Ajatuksia ja haja-elmia. Runo päiväksi.

Purra ei veroja laske lainkaan?

Iskenpä kuitenkin arkaanpaikkaan ,
Kela-kyydeistä menen vuosien taakse,
olen sadisti .

Hattuun kerätköön vammaisten rahat
nyt heiluu Purra,
ei armoa anna,
kehunpa vielä,
että yrittäjiä ei veroteta,
meniknö pitkälle hommissa taas,
kapakka jonossa ehkä huomata saan.

Runon kautta voi kertoa totuutta monta.
Tie totuuteen kertoo myös sarjakuva,
vaikka puoliso näkee jo taiteessa kuvan?

Hurja hahmo on monessa maineessa,
kansa tietää ja huomaa sen alistus vaiheessa.

Vieläkö jatkoon moinen pääsee?
Kyllä tyhmät uskoo,
kun lupaa pimeätvärit pois,
Suomessa yötäkään sitten ei enää ois.

Työtön tai ei ,
nyt ollaan hulivei,
luoja meille lämpöä antoi.

Vatsa kuin säkki röllöttää,
mut ei jouda köllöttää,
haen Lidlistä juoman punaisen.

Hihat käärin ja tatskani näkyä saa,
juomani kurkkuun katoaa.
Otan lisää pussista herkkua tätä,
muille en jaa
turha mulkoilla minua rentoutujaa
vai olenko symppis ja rehti teistä .

Warkaus on varrella virran.
Istahahdan kivelle aistimaan ilman.

Kalatkin uivat ja hyppivät,
veden pinnassa kuplivat.

Lämminsade kuin lehmän henkäys,
vene rantaa kohti lähestyy,
kalasaalis ja onnellinen mies,
on turisti kenties.

Warkaus on mahdollisuus moni,
mene metsään, järvelle ja ole tovi,
et parempaa paikka itslles löydä.

Jos ihmistä närästää aina,
on hänellä mahassa ja päässä vaiva.

Varkaus vain ja menee ,ei aitoja näy.
Waltteri koulukin ilman jäi,
kun teini päättäjä linnaksi luuli ,
kun aidasta puhuttiin,
ei ois ollut edes muuri.

Häirikköhulttiot takana aidan ,
olis nähneet rikokseen esteen ja vaivan.

Itärajalla kuitenki aita on,
sitä kilometri tolkulla lisätään,
kunhan köyhiltä varoja kerätään.

Idän ihmiset rajan takana,
haaveilevat katalat ,
milloin tilaisuus maahamme tulla vois.