KIIKKUSTUOLI !

Huomenta uuden viikon alkuun, pilvistä näyttää olevan, ehkä vettäkin saamme tänään.
Pojantytär lapsineen tulee käymään, on kiva tavata lapset, tytär kuusi ja poika kohta kolme, harvoin käyvät, kun Lahdessa asuvat, mutta nyt äiti lapsineen kesällä voivat pidemmän ajan näissä maisemissa olla.
Äidin lomakin on varmaan lyhentynyt nykyisin, ennenhän opettajat lomaili koko kesäkuukaudet, isä töitä pakertaa.
Oikeastaan juuri tämä tytär useimmin piipahtaa luonani, paikallisilla niin kiire, että eivät jouda kyläilemään.
Muualla asuvat tyttären lapset perheineen kerran vuoteen tulevat minua tapaamaan, no pakko on tähän tyytyä.
Tätä se on tämä elämä, ennen kaikki lähellä asuivat, nyt maailma on vienyt mukaansa.

Jotenkin tuntuu asiat taas vähän vaikeiksi muuttuvan ja apua joudun pyytämään, micro teki topin, suihku VC:sä vuotaa, taulut seiniltä tippuu, vaikka kiviseinään tarkoitetut koukut onkin, kukat kuolee toinen toisensa jälkeen.
Syynä luulen olevan mullan huonous, koska hoito samanlaista kuin edellisinä kesinäkin, eikös tässä jo harmia riittävästi.
Osasin kaalikeitonkin eilen pohjaan keittää, olin koneella kirjoittamassa ja liian kuumalle kattilan jätin, kun menin katsomaan keitto kattilan pohjassa, onneksi, maku ei palaneelta maistunut, mutta ei kaikkein parasta kuitenkaan ollut.
Välillä tuntuu, että kaikki harmit kasaantuu ja kun siihen sitten muistiani joudun rasittamaan, kun ei mieleen tule tuiki tavalliset asiatkaan, siksi tämä kirjoittelu antaa uskoa, että vielä jotain muistan.
Muutenkin olo eilen oli hutero, liekö paha mieleni sen aiheuttanut, tuntui kun tukea jatkuvasti tarvitsin.
Verenpaineen mittasin, kaikki siltä osin ok.

Jospa uusi päivä ja uusi viikko asiat korjaa, kampaajaakin koetin tilata koneelta, mutta ei aikoja, kai kesälomalla ovat koko porukka.
Oikeaan saumaan nuo vieraani tulevat, ehkä siitä parannusta tähän sekavaan elämääni saan.
Tytär tuntee nämä tietokoneet, kuin myös muut laitteet, ehkä apu häneltä löytyy.

Paistamani kuha filee ei tällä kertaa niin hyvältä maistunut, kuin aiemmin, voiko mieliala saada ruuankin makuun vaikuttavan harmin aikaan?
Ahven on kyllä niitä kaloja joita mieluusti minäkin söisin, kuhan lisäksi. muista en liioin välitä, valmistapakin siihenkin hommaan vaikuttaa.

Nythän matkailu on Lappiin kovasti kasvamassa, kun etelän helteet eivät houkuta, vaikka helteiden sekaan kai me täälläkin joudutaan, se kysyy voimia meiltä vanhuksilta, toki kaikilta, mutta vanhukset lasketaan siihen hauraaseen joukkoon.
Ei nuo hallituksen toimetkaan mitään iloa vanhuksille lupaa, jos ei toisillekaan, aina saa kuulla miten asiat huonontuvat.

Tulipa nyt ikävyyttä sisältävä viesti, mutta hyvä, että johonkin voi harminsa purkaa, uskoen että helpottaa.
Huominen, ehkä jo tämä päivä voi ilon tuoda, otan itseäni niskasta kiinni ja kohta asiat rullaa,,,, tai sitten ei.
Enempää ei voi itseltäänkään vaatia, kuin sen mihin kyvyt riittää.

Iloa teille joilla harmit kiertää, kyllä nämä asiat kuntoon saadaan täälläkin.

Päivä on jo puolessa, kun täältä naapurista tulen moikkaamaan.

Hil-lan ja Korppiksen viestejä lukiessa tuntuu niin tutulta ja
"kotoisalta". Korppiksen saamat ampiaisenpistot ovat tuttuja
niiltä ajoilta. kun oli luumujen poimimisaika, ja tiesin, että se on
vaarallista touhua, kun imelännälkäiset ampiaiset pörisevät ja
puolustavat saalistaan. Joka kesä jouduin käymään lääkärissä,
kun oikea käsi oli kuin moukari, turvoksissa ja kutiava. Valokuvia,
joita itsesäälistä olin ottanut, on tallessa vieläkin. Valitettavasti
ei voi tänne liittää vertaistueksi.

Ja Hil-la! Kun joku asia alkaa mennä pieleen, niin silloin saa val-
mistautua siihen, että silloin voi kaikki mennä pieleen, ryhtyipä
mihin touhuun tahansa. Kai siinä on joku lainmukaisuus, että niin
tapahtuu. Parasta pitää "ommoo lommoo" ja heittäytyä vaan
pitkälleen. Uusi päivä taas kaiken muuttaa voi! sanoi joku runoilija.

Pahin katastrofipäiväni oli joskus 80-luvulla, kun piti tulla illalla
vieraita. En tarkoita, että vieraat olisivat olleet katastrofi, vaan ne
esivalmistelut, että kaikki sujuisi hyvin työpäivästä huolimatta.

Olin laittanut paistin uuniin jo ennen töihin lähtöä ja uunin
taimerin päälle, että uuni menee päälle määrättynä aikana.
Mitään ei ollut tapahtunut kun tulin kotiin. Ruokailu myöhästyisi.

Laitoin tiskikoneen päälle ja hetken kuluttua, kun tulin keittiöön,
lainehti lattia liukkaasta tiskivedestä, matonpätkän vein pyykki-
koneeseen. Hetken päästä alkoi pesuhuoneesta kuulua kauheata
kolinaa. Pyykkikoneesta oli toisen puolen iskunvaimentaja mennyt
rikki!
Silloin sanoin, että nyt en uskalla koskea kahvinkeittimeen, se hyppää
varmaan silmille!

Kun sitten tein valuutusyhtiölle ilmoituksen ja sanoin, että nyt luulette
varmaan että valehtelen, kun kerron kolmen kodinkoneen menneen
rikki samana päivänä.
Mutta kun he kuulivat, että koneet oli ostettu samanaikaisesti uuteen
taloon, niin eivät ihmettelleet ollenkaan. Koneilla on tietty käyttöikä,
jonka jälkeen ne alkavat hajota. Oli sama valmistaja, joka oli tehnyt
kodinkoneemme. Pakastin- ja jääkaappi kestivät koko asumisajan.

Tänään en ole saanut mitään kummosta aikaan. Olen käynyt vaan
lenkillä. Olen onnitellut serkkua, joka täyttää 85 vuotta tänään.
Muisteltiin lapsuutta, miten ihana oli tavata, kun meitä lapsia oli
yhteensä 10 villikkoa yhdessä leikkimässä.
Kävin myös apteekissa täydentämässä lääkevarastoa.
Olen hieman jälkijunassa aikatauluni kanssa, on ruokailuaika, joten
lähden tästä hellapoliisin tehtäviin. Sen jälkeen voi käydä niin, että
paiskaan maate sohvalle ruokaa sulattelemaan.

Ei ne ohjelmat kummosia tarvitse olla, kun aika hoitelee oman osuu-
tensa ja huomaa kohta, että taas ollaan illassa.

Rattoisaa maanantaita!
/MdK