Ole muuta antaa kuin tämä nuoruutein

Vaikka Martti oli miehekäs, oli hän silti lempeä ja aina hyvä. Jos itse joskus tiuskinkin, niin mies ei koskaan vastannut siihen pahasti. Hän oli rehellinen, ei juonut tai polttanut. Vanhempiaan kohtaankin niin hyvä.

Ajattelin seurusteluaikanamme nuorukaisen tekemiä pieniä huomaavaisia eleitä, jotka vähitellen olivat täysin sulattaneet sydämeni. Olin päättänyt antautua hänelle kokonaan. Hän olisi se, joka saisi neitsyyteni. Eikä vain neitsyyteni vaan koko mieleni ja vartaloni, elämäni.

Mutta miten Martista oli tuollainen tullut! En keksinyt muuta kuin, että sen täytyi johtua kotikasvatuksesta. Tunsin syvää kiitollisuutta Martin isää kohtaan. Kuinka hyvän pojan hän olikaan kasvattanut! Tämä kiitollisuuden tunteeni oli puhjennut jo ensi kerralla käydessämme Martin kotona ja kerta kerralta se on kasvanut niin että siitä on tullut kuin uhkatäyteen lastattu vene, jota minun on pakko päästä purkamaan. Mutta miten?

Nyt olemme lähdössä Ameriikaan ja siellä tulisi tapahtumaan isoja asioita. Meistä tulisi perhe. Emme tienneet milloin tulisimme takaisin. Menisikö siihen ehkä vuosia? Hyvinkin menisi. Monet olivat sinne menneet, eikä heistä ole kuulunut sen perästä.

Niin, olin keksinyt vain yhden tavan.

- Kauko, sanoin ja katsoin samalla akkunasta rantaan, johon Martti ja äitinsä olivat juuri istahtaneet kalliolle juttelemaan niin kuin muinakin kauniina kesäaamuina. Martin siskon lapsi juoksenteli rannassa Martin ja hänen ätinsä seurassa ja heitteli leipiä tyyneen veden pintaan. Sisko, Kyllikki, oli mennyt kirkolle.

- Kauko, sanoin uudestaan. Isä istui vakipaikallaan sängyn laidalla, puhumattomana ja musta tukka pörrössä. Mies kohotti katsettaan. Nostin hameen helmaani.

- Olisitko halunnut vielä kerran maistaa nuorta? kysyin. - Sirkka on kaunis, mutta ajattelin, että olisiko isä halunnut vielä kerran maistaa nuorta? Katsoin isää kulmieni alta hymyillen. Pidin vasemmalla kädelläni hametta edelleen koholla ja hieroen oikealla rintaani niin että se nousi törröttämään miestä kohti.

Miehen silmät pakrottivat päässä ja olivat jo nauliutuneet vartalooni.

- Jos vaan haluaisit niin nyt saisit, sanoin käheällä äänellä ja taivutin päätäni taaksepäin ja käänsin miehelle peräni.

- Jos vaan haluiaisit niin nyt saisit panna sielusi kyllyydestä nuorta naista. - Jos ei aikalla! jatkoin ja köyristin selkääni niin että tarjosin peppuani miehelle.

Mies alkoi komuta seisomaan. Nostin hameenhelmani ylös ja käännyin kokonaan mieheen selin. Pikkuhousut olin tarkoituksella jättänyt jo aamulla pois. Paljastin miehelle kalleimpani.

Kuulin kuinka miehen huounta oli käynyt raskaammaksi. Mies lähti tulemaan.
Martti ja äitinsä istuivat kalliolla. Poika heitteli kiviä. Ketään muita Tähtelässä ei ollut.

Mies oli tullut taakseni. Näin olkavarsieni alta eteen työtyvät käsnäiset kourat ja tunsin kuinka ne uppoutuivat rintoihini. Minulta purkautui huokaisu ja hieraisin samalla perääni kohden miehen housun sarkaa.

Mekon kangas alkoi ryttääntyä miehen kourien mesotessa lrinnoissani. Mietin kääntyisinkö miestä päin ja nostaisin helmoja vielä niin että mies pääsisi käsiksi paljaisiin rintoihini. Parempi olla kuitenkin näin, arvelin. Tässä pystyin katselemaan ikkunasta niin kuin ei mitään. Ikkunan heijastukset peittivät täysin sen, mitä taaempana mökissä tapahtui. Kaikki oli rannalla ennallaan.

- Nopeasti, että keritään, sanoin ja vein käteni miehen housulle, jossa oli kovonnut.

Mies irrotti kätensä ja tarttui henkseleihin. Housut ja tuppiroska kolahtivat lattiaan.

Tunsin miehen jäykistyneen elimen korkealla haaroperässäni. Ohjasin kalun makurasiaan ja se alkoi heti painua sisälleni.

Mies huokui raskaasti ja alkoi panna. Kalu oli kova ja käyrä.

Kumituppia ei ollut ja tiesin vaarat. Mutta ei sillä ollut väliä, olisiko Kaukon vai isän. Samasta puustahan olivat. Tärkeintä, että tämän kiitollisuuden taakan.... jotenkin harteiltani.