Nimimerkki "...." kirjoitti otsikolla "huhhuijaa" siitä, miten uuden opiskelijan pää menee pyörälle yliopistomaailmaan astuessa kun kaikkialla on niin paljon uusia asioita ja ilmiöitä.
Jo muutaman vuoden opiskelleena (HY) voin sanoa, että tuo alun sekaannus ei hellitä. Yliopisto on maan byrokraattisin laitos, jossa on komiteoita, työryhmiä ja muita konklaaveja joka lähtöön. Koko ajan puhutaan, paperia ja roskapostia suolletaan tuhottomia määriä, mutta mitään ei tapahdu. On puhelinaikoja, tapaamisaikoja, rakennuksia, huoneita, tiedotustilaisuuksia, kokouksia, tiedotteita, kampanjoita, vaaleja, lausuntoja ja vaikka mitä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että oikealla kädellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä vasen käsi tekee.
Eli tiivistettynä: Yliopisto laitoksena on kuin suoraan Kafkan painajaisista.
Taas meni tässä hiljattain aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin Helsingin Sanomien mielipidesivuilta muutaman piipertäjän laatiman "sydäntä riipaisevan" kirjoituksen siitä, miten Yliopistoista tulisi tasa-arvon nimissä tehdä esteettömiä vammaisia ajatellen. Sinänsä kaunis ajatus mutta voi sitä opiskelijaparkaa, joka haluaa olla aktiivinen ja pänttäämisen lisäksi seurata yliopiston tapahtumia.
Tällaista on aktiivisen opiskelijan elämä: Muista opetella uudet tietoturvasäännöt! Haluatko ulkomaille opiskelemaan? Kaikki mukaan keskustelemaan tutkinnonuudistuksesta! Mitä mieltä professorien palkkausjärjestelmästä? Uutta naistutkimuksessa! Miksi unicafesta ei saa kunnollista kasvisruokaa? Miksi kampuksen kaikkia opasteita ole painettu ruotsiksi? Tule mukaan poikkitieteelliselle luennolle, aiheena jääkauden fossiililöydot Punkaharjun luoteisosasta! Kiinnostaisiko Dworkin-lukupiiri? Muista Amnestyn järjestämä mielenosoitus huomenna! Ja sitten vielä: Kaikki mukaan rakentamaan esteetöntä opiskeluympäristöä, myös raajattomilla lobotomiapotilailla tulee olla oikeus opiskeluun!
Joskus tekisi mieli juoda 0,7 litran pullo viinaa ja vetää peitto pään päälle. (Seuraavan aamun päänsärky ei ole mitään verrattuna siihen, joka vaivaa tavallista opiskelijaa päivittäin.)
Jo muutaman vuoden opiskelleena (HY) voin sanoa, että tuo alun sekaannus ei hellitä. Yliopisto on maan byrokraattisin laitos, jossa on komiteoita, työryhmiä ja muita konklaaveja joka lähtöön. Koko ajan puhutaan, paperia ja roskapostia suolletaan tuhottomia määriä, mutta mitään ei tapahdu. On puhelinaikoja, tapaamisaikoja, rakennuksia, huoneita, tiedotustilaisuuksia, kokouksia, tiedotteita, kampanjoita, vaaleja, lausuntoja ja vaikka mitä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että oikealla kädellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä vasen käsi tekee.
Eli tiivistettynä: Yliopisto laitoksena on kuin suoraan Kafkan painajaisista.
Taas meni tässä hiljattain aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin Helsingin Sanomien mielipidesivuilta muutaman piipertäjän laatiman "sydäntä riipaisevan" kirjoituksen siitä, miten Yliopistoista tulisi tasa-arvon nimissä tehdä esteettömiä vammaisia ajatellen. Sinänsä kaunis ajatus mutta voi sitä opiskelijaparkaa, joka haluaa olla aktiivinen ja pänttäämisen lisäksi seurata yliopiston tapahtumia.
Tällaista on aktiivisen opiskelijan elämä: Muista opetella uudet tietoturvasäännöt! Haluatko ulkomaille opiskelemaan? Kaikki mukaan keskustelemaan tutkinnonuudistuksesta! Mitä mieltä professorien palkkausjärjestelmästä? Uutta naistutkimuksessa! Miksi unicafesta ei saa kunnollista kasvisruokaa? Miksi kampuksen kaikkia opasteita ole painettu ruotsiksi? Tule mukaan poikkitieteelliselle luennolle, aiheena jääkauden fossiililöydot Punkaharjun luoteisosasta! Kiinnostaisiko Dworkin-lukupiiri? Muista Amnestyn järjestämä mielenosoitus huomenna! Ja sitten vielä: Kaikki mukaan rakentamaan esteetöntä opiskeluympäristöä, myös raajattomilla lobotomiapotilailla tulee olla oikeus opiskeluun!
Joskus tekisi mieli juoda 0,7 litran pullo viinaa ja vetää peitto pään päälle. (Seuraavan aamun päänsärky ei ole mitään verrattuna siihen, joka vaivaa tavallista opiskelijaa päivittäin.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä hirvittävä byrokratia tuntuu olevan lähinnä Helsingin yliopiston ongelma, nimittäin täällä Turussa ainakin asiat ovat vielä hahmotettavissa. Byrokratiaa on kaikissa yliopistoissa, mutta ainakaan täällä asia ei opiskelijoita juurikaan kosketa (ellei asia hiljattain ole muuttunut). Yliopiston henkilökunta sen sijaan joutuu kyllä tämän byrokratian hampaisiin, mutta eipä se silti ole mitään verrattuna HY:n touhuun. Täällä sentään vielä muistaa jokseenkin oman tiedekunnan työryhmät, ja niillä on jopa omat selkeät tehtävänsäkin. Hallintoasioillekin löytyy ainakin vielä toistaiseksi omat hoitajansa, ei tarvitse opetushenkilökunnan rasittaa itseään näillä.
Mutta HY taitaa vielä tänäänkin elää sitä Aleksanterin Yliopisto-aikaansa.
Kafkamaisin taidat olla itse, jos nyt tyypilliseen kahvilahengaaja-tyyliisi lavennetaan kafkamaisuus kaikenlaisen epäselvän alaa peittämään. Tekstisi on nimittäin sekava vailla mitään kunnon kärkeä.
Kömpelyytensä laen se saavuttaa niputtaessasi esteettömyyskysymyksen ylimalkaisten kokous- ja roskapostilitanioiden kanssa yhteen, pinnistäen siitä vielä heittoon raajattomista lobotomiapotilaista, joka ehkä pikaistuksissasi tätä kyhäelmää kirjoittaessasi (mikä lieneekään sen todellinen ponnin? Epäonnistuiko mieliohjelmasi videointi taas? Vaikuttaako yhä siltä, että solukämppiksillä vain on niin paljon enemmän elämää?) tuntui räväkältäkin satirisoinnilta, mutta on yksinomaan typerää mauttomuutta.
Jos ongelmasi todella on se, ettet pysty yliopiston menoista suodattamaan itsellesi olennaista osaa, etkä kykene edes niin helposta ja ilmeisestä aiheesta kuin yliopistojen byrokraattisuus sommittelemaan tuon parempaa kiistakirjoitusta, lienee aika, että käyt opintotoimiston kautta kuittaamassa itsesi ulos. Hei, niillä, joista kitisit, on sentään vain fyysinen este. Ja sekin kai lähinnä sinä.
Harvoin törmää yhtä ylimieliseen ja nuivaan suhtautumiseen kanssaihmisten mielipiteitä kohtaan, kuin mitä viestistäsi paistoi läpi.
Onko kaiken tekstin oltava valmiiksi mietittyä, virheetöntä ja kestävästi perusteltua? Silloin olet väärällä palstalla, tällä on aika paljon meitä "ylimalkaisia kahvila-hengaajia".
Tekstini on tarkoituksella sekava, ensinnäkin se mielestäni sekavuus on hyvä tyyli kuvaamaan sekavaa aihetta. Toiseksi, en ollut miettinyt sitä kokonaan valmiiksi koska kirjoituksen aihe ei mitenkään ole omaa sydäntäni lähellä. Moni muu tuntemani opiskelijatoveri taas kärsii kuvailemistani ilmiöistä. Varsinainen ärsyke viestin kirjoittamiseen oli sen alussa mainitsemani toinen viesti. Sen, ja myös oman viestini esille tuoma ongelma on todellinen.
Haluan vielä korjata muutamia harhakäsityksiäsi:
- minulla ei ongelmia suodattaa itselleni Yliopiston tarjonnasta niitä itselleni tärkeitä asioita.
- en asu solukämpässä
- en omista videoita
Ainakin toiselle viestiini vastanneista sen pointti oli, tyylistä huolimatta, mennyt perille. Joten mikä on? Oletko todellakin noin ylimielinen tiukkis joka ottaa kaiken haudanvakavasti vaiko osuiko siitä jokin osa omaan nilkkaan? Ensimäisessä tapauksessa toivotan onnea valitsemallasi tiellä, jäkimmäisessä tapauksessa pyydän anteeksi.
Älä itse suhtaudu noin vakavasti, että ryhdyt oikein huolekkaasti listaamaan asumisiasi ja videottomuuksiasi parin retorisen heittoni tähden.
Pistin hanttiin vain siksi, että suhtauduit esteettömyysasiaan niin väheksyvästi, jopa aggressiivisesti, ja yhdistit sen epämääräisten turhuuksien joukkoon. Viimeisimmän viestisi alku hieman mukailtuna, "harvoin törmää yhtä ylimieliseen ja nuivaan suhtautumiseen kanssaIHMISIÄ kohtaan", voisi olla analyysi omasta avauksestasi. Itselläni on kaikki raajat ym. toimintakykyisinä tallella, mutta en todellakaan lähtisi vähättelemään kysymystä liikuntaesteisten opiskelumahdollisuuksista - ainakaan siinä mitassa, että pudottaisin sen muitta mutkitta samalle tasolle joidenkin yliopiston käytäväkokousten ja harrastekerhojen kanssa.
...eli toisin sanoen arvaukseni siitä, että jokin viestissäni loukkasi, osui oikeaan. Sitä taisinkin jo pyytää anteeksi.
Ei viestini tarkoitus ollut alunperinkään ottaa kantaa esteettömyysasiaan eikä varsinkaan halventaa sellaisia, joita asia koskettaa. Olin siinä uskossa, että tämä kävisi tekstini yleisestä sävystä ilmi (jo se, että rinnastan sen johonkin fossiililuentoihin on niin yliampuvaa että luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän mistä tekstissä oikeasti oli kyse). Henkilökohtaisesti pidän esteettömyyttä tavoittelemisen arvoisena asiana.
Eli taas päästään tähän vakavasti ottamiseen. Miksi asioista ei voisi välillä heittää härskiäkin läppää?
MUTTA ASIAAN:
Viimeisessä lauseessasi osut mielestäni hämmästyttävän hyvin asian ytimeen: syytät minua siitä, että tiputan esteettömyysasian muitta mutkitta samaan roskakoriin kaikkien muiden käytäväkokousten ym. hölönpölyn kanssa. Mielestäni juuri tämä on se kaikkein suurin vaara siinä, että yliopistolla on niin suuri ja ennen kaikkea sekava ja täysin jäsentelemätön tarjonta jos jonkinlaista aktiviteettia: humpuukin erottaminen tärkeistä asioista on vaikeaa ja tärkeiden asioiden puolesta puhujat eivät saa ääntään kuuluviin. Tämä on se ongelma, mitä alunperin yritin (ilmeisesti huonolla menestyksellä) valoittaa.