Mulla on todettu useampi mielenterveys ongelma

Mikä tämä konsensuskinja on olevinaan apäijän kanssa? T naiselta- virkkaa vaikka patalappu äidilles ja tee jtn hyödyllistä

Ei kuitenkaan psykoosisairaus?

Sairastuin 14v ekan kertan nyt oon 44v
Ja,eläkkeellä
Osaanko käsitellä....no en osaa sanoa
Mulla, on ollu vuosikymmenten aikaan parikyt terapeuttii, 9 psykiatrii hoitamassa
On vaikka mitä terapioita ja lsitosjaksoja olluja pillerit muuttuneet aina kun uusimpia, tullu markkinoille

Anonyymi00004 kirjoitti:

Sairastuin 14v ekan kertan nyt oon 44v
Ja,eläkkeellä
Osaanko käsitellä....no en osaa sanoa
Mulla, on ollu vuosikymmenten aikaan parikyt terapeuttii, 9 psykiatrii hoitamassa
On vaikka mitä terapioita ja lsitosjaksoja olluja pillerit muuttuneet aina kun uusimpia, tullu markkinoille

Tai siis ihan kohta 45 täytä n

Joo apäijä voisi lopettaa tämän maalittajien agitoimisen paskoilla jutuilla ja uusilla nimikirjaimilla. Siinä sulle kaksikin vihjettä kuule

Jos ne on kolkyt vuotta ap:lla ollu niin tuskinpa häviävät

Anonyymi00010 kirjoitti:

Jos ne on kolkyt vuotta ap:lla ollu niin tuskinpa häviävät

Se riippuu siitä pystyykö kohtaamaan alkuperäistä syytä kaikelle. Ehkä jotain on tapahtunut lapsuudessa. Voi mennä vuosia ennenkuin asiat tulee pintaan ja niiden ymmärtää vaivaavan itseä.
Kaikki esimerkiksi ap:n luettelemat vaikeudet on, näin amatöörin mielestä ja monenlaista kokeneena, vain oireita. Ootko herkkä, minkälainen kasvuympäristö on ollut, pystytkö ja pystyitkö lapsuudessa/nuoruudessa toteuttamaan itseäsi sellaisena kuin olet.

Ei liity ap mutta on paljon ihmisiä joille esim. kakkostyypin diabetes on maininnan arvoinen asia. Sehän on oikeasti vain seuraus huonoista elintavoista ja senkin tilanteen voi korjata paremmaksi jos haluaa.

Sukupolvelta toiselle siirtyy tapa puhua sairauksista kuin ansioluettelosta. Sanon näin koska monen asian yli voi oikeasti päästä ja sitä kautta tulla onnellisemmaksi. Eli sanojeni takana on yritys herätellä huomaamaan tämä juttu.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Se riippuu siitä pystyykö kohtaamaan alkuperäistä syytä kaikelle. Ehkä jotain on tapahtunut lapsuudessa. Voi mennä vuosia ennenkuin asiat tulee pintaan ja niiden ymmärtää vaivaavan itseä.
Kaikki esimerkiksi ap:n luettelemat vaikeudet on, näin amatöörin mielestä ja monenlaista kokeneena, vain oireita. Ootko herkkä, minkälainen kasvuympäristö on ollut, pystytkö ja pystyitkö lapsuudessa/nuoruudessa toteuttamaan itseäsi sellaisena kuin olet.

Ei liity ap mutta on paljon ihmisiä joille esim. kakkostyypin diabetes on maininnan arvoinen asia. Sehän on oikeasti vain seuraus huonoista elintavoista ja senkin tilanteen voi korjata paremmaksi jos haluaa.

Sukupolvelta toiselle siirtyy tapa puhua sairauksista kuin ansioluettelosta. Sanon näin koska monen asian yli voi oikeasti päästä ja sitä kautta tulla onnellisemmaksi. Eli sanojeni takana on yritys herätellä huomaamaan tämä juttu.

Riippuu paljon ihmisistä varmaan

Ap ei varmaan aio muuttaa mitään kun mennyt noin pitkä aika.

Esimerkiksi minkä ymmärrän eristäytyvästä persoonsllisuushäiriöstä, niin siinä potilas ei koe sairautta elämää heikentäväksi vaan vajoaa omiin maailmoihinsa ja kokee sen nimenomaan hyväksi. Siksi sitä on lähes mahdoton ns parantaa

Anonyymi00012 kirjoitti:

Riippuu paljon ihmisistä varmaan

Ap ei varmaan aio muuttaa mitään kun mennyt noin pitkä aika.

Esimerkiksi minkä ymmärrän eristäytyvästä persoonsllisuushäiriöstä, niin siinä potilas ei koe sairautta elämää heikentäväksi vaan vajoaa omiin maailmoihinsa ja kokee sen nimenomaan hyväksi. Siksi sitä on lähes mahdoton ns parantaa

Täytyy myöntää että eristäytyvä persoonallisuushäiriö on huonosti muistissa tällä hetkellä. Mutta näen sen yhtä toiveikkaasti kuin selvitä epävakaudesta, koska eihän epävakaakaan kovin hevillä näe omaa käytöstä ongelmallisena. Pitäisi vain murtua sen edessä että "ne muut" on oikeassa ja oma reagointi on ylimitoitettu.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Täytyy myöntää että eristäytyvä persoonallisuushäiriö on huonosti muistissa tällä hetkellä. Mutta näen sen yhtä toiveikkaasti kuin selvitä epävakaudesta, koska eihän epävakaakaan kovin hevillä näe omaa käytöstä ongelmallisena. Pitäisi vain murtua sen edessä että "ne muut" on oikeassa ja oma reagointi on ylimitoitettu.

Tärkein tietysti että ihminen on onnellinen 🤔😊