Kovat kokemukset on tehneet minusta sen, minkälainen olen. Olen hyvin rikkonainen ja minun on vaikeaa luottaa ihmisiin, mutten ole päästänyt itseäni katkeroitumaan. Epäilen kuitenkin, että haluat sellaisen vähän helpomman tapauksen elämääsi. Olen matkanvarrella traumatisoitunut, mutten mikään pahantahtoinen kuitenkaan. En halua kenellekään pahaa ja yritän parhaani, jotta toipuisin.
Hyvää yötä ja kauniita unia!
Anonyymi-ap
10143
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käytkö terapiassa?
En enää, keskustelu ei poista traumoja. Traumat on kehossa, joten teen kehollisia harjoituksia.
Käytkö sinä palstaäikältö typeriä kyselevä typerien mielikuvien ruokkija? Ehkä syytä olis
Tarkoitatko palstasetä sitä varjonyrkkeilyä kun hakkaat kaikille kaikkea pahaa täällä netissä rytmikkäästi?
traumoja on hyvin monilla meistä usko pois.. ne voi liittyä eri juttuihin.. mulla traumat lävähti päin näköä vuosien jälkeen lasten saannin myötä.. tajusi että nuohan ovat kuin minä.. että mites heille sitten käy elämässä.. jos se meneekin ihan samalla kaavalla kuin omani.. ei voi tietää.. minulla traumat on hallinnassa pystyn olemaan miehen kanssa vaikka heti jos hän on vaan oikeanlainen tyyppi siitähän se on kiinni oikein sanottu tuo että ei se vatvominen mitään auta ne on sinulla kokoajan ja minullakin on ollut siis jo kymmenen vuotta varmaan mutta ei ole oireillut näin pahasti sillon joskus kun viime vuosina on oireillut
Jos ne traumat "lävähtää päin näköä", niin silloinhan niitä voi alkaa hoitamaan. Kaikki ei saa sitä mahdollisuutta. Uskon, että voin elää parempaa elämää, kun työstän niitä pois. Kun ikää tulee, niitä oireita tulee lisää, jollei niille mitään tee. Ja se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä. En halua elää jatkuvassa ahdistuksesta, vaan todellakin haluan työstää niitä pois. Miksi sinä et halua traumoistasi eroon? Kuinka pahoja oireita sinulla on?
Itse kipuilen ptsd:n kanssa ja minun on vaikea välillä päästä sängystä ylös tai ovesta ulos. Tai syödä ruokaa. Rauhoittua. Nukun huonosti ja olen purrut hampaani hajalle (korjattu on jo osin ja kisko löytyy). Todellakin teen sen parhaani mitä osaan, muuten tämä elämä ei ole elämisen arvoista ja olisi samantekevää kuolla pois.
Ilmeisesti kaikilla on jotain traumoja, mutta toisilla ne voi olla niin pahoja, ettei pysty elämään lainkaan ja haluaa pois kärsimyksestä. Onko sinulla kokemusta tappouhkauksista tai siitä, että jäät nippa nappa henkiin, kun on kidutettu henkisesti ja saat sairaskohtauksen?
Onko sinulle annettu juoman joukossa tyrmäys tippoja ja raiskattu? Minulla on lukemattomia paskoja kokemuksia. Hyväksikäyttöä, riistoa, alistamista, väkivaltaa henkistä ja fyysistä. Niitä ei saa pois toivomalla, eikä niiden kanssa opi elämään.
Kaltoinkohtelua, väkivaltaa ja hylkäämistä lapsuudessa. Tällaiset asiat todellakin täytyy yrittää hoitaa pois, vanhemmiten ne traumat eskaloituu pahemmiksi, eivät katoa itsestään.
Ei traumojen kanssa kuulu elää, vaan niitä pitää hoitaa. Tästä pätkästä jonka täällä kuljemme, kannattaisi tehdä mahdollisimman hyvää ja kivutonta. Jollei sitten ole masokisti.
Sitkeä olen, siksi olen täällä ja myös siksi etten halua että kiusaajat voittaa.
Ja lisäksi, jos et katkaise ylisukupolvisia traumojasi, siirrät ne tiedostamattasi omille lapsillesi. Tietysti kaikki eivät tiedosta näitä asioita, eikä se ole silloin sinun vikasi. Toisille tulee nämä asiat vastaan ja vasta silloin ymmärtää, että ei voi jatkaa niin kuin ennen.
Esimerkiksi itse en ymmärtänyt, miten lapseni isä lähti mustamaalaamaan viikonloppuisin minua pienelle lapsellemme. Olin lähivanhempi, mutten ymmärtänyt että joku voi käyttää lasta koston välikappaleena. Ihmettelin vain lapseni vihamielistä käytöstä minua kohtaan.
Nyt isän kuoltua, on iso urakka saada välit kuntoon. Pienesti ollaan lähennytty, mutta en koskaan voi kertoa hänelle mitä hänen isänsä teki minulle ja myös miten kohteli lastaan. Siitä kannan surua, kun en voi kertoa totuutta. Totuus on minun elämäni tärkein arvo, mutten voi uhrata lastani ja tulen olemaan aina huono äiti hänen silmissään ja jotenkin epäonnistunut ressukka. Työkyvyttömyyseläkkeelläkin olen, kun en töihin kykene, vaikka haluaisinkin.
Onkohan palstaäijän kerronnassa vähän liikaakin kerroksia? Koko värisuora ns jopa
Voimia, on vaikea nousta kehollisten traumojen kanssa normaaliin elämään. On tottunut peittelemään itseään ja välillä viha nostaa päätään yllättävissä tilanteissa. Aistit ovat joko ylivalppaat tai kävelee ja tekee asioita kuin unessa. Tekee mieli vetäytyä omaan mielikuvitusmaailmaan. Dissosioi helposti.
Kaikesta voi silti selviytyä kuin selviytyäkin, ihmisen mieli ja keho on viisas. Se suojelee ihmistä, mutta tie toipumiseen voi olla pitkä. Voimia 💛
Hyvää huomenta.