kirjoitti:
Huomenta kauniiseen aamuun ja heinäkuun viimeiseen päivään, tyttäreni syntymäpäivään.
Vuosikymmeniä jo siitäkin kulunut, minä silloin nuoruuteni parhaissa vuosissa.
Kiitollisin mielin niitä aikoja muistelen, elämä hymyili kaikkien suunnitelmien myötä, kaiken sen olen saanut nähdä toteutuvan, tosin tiukoilla vaatimuksilla itselleni.
Ehkä suurin osa ajasta meni töissä uurastaen, äidin rooli ei parhaimmillaankaan tainnut koskaan olla, mutta onneksi oli mummo ja ukki, heiltä rakkautta riitti, minulle kuin tyttärellenikin.
Siitä tulikin ajatus, kun radiossa pohtivat mummojen sadun lukemisen taitoa, siihen uskoisin minäkin pystyväni.
Uskon sen verran mielikuvitusta omaavani, että eläytyminen onnistuisi ja vaikka kehumiseksi meneekin, ääneni on pysynyt suhtkoht hyvänä, ei paljonkaan muuttunut iän myötä.
Nyt joutaisin satuja lukemaan, mutta lapsenlapseni jo itse satuja lapsilleen lukee.
Varmaan muistoja herättävä matkasi kotipaikalle oli ja niitä muistellen elämä sujuu nykyisessä elämässäsi demeter.
Monasti juuri mökeiltä, niistä alkukantaisista oloista sitä samaa hakee ja monet juuri niitä mummon mökkejä kunnostavat.
Mökiltäni minäkin sitä vertailevaa elämää aikoinani hain, nyt on laitettu kaikki tämän ajan vaatimusten tasolle.
Valokuvien myötä niitä aikoja saan muistella.
Jos toivotellaan kaikki tervetulleiksi kirjoittamaan ketjuun, niin sitä tarkoitamme, mutta toivomusten kera.
Eikö kaikille ole ihanampaa lukea jotain sanovia viestejä, kuin ilkeyksiä, mitä olemme myös saaneet todistaa.
Toivon ketjun säilyvän tämän näköisenä., omisteta ei kukaan, sen jokainen ymmärtää, eikä kiellot kirjoittajien suulla vaikuttaneet, jotain muuta tapahtui, kun ketju rauhan sai.
Asialliset, mukavat elämää sisältävät viestit tervetulleita, samoin voi kertoilla vastoinkäymisestä, jos niitä eteen tulee, sekin keventää oloa.
Aika vakavalta vaivoilta nuo hoitoa tarvitsevat vaivasi kuulostaa, toivotaan kaiken kuitenkin hyvään suuntaan menevän Paloma.
Samoin aivan kauhealta nuo silmäsi hoidotkin tuntuvat Mdk, minä jo pelkäisin mennä toimenpiteen ääreen, olen niin vähän tarvinnut mitään tuonkaltaisia hoitoja, toivottavasti en tarvitsekaan, pelkuri tunnustan olevani.
Vitsinä kyllä pidin itsekin tuota maailmanympäri matkaa, mutta paljonhan Ramoona miehineen purjehtii.
Arvailuksi aina menee, kun ei ole kanavia asiasta selvää ottaa.
Eilen kaupalla käydessä sain ostaa halpoja avomaan kurkkuja 0,99kilo, no siitäpä sitten suolaamaan ja neljä purkkia nyt jääkaapin ylähyllyllä odottaa kuluttamista.
Vain vähän vaivaa ja alle viiden euron kulut, minkä olisin saanut moninkertaistaa valmiina ostoon.
Mikä myös tärkeää, tuntui kivalta saada näinkin aikaa kulumaan.
Voi miten surullisia asioita kuuluukin radiosta, pitäisi varmaan laittaa korvatulpat uutisten ajaksi, mutta ei ihan kaikelta voi kuitenkaan itseään säästä.
Ihmishenki on vain luettelo mediassa, mutta mitä tuskaa omaisille onkaan.
Nyt taidan olla rohkea ja kivuta tikkaille, on leikattava raakkipuun latva, kun meinaa porautua katosta yläkertaan.
Hieman tuntuu hankalalta, mutta onni mukana sekin onnistuu, näin uskon.
Kivaa päivää kaikille, paistakoon aurinko iloista päivää toivotellen.Hyvät huomenet!
Tämänkin viikon loppu alkaa häämöttää, eikä millään
uskoisi, että heinäkuukin on loppu ja syksy lähestyy.
En ymmärrä, mikä on se ”vauhdittaja” joka saa ajan rien-
tämään yhä kiihtyvämpää vauhtia. Nuorena meni kesät
kovassa työntouhussa maalla ja syksylläkään ei saanut
vielä levätä, kun oli perunannosto ja elonkorjuu.
Minä olen vielä sitä sukupolvea, jonka piti oppia ottamaan
ruis sirpillä. Sen taidon isä halusi opettaa meille ja yksi ruis-
sarka oli varattu sirpillä leikkaamisen oppitunteja varten. 😊
Opittiin tekemään kuhilaat oikeaoppisesti, joihin taitettiin
lyhde päälle ”hatuksi”, jota pitkin sadevesi valuisi pois.
Tämän aamun kävelylenkin päätteeksi törmasin täällä ulko-
ovella taloyhtiön työntekijöihin, ovatko he ”maisemoijia”
ammatiltaan suomeksi sanottuna, huolehtivat taloyhtiön
istutuksista ym. ulkoisista koristeluista, talvella valaistuksista.
Meillä on asukkaitten iloksi satsattu tänä kesänä tosi upeilla
kukkaistutuksilla, joitten huolehtimisessa on ollut paljon työtä,
varsinkin nyt, kun on ollut helteinen kesä.
Työntekijät ovat varhain liikkeellä.
Tänä aamuna tuli mieleen, että kukaan ei anna palautetta,
asukkaat nukkuvat eivätkä tiedä mitään että ulkona nypitään
kuivia kukkia pois, kastellaan kaikki valtavat istutukset. -
Itse olen yksinäinen kulkija aamuvarhaisella.
Toivotin hyvää huomenta yhdelle työntekijälle, kun olin tullut
lenkiltä takaisin. Kiitin kukkaloistosta, joka on ollut tänä kesä-
nä varmaankin erikoisen vaativa tehtävä, että kukat näyttäisi-
vät parhaat puolensa, Juteltiin siinä hetki ja sain tietää, että
vettä on kulunut tänä kesänä.
Kun tulin sisälle, niin aamiaisen teko oli seuraava puuha.
Syön aamupuuron tv seurana, niin ei ole niin yksinäisen
tuntoista. Tuli sopivasti aamu-uutiset. Tietysti raportointia
suurpaloista Espanjassa ja Ranskassa.
Sitten tuli paikallisia uutisia ja kerrottiin että muutaman kilo-
metrin päässä, kotikaupungissani, tutussa kaupunginosassa,
oli yöllä evakuoitu klo 01 jälkeen 50 perhettä, kun eräältä par-
vekkeelta oli levinnyt tulipalo. Palon syy oli huolimattoman
tupakoitsijan aiheuttama.
Koskahan tupakointi kielletään parvekkeillakin? Sisätiloissa
ei saa enää polttaa. Ja on taloja, joissa on ehdoton kielto.
Toissapäivänä ja eilen olen ollut liikenteessä silmieni takia.
Eilen oli nuori lääkäriopiskelija vastaanotolla. Arvasin heti,
että siinä on ”alokas- lääkäri”, kun hän kysyi ensimmäiseksi.
olenko aikaisemmin saanut pistoshoitoa silmiini! Vastasin,
että minulla on tästä kohta 14 vuoden kokemus, joten silmäni
ovat kuin neulatyynyt, ei hätää! 😊 Siitä kehittyi aivan kiva
keskustelu ja pistos ei sattunut tietenkään ollenkaan. Silmäni
oli ”nukutettu” ja nukkui koiranunta vielä kotiin päästyänikin.
Nyt on koko päivä avoin keksiä jotakin mielekästä, mielellään
hyödyllistä tekemistä. Taidankin tehdä sämpylätaikinan, niin
siitä on iloa moneksi päiväksi eteenpäin.
Taikinan tekeminen on sellaista puuhaa, jonka aikana aktivoituu
muutkin aistit. Esimerkiksi tuntoaisti sormissa, onko taikina
koostumukseltaa sopivaa, pitäisikö siihen lisätä vielä jauhoja,
onko aika lisätä sulaa rasvaa ja pikkuhiljaa taputella se pienen
jauhotupsauksen avulla kohoamiskuntoon. Siinä samalla tulee
erilaisia ajatuksia mieleen, uusia ideoita. Taikinanteko on hyvin
rentouttavaa, eikä sen tekemisessä saakaan olla liian kiireinen.
Olen muuten töissäni aika rivakkaotteinen (vieläkin), mutta lei-
poessa täytyy muistaa hidastaa vauhtia. 😊
Joitakin vuosia sitten oli jopa yleisenä puheenaiheena ”hidas
elämä”. Sopiva aihe keskusteltavaksi täälläkin, mitä meille
tarkoittaa hidas elämä. Onko se sitä, että aika ei tahdo kulua
millään, vai onko se sitä että pitäisi hidastaa tahtia ja käyttää
vaikka ajatteluun!
Olehan Hil-la varovainen niissä kiipeilypuuhissa, ettei ala kovin
huimaamaan! Taidat olla samaa tyyppiä kuin minäkin: et malta
odottaa apua, vaan yrität itse selviytyä, vaikka katonrajasta!
Sanoista tekoihin: menen nyt keittiöön ja toteutan tuon leipomis-
ajatuksen ensimmäisen vaiheen: taikinanteon!
Mukavaa viikonloppua palstalaisille!
/MdK Anonyymi00065 kirjoitti:
Hyvät huomenet!
Tämänkin viikon loppu alkaa häämöttää, eikä millään
uskoisi, että heinäkuukin on loppu ja syksy lähestyy.
En ymmärrä, mikä on se ”vauhdittaja” joka saa ajan rien-
tämään yhä kiihtyvämpää vauhtia. Nuorena meni kesät
kovassa työntouhussa maalla ja syksylläkään ei saanut
vielä levätä, kun oli perunannosto ja elonkorjuu.
Minä olen vielä sitä sukupolvea, jonka piti oppia ottamaan
ruis sirpillä. Sen taidon isä halusi opettaa meille ja yksi ruis-
sarka oli varattu sirpillä leikkaamisen oppitunteja varten. 😊
Opittiin tekemään kuhilaat oikeaoppisesti, joihin taitettiin
lyhde päälle ”hatuksi”, jota pitkin sadevesi valuisi pois.
Tämän aamun kävelylenkin päätteeksi törmasin täällä ulko-
ovella taloyhtiön työntekijöihin, ovatko he ”maisemoijia”
ammatiltaan suomeksi sanottuna, huolehtivat taloyhtiön
istutuksista ym. ulkoisista koristeluista, talvella valaistuksista.
Meillä on asukkaitten iloksi satsattu tänä kesänä tosi upeilla
kukkaistutuksilla, joitten huolehtimisessa on ollut paljon työtä,
varsinkin nyt, kun on ollut helteinen kesä.
Työntekijät ovat varhain liikkeellä.
Tänä aamuna tuli mieleen, että kukaan ei anna palautetta,
asukkaat nukkuvat eivätkä tiedä mitään että ulkona nypitään
kuivia kukkia pois, kastellaan kaikki valtavat istutukset. -
Itse olen yksinäinen kulkija aamuvarhaisella.
Toivotin hyvää huomenta yhdelle työntekijälle, kun olin tullut
lenkiltä takaisin. Kiitin kukkaloistosta, joka on ollut tänä kesä-
nä varmaankin erikoisen vaativa tehtävä, että kukat näyttäisi-
vät parhaat puolensa, Juteltiin siinä hetki ja sain tietää, että
vettä on kulunut tänä kesänä.
Kun tulin sisälle, niin aamiaisen teko oli seuraava puuha.
Syön aamupuuron tv seurana, niin ei ole niin yksinäisen
tuntoista. Tuli sopivasti aamu-uutiset. Tietysti raportointia
suurpaloista Espanjassa ja Ranskassa.
Sitten tuli paikallisia uutisia ja kerrottiin että muutaman kilo-
metrin päässä, kotikaupungissani, tutussa kaupunginosassa,
oli yöllä evakuoitu klo 01 jälkeen 50 perhettä, kun eräältä par-
vekkeelta oli levinnyt tulipalo. Palon syy oli huolimattoman
tupakoitsijan aiheuttama.
Koskahan tupakointi kielletään parvekkeillakin? Sisätiloissa
ei saa enää polttaa. Ja on taloja, joissa on ehdoton kielto.
Toissapäivänä ja eilen olen ollut liikenteessä silmieni takia.
Eilen oli nuori lääkäriopiskelija vastaanotolla. Arvasin heti,
että siinä on ”alokas- lääkäri”, kun hän kysyi ensimmäiseksi.
olenko aikaisemmin saanut pistoshoitoa silmiini! Vastasin,
että minulla on tästä kohta 14 vuoden kokemus, joten silmäni
ovat kuin neulatyynyt, ei hätää! 😊 Siitä kehittyi aivan kiva
keskustelu ja pistos ei sattunut tietenkään ollenkaan. Silmäni
oli ”nukutettu” ja nukkui koiranunta vielä kotiin päästyänikin.
Nyt on koko päivä avoin keksiä jotakin mielekästä, mielellään
hyödyllistä tekemistä. Taidankin tehdä sämpylätaikinan, niin
siitä on iloa moneksi päiväksi eteenpäin.
Taikinan tekeminen on sellaista puuhaa, jonka aikana aktivoituu
muutkin aistit. Esimerkiksi tuntoaisti sormissa, onko taikina
koostumukseltaa sopivaa, pitäisikö siihen lisätä vielä jauhoja,
onko aika lisätä sulaa rasvaa ja pikkuhiljaa taputella se pienen
jauhotupsauksen avulla kohoamiskuntoon. Siinä samalla tulee
erilaisia ajatuksia mieleen, uusia ideoita. Taikinanteko on hyvin
rentouttavaa, eikä sen tekemisessä saakaan olla liian kiireinen.
Olen muuten töissäni aika rivakkaotteinen (vieläkin), mutta lei-
poessa täytyy muistaa hidastaa vauhtia. 😊
Joitakin vuosia sitten oli jopa yleisenä puheenaiheena ”hidas
elämä”. Sopiva aihe keskusteltavaksi täälläkin, mitä meille
tarkoittaa hidas elämä. Onko se sitä, että aika ei tahdo kulua
millään, vai onko se sitä että pitäisi hidastaa tahtia ja käyttää
vaikka ajatteluun!
Olehan Hil-la varovainen niissä kiipeilypuuhissa, ettei ala kovin
huimaamaan! Taidat olla samaa tyyppiä kuin minäkin: et malta
odottaa apua, vaan yrität itse selviytyä, vaikka katonrajasta!
Sanoista tekoihin: menen nyt keittiöön ja toteutan tuon leipomis-
ajatuksen ensimmäisen vaiheen: taikinanteon!
Mukavaa viikonloppua palstalaisille!
/MdKElämän hidastamisesta taidettiin puhua meilläkin, Mdk, ja "hitauden kulttuuri" oli käsitepari jonka Merete Mazzarella lanseerasi tänne. Mazzarella kirjoittaa edelleen päiväkirjanomaisia tekstejä kirjoiksi omasta elämästään ja Pohjoismaisen kirjallisuuden professori kun oli,höystää kirjojaan omalla tietämyksellään ja laajalla yleisivistyksellään.
Olenkin joskus sanonut, että hyvin kävisivät näiden ikäryhmien kirjoitukset materiaaliksi johonkin isompaankin yhteyteen - etenkin kun kannetaan huolta katoavasta kertojaperinteestä. Hil-la otti myös esille satujenlukutaidon, sekin on selvästi jäämässä tämän modernin pelimaailman jalkoihin.
Mdk otit vielä esille palautteiden antamisen. Itsekin sitä paljon hsrrastan - sekä kirjallisesti että suullisesti. Hil-la sitä on aina viljellyt ja vaikka siitäkin helposti naljaillaan, itse näen sen asiana jota voisi harrastaa enemmän, onhan noteeratuksi, huomioon otetuksi tuleminen ihmisen perustarpeita, vai eikö ole ?
Tietysti näinkin isossa ja kirjavassa joukossa se saa helposti outoja painotuksia, tulee väärin tulkituksikin mutta tuntuu silti kivammalta kuin nokittelu ja tylytys, mielestäni.
Kuten todettu, kivalta tuntuu ainakin Nojatuolin siistiytyminen, ettei olla hollitupalaisia vaan kukin omanlaisensa persoona, yhteistä halu olla yhteydessä ikätovereihin ja haasteena omasta arjesta selviytyminen.
demeter1
Sain reumatologilta kovasti kehuja, sairaus on "nukahtanut", liekö väliaikaista, lääkitystä jatketaan varmuuden vuoksi. Nivel liikkuvat ja kunnossa, ei tulehduksta missään ja veren arvot todella hyvät, myös pitkäaikaissokeri. Hoidan kuulemma itseäni erittäin hyvin ja pidän huolta terveydestäni ja niinhän minä yritän tehdäkin, sekä kroppa että nuppi kunnossa mahdollisimman pitkään. Nyt olen saanut miehen mukaan joka aamuiseen niveljumppasessioon, valitti kipuja lonkassa j olkapäissä hänen kuntonsa on romahtanut kun joutui puoli vuotta sitten lopettamaan jokaviikkoisen lentopalloharrastuksensa,
Lapset kotona matkoiltaan, tytär perheineen oli Koreassa ja kertoo nyt uineensa melkein kaikissa merissä, tällä kertaa Japanin meressä, :) Poika oli tass vaan Suomessa tervehtimässä serkkujaan he ovat olleet koko aikuisiän hyviä kavereita ja paljon yhteisiä harrastuksia. Maalari kävi katsomassa taloa ja tulevat ensi viikolla maalaamaan puuosia ulkoseinissä, kunhan skylift vapautuu, luultavasti jo maanantaina.
Eihän täällä osaa oikein sanojaan silleen edes sovitella etteikö joku närkästyini, mutta toivotaan nyt parasta. Minä otan mielelläni kantaa muihinkin asia-aloituksiin, vähemmän Suomen politiikkaan ja poliittiseen kädenvääntöön, nyt lähestyvät vaalit tälläkin ja politiikkaa tunkee ruudulle jokaisesta lähteestä.
Nyt kuitenkin alan jo valmistautumaan Suomen matkaan ja tapaamaan USA:n veljeäni ja hänen vaimoaan ja tietysti siskojani ja heidän perheitään. Samalla pidän vähän neuvoa siitä sukuhistoriasta mitä kirjoittelin pitkin kevättä ja joka ei ole valmis. Minua askarruttaa se, miten paljon elämänkerrallista ainesta siihen voi sisällyttää, ilman että joku pahastuu.Iltapäivää Nojatuoliin ! Mikähän tämä ilmiö on, kun tuntuu, että vastikään eletty kuvio pysyy mielessä ja kun herää uuteen aamuun tuntee olevansa siinä missä vastaikään oli, ei ollenkaan täällä, tässä hetkessä ?
Niinpä tänäkin aamuna valmistautuin aamuasioilleni kuin olisi "vuorelle nousu" edessä - kotitalossa hotelli helpotus löytyy mäen päältä.
Iloinen yllätys oli kun asiointi onnistui muutaman askelen päässä ja vielä helposti, normaalia hygieniatasoa noudattaen.
Muuten kyllä tuntuu, kuten Hil-la pohdit, että tämä nykyisen kodin mukavuustaso palvelee sopivasti rapistuvaa olemustani vaikka täytyy sanoa, että toikkarointi muhkuraisella pihamaalla kotitalossa kävi lihastreenistä - ikäänkuin tasapainokin olisi parantunut, en metsässäkään kaatuillut vaikka läheltä piti..))
Harmillisia sattumuksiakin tuli kohdattaviksi: pikku muurahaiset vilistivät edelleen
kylppärin lattialla, vaikka poika oli niitä jo poissaollessani yrittänyt häätää. Isompi haaveri oli pesukoneen lukkiutuminen kesken ohjelman - vieläkin ovat pyykit koneessa.
Yömyöhään lähetin viestiä huoltofirmalle - paljon informaatiota sisältävä tekstiviestivastaus tuli, mutta ei palvellut minua, huoltokäynti maksaa 157 euroa ja asentaja tulee paikalle 3-6 päivän kuluttua !!??. Jos lukitus täytyy uusia lasku on yli kolmesataa. Näin meillä ruuhkasuomessa palvelu pelaa.
Maalla tämäntasoiset ongelmat hoituisivat paikallisen moniosaajan toimesta muutaman kympin veloituksella. Näin olen antanut itselleni kertoa.
Osaisinpa minäkin varustautua syksyyn/talveen omatekoisten säilykkeiden turvin.
Mahtaa olla makukin toinen kuin tehdasvalmisteisissa tuotteissa? "Hengentieteilijathän" katsovat että ruuan valmistaja siirtää ruokaan omaa laatuaan, sanotaanhan, että ruoka on rakkautta. Rakastava ihminen laittaa varmasti hyvää ruokaa..))
Juttua irtoaisi taas vaikka miten, mutta asiointi tekstiviestillä huoltoliikkeen kanssa on tuskallista, kun en edes tiedä mikä on pesukoneen nukkasihti, miten "pumppu" puhdistetaan...
Kun kännykkäänkin pitää aina asentaa uusia päivityksiä, olen hukassa senkin kanssa kun näyttö on taas erilainen. Miksi nykymaailma on tehty sellaiseksi, ettemme siinä enää selviä, että digiosaamisen puute tulee esteeksi tavallisten arjen asioiden suorittamisessa - kuten minulla nyt vaatehuollon kohdalla ?
Parempaa ja osaavampaa päivää muille kirjoittajille,
demeter1Kiva kuulla voinnistasi Paloma. "Jatka samaan malliin"..))
Kyllä kai se oma terveys asettaa aina reunaehdot kaikelle tekemiselle. Raihnaisena ei jaksa.
Mukavaa matkaa Suomeen ja intoa sukuhistorian tekemiseen. Laitathan sitten infoa sen etenemisestä ja muustakin olostasi täällä.
demeter1
Moiks!
Olin lähes vuorokauden mökillä, kaupungin laidalla, ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa, eli vanhanaikaiset puitteet, mutta ihana rauha. Jänikset olivat napsineet krysanteemipottien kukat. Vene oli siirtynyt aallokossa lumirenkaitten päältä. Laiturin päähän asentamani aurinkokennovalot loistivat yöllä.
No, menin mökille yksin keräämään voimia alkuviikon kolmen pettymysen jälkeen.
Grillasin, maalasin kurtturuusu-ja lubiini työtäni porrasterassilla, ilta auringossa seuranani oli liito-orava. Ihana kokemus nähdä liito-orava vuosien jälkeen. Niitä näki usein ennen kuin rupesivat rakantamaan niemelle pysyvää asutusta.
Suku ei aina tuota hyvää mieltä, se tuli taas tiistaina koittua.
Taidenäyttely peruuntui osaltani. Valitsijat olisivat halunneet taulun, jonka olen jo myynyt.
Sain vastauksen soten viestiini eilen
eli, kuukausi sen lähettämisestä. Verikokeet olivat viitearvojen sisällä. Halusin kysellä joistakin verikokeen raja-arvoista, mutta sain tylyn vastauksen. Hoitajalla oli kiire soittamaan "sairaamille asiakkaille" kuin minä, noin kuvainnollisesti.
Aamukahvilla rantaani ui joutsen perhe, äiti ja kuusi jo isoa poikasta. Luonto antaa kokemuksia ja voimaa.
No nyt rauhallisen kauniin illan ja yön ja aamukahvin jälkeen olen valmis hyväksymään pettymykseni ja olemaan tyytyväinen elämääni.
Demeter, Kun pyykkikoneeni stoppasi sain ohjeen avata pyykkikoneeni alaosassa olevan pyöreän suodatinluukun. Kun avasin sen sukka tuli ulos ja kone oli kunnossa.
Kivaa iltaa; )Elokuun ensimmäinen aamu ja alkaa aurinkoisena, mutta uhkaavia pilviä taivaanrannalla.
Eilen sitten oli se ukkosen jyrinä kuultu ja vettä tuli kaatamalla, toivoin ikkunani saaneen puhdistuksen.
Toiveajattelua, kyllä ne vaan on taas syksyllä pestävä.
Noita pettymyksiä väliin tulee, aina on hattua itselleen nostettavaa, jos ne osaa sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä omin aikein.
Hyvä kuitenkin, että sinulla korppis on tuo mökki, missä voit akkuja ladata.
Saman neuvon olisin demeterille antanut, tuon luukun avaamisesta, minä sen myös aukaisin ja sain vedet lattialle, muuta ei tullut.
En muista miten kone sitten alkoi toimimaan, kävikö korjaaja, vai itsekseenkö korjaantui.
Kärsivällisyyttä tarvitaan, kun tuon tapaista palautusta saa huoltofirmalta, täällä "maalla" kumminkin päivän varoituksella asiat hoituu.
On ne niin vahvassa ne lapsuuskodin maisemat ja muu elämä, että eivät mielestä helpolla lähde, nyt kokiessasi asiat taas uudelleen muistot vahvistuivat, mutta ihana asia se kuitenkin on.
Jos muistot katoaa, mitä tulee tilalle, uskon että ei vastaavaa tunnetta löydy.
Olen vähän kade tuosta tasapainosi kunnossa oloon demeter, minä en voi kuvitellakaan metsään lähteväni, hyvä kun kävelysauvojen kanssa asfalttia tallaan.
Lohduttelen mieltäni, olenhan jo paljon vanhempi teitä toisia.
Palomalla elämä matkojen tuntumissa elää, jos ei omia niin lasten myötä voi matkata.
Kun terveys paranee ja kunto nousee, pitääkin kaikki irti elämästä ottaa ja kun sisaruksia on, toki ihana heitä tavata.
Yhteisiä muistoja, tapahtumia voi muistella ja niistä sitten suvun tarinaa värittää.
Onnea vaan jatkoonkin, hyvin onnistuneen kuntosi hoidossa.
Noita MdK töitä mitä luettelit ennen maataloissa tehtyjä olen elokuvissa nähnyt, mutta kyllä sen verran olen myös työn touhussa mukana ollut, että perunan keräämistä olen saanut kokea.
No tietenkin ne omat viritelmät hyvin pienistä kasvinmaista ja niiden tuottojen kanssa olen myös saanut jotain tuntumaa.
Iloa tuntenut aika vaatimattomista tuloksista, mutta se itse tehtyjä ja hoidettuja antoi mahtavan ahaa elämyksen.
Onnistuin liki puolimetriä raakkipuuta lyhentämään ja taas kasvu voi jatkua, kuka sitten seuraavan lyhennyksen tekeekään, on arvoitus.
Tänään aion tehdä mustikkapiirakan, aivan omin miettein, lisään mitä mieleen tulee, sehän sanotaan olevan säveltämisen taitoa, siis ruuanlaitossa, aina pyrin oman suuni makuja etsiä, aika usein onnistuen.
Minulla on vielä vanhaa mustikkaa pakkasessa, uudelle on tilaa tehtävä, pienen määrän sitäkin pakkaseen haalin.
Nyt päivän puuhiin, teen mitä eteen tulee, aina sitä jotain ilmaantuu.
Voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa elokuun, sen viimeisen kesäkuuksi nimetyn annista.Hil-la kirjoitti:
Elokuun ensimmäinen aamu ja alkaa aurinkoisena, mutta uhkaavia pilviä taivaanrannalla.
Eilen sitten oli se ukkosen jyrinä kuultu ja vettä tuli kaatamalla, toivoin ikkunani saaneen puhdistuksen.
Toiveajattelua, kyllä ne vaan on taas syksyllä pestävä.
Noita pettymyksiä väliin tulee, aina on hattua itselleen nostettavaa, jos ne osaa sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä omin aikein.
Hyvä kuitenkin, että sinulla korppis on tuo mökki, missä voit akkuja ladata.
Saman neuvon olisin demeterille antanut, tuon luukun avaamisesta, minä sen myös aukaisin ja sain vedet lattialle, muuta ei tullut.
En muista miten kone sitten alkoi toimimaan, kävikö korjaaja, vai itsekseenkö korjaantui.
Kärsivällisyyttä tarvitaan, kun tuon tapaista palautusta saa huoltofirmalta, täällä "maalla" kumminkin päivän varoituksella asiat hoituu.
On ne niin vahvassa ne lapsuuskodin maisemat ja muu elämä, että eivät mielestä helpolla lähde, nyt kokiessasi asiat taas uudelleen muistot vahvistuivat, mutta ihana asia se kuitenkin on.
Jos muistot katoaa, mitä tulee tilalle, uskon että ei vastaavaa tunnetta löydy.
Olen vähän kade tuosta tasapainosi kunnossa oloon demeter, minä en voi kuvitellakaan metsään lähteväni, hyvä kun kävelysauvojen kanssa asfalttia tallaan.
Lohduttelen mieltäni, olenhan jo paljon vanhempi teitä toisia.
Palomalla elämä matkojen tuntumissa elää, jos ei omia niin lasten myötä voi matkata.
Kun terveys paranee ja kunto nousee, pitääkin kaikki irti elämästä ottaa ja kun sisaruksia on, toki ihana heitä tavata.
Yhteisiä muistoja, tapahtumia voi muistella ja niistä sitten suvun tarinaa värittää.
Onnea vaan jatkoonkin, hyvin onnistuneen kuntosi hoidossa.
Noita MdK töitä mitä luettelit ennen maataloissa tehtyjä olen elokuvissa nähnyt, mutta kyllä sen verran olen myös työn touhussa mukana ollut, että perunan keräämistä olen saanut kokea.
No tietenkin ne omat viritelmät hyvin pienistä kasvinmaista ja niiden tuottojen kanssa olen myös saanut jotain tuntumaa.
Iloa tuntenut aika vaatimattomista tuloksista, mutta se itse tehtyjä ja hoidettuja antoi mahtavan ahaa elämyksen.
Onnistuin liki puolimetriä raakkipuuta lyhentämään ja taas kasvu voi jatkua, kuka sitten seuraavan lyhennyksen tekeekään, on arvoitus.
Tänään aion tehdä mustikkapiirakan, aivan omin miettein, lisään mitä mieleen tulee, sehän sanotaan olevan säveltämisen taitoa, siis ruuanlaitossa, aina pyrin oman suuni makuja etsiä, aika usein onnistuen.
Minulla on vielä vanhaa mustikkaa pakkasessa, uudelle on tilaa tehtävä, pienen määrän sitäkin pakkaseen haalin.
Nyt päivän puuhiin, teen mitä eteen tulee, aina sitä jotain ilmaantuu.
Voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa elokuun, sen viimeisen kesäkuuksi nimetyn annista.Kiitos Hil-la ja korppis avusta, koskien pesukoneongelmaani. Nukkasihti on putsattu, vedet juoksutettu mutta pumppu kuulemma pitäsi putsata, merkkivalo ilmoitti..))
Itse en siihen pysty ja teknisesti taitava nuorempi poika on merellä. En nyt sieltä ilkeä tänne kutsua - harvemmin veneelleen pääsee.
Niinpä mummo odottelee kiltisti maanantaita ja tietoa mönttöörin liikkeistä saadakseen homehtuneet (?) pyykit pesukoneesta. On tää niin vaikeeta...
Kiitos korppis myös tuosta luontokokemuksesi kuvauksesta - hyvin välittyi tunnelma lukijallekin - minulle ainakin.
Hil-la, kyllä se minun tasapainoni on mitä on, yleensä hutera, joskus vähän parempi ja olenhan jo kerran marjareissullani kellahtanut kumoonkin - lähtenyt alamäkeen vierimään, huvittaa jälkeenpäin..)) Onneksi pääsin jaloilleni.
Tuntuu aika ankealta tottua tähän urbaaniin ympäristöön: liikaa väkeä, liikaa ääntä, liikaa virikkeitä... Taidan kohta tulla samaan kuin äiti aikanaan kun katsoi, että
"vanha ihminen ei tarvitsee muuta kuin rauhaa"..))
Veikkaan, että jos minulla olisi älykello se näyttäisi korkeita stressitasoja - vaikka verenpaine on vieläkin pysynyt tavoitetasossa - hyvänä.
Kyllä pitäisi minunkin skarpata tuon ruokatalouden hoidossa, että olisi pakkasessa vierasvaraa kuten niin monella teistä on. Nolottaa tarjota valmisruokia vieraille.
Maalla me ystävykset tarjoilimme toisimme ateriat paikallisissa ravintoloissa. Kyllähän siinä juhlan tuntua oli, kun "ulkona syöminen" ei juuri kuulu meidän arkeemme.
Leskirouvia ovat nämä ystäväni maalla, verrattain hyväkuntoisia ja aktiivisia, tosin vain yhdellä meistä on ajokortti jäljellä. Siitä sain itsekin nauttia kun hän kierrätti minua pitkin "kylää" ja tuttuja luontokohteita. Kotiseudussa on taikaa - jopa siinä määrin, että olin haksahtaa pieneen myynnissä olevaan asuntoon - kaunein asunto mitä olin missään nähnyt ja sijainniltaan loistava: keskellä kaupunkia, kirjasto ja kaupat vieressä, uimarantaan vajaa kilometri, kotitaloon ja metsään myös ja hinta alle 30 000 !
Tietysti yön yli nukuttuani ymmärsin hankkeen mahdottomuuden omalla kohdallani: paikkakunnalle ei juuri ole julkista liikennettä, kyseinen asunto-osakeyhtiö odottelee vesiputkisaneerausta, mihin todennäköisesti uppoaisi parikymmentätuhatta lisää ja 1963 rakennetussa talossa löytyy helposti muutakin saneerattavaa.
Ellei paikka olisi niin kaukana olisimme ehkä voineet ajatella sitä koko perheen yhteisenä retriittiasuntona, mutta se ei ehkä sittenkään houkuttaisi nuoria perheitä, joilla ei ole juuria paikkakunnalla.
Niin että raskain sydämin oli hylättävä haave maallemuutosta ja jatkettava elämää kaukana juuristaan - elämän evakkona - kuten niin moni meistä joutuu tekemään.
Synkkää satuilua, eikö vain ? Eikö suru, sureminen, ole kuitenkin luvallista meille vanhoille jotka olemme menettäneet paljon ? Eikä lukupakkoa täällä edelleenkään ole.
Kaikesta huolimatta: hyvää viikonloppua ikätoverit !
Kyllä se tästä. Tai sitten ei..))
demeter1- Anonyymi00066
Hil-la kirjoitti:
Elokuun ensimmäinen aamu ja alkaa aurinkoisena, mutta uhkaavia pilviä taivaanrannalla.
Eilen sitten oli se ukkosen jyrinä kuultu ja vettä tuli kaatamalla, toivoin ikkunani saaneen puhdistuksen.
Toiveajattelua, kyllä ne vaan on taas syksyllä pestävä.
Noita pettymyksiä väliin tulee, aina on hattua itselleen nostettavaa, jos ne osaa sivuuttaa ja jatkaa elämäänsä omin aikein.
Hyvä kuitenkin, että sinulla korppis on tuo mökki, missä voit akkuja ladata.
Saman neuvon olisin demeterille antanut, tuon luukun avaamisesta, minä sen myös aukaisin ja sain vedet lattialle, muuta ei tullut.
En muista miten kone sitten alkoi toimimaan, kävikö korjaaja, vai itsekseenkö korjaantui.
Kärsivällisyyttä tarvitaan, kun tuon tapaista palautusta saa huoltofirmalta, täällä "maalla" kumminkin päivän varoituksella asiat hoituu.
On ne niin vahvassa ne lapsuuskodin maisemat ja muu elämä, että eivät mielestä helpolla lähde, nyt kokiessasi asiat taas uudelleen muistot vahvistuivat, mutta ihana asia se kuitenkin on.
Jos muistot katoaa, mitä tulee tilalle, uskon että ei vastaavaa tunnetta löydy.
Olen vähän kade tuosta tasapainosi kunnossa oloon demeter, minä en voi kuvitellakaan metsään lähteväni, hyvä kun kävelysauvojen kanssa asfalttia tallaan.
Lohduttelen mieltäni, olenhan jo paljon vanhempi teitä toisia.
Palomalla elämä matkojen tuntumissa elää, jos ei omia niin lasten myötä voi matkata.
Kun terveys paranee ja kunto nousee, pitääkin kaikki irti elämästä ottaa ja kun sisaruksia on, toki ihana heitä tavata.
Yhteisiä muistoja, tapahtumia voi muistella ja niistä sitten suvun tarinaa värittää.
Onnea vaan jatkoonkin, hyvin onnistuneen kuntosi hoidossa.
Noita MdK töitä mitä luettelit ennen maataloissa tehtyjä olen elokuvissa nähnyt, mutta kyllä sen verran olen myös työn touhussa mukana ollut, että perunan keräämistä olen saanut kokea.
No tietenkin ne omat viritelmät hyvin pienistä kasvinmaista ja niiden tuottojen kanssa olen myös saanut jotain tuntumaa.
Iloa tuntenut aika vaatimattomista tuloksista, mutta se itse tehtyjä ja hoidettuja antoi mahtavan ahaa elämyksen.
Onnistuin liki puolimetriä raakkipuuta lyhentämään ja taas kasvu voi jatkua, kuka sitten seuraavan lyhennyksen tekeekään, on arvoitus.
Tänään aion tehdä mustikkapiirakan, aivan omin miettein, lisään mitä mieleen tulee, sehän sanotaan olevan säveltämisen taitoa, siis ruuanlaitossa, aina pyrin oman suuni makuja etsiä, aika usein onnistuen.
Minulla on vielä vanhaa mustikkaa pakkasessa, uudelle on tilaa tehtävä, pienen määrän sitäkin pakkaseen haalin.
Nyt päivän puuhiin, teen mitä eteen tulee, aina sitä jotain ilmaantuu.
Voikaa mahdollisimman hyvin ja nauttikaa elokuun, sen viimeisen kesäkuuksi nimetyn annista.Elokuun 1. päivä.
Ajattelin aamulenkillä, että aamut tulevat olemaan viileämpiä,
sumuisia, ehkä sateen jälkeen aamulla jäisiä läikkiä. Ulkona
liikkuminen muuttuu aina riskialttiimmaksi vuosi vuodelta.
Minulla on lauantaisin sellainen ”yhteydenpitopäivä”, jolloin
olen puhelin- tai nettiyhteydessä läheisiin ja ystäviin.
Niinkuin esim. pojan ja miniän kanssa olemme aina yhdessä
ratkomassa erään radiokanavan musiikkiristikkoa. Siinä voi-
daan sitten vaihtaa viimeisimmät kuulumisetkin.
Musiikkiristikon jälkeen puhelut veljen ja siskon kanssa.
He lähtevät käymään syntymäseudullamme Savossa.
Olisinpa päässyt mukaan! He aikovat käydä myös koululla,
missä sisko ja minä aloitimme koulunkäynnin.
Muistoja niiltä ajoilta alkaa pursua mieleen!
Sain olla joskus siskon mukana kuunteluoppilaana.
Muistan kun opettaja antoi väriliidut ja paperia ja sanoi
että sain piirtää mitä halusin arkille. Piirsin ”hyyssin”, eli
käymälän kahdella reiällä. Vedin selvän rajan reikien välille
ja väritin toisen alueen punaiseksi, toisen siniseksi. (Oliko
se jo enne tulevasta feminististä?) 😊
Kuva on elävänä mielessäni edelleen.
Kun sisko näki taideteoksen, niin hän parahti puoliääneen:
- P*skahyyssinkö sinä piirsit?
- Opettajapa sano, että suan piirtee mitä haluan, vastasin
tuohtuneena. Opettajan mielestä piirustus osui nappiin.
Joskus 80-luvulla oli koulu muutettu vanhustentaloksi ja
vanhukset viihtyivät siellä hyvin. Heitä oli siellä toista-
kymmentä, tunsivat toisensa nuoruuden ajoilta ja kertoivat
turvallisesta vanhuudestaan, hyvästä huolenpidosta ja
hauskasta seurasta.
Voi vaan kuvitella, kuinka hauskoja juttuja siellä viärä-
leukaset savolaeset ovat viäntäneet!
Tuo pieni vanhustentalo oli jonkun kyläläisen aloite.
Nykyään sitä ei enää ole, koulu on autio ja Google Earthin
kuvien mukaan aivan pensaikon ja puitten peittämä.
Jos olisin ollut veljen ja siskon mukana, niin olisin ottanut
kuvan kannosta, jonka äärellä käytiin ”Goliat vs David”-
taistelu, jossa 100 cm pitkä ”David” (minä) huitaisin 170 cm
Goljatin etuhampaat hankeen.
Kanto on tallessa. Olen ollut sen äärellä 80-luvulla ja
pitänyt ”hiljaisen hetken”. Toivon että L. sai tekarit
rippilahjaksi!
Noilta muutamilta kouluvuosilta olisi paljon kerrottavaa! 😊
Saattaa olla että silloin tällöin tulee jotakin kerrottua.
Eihän tuosta ole kauan kun kerroin eräästä näytelmästä
äitienpäivillä, kun osasuoritus ei mennyt käsikirjoituksen
mukaan.
Seuraava puhelu oli vanhalle kollegalle. Hän on pian 90 v.
Hän kertoi kaatuneensa ulkona, eikä nyt uskalla mennä
ulos ollenkaan, jos ei ole joku seurana. Hän, joka nuorena
käveli korkokengissä niin, että hänet tunsi kenkien kopi-
nasta, vaikka ei näköyhteyttä olisi ollutkaan.
Kun hän kyseli minun liikkumisesta, niin tuskin uskalsin
kertoa, että viime aikoina tunnen että en ole moneen vuo-
teen kävellyt yhtä kevyesti kuin nyt.
Siitä saan kiittää terveyskeskuksen henkilökuntaa, että
huomasivat korkean verenpaineeni ja sain lääkkeet, jotka
toivat helpotusta niin, etten hengästy enää yhtä helposti
kuin aikaisemmin. Muuten olen ratkonut nivelongelmat
kotikonstein.
Kiva lukea palstalaisten kokemuksia noista tehdyistä
nostalgiamatkoista entisille kotiseuduille. Luultavasti en
itse pääse enää käymään syntymäseudullani, joka olisi
ollut loppuelämäni kohokohta. Ihmeitähän voi tapahtua!
Olen asunut niin monella eri paikkakunnalla, eri puolilla
Suomea ja eri paikkakunnilla Ruotsissakin, että niillä ei
ole samaa merkitystä kuin juuri tuolla nr 1:llä, joka on
se alkuperäinen koti. – Muut paikat ovat olleet asumis-
paikkoja ja olenkin ottanut sen asenteen, että siellä,
missä kamani ovat, siellä on kotini sillä kertaa. Ja olen
aina tuntenut olevani ”kotona”.
Ehkä monesta muutosta on se hyöty, ettei muutto esim.
hoitokotiin tuntuisi niin armottomalta, jos on tottunut
sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, mutta pystyy silti
säilyttämään oman itsensä aitona.
/MdK Anonyymi00066 kirjoitti:
Elokuun 1. päivä.
Ajattelin aamulenkillä, että aamut tulevat olemaan viileämpiä,
sumuisia, ehkä sateen jälkeen aamulla jäisiä läikkiä. Ulkona
liikkuminen muuttuu aina riskialttiimmaksi vuosi vuodelta.
Minulla on lauantaisin sellainen ”yhteydenpitopäivä”, jolloin
olen puhelin- tai nettiyhteydessä läheisiin ja ystäviin.
Niinkuin esim. pojan ja miniän kanssa olemme aina yhdessä
ratkomassa erään radiokanavan musiikkiristikkoa. Siinä voi-
daan sitten vaihtaa viimeisimmät kuulumisetkin.
Musiikkiristikon jälkeen puhelut veljen ja siskon kanssa.
He lähtevät käymään syntymäseudullamme Savossa.
Olisinpa päässyt mukaan! He aikovat käydä myös koululla,
missä sisko ja minä aloitimme koulunkäynnin.
Muistoja niiltä ajoilta alkaa pursua mieleen!
Sain olla joskus siskon mukana kuunteluoppilaana.
Muistan kun opettaja antoi väriliidut ja paperia ja sanoi
että sain piirtää mitä halusin arkille. Piirsin ”hyyssin”, eli
käymälän kahdella reiällä. Vedin selvän rajan reikien välille
ja väritin toisen alueen punaiseksi, toisen siniseksi. (Oliko
se jo enne tulevasta feminististä?) 😊
Kuva on elävänä mielessäni edelleen.
Kun sisko näki taideteoksen, niin hän parahti puoliääneen:
- P*skahyyssinkö sinä piirsit?
- Opettajapa sano, että suan piirtee mitä haluan, vastasin
tuohtuneena. Opettajan mielestä piirustus osui nappiin.
Joskus 80-luvulla oli koulu muutettu vanhustentaloksi ja
vanhukset viihtyivät siellä hyvin. Heitä oli siellä toista-
kymmentä, tunsivat toisensa nuoruuden ajoilta ja kertoivat
turvallisesta vanhuudestaan, hyvästä huolenpidosta ja
hauskasta seurasta.
Voi vaan kuvitella, kuinka hauskoja juttuja siellä viärä-
leukaset savolaeset ovat viäntäneet!
Tuo pieni vanhustentalo oli jonkun kyläläisen aloite.
Nykyään sitä ei enää ole, koulu on autio ja Google Earthin
kuvien mukaan aivan pensaikon ja puitten peittämä.
Jos olisin ollut veljen ja siskon mukana, niin olisin ottanut
kuvan kannosta, jonka äärellä käytiin ”Goliat vs David”-
taistelu, jossa 100 cm pitkä ”David” (minä) huitaisin 170 cm
Goljatin etuhampaat hankeen.
Kanto on tallessa. Olen ollut sen äärellä 80-luvulla ja
pitänyt ”hiljaisen hetken”. Toivon että L. sai tekarit
rippilahjaksi!
Noilta muutamilta kouluvuosilta olisi paljon kerrottavaa! 😊
Saattaa olla että silloin tällöin tulee jotakin kerrottua.
Eihän tuosta ole kauan kun kerroin eräästä näytelmästä
äitienpäivillä, kun osasuoritus ei mennyt käsikirjoituksen
mukaan.
Seuraava puhelu oli vanhalle kollegalle. Hän on pian 90 v.
Hän kertoi kaatuneensa ulkona, eikä nyt uskalla mennä
ulos ollenkaan, jos ei ole joku seurana. Hän, joka nuorena
käveli korkokengissä niin, että hänet tunsi kenkien kopi-
nasta, vaikka ei näköyhteyttä olisi ollutkaan.
Kun hän kyseli minun liikkumisesta, niin tuskin uskalsin
kertoa, että viime aikoina tunnen että en ole moneen vuo-
teen kävellyt yhtä kevyesti kuin nyt.
Siitä saan kiittää terveyskeskuksen henkilökuntaa, että
huomasivat korkean verenpaineeni ja sain lääkkeet, jotka
toivat helpotusta niin, etten hengästy enää yhtä helposti
kuin aikaisemmin. Muuten olen ratkonut nivelongelmat
kotikonstein.
Kiva lukea palstalaisten kokemuksia noista tehdyistä
nostalgiamatkoista entisille kotiseuduille. Luultavasti en
itse pääse enää käymään syntymäseudullani, joka olisi
ollut loppuelämäni kohokohta. Ihmeitähän voi tapahtua!
Olen asunut niin monella eri paikkakunnalla, eri puolilla
Suomea ja eri paikkakunnilla Ruotsissakin, että niillä ei
ole samaa merkitystä kuin juuri tuolla nr 1:llä, joka on
se alkuperäinen koti. – Muut paikat ovat olleet asumis-
paikkoja ja olenkin ottanut sen asenteen, että siellä,
missä kamani ovat, siellä on kotini sillä kertaa. Ja olen
aina tuntenut olevani ”kotona”.
Ehkä monesta muutosta on se hyöty, ettei muutto esim.
hoitokotiin tuntuisi niin armottomalta, jos on tottunut
sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, mutta pystyy silti
säilyttämään oman itsensä aitona.
/MdKJumittuneet terveiset myös korvesta@
Jumittunut pesukon, yksinkertaisesti pääteltynä. Onko ohjelmapaneelista toiminnot väännetty nollaan.
Ihan kuten jos tietokone temppuilee on hyvä sulkea se ja käynnistää uudelleen, sekä tarkistaa onko töpseli seinässä ; ))
No, päiväni on mennyt "piloille".
Illalla napostelimme dippaamalla leipäpaloja koskenlaskijan ihanaan voimakkaaseen sulatejuustoon. Tänä aamuna ei ollut ihanaa, eikä vielkään. Mulla taisi putket mennä tukkoon, eikä auta nollata ohjelmaa tai ottaa töpseliä pois seinästä. Ootellaan josko huomenissa putki aukeaisi.
Kun luin Mdk.n kirjoitusta aloin laskemaan paikkoja, joissa olen asunut. En kaipaa edes syntymäkotitaloa, tiedän se on hyvissä käsissä ja taitavasti remontoitu.
Ainut joka merkitsee minulle jotain on mökkini Nuaksen rannalla. Ikävä, mutta tajuan rajallisuuteni sen hoidossa. Nyt kun pihapiiri ja laituri ovat kunnossa, sisätiloissa olisi töitä. Ilmanlmpöpumppu on seuraava ja sehän tietää, takan purkua pirtistä ja sähköjätjestelmän uusimista. Niin, miten kauan riittää intoa uudistaa mökkiä jotta mukavuudet saavutetaan, pistää tietty miettimään jaksamista.
Se on tullut selväksi, että nuoret arvostavat mukavuuksia. Nìin minäkin, mutta mutta...
Piti lämmittää sauna, mutta tämä makuuasento tuntuu nyt parhaalta. Ehkäpä huomenna kylvetään.
Kauniin päivän iltaa.
Innostuin tuossa pesuhuoneen lattian ja ritilöiden jynssäykseen. Sen teen yleensä alkukesästä, vaan sattuneesta syystä sen jäi vähemmän tärkeiden joukkoon silloin.
Siinä samalla sitten laitoin kiukaan alle valkean ja saunoin.
Alatalossa on pojanpoika nuorempi, avovaimonsa kanssa. Mukava nainen, kaukoidästä kotoisin. Kemiat kohtasivat heti, kun hänet ensikerran tapasin.
Tämä pojanpoikani on luontoihminen.
Pyörtyä meinasin, kun sanoi kameroidensa hinnan. Silti olen tyytyväinen, että harrastus on tällainen.
Kertoi viirupöllön saaneensa kuvaan.
Edelliskerralla mökillä käydessään poimi 2 litraa mustikoita. Ehkä ei tavallista 28-vuotiaalta kaupunkilaispojalta.
Itsekin olen poiminut ja syönyt mansikoita, mustikoita, vadelmia.
Muistan hyvin, kun lapsenlapseni olivat murrosikäisiä ja oli niitä kasvun vaikeuksia, kuinka pelkäsin, etteivät väärille raiteille joudu.
Onneksi kohtasivat ´´sen oikean.´´
Enpä taida ainoa mummu olla tällaisten ajatusten kanssa.
Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä (Tero Vaara)Huomenta sunnuntaiaamuun ja pilvipoutaiseen säähän.
Viilenevää lupailivat, no ei hätää, kyllä sitä lämpöä kuitenkin vielä syyskuussakin saamme nauttia, joskus on ollut hyvinkin hikisiä syyskuun päiviä.
Hävettää täällä kotona istua ja lukea noita MdK vauhdikkaita juttuja, minä vaan ne pakolliset käynnit kodin ulkopuolella käyn, laiskuus on ottanut vallan, hyvin vaikeaa on mihinkään lähteä.
Puolustelen kyllä sillä, että kotini on niin minulle sopiva, että ei haluja mihinkään muualle.
Kuunnellesani saunakaverin juttuja, hänellä on halua mennä aina jonnekin, missä ihmisiä näkee, mökilleenkään ei halusta mene, koska siellä ei ole ketään.
Mies viihtyy mökillä, kerää marjat ja sienet ja toteuttaa rouvan pienimmätkin toiveet, mutta sieltä puuttuu ne väriä antavat ihmiset.
Hän on 75 vuotias, ehkä minun ikääni tullessa jo rauhaa kaipaa.
Meninhän sitä minäkin joskus, nyt sitten tämä oma koti riittää.
Tuli mieleen tekemiseni takavuosina, olen kertonutkin miten aikoinaan edellisen asunnon, A,Aallon suunnitteleman talon pihan kunnostin alkuperäiseen näkymään,
Jäin työttömäksi ja koko kesä oli aikaa touhuilla pihatöissä, toin mökiltä kaikki taimet, pensaat joita istuttelin, sain urakoitsijalta, joka entisöi taloa, luvan tehdä pihan suhteen oman näköiseksi.
Myös takaovien teon sain aikaan, vaikka suojelukohde olikin, , piirsin mielikuvan miten se onnistuu ja niinpä ovet tehtiin.
Nyt näkymä ja elämisen ihanuus oli paikallisessa lehdessä, kaunis piha kukkineen ja pensaineen, takapihalla jokaisessa asunnossa oma paikka kahvitella, aiemmin oli kierrettävä talo jos meinasi takapihalle mennä.
Hieman kirpaisi ajatus, että olinhan jotain aikaan saanut minäkin, nyt en itse niistä nauti, no vapaaehtoisesti luovuin, kiva, että toiset nauttivat.
Sama muistojen taival ensimmäisen oman kotini pihasta, sinnekin koivun ja pihlajan alut istutin, mökiltä tuotuja nekin.
Katselen kauppaan mennessä isoja komeita koivuja, pihlajia kukkineen, tätä tämä elämä on, aina joku laittaa ja unohtuu lopulta.
Kehumiseksi aina vaan menee, mutta omia muistoja joita ei toiset tiedä/muista.
Totean , että paljoon olen näppini laittanut, ei ihme jos nyt oleiluun kallistuu elämä.
Demeter, et yksin ole noiden ongelmien kanssa, minulla myös nämä tekniikan ihmeet ovat arvoituksia, turhan rohkea olen välillä ja painelen nappeja sinne tänne ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Sitten etsin paluuteitä ja jotenkin toimivaksi laitteen saan, olipa kysymys kännykästä tai tästä koneesta.
Tytär aina varoittelee, älä aina mene mihin nokka osoittaa, ole varovainen, mutta olen itsepäinen siinäkin ja suuttumus rohkeutta antaa, minullehan ei koneet estoja aseta, no seurauksia tulee, jospa jotenkin eloni loppuun selviän.
Aivan oikeassa olet, myös ne huolien helpottamiseksi on hyvä niitä kertoilla ja siihen ketjumme antaa mahdollisuuden, joskus voi apuakin saada.
Korpikirjailijalla on aina joku suunnitelma mielessä, vierivät kivet ei sammaloidu, näin sanotaan ja kohdallesi sopii hyvinkin.
Kyllä muistan miten heti mieheni kuoleman jälkeen remonttiin mökin laitoin, uusin kaiken silloisen tavan mukaiseksi, ei mitään turhaa kuitenkaan, mutta oli eräänlainen surutyö sekin, miten monta kertaa yksin jääden itkut alkoi, sekin oli kestettävä ja tässä olen muistoineni.
Kaikkea mikä on suunnitelmissa ja itselle tärkeää voi hankkia, mutta levätäkin pitää ja
muistaa, että tänne kaikki jää, kun sen aika tulee.
Eliaanan tapaan noita murrosajan murheita tuli ihan tarpeeksi, mutta kaikki hyväksi kääntyi, kai sitä jotakin "oikean" elämän oppia kuitenkin oli jakanut.
Nyt viides polvi saa olla nuorempien huolien kantajiksi tulleet, minä tietenkin kädet ristiin laitan heidänkin onnistumisen toiveissa.
Maailma vie, siihen ei kättä eteen laita, mutta toivomus kaikesta hyvästä mukana kulkee.
Vielä tässäkin ikää joutuu joitakin asioita kyseenalaistamaan, mutta kaikki järjestyy, kun on vahva usko.
Onnekasta päivää jokaiselle;)- Anonyymi00067
Hil-la kirjoitti:
Huomenta sunnuntaiaamuun ja pilvipoutaiseen säähän.
Viilenevää lupailivat, no ei hätää, kyllä sitä lämpöä kuitenkin vielä syyskuussakin saamme nauttia, joskus on ollut hyvinkin hikisiä syyskuun päiviä.
Hävettää täällä kotona istua ja lukea noita MdK vauhdikkaita juttuja, minä vaan ne pakolliset käynnit kodin ulkopuolella käyn, laiskuus on ottanut vallan, hyvin vaikeaa on mihinkään lähteä.
Puolustelen kyllä sillä, että kotini on niin minulle sopiva, että ei haluja mihinkään muualle.
Kuunnellesani saunakaverin juttuja, hänellä on halua mennä aina jonnekin, missä ihmisiä näkee, mökilleenkään ei halusta mene, koska siellä ei ole ketään.
Mies viihtyy mökillä, kerää marjat ja sienet ja toteuttaa rouvan pienimmätkin toiveet, mutta sieltä puuttuu ne väriä antavat ihmiset.
Hän on 75 vuotias, ehkä minun ikääni tullessa jo rauhaa kaipaa.
Meninhän sitä minäkin joskus, nyt sitten tämä oma koti riittää.
Tuli mieleen tekemiseni takavuosina, olen kertonutkin miten aikoinaan edellisen asunnon, A,Aallon suunnitteleman talon pihan kunnostin alkuperäiseen näkymään,
Jäin työttömäksi ja koko kesä oli aikaa touhuilla pihatöissä, toin mökiltä kaikki taimet, pensaat joita istuttelin, sain urakoitsijalta, joka entisöi taloa, luvan tehdä pihan suhteen oman näköiseksi.
Myös takaovien teon sain aikaan, vaikka suojelukohde olikin, , piirsin mielikuvan miten se onnistuu ja niinpä ovet tehtiin.
Nyt näkymä ja elämisen ihanuus oli paikallisessa lehdessä, kaunis piha kukkineen ja pensaineen, takapihalla jokaisessa asunnossa oma paikka kahvitella, aiemmin oli kierrettävä talo jos meinasi takapihalle mennä.
Hieman kirpaisi ajatus, että olinhan jotain aikaan saanut minäkin, nyt en itse niistä nauti, no vapaaehtoisesti luovuin, kiva, että toiset nauttivat.
Sama muistojen taival ensimmäisen oman kotini pihasta, sinnekin koivun ja pihlajan alut istutin, mökiltä tuotuja nekin.
Katselen kauppaan mennessä isoja komeita koivuja, pihlajia kukkineen, tätä tämä elämä on, aina joku laittaa ja unohtuu lopulta.
Kehumiseksi aina vaan menee, mutta omia muistoja joita ei toiset tiedä/muista.
Totean , että paljoon olen näppini laittanut, ei ihme jos nyt oleiluun kallistuu elämä.
Demeter, et yksin ole noiden ongelmien kanssa, minulla myös nämä tekniikan ihmeet ovat arvoituksia, turhan rohkea olen välillä ja painelen nappeja sinne tänne ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Sitten etsin paluuteitä ja jotenkin toimivaksi laitteen saan, olipa kysymys kännykästä tai tästä koneesta.
Tytär aina varoittelee, älä aina mene mihin nokka osoittaa, ole varovainen, mutta olen itsepäinen siinäkin ja suuttumus rohkeutta antaa, minullehan ei koneet estoja aseta, no seurauksia tulee, jospa jotenkin eloni loppuun selviän.
Aivan oikeassa olet, myös ne huolien helpottamiseksi on hyvä niitä kertoilla ja siihen ketjumme antaa mahdollisuuden, joskus voi apuakin saada.
Korpikirjailijalla on aina joku suunnitelma mielessä, vierivät kivet ei sammaloidu, näin sanotaan ja kohdallesi sopii hyvinkin.
Kyllä muistan miten heti mieheni kuoleman jälkeen remonttiin mökin laitoin, uusin kaiken silloisen tavan mukaiseksi, ei mitään turhaa kuitenkaan, mutta oli eräänlainen surutyö sekin, miten monta kertaa yksin jääden itkut alkoi, sekin oli kestettävä ja tässä olen muistoineni.
Kaikkea mikä on suunnitelmissa ja itselle tärkeää voi hankkia, mutta levätäkin pitää ja
muistaa, että tänne kaikki jää, kun sen aika tulee.
Eliaanan tapaan noita murrosajan murheita tuli ihan tarpeeksi, mutta kaikki hyväksi kääntyi, kai sitä jotakin "oikean" elämän oppia kuitenkin oli jakanut.
Nyt viides polvi saa olla nuorempien huolien kantajiksi tulleet, minä tietenkin kädet ristiin laitan heidänkin onnistumisen toiveissa.
Maailma vie, siihen ei kättä eteen laita, mutta toivomus kaikesta hyvästä mukana kulkee.
Vielä tässäkin ikää joutuu joitakin asioita kyseenalaistamaan, mutta kaikki järjestyy, kun on vahva usko.
Onnekasta päivää jokaiselle;)Ehei Hil-la! Minun aamulenkkini on ainoa vauhdikas juttu kodin
ulkopuolella! Pakotan itseni lähtemään lenkille joka aamu, jos
ei ole sairaalassakäyntiä tai muuta estettä! Siinä on minun
päivieni vauhdikkain osuus. Helpotuksesta aina huokaisen, että
nyt saa rentoutua kotona. Viihdyn aivan hyvin omissa oloissani,
mutta jos on puhekaveria niin en ihan tuppisuuksi jää!
Kerroit Hil-la tuosta A Aallon suunittelemasta talosta. Tosi mielen-
kiintoista! Onkohan siitä tehty jokin tv-ohjelmakin, muistelen näh-
neeni jonkin entisöintitarinan?
Olet tehnyt todella suurteon kulttuurin hyväksi! Siitä on pysyvät
muistot jäljellä, joten oikaise selkääsi kun kävelet talon ohi!
Teknilliset ongelmat ovat vihonviimeisiä! – Juuri tällä hetkellä
tyhjenee kännykän akku epänormaalin nopeasti. Pitäisi ottaa
pois jotain ”appeja”, mutta kun ei osaa. Appi voi kaatua, sanoo
Ismo Leikola.
Teknillinen apuni on Göteborgissa asti.
Ennen pojan kesälomaa oli ongelmana tietokoneen näytön
pimeneminen. Selvisin läppärin avulla. – Näytössä ei ollut
vikaa, olin vaan hipaissut sen pimeäksi. Poika näytti sitten,
missä ne hpaisupaikat sijaitsivat, että osaan olla varovainen
vastaisuudessa.
Kun tulin aamulenkiltä ja olin hoidellut muut aamurutiineihin
kuuluvat puuhat, rupesin katselemaan kirjahyllyssäni vielä
olevia kirjoja.
Olen nimittäin antanut koko ”kirjastoni” pois jo 2015, kun muutin
Suomeen. Osa kirjoista on päätynyt Västervikin kaupunginkirjaston
suomalaiselle osastolle.
Huomasin, että jostakin syystä olen säästänyt paljon ruotsalaisia
runokirjoja. Joukossa on mm. mahtava runo- ja proosateos, jonka
on kirjoittanut Nobelpalkinnon saanut Tomas Tunströmer. En ole
montakaan runoa siitä lukenut.
Näkyy olevan tallessa myös paksu Svensk dikt-kirja. Selailin sitä,
koska siellä on paljon vanhoja runoilijoita, joita nuoremmat ihmiset
eivät tunne ollenkaan ja joitten ”runokieli” on vanhahtavaa ruotsia.
Suomeksi käännettynä aika jäykästi muotoiltua. Vähän sama juttu,
kuin jos puhuu nuorille Juhani Ahosta tai Aleksis Kivestä.
Nyt kun on paljon kirjoiteltu täälläkin matkoista lapsuusmaisemiin,
niin pisti silmään terävänenäisen Verner von Heidenstamin runo,
missä hän kertoo kaivanneensa jo kahdeksan vuoden ajan ”kiviä
siellä missä lapsi leikki”, kun tarkoitti varmaankin ”kiviä siellä missä
(hän) lapsena leikki”. – Sai kuitenkin Nobelpalkinnon aikoinaan.
Tuskinpa tämän päivän nuoret tietävät hänen runoistaan mitään.
Kun sama von Heidenstam meni naimisiin, niin hänellä oli kukka-
kranssi hiuksilla ja yöpaita päällä, vihkiminen tapahtui Kalmarin
salmessa eräällä saarella.
Kyllä ne taiteilijat ovat olleet erikoisia kaikkina aikoina!
Olen varmaan hankkinut v. Heidenstamin runokirjan sen takia,
että olen asunut parikymmentä vuotta lähellä hänen viimeistä
kotiaan Övralidia, Vätternin rannalla. Lähellä kotiani oli aikoinaan
asunut Ellen Key Strand-nimisessä talossa Ombergin juurella.
Ellen Key oli kirjailija, feministi, syntynyt 1800-luvun puolivälissä.
Ellen Key ja Verner v Heidenstam olivat hyviä ystäviä keskenään.
Heidän seurassaan oli usein myös prinssi Eugen, taiteilijaprinssi,
joka asui usein v. Heidenstamin Övralidissä, missä hänellä oli
nimikkoasunto käytössään.
- Poikani ja miniäni kanssa teimme pienen nostalgisen päivä-
reissun juuri noissa Ombergin ja Övralidin maisemissa, kun olivat
luonani loman aikana. Poikani löysi Ombergilta leikkipaikkoja,
missä oli isävainajansa kanssa leikkinyt.
Tutuksi ja ystäväksi ehti tulla hovipoeetta Bo Setterlund, joka teki
yhteistyötä exäni kanssa, tapasimme erilaisissa tilaisuuksissa.
Railakasta menoa oli mm kun Västeråsin raatihuoneen kellopeli
täytti 25 v ja mieheni oli saanut tehtäväkseen säveltää musiikkia,
Bo Setterlund kirjoitti aiheeseen sopivaa lyriikkaa. –
Illallinen raatihuoneen tornissa oli ikimuistettava Setterlundit
pöytänaapureina! 😊
Runokirjojen runsaudesta päättelen, että ne ovat ehkä muistu-
tuksena ”vaikeista vuosista” elämäni taipaleella. Ehkä tallessa
”siltä varalta, että…” Runoissa kiteytetään tunteet muutamalla
sanalla, joista lukija saa voimaa ja lohtua, tietoisuutta siitä, että
et ole yksin tunteesi kanssa.
Runojen kirjoittaminen on vaikea laji. Kaikki kunnia heille, jotka
taidon osaavat!
/MdK - Anonyymi00068
Anonyymi00067 kirjoitti:
Ehei Hil-la! Minun aamulenkkini on ainoa vauhdikas juttu kodin
ulkopuolella! Pakotan itseni lähtemään lenkille joka aamu, jos
ei ole sairaalassakäyntiä tai muuta estettä! Siinä on minun
päivieni vauhdikkain osuus. Helpotuksesta aina huokaisen, että
nyt saa rentoutua kotona. Viihdyn aivan hyvin omissa oloissani,
mutta jos on puhekaveria niin en ihan tuppisuuksi jää!
Kerroit Hil-la tuosta A Aallon suunittelemasta talosta. Tosi mielen-
kiintoista! Onkohan siitä tehty jokin tv-ohjelmakin, muistelen näh-
neeni jonkin entisöintitarinan?
Olet tehnyt todella suurteon kulttuurin hyväksi! Siitä on pysyvät
muistot jäljellä, joten oikaise selkääsi kun kävelet talon ohi!
Teknilliset ongelmat ovat vihonviimeisiä! – Juuri tällä hetkellä
tyhjenee kännykän akku epänormaalin nopeasti. Pitäisi ottaa
pois jotain ”appeja”, mutta kun ei osaa. Appi voi kaatua, sanoo
Ismo Leikola.
Teknillinen apuni on Göteborgissa asti.
Ennen pojan kesälomaa oli ongelmana tietokoneen näytön
pimeneminen. Selvisin läppärin avulla. – Näytössä ei ollut
vikaa, olin vaan hipaissut sen pimeäksi. Poika näytti sitten,
missä ne hpaisupaikat sijaitsivat, että osaan olla varovainen
vastaisuudessa.
Kun tulin aamulenkiltä ja olin hoidellut muut aamurutiineihin
kuuluvat puuhat, rupesin katselemaan kirjahyllyssäni vielä
olevia kirjoja.
Olen nimittäin antanut koko ”kirjastoni” pois jo 2015, kun muutin
Suomeen. Osa kirjoista on päätynyt Västervikin kaupunginkirjaston
suomalaiselle osastolle.
Huomasin, että jostakin syystä olen säästänyt paljon ruotsalaisia
runokirjoja. Joukossa on mm. mahtava runo- ja proosateos, jonka
on kirjoittanut Nobelpalkinnon saanut Tomas Tunströmer. En ole
montakaan runoa siitä lukenut.
Näkyy olevan tallessa myös paksu Svensk dikt-kirja. Selailin sitä,
koska siellä on paljon vanhoja runoilijoita, joita nuoremmat ihmiset
eivät tunne ollenkaan ja joitten ”runokieli” on vanhahtavaa ruotsia.
Suomeksi käännettynä aika jäykästi muotoiltua. Vähän sama juttu,
kuin jos puhuu nuorille Juhani Ahosta tai Aleksis Kivestä.
Nyt kun on paljon kirjoiteltu täälläkin matkoista lapsuusmaisemiin,
niin pisti silmään terävänenäisen Verner von Heidenstamin runo,
missä hän kertoo kaivanneensa jo kahdeksan vuoden ajan ”kiviä
siellä missä lapsi leikki”, kun tarkoitti varmaankin ”kiviä siellä missä
(hän) lapsena leikki”. – Sai kuitenkin Nobelpalkinnon aikoinaan.
Tuskinpa tämän päivän nuoret tietävät hänen runoistaan mitään.
Kun sama von Heidenstam meni naimisiin, niin hänellä oli kukka-
kranssi hiuksilla ja yöpaita päällä, vihkiminen tapahtui Kalmarin
salmessa eräällä saarella.
Kyllä ne taiteilijat ovat olleet erikoisia kaikkina aikoina!
Olen varmaan hankkinut v. Heidenstamin runokirjan sen takia,
että olen asunut parikymmentä vuotta lähellä hänen viimeistä
kotiaan Övralidia, Vätternin rannalla. Lähellä kotiani oli aikoinaan
asunut Ellen Key Strand-nimisessä talossa Ombergin juurella.
Ellen Key oli kirjailija, feministi, syntynyt 1800-luvun puolivälissä.
Ellen Key ja Verner v Heidenstam olivat hyviä ystäviä keskenään.
Heidän seurassaan oli usein myös prinssi Eugen, taiteilijaprinssi,
joka asui usein v. Heidenstamin Övralidissä, missä hänellä oli
nimikkoasunto käytössään.
- Poikani ja miniäni kanssa teimme pienen nostalgisen päivä-
reissun juuri noissa Ombergin ja Övralidin maisemissa, kun olivat
luonani loman aikana. Poikani löysi Ombergilta leikkipaikkoja,
missä oli isävainajansa kanssa leikkinyt.
Tutuksi ja ystäväksi ehti tulla hovipoeetta Bo Setterlund, joka teki
yhteistyötä exäni kanssa, tapasimme erilaisissa tilaisuuksissa.
Railakasta menoa oli mm kun Västeråsin raatihuoneen kellopeli
täytti 25 v ja mieheni oli saanut tehtäväkseen säveltää musiikkia,
Bo Setterlund kirjoitti aiheeseen sopivaa lyriikkaa. –
Illallinen raatihuoneen tornissa oli ikimuistettava Setterlundit
pöytänaapureina! 😊
Runokirjojen runsaudesta päättelen, että ne ovat ehkä muistu-
tuksena ”vaikeista vuosista” elämäni taipaleella. Ehkä tallessa
”siltä varalta, että…” Runoissa kiteytetään tunteet muutamalla
sanalla, joista lukija saa voimaa ja lohtua, tietoisuutta siitä, että
et ole yksin tunteesi kanssa.
Runojen kirjoittaminen on vaikea laji. Kaikki kunnia heille, jotka
taidon osaavat!
/MdKOletko varma, että itse hipaisit sen näyttösi pimeäksi. Ettei vain ollut Tellukan käsi mikä seen hipaisi pieleen menneessä poistosessiossa.
Anonyymi00068 kirjoitti:
Oletko varma, että itse hipaisit sen näyttösi pimeäksi. Ettei vain ollut Tellukan käsi mikä seen hipaisi pieleen menneessä poistosessiossa.
Koeta sinäkin päästä yli, yritä edes.
Olen ollut iloinen kun ketju on pysynyt siistinä. Uskon yhden vakion, joka ei ole aikoihin kirjoittanut ei nimimerkillään eikä puskasta on poistumisellaan saanut ketjun pysymäään asiallisena.
Miten sinun päiväsi on mennyt?
Minun päiväni ei ole mennyt ihan putkeen.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi sairastellut. Luonnollisesti leikkausten jälkeen olin toipilas, mutta en sairas. Alan pikkuhiljaa selvitä vatsakivuista ja putkistokin alkaa toimia ja hyvä niin sillä huomenillalla tulee vieraita. Mieheni lapset (aikuiset) tulevat hakemaan Korven kentältä lisää sukua Hollannista. He jäävät yöksi, osa majoittuu mökille osa tänne kaupunkiin.
He jatkavat matkaa seuraavana päivänä Posion tilalle lomaa jatkamaan.
Olen keskittynyt hoitamaan itseäni kuntoon ja pakollisten ruuanvalmistusten jälkeen makoillut pääsääntöisesti, huomenna en ehdi.
Aurinko paistaa, harmittaa kun tämä viikonloppu on mennyt harakoille maatessa.
Kyllä tämä tästä.- Anonyymi00069
korpikirjailija kirjoitti:
Koeta sinäkin päästä yli, yritä edes.
Olen ollut iloinen kun ketju on pysynyt siistinä. Uskon yhden vakion, joka ei ole aikoihin kirjoittanut ei nimimerkillään eikä puskasta on poistumisellaan saanut ketjun pysymäään asiallisena.
Miten sinun päiväsi on mennyt?
Minun päiväni ei ole mennyt ihan putkeen.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi sairastellut. Luonnollisesti leikkausten jälkeen olin toipilas, mutta en sairas. Alan pikkuhiljaa selvitä vatsakivuista ja putkistokin alkaa toimia ja hyvä niin sillä huomenillalla tulee vieraita. Mieheni lapset (aikuiset) tulevat hakemaan Korven kentältä lisää sukua Hollannista. He jäävät yöksi, osa majoittuu mökille osa tänne kaupunkiin.
He jatkavat matkaa seuraavana päivänä Posion tilalle lomaa jatkamaan.
Olen keskittynyt hoitamaan itseäni kuntoon ja pakollisten ruuanvalmistusten jälkeen makoillut pääsääntöisesti, huomenna en ehdi.
Aurinko paistaa, harmittaa kun tämä viikonloppu on mennyt harakoille maatessa.
Kyllä tämä tästä.Liekkoako tarkoitat vai Ramoonaa?
- Anonyymi00070
korpikirjailija kirjoitti:
Koeta sinäkin päästä yli, yritä edes.
Olen ollut iloinen kun ketju on pysynyt siistinä. Uskon yhden vakion, joka ei ole aikoihin kirjoittanut ei nimimerkillään eikä puskasta on poistumisellaan saanut ketjun pysymäään asiallisena.
Miten sinun päiväsi on mennyt?
Minun päiväni ei ole mennyt ihan putkeen.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi sairastellut. Luonnollisesti leikkausten jälkeen olin toipilas, mutta en sairas. Alan pikkuhiljaa selvitä vatsakivuista ja putkistokin alkaa toimia ja hyvä niin sillä huomenillalla tulee vieraita. Mieheni lapset (aikuiset) tulevat hakemaan Korven kentältä lisää sukua Hollannista. He jäävät yöksi, osa majoittuu mökille osa tänne kaupunkiin.
He jatkavat matkaa seuraavana päivänä Posion tilalle lomaa jatkamaan.
Olen keskittynyt hoitamaan itseäni kuntoon ja pakollisten ruuanvalmistusten jälkeen makoillut pääsääntöisesti, huomenna en ehdi.
Aurinko paistaa, harmittaa kun tämä viikonloppu on mennyt harakoille maatessa.
Kyllä tämä tästä.Et voi olla tuomarina ja kieltää kommentoimasta.
Niin vastattiin, kun täällä pyydettin MdK:ta parjaamasta ja syyttämästä Tellukkaa ja joitakin anoja.
Sitä saa mitä tilaa. - Anonyymi00072
Anonyymi00069 kirjoitti:
Liekkoako tarkoitat vai Ramoonaa?
No, en todellakaan. Ole realisti.
Korppis - Anonyymi00073
Anonyymi00070 kirjoitti:
Et voi olla tuomarina ja kieltää kommentoimasta.
Niin vastattiin, kun täällä pyydettin MdK:ta parjaamasta ja syyttämästä Tellukkaa ja joitakin anoja.
Sitä saa mitä tilaa.Kirjoitin jo, koeta päästä asian yli.
Korppis - Anonyymi00074
Anonyymi00069 kirjoitti:
Liekkoako tarkoitat vai Ramoonaa?
Missä Liekko on ? Ei ole kirjoitellut aikoihin ?`
- Anonyymi00076
Anonyymi00073 kirjoitti:
Kirjoitin jo, koeta päästä asian yli.
KorppisKirjoitit anonyymi 00068 ja minä kommentoin sinulle ettet voi tuomaroida ketään.
Minulla ei ole tarvetta päästä asian yli.
Tulen aina kommentoimaan okkeuden ja yhdenmukaisuuden puolesta.
Joko sinä taas kuvittelet täällä kirjoittavan vain yhden anon.
Kristiinaahan sinä kaipasit? Minäkin kaipaan, kuten myös Tellukkaa ja montaa muuta.
- Anonyymi00071
Mitä pelleilyä tämä on, että viesti näkyy muutaman minuutin ja sitten katoaa? Ei mitään sääntöjenvastaista, alla oleva ilmoitus valehtelee. Poistojen syy on jokin muu.
- Anonyymi00077
Jaa, mielivaltaako epäilet?
- Anonyymi00075
Tästä on tullut jyrääjän yksinpuhelua ja itsensäkehumista.
- Anonyymi00078
Iso-Iita isottelee. Luulee, että hänellä on oikeus jakaa kommentointilupia 😂
Huomenta viikonalkuun, kauniina taas, niin meni eilinenkin iltaan asti kauniina ja sitten sadetta.
Radiosta kuuntelin Aallon tuotannon puutteita suuresta tuotannostaan ja taitavuuden ansiosta löytyy puutteitakin.
Oma kokemukseni talosta, joita piti rakentaa useampi, mutta jäi tähän yhteen, asujat koostuivat konepajan pikku esimiehistä ja pomoista.
Talo kohoaa mäenrinteestä upean näköisenä ja nykyisin myös kauniina.
Kuusi asuntoa kolmessa kerroksessa, alhaalla, aikanaan kai liiterinä ja varastona toiminut ja toiseen kerrokseen erikoisen jyrkät raput, on kuin taivaaseen nousisi.
Tässä toisessa kerroksessa olohuone ja ruokahuone, pieni keittiö ja sitten kolmanteen kerrokseen noustaan raput joissa tyypillinen aaltoileva muoto kaiteessa, mikä melkein jokaisessa rakennuksessa tunnus Aallon tuotannossa.
Sitten ne puutteet jotka siellä asuessa tuli ilmi, oli se, että takapihalle ei ollut ovea, siitä jo kerroinkin, sen puhumalla sain sinne toteutumaan.
Paloturvallisuus oli jo suuri vaje, kun vain yksi ovi kolmeen kerrokseen, tai kahteen asuin kerrokseen.
Yläkerroksessa oli iso makuuhuone, missä vain pienet ikkunat katon rajassa, niistä ei olisi sopinut tulipalon sattuessa ulos.
Tämän päivän vaatimuksia ei täyttänyt siltä osin ja nyt puutteena edelleen kolmannen kerroksen ulos pääsy, jos alhaalla tulipalo syttyisi, no se varmaan nykyisin talossa asuvat hoitavat.
Täällä on paljon Aallon suunnittelemia taloja, mutta eivät päässeet mukaan tähän luetteloon minkä arvostuksen Aalto sai.
Myös tehdas alueella hänen piirustusten tuotantoa ja johtajien kesänviettopaikka on hänen piirtämänsä ja kalusteuksen suunnitteli Aino Aalto.
Olen siellä käynyt ja todennut upeasti kalustetun, silmiin pistävän pitkä pöytä, painavat tuolit antoivat ilmeen siitä paikasta , kaarevine muotoineen
Myös tehtaan johtajan asunnon hän piirsi, sielläkin kalustus kookasta ja aaltoilevaa, alakerrassa oli kellari ja siellä roikkui lihakoukut, mitkä aikoinaan palvelivat säilytyksessä, tätini oli rouvan niin sanottu "oikea"käsi
Tuli pitkä selostus Aallon tuotannosta, mutta sattui juuri radiokin näihin puutteisiin tarttuneen, mitä ei niihin aikoihin osattua edes ajatella..
Minulla tuo pakollinen aamujumppa on sitten se pakote, jonka jättämättä tekeminen saa omantunnon kolkuttamaan, kuten sinulle MdK aamu lenkkisi.
Minulle runojen maailma harvakseltaan saa elämyksen tunteen, sisareni siinäkin asiassa oli minua osaavampi, hän lausui ja sai kiitosta.
Minä siinä Martan roolissa varmaan sitten parempi;)
Kukapa muu niihin ihmisen vaivoihin voisi paremmin kantaa ottaa, kuin itse, kipunsa ja olonsa tuntien myös hoitaa osaa.
Minäkin kuljen panta kaulassa, kun tuo huimailu meinaa kiusata.
Verenpaine on kohdillaan, siis niskoista tämä johtuu, näin tämä oma lääkäri minussa kertoo.
Jos tarkoitat minuakaan 00075, niin näin se vaan menee ja sinä et mahda mitään, voit moitteet heittää, mutta ei lopu, vasta kun oma minä topin pistää.
Noita ihmeitä voi ilmetä, kerroin jossakin vaiheessa eteeni ilmaantuneet koko sivu täynnä minun aloituksiani, hetken kesti ja katosi, en löytänyt sitä mistään.
Lopetan tällä kertaa, jos jaksatte lukea, kiitän siitä ja toivotan kaunista ja lämmintä päivää.Hil-la kirjoitti:
Huomenta viikonalkuun, kauniina taas, niin meni eilinenkin iltaan asti kauniina ja sitten sadetta.
Radiosta kuuntelin Aallon tuotannon puutteita suuresta tuotannostaan ja taitavuuden ansiosta löytyy puutteitakin.
Oma kokemukseni talosta, joita piti rakentaa useampi, mutta jäi tähän yhteen, asujat koostuivat konepajan pikku esimiehistä ja pomoista.
Talo kohoaa mäenrinteestä upean näköisenä ja nykyisin myös kauniina.
Kuusi asuntoa kolmessa kerroksessa, alhaalla, aikanaan kai liiterinä ja varastona toiminut ja toiseen kerrokseen erikoisen jyrkät raput, on kuin taivaaseen nousisi.
Tässä toisessa kerroksessa olohuone ja ruokahuone, pieni keittiö ja sitten kolmanteen kerrokseen noustaan raput joissa tyypillinen aaltoileva muoto kaiteessa, mikä melkein jokaisessa rakennuksessa tunnus Aallon tuotannossa.
Sitten ne puutteet jotka siellä asuessa tuli ilmi, oli se, että takapihalle ei ollut ovea, siitä jo kerroinkin, sen puhumalla sain sinne toteutumaan.
Paloturvallisuus oli jo suuri vaje, kun vain yksi ovi kolmeen kerrokseen, tai kahteen asuin kerrokseen.
Yläkerroksessa oli iso makuuhuone, missä vain pienet ikkunat katon rajassa, niistä ei olisi sopinut tulipalon sattuessa ulos.
Tämän päivän vaatimuksia ei täyttänyt siltä osin ja nyt puutteena edelleen kolmannen kerroksen ulos pääsy, jos alhaalla tulipalo syttyisi, no se varmaan nykyisin talossa asuvat hoitavat.
Täällä on paljon Aallon suunnittelemia taloja, mutta eivät päässeet mukaan tähän luetteloon minkä arvostuksen Aalto sai.
Myös tehdas alueella hänen piirustusten tuotantoa ja johtajien kesänviettopaikka on hänen piirtämänsä ja kalusteuksen suunnitteli Aino Aalto.
Olen siellä käynyt ja todennut upeasti kalustetun, silmiin pistävän pitkä pöytä, painavat tuolit antoivat ilmeen siitä paikasta , kaarevine muotoineen
Myös tehtaan johtajan asunnon hän piirsi, sielläkin kalustus kookasta ja aaltoilevaa, alakerrassa oli kellari ja siellä roikkui lihakoukut, mitkä aikoinaan palvelivat säilytyksessä, tätini oli rouvan niin sanottu "oikea"käsi
Tuli pitkä selostus Aallon tuotannosta, mutta sattui juuri radiokin näihin puutteisiin tarttuneen, mitä ei niihin aikoihin osattua edes ajatella..
Minulla tuo pakollinen aamujumppa on sitten se pakote, jonka jättämättä tekeminen saa omantunnon kolkuttamaan, kuten sinulle MdK aamu lenkkisi.
Minulle runojen maailma harvakseltaan saa elämyksen tunteen, sisareni siinäkin asiassa oli minua osaavampi, hän lausui ja sai kiitosta.
Minä siinä Martan roolissa varmaan sitten parempi;)
Kukapa muu niihin ihmisen vaivoihin voisi paremmin kantaa ottaa, kuin itse, kipunsa ja olonsa tuntien myös hoitaa osaa.
Minäkin kuljen panta kaulassa, kun tuo huimailu meinaa kiusata.
Verenpaine on kohdillaan, siis niskoista tämä johtuu, näin tämä oma lääkäri minussa kertoo.
Jos tarkoitat minuakaan 00075, niin näin se vaan menee ja sinä et mahda mitään, voit moitteet heittää, mutta ei lopu, vasta kun oma minä topin pistää.
Noita ihmeitä voi ilmetä, kerroin jossakin vaiheessa eteeni ilmaantuneet koko sivu täynnä minun aloituksiani, hetken kesti ja katosi, en löytänyt sitä mistään.
Lopetan tällä kertaa, jos jaksatte lukea, kiitän siitä ja toivotan kaunista ja lämmintä päivää.Huomenta@
Olen tänä aamuna jo saanut jotain aikaseksi. Kyllä se aikainen korppi aina jotain löytää.
Siivosin paikkoja, vielä jos imuroisin. On hyvä, että vieraita tulee sopivin välein, se pitää paikat sut kunnossa.
Kerroin Alvar Aallon talosta, se toi mieleeni hollatilaiset talot. Ne ovat usein.kaksi tai kolmekerroksisia. eka kerroksessa olohuone ja keittiö. sekä usein ovi takapuutarhaan. Ylemmissä työhuoneita ja makuuhuoneita. Portaat usein jyrkät ja kapeat, mutta ikkunat isot, koska isoimmat huonekalut nostetaan nostureilla ylähuoneisiin.
Illalla tein valmisteluja tarjoiluun, on monta "ruokavammaista" joten tarkkana saa olla. Mausteina vain suolaa ja pippuria, mutta hyvää niilläkin tulee. Tein iltateelle kolmioleipiä savulohi- ja kanavihannesmassoista.
Pitää viedä vielä lisää lakanoita mökille ja täyttää jääkaappiin aamupalatarpeet.
Jyrisee taas, joten kovin on ketju kontrollin alla.
Olen hyvä matematiikassa ja osuuteni ketjun asiallisiin kirjoituksiin vastaa noin 15% annetuista äänistä.
Kivaa nousuviikkoa.- Anonyymi00079
Hil-la kirjoitti:
Huomenta viikonalkuun, kauniina taas, niin meni eilinenkin iltaan asti kauniina ja sitten sadetta.
Radiosta kuuntelin Aallon tuotannon puutteita suuresta tuotannostaan ja taitavuuden ansiosta löytyy puutteitakin.
Oma kokemukseni talosta, joita piti rakentaa useampi, mutta jäi tähän yhteen, asujat koostuivat konepajan pikku esimiehistä ja pomoista.
Talo kohoaa mäenrinteestä upean näköisenä ja nykyisin myös kauniina.
Kuusi asuntoa kolmessa kerroksessa, alhaalla, aikanaan kai liiterinä ja varastona toiminut ja toiseen kerrokseen erikoisen jyrkät raput, on kuin taivaaseen nousisi.
Tässä toisessa kerroksessa olohuone ja ruokahuone, pieni keittiö ja sitten kolmanteen kerrokseen noustaan raput joissa tyypillinen aaltoileva muoto kaiteessa, mikä melkein jokaisessa rakennuksessa tunnus Aallon tuotannossa.
Sitten ne puutteet jotka siellä asuessa tuli ilmi, oli se, että takapihalle ei ollut ovea, siitä jo kerroinkin, sen puhumalla sain sinne toteutumaan.
Paloturvallisuus oli jo suuri vaje, kun vain yksi ovi kolmeen kerrokseen, tai kahteen asuin kerrokseen.
Yläkerroksessa oli iso makuuhuone, missä vain pienet ikkunat katon rajassa, niistä ei olisi sopinut tulipalon sattuessa ulos.
Tämän päivän vaatimuksia ei täyttänyt siltä osin ja nyt puutteena edelleen kolmannen kerroksen ulos pääsy, jos alhaalla tulipalo syttyisi, no se varmaan nykyisin talossa asuvat hoitavat.
Täällä on paljon Aallon suunnittelemia taloja, mutta eivät päässeet mukaan tähän luetteloon minkä arvostuksen Aalto sai.
Myös tehdas alueella hänen piirustusten tuotantoa ja johtajien kesänviettopaikka on hänen piirtämänsä ja kalusteuksen suunnitteli Aino Aalto.
Olen siellä käynyt ja todennut upeasti kalustetun, silmiin pistävän pitkä pöytä, painavat tuolit antoivat ilmeen siitä paikasta , kaarevine muotoineen
Myös tehtaan johtajan asunnon hän piirsi, sielläkin kalustus kookasta ja aaltoilevaa, alakerrassa oli kellari ja siellä roikkui lihakoukut, mitkä aikoinaan palvelivat säilytyksessä, tätini oli rouvan niin sanottu "oikea"käsi
Tuli pitkä selostus Aallon tuotannosta, mutta sattui juuri radiokin näihin puutteisiin tarttuneen, mitä ei niihin aikoihin osattua edes ajatella..
Minulla tuo pakollinen aamujumppa on sitten se pakote, jonka jättämättä tekeminen saa omantunnon kolkuttamaan, kuten sinulle MdK aamu lenkkisi.
Minulle runojen maailma harvakseltaan saa elämyksen tunteen, sisareni siinäkin asiassa oli minua osaavampi, hän lausui ja sai kiitosta.
Minä siinä Martan roolissa varmaan sitten parempi;)
Kukapa muu niihin ihmisen vaivoihin voisi paremmin kantaa ottaa, kuin itse, kipunsa ja olonsa tuntien myös hoitaa osaa.
Minäkin kuljen panta kaulassa, kun tuo huimailu meinaa kiusata.
Verenpaine on kohdillaan, siis niskoista tämä johtuu, näin tämä oma lääkäri minussa kertoo.
Jos tarkoitat minuakaan 00075, niin näin se vaan menee ja sinä et mahda mitään, voit moitteet heittää, mutta ei lopu, vasta kun oma minä topin pistää.
Noita ihmeitä voi ilmetä, kerroin jossakin vaiheessa eteeni ilmaantuneet koko sivu täynnä minun aloituksiani, hetken kesti ja katosi, en löytänyt sitä mistään.
Lopetan tällä kertaa, jos jaksatte lukea, kiitän siitä ja toivotan kaunista ja lämmintä päivää.Hyvää maanantaiaamua!
Viikko on lähtenyt reippaasti käyntiin, kun aamurutiineihin
kuuluva kävelylenkki on tehty. Pilvinen on aamu ja erikoisen
mystiseltä näytti eräs alueella oleva vaahterakuja, joita on
useampiakin jäljellä entisiltä ajoilta. Asuinrakennukset purettu,
kun maaseutua ruvettiin muuttamaan kasvavaksi kaupungiksi.
Otin kuvan ja kuvasin myös taivaan, joka pilvineen muistutti
nupukivitoria Hämeenlinnassa! Tämä oli nyt nupupilvitaivasta
Itä-Jöötanmaalla.
Tuosta vaahterakujasta ja puretuista taloista voi siirtyä niihin
aikoihin, kun Alvar Aalto on ollut suuri vaikuttaja siellä Varkau-
den seuduilla.
Kun Hil-la olit kertonut siitä entisöintiprojektista, niin kiinnostuin
lukemaan netiltä Aallon yhteistyöstä esim. Ahlströmin kanssa,
kuinka Aalto suunnitteli tehdasrakennuksiakin ja asuntoja työn-
tekijöille, niinkuin nekin omakotitalot ja kerrostalot.
Kerroit entisöineesi alueella pihan. Näin netillä kuvan entisestä
Ahlströmin puutarhurista, Eeva Laurista, talonsa edustalla lapsi-
neen ja ajattelin, että olikohan se piha tuo, jonka entisöit?
Kuvaan liittyi seuraava teksti:
"Talo, jonka pihalla kuva on otettu on Ahlströmin talo, jossa asui Ahlströmin puutarhuri Eeva Lauri. Kuvaustilanne pihapiirissä liittyy filmiin joka tehtiin Alvar Aallon talojen kuvauksiin, filmi oli ns. alkufilminä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen."
Niin kauan olen ollut poissa Suomesta, etten ole ajatellut tuollaista
asiaa, kuin että noin suuri arkkitehti kuin Alvar Aalto oli, olisi tehnyt
muutakin kuin suunnitellut hienoja rakennuksia ympäri maailmaa
ihailtavaksi.
Hän on vaikuttanut esim. Varkaudessa koko yhteiskuntarakenteeseen
ja ajatellut pitemmälle jo aikaisessa vaiheessa. Kun hän suunnitteli
tehdasrakennuksia, niin hän ajatteli että työvoimaa tarvitaan lisää ja
työntekijät tarvitsevat asuntoja. Siispä hän suunnitteli myös asuntoja
työntekijöille, johtajille ja tavallisille työntekijöille.
Aika hassua ajatella, että kun muutin Suomeen, niin lehdissä näin
myynti-ilmoituksia A Aallon suunnittelemista taloista. Päässäni
käväisi ajatus, että jos olisin 10 vuotta nuorempi niin ehdottomasti
ostaisin. Ostamatta jäi, kun olin jo liian vanha remppaa tekemään.
Sitten palasinkin takaisin. Siitäkin on kulunut 7 vuotta tämän kuun
29. päivä.
Aika rientää. On ollut pandemiakausi ja minä päätin eristäytyä,
kun tässä kaupungissa ilmoitetaan ensimmäinen pandemiauhri.
Se tapahtui maaliskuun alussa 2020.
Eristäytymistä jopa suositeltiin viralliseltakin taholta, ettei pandemia
leviäisi. Moni koki sen elämää rajoittavana ja ahdistavana.
Itse koin sen vapauttavana. Ei mitään velvoitteita tai odotuksia mistään
suunnasta. Sain olla ja elää niinkuin halusin. Niinkuin teen edelleen.
En ole aktiivisesti enää halunnut verkostoitua, koska tiedän että tulevai-
suus asettaa rajoitukst. Rajoituksia on jo tänään riittävästi.
Mutta tämä verkostoituminen Suomi24:llä on jo vuodelta 2001, jolloin
Hil-lakin oli mukana. Neljännesvuosisadan nettituttavuus on saavutus
ja jatkuu edelleen. "Virutellaan ja lenkkeillään" edelleen! 😊
/MdK - Anonyymi00080
Anonyymi00078 kirjoitti:
Iso-Iita isottelee. Luulee, että hänellä on oikeus jakaa kommentointilupia 😂
Iso-Iita luulee myös, että hänen tekemisensä ovat kiinnostavia.
- Anonyymi00081
Anonyymi00080 kirjoitti:
Iso-Iita luulee myös, että hänen tekemisensä ovat kiinnostavia.
Todellisuudessa hintelän vanhuksen omaishoitaja. Zombien?
- Anonyymi00083
Anonyymi00080 kirjoitti:
Iso-Iita luulee myös, että hänen tekemisensä ovat kiinnostavia.
Iso Iitalla on pieni itsetunto ja siksi kauhea suuri huomiontarve.
Anonyymi00083 kirjoitti:
Iso Iitalla on pieni itsetunto ja siksi kauhea suuri huomiontarve.
Myöhäisiltaa@
Olen hyvin onnellinen, päivä ylitti kaikki odotukseni.
Mieheni vanhempi tytär ja poika ajoivat Kajaaniin hakemaan tyttären poikaa vaimoa ja tytärtä, jotka laskeutuuvat Kajaanin kentälle. Lämmin yhteinen ilta huipentui kun vein vieraamme mökilleni, ilta aurinko oli laskemassa läntiseen horisonttiin, Niemeni oli kuin satumaa. Ensimmäistä kertaa mökilläni vierailleet olivat haltioituneita.
He jäivät mökille ja palasin kaupunkiin.
Tiedän, että kirjoitukseni eivät miellytä mieheni suomalaista toisen avioliiton sukua, mutta kuten mieheni ensimmäisen avioöiiton tytär sanoi, korppi me ollaan hyviä, me ollan kauniita me ollaan onnellisia.
Hyvää yötä, upea päivä.- Anonyymi00088
Anonyymi00083 kirjoitti:
Iso Iitalla on pieni itsetunto ja siksi kauhea suuri huomiontarve.
Lukaisin vähän noita kirjoituksiaan.
Kovasti on vanhanaikainen asenteeltaan. Luulee, että mummot on bingossa paitsi hän piirtää.
Minä tiedän mummon, joka skeittaa, yksi räppää, toinen maalaa graffitteja ja muraaleja. Kaikki 80 v. molemmin puolin.
No, oma kehu haisee.
Huomenta ja "nousuviikkoa" täältäkin, Daalajoen alavirrasta, joka kuten joku arveli ei ole suistomaista, koska se laskee hiekkaharjun laitaa mereen. Hyvät lohenkalastusvedet meillä, etenkin alavirrassa, voimalaitosten alapuolella, mutta ilmaista se ei ole :)
Hil-lan mainitsema aamujumppa on minullakin ollut tapana, jo vuosikausia olen harrastanut ns. body tonics-ohjelman mukaista niveljumpaa johon kuuluu kaikkien kropan nivelien "aukaisu" ja notkeutus, verenkierron vilkastaminen ja kevyet lihasvoiman palautumiseen tähtäävät harjoitukset, kaikenkaikkiaan 25 minuuttia joka aamupäivä ja nyt olen saanut miehen mukaan kaveriksi treeniin niin on paljon mukavampaa. Ruksaan allakkaani kun olen saanut sen suoritettua, niin tulee tehtyä.
Tänään kerään varmaan muutaman litran punaherukoita, ne ovat nyt täysin kypsiä. Pidän niiden hieman kirpeästä mausta, lisään tuoreina jugurtin tai viilin päälle, keitän vispipuuron niistä ja syön ihan sinänsä välipalana telkkaria katsoessa. Lisäämättä sokeria. Mustaherukkaa ja karviaista kerään ja pakastan sokeroimattomana teen mehua sitten talvella tai syöme aamiaispöydässä puuron lisukkeena.
Suomen matka lähestyy ja mietin mitä vaatteita sinne kannattaa tuoda, luultavasti vilkaisen vain säätiedotusta päivää paria enne matkaa ja päätän sitten. Ilmat ovat nyt viilenemässä täälläkin ja sää on yleensä Keski-Suomen korkeudella melkein sama kuin täällä, paria astetta viileämpää saattaa olla.
Autojen huolto, tyttärenpojan kaksikymmentävuotispäivä ja sunnuntaina kesäjuhlat suomiseuran mökillä, mukana Etelä-Norrlannin suomiseurat ja meidän paikalline, joka järjestää. Ihan kivaa käydä (vaikka harvakseen) moikkaamassa tuttuja suomalaisia ja sitten kohta alkavat taas syksyn harrastukset, retket ja lukupiirit. katsotaan miten paljon jaksan osallistua. Pitäisi jäädä aikaa omaan kirjoittamiseenikin.- Anonyymi00082
Viesti katoaa, kirjoitti Ano 00071 eilen. Minulta katosi tänään kaksi. Veikkaan kyllä että vika on oli minun: pikku hipaisu näytölle ja kaksi pitkää viestiä katosi jäljettömiin.
Noita Hil-lan ja Mdk:n Aalto-tarinoita ihastelin. Uutta tietoa minulle. Kyllä Hil-la olet tehnyt "yleishyödyllistä" työta tuollakin saralla: puutarhasuunnittelijana ja arvokkaan rakennuksen käyttötarkoituksen parantajana, eikö ? Kyllä niistä sopiikin olla iloinen ja ylpeä. Eikä tainnut tuo toteutus sujua ilman kitkaa ja vaivannäköä, veikkaan.
Jäin oikein miettimään, olenko itse saanut aikaan mitään sellaista, mistä olisi ollut elämänlaadun parannusta isommalle joukolle...
Mitään näkyvää, konkreettista, ei tule mieleen, vaikka tietysti "hyvää" palautetta on matkan varrella tullut kuten varmasti meille kaikille. Niistä täytyy kai kuitenkin todeta, kuten La Promesan alakerran väki : "jokainen olisi siinä tilanteessa toiminut samalla tavalla"....))
Tosin äsken kun sortteerasin aikauslehtiä keräykseen satuin näkemään oman kirja-arvosteluni takavuosilta ja pidin sitä ihan kelvollisena.
Eri asia tietysti on lukiko sitä kukaan ja jos luki, tuskin kenenkään elämänlaatua isosti muutti. Jos muutti, kiitos kuului kirjailijalle, ei minulle, viestintuojalle..))
En kyllä osaa väheksyä yhtäkään niistä toimista mitä yhteiseksi hyväksi yritetään tehdä - siksi kai en politiikkojaan kovasti moiti. Ymmärryksensä pohjalta toimivat ja aina täällä joku kärsii, joku pärjää paremmin.
Eilen pääsin nuoren perheen mukana metsään. Mustikoita oli edelleen runsaasti, vaikka poimijoitakin riittää, joka päivä parkkipaikalla on ollut 8-10 autoa ja ainakin yksi ammattipoimijan asuntoauto.
Nuoret saivat parissa tunnissa toistakymmentä litraa marjoja, poimuria käyttäen. Minä luovuin siitä heti, koska koen sen loitontavan minua marjoista..)) Kyllä marjoihin täytyy "suhde" luoda ja osoittaa kiitollisuutta siitä, että tarjoutuvat meidän herkuiksi...
Eeva Kilpeä kun olen lukenut tuo tuttavuus kasvien kanssa on tullut ajankohtaiseksi.
Olihan hänellä pikku runokin tästä:
"Reportterin mentyä haastattelin kuminaa:
miten päätitte olla mauste"..))
Puolukka punertaa jo lupaavasti, sieniä ei juuri näy, vaikka sadetta on ollut.
Pihamaalla on vuosien ajan ollut punikkitatteja vaivaksi saakka, vielä en ole nähnyt ainottakaan.
Muuten tuo pesukoneongelmani päättyi sitten uuden koneen ostoon. Viherpiipertäjää harmittaa, kun tahtoisi säästää luonnonvaroja, korjata vanhaa.
Kahdesta kodinkoneliikkestä sain kyllä seikkaperäiset viestit ja -ohjeet mahdollisten vikojen korjaamiseksi, kaikkea kokeilin, mutta "pumpun puhdistus" ei onnistunut niiden pohjalta, asentajaa ei luvattu muutamaan päivään eikä korjauksesn kustannuksiakaan osattu kertoa.
Huomenna sitten odottelen uutta konetta. Onneksi tänään tulivat veronpalautukset tilille, kerrotiin uutisissa...
Hyvää elokuun alkua ja - jatkumista itse kullekin,
demeter1- Anonyymi00085
Palaan vielä tuohon Alvar Aallon yhteiskunnallisesti merkittä-
vään osallistumiseen ja siihen, että minulla olisi ollut tilaisuus
ostaa remonttikohde kun muutin Suomeen.
Ehdin jo katua, etten sitä kuitenkin tehnyt, mutta kun tutustuin
lähemmin tuohon tontin laittoon remontin jälkeen, niin täytyy
vaan olla tyytyväinen, kun on vielä hengissä. Muuten olisi
haaste ollut mieleinen. 😊
Hämeessäkin on teollisuutta ja AA:lla on ollut näppinsä
mukana. Alvar Aallon arkkitehtitoimisto vastasi erään koti-
kaupunkini kaupunginosan asuinalueen asemakaavasta ja
kokonaissuunnittelusta.
Tiedän nyt jo Hil-lan kuvausten perusteella kuinka tarkkaa
kaiken entisöinti on ollut. Ja kun lukee kuinka esim. tontit on
suunniteltu, niin ei ensimmäisenä ole lankkuaita, asfaltti ja
betonilaatat mielessä. A Aallon ajatuksen mukaan kaiken
pitää näyttää luonnonmukaiselta, kauniilta, juuri paikkaan-
sopivalta, ikäänkuin se olisi siinä aina kasvanut tai ollut.
Tarkkaa puuhaa tonttien hyväksytyksi saaminen! Ne eivät
saisi olla muotopuutarhoja, vaan periaatteessa luonnon-
mukaista hoidettua puistometsää. Tontteja ei saisi rajata
aidoilla, vaan tarkkaan määrätyillä kasveilla, perennoilla
ja pensailla. - Erikoisen huomion sai mänty, koska se oli
tämän alueen nimikkopuu ja sitä kasvoi alueella runsaasti.
Pihan pinnoitteetkin olivat tarkkaan määritelty:
"Sinne eivät sopisi liian urbaanit pihamateriaalit, mutta hiekka,
sora ja nurmi, pieninä alueina liuskekiveys tai puu. Ei mitään
betonia tai asfalttia, eikä muotoon hakattua luonnonkiveä".
Mikä onkaan tärkeämpää tänä päivänä kun talo onvalmis,
jos ei tontin aitaaminen? Reviiri on merkittävä mahdollisim-
man nopeasti.
A Aalto suositteli ryhmäistutuksia tonttien rajaamiseksi
kadusta ja naapuritonteista aitauksien sijaan. Mikäli aitaa-
minen oli välttämätöntä, pensasaita oli suositeltavin vaihto-
ehto. Katuvarteen ei saisi tehdä rakennettua lauta-aitaa.
Että miksi kirjoitan vielä tästä? Siksi että olen aina tykännyt
rakennustöistä ja puutarhoista. En enää jaksa rempata, eikä
ole enää puutarhaa, niin kirjoitan. Omaksi ilokseni ja toisten
riesaksi.
Tarmokasta viikkoa!
/MdK
- Anonyymi00086
Minullakin on keinutuoli talviasunnossani. Yllättävän harvoin sitä tulee käytetyksi.
Mummolassa oli oikein sellainen iso käyräjalkainen wanhanajan keinutuoli.
Kun myöhemmin kävin mummolassa, näin, että keinu oli nostettu heinävintille nuoremman väen toimesta.
Aikansa kutakin, kai ehkä tuumasivat.
tp.- Anonyymi00089
Minun keinutuolini on tällä hetkellä parvekkeella.
Se on keikkunut mukana yli 50 vuotta. Se vie asunnossa
tilaa, kun vuosien mukana asunto-olot kutistuvat.
Mutta odotettavissa on aika, kun tarvitsen vaan sämgyn,
yöpöydän ja sen päälle muovikupin ja mehupilin.
/MdK Taas uusi aamu ja kaunis päivä aluillaan, kovasti on viime päivinä iltapäivälle aina pilviä keräillyt ja sitten vettäkin on saatu.
Kuuntelin aamuradiota ja sikarutosta oli puhetta, kamalaa jos se leviää, harmia monelle taholle,
Meitä koetellaan tavalla jo toisella, sitten vielä kuulin uutisen, että voi ostaa paikan koulutukseenkin ilman kokeita, no jo on aikoihin edetty.
Kauhistuttaa ajatus, millä avuin maailmaa hallitaankaan, jos rahalla kaiken voi ostaa.
Eipä siitä sen enempää, kun kykyni ei riitä kapuloita rattaisiin laittamaan.
Vielä tuosta Aallon tuotannosta omia kokemuksia niiden käytännöllisyyksistä talouden hoitoon, kädenjälki näyttää, että naisen ajattelumaailma puuttui kokonaan.
Kodin hoidolliset puolet jäi aina kaiken upean ja taidokkaan rakennuksen jalkoihin.
Ajatellen tuota asumismuotoa, missä asuimme mieheni kuolemaan asti, ei onnistuisi nyt lainkaan, rappuja ja kiipeämistä, ajatukset vie sodan jälkeisiin aikoihin, milloin tämäkin rakennus tehtiin, puiden ja veden kanto oli kyllä voimia kysyvä homma.
Puitteet muuten hienot ja luonnonläheiset, sitten entisöinnin jälkeen helpotukset astui kuvioihin ja asuminen ainakin vielä siinä kunnossa oli ihanaa.
Ihanaksi sen teki myös se, että entisöivä urakoitsija antoi vapaat kädet kunnostaa pihaa ja kyllähän näkymä muuttui, kun heinien alta upea kivetys esiin tuli ja siihen sain istutuksia laittaa.
Takapihalle laitoin pienen näkösuojan naapurin asuntoon sireenipensain, jokainen sitten alueensa teki ja laittoi omilla tavoillaan.
Pihan perillä oli aloitettu kiviaidan rakentaminen tontin rajalla, sitä korjailin ja lintujen syöttöpaikka sinne sitten sijansa sai.
Siellä sain purkaa ideoitani ja energiaani, mikä muistona mielessä elää, valokuvin voin muistoja lisätä.
Tuon mallisen kiikkutuolin minäkin sain nähdä maalla missä useita kesiä viihdyin, oli niin kiikkerä, että keinumaan en uskaltanut.
Minä tykkäisin keinutuolissa "nykkäillä", mutta ei sovi enää kotiini.
Tuo La Promesan uudelleen jatkumista odottelen, seuraan ykköselä' sarjaa uudelleen nyt jo kolmatta kautta sielläkin eletään.
Sinulla varmaan arvosteluaiheita löytyy, kun niin paljon kirjoja luet demeter ja varmaan sattuu arvostelukin kohdalleen, asiatuntija olet lausuntoja antamaan.
Huomaa kirjotuksistasi, miten paljon osaat kirjoja esitellä, varmaan iso anti elämäsi sisällölle.
Paloma viinimarjoja kerää omista pensaista, minä huomenna torilta aion hakea laatikollisen ja mehuksi laittaa, mustikoitakin muutaman litran ostan, pitäähän sitä kesää muistella talvellakin ja piirakkamarjat pakkaseen laittaa.
Punajuuria on myös säilöttävä muutama purkki ja punasipuli on myös säilykkeenä hyvää.
Edellisen päivän tomaatteja ostan ja niistä keitän sosetta, sekin hyvä mausteena keittoihin ja kastikeihin, edellisen päivän siksi, että kuuluvat euron pöytään ja hyvin kelpaavat soseeksi keittää
Aallon tuotannosta riittäisi kuultavaa ja katseltavaa, mutta en jaksa selata koneella, kun tämä niskani myös jäykkyyttä kokee koneella istumisesta, sen verran lihakset jännittyy.
Olisiko jotain tehtävissä tämänkin asian suhteen, en tiedä, pitänee rajoittaa istuma aikaa.
Kauan olemme näissä ympyröissä pyörineet MdK ja aina on kivaa ollut, en muista koskaan mitään nimittelyä minkään suhteen tapahtuneen, no olihan Hajupoika, mutta ei koskaan Kahvipirttiin ilkeilyjään tuonut.
Nyt päivä jo pitkällä, olisi jotain puuhaa ja touhua keksittävä, lihapullia aion ruuaksi laittaa.
Iloa elämäänne!- Anonyymi00090
Hil-la kirjoitti:
Taas uusi aamu ja kaunis päivä aluillaan, kovasti on viime päivinä iltapäivälle aina pilviä keräillyt ja sitten vettäkin on saatu.
Kuuntelin aamuradiota ja sikarutosta oli puhetta, kamalaa jos se leviää, harmia monelle taholle,
Meitä koetellaan tavalla jo toisella, sitten vielä kuulin uutisen, että voi ostaa paikan koulutukseenkin ilman kokeita, no jo on aikoihin edetty.
Kauhistuttaa ajatus, millä avuin maailmaa hallitaankaan, jos rahalla kaiken voi ostaa.
Eipä siitä sen enempää, kun kykyni ei riitä kapuloita rattaisiin laittamaan.
Vielä tuosta Aallon tuotannosta omia kokemuksia niiden käytännöllisyyksistä talouden hoitoon, kädenjälki näyttää, että naisen ajattelumaailma puuttui kokonaan.
Kodin hoidolliset puolet jäi aina kaiken upean ja taidokkaan rakennuksen jalkoihin.
Ajatellen tuota asumismuotoa, missä asuimme mieheni kuolemaan asti, ei onnistuisi nyt lainkaan, rappuja ja kiipeämistä, ajatukset vie sodan jälkeisiin aikoihin, milloin tämäkin rakennus tehtiin, puiden ja veden kanto oli kyllä voimia kysyvä homma.
Puitteet muuten hienot ja luonnonläheiset, sitten entisöinnin jälkeen helpotukset astui kuvioihin ja asuminen ainakin vielä siinä kunnossa oli ihanaa.
Ihanaksi sen teki myös se, että entisöivä urakoitsija antoi vapaat kädet kunnostaa pihaa ja kyllähän näkymä muuttui, kun heinien alta upea kivetys esiin tuli ja siihen sain istutuksia laittaa.
Takapihalle laitoin pienen näkösuojan naapurin asuntoon sireenipensain, jokainen sitten alueensa teki ja laittoi omilla tavoillaan.
Pihan perillä oli aloitettu kiviaidan rakentaminen tontin rajalla, sitä korjailin ja lintujen syöttöpaikka sinne sitten sijansa sai.
Siellä sain purkaa ideoitani ja energiaani, mikä muistona mielessä elää, valokuvin voin muistoja lisätä.
Tuon mallisen kiikkutuolin minäkin sain nähdä maalla missä useita kesiä viihdyin, oli niin kiikkerä, että keinumaan en uskaltanut.
Minä tykkäisin keinutuolissa "nykkäillä", mutta ei sovi enää kotiini.
Tuo La Promesan uudelleen jatkumista odottelen, seuraan ykköselä' sarjaa uudelleen nyt jo kolmatta kautta sielläkin eletään.
Sinulla varmaan arvosteluaiheita löytyy, kun niin paljon kirjoja luet demeter ja varmaan sattuu arvostelukin kohdalleen, asiatuntija olet lausuntoja antamaan.
Huomaa kirjotuksistasi, miten paljon osaat kirjoja esitellä, varmaan iso anti elämäsi sisällölle.
Paloma viinimarjoja kerää omista pensaista, minä huomenna torilta aion hakea laatikollisen ja mehuksi laittaa, mustikoitakin muutaman litran ostan, pitäähän sitä kesää muistella talvellakin ja piirakkamarjat pakkaseen laittaa.
Punajuuria on myös säilöttävä muutama purkki ja punasipuli on myös säilykkeenä hyvää.
Edellisen päivän tomaatteja ostan ja niistä keitän sosetta, sekin hyvä mausteena keittoihin ja kastikeihin, edellisen päivän siksi, että kuuluvat euron pöytään ja hyvin kelpaavat soseeksi keittää
Aallon tuotannosta riittäisi kuultavaa ja katseltavaa, mutta en jaksa selata koneella, kun tämä niskani myös jäykkyyttä kokee koneella istumisesta, sen verran lihakset jännittyy.
Olisiko jotain tehtävissä tämänkin asian suhteen, en tiedä, pitänee rajoittaa istuma aikaa.
Kauan olemme näissä ympyröissä pyörineet MdK ja aina on kivaa ollut, en muista koskaan mitään nimittelyä minkään suhteen tapahtuneen, no olihan Hajupoika, mutta ei koskaan Kahvipirttiin ilkeilyjään tuonut.
Nyt päivä jo pitkällä, olisi jotain puuhaa ja touhua keksittävä, lihapullia aion ruuaksi laittaa.
Iloa elämäänne!Hyvää huomenta!
Nyt alkaa olla merkkejä siitä, että lomat ovat loppu, työ ja
koulut alkavat.
Aamulenkillä tapaan harvoin ihmisiä, mutta sen sijaan
muita luontokappaleita, joilla ilmeisesti on yhtä aikaiset
aamurutiinit kuin minulla. Eilen ja tänä aamuna huomasin
pyöräilijötten ilmestyneen ajoreiteille pienen poissaolon
jälkeen.
Istahdin varjossa olevalle penkille, että näkisin paremmin
lähettää viestin siskolle ja veljelle, jotka olivat varmaan par-
haillaan lähdössä Savoon syntymäseudulle.
Serkkutapaaminen järjestetty. – Toivotin hyvää matkaa ja
ettei veli kaahaisi kovin. Olen hengessä mukana heidän
kanssaan.
Mieleen tuli toisen veljen ja hänen vaimonsa lomamatka
Lappiin uudella Honda Goldwing-pyörällä elokuun 2000
alkupäivinä.
Heillä oli ollut koko kesän vieraita, maalla kun asuivat ja
oli tilaa isoille porukoille. Kun vieraitten lomat loppuivat
ja oli hieman vapaa-aikaa, ennenkuin viljankorjuu alkaisi,
päättivät he lähteä Lappiin ihailemaan mahtavia maisemia.
Olivat päättäneet käydä moikkaamassa Satakunnassa asu-
vaa siskoa menomatkalla. Olivatkin jo muutaman kilometrin
päässä Tampereen valtatiellä, kun näkivät jostakin pellolla
olevalta tieltä lähestyvän vanha Volvon. Ennen valtatietä oli
tietysti Stop-merkki, mutta auto ei ollutkaan pysähtynyt vaan
ajoi moottoripyörän nurin.
Paikalle tuli nopeasti ambulanssi. Ambulanssihoitaja meni
katsomaan ojassa olevia uhreja ja nosti kuskin visiirin ylös,
tunnisti hänet enoksensa. Sai itse pienoisen shokin.
Kälyn sääriluut pistivät esille ja hänen katsottiin olevan vaka-
vimmin loukkaantunut. Veljellä ei ollut ulkoisia vammoja,
mutta oli valittanut että ”sisuksiin sattuu”.
Ambulanssihoitaja oli soittanut siskolle (äidillensä), että vie-
raat eivät tulekaan. Heidät vietiin TAYSiin, olivat samassa
huoneessa odottamassa kälyn leikkaukseen menoa ja veljen
röntgeniä.
Kun veljen sänkyä lähdettiin viemään röntgeniin, niin hän
oli ottanut ohimennessä kälyn ukkovarpaasta kiinni ja
sanonut: ”No hei sitten!”
Häntä ei tuotu röntgenistä takaisin…
Tänään on kulunut 26 vuotta hänen kuolemastaan.
Tätä muistellessa saa ajatella, että elämänlanka on ohut,
se saattaa katketa yhtäkkiä, minä hetkenä tahansa.
Ja ehkä niin on hyvä.
Eilen yritin soittaa kampaajalle, salongilla ensimmäinen
työpäivä. Arvasin, että pitkätukkaisia on jonossa "jymäy-
tettäväksi" ja avunpyyntöjä carmaan riittää.
Vasta viimeisillä auki-olotunneilla sain yhteyden ja saan
odottaa ensi viikon loppuun ennenkuin pääsen käsittelyyn.
Jos pysyttelen näissä "pääasioissa", niin ajankohtaista on
uusien lukulasien hankkiminen. Koska tuota lasien vaihtoa
tapahtuu yhä useammin, niin valitsen jotkut vanhat sangat,
joihin vaihtavat vaan uudet linssit. Nyt voisin ottaa käyttöön
ne vanhat titaanipokat, joitten päälle voi vaikka istua, eivätkä
katkea. Ne ovat olleet laatikossa parikymmentä vuotta, mutta
malli on ajaton. Ja haitanneko tuo mitään, minkämalliset ovat,
kunhan teksti suurenee, eikä tarvitse lukea suurennuslasin
kanssa,
Ja kolmas pääasia on kuulolaitteet. Aika vaihtaa uudempaan
malliin. Olen onneksi päässyt muutamia vuosia sitten eroon
laitteista, joihin piti vaihtaa pukkuruinen paristo. Se oli hikistä
puuhaa, kun ne karkasivat aina käsistä. Sain sitten sellaiset
ladattavat laitteet.
Ne laitetaan vanhanmalliseen "lastenvaunuun" ladattavaksi.
Sieltä ne iskevät silmää, ensin punaista tai keltaista valoa,
sitten tulee vihreät päälle ja taas kuulo pelaa.
Mutta nyt on näkö mennyt niin huonoksi, etten näe vaihtaa
ohkaisia muoviletkuja ja laitteet ovat enimmäkseen laturissa.
Kuulen hyvin omat ajatukseni, tai puheeni, kun puhun itsekseni.
Otan syksyn urakaksi pääasioitten hoitamisen. Hammaslääkäri
kutsuu varmaan kohta 2. kerrokseen näyttämään hampaita!
/MdK - Anonyymi00091
Anonyymi00090 kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Nyt alkaa olla merkkejä siitä, että lomat ovat loppu, työ ja
koulut alkavat.
Aamulenkillä tapaan harvoin ihmisiä, mutta sen sijaan
muita luontokappaleita, joilla ilmeisesti on yhtä aikaiset
aamurutiinit kuin minulla. Eilen ja tänä aamuna huomasin
pyöräilijötten ilmestyneen ajoreiteille pienen poissaolon
jälkeen.
Istahdin varjossa olevalle penkille, että näkisin paremmin
lähettää viestin siskolle ja veljelle, jotka olivat varmaan par-
haillaan lähdössä Savoon syntymäseudulle.
Serkkutapaaminen järjestetty. – Toivotin hyvää matkaa ja
ettei veli kaahaisi kovin. Olen hengessä mukana heidän
kanssaan.
Mieleen tuli toisen veljen ja hänen vaimonsa lomamatka
Lappiin uudella Honda Goldwing-pyörällä elokuun 2000
alkupäivinä.
Heillä oli ollut koko kesän vieraita, maalla kun asuivat ja
oli tilaa isoille porukoille. Kun vieraitten lomat loppuivat
ja oli hieman vapaa-aikaa, ennenkuin viljankorjuu alkaisi,
päättivät he lähteä Lappiin ihailemaan mahtavia maisemia.
Olivat päättäneet käydä moikkaamassa Satakunnassa asu-
vaa siskoa menomatkalla. Olivatkin jo muutaman kilometrin
päässä Tampereen valtatiellä, kun näkivät jostakin pellolla
olevalta tieltä lähestyvän vanha Volvon. Ennen valtatietä oli
tietysti Stop-merkki, mutta auto ei ollutkaan pysähtynyt vaan
ajoi moottoripyörän nurin.
Paikalle tuli nopeasti ambulanssi. Ambulanssihoitaja meni
katsomaan ojassa olevia uhreja ja nosti kuskin visiirin ylös,
tunnisti hänet enoksensa. Sai itse pienoisen shokin.
Kälyn sääriluut pistivät esille ja hänen katsottiin olevan vaka-
vimmin loukkaantunut. Veljellä ei ollut ulkoisia vammoja,
mutta oli valittanut että ”sisuksiin sattuu”.
Ambulanssihoitaja oli soittanut siskolle (äidillensä), että vie-
raat eivät tulekaan. Heidät vietiin TAYSiin, olivat samassa
huoneessa odottamassa kälyn leikkaukseen menoa ja veljen
röntgeniä.
Kun veljen sänkyä lähdettiin viemään röntgeniin, niin hän
oli ottanut ohimennessä kälyn ukkovarpaasta kiinni ja
sanonut: ”No hei sitten!”
Häntä ei tuotu röntgenistä takaisin…
Tänään on kulunut 26 vuotta hänen kuolemastaan.
Tätä muistellessa saa ajatella, että elämänlanka on ohut,
se saattaa katketa yhtäkkiä, minä hetkenä tahansa.
Ja ehkä niin on hyvä.
Eilen yritin soittaa kampaajalle, salongilla ensimmäinen
työpäivä. Arvasin, että pitkätukkaisia on jonossa "jymäy-
tettäväksi" ja avunpyyntöjä carmaan riittää.
Vasta viimeisillä auki-olotunneilla sain yhteyden ja saan
odottaa ensi viikon loppuun ennenkuin pääsen käsittelyyn.
Jos pysyttelen näissä "pääasioissa", niin ajankohtaista on
uusien lukulasien hankkiminen. Koska tuota lasien vaihtoa
tapahtuu yhä useammin, niin valitsen jotkut vanhat sangat,
joihin vaihtavat vaan uudet linssit. Nyt voisin ottaa käyttöön
ne vanhat titaanipokat, joitten päälle voi vaikka istua, eivätkä
katkea. Ne ovat olleet laatikossa parikymmentä vuotta, mutta
malli on ajaton. Ja haitanneko tuo mitään, minkämalliset ovat,
kunhan teksti suurenee, eikä tarvitse lukea suurennuslasin
kanssa,
Ja kolmas pääasia on kuulolaitteet. Aika vaihtaa uudempaan
malliin. Olen onneksi päässyt muutamia vuosia sitten eroon
laitteista, joihin piti vaihtaa pukkuruinen paristo. Se oli hikistä
puuhaa, kun ne karkasivat aina käsistä. Sain sitten sellaiset
ladattavat laitteet.
Ne laitetaan vanhanmalliseen "lastenvaunuun" ladattavaksi.
Sieltä ne iskevät silmää, ensin punaista tai keltaista valoa,
sitten tulee vihreät päälle ja taas kuulo pelaa.
Mutta nyt on näkö mennyt niin huonoksi, etten näe vaihtaa
ohkaisia muoviletkuja ja laitteet ovat enimmäkseen laturissa.
Kuulen hyvin omat ajatukseni, tai puheeni, kun puhun itsekseni.
Otan syksyn urakaksi pääasioitten hoitamisen. Hammaslääkäri
kutsuu varmaan kohta 2. kerrokseen näyttämään hampaita!
/MdKUskotko todella, että kukaan on noin kiinnostunut elämästäsi ?
- Anonyymi00092
Anonyymi00091 kirjoitti:
Uskotko todella, että kukaan on noin kiinnostunut elämästäsi ?
Jyrääjän elämästä ei muut kuin se itse.
- Anonyymi00094
Anonyymi00091 kirjoitti:
Uskotko todella, että kukaan on noin kiinnostunut elämästäsi ?
Hil-la vissiin on. Voisivatkin lähetellä sähköposteja ja kirjoittaa noita novelleja sinne boomereihin. Se vissiin kumisee tyhjyyttään.
- Anonyymi00095
Anonyymi00091 kirjoitti:
Uskotko todella, että kukaan on noin kiinnostunut elämästäsi ?
Tämä ei ole mikään uskonasia, enkä tässäkään tapauksessa
usko, - mutta tiedän, että ilmeisesti sinuakin kiinnostaa, kun
oli pakkomielle kommentoida! 😊
/MdK - Anonyymi00097
Anonyymi00094 kirjoitti:
Hil-la vissiin on. Voisivatkin lähetellä sähköposteja ja kirjoittaa noita novelleja sinne boomereihin. Se vissiin kumisee tyhjyyttään.
Me vanhat olemme päässeet sarjakuvien lukemistasoa
pitemmälle, joten ongelmaanne täällä aikuisten osastolla
on vaikea ymmärtää.
/MdK - Anonyymi00098
Anonyymi00097 kirjoitti:
Me vanhat olemme päässeet sarjakuvien lukemistasoa
pitemmälle, joten ongelmaanne täällä aikuisten osastolla
on vaikea ymmärtää.
/MdKEikö ole mukavaa, kun saat päästää pahat luonteenpiirteesi esille "nuorison" tultua kommentoimaan ja pääset vastaamaan.
Sarjakuvissa parasta on nopeatempoisuus. - Anonyymi00099
Anonyymi00097 kirjoitti:
Me vanhat olemme päässeet sarjakuvien lukemistasoa
pitemmälle, joten ongelmaanne täällä aikuisten osastolla
on vaikea ymmärtää.
/MdKEhdotuksia voi tehdä ilman ongelmaa.
- Anonyymi00100UUSI
Anonyymi00098 kirjoitti:
Eikö ole mukavaa, kun saat päästää pahat luonteenpiirteesi esille "nuorison" tultua kommentoimaan ja pääset vastaamaan.
Sarjakuvissa parasta on nopeatempoisuus.On kysymys valinnanvapaudesta: Joko viihtyy hitaammassa
tahdissa tai häippäsee hyppyporukkaan. - Anonyymi00106UUSI
Anonyymi00100 kirjoitti:
On kysymys valinnanvapaudesta: Joko viihtyy hitaammassa
tahdissa tai häippäsee hyppyporukkaan.Äläpä yritä haastaa riitaa MdK.
Muista, että ylläpidolla on myös sinun IP-osoitteesi. - Anonyymi00107UUSI
Anonyymi00106 kirjoitti:
Äläpä yritä haastaa riitaa MdK.
Muista, että ylläpidolla on myös sinun IP-osoitteesi.Hän on jo yp:n eli ”korkeamman tahon” erityistarkkailussa.
- Anonyymi00109UUSI
Anonyymi00095 kirjoitti:
Tämä ei ole mikään uskonasia, enkä tässäkään tapauksessa
usko, - mutta tiedän, että ilmeisesti sinuakin kiinnostaa, kun
oli pakkomielle kommentoida! 😊
/MdKEi noita jaarituksia kukaan muu kai lue kuin kirjoittajat itse.
- Anonyymi00110UUSI
Anonyymi00107 kirjoitti:
Hän on jo yp:n eli ”korkeamman tahon” erityistarkkailussa.
Se on kyllä hyvä tuo tarkkailu.
Rauhallisempi olo ja meno on ollut.
Ei pitkiä "kopiosulkeisia" eikä näkytodistuksia. - Anonyymi00112UUSI
Anonyymi00100 kirjoitti:
On kysymys valinnanvapaudesta: Joko viihtyy hitaammassa
tahdissa tai häippäsee hyppyporukkaan.Itse mainitsit nuo sarjakuvat.
Ja ne ovat nopeatempoisia.
Et voi häätää ketään pois, MdK.
Jätät allekirjoituksesi pois haastaessasi riitaa, on IP-osoitteesi ylläpoidossa.
Olet itse kertonut, että jopa erityisseurannassa.
- Anonyymi00096
Mukavaa, että anoja on palannut lomiltaan. Ehkä tämä loppukesä on palstalla vilkkaampi ennen kuin se uusi palsta avataan.
- Anonyymi00101UUSI
Jos "vilkkaudella" tarkoitat muuta kuin asiallista keskustelua, niin tiedoksi
vaan, että on muitakin kuin palstalaisia palaamassa lomilta.
Vanhat kirjoittelevat rauhassa ja se asia on vaan hyväksyttävä. - Anonyymi00104UUSI
Anonyymi00101 kirjoitti:
Jos "vilkkaudella" tarkoitat muuta kuin asiallista keskustelua, niin tiedoksi
vaan, että on muitakin kuin palstalaisia palaamassa lomilta.
Vanhat kirjoittelevat rauhassa ja se asia on vaan hyväksyttävä.Palstalla tarkoitetaan koko 80+ ryhmään. Ei yhtä aloitusta.
Näyttäisi vilkastuneen uusista aloituksista päätellen.
- Anonyymi00102UUSI
Mukava tänne on kommenttia heittää välillä, kuten muihinkin aloituksiin.
Kaikki käy. - Anonyymi00103UUSI
" Mutta odotettavissa on aika, kun tarvitsen vaan sämgyn,
yöpöydän ja sen päälle muovikupin ja mehupilin.
/MdK"
Mutta mikä kumma on mehupili?- Anonyymi00105UUSI
Mehupilli ei ole soitin, tai hälytyslaite, niinkuin esim. pajupilli,
vaan se on mehun vaahdotin. Vanhana on miellyttävää
juoda pehmeitä juomia ja saada vaahtoviikset.
/MdK - Anonyymi00108UUSI
Se pili on savonmurretta ja mehupili on eroituksena kukkopiliin, joka sekin tulenee olemaan ”sämgyn” vieressä yöpöydällä, että saa hälyyttää hoitajat vaihtamaan vaippaa.
- Anonyymi00111UUSI
Anonyymi00108 kirjoitti:
Se pili on savonmurretta ja mehupili on eroituksena kukkopiliin, joka sekin tulenee olemaan ”sämgyn” vieressä yöpöydällä, että saa hälyyttää hoitajat vaihtamaan vaippaa.
Kukkopili taitaa olla monikäyttöinen.
Sillä on mm. uskomattoman pitkä taajuusalue ja sen ääni pystyy häiritsemään jopa nettiyhteyksiä.
Mihin kaikkeen kukkopili taipuukaan, ehkä saamme joskus lukea lisää. Anonyymi00111 kirjoitti:
Kukkopili taitaa olla monikäyttöinen.
Sillä on mm. uskomattoman pitkä taajuusalue ja sen ääni pystyy häiritsemään jopa nettiyhteyksiä.
Mihin kaikkeen kukkopili taipuukaan, ehkä saamme joskus lukea lisää.Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.
Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.
Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.
Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.
Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin.- Anonyymi00113UUSI
Hil-la kirjoitti:
Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.
Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.
Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.
Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.
Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin.Koko viestiäsi en ehdi lukea, mutta alussa mainitsit tuon sähköpostiehdotuksen. Sehän ei varsinaisesti ollut sinulle/teille, se oli kommentti anolle, joka ihmetteli lukeeko kukaan MdK:n tekstejä. Hänen kommentistaan jäi mielikuva, että on kyse "chattailysta", eli kahdenkeskisestä kirjoittelusta, jota aiemmin on Nojatuolissakin paheksuttu, jopa tuomittu.
Se oli pointti.
Elämä odottaa, joten näin lyhyt selvitys, toivottavasti ymmärrettävä. - Anonyymi00114UUSI
Hil-la kirjoitti:
Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.
Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.
Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.
Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.
Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin."Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne."
"emme edes avaa ketjujanne."
ÄLä valehtele. Muista aloituksista tuodaan kommentteja tänne kiikkuun ruodittavaksi ja pilkattavaksi. - Anonyymi00115UUSI
Anonyymi00105 kirjoitti:
Mehupilli ei ole soitin, tai hälytyslaite, niinkuin esim. pajupilli,
vaan se on mehun vaahdotin. Vanhana on miellyttävää
juoda pehmeitä juomia ja saada vaahtoviikset.
/MdKSamppanjavispilä sopii hienosti mehun vaahdottamiseen.
- Anonyymi00116UUSI
Anonyymi00105 kirjoitti:
Mehupilli ei ole soitin, tai hälytyslaite, niinkuin esim. pajupilli,
vaan se on mehun vaahdotin. Vanhana on miellyttävää
juoda pehmeitä juomia ja saada vaahtoviikset.
/MdKKirjoitit mehupili. Oletko unohtanut, mikä on pili?
Tuskin on yöpyöydällä. Anonyymi00114 kirjoitti:
"Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne."
"emme edes avaa ketjujanne."
ÄLä valehtele. Muista aloituksista tuodaan kommentteja tänne kiikkuun ruodittavaksi ja pilkattavaksi.Kova väite, ettäkö valehtelisin, se ei kuulu minun elämääni, täällä ei missään muuallakaan.
Jos joku tuo, minä en ainakaan, hvvin harvoin edes luen muita viestejä.
Nuo kaksipuhelut syntyy siitä, että muita ei aina mukaan jouda, tai viitsi kirjoittaa, kun aina näitä harmeja esiin putkahtaa.
Paheksuntaa en toivo, mutta lukemista en pakota.- Anonyymi00117UUSI
Hil-la kirjoitti:
Kova väite, ettäkö valehtelisin, se ei kuulu minun elämääni, täällä ei missään muuallakaan.
Jos joku tuo, minä en ainakaan, hvvin harvoin edes luen muita viestejä.
Nuo kaksipuhelut syntyy siitä, että muita ei aina mukaan jouda, tai viitsi kirjoittaa, kun aina näitä harmeja esiin putkahtaa.
Paheksuntaa en toivo, mutta lukemista en pakota."emme edes avaa ketjujanne."
Monikossa puhuit, joten vedit itse itsesi mukaan.
Yksi linkki, jossa mm. tässä ketjussa kirjoittava tehnyt aloituksia ja tuonut ne ruodittavaksi. Niitä löytyy arkistosta lisää.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19407033/nojatuoli-! - Anonyymi00118UUSI
Anonyymi00117 kirjoitti:
"emme edes avaa ketjujanne."
Monikossa puhuit, joten vedit itse itsesi mukaan.
Yksi linkki, jossa mm. tässä ketjussa kirjoittava tehnyt aloituksia ja tuonut ne ruodittavaksi. Niitä löytyy arkistosta lisää.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19407033/nojatuoli-!Peace! ✌️
Rauhoittukaahan palstarauhan rikkojat!
Perustakaa hyvissä ajoin ikioma pilkkaketjunne!
Saatte pitää sen taatusti rauhassa!
Tämä ketju on ollut valvonnassa jo 24.5 lähtien,
kun ilmoitus poliisille lähti.
Palstan vakikirjoittajat eivät riko millään tavalla sääntöjä.
Te rikotte ja joskus pilkkanne menee jopa laittomuuksiin.
Sääntöjen mukaan kirjoittajalla on käytettävissä 5000
kirjoitusmerkkiä viestinsä kirjoittamiseen.
Säännöissä ei ole määritelty, että palstalla saa ainoastaan
käydä pilkallista vuoropuhelua.
Jos ette muuhun kykene, olette laiskoja tai peräti lukutai-
dottomia.
Palstalla on miljoona mahdollisuutta aloittaa mieleisensä
keskustelu. - Täällä teillä ei tunnu olevan menestystä!
/MdK - Anonyymi00119UUSI
Anonyymi00118 kirjoitti:
Peace! ✌️
Rauhoittukaahan palstarauhan rikkojat!
Perustakaa hyvissä ajoin ikioma pilkkaketjunne!
Saatte pitää sen taatusti rauhassa!
Tämä ketju on ollut valvonnassa jo 24.5 lähtien,
kun ilmoitus poliisille lähti.
Palstan vakikirjoittajat eivät riko millään tavalla sääntöjä.
Te rikotte ja joskus pilkkanne menee jopa laittomuuksiin.
Sääntöjen mukaan kirjoittajalla on käytettävissä 5000
kirjoitusmerkkiä viestinsä kirjoittamiseen.
Säännöissä ei ole määritelty, että palstalla saa ainoastaan
käydä pilkallista vuoropuhelua.
Jos ette muuhun kykene, olette laiskoja tai peräti lukutai-
dottomia.
Palstalla on miljoona mahdollisuutta aloittaa mieleisensä
keskustelu. - Täällä teillä ei tunnu olevan menestystä!
/MdKÄlä viitsi. Sinun sanasi ovat mitättömiä.
Sananvapaus on kaikilla. - Anonyymi00120UUSI
Anonyymi00117 kirjoitti:
"emme edes avaa ketjujanne."
Monikossa puhuit, joten vedit itse itsesi mukaan.
Yksi linkki, jossa mm. tässä ketjussa kirjoittava tehnyt aloituksia ja tuonut ne ruodittavaksi. Niitä löytyy arkistosta lisää.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19407033/nojatuoli-!Onhan Paloma ja Korppis myös tuoneet muiden aloituksista tekstejä ruodittaviksi.
Paloma tosin osallistuu itsekin muihin aloituksiin ja ihan asiallisestikin. - Anonyymi00121UUSI
Hil-la kirjoitti:
Huomenta taas ilmestyn, vaikka ei kaikilta lupaa olisikaan.
Olen harmistunut ,kun taas tuo nokittelu saa jalansijaa ja kaikenlainen nälviminen alkaa.
Toivomuksiin, että sähköposteihin turvautuisin, ei ota tuulta purjeisiin, koska minulla on lupa tänne kirjoittaa siinä missä teilläkin, kaikkeen tyytymättömät viestien lähettäjät.
Minulle ei ole koskaan tämän yli 20 vuoden aikaan tullut ylläpidon taholta moitteita, jos ei kiitoksiakaan.
Koskaan en myöskään muistini mukaan ole loukkaavasti kirjoittanut kenestäkään, en nimitellyt ketään.
En myöskään ketään kirjoittajaa nykyisin tunne oikeassa elämässä, pelkkien viestien myötä kirjoittelemme ja tykkään kaikkien kirjoituksista, joilla on jotain sanottavaa.
Yksitoikkoiseksi käy nuo muutaman sanan lauseet, ei anna minkäänlaista halua vastailla, puuttuu asia ja vastaus.
Nykypäivä ei juurikaan anna aiheita hyvään viestintään, siksi on ihanaa, että muistimme vielä pelaa ja voimme palate entisiin, niin hyviin ja antoisiin aikoihin.
Se, että pystymme vielä muistamaan ja kertoilemaan menneitä tapahtumia luulisi olevan rikkautta jo historian tuntemukselle, sillä ihminen joka ei tunne juuriaan, ei ymmärrä myöskään elämää.
Vierivät kivet eivät sammaloidu, niinkin on sanottu ja jos ajattelee miten moni meistä tämän ikäisistä ei konetta ja näitä nykyisiä laitteita tunnistakaan, meistä jotka jollakin tapaa tähän pystymme, on arvo jota pitäisi arvostaa.
Tuomme muistikuvia elämästä, meidän nuoruudestamme, sodasta ja sen kauhuista, eikö näiden asioiden lukeminen ole jo historiaa parhaimmillaan.
Mikä on asia mikä teille ei sovi?
Yksi ketju, jossa otsikko isolla, joten aivan hyvin voi jättää lukematta, jos kiinnostus ei yllä tälle tasolle.
Ketjuja voi aloittaa vaikka monta päivässä, niihin kertoa sitä ja kiinnostavaa tekstiä, emme varmaan tule kukaan sitä estämään, emme edes avaa ketjujanne.
Tätä toivon teiltäkin, joilla ei ole kuin ikävää kerrottavaa, kaikki asialliset ovat tervetulleita.
Ei varmaan mitään kivaa luettavaa viestini ole, mutta ei minustakaan nuo yhden lauseen viestit mieltä ylennä.
Itsepäinen olen ja aion kirjoittaa niin kauan, kun oma mieleni niin tahtoo, tai ylläpito sen sallii, uskallan epäillä, että tämän ketjun loppuminenkaan ei palstaa säästä noilta ilkeyksien ja valittajien taholta.
Menkää nuoremmat itseenne ja miettikää sitäkin, että ikää tulee teillekin, onko enää mitään mahdollisuutta jatkaa teidän viestittely tavoilla palstoja`?
Toivon, että tämä mahdollisuus säilyy ja saamme viestitellä jokainen omien ajatuksien esiin tuomisella, ilman sen suuremman numeron tekemisistä, mahdollisuuksia kaikilla.
Hieman poikkesin tavanomaisesta, mutta nyt oli sellainen tuntuma, että jotain olisi sanottava ja näin sitten sanoin.Hyvää ja aurinkoista huomenta!
Ensinnäkin tukeni Hil-lalle! Meillä molemmilla on vahva tahto
puolustaa palstan vanhimpien oikeutta kirjoittaa niin pitkiä
tarinoita kuin muistissa on kapasiteettia ja niihin riittää yleensä
Suomi24:n takaamat 5000 merkkiä hyvin. Puoletkin yleensä
riittää. - Mitäs, jos yritetään käyttää kaikki 5000 merkkiä kerta-
heitolla?
Aiheet ovat omasta elämästämme ja muistoistamme.
Ei siinä sen kummempia aineksia tarvita.
Kaikki sujuu Suomi24 sääntöjen mekaan.
Joka näitä sääntöjä yrittää tuunata uuteen uskoon, rikkoo tieten
tahtoen sääntöjä. Hyvä yritys, mutta helpommalla pääsee jos
perustaa oman vuoropuhelukanavan.
Me vanhat pysymme omassa tyylissämme. Se on varmaa!
Tänä aamuna heräsin hyvissä ajoin ja lähdin lenkille ennenkuin
sade alkaisi. Vilkaisin puhelinta, missä oli kuva veljen ja siskon
nostalgiamatkalta Savoon.
Olivat käyneet serkun kanssa mummon ja ukin haudalla.
Mummo kuoli 1949. Minunkin odotettiin kuolevan samana ke-
väänä, mutta tässä minä vielä istun vahvana kuin juurakkokanto.
Mummo oli kuolinvuoteellaan ja suri minun kuolemaani:
”Myö ei M:n kanssa käkkee kukuteta”!
Lenkkipolulla ei niin aikaisin ollut vielä paljon liikennettä.
Hiukan kauempana oli vanha naapuri labradorinsa kanssa aamu-
lenkillä. Heistä näki, että kiirettä ei ollut. Koira sai nuuskia ja
pysähdellä mielensä mukaan. Se luki kaikki ”aamulehdet”, välillä
häntä heilahti laiskasti kun luki jonkun koiravitsin. Koira kuljetti
isäntää eikä päinvastoin, kun näkee usein koiranomistajan kiskovan
koiraansa, joka viettinsä mukaan haistelee ja tutkii maastoa.
Naapurilla ja labradorilla on aikaa sekä itselleen että toisilleen.
Nyt on aamiainen laitettu ja syötykin. TV-uutiset ovat päällä.
Päivän ohjelmassa on siivousta. Yritän olla siivoamatta kaiken
kerralla, niin säästyn selkä- ja lonkkavaivoilta ja asunto tulee
siivottua viikonloppuun mennessä. Ei Roomaakaan rakennettu
päivässä.
Tuumasta toimeksi, eli nyt lähtee siivouspatrulli liikkeelle, sanan-
mukaisesti!
/MdK Anonyymi00121 kirjoitti:
Hyvää ja aurinkoista huomenta!
Ensinnäkin tukeni Hil-lalle! Meillä molemmilla on vahva tahto
puolustaa palstan vanhimpien oikeutta kirjoittaa niin pitkiä
tarinoita kuin muistissa on kapasiteettia ja niihin riittää yleensä
Suomi24:n takaamat 5000 merkkiä hyvin. Puoletkin yleensä
riittää. - Mitäs, jos yritetään käyttää kaikki 5000 merkkiä kerta-
heitolla?
Aiheet ovat omasta elämästämme ja muistoistamme.
Ei siinä sen kummempia aineksia tarvita.
Kaikki sujuu Suomi24 sääntöjen mekaan.
Joka näitä sääntöjä yrittää tuunata uuteen uskoon, rikkoo tieten
tahtoen sääntöjä. Hyvä yritys, mutta helpommalla pääsee jos
perustaa oman vuoropuhelukanavan.
Me vanhat pysymme omassa tyylissämme. Se on varmaa!
Tänä aamuna heräsin hyvissä ajoin ja lähdin lenkille ennenkuin
sade alkaisi. Vilkaisin puhelinta, missä oli kuva veljen ja siskon
nostalgiamatkalta Savoon.
Olivat käyneet serkun kanssa mummon ja ukin haudalla.
Mummo kuoli 1949. Minunkin odotettiin kuolevan samana ke-
väänä, mutta tässä minä vielä istun vahvana kuin juurakkokanto.
Mummo oli kuolinvuoteellaan ja suri minun kuolemaani:
”Myö ei M:n kanssa käkkee kukuteta”!
Lenkkipolulla ei niin aikaisin ollut vielä paljon liikennettä.
Hiukan kauempana oli vanha naapuri labradorinsa kanssa aamu-
lenkillä. Heistä näki, että kiirettä ei ollut. Koira sai nuuskia ja
pysähdellä mielensä mukaan. Se luki kaikki ”aamulehdet”, välillä
häntä heilahti laiskasti kun luki jonkun koiravitsin. Koira kuljetti
isäntää eikä päinvastoin, kun näkee usein koiranomistajan kiskovan
koiraansa, joka viettinsä mukaan haistelee ja tutkii maastoa.
Naapurilla ja labradorilla on aikaa sekä itselleen että toisilleen.
Nyt on aamiainen laitettu ja syötykin. TV-uutiset ovat päällä.
Päivän ohjelmassa on siivousta. Yritän olla siivoamatta kaiken
kerralla, niin säästyn selkä- ja lonkkavaivoilta ja asunto tulee
siivottua viikonloppuun mennessä. Ei Roomaakaan rakennettu
päivässä.
Tuumasta toimeksi, eli nyt lähtee siivouspatrulli liikkeelle, sanan-
mukaisesti!
/MdKHuomenta-päivää@
On ollut vaikea sopeutua vieraitten lähtöön. Paripäiväinen yhdessä olo oli tapahtumarikas.
Eka hetkien kankeus katosi hetkessä ja keskipisteeksi nousi mieheni viehättävä lapsenlapsenlapsi teini-ikää lähestyvä neitonen.
Kaikki tapahtui "Just in time", kuten mieheni tytär pruukaa sanoa. Kuten se tiistai-illan ajo kesämökilleni kauniisti laskevan auringon värjätessä niemeni satumaaksi.
Tai kun mieheni pojan auto ajoi pihaan, minä nostin ison uunipannullisen lohikiusausta uunista. Ei kun syömään, hyvin ruoka maistui matkalaisille.
Ensiviikolla esikoisen perhe saapuu korpeen ja prinsessakin, kohta 7 kk vanha. Kehityskäyrätkin mukailevat esikoisen vauvakirjaan merkittyjä kehityskäyriä. Katselin juuri instasta kuvia Pernu beatsiltä, prinsessan eka ulkomaanreissulta.
Tänään pistäydyn keskustassa katsomassa kansainvälistä markkinatapahtumaa. Josko sieltä tarttuisi jotain mielenkiintoista mukaan.
Kivaa päivää kaikille.- Anonyymi00122UUSI
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta-päivää@
On ollut vaikea sopeutua vieraitten lähtöön. Paripäiväinen yhdessä olo oli tapahtumarikas.
Eka hetkien kankeus katosi hetkessä ja keskipisteeksi nousi mieheni viehättävä lapsenlapsenlapsi teini-ikää lähestyvä neitonen.
Kaikki tapahtui "Just in time", kuten mieheni tytär pruukaa sanoa. Kuten se tiistai-illan ajo kesämökilleni kauniisti laskevan auringon värjätessä niemeni satumaaksi.
Tai kun mieheni pojan auto ajoi pihaan, minä nostin ison uunipannullisen lohikiusausta uunista. Ei kun syömään, hyvin ruoka maistui matkalaisille.
Ensiviikolla esikoisen perhe saapuu korpeen ja prinsessakin, kohta 7 kk vanha. Kehityskäyrätkin mukailevat esikoisen vauvakirjaan merkittyjä kehityskäyriä. Katselin juuri instasta kuvia Pernu beatsiltä, prinsessan eka ulkomaanreissulta.
Tänään pistäydyn keskustassa katsomassa kansainvälistä markkinatapahtumaa. Josko sieltä tarttuisi jotain mielenkiintoista mukaan.
Kivaa päivää kaikille.Löysin vertailun kaupunkiasumisen ja maalla-asumisen
välillä 2000-alkupuolelta, kun olin muuttanut maalle:
-Kaupunki -
”Kerrostaloasunnossa on siedettävä kaikenlaisia ääniä.
Naapurien riitelyt eivät ole enää yksityisasia, vaan ehkä
joudut tahtomattasi kuuntelemaan välien selvittelyjä.
Joku naapuri harrastaa äänekkäitä koko yön kestäviä juhlia.
Jotkut synttärijuhlat voi ymmärtää, mutta jos sama naapuri
täyttää vuosia joka viikonloppu niin se on puuduttavaa.
Nuoremmat naapurit voivat kuvitella että kaikki samassa
rapussa asuvat ovat hard rockin kuuntelijoita, ruuvailevat
auliisti stereot täysille, niin että porsliinit kaapissa keikkuvat.
Ja kun uupuneena kaadut sänkyysi, niin seinän takana voi
olla naapuri joka KUORSAA niin isosti, että et varmasti nuku.
- Maaseutu -
On ihanaa asua maalla! Naapureita on lähellä, mutta
heidän taloihinsa on matkaa runsaat 5 m.
Ainoa asia mikä viime kuukauden aikana on häirinnyt,
on hiirenloukku joka paukahtaa silloin tällöin keittiön
alakaapissa.”
-----
Asun taas kerrostalossa runsaat 20 vuotta myöhemmin.
Ei ole minkäänlaisia häiriöitä. Liekö sitten eroa, kun asuu
senioritalossa, missä yksinäiset vanhukset eivät elä kovin
äänekästä elämää? - Ei asiattomien juoksentelua rappu-
käytävässä, kun rappukäytäviä ei ole. On vaan hissi ja
kerroksissa mennään luhtikäytävälle. Ulko-ovesta pääsee
sisälle omalla koodilla ja klo 18 jälkeen vaan erikoisella
”taggilla”, joten ulkopuolisten pääsy asumisosastoon on
tehty mahdollisimman vaikeaksi.
Taloyhtiön toimenpiteet ovat lisänneet turvallisuuden-
tunnetta huomattavasti juuri ulkopuolisten ulko-oven
käytön estämisellä tai vaikeuttamalla.
/MdK
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.892783Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt442313Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.391113- 36971
Äimän käki
Olen vähää vaille viisikymppinen mies, ja olen elellyt ilman parisuhdetta parisen vuotta. Nyt vihdoin ja viimein tuntuu,153839Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?58690Paikallinen autokorjaamo
Kyllä alkaa vituttamaan, palvelua haluaisi niin jono ovelle ja yksi myyjä. Auto valmistunut kuntoon niin kukaan ei ilmoi76552 km on nykyään liian pitkä koulumatka
Hesarissa päivitellään lapset joutuu nyt kulkemaan 2 km kouluun jösses. Ruostefillarilla tuo matka menee vaikka miten äk42582- 36561
- 21555