Oletko laittanut välit poikki sinun oman lapsuuden perheeseen?

Seiniä vain. Tyhmiä naapureita? Jotka kyselee miksen ole löytänyt ketään puolisoksi ja miksi en muuta johonkin missä löydän jonkun, jonka kanssa perustaa perheen! Ei heitä jaksa nähdä. Tuttujako? Sama ongelma! Kyselevät, koska kaikilla kavereillani on jo puoliso ja en sovi tähän taloon, jossa on lapsi perheitä!

Lapsuuden perheeni tietävät miksen kelpaa kenellekään!!!! En jaksa naapureille tai tutuille selittää... Ongelma pahentui, kun viimeinenkin minun vapaalla oleva sinkkukaveri löysi oman rakkauden ja muutti puolison kanssa yhteen... Joten minun kaikki kaverit viettävät loman oman puolison kanssa, koska loma on niin lyhyt. He tekevät oman puolison kanssa kaikkea kivaa esimerkiksi lähtevät risteilylle.....

Edes sukulaiset eivät halua lomalla nähdä minua! Vain lapsuuden perheeni! Olen täysin epäonnistunut. Kaikkeni tein, että sukulaisille kelpaisin!

Olen. Toinen vanhempani oli väkivaltainen minua kohtaa yli 10 vuotta
Ja löi vielä kun 23v lähdin kotoa yli 15 vuotta sitten
En sen jälkeen ole kotona käynyt tai ollut yhteyksissä

Joo. Toinen vanhemmista oli arvaamaton alkoholisti ja muutenkin luonnevikainen, enkä halunnut käydä kotona sen jälkeen kun pääsin sieltä pois. Vanhempien avioeron jälkeen rakensin uudelleen suhteen terveeseen vanhempiani, alkoholistin kanssa en ollut enää tekemisissä.

En ole mutta en halua olla usein tekemisissä. Lapsuudenperheeni on monin tavoin ongelmallinen, haastava ja epäkypsä. Näin aikuisena en halua viettää aikaani liikaa kuluttavassa seurassa. Siitä katkeroituu. Terveemmät ihmissuhteeni ovat muualla.
Aloittaja kuulostaa vihaiselta, joten olisko syytä katsoa peiliin ja miettiä miten itse käyttäydyt läheisiäsi kohtaan. Oletko takertuva, syyllistävä tai läheisriippuvainen?

Trolli.

No en!

Olen vanhempieni kanssa tekemisissä ja heitä auttamassa päivittäin tai lähes päivittäin. Ei tulisi mieleenkään laittaa välejä poikki. He ovat olleet kannustavia ja rakastavia vanhempia. Nyt on minun vuoroni huolehtia heistä. Ei heillä ole muitakaan.
Naiselta

Ei ole kuin se pöljä sisko. Katkaisi suurieleisesti välit. Menetys ei ollut minun, vaan hän luuli että voi pelata pelejään. En ole laittanut estoja, mutten vastaa soittoihin enkä viesteihin. Sen verran saa piilonarsu nyt kärvistellä, kun ei ole enää ketään. No ehkä on niitä matuja sitten, kun vaaleat miehet eivät kiihoota. Paitsi jos on metrinen halko jalkojen välissä. Myös pikkupojat kiinnostaa sitä hommaa "varttunutta" naista. Yök.

Elämä on ollut aika haastavaa, kun jouduin tältä monta vuotta vanhemmalta oman elämänsä "rinsessalta'' kokemaan jo elämäni alkumetreiltä täysin armotonta ja raskas väkivaltaa. On jättänyt pahat traumat. Tuntuu kuitenkin äärettömän hyvältä, kun ei missään joudu näkemään. Ei tarvitse katsella enää missään sukujuhlissakaan yms kun virnistelee tekohymyään ja mielistelee ja näyttelee mukavaa. Naamaa leikattiin 16 tuntia, silmäluomet erikseen, tekotissit, laminaattihampaat. Ennemmin olisi tarvinnut hyvää psykiatria, mutta sairaudentuntoa ei ole. Eikä älyä.

Ajatella, että ollaan toisillemme läheisimmät sukulaiset, mutta mitään yhteistä ei ole.

Vanhempani ovat kuolleet, rakas pikkusiskoni on minun lapsuuden perheestäni jäljellä.