Voiko masennus vaikuttaa siihen, että tulee hirveän mustasukkaiseksi. Olen itse sairastanut vakavaa masennusta ja olen ollut siitä sairaalahoidossa. Siitä on nyt n.vuosi aikaa kun lopetin viimeisimmätkin psykiatrikäyntini. En tunne enää olevani masentunut, mutta paraneminen vie kuitenkin kuulemma montakin vuotta..siis ennen kuin on TÄYSIN toipunut. Olen todella mustasukkainen poiakaystävääni kohtaan, siis ihan kuin se mustasukkaisuuskin olisi joku sairaus!...voiko masennus vaikuttaa tälläiseen? joku jälkitauti?!
MUSTASUKKAISUUS?!
minävaan2
2378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla oli nuorena suhde,joka perustui fyysiseen kemiaan ja seksiin tämän kumppanin aloitteesta. Suhde muuttui vakavaksikin jossain vaiheessa ja kuvittelin että se oli aitoa rakkautta. Kyse ei ollut kuitenkaan mistään positiivisesta ilmiöstä, ennemminkin jostain hullaantumisen ja hormonien coctailista. Niinpä tämä ihminen kietoi minut sairaalloisen mustasukkaisuuden verkkoonsa ja sairastutti minutkin. Huomaamattani aloin olla yhtä mustasukkainen kuin hän ja se ajoi minut hulluuden partaalle, voimakastahtoinen kun olen. En pystynyt enää irrottautumaan hänestä, vaikka kaikki merkit näyttivät siltä ettei kannata missään nimessä jatkaa näin luonnotonta suhdetta, missä kumppani tekee mitä haluaa selän takana toisten kanssa (esim suojaamaton seksi) ja oireilee kotona mustasukkaisuuspuuskissaan.
Tuontyyppinen tunnetila on kuitenkin vain osa aikuisuuteen kasvamista. Jos ei pääse asiasta yli, ei ole vielä kypsä eikä ole kohdannut oikeita ihmisiä elämässä. Jonkinlaista ihmisriippuvuuttakin siis mustasukkaisuus kuvastaa.
Hyvin tyypillistä isommilla paikkakunnilla jossa suku, ihmiset ja koko maailma on hajallaan toisistaan- ja silloin, kun itsetunto on jotenkin alamaissa, eikä tunne itseään tasavertaiseksi kumppaninsa kanssa. Siksi sopii kyllä masennuksenkin kuvaan ja ulkopuolinen, asiallinen keskusteluapu onkin hyväksi.
Ehkä olisi syytä kääntää uusi lehti elämässä ja hakea tasapainoa joko nykyisestä suhteesta tai korjata se kokonaan uudella ihmisellä. Riippuu monesta asiasta ja siitä, kumpi tämän tunteen enemmän oikeasti aiheuttaa, oma vääristynyt mieli vai kumppanin käyttäytyminen.
Mielenrauhan tavoittelu on tärkeä asia. Jokin mustasukkaisuuden tunteessa aina kertoo, että tunneasiat eivät ole kohdallaan ja pitäisi löytää uusia ihmissuhteita esim työelämän tai omien harrastusten avulla ja parantua niiden kautta näkemään tätä elämää kuten pitääkin, ilman turhaa itsensä raastamista katselemalla toisen vieruskumppanin elämää kuin pullonkaulan läpi.
Todellinen tilanteesi ei tässä ilmene, millä tavalla mustasukaisuutesi ilmenee ja mikä on alkusyy, mutta on selvää, ettei sellaisen tunteen kanssa mikään suhde toimi vakaalla pohjalla. viimeistään sitten, kun seksi alkaa maistua puulta, tosivaikeudet alkavat.
Rakenna itsesi pois tästä tunteesta, hanki vaikka uusia ystäviä tai muuta. Tee mitä tahansa, jotta et sitoisi mielessäsi yhtä ihmistä liian lähelle itseäsi. Eläkää ja hengittäkää, molemmat, rinnakkain ja erillään.
Parisuhde on sellainen, että molemmilla on oltava varaa liikkua, vaikka yhteenkuuluvuus on pääasia. Jos henkinen yhteys puuttuu, voi olla tilanne sellainen, että ette sovikaan oikein yhteen ja tunnet itsesi ulkopuoliseksi parisuhteessasi. Myös teidän erityyppinen sosiaalinen käyttätyminen voi olla pohjalla tunteillesi. Katso, ettet ole ainakaan kateellinen kumppanillesi jostakin. Korvaa sellainen mieliala tekemällä itse jotakin,josta voit olla aidosti ylpeä.
Eikä sinun tule olla sellaisesta ihmisestä mustasukkainen, joka ei ole sielunkumppanisi sillä tavalla kuin toivot. Ravistele itsesi hereille, ennen kuin turhat ajatukset vievät voiton. Hae päivänvaloon ne myönteisimmät ajatuksesi teidän välissänne suhteessa. Löytäkää arjen keskelle parantava, leppoisa huumori, joka pitää kiinni elämästä tässä ja nyt.
Osasitpa selittää sen hienosti...kai tästä jää jotain nyt mieleenkin..:)