Onko ihmisellä vapaa tahto?

Miten rakkaus vaikuttaa tietoisuuteen?

Anonyymi00002 kirjoitti:

Miten rakkaus vaikuttaa tietoisuuteen?

Kuka päättää seuraavan syntymän?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kuka päättää seuraavan syntymän?

Onko eläimillä sielu?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Onko eläimillä sielu?

Voiko Jumalaa rakastaa ilman uskontoa?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Voiko Jumalaa rakastaa ilman uskontoa?

Mikä erottaa tiedon, viisauden ja oivalluksen? Onko tietoisuus maailmankaikkeuden perusta vai sen seuraus? Voiko tietoisuus olla olemassa ilman materiaa? Miksi yksilöllisyys säilyy myös vapautumisessa? Voiko rakkaus olla olemassa ilman yksilöllisyyttä?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mikä erottaa tiedon, viisauden ja oivalluksen? Onko tietoisuus maailmankaikkeuden perusta vai sen seuraus? Voiko tietoisuus olla olemassa ilman materiaa? Miksi yksilöllisyys säilyy myös vapautumisessa? Voiko rakkaus olla olemassa ilman yksilöllisyyttä?

Lue lisää

Onko vapaa tahto todellinen vai näennäinen? Voiko täydellinen rakkaus olla mahdollista ilman vapautta? Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja? Kuinka paljon elämästämme on omien valintojemme seurausta? Miksi kärsimystä tarvitaan? Voisiko oppiminen tapahtua ilman kärsimystä?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Onko vapaa tahto todellinen vai näennäinen? Voiko täydellinen rakkaus olla mahdollista ilman vapautta? Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja? Kuinka paljon elämästämme on omien valintojemme seurausta? Miksi kärsimystä tarvitaan? Voisiko oppiminen tapahtua ilman kärsimystä?

Lue lisää

Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?

Anonyymi00008 kirjoitti:

Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?

Mikä on olemassaolon lopullinen tarkoitus?

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Anonyymi00013 kirjoitti:

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Onko ihmisellä vapaa tahto?”


Kyllä.
Sielulla (jīva) on todellinen vapaa tahto, mutta siihen vaikuttavat keho (deha), mieli (manas), karma (karma) ja aineellinen luonto (prakṛti).
Vapaa tahto näkyy ennen kaikkea siinä, mihin suuntaamme tietoisuutemme (cetanā). Tämä mahdollistaa aidon rakkauden (prema), henkilökohtaisen kasvun ja tietoisten valintojen tekemisen. Ilman vapaata tahtoa niillä ei olisi todellista merkitystä.

Ilman vapaata tahtoa ihminen olisi vain biorobotti. Juuri vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen – se mahdollistaa tietoisten valintojen tekemisen, rakkauden (prema) ja todellisen henkilökohtaisen kasvun. Koska sielu (jīva) on pieni henkinen hiukkanen (cit-kaṇa), myös sen vapaa tahto on pienoiskoossa verrattuna äärettömään vapauteen.
Cit (cit) tarkoittaa tietoisuutta tai henkistä olemusta, ja kaṇa (kaṇa) tarkoittaa pientä hiukkasta tai osasta. Jīva (jīva)-sielua kuvataan joskus cit-kaṇaksi, eli "tietoisuuden hiukkaseksi", koska sielu on pieni tietoisuuden yksikkö suhteessa äärettömään tietoisuuden lähteeseen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Onko ihmisellä vapaa tahto?”


Kyllä.
Sielulla (jīva) on todellinen vapaa tahto, mutta siihen vaikuttavat keho (deha), mieli (manas), karma (karma) ja aineellinen luonto (prakṛti).
Vapaa tahto näkyy ennen kaikkea siinä, mihin suuntaamme tietoisuutemme (cetanā). Tämä mahdollistaa aidon rakkauden (prema), henkilökohtaisen kasvun ja tietoisten valintojen tekemisen. Ilman vapaata tahtoa niillä ei olisi todellista merkitystä.

Ilman vapaata tahtoa ihminen olisi vain biorobotti. Juuri vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen – se mahdollistaa tietoisten valintojen tekemisen, rakkauden (prema) ja todellisen henkilökohtaisen kasvun. Koska sielu (jīva) on pieni henkinen hiukkanen (cit-kaṇa), myös sen vapaa tahto on pienoiskoossa verrattuna äärettömään vapauteen.
Cit (cit) tarkoittaa tietoisuutta tai henkistä olemusta, ja kaṇa (kaṇa) tarkoittaa pientä hiukkasta tai osasta. Jīva (jīva)-sielua kuvataan joskus cit-kaṇaksi, eli "tietoisuuden hiukkaseksi", koska sielu on pieni tietoisuuden yksikkö suhteessa äärettömään tietoisuuden lähteeseen.

Lue lisää

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Voiko Jumalaa rakastaa ilman uskontoa?”

Kyllä!
Rakkaus ei ala ulkoisesta uskonnollisesta muodosta, vaan sisäisestä kaipauksesta ja yhteydestä Bhagavāniin (Bhagavān).
Suhde Korkeimpaan Todellisuuteen ei perustu pelkkään uskomukseen tai rituaaleihin, vaan sydämen todelliseen vetovoimaan (ākarṣaṇa) ja rakkauteen (prema).
Uskonto voi olla väline, joka auttaa ihmistä ymmärtämään ja kehittämään tätä suhdetta, mutta ulkoinen uskonnollinen identiteetti ei yksin takaa sitä. Tärkeintä on tietoisuuden suunta ja vilpitön kaipaus.
Lisäksi syvin rakkaus ei ole vain ajatus tai tunne, vaan sielun (jīva) luonnollinen suhde alkuperäiseen tietoisuuden lähteeseen (Bhagavān).

Anonyymi00015 kirjoitti:

Hei! Tervetuloa! Kiitos osallistumisestasi. Vastaamiseen menee aikaa, joten vähitellen!

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Voiko Jumalaa rakastaa ilman uskontoa?”

Kyllä!
Rakkaus ei ala ulkoisesta uskonnollisesta muodosta, vaan sisäisestä kaipauksesta ja yhteydestä Bhagavāniin (Bhagavān).
Suhde Korkeimpaan Todellisuuteen ei perustu pelkkään uskomukseen tai rituaaleihin, vaan sydämen todelliseen vetovoimaan (ākarṣaṇa) ja rakkauteen (prema).
Uskonto voi olla väline, joka auttaa ihmistä ymmärtämään ja kehittämään tätä suhdetta, mutta ulkoinen uskonnollinen identiteetti ei yksin takaa sitä. Tärkeintä on tietoisuuden suunta ja vilpitön kaipaus.
Lisäksi syvin rakkaus ei ole vain ajatus tai tunne, vaan sielun (jīva) luonnollinen suhde alkuperäiseen tietoisuuden lähteeseen (Bhagavān).

Lue lisää

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.


”Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja?”
Kohtalo (daiva) ja vapaa valinta (svatantratā) toimivat yhdessä.
Se, mihin kehoon (deha) synnytään, millaiset olosuhteet saadaan ja mitä aikaisemman toiminnan seurauksia kohdataan, kuuluu karman (karma) piiriin. Siinä mielessä menneisyys asettaa tietyn lähtökohdan.
Mutta jīva (jīva) säilyttää vapaan tahtonsa siinä, miten se vastaa näihin olosuhteisiin ja mihin suuntaan se ohjaa tietoisuutensa (cetanā). Juuri tässä kohdassa on valinnan alue.
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).
Eli kohtalo määrää lähtötilanteen, mutta vapaa tahto määrää sen, miten jīva käyttää tilanteensa.
---------------------------------
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

Anonyymi00016 kirjoitti:

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.


”Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja?”
Kohtalo (daiva) ja vapaa valinta (svatantratā) toimivat yhdessä.
Se, mihin kehoon (deha) synnytään, millaiset olosuhteet saadaan ja mitä aikaisemman toiminnan seurauksia kohdataan, kuuluu karman (karma) piiriin. Siinä mielessä menneisyys asettaa tietyn lähtökohdan.
Mutta jīva (jīva) säilyttää vapaan tahtonsa siinä, miten se vastaa näihin olosuhteisiin ja mihin suuntaan se ohjaa tietoisuutensa (cetanā). Juuri tässä kohdassa on valinnan alue.
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).
Eli kohtalo määrää lähtötilanteen, mutta vapaa tahto määrää sen, miten jīva käyttää tilanteensa.
---------------------------------
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

Lue lisää

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.


Jos jīva (jīva) ei olisi vapaa toimija, vaan pelkkä kone ilman omaa valintaa, ei olisi oikeudenmukaista asettaa sitä vastuuseen teoistaan. Vastuu edellyttää, että olennolla on mahdollisuus valita.
Ikuinen taivas tai ikuin ehelvetti ase ohimolla ei ole vapaa valinta.


"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.


Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.


Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.

Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.

Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.

Oven takana odotetaan vastausta.

Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:

Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?

Anonyymi00017 kirjoitti:

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.


Jos jīva (jīva) ei olisi vapaa toimija, vaan pelkkä kone ilman omaa valintaa, ei olisi oikeudenmukaista asettaa sitä vastuuseen teoistaan. Vastuu edellyttää, että olennolla on mahdollisuus valita.
Ikuinen taivas tai ikuin ehelvetti ase ohimolla ei ole vapaa valinta.


"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.


Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.


Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.

Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.

Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.

Oven takana odotetaan vastausta.

Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:

Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?

Lue lisää

”Onko eläimillä sielu?”
Kyllä.

Ensimmäinen aineellinen syntymä on usein Brahmā (Brahmā)-asemassa, universumin luoja jossaki miljardeista universumeista. Jīva (jīva) ei aloita aineellista kokemustaan eläimen tai ihmisen kehossa, vaan ensimmäinen asema aineellisessa luomakunnassa on korkea, Brahmān asema. Sen jälkeen jīvan kulku eri kehojen (deha) kautta määräytyy karman (karma) ja tietoisuuden kehityksen mukaisesti.
Brahmā (Brahmā) ei kuitenkaan tarkoita sielun alkua, sillä jīva on ikuinen. Se tarkoittaa ensimmäistä asemaa aineellisen olemassaolon järjestyksessä.
Jos Brahma on bhakta, hänm saavuttaa henkimaailman kuolemans jälkeen. Jos Brahmā ei saavuta puhdasta bhaktia, hänkin pysyy aineellisen luonnon (prakṛti) piirissä ja jatkaa karman (karma) alaisena.

----------------------
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää


Jopa aineellisessa tietämyksessä on tiettyjä porrastuksia sen mukaan, mistä osa-alueesta olet kiinnostunut.

----------------------

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

”Onko eläimillä sielu?”
Kyllä.

Ensimmäinen aineellinen syntymä on usein Brahmā (Brahmā)-asemassa, universumin luoja jossaki miljardeista universumeista. Jīva (jīva) ei aloita aineellista kokemustaan eläimen tai ihmisen kehossa, vaan ensimmäinen asema aineellisessa luomakunnassa on korkea, Brahmān asema. Sen jälkeen jīvan kulku eri kehojen (deha) kautta määräytyy karman (karma) ja tietoisuuden kehityksen mukaisesti.
Brahmā (Brahmā) ei kuitenkaan tarkoita sielun alkua, sillä jīva on ikuinen. Se tarkoittaa ensimmäistä asemaa aineellisen olemassaolon järjestyksessä.
Jos Brahma on bhakta, hänm saavuttaa henkimaailman kuolemans jälkeen. Jos Brahmā ei saavuta puhdasta bhaktia, hänkin pysyy aineellisen luonnon (prakṛti) piirissä ja jatkaa karman (karma) alaisena.

----------------------
"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää


Jopa aineellisessa tietämyksessä on tiettyjä porrastuksia sen mukaan, mistä osa-alueesta olet kiinnostunut.

----------------------

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Lue lisää

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Anonyymi-ap
2026-04-18 15:23:45
Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:


…
…
Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.
…
…
Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Anonyymi-ap
2026-04-18 15:23:45
Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:


…
…
Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.
…
…
Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

-----------------------
…
…

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.
…
…



Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.


-----------------------

Edellä transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:
Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

-----------------------
…
…

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.
…
…



Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.


-----------------------

Edellä transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:
Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Lue lisää

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Oliko ennen alkuräjähdystä jotain?”
Aineellisen maailmankaikkeuden alku ei tarkoita kaiken olemassaolon alkua.
Aineellinen maailma (prakṛti) ilmenee ja vetäytyy jaksoittain. Aineellinen maailmankaikkeus (jaḍa-jagat) ei ole ikuinen, vaan se ilmenee ja vetäytyy sykleissä Korkeimman Todellisuuden tahdon mukaisesti. Ennen tietyn maailmankaikkeuden ilmenemistä aineellinen luonto (prakṛti) on lepotilassa (avyakta), ei täysin olemattomana.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārāja opetti, että kaiken taustalla on ikuinen todellisuus. Aineellinen maailma on muuttuva ja väliaikainen todellisuus, kun taas Bhagavān (Bhagavān), sielut (jīva) ja henkinen todellisuus (cid-dhāma) kuuluvat ikuiseen ulottuvuuteen.
Sellaisia kysymyksiä on aiemminkin kysytty, lisää täältä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19436396/luominen-vai-evoluutio
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00021 kirjoitti:

Osa vastauksista on jossain määrin samankaltaisia kuin aiemmin esitetyt kysymykset, joten ne voidaan ottaa suoraan tallennetuista tiedoista vain muutamia lisäyksiä tehden.

”Oliko ennen alkuräjähdystä jotain?”
Aineellisen maailmankaikkeuden alku ei tarkoita kaiken olemassaolon alkua.
Aineellinen maailma (prakṛti) ilmenee ja vetäytyy jaksoittain. Aineellinen maailmankaikkeus (jaḍa-jagat) ei ole ikuinen, vaan se ilmenee ja vetäytyy sykleissä Korkeimman Todellisuuden tahdon mukaisesti. Ennen tietyn maailmankaikkeuden ilmenemistä aineellinen luonto (prakṛti) on lepotilassa (avyakta), ei täysin olemattomana.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārāja opetti, että kaiken taustalla on ikuinen todellisuus. Aineellinen maailma on muuttuva ja väliaikainen todellisuus, kun taas Bhagavān (Bhagavān), sielut (jīva) ja henkinen todellisuus (cid-dhāma) kuuluvat ikuiseen ulottuvuuteen.
Sellaisia kysymyksiä on aiemminkin kysytty, lisää täältä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19436396/luominen-vai-evoluutio
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Katkelmia eri paikoista.
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA

--------------------------------------


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Katkelmia eri paikoista.
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA

--------------------------------------


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Lue lisää

Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
------------
ja:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
Tällä kertaa keskitytään kuitenkin vain yhden universumin luomiseen ja evoluutioon

Anonyymi00023 kirjoitti:

Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
------------
ja:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
Tällä kertaa keskitytään kuitenkin vain yhden universumin luomiseen ja evoluutioon

Lue lisää

”Oliko ennen alkuräjähdystä jotain?”
Aineellisen maailmankaikkeuden alku ei tarkoita kaiken olemassaolon alkua.


Ṛg-veda sisältää hymnin, joka pohtii maailman alkuperää, mutta se ei ole alkuräjähdyksen (Big Bang) kuvaus modernin fysiikan merkityksessä.
Tunnetuin kohta on Nāsadīya-sūkta (Nāsadīya-sūkta, Ṛg-veda 10.129). Siinä kysytään, mitä oli ennen ilmenneen maailmankaikkeuden syntyä:
"Silloin ei ollut olemassa olevaa eikä olematonta..."
(nāsad āsīn no sad āsīt tadānīm)
Hymni kuvaa alkuperäisen tilan olevan jotain, mitä tavallinen mieli ei voi helposti käsittää. Se pohtii, miten ilmentynyt todellisuus syntyi ja kuka sen alkuperän todella tuntee.
Tämä voidaan ymmärtää suhteessa luomisen prosessiin (sṛṣṭi), jossa aineellinen energia (prakṛti) ilmenee Korkeimman Todellisuuden yhteydessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Ṛg-veda olisi ennustanut Big Bang -teorian tieteellisen mallin.

Lisäksi Vedojen syvin opetus ei ole vain maailmankaikkeuden fyysisen alun selittäminen, vaan todellisuuden perimmäisen perustan (tattva).

Anonyymi00024 kirjoitti:

”Oliko ennen alkuräjähdystä jotain?”
Aineellisen maailmankaikkeuden alku ei tarkoita kaiken olemassaolon alkua.


Ṛg-veda sisältää hymnin, joka pohtii maailman alkuperää, mutta se ei ole alkuräjähdyksen (Big Bang) kuvaus modernin fysiikan merkityksessä.
Tunnetuin kohta on Nāsadīya-sūkta (Nāsadīya-sūkta, Ṛg-veda 10.129). Siinä kysytään, mitä oli ennen ilmenneen maailmankaikkeuden syntyä:
"Silloin ei ollut olemassa olevaa eikä olematonta..."
(nāsad āsīn no sad āsīt tadānīm)
Hymni kuvaa alkuperäisen tilan olevan jotain, mitä tavallinen mieli ei voi helposti käsittää. Se pohtii, miten ilmentynyt todellisuus syntyi ja kuka sen alkuperän todella tuntee.
Tämä voidaan ymmärtää suhteessa luomisen prosessiin (sṛṣṭi), jossa aineellinen energia (prakṛti) ilmenee Korkeimman Todellisuuden yhteydessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Ṛg-veda olisi ennustanut Big Bang -teorian tieteellisen mallin.

Lisäksi Vedojen syvin opetus ei ole vain maailmankaikkeuden fyysisen alun selittäminen, vaan todellisuuden perimmäisen perustan (tattva).

Lue lisää

”Kuka päättää seuraavan syntymän?”

Seuraavan syntymän muodostumiseen vaikuttavat karma (karma), sielun taipumukset (saṁskāra) ja tietoisuuden tila (citta). Sielu (jīva) ei itse täysin "valitse" seuraavaa kehoa mielensä mukaan, vaan keho annetaan karman lain mukaisesti.
Samalla karma ei ole itsenäinen voima. Karman taustalla on Korkeimman Todellisuuden järjestys (daiva). Paramātmā (Paramātmā) toimii todistajana ja ohjaavana läsnäolona sydämessä (hṛdaya) ja sallii sielulle sen karmallisen kokemuksen.
Sielulla (jīva) on vapaa tahto, mutta sen valinnat synnyttävät seurauksia. Siksi tuleva asema ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisuuden suunnasta ja teoista.
Eli karma määrää ehdot, Paramātmā sallii järjestyksen toteutumisen, ja sielun oma suuntautuminen vaikuttaa siihen, millainen seuraava elämä muodostuu.
-----------------
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Deva Gosvāmī Mahārājan luennoista katkelma

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

”Kuka päättää seuraavan syntymän?”

Seuraavan syntymän muodostumiseen vaikuttavat karma (karma), sielun taipumukset (saṁskāra) ja tietoisuuden tila (citta). Sielu (jīva) ei itse täysin "valitse" seuraavaa kehoa mielensä mukaan, vaan keho annetaan karman lain mukaisesti.
Samalla karma ei ole itsenäinen voima. Karman taustalla on Korkeimman Todellisuuden järjestys (daiva). Paramātmā (Paramātmā) toimii todistajana ja ohjaavana läsnäolona sydämessä (hṛdaya) ja sallii sielulle sen karmallisen kokemuksen.
Sielulla (jīva) on vapaa tahto, mutta sen valinnat synnyttävät seurauksia. Siksi tuleva asema ei ole sattumaa, vaan seurausta tietoisuuden suunnasta ja teoista.
Eli karma määrää ehdot, Paramātmā sallii järjestyksen toteutumisen, ja sielun oma suuntautuminen vaikuttaa siihen, millainen seuraava elämä muodostuu.
-----------------
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Deva Gosvāmī Mahārājan luennoista katkelma

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Käännösvirheet suomen kielellä.

Lue lisää

”Mikä erottaa tiedon, viisauden ja oivalluksen?”

Tieto (jñāna) tarkoittaa asioiden ymmärtämistä käsitteellisellä tasolla – esimerkiksi ymmärrystä sielusta (jīva), aineellisesta luonnosta (prakṛti) ja todellisuuden eri tasoista.
Erottelukyky (viveka) tarkoittaa kykyä erottaa toisistaan pysyvä ja väliaikainen, henkinen ja aineellinen sekä todellinen ja näennäinen. Se auttaa käyttämään tietoa oikein.
Oivallus (vijñāna) tarkoittaa, että tieto ei ole enää vain ajatus tai teoria, vaan siitä tulee syvempi sisäinen ymmärrys ja todellinen kokemus.
Mutta silti pelkkä tieto ei vielä muuta tietoisuutta (cetanā). Tarvitaan erottelukykyä (viveka) ja syvempää oivallusta (vijñāna), jotta ymmärrys muuttuu osaksi ihmisen olemusta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

”Mikä erottaa tiedon, viisauden ja oivalluksen?”

Tieto (jñāna) tarkoittaa asioiden ymmärtämistä käsitteellisellä tasolla – esimerkiksi ymmärrystä sielusta (jīva), aineellisesta luonnosta (prakṛti) ja todellisuuden eri tasoista.
Erottelukyky (viveka) tarkoittaa kykyä erottaa toisistaan pysyvä ja väliaikainen, henkinen ja aineellinen sekä todellinen ja näennäinen. Se auttaa käyttämään tietoa oikein.
Oivallus (vijñāna) tarkoittaa, että tieto ei ole enää vain ajatus tai teoria, vaan siitä tulee syvempi sisäinen ymmärrys ja todellinen kokemus.
Mutta silti pelkkä tieto ei vielä muuta tietoisuutta (cetanā). Tarvitaan erottelukykyä (viveka) ja syvempää oivallusta (vijñāna), jotta ymmärrys muuttuu osaksi ihmisen olemusta.

Lue lisää

https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SubjectiveEvolutionOfConsciousness/index.php

Tämä kirja on kooste Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Deva Gosvāmī Mahārājan luennoista, ja tämä kirja on käännetty monille kielille ympäri maailmaa.

Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen Absoluutin leikki
https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00027 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com/library/SrilaSridharMaharaj/SubjectiveEvolutionOfConsciousness/index.php

Tämä kirja on kooste Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Deva Gosvāmī Mahārājan luennoista, ja tämä kirja on käännetty monille kielille ympäri maailmaa.

Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen Absoluutin leikki
https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

”Voiko tietoisuus olla olemassa ilman materiaa?”

Kkyllä. Tietoisuus (caitanya) voi olla olemassa ilman materiaa.
Sielu (jīva) on henkinen tietoisuusyksikkö, eikä sen olemassaolo riipu aineellisesta kehosta (deha). Aineellinen keho toimii vain välineenä, jonka kautta tietoisuus ilmenee tässä maailmassa.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārājan mukaan tietoisuus on alkuperäisempää kuin aine. Henkinen todellisuus (cid-dhāma) on olemassa ilman aineellisia elementtejä (mahā-bhūta), ja siellä tietoisuus ilmenee puhtaassa muodossa.
Eli materia tarvitsee tietoisuutta tullakseen koetuksi, mutta tietoisuus ei tarvitse materiaa ollakseen olemassa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

”Voiko tietoisuus olla olemassa ilman materiaa?”

Kkyllä. Tietoisuus (caitanya) voi olla olemassa ilman materiaa.
Sielu (jīva) on henkinen tietoisuusyksikkö, eikä sen olemassaolo riipu aineellisesta kehosta (deha). Aineellinen keho toimii vain välineenä, jonka kautta tietoisuus ilmenee tässä maailmassa.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārājan mukaan tietoisuus on alkuperäisempää kuin aine. Henkinen todellisuus (cid-dhāma) on olemassa ilman aineellisia elementtejä (mahā-bhūta), ja siellä tietoisuus ilmenee puhtaassa muodossa.
Eli materia tarvitsee tietoisuutta tullakseen koetuksi, mutta tietoisuus ei tarvitse materiaa ollakseen olemassa.

Lue lisää

”Voiko täydellinen rakkaus olla mahdollista ilman vapautta?”

Ei ole! Täydellinen rakkaus (prema) ei voi olla mahdollista ilman vapautta.
Jīva (jīva) tarvitsee vapaan tahdon (svatantratā) voidakseen rakastaa aidosti. Jos rakkaus olisi pakotettua, se olisi vain mekaaninen reaktio eikä todellinen suhde.
Rakkauden arvo perustuu siihen, että jīva voi vapaasti antaa tietoisuutensa suunnan kohti Bhagavānia (Bhagavān). Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä todellinen, tietoinen valinta.
Siksi vapaa tahto on rakkauden edellytys: ilman vapautta ei olisi todellista rakkautta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

”Voiko täydellinen rakkaus olla mahdollista ilman vapautta?”

Ei ole! Täydellinen rakkaus (prema) ei voi olla mahdollista ilman vapautta.
Jīva (jīva) tarvitsee vapaan tahdon (svatantratā) voidakseen rakastaa aidosti. Jos rakkaus olisi pakotettua, se olisi vain mekaaninen reaktio eikä todellinen suhde.
Rakkauden arvo perustuu siihen, että jīva voi vapaasti antaa tietoisuutensa suunnan kohti Bhagavānia (Bhagavān). Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä todellinen, tietoinen valinta.
Siksi vapaa tahto on rakkauden edellytys: ilman vapautta ei olisi todellista rakkautta.

Lue lisää

”Voiko rakkaus olla olemassa ilman yksilöllisyyttä?”
Ei voi. Todellinen rakkaus (prema) edellyttää yksilöllisyyttä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Mikä on olemassaolon lopullinen tarkoitus?

”Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja?”
Kohtalo (daiva) ja vapaa valinta (svatantratā) toimivat yhdessä.
Se, mihin kehoon (deha) synnytään, millaiset olosuhteet saadaan ja mitä aikaisemman toiminnan seurauksia kohdataan, kuuluu karman (karma) piiriin. Siinä mielessä menneisyys asettaa tietyn lähtökohdan.
Mutta jīva (jīva) säilyttää vapaan tahtonsa siinä, miten se vastaa näihin olosuhteisiin ja mihin suuntaan se ohjaa tietoisuutensa (cetanā). Juuri tässä kohdassa on valinnan alue.
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).
Eli kohtalo määrää lähtötilanteen, mutta vapaa tahto määrää sen, miten jīva käyttää tilanteensa.
---------------------------------
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

Anonyymi00031 kirjoitti:

”Missä kulkee kohtalon ja valinnan raja?”
Kohtalo (daiva) ja vapaa valinta (svatantratā) toimivat yhdessä.
Se, mihin kehoon (deha) synnytään, millaiset olosuhteet saadaan ja mitä aikaisemman toiminnan seurauksia kohdataan, kuuluu karman (karma) piiriin. Siinä mielessä menneisyys asettaa tietyn lähtökohdan.
Mutta jīva (jīva) säilyttää vapaan tahtonsa siinä, miten se vastaa näihin olosuhteisiin ja mihin suuntaan se ohjaa tietoisuutensa (cetanā). Juuri tässä kohdassa on valinnan alue.
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).
Eli kohtalo määrää lähtötilanteen, mutta vapaa tahto määrää sen, miten jīva käyttää tilanteensa.
---------------------------------
Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

Lue lisää

”Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?”

Syvässä meditaatiossa ei todellinen identiteetti (svarūpa) katoa, vaan väärä samaistuminen kehoon (deha) ja mieleen (manas) alkaa heiketä.
Tavallisessa tietoisuuden tilassa jīva (jīva) samaistuu helposti aineelliseen persoonaan: "olen tämä keho" tai "olen tämä mieli". Syvemmässä tietoisuudessa voi paljastua, että todellinen itse on henkinen olemus (ātma-tattva).
Korkeimmassa oivalluksessa yksilöllisyys ei häviä. Päinvastoin jīva ymmärtää oman todellisen asemansa ja suhteensa korkeimpaan todellisuuteen.
Syvä meditaatio ei tuhoa identiteettiä, vaan puhdistaa sitä: väärä identiteetti poistuu ja todellinen identiteetti tulee esiin.

Anonyymi00032 kirjoitti:

”Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?”

Syvässä meditaatiossa ei todellinen identiteetti (svarūpa) katoa, vaan väärä samaistuminen kehoon (deha) ja mieleen (manas) alkaa heiketä.
Tavallisessa tietoisuuden tilassa jīva (jīva) samaistuu helposti aineelliseen persoonaan: "olen tämä keho" tai "olen tämä mieli". Syvemmässä tietoisuudessa voi paljastua, että todellinen itse on henkinen olemus (ātma-tattva).
Korkeimmassa oivalluksessa yksilöllisyys ei häviä. Päinvastoin jīva ymmärtää oman todellisen asemansa ja suhteensa korkeimpaan todellisuuteen.
Syvä meditaatio ei tuhoa identiteettiä, vaan puhdistaa sitä: väärä identiteetti poistuu ja todellinen identiteetti tulee esiin.

Lue lisää

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Totta kai vastakkaiset, ero on kuin lastentarhan "tutkinton" ja lisensiaatin tutkinton välillä!

Anonyymi00033 kirjoitti:

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Totta kai vastakkaiset, ero on kuin lastentarhan "tutkinton" ja lisensiaatin tutkinton välillä!

Lue lisää

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:

Tai enemmänkin totta kai vastakkaiset, ero on kuin lastentarhan "tutkinton" ja habilitaation suorittanut välillä!

Anonyymi00032 kirjoitti:

”Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?”

Syvässä meditaatiossa ei todellinen identiteetti (svarūpa) katoa, vaan väärä samaistuminen kehoon (deha) ja mieleen (manas) alkaa heiketä.
Tavallisessa tietoisuuden tilassa jīva (jīva) samaistuu helposti aineelliseen persoonaan: "olen tämä keho" tai "olen tämä mieli". Syvemmässä tietoisuudessa voi paljastua, että todellinen itse on henkinen olemus (ātma-tattva).
Korkeimmassa oivalluksessa yksilöllisyys ei häviä. Päinvastoin jīva ymmärtää oman todellisen asemansa ja suhteensa korkeimpaan todellisuuteen.
Syvä meditaatio ei tuhoa identiteettiä, vaan puhdistaa sitä: väärä identiteetti poistuu ja todellinen identiteetti tulee esiin.

Lue lisää

”Mitä kvanttifysiikka kertoo tietoisuudesta?”

Kvanttifysiikka ei tällä hetkellä kerro, että tietoisuus olisi peräisin kvantti-ilmiöistä tai että se olisi aineesta riippumaton. Sen varsinainen tutkimuskohde on aineen ja energian käyttäytyminen hyvin pienessä mittakaavassa.
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että kvantti-ilmiöillä voisi olla jokin rooli tietoisuuden toiminnassa, esimerkiksi aivojen mikrotason prosesseissa, mutta tästä ei ole tieteellistä yksimielisyyttä.
Paramparamme filosofiassa tietoisuutta ei kuitenkaan pidetä aineellisen maailman tuotteena. Tietoisuus (caitanya) kuuluu sielun (jīva) olemukseen, ja keho (deha) toimii välineenä, jonka kautta tietoisuus ilmenee aineellisessa maailmassa. Kvanttifysiikka voi tutkia aineen hienovaraisimpia rakenteita, mutta silti tietoisuuden alkuperä on aineellisen luonnon (prakṛti) ulkopuolella.
Eli materia on tutkimuksen kohde, mutta tietoisuus on se, jonka kautta kaikki tutkiminen tapahtuu. Ilman tietoisuutta ei olisi kokemusta eikä tiedon muodostumista.

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:

Tai enemmänkin totta kai vastakkaiset, ero on kuin lastentarhan "tutkinton" ja habilitaation suorittanut välillä!

Aivan!

Anonyymi00032 kirjoitti:

”Mitä tapahtuu identiteetille syvässä meditaatiossa?”

Syvässä meditaatiossa ei todellinen identiteetti (svarūpa) katoa, vaan väärä samaistuminen kehoon (deha) ja mieleen (manas) alkaa heiketä.
Tavallisessa tietoisuuden tilassa jīva (jīva) samaistuu helposti aineelliseen persoonaan: "olen tämä keho" tai "olen tämä mieli". Syvemmässä tietoisuudessa voi paljastua, että todellinen itse on henkinen olemus (ātma-tattva).
Korkeimmassa oivalluksessa yksilöllisyys ei häviä. Päinvastoin jīva ymmärtää oman todellisen asemansa ja suhteensa korkeimpaan todellisuuteen.
Syvä meditaatio ei tuhoa identiteettiä, vaan puhdistaa sitä: väärä identiteetti poistuu ja todellinen identiteetti tulee esiin.

Lue lisää

”Miksi yksilöllisyys säilyy myös vapautumisessa?”

Yksilöllisyys säilyy vapautumisessa, koska jīva (jīva) on ikuinen ja yksilöllinen.
Vapautuminen ei tarkoita jīvan sulautumista olemattomuuteen tai oman olemuksen katoamista, vaan vapautumista aineellisen harhan (māyā) vaikutuksesta ja oman todellisen luonteen (svarūpa) saavuttamista.
Todellinen rakkaus (prema) edellyttää suhdetta. Jos yksilöllisyys katoaisi täysin, ei voisi olla todellista suhdetta tai rakkautta.
Joten vapautunut jīva (jīva) säilyttää oman yksilöllisen olemuksensa, mutta sen tietoisuus (caitanya) on puhdistunut ja vapaa aineellisen luonnon (prakṛti) peittävästä vaikutuksesta.
----------------------
Brahmajyoti (brahmajyoti) – persoonattoman Brahmanin tila, jossa yksilöllinen suhde ei ilmene.
Bhagavān-taso (Bhagavān-tattva) – persoonallinen todellisuus, jossa jīva (jīva) säilyttää yksilöllisyytensä ja kokee täydellisen suhteen.

Brahmajyoti (brahmajyoti) tarkoittaa Brahmanin säteilevää henkistä loistetta. Jotkut sielut voivat saavuttaa siihen sulautumisen kokemuksen (sāyujya-mukti), jossa yksilöllinen suhde ja persoonallinen kokeminen eivät ilmene- EMME HALUA SELLAISTA VAPAUTUMISTA.

Anonyymi00037 kirjoitti:

”Miksi yksilöllisyys säilyy myös vapautumisessa?”

Yksilöllisyys säilyy vapautumisessa, koska jīva (jīva) on ikuinen ja yksilöllinen.
Vapautuminen ei tarkoita jīvan sulautumista olemattomuuteen tai oman olemuksen katoamista, vaan vapautumista aineellisen harhan (māyā) vaikutuksesta ja oman todellisen luonteen (svarūpa) saavuttamista.
Todellinen rakkaus (prema) edellyttää suhdetta. Jos yksilöllisyys katoaisi täysin, ei voisi olla todellista suhdetta tai rakkautta.
Joten vapautunut jīva (jīva) säilyttää oman yksilöllisen olemuksensa, mutta sen tietoisuus (caitanya) on puhdistunut ja vapaa aineellisen luonnon (prakṛti) peittävästä vaikutuksesta.
----------------------
Brahmajyoti (brahmajyoti) – persoonattoman Brahmanin tila, jossa yksilöllinen suhde ei ilmene.
Bhagavān-taso (Bhagavān-tattva) – persoonallinen todellisuus, jossa jīva (jīva) säilyttää yksilöllisyytensä ja kokee täydellisen suhteen.

Brahmajyoti (brahmajyoti) tarkoittaa Brahmanin säteilevää henkistä loistetta. Jotkut sielut voivat saavuttaa siihen sulautumisen kokemuksen (sāyujya-mukti), jossa yksilöllinen suhde ja persoonallinen kokeminen eivät ilmene- EMME HALUA SELLAISTA VAPAUTUMISTA.

Lue lisää

”Kuinka paljon elämästämme on omien valintojemme seurausta?”
Osa elämästämme tulee omista valinnoistamme ja osa aikaisemman karman (karma) seurauksista.
Se, millaiseen tilanteeseen jīva (jīva) syntyy – kuten keho (deha) ja monet elämän lähtökohdat – liittyy menneisiin tekoihin. Mutta se, miten ihminen käyttää tietoisuuttaan (cetanā) nykyhetkessä, on hänen oman vapaan tahtonsa (svatantratā) aluetta.
Siksi elämä ei ole täysin ennalta määrättyä eikä täysin sattumanvaraista. Menneisyys antaa lähtökohdat, mutta nykyiset valinnat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan elämä kehittyy.

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:

Tai enemmänkin totta kai vastakkaiset, ero on kuin lastentarhan "tutkinton" ja habilitaation suorittanut välillä!

”Miten rakkaus vaikuttaa tietoisuuteen?”

Rakkaus (prema) puhdistaa ja laajentaa tietoisuutta (caitanya).
Kun tietoisuus on itsekeskeisten halujen ja aineellisten vaikutusten peittämä, sen luonnollinen luonne ei ilmene täysin. Rakkaus muuttaa tietoisuuden suunnan pois omasta edusta kohti syvempää yhteyttä ja harmoniaa.
Korkein rakkaus ei ole vain tunne, vaan sielun (jīva) syvin ominaisuus. Kun prema herää, tietoisuus saavuttaa luonnollisemman tilansa ja todellisuuden ymmärtäminen syvenee.

Anonyymi00039 kirjoitti:

”Miten rakkaus vaikuttaa tietoisuuteen?”

Rakkaus (prema) puhdistaa ja laajentaa tietoisuutta (caitanya).
Kun tietoisuus on itsekeskeisten halujen ja aineellisten vaikutusten peittämä, sen luonnollinen luonne ei ilmene täysin. Rakkaus muuttaa tietoisuuden suunnan pois omasta edusta kohti syvempää yhteyttä ja harmoniaa.
Korkein rakkaus ei ole vain tunne, vaan sielun (jīva) syvin ominaisuus. Kun prema herää, tietoisuus saavuttaa luonnollisemman tilansa ja todellisuuden ymmärtäminen syvenee.

Lue lisää

”Onko vapaa tahto todellinen vai näennäinen?”

Vapaa tahto on todellinen, ei näennäinen.
Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.
Samalla jīvan vapaa tahto toimii aineellisen luonnon (prakṛti) ja karman (karma) vaikutusten keskellä. Siksi sen käyttö vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tietoisuus (cetanā) kehittyy.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārājan mukaan juuri vapaa tahto tekee jīvasta persoonallisen olennon: sillä on mahdollisuus kääntyä kohti totuutta tai pois siitä. Ilman vapautta ei olisi todellista vastuuta, rakkautta eikä tietoista valintaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

”Onko vapaa tahto todellinen vai näennäinen?”

Vapaa tahto on todellinen, ei näennäinen.
Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.
Samalla jīvan vapaa tahto toimii aineellisen luonnon (prakṛti) ja karman (karma) vaikutusten keskellä. Siksi sen käyttö vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tietoisuus (cetanā) kehittyy.
Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva Gosvāmī Mahārājan mukaan juuri vapaa tahto tekee jīvasta persoonallisen olennon: sillä on mahdollisuus kääntyä kohti totuutta tai pois siitä. Ilman vapautta ei olisi todellista vastuuta, rakkautta eikä tietoista valintaa.

Lue lisää

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!

Lue lisää

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!


Jos jīva (jīva) ei olisi vapaa toimija, vaan pelkkä kone ilman omaa valintaa, ei olisi oikeudenmukaista asettaa sitä vastuuseen teoistaan. Vastuu edellyttää, että olennolla on mahdollisuus valita.
Ikuinen taivas tai ikuinen helvetti ase ohimolla ei ole vapaa valinta.


"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.


Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.


Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!


Jos jīva (jīva) ei olisi vapaa toimija, vaan pelkkä kone ilman omaa valintaa, ei olisi oikeudenmukaista asettaa sitä vastuuseen teoistaan. Vastuu edellyttää, että olennolla on mahdollisuus valita.
Ikuinen taivas tai ikuinen helvetti ase ohimolla ei ole vapaa valinta.


"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.


Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.


Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Lue lisää

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!




Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa. Jos jīvalla ei olisi todellista kykyä valita, sitä ei voitaisi oikeudenmukaisesti pitää vastuullisena teoistaan.
Valinnan täytyy olla aidosti vapaa. Jos vaihtoehtona on ääretön palkinto tai ääretön rangaistus, voidaan kysyä, kuinka vapaa tällainen valinta todella on. Valtava seurausten epäsuhta voi tehdä valinnasta enemmän pakon kuin vapaan harkinnan kaltaisen.
Pakon alaisena annettu suostumus ei yleensä ole moraalisesti pätevä. Siksi käytät vertausta sopimuksesta, joka allekirjoitetaan ase uhattuna: vaikka allekirjoitus olisi muodollisesti vapaaehtoinen, sitä ei tavallisesti pidettäisi aidosti vapaana.
Tästä seuraa kriittinen kysymys: jos pelastus on tarpeen siksi, että sama auktoriteetti ylläpitää ääretöntä rangaistusta, millä tavalla järjestelmää voidaan pitää oikeudenmukaisena tai rakkaudellisena?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

-------------------

Ilman vapaata tahtoa ei olisi vastuuta, muutosta eikä rakkautta (prema).

TOISIN SANOTTUNA, ILMAN VAPAATA TAHTOA HENKILÖÄ EI VOIDA PITÄÄ VASTUULLISENA; TOISIN SANOTTUNA, HENKILÖÄ EI VOIDA RANGAISTA, JOS HÄNELLÄ EI OLE VAPAA TAHTOA!




Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa. Jos jīvalla ei olisi todellista kykyä valita, sitä ei voitaisi oikeudenmukaisesti pitää vastuullisena teoistaan.
Valinnan täytyy olla aidosti vapaa. Jos vaihtoehtona on ääretön palkinto tai ääretön rangaistus, voidaan kysyä, kuinka vapaa tällainen valinta todella on. Valtava seurausten epäsuhta voi tehdä valinnasta enemmän pakon kuin vapaan harkinnan kaltaisen.
Pakon alaisena annettu suostumus ei yleensä ole moraalisesti pätevä. Siksi käytät vertausta sopimuksesta, joka allekirjoitetaan ase uhattuna: vaikka allekirjoitus olisi muodollisesti vapaaehtoinen, sitä ei tavallisesti pidettäisi aidosti vapaana.
Tästä seuraa kriittinen kysymys: jos pelastus on tarpeen siksi, että sama auktoriteetti ylläpitää ääretöntä rangaistusta, millä tavalla järjestelmää voidaan pitää oikeudenmukaisena tai rakkaudellisena?

Lue lisää

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.


Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa. Jos jīvalla ei olisi todellista kykyä valita, sitä ei voitaisi oikeudenmukaisesti pitää vastuullisena teoistaan.
Valinnan täytyy olla aidosti vapaa. Jos vaihtoehtona on ääretön palkinto tai ääretön rangaistus, voidaan kysyä, kuinka vapaa tällainen valinta todella on.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.


Moraalinen vastuu edellyttää vapaata tahtoa. Jos jīvalla ei olisi todellista kykyä valita, sitä ei voitaisi oikeudenmukaisesti pitää vastuullisena teoistaan.
Valinnan täytyy olla aidosti vapaa. Jos vaihtoehtona on ääretön palkinto tai ääretön rangaistus, voidaan kysyä, kuinka vapaa tällainen valinta todella on.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Lue lisää

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

Kun vaihtoehdot viritetään äärettömiksi, valinnan vapaus alkaa kaventua. Ikuisen kidutuksen uhka ei jätä tilaa rauhalliselle moraaliselle harkinnalle, vaan ohjaa ihmistä ensisijaisesti välttämään pahinta mahdollista seurausta. Usko voi silloin muuttua rakkauden vastauksesta riskienhallinnaksi.


Tällaisessa maailmassa epäily ei ole enää pelkkä ajattelun vaihe, vaan mahdollinen tie äärettömään rangaistukseen. Kysymykset alkavat tuntua vaarallisilta. Ajattelu muuttuu varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Mitä suuremmaksi uhka kasvaa, sitä vaikeampi on sanoa, että valinta syntyy täysin vapaasti.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Jīva (jīva) on tietoinen ja sillä on oma pieni vapaa tahto. Ilman sitä jīva olisi kuin kone tai biorobotti.

Kun vaihtoehdot viritetään äärettömiksi, valinnan vapaus alkaa kaventua. Ikuisen kidutuksen uhka ei jätä tilaa rauhalliselle moraaliselle harkinnalle, vaan ohjaa ihmistä ensisijaisesti välttämään pahinta mahdollista seurausta. Usko voi silloin muuttua rakkauden vastauksesta riskienhallinnaksi.


Tällaisessa maailmassa epäily ei ole enää pelkkä ajattelun vaihe, vaan mahdollinen tie äärettömään rangaistukseen. Kysymykset alkavat tuntua vaarallisilta. Ajattelu muuttuu varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Mitä suuremmaksi uhka kasvaa, sitä vaikeampi on sanoa, että valinta syntyy täysin vapaasti.

Lue lisää

Ikuinen kidutus – täydellisen rakkauden erikoinen ilmentymä
Mikä voisi olla rakastavampaa kuin sanoa ihmiselle: "Rakasta minua vapaasti. Muuten kidutan sinua ikuisesti."
Tätä kutsutaan joskus vapaaksi tahdoksi.
Onhan se tavallaan vapaa valinta. Samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen on vapaa valinta, jos joku pitää pistoolia ohimolla. Kukaan ei pakota – seuraukset vain sattuvat olemaan hieman... ikuiset.
Mutta älkää kutsuko sitä kiristykseksi. Se on rakkautta.
Ja mitä pidempään kidutus kestää, sitä rakastavammalta sen kai pitäisi näyttää. Vuosi ei riitä. Tuhat vuotta ei riitä. Miljoona vuotta ei riitä. Miljardi miljardia vuotta ei riitä. Ei, täydellinen rakkaus tietää, että kidutuksen on jatkuttava vielä senkin jälkeen. Ikuisesti. Koska ääretön rakkaus ansaitsee äärettömän kostotoimen.
Jos joku ihminen tekisi näin, kutsuisimme häntä hirviöksi. Mutta kun sama ajatus liitetään kristinuskonnolliseen oppiin, siitä tuleekin pyhä mysteeri. Sanasto vaihtuu, mutta sisältö pysyy: loputon kärsimys on edelleen loputonta kärsimystä.
Ja tietenkin kaikki tämä on ihmisen oma syy. Hän "valitsi" sen. Aivan kuten hukkuva valitsee olla hengittämättä veden alla. Vaihtoehtona oli vain tehdä täsmälleen oikea valinta, oikeasta uskonnosta, oikealla tavalla, oikeista syistä. Helppoa.
Usko ei siis synny pelosta. Ei toki. Ihmiset vain sattuvat kysymään: "Entä jos olen väärässä?" Ei siksi, että he pelkäisivät ikuista kidutusta, vaan... no, oikeastaan juuri siksi.
Mutta tämäkin on kuulemma vapautta.
Mielenkiintoista kyllä, sama järjestelmä luo äärettömän rangaistuksen ja tarjoaa siihen myös ratkaisun. Ensin sytytetään talo tuleen, sitten saavutaan paikalle sankarina tarjoamaan sammutinta. Ja tätä kutsutaan pelastussuunnitelmaksi.
Jos ikuinen kidutus on oikeudenmukaisuutta, mitä olisi epäoikeudenmukaisuus? Jos tämä on täydellistä rakkautta, mitä olisi viha? Jos tämä on vapaa valinta, miltä pakko oikein näyttäisi?
Ehkä kaikkein erikoisinta on, että tätä oppia puolustetaan juuri rakkauden nimissä. Sillä mikään ei tietenkään sano "rakastan sinua" yhtä vakuuttavasti kuin ääretön kidutuskammio varmuuden vuoksi.
Todella. Täydellisen rakkauden täytyy ilmeisesti olla ainoa rakkaus, joka ei koskaan lakkaa rankaisemasta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ikuinen kidutus – täydellisen rakkauden erikoinen ilmentymä
Mikä voisi olla rakastavampaa kuin sanoa ihmiselle: "Rakasta minua vapaasti. Muuten kidutan sinua ikuisesti."
Tätä kutsutaan joskus vapaaksi tahdoksi.
Onhan se tavallaan vapaa valinta. Samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen on vapaa valinta, jos joku pitää pistoolia ohimolla. Kukaan ei pakota – seuraukset vain sattuvat olemaan hieman... ikuiset.
Mutta älkää kutsuko sitä kiristykseksi. Se on rakkautta.
Ja mitä pidempään kidutus kestää, sitä rakastavammalta sen kai pitäisi näyttää. Vuosi ei riitä. Tuhat vuotta ei riitä. Miljoona vuotta ei riitä. Miljardi miljardia vuotta ei riitä. Ei, täydellinen rakkaus tietää, että kidutuksen on jatkuttava vielä senkin jälkeen. Ikuisesti. Koska ääretön rakkaus ansaitsee äärettömän kostotoimen.
Jos joku ihminen tekisi näin, kutsuisimme häntä hirviöksi. Mutta kun sama ajatus liitetään kristinuskonnolliseen oppiin, siitä tuleekin pyhä mysteeri. Sanasto vaihtuu, mutta sisältö pysyy: loputon kärsimys on edelleen loputonta kärsimystä.
Ja tietenkin kaikki tämä on ihmisen oma syy. Hän "valitsi" sen. Aivan kuten hukkuva valitsee olla hengittämättä veden alla. Vaihtoehtona oli vain tehdä täsmälleen oikea valinta, oikeasta uskonnosta, oikealla tavalla, oikeista syistä. Helppoa.
Usko ei siis synny pelosta. Ei toki. Ihmiset vain sattuvat kysymään: "Entä jos olen väärässä?" Ei siksi, että he pelkäisivät ikuista kidutusta, vaan... no, oikeastaan juuri siksi.
Mutta tämäkin on kuulemma vapautta.
Mielenkiintoista kyllä, sama järjestelmä luo äärettömän rangaistuksen ja tarjoaa siihen myös ratkaisun. Ensin sytytetään talo tuleen, sitten saavutaan paikalle sankarina tarjoamaan sammutinta. Ja tätä kutsutaan pelastussuunnitelmaksi.
Jos ikuinen kidutus on oikeudenmukaisuutta, mitä olisi epäoikeudenmukaisuus? Jos tämä on täydellistä rakkautta, mitä olisi viha? Jos tämä on vapaa valinta, miltä pakko oikein näyttäisi?
Ehkä kaikkein erikoisinta on, että tätä oppia puolustetaan juuri rakkauden nimissä. Sillä mikään ei tietenkään sano "rakastan sinua" yhtä vakuuttavasti kuin ääretön kidutuskammio varmuuden vuoksi.
Todella. Täydellisen rakkauden täytyy ilmeisesti olla ainoa rakkaus, joka ei koskaan lakkaa rankaisemasta.

Lue lisää

Ikuisen kidutuksen oppia kutsutaan täydellisen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ilmentymäksi. Se on erikoinen väite. Jos ihminen kiduttaisi toista päivän, häntä pidettäisiin julmana. Jos hän kiduttaisi vuoden, häntä pidettäisiin hirviönä. Jos hän ilmoittaisi aikovansa kiduttaa uhriaan koko tämän elämän ajan, häntä pidettäisiin yhtenä historian pahimmista rikollisista. Mutta kun kidutuksen kestoksi ilmoitetaan ikuisuus, sama teko muuttuukin joidenkin mielestä pyhäksi.
Ajatus on nurinkurinen. Rangaistuksen pidentäminen ei muuta sitä moraalisemmaksi. Päinvastoin, mitä pidempään kärsimys jatkuu, sitä pahemmaksi se muuttuu. Jos vuosisadan mittainen kidutus on kauhistuttava ajatus, miten ääretön kidutus voisi olla jotenkin oikeudenmukaisempi? Jos rajallinen julmuus on pahaa, ääretön julmuus ei muutu hyväksi vain siksi, että sen tekijää kutsutaan Jumalaksi.
Puolustukseksi sanotaan usein, että ihminen valitsee itse kohtalonsa. Se kuulostaa vakuuttavalta vain niin kauan kuin ei mieti, mitä valinta tarkoittaa. Jos vaihtoehtoina ovat ikuinen autuus tai ikuinen kidutus, kyse ei ole tavallisesta valinnasta. Se muistuttaa enemmän uhkavaatimusta kuin vapaata päätöstä. On vaikea väittää, että ihminen toimii täysin vapaasti, jos väärän vastauksen seurauksena on loputon kärsimys.
Silti tätä kutsutaan vapaaksi tahdoksi. On kuin joku sanoisi: "Saat tehdä aivan oman päätöksesi. Minä kunnioitan vapauttasi täysin. Muista vain, että jos päätät väärin, kidutan sinua ikuisesti." Tällaisessa tilanteessa sana "vapaa" menettää suuren osan merkityksestään.
Toinen kummallinen piirre on rangaistuksen mittasuhde. Ihminen elää muutamia vuosikymmeniä, tekee virheitä, erehtyy, epäilee ja yrittää ymmärtää maailmaa rajallisilla kyvyillään. Vastineeksi hänelle voidaan määrätä ääretön rangaistus. Kaikki rajalliset rikokset saavat saman loputtoman seuraamuksen. Oikeusjärjestelmä, joka rankaisisi taskuvarkaudesta ja joukkomurhasta täsmälleen samalla tavalla, olisi mielestämme järjetön. Silti ääretön rangaistus kaikista ratkaisevista erehdyksistä esitetään täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentumana.
Erityisen hämmentäväksi asia muuttuu silloin, kun väitetään, että se tehdään suuresta rakkaudesta. Tavallisesti rakkaus yhdistetään anteeksiantoon, kärsivällisyyteen ja haluun auttaa toista kasvamaan. Ikuisessa kidutuksessa ei kuitenkaan tapahdu kasvua. Siellä ei opita mitään, ei soviteta mitään eikä parannuta mistään. Kärsimys vain jatkuu ilman loppua. Jos kidutus ei koskaan pääty eikä johda mihinkään, sen tarkoitukseksi jää pelkkä kidutus.
Usein sanotaan myös, ettei Jumala lähetä ketään helvettiin, vaan ihminen menee sinne itse. Tällä väitteellä pyritään siirtämään vastuu kokonaan ihmiselle. Mutta jos järjestelmän säännöt on laatinut kaikkivaltias olento, joka olisi voinut luoda myös toisenlaisen järjestelmän, vastuu ei katoa sanamuotoja muuttamalla. Jos vaihtoehdot ovat rakasta tai kärsi ikuisesti, ongelma ei ratkea kutsumalla sitä vapaaksi valinnaksi.
Kaikkein ironisinta on, että sama oppi esitetään usein moraalin perustana. Ihmisten sanotaan tarvitsevan Jumalaa erottaakseen hyvän pahasta. Silti heidän odotetaan pitävän loputonta kidutusta hyvänä, koska sen toteuttaa oikea auktoriteetti. Jos sama teko olisi ihmisen tekemänä hirvittävä rikos, mutta muuttuu hyväksi tekijän vaihtuessa, moraali näyttää riippuvan vallasta eikä itse teoista.
Ehkä kaikkein yksinkertaisin kysymys on myös vaikein: jos ääretön kidutus olisi todella hyvyyden ja rakkauden korkein ilmentymä, miksi yksikään ihminen ei yrittäisi jäljitellä sitä? Miksi pidämme kaikkea sitä muistuttavaa inhimillistä toimintaa äärimmäisenä julmuutena? Jos vastaus on, ettei ihmisen kuulu toimia niin, herää uusi kysymys: miksi täydellisen hyvyyden kuuluisi?

Anonyymi00047 kirjoitti:

Ikuisen kidutuksen oppia kutsutaan täydellisen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ilmentymäksi. Se on erikoinen väite. Jos ihminen kiduttaisi toista päivän, häntä pidettäisiin julmana. Jos hän kiduttaisi vuoden, häntä pidettäisiin hirviönä. Jos hän ilmoittaisi aikovansa kiduttaa uhriaan koko tämän elämän ajan, häntä pidettäisiin yhtenä historian pahimmista rikollisista. Mutta kun kidutuksen kestoksi ilmoitetaan ikuisuus, sama teko muuttuukin joidenkin mielestä pyhäksi.
Ajatus on nurinkurinen. Rangaistuksen pidentäminen ei muuta sitä moraalisemmaksi. Päinvastoin, mitä pidempään kärsimys jatkuu, sitä pahemmaksi se muuttuu. Jos vuosisadan mittainen kidutus on kauhistuttava ajatus, miten ääretön kidutus voisi olla jotenkin oikeudenmukaisempi? Jos rajallinen julmuus on pahaa, ääretön julmuus ei muutu hyväksi vain siksi, että sen tekijää kutsutaan Jumalaksi.
Puolustukseksi sanotaan usein, että ihminen valitsee itse kohtalonsa. Se kuulostaa vakuuttavalta vain niin kauan kuin ei mieti, mitä valinta tarkoittaa. Jos vaihtoehtoina ovat ikuinen autuus tai ikuinen kidutus, kyse ei ole tavallisesta valinnasta. Se muistuttaa enemmän uhkavaatimusta kuin vapaata päätöstä. On vaikea väittää, että ihminen toimii täysin vapaasti, jos väärän vastauksen seurauksena on loputon kärsimys.
Silti tätä kutsutaan vapaaksi tahdoksi. On kuin joku sanoisi: "Saat tehdä aivan oman päätöksesi. Minä kunnioitan vapauttasi täysin. Muista vain, että jos päätät väärin, kidutan sinua ikuisesti." Tällaisessa tilanteessa sana "vapaa" menettää suuren osan merkityksestään.
Toinen kummallinen piirre on rangaistuksen mittasuhde. Ihminen elää muutamia vuosikymmeniä, tekee virheitä, erehtyy, epäilee ja yrittää ymmärtää maailmaa rajallisilla kyvyillään. Vastineeksi hänelle voidaan määrätä ääretön rangaistus. Kaikki rajalliset rikokset saavat saman loputtoman seuraamuksen. Oikeusjärjestelmä, joka rankaisisi taskuvarkaudesta ja joukkomurhasta täsmälleen samalla tavalla, olisi mielestämme järjetön. Silti ääretön rangaistus kaikista ratkaisevista erehdyksistä esitetään täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentumana.
Erityisen hämmentäväksi asia muuttuu silloin, kun väitetään, että se tehdään suuresta rakkaudesta. Tavallisesti rakkaus yhdistetään anteeksiantoon, kärsivällisyyteen ja haluun auttaa toista kasvamaan. Ikuisessa kidutuksessa ei kuitenkaan tapahdu kasvua. Siellä ei opita mitään, ei soviteta mitään eikä parannuta mistään. Kärsimys vain jatkuu ilman loppua. Jos kidutus ei koskaan pääty eikä johda mihinkään, sen tarkoitukseksi jää pelkkä kidutus.
Usein sanotaan myös, ettei Jumala lähetä ketään helvettiin, vaan ihminen menee sinne itse. Tällä väitteellä pyritään siirtämään vastuu kokonaan ihmiselle. Mutta jos järjestelmän säännöt on laatinut kaikkivaltias olento, joka olisi voinut luoda myös toisenlaisen järjestelmän, vastuu ei katoa sanamuotoja muuttamalla. Jos vaihtoehdot ovat rakasta tai kärsi ikuisesti, ongelma ei ratkea kutsumalla sitä vapaaksi valinnaksi.
Kaikkein ironisinta on, että sama oppi esitetään usein moraalin perustana. Ihmisten sanotaan tarvitsevan Jumalaa erottaakseen hyvän pahasta. Silti heidän odotetaan pitävän loputonta kidutusta hyvänä, koska sen toteuttaa oikea auktoriteetti. Jos sama teko olisi ihmisen tekemänä hirvittävä rikos, mutta muuttuu hyväksi tekijän vaihtuessa, moraali näyttää riippuvan vallasta eikä itse teoista.
Ehkä kaikkein yksinkertaisin kysymys on myös vaikein: jos ääretön kidutus olisi todella hyvyyden ja rakkauden korkein ilmentymä, miksi yksikään ihminen ei yrittäisi jäljitellä sitä? Miksi pidämme kaikkea sitä muistuttavaa inhimillistä toimintaa äärimmäisenä julmuutena? Jos vastaus on, ettei ihmisen kuulu toimia niin, herää uusi kysymys: miksi täydellisen hyvyyden kuuluisi?

Lue lisää

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki

Anonyymi00048 kirjoitti:

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki

Lue lisää

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Anonyymi00049 kirjoitti:

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Lue lisää

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Anonyymi00050 kirjoitti:

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Lue lisää

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Kun uskomus julistetaan täydelliseksi, sitä ei enää tutkita vaan vartioidaan. Ihmisestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, jonka tehtävänä ei ole etsiä totuutta vaan torjua kaikki, mikä voisi horjuttaa sitä.
Silloin moraalinen arviointi alkaa hiljalleen väistyä auktoriteetin tieltä. Sama oikeudentaju, joka toimii arjessa lähes automaattisesti, lakkaa yllättäen toimimasta heti, kun väitteen eteen lisätään sana "jumalallinen". Julmuus muuttuu oikeudenmukaisuudeksi. Pelottelu muuttuu rakkaudeksi. Loputon kidutus muuttuu pyhäksi suunnitelmaksi.
Ajatus ei ole muuttunut moraalisemmaksi. Sen arviointitapa on muuttunut.
Jos joku ihminen rakentaisi järjestelmän, jossa väärä vakaumus tai väärä usko johtaisi tietoiseen ja loputtomaan kidutukseen, pitäisimme häntä hirviönä. Kukaan ei puolustaisi sellaista oikeusjärjestelmää. Mutta kun sama ajatus siirretään taivaalliseen ympäristöön, moni lakkaa arvioimasta sitä samalla mittapuulla. Yhtäkkiä kaikkein ankarin mahdollinen rangaistus ei enää vaadikaan perusteluja, vaan sen oletetaan olevan oikeudenmukainen pelkästään siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.
On suorastaan hämmästyttävää, kuinka helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat: "Hyvä Taivaan Isä."
Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Sama ihminen, joka pitäisi maallista diktaattoria hirviönä, jos tämä ylläpitäisi loputonta kidutusleiriä, alkaa kutsua täsmälleen samaa ajatusta täydelliseksi rakkaudeksi, kun sen toteuttajaksi vaihdetaan Jumala. Julmuus ei enää ole julmuutta. Se saa vain uuden nimen.
Moraalinen ongelma ei katoa. Sen ympärille piirretään sädekehä.
Ehkä kaikkein vaarallisinta ei olekaan itse oppi, vaan se, mitä se voi tehdä ihmisen moraaliselle intuitiolle. Kun pyhyys asetetaan oikeudentajun yläpuolelle, ihminen oppii epäilemään omaatuntoaan enemmän kuin oppia. Hän ei enää kysy, onko jokin oikein. Hän kysyy vain, onko se opetettu oikeaksi.
Juuri siinä hetkessä dogmi voittaa.
Ei siksi, että se olisi osoittanut olevansa tosi, vaan siksi, että se on saanut ihmisen lakkaamaan arvioimasta sitä samalla moraalisella mittapuulla, jota hän soveltaisi kaikkeen muuhun.
Todellinen moraalinen rohkeus alkaa vasta silloin, kun uskaltaa kysyä myös omasta uskonnostaan sen saman kysymyksen, jonka esittäisi kenelle tahansa muulle vallankäyttäjälle: jos tämä teko olisi ihmisen tekemä, pitäisinkö sitä oikeudenmukaisena vai julmana?

Anonyymi00052 kirjoitti:

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Kun uskomus julistetaan täydelliseksi, sitä ei enää tutkita vaan vartioidaan. Ihmisestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, jonka tehtävänä ei ole etsiä totuutta vaan torjua kaikki, mikä voisi horjuttaa sitä.
Silloin moraalinen arviointi alkaa hiljalleen väistyä auktoriteetin tieltä. Sama oikeudentaju, joka toimii arjessa lähes automaattisesti, lakkaa yllättäen toimimasta heti, kun väitteen eteen lisätään sana "jumalallinen". Julmuus muuttuu oikeudenmukaisuudeksi. Pelottelu muuttuu rakkaudeksi. Loputon kidutus muuttuu pyhäksi suunnitelmaksi.
Ajatus ei ole muuttunut moraalisemmaksi. Sen arviointitapa on muuttunut.
Jos joku ihminen rakentaisi järjestelmän, jossa väärä vakaumus tai väärä usko johtaisi tietoiseen ja loputtomaan kidutukseen, pitäisimme häntä hirviönä. Kukaan ei puolustaisi sellaista oikeusjärjestelmää. Mutta kun sama ajatus siirretään taivaalliseen ympäristöön, moni lakkaa arvioimasta sitä samalla mittapuulla. Yhtäkkiä kaikkein ankarin mahdollinen rangaistus ei enää vaadikaan perusteluja, vaan sen oletetaan olevan oikeudenmukainen pelkästään siksi, että sen tekijäksi väitetään Jumala.
On suorastaan hämmästyttävää, kuinka helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat: "Hyvä Taivaan Isä."
Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Sama ihminen, joka pitäisi maallista diktaattoria hirviönä, jos tämä ylläpitäisi loputonta kidutusleiriä, alkaa kutsua täsmälleen samaa ajatusta täydelliseksi rakkaudeksi, kun sen toteuttajaksi vaihdetaan Jumala. Julmuus ei enää ole julmuutta. Se saa vain uuden nimen.
Moraalinen ongelma ei katoa. Sen ympärille piirretään sädekehä.
Ehkä kaikkein vaarallisinta ei olekaan itse oppi, vaan se, mitä se voi tehdä ihmisen moraaliselle intuitiolle. Kun pyhyys asetetaan oikeudentajun yläpuolelle, ihminen oppii epäilemään omaatuntoaan enemmän kuin oppia. Hän ei enää kysy, onko jokin oikein. Hän kysyy vain, onko se opetettu oikeaksi.
Juuri siinä hetkessä dogmi voittaa.
Ei siksi, että se olisi osoittanut olevansa tosi, vaan siksi, että se on saanut ihmisen lakkaamaan arvioimasta sitä samalla moraalisella mittapuulla, jota hän soveltaisi kaikkeen muuhun.
Todellinen moraalinen rohkeus alkaa vasta silloin, kun uskaltaa kysyä myös omasta uskonnostaan sen saman kysymyksen, jonka esittäisi kenelle tahansa muulle vallankäyttäjälle: jos tämä teko olisi ihmisen tekemä, pitäisinkö sitä oikeudenmukaisena vai julmana?

Lue lisää

”Onko tietoisuus maailmankaikkeuden perusta vai sen seuraus? ”

Tietoisuus (caitanya) on todellisuuden perusta, ei aineellisen maailmankaikkeuden seuraus.
Aineellinen maailma (prakṛti) ei tuota tietoisuutta, vaan tietoisuus ilmenee ensin ja aine toimii sen rajallisena ilmenemiskenttänä. Sielu (jīva) on tietoisuusyksikkö, ja sen olemus on tietoisuus (cit).
Suurin virhe on pitää tietoisuutta aineen tuotteena. Päinvastoin kaikki kokemuksemme materiasta tapahtuu tietoisuuden kautta – ilman tietoisuutta ei olisi havaintoa, tietoa tai kysymystä maailmankaikkeudesta.
Alkuperäinen todellisuus on korkein tietoisuus (Bhagavān), josta sekä sielut (jīva) että aineellinen energia (prakṛti) ovat lähtöisin.
Eli tietoisuus ei ole maailmankaikkeuden seuraus, vaan maailmankaikkeus ilmenee tietoisuuden taustalla.

Anonyymi00053 kirjoitti:

”Onko tietoisuus maailmankaikkeuden perusta vai sen seuraus? ”

Tietoisuus (caitanya) on todellisuuden perusta, ei aineellisen maailmankaikkeuden seuraus.
Aineellinen maailma (prakṛti) ei tuota tietoisuutta, vaan tietoisuus ilmenee ensin ja aine toimii sen rajallisena ilmenemiskenttänä. Sielu (jīva) on tietoisuusyksikkö, ja sen olemus on tietoisuus (cit).
Suurin virhe on pitää tietoisuutta aineen tuotteena. Päinvastoin kaikki kokemuksemme materiasta tapahtuu tietoisuuden kautta – ilman tietoisuutta ei olisi havaintoa, tietoa tai kysymystä maailmankaikkeudesta.
Alkuperäinen todellisuus on korkein tietoisuus (Bhagavān), josta sekä sielut (jīva) että aineellinen energia (prakṛti) ovat lähtöisin.
Eli tietoisuus ei ole maailmankaikkeuden seuraus, vaan maailmankaikkeus ilmenee tietoisuuden taustalla.

Lue lisää

”Miksi kärsimystä tarvitaan? Voisiko oppiminen tapahtua ilman kärsimystä?”

Kärsimys ei ole itse tarkoitus, vaan seuraus aineellisesta olemassaolosta ja karmasta (karma).
Kärsimys voi herättää jīvan (jīva) tietoisuuden näkemään, että aineelliset asiat eivät anna pysyvää täyttymystä. Se voi johtaa syvempään kysymiseen omasta todellisesta luonnosta (svarūpa) ja todellisuudesta.
Oppiminen ei tarvitse välttämättä kärsimystä. Korkeampi oppiminen voi tapahtua tiedon (jñāna), erottelukyvyn (viveka) ja rakkauden (prema) kautta. Kärsimys on enemmänkin seurausta väärästä suunnasta kuin välttämätön ehto kehitykselle.
Eli kärsimys voi opettaa, mutta täydellinen ymmärrys voi syntyä myös ilman kärsimystä, kun tietoisuus suuntautuu oikein.

Anonyymi00054 kirjoitti:

”Miksi kärsimystä tarvitaan? Voisiko oppiminen tapahtua ilman kärsimystä?”

Kärsimys ei ole itse tarkoitus, vaan seuraus aineellisesta olemassaolosta ja karmasta (karma).
Kärsimys voi herättää jīvan (jīva) tietoisuuden näkemään, että aineelliset asiat eivät anna pysyvää täyttymystä. Se voi johtaa syvempään kysymiseen omasta todellisesta luonnosta (svarūpa) ja todellisuudesta.
Oppiminen ei tarvitse välttämättä kärsimystä. Korkeampi oppiminen voi tapahtua tiedon (jñāna), erottelukyvyn (viveka) ja rakkauden (prema) kautta. Kärsimys on enemmänkin seurausta väärästä suunnasta kuin välttämätön ehto kehitykselle.
Eli kärsimys voi opettaa, mutta täydellinen ymmärrys voi syntyä myös ilman kärsimystä, kun tietoisuus suuntautuu oikein.

Lue lisää

”Mikä on olemassaolon lopullinen tarkoitus?”

Olemassaolon lopullinen tarkoitus on jīvan (jīva) todellisen luonteen herääminen ja ikuisen rakkaussuhteen (prema) saavuttaminen Bhagavāniin (Bhagavān).
Ihminen ei ole olemassa vain aineellisten kokemusten, tiedon tai nautinnon vuoksi, vaan saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen omasta todellisesta olemuksestaan (svarūpa) ja todellisuuden korkeimmasta perustasta.
Ja korkein päämäärä ei ole persoonaton sulautuminen (brahmajyoti) vaan elävä, tietoinen ja rakkaudellinen suhde, jossa jīva säilyttää yksilöllisyytensä.
Eli lemassaolon lopullinen tarkoitus on tietoisuuden täydellinen kehittyminen ja rakkauden saavuttaminen korkeimmalla henkisellä tasolla.

Anonyymi00055 kirjoitti:

”Mikä on olemassaolon lopullinen tarkoitus?”

Olemassaolon lopullinen tarkoitus on jīvan (jīva) todellisen luonteen herääminen ja ikuisen rakkaussuhteen (prema) saavuttaminen Bhagavāniin (Bhagavān).
Ihminen ei ole olemassa vain aineellisten kokemusten, tiedon tai nautinnon vuoksi, vaan saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen omasta todellisesta olemuksestaan (svarūpa) ja todellisuuden korkeimmasta perustasta.
Ja korkein päämäärä ei ole persoonaton sulautuminen (brahmajyoti) vaan elävä, tietoinen ja rakkaudellinen suhde, jossa jīva säilyttää yksilöllisyytensä.
Eli lemassaolon lopullinen tarkoitus on tietoisuuden täydellinen kehittyminen ja rakkauden saavuttaminen korkeimmalla henkisellä tasolla.

Lue lisää

Kiitos jälleen kerran perusteellisista vastauksista! Aloittaja.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kiitos jälleen kerran perusteellisista vastauksista! Aloittaja.

Kiitos itsellesi!

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kiitos itsellesi!

Todellisuudessa nämä aihepiirit ovat paljon monimutkaisempia ja -ulotteisempia.

Miksi sitten puhut politiikasta? Tästä olemme jo paljon keskustelleet!

Anonyymi00012 kirjoitti:

Miksi sitten puhut politiikasta? Tästä olemme jo paljon keskustelleet!

Ne aivan sairaita käsittämätön viha poliittiset ihniset kylvää vihaa ja uhkailee ei yhtään empatiaa ja rakkautta. Tuli paha olo

Anonyymi00056 kirjoitti:

Ne aivan sairaita käsittämätön viha poliittiset ihniset kylvää vihaa ja uhkailee ei yhtään empatiaa ja rakkautta. Tuli paha olo

Olen puolueeton mutt kokeilin minkälaista on olla poliitikan seuraajien kanssa tekemisissä. En halu sellaisten ihmisten kanssa olla jotka seuraa politiikkaa

Anonyymi00056 kirjoitti:

Ne aivan sairaita käsittämätön viha poliittiset ihniset kylvää vihaa ja uhkailee ei yhtään empatiaa ja rakkautta. Tuli paha olo

Miksi siis aiheutat itsellesi pahaa oloa puhumalla politiikasta? Olet jo useita kertoja luvannut jättää politiikan. Politiikka ja kristinusko eivät tee sinulle hyvää. Lisäksi se, mykyinen sensuroitu kristinuskokin on pitkälti politiikkaa ja manipulointia.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Miksi siis aiheutat itsellesi pahaa oloa puhumalla politiikasta? Olet jo useita kertoja luvannut jättää politiikan. Politiikka ja kristinusko eivät tee sinulle hyvää. Lisäksi se, mykyinen sensuroitu kristinuskokin on pitkälti politiikkaa ja manipulointia.

Lue lisää

Koska olin politiikka palstalla sain kauheat vihapuhetta ja haukut niskaan

Anonyymi00059 kirjoitti:

Koska olin politiikka palstalla sain kauheat vihapuhetta ja haukut niskaan

Lähdin pois sieltä en enää menee huonosti seuraa

Anonyymi00058 kirjoitti:

Miksi siis aiheutat itsellesi pahaa oloa puhumalla politiikasta? Olet jo useita kertoja luvannut jättää politiikan. Politiikka ja kristinusko eivät tee sinulle hyvää. Lisäksi se, mykyinen sensuroitu kristinuskokin on pitkälti politiikkaa ja manipulointia.

Lue lisää

Olen nykyään vain puolueettomien ihmisten kanssa tekemisissä kuten hindujen.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Olen nykyään vain puolueettomien ihmisten kanssa tekemisissä kuten hindujen.

Hyvä sitten!

Anonyymi00066 kirjoitti:

Hyvä sitten!

Miksi ihmiset ovat pahoja

Kyllä todella hyvät ohjeet Koraanissa!

Anonyymi00074 kirjoitti:

Kyllä todella hyvät ohjeet Koraanissa!

Erittäin tämäon hyvä ohje: nro 39 Älä pakota ketään uskonnon asioissa. (2:256).
Kristityt voisivta tästä oppia muslimeilta!

Anonyymi00075 kirjoitti:

Erittäin tämäon hyvä ohje: nro 39 Älä pakota ketään uskonnon asioissa. (2:256).
Kristityt voisivta tästä oppia muslimeilta!

Paljon paremmat ohjeet kuin raamatussa! Kiitos linkistä!

"Miksi ihmiset ovat pahoja"

He eivät ole pahoja, he ovat vain unohtaneet todellisen olemuksensa.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Miksi ihmiset ovat pahoja"

He eivät ole pahoja, he ovat vain unohtaneet todellisen olemuksensa.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19352628/hyvan-ja-pahan-mittaamisen-ongelma#comment-142062439

Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma

Kysymys “kuinka mitata hyvää ja pahaa?” on tavallaan väärin asetettu, koska:

Aineellisessa maailmassa ei ole pysyvää mittapuuta, koska sama asia voi olla “hyvä” yhdelle ja “paha” toiselle
Kaikki aineellinen on väliaikaista ja siksi myös sen moraaliset arviot ovat suhteellisia.

Anonyymi00078 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19352628/hyvan-ja-pahan-mittaamisen-ongelma#comment-142062439

Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma

Kysymys “kuinka mitata hyvää ja pahaa?” on tavallaan väärin asetettu, koska:

Aineellisessa maailmassa ei ole pysyvää mittapuuta, koska sama asia voi olla “hyvä” yhdelle ja “paha” toiselle
Kaikki aineellinen on väliaikaista ja siksi myös sen moraaliset arviot ovat suhteellisia.

Lue lisää

Milloin ja miten Maa luotiin?
Milloin ja miten Maa luotiin? Milloin ja miten ihmisen elämänmuoto ilmestyi Maahan? Miten ihminen on levinnyt maantieteellisesti Maahan? Mikä on sivilisaatioiden kehityshistoria vedojen mukaan?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon#comment-143525621


Jatkan samoilla kysymyksillä, joita on täällä niin usein kysytty – toisin sanoen en vastata niihin itse, vaan V. K. Prabhu vastaa.
Suomenkielisessä käännöksessä on kuitenkin erittäin paljon käännösvirheitä, joten otan tarkasteltavaksi vain muutamia vastauksia enkä koko aineistoa. Kyseessä on jälleen litterointi (transkriptio), joten siihen on voinut jäädä myös käännöksestä johtuvia epätarkkuuksia.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Milloin ja miten Maa luotiin?
Milloin ja miten Maa luotiin? Milloin ja miten ihmisen elämänmuoto ilmestyi Maahan? Miten ihminen on levinnyt maantieteellisesti Maahan? Mikä on sivilisaatioiden kehityshistoria vedojen mukaan?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon#comment-143525621


Jatkan samoilla kysymyksillä, joita on täällä niin usein kysytty – toisin sanoen en vastata niihin itse, vaan V. K. Prabhu vastaa.
Suomenkielisessä käännöksessä on kuitenkin erittäin paljon käännösvirheitä, joten otan tarkasteltavaksi vain muutamia vastauksia enkä koko aineistoa. Kyseessä on jälleen litterointi (transkriptio), joten siihen on voinut jäädä myös käännöksestä johtuvia epätarkkuuksia.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
Milloin ja miten Maa luotiin?
Milloin ja miten Maa luotiin? Milloin ja miten ihmisen elämänmuoto ilmestyi Maahan? Miten ihminen on levinnyt maantieteellisesti Maahan? Mikä on sivilisaatioiden kehityshistoria vedojen mukaan?


https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
V. K.Prabhu vastaa siihen:

Milloin Maa siis luotiin? Ensimmäinen vastakysymys kuuluu: minkä kalenterin mukaan aiomme laskea? Kalentereita on nimittäin erilaisia. Jos sanon, että Maa luotiin Brahmān ensimmäisenä päivänä, mitä se teille kertoo? Onko se vastaus vai ei? Siksi nämä aikayksiköt – kalpat eli Brahmān päivät – täytyy heti muuntaa meille edes jossain määrin ymmärrettäviin aikayksiköihin.
Yksi Brahmān päivä kestää 4 miljardia 320 miljoonaa vuotta. Brahmān yön alkaessa Maa peittyy veden alle, ja uuden Brahmān päivän alussa se palautetaan jälleen ennalleen. Tällä hetkellä on käynnissä Brahmān viidenkymmenennenensimmäisen vuoden ensimmäinen päivä. Vuodessa on tunnetusti 360 päivää, ei 365, kuten jotkut luulevat.

Laskekaa siis itse, milloin Maa luotiin ja kuinka monta kertaa se on joutunut veden peittämäksi, sillä jokaisen Brahmān päivän lopussa tapahtuu hävitys. Koska kaikki tämä tapahtuu syklisesti, ei ole mielekästä laskea aivan luomisen alusta asti. On tarkasteltava viimeisintä sykliä.
Viimeisimmässä syklissä on kulunut hieman alle puolet Brahmān päivästä. Yhdessä Brahmān päivässä on neljätoista manvantaraa. Jokainen manvantara kestää noin 307 miljoonaa vuotta. Tämä luku muodostuu 71 mahāyugasta. Yksi mahāyuga kestää 4 320 000 vuotta, ja kun se kerrotaan 71:llä, saadaan noin 307 miljoonaa vuotta.
Tällä hetkellä on käynnissä seitsemännen Manun hallintokausi. Hänen nimensä on Vaivasvata. Meneillään on hänen 28. aikakautensa niistä 71:stä, jotka kuuluvat yhteen manvantaraan. Tämä merkitsee sitä, että hieman alle puolet tästä manvantarasta on kulunut.
Lasketaan siis 28 × 4 320 000 vuotta. Tulokseksi saadaan noin 120 miljoonaa vuotta. Nykyinen seitsemäs manvantara alkoi siis noin 120 miljoonaa vuotta sitten. Tähän lisätään vielä kuusi jo kulunutta manvantaraa Brahmān päivän alusta lukien. Se tekee noin 1 miljardia 842 miljoonaa vuotta. Kun tähän lisätään nykyisen manvantaran 120 miljoonaa vuotta, saadaan noin 2 miljardia vuotta siitä, kun Maa viimeksi palautettiin ennalleen.
Muistutan vielä kerran, että kaikki tämä tapahtuu syklisesti.
Entä miten Maa tarkalleen ottaen luotiin? Ei niin, että Brahmā olisi valmistanut sen jostakin aineesta.
...
...

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon

Anonyymi00084 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
Milloin ja miten Maa luotiin?
Milloin ja miten Maa luotiin? Milloin ja miten ihmisen elämänmuoto ilmestyi Maahan? Miten ihminen on levinnyt maantieteellisesti Maahan? Mikä on sivilisaatioiden kehityshistoria vedojen mukaan?


https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon
V. K.Prabhu vastaa siihen:

Milloin Maa siis luotiin? Ensimmäinen vastakysymys kuuluu: minkä kalenterin mukaan aiomme laskea? Kalentereita on nimittäin erilaisia. Jos sanon, että Maa luotiin Brahmān ensimmäisenä päivänä, mitä se teille kertoo? Onko se vastaus vai ei? Siksi nämä aikayksiköt – kalpat eli Brahmān päivät – täytyy heti muuntaa meille edes jossain määrin ymmärrettäviin aikayksiköihin.
Yksi Brahmān päivä kestää 4 miljardia 320 miljoonaa vuotta. Brahmān yön alkaessa Maa peittyy veden alle, ja uuden Brahmān päivän alussa se palautetaan jälleen ennalleen. Tällä hetkellä on käynnissä Brahmān viidenkymmenennenensimmäisen vuoden ensimmäinen päivä. Vuodessa on tunnetusti 360 päivää, ei 365, kuten jotkut luulevat.

Laskekaa siis itse, milloin Maa luotiin ja kuinka monta kertaa se on joutunut veden peittämäksi, sillä jokaisen Brahmān päivän lopussa tapahtuu hävitys. Koska kaikki tämä tapahtuu syklisesti, ei ole mielekästä laskea aivan luomisen alusta asti. On tarkasteltava viimeisintä sykliä.
Viimeisimmässä syklissä on kulunut hieman alle puolet Brahmān päivästä. Yhdessä Brahmān päivässä on neljätoista manvantaraa. Jokainen manvantara kestää noin 307 miljoonaa vuotta. Tämä luku muodostuu 71 mahāyugasta. Yksi mahāyuga kestää 4 320 000 vuotta, ja kun se kerrotaan 71:llä, saadaan noin 307 miljoonaa vuotta.
Tällä hetkellä on käynnissä seitsemännen Manun hallintokausi. Hänen nimensä on Vaivasvata. Meneillään on hänen 28. aikakautensa niistä 71:stä, jotka kuuluvat yhteen manvantaraan. Tämä merkitsee sitä, että hieman alle puolet tästä manvantarasta on kulunut.
Lasketaan siis 28 × 4 320 000 vuotta. Tulokseksi saadaan noin 120 miljoonaa vuotta. Nykyinen seitsemäs manvantara alkoi siis noin 120 miljoonaa vuotta sitten. Tähän lisätään vielä kuusi jo kulunutta manvantaraa Brahmān päivän alusta lukien. Se tekee noin 1 miljardia 842 miljoonaa vuotta. Kun tähän lisätään nykyisen manvantaran 120 miljoonaa vuotta, saadaan noin 2 miljardia vuotta siitä, kun Maa viimeksi palautettiin ennalleen.
Muistutan vielä kerran, että kaikki tämä tapahtuu syklisesti.
Entä miten Maa tarkalleen ottaen luotiin? Ei niin, että Brahmā olisi valmistanut sen jostakin aineesta.
...
...

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19474700/talla-kertaa-keskitytaan-kuitenkin-vain-yhden-universumin-luomiseen-ja-evoluutioon

Lue lisää

Milloin Maa siis luotiin? Ensimmäinen vastakysymys kuuluu: minkä kalenterin mukaan aiomme laskea? Kalentereita on nimittäin erilaisia. Jos sanon, että Maa luotiin Brahmān ensimmäisenä päivänä, mitä se teille kertoo? Onko se vastaus vai ei? Siksi nämä aikayksiköt – kalpat eli Brahmān päivät – täytyy heti muuntaa meille edes jossain määrin ymmärrettäviin aikayksiköihin.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Milloin Maa siis luotiin? Ensimmäinen vastakysymys kuuluu: minkä kalenterin mukaan aiomme laskea? Kalentereita on nimittäin erilaisia. Jos sanon, että Maa luotiin Brahmān ensimmäisenä päivänä, mitä se teille kertoo? Onko se vastaus vai ei? Siksi nämä aikayksiköt – kalpat eli Brahmān päivät – täytyy heti muuntaa meille edes jossain määrin ymmärrettäviin aikayksiköihin.

Lue lisää

Tähän lisätään vielä kuusi jo kulunutta manvantaraa Brahmān päivän alusta lukien. Se tekee noin 1 miljardia 842 miljoonaa vuotta. Kun tähän lisätään nykyisen manvantaran 120 miljoonaa vuotta, saadaan noin 2 miljardia vuotta siitä, kun Maa viimeksi palautettiin ennalleen.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Tähän lisätään vielä kuusi jo kulunutta manvantaraa Brahmān päivän alusta lukien. Se tekee noin 1 miljardia 842 miljoonaa vuotta. Kun tähän lisätään nykyisen manvantaran 120 miljoonaa vuotta, saadaan noin 2 miljardia vuotta siitä, kun Maa viimeksi palautettiin ennalleen.

Lue lisää

Carl Sagan, Cornellin yliopiston arvostettu tähtitieteilijä ja Pulitzer-palkittu kirjailija, joka menehtyi syöpään 15. joulukuuta, eli itse asiassa miljoonia vuosia suhteellisessa kokemuksen aikaskaalassa.

Tämä jo elinaikanaan legenda oli ensiluokkainen filosofi, runoilija, tiedemies ja loistava esimerkki ihmisen suuruudesta, kaikki yhdessä.

Hänen todellinen neroutensa piili monissa esoteerisissa filosofisissa ja tieteellisissä pyrkimyksissä, joita vain asiantuntijat voivat todella arvostaa.
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

, jonka aikaskaalat vastaavat, epäilemättä sattumalta, modernin tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman 8,64 miljardin vuoden pituiseen päivään ja yöhön. Se on pidempi kuin maan tai auringon ikä ja noin puolet big bangin jälkeisestä ajasta. Ja on vielä paljon pidempiä aikaskaaloja.”

Mutta jos verrataan hindulaisen kosmologian lukuja nykyisiin tieteellisiin arvioihin, käy selväksi, kuinka väärässä ne ovat. Universumin arvioitu ikä on 13,7 miljardia vuotta, kun taas hindulaisen kosmologian mukaan se on 155 biljoonaa vuotta.


Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Milloin Maa siis luotiin? Ensimmäinen vastakysymys kuuluu: minkä kalenterin mukaan aiomme laskea? Kalentereita on nimittäin erilaisia. Jos sanon, että Maa luotiin Brahmān ensimmäisenä päivänä, mitä se teille kertoo? Onko se vastaus vai ei? Siksi nämä aikayksiköt – kalpat eli Brahmān päivät – täytyy heti muuntaa meille edes jossain määrin ymmärrettäviin aikayksiköihin.

Lue lisää

Ajan suhteellisuus ja kosminen näkökulma: Brahmān päivien, kalpojen ja jugojen kaltaiset käsitteet laajentavat ihmisen näkökulmaa pois tavallisesta ihmisen eliniästä kohti kosmisia aikakausia.
Luonnon ja henkisen todellisuuden yhteys: Vedalaisessa ajattelussa maailmaa ei nähdä pelkkänä aineellisena koneena, vaan järjestyksenä (ṛta), jossa luonnolla, ihmisellä ja korkeammalla todellisuudella on yhteys.
Tietoisuuden tutkimus: Upanishadien pohdinnat minuudesta (ātman), perimmäisestä todellisuudesta (Brahman) ja vapautumisesta (mokṣa) kuuluvat maailman syvällisimpiin metafyysisiin kysymyksiin.
Erityisen merkittävä piirre on se, että vedalainen perinne ei rajoitu yhteen näkökulmaan. Se sisältää rituaalista viisautta, filosofiaa, meditaatiota, etiikkaa, kielitiedettä, matematiikkaan jne. liittyviä pohdintoja sekä erilaisia teitä totuuden etsimiseen.
Vedojen suurin merkitys ei ole yksittäisissä luonnontieteellisissä väitteissä, vaan siinä, että ne esittävät kokonaisvaltaisen näkemyksen ihmisestä osana valtavaa universaaliakokonaisuutta. Vedat kutsuvat tutkimaan sekä ulkoista maailmaa että omaa tietoisuutta.

"Hindut älkää käyttäkö whatsappia"

Kiitos informatiosta!

Emme enää käytä sitä; vaikka käytimmekin sitä useita vuosia, se onn nyt poistettu kokonaan puhelimesta – se on jäänyt menneisyyteen.

https://yle.fi/a/74-20235954

Anonyymi00072 kirjoitti:

https://yle.fi/a/74-20235954

Chat Control on kaksi erillistä asetusta
https://yle.fi/a/74-20235954

Anonyymi00071 kirjoitti:

"Hindut älkää käyttäkö whatsappia"

Kiitos informatiosta!

Emme enää käytä sitä; vaikka käytimmekin sitä useita vuosia, se onn nyt poistettu kokonaan puhelimesta – se on jäänyt menneisyyteen.

Lue lisää

Emme enää koskaan käytä Whats appia.

Anonyymi00072 kirjoitti:

https://yle.fi/a/74-20235954

Whatsapp kestää tietoa elämästämme ja keskusteluista ja hyödyntää niitä omiin tarkoituksiin eli Stalkaa. Kaikki metan sovellukset tekee samaa Facebook instagram ja Whatsapp nuo kaikki kannattaa poistaa itse poistin kaikki nuo tilini ja kaikki

Anonyymi00080 kirjoitti:

Whatsapp kestää tietoa elämästämme ja keskusteluista ja hyödyntää niitä omiin tarkoituksiin eli Stalkaa. Kaikki metan sovellukset tekee samaa Facebook instagram ja Whatsapp nuo kaikki kannattaa poistaa itse poistin kaikki nuo tilini ja kaikki

Lue lisää

Enkä muutenkaan käytä somea elämäni on parempaan ilman

Anonyymi00079 kirjoitti:

Emme enää koskaan käytä Whats appia.

En minäkään siellä on huijareita paljon ne saa numerot käsiin vaikka mistä ja ottavat yhteyttä

Anonyymi00080 kirjoitti:

Whatsapp kestää tietoa elämästämme ja keskusteluista ja hyödyntää niitä omiin tarkoituksiin eli Stalkaa. Kaikki metan sovellukset tekee samaa Facebook instagram ja Whatsapp nuo kaikki kannattaa poistaa itse poistin kaikki nuo tilini ja kaikki

Lue lisää

"Whatsapp kestää tietoa elämästämme ja keskusteluista"
Minulla vain puhelin ja email, en enää mitään muuta käyttää!

Anonyymi00102 kirjoitti:

"Whatsapp kestää tietoa elämästämme ja keskusteluista"
Minulla vain puhelin ja email, en enää mitään muuta käyttää!

Ja läppäri!

Tämä riippuu karmasta!

Anonyymi00089 kirjoitti:

Tämä riippuu karmasta!

”Tahto voi olla vapaa, mutta se onko vapaa toteuttamaan tahtoaan on toinen asia.”

Ihmisellä on vapaa tahto.


Ihminen voi tehdä omia valintojaan ja päättää, mihin suuntaan elämäänsä vie. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän voisi toteuttaa kaiken tahtonsa. Valintojen toteutumista rajoittavat esimerkiksi luonnonlait, omat kyvyt, muiden ihmisten valinnat ja teon seuraukset. Siksi vapaa tahto ja kyky toteuttaa oma tahto ovat kaksi eri asiaa.

Anonyymi00090 kirjoitti:

”Tahto voi olla vapaa, mutta se onko vapaa toteuttamaan tahtoaan on toinen asia.”

Ihmisellä on vapaa tahto.


Ihminen voi tehdä omia valintojaan ja päättää, mihin suuntaan elämäänsä vie. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän voisi toteuttaa kaiken tahtonsa. Valintojen toteutumista rajoittavat esimerkiksi luonnonlait, omat kyvyt, muiden ihmisten valinnat ja teon seuraukset. Siksi vapaa tahto ja kyky toteuttaa oma tahto ovat kaksi eri asiaa.

Lue lisää

Muiden ihmisten valinnat liittyvät siihen, että oma vapaa tahtosi ei toimi tyhjiössä. Voit päättää, mitä itse haluat tehdä, mutta et voi päättää, mitä muut tekevät. Siksi heidän valintansa voivat estää, helpottaa tai muuttaa sitä, mitä itse pystyt toteuttamaan.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Muiden ihmisten valinnat liittyvät siihen, että oma vapaa tahtosi ei toimi tyhjiössä. Voit päättää, mitä itse haluat tehdä, mutta et voi päättää, mitä muut tekevät. Siksi heidän valintansa voivat estää, helpottaa tai muuttaa sitä, mitä itse pystyt toteuttamaan.

Lue lisää

Moderni tiede:
Aurinkokuntamme yhdeksästä planeetasta (Pluton ollessa mukana aiemmassa planeettaluokituksessa) vain kolmella on virallinen löytäjä ja löytöajankohta.
Uranuksen löysi Sir William Herschel vuonna 1781. Herschel oli todennäköisesti 1700-luvun tunnetuin tähtitieteilijä. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka kuvasi oikein Linnunradan spiraalimaisen rakenteen.
Neptunuksen löysi John Couch Adamsin ennusteiden pohjalta vuonna 1846 Johann Galle (yhdessä Heinrich d’Arrestin kanssa).
Pluton löysi tähtitieteilijä Clyde Tombaugh vuonna 1930.
On mielenkiintoista huomata, että valon yhden vuorokauden aikana kulkema matka
(186 000 000 × 3600 × 24 ≈ 16 biljoonaa mailia) on samaa suuruusluokkaa kuin (vedalaisen) maailmankaikkeuden ympärysmitta. Jos ellipsin muoto arvioidaan ympyrän kaltaiseksi, maailmankaikkeuden ympärysmitta olisi:
4 500 000 000 × 3,1416 ≈ 14 biljoonaa mailia.
Kalpan eli aikakauden sanotaan koostuvan tuhannesta neljän yugan kierrosta, joista jokaisella on erilainen ominaisluonne. Erään arvion mukaan yksi yugakierto kestää 4,32 miljoonaa vuotta, ja yhden kalpan sanotaan kestävän 4,32 miljardia vuotta. Nykyinen tiede arvioi, että Maa on noin 4,543 miljardia vuotta vanha.
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Anonyymi00092 kirjoitti:

Moderni tiede:
Aurinkokuntamme yhdeksästä planeetasta (Pluton ollessa mukana aiemmassa planeettaluokituksessa) vain kolmella on virallinen löytäjä ja löytöajankohta.
Uranuksen löysi Sir William Herschel vuonna 1781. Herschel oli todennäköisesti 1700-luvun tunnetuin tähtitieteilijä. Hän oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka kuvasi oikein Linnunradan spiraalimaisen rakenteen.
Neptunuksen löysi John Couch Adamsin ennusteiden pohjalta vuonna 1846 Johann Galle (yhdessä Heinrich d’Arrestin kanssa).
Pluton löysi tähtitieteilijä Clyde Tombaugh vuonna 1930.
On mielenkiintoista huomata, että valon yhden vuorokauden aikana kulkema matka
(186 000 000 × 3600 × 24 ≈ 16 biljoonaa mailia) on samaa suuruusluokkaa kuin (vedalaisen) maailmankaikkeuden ympärysmitta. Jos ellipsin muoto arvioidaan ympyrän kaltaiseksi, maailmankaikkeuden ympärysmitta olisi:
4 500 000 000 × 3,1416 ≈ 14 biljoonaa mailia.
Kalpan eli aikakauden sanotaan koostuvan tuhannesta neljän yugan kierrosta, joista jokaisella on erilainen ominaisluonne. Erään arvion mukaan yksi yugakierto kestää 4,32 miljoonaa vuotta, ja yhden kalpan sanotaan kestävän 4,32 miljardia vuotta. Nykyinen tiede arvioi, että Maa on noin 4,543 miljardia vuotta vanha.
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Lue lisää

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
Aurinkokunnan, Auringon ja yhdeksän planeetan alkuperä
Sen lisäksi, että puraanit kuvaavat maailmankaikkeuden syntyä, ne sisältävät myös tietoa aurinkokuntamme muodostumisesta. Puraaneissa kerrotaan, että Aurinko syntyi 4,563 miljardia vuotta sitten.
Fyysikot saivat ensimmäisen kerran kohtuullisen luotettavan arvion Auringon synnyn ajankohdasta 1950-luvulla, mutta kesti vielä noin 50 vuotta ennen kuin mittauksia ja laskelmia tarkennettiin nykyiseen arvioon. Astrofyysikoiden mukaan Aurinko muodostui noin 4,567 miljardia vuotta sitten.

Anonyymi00093 kirjoitti:

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
Aurinkokunnan, Auringon ja yhdeksän planeetan alkuperä
Sen lisäksi, että puraanit kuvaavat maailmankaikkeuden syntyä, ne sisältävät myös tietoa aurinkokuntamme muodostumisesta. Puraaneissa kerrotaan, että Aurinko syntyi 4,563 miljardia vuotta sitten.
Fyysikot saivat ensimmäisen kerran kohtuullisen luotettavan arvion Auringon synnyn ajankohdasta 1950-luvulla, mutta kesti vielä noin 50 vuotta ennen kuin mittauksia ja laskelmia tarkennettiin nykyiseen arvioon. Astrofyysikoiden mukaan Aurinko muodostui noin 4,567 miljardia vuotta sitten.

Lue lisää

**Alkuräjähdysteoria ja Vedat**

Vuonna 1927 syntynyt alkuräjähdysteoria (*Big Bang Theory*) on tieteellinen yritys selittää, miten maailmankaikkeutemme sai alkunsa. Teorian mukaan maailmankaikkeus alkoi äärettömän pienestä, kuumasta ja tiheästä tilasta, joka laajeni nopeasti singulariteetista suuren räjähdyksen eli ”alkuräjähdyksen” seurauksena. Tämän laajenemisen myötä muodostuivat galaksit, tähdet ja muu tunnettu maailmankaikkeus.

Lue myös erillinen artikkeli aiheesta: **Alkuräjähdysteoria ja Vedat**

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Anonyymi00094 kirjoitti:

**Alkuräjähdysteoria ja Vedat**

Vuonna 1927 syntynyt alkuräjähdysteoria (*Big Bang Theory*) on tieteellinen yritys selittää, miten maailmankaikkeutemme sai alkunsa. Teorian mukaan maailmankaikkeus alkoi äärettömän pienestä, kuumasta ja tiheästä tilasta, joka laajeni nopeasti singulariteetista suuren räjähdyksen eli ”alkuräjähdyksen” seurauksena. Tämän laajenemisen myötä muodostuivat galaksit, tähdet ja muu tunnettu maailmankaikkeus.

Lue myös erillinen artikkeli aiheesta: **Alkuräjähdysteoria ja Vedat**

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Lue lisää

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

**Valtameren nousu- ja laskuvesi**

Vuonna 1687 Sir Isaac Newton selitti, että vuorovesi-ilmiöt johtuvat Auringon ja Kuun aiheuttamasta gravitaatiovoimasta Maan valtameriin (Sumich, J. L., 1996). Meriveden vuorovedet syntyvät Kuun vetovoiman sekä Maan ja Kuun välisen liikkeen vaikutuksesta. Myös hindulaisissa kirjoituksissa kuvataan Kuun vaikutusta valtamerten liikkeisiin.

> ”Täynnä paisuvia aaltoja, jotka johtuvat Kuun kasvamisesta ja vähenemisestä, Vasudevan suuren simpukankuoren Panchajanyan kantaja, suuri jalokivien lähde, sen vedet olivat muinoin järkkyneet, koska niiden sisällä oli tapahtunut liikehdintää Herra Govindan suunnattoman voiman vaikutuksesta, kun hän oli ottanut villisian muodon nostaakseen ylös veden alle vajonneen Maan.”

— *Mahābhārata*, Aṣṭika Parva, Ādi Parva, luku XXI

> ”Kaikissa valtamerissä veden määrä pysyy kaiken aikaa samana eikä koskaan lisäänny tai vähene. Mutta kuten padassa oleva vesi, joka laajenee lämmön vaikutuksesta, myös valtamerten vedet paisuvat Kuun kasvaessa. Vaikka vesimäärä ei todellisuudessa muutu suuremmaksi tai pienemmäksi, vedet laajenevat tai supistuvat sen mukaan, kasvaako vai väheneekö Kuu valoisina ja pimeinä puolikuukausina. Eri merien vesien nousu ja lasku on viisisataa ja kymmenen tuumaa.”

— *Viṣṇu Purāṇa* 2:4:89

Anonyymi00095 kirjoitti:

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

**Valtameren nousu- ja laskuvesi**

Vuonna 1687 Sir Isaac Newton selitti, että vuorovesi-ilmiöt johtuvat Auringon ja Kuun aiheuttamasta gravitaatiovoimasta Maan valtameriin (Sumich, J. L., 1996). Meriveden vuorovedet syntyvät Kuun vetovoiman sekä Maan ja Kuun välisen liikkeen vaikutuksesta. Myös hindulaisissa kirjoituksissa kuvataan Kuun vaikutusta valtamerten liikkeisiin.

> ”Täynnä paisuvia aaltoja, jotka johtuvat Kuun kasvamisesta ja vähenemisestä, Vasudevan suuren simpukankuoren Panchajanyan kantaja, suuri jalokivien lähde, sen vedet olivat muinoin järkkyneet, koska niiden sisällä oli tapahtunut liikehdintää Herra Govindan suunnattoman voiman vaikutuksesta, kun hän oli ottanut villisian muodon nostaakseen ylös veden alle vajonneen Maan.”

— *Mahābhārata*, Aṣṭika Parva, Ādi Parva, luku XXI

> ”Kaikissa valtamerissä veden määrä pysyy kaiken aikaa samana eikä koskaan lisäänny tai vähene. Mutta kuten padassa oleva vesi, joka laajenee lämmön vaikutuksesta, myös valtamerten vedet paisuvat Kuun kasvaessa. Vaikka vesimäärä ei todellisuudessa muutu suuremmaksi tai pienemmäksi, vedet laajenevat tai supistuvat sen mukaan, kasvaako vai väheneekö Kuu valoisina ja pimeinä puolikuukausina. Eri merien vesien nousu ja lasku on viisisataa ja kymmenen tuumaa.”

— *Viṣṇu Purāṇa* 2:4:89

Lue lisää

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
**Permin joukkosukupuutto**

Elämä kukoisti maapallolla noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen lähes kaikki elämä hävisi lyhyen geologisen ajanjakson aikana. Maapallon suurin tunnettu joukkosukupuutto, joka tunnetaan nimellä **Permin joukkosukupuutto**, oli valtava tapahtuma, jota on kuvattu lähes maailmanlopun kaltaiseksi. Uusimpien paleontologisten tutkimusten mukaan Permin joukkosukupuutto tapahtui noin 251,9 miljoonaa vuotta sitten.

Vaikka puraanien tutkijoilla ei ollut käytössään nykyajan kaivausmenetelmiä tai paleontologista analyysitekniikkaa, niiden kerrotaan tunteneen tämän joukkosukupuuttoon liittyvän tapahtuman. Puraanien mukaan suurin **pralaya** eli joukkotuho tapahtui noin 251,2 miljoonaa vuotta sitten, kun kuningas Satyavratan hallituskausi päättyi.

Anonyymi00096 kirjoitti:

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
**Permin joukkosukupuutto**

Elämä kukoisti maapallolla noin 250 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen lähes kaikki elämä hävisi lyhyen geologisen ajanjakson aikana. Maapallon suurin tunnettu joukkosukupuutto, joka tunnetaan nimellä **Permin joukkosukupuutto**, oli valtava tapahtuma, jota on kuvattu lähes maailmanlopun kaltaiseksi. Uusimpien paleontologisten tutkimusten mukaan Permin joukkosukupuutto tapahtui noin 251,9 miljoonaa vuotta sitten.

Vaikka puraanien tutkijoilla ei ollut käytössään nykyajan kaivausmenetelmiä tai paleontologista analyysitekniikkaa, niiden kerrotaan tunteneen tämän joukkosukupuuttoon liittyvän tapahtuman. Puraanien mukaan suurin **pralaya** eli joukkotuho tapahtui noin 251,2 miljoonaa vuotta sitten, kun kuningas Satyavratan hallituskausi päättyi.

Lue lisää

**Multiversumin käsite**

Monimaailmankaikkeuden eli multiversumin käsite esiintyy useita kertoja hindulaisessa puraanisessa kirjallisuudessa, kuten *Bhāgavata Purāṇassa*.

> ”ॐ पूर्णमदम्, पूर्णमिदं, पूर्णात् पूर्णमुदच्यते, पूर्णस्य पूर्णमादाय पूर्णमेवावशिष्यते, ॐ शान्तिः शान्तिः शान्तिः।”

Tämän sanotaan tarkoittavan, että kaikki tässä maailmassa oleva on tarkoitettu muuttumaan ja sulautumaan takaisin täydelliseen kokonaisuuteen. Kun tämä tapahtuu, jäljelle jää lopullisessa tilassaan rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden tila kaikkialla.

Tämä muuttumisen ja jälleensyntymisen laki kuvaa aineen jatkuvaa muuntumista ja vaihtuvia olemisen muotoja, kunnes se yhdistyy korkeimpaan rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden periaatteeseen. Tämän ajatellaan johtavan lopulta myös sisäisen tyyneyden ja selkeyden kokemukseen.

Tämä shloka ei kuitenkaan käsittele ainoastaan tieteen alkuräjähdysteoriaa, vaan sitä voidaan verrata myös **multiversumin käsitteeseen**.

**Multiversumi ja monimaailmatulkinta (MWI)**

Kvanttimekaniikan **monimaailmatulkinnan** (*Many-Worlds Interpretation*, MWI) mukaan monet maailmat voivat olla olemassa rinnakkain samassa avaruudessa ja ajassa kuin meidän maailmamme. Muiden maailmojen olemassaolon ajatellaan mahdollistavan sen, että kvanttiteoriasta voidaan poistaa satunnaisuuden ja etävaikutusten kaltaisia ongelmia ja siten vaikuttaa koko fysiikan tulkintaan.

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Anonyymi00097 kirjoitti:

**Multiversumin käsite**

Monimaailmankaikkeuden eli multiversumin käsite esiintyy useita kertoja hindulaisessa puraanisessa kirjallisuudessa, kuten *Bhāgavata Purāṇassa*.

> ”ॐ पूर्णमदम्, पूर्णमिदं, पूर्णात् पूर्णमुदच्यते, पूर्णस्य पूर्णमादाय पूर्णमेवावशिष्यते, ॐ शान्तिः शान्तिः शान्तिः।”

Tämän sanotaan tarkoittavan, että kaikki tässä maailmassa oleva on tarkoitettu muuttumaan ja sulautumaan takaisin täydelliseen kokonaisuuteen. Kun tämä tapahtuu, jäljelle jää lopullisessa tilassaan rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden tila kaikkialla.

Tämä muuttumisen ja jälleensyntymisen laki kuvaa aineen jatkuvaa muuntumista ja vaihtuvia olemisen muotoja, kunnes se yhdistyy korkeimpaan rauhan, hiljaisuuden ja hyvyyden periaatteeseen. Tämän ajatellaan johtavan lopulta myös sisäisen tyyneyden ja selkeyden kokemukseen.

Tämä shloka ei kuitenkaan käsittele ainoastaan tieteen alkuräjähdysteoriaa, vaan sitä voidaan verrata myös **multiversumin käsitteeseen**.

**Multiversumi ja monimaailmatulkinta (MWI)**

Kvanttimekaniikan **monimaailmatulkinnan** (*Many-Worlds Interpretation*, MWI) mukaan monet maailmat voivat olla olemassa rinnakkain samassa avaruudessa ja ajassa kuin meidän maailmamme. Muiden maailmojen olemassaolon ajatellaan mahdollistavan sen, että kvanttiteoriasta voidaan poistaa satunnaisuuden ja etävaikutusten kaltaisia ongelmia ja siten vaikuttaa koko fysiikan tulkintaan.

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Lue lisää

**Multiversumin käsite**

Monimaailmankaikkeuden eli multiversumin käsite esiintyy useita kertoja hindulaisessa puraanisessa kirjallisuudessa, kuten *Bhāgavata Purāṇassa*.

> ”Jokainen maailmankaikkeus on seitsemän kerroksen peittämä: maa, vesi, tuli, ilma, avaruus, kokonaisenergia ja väärä ego. Jokainen kerros on kymmenen kertaa suurempi kuin sitä edeltävä. Tämän lisäksi on olemassa lukemattomia muita maailmankaikkeuksia, ja vaikka ne ovat rajattoman suuria, ne liikkuvat Sinussa kuin atomit. Siksi Sinua kutsutaan rajattomaksi.”

— *Bhāgavata Purāṇa* 6.16.37

> ”Mikä minä olen, pieni olento, jonka koko on vain seitsemän oman käteni mittaa? Olen suljettuna ruukun kaltaiseen maailmankaikkeuteen, joka koostuu aineellisesta luonnosta, kokonaisesta aineellisesta energiasta, väärästä egosta, eetteristä, ilmasta, vedestä ja maasta. Entä mikä on Sinun loistosi? Rajattomat maailmankaikkeudet kulkevat kehosi huokosten läpi samalla tavoin kuin pölyhiukkaset kulkevat seulotun ikkunan aukkojen läpi.”

— *Bhāgavata Purāṇa* 10.14.11

**Kakabhushundi – ajan matkustaja**

Vedojen ja puraanien mukaan Kakabhushundi (”ajan matkustaja”) on nähnyt 11 *Rāmāyaṇan* ja 16 *Mahābhāratan* tapahtumat. Hänen kerrotaan jatkavan elämäänsä ikuisessa muodossaan aina kalpan loppuun asti.

Tarun mukaan Herra Rāma teki Kakabhushundista kuolemattoman. Hänen sanotaan olevan yksi niistä ikuisista olennoista, joiden kerrotaan edelleen elävän maan päällä.

Muita hindulaisessa perinteessä mainittuja kuolemattomia ovat muun muassa Hanumān, Kāla Bhairava, Vyāsa, Paraśurāma, Aśvatthāmā, Mārkaṇḍeya ja Kṛpa.

Lue myös tarina Kakabhushundista: **Ajan matkustaja**
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Anonyymi00098 kirjoitti:

**Multiversumin käsite**

Monimaailmankaikkeuden eli multiversumin käsite esiintyy useita kertoja hindulaisessa puraanisessa kirjallisuudessa, kuten *Bhāgavata Purāṇassa*.

> ”Jokainen maailmankaikkeus on seitsemän kerroksen peittämä: maa, vesi, tuli, ilma, avaruus, kokonaisenergia ja väärä ego. Jokainen kerros on kymmenen kertaa suurempi kuin sitä edeltävä. Tämän lisäksi on olemassa lukemattomia muita maailmankaikkeuksia, ja vaikka ne ovat rajattoman suuria, ne liikkuvat Sinussa kuin atomit. Siksi Sinua kutsutaan rajattomaksi.”

— *Bhāgavata Purāṇa* 6.16.37

> ”Mikä minä olen, pieni olento, jonka koko on vain seitsemän oman käteni mittaa? Olen suljettuna ruukun kaltaiseen maailmankaikkeuteen, joka koostuu aineellisesta luonnosta, kokonaisesta aineellisesta energiasta, väärästä egosta, eetteristä, ilmasta, vedestä ja maasta. Entä mikä on Sinun loistosi? Rajattomat maailmankaikkeudet kulkevat kehosi huokosten läpi samalla tavoin kuin pölyhiukkaset kulkevat seulotun ikkunan aukkojen läpi.”

— *Bhāgavata Purāṇa* 10.14.11

**Kakabhushundi – ajan matkustaja**

Vedojen ja puraanien mukaan Kakabhushundi (”ajan matkustaja”) on nähnyt 11 *Rāmāyaṇan* ja 16 *Mahābhāratan* tapahtumat. Hänen kerrotaan jatkavan elämäänsä ikuisessa muodossaan aina kalpan loppuun asti.

Tarun mukaan Herra Rāma teki Kakabhushundista kuolemattoman. Hänen sanotaan olevan yksi niistä ikuisista olennoista, joiden kerrotaan edelleen elävän maan päällä.

Muita hindulaisessa perinteessä mainittuja kuolemattomia ovat muun muassa Hanumān, Kāla Bhairava, Vyāsa, Paraśurāma, Aśvatthāmā, Mārkaṇḍeya ja Kṛpa.

Lue myös tarina Kakabhushundista: **Ajan matkustaja**
https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Lue lisää

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
**Revati ja ajan hidastumisen käsite**

Revati oli kuningas Kakudmin ainoa tytär. Koska Kakudmi ajatteli, ettei yksikään ihminen olisi riittävän hyvä aviomieheksi hänen kauniille ja lahjakkaalle tyttärelleen, hän vei Revatiin mukanaan Brahmalokaan (Brahman asuinsijaan) kysyäkseen jumalalta neuvoa sopivan puolison löytämiseksi.

Kakudmi kumarsi nöyrästi, esitti pyyntönsä ja toi esille lyhyen listan mahdollisista ehdokkaista. Brahma nauroi äänekkäästi ja selitti, että aika kulkee eri tavoin eri olemassaolon tasoilla. Sen lyhyen ajan aikana, jonka he olivat odottaneet Brahmalokassa päästäkseen tapaamaan häntä, Maassa oli kulunut jo **27 chatur-yugaa**, ja kaikki ehdokkaat olivat kuolleet kauan sitten.

Brahma lisäsi, että Kakudmi oli nyt yksin, sillä hänen ystävänsä, ministerinsä, palvelijansa, vaimonsa, sukulaisensa, armeijansa ja aarteensa olivat kaikki kadonneet Maasta. Hänen tulisi pian antaa tyttärensä aviomiehelle, sillä Kali-yugan aika oli lähellä.

**Lähde: Revati**

Anonyymi00099 kirjoitti:

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500
**Revati ja ajan hidastumisen käsite**

Revati oli kuningas Kakudmin ainoa tytär. Koska Kakudmi ajatteli, ettei yksikään ihminen olisi riittävän hyvä aviomieheksi hänen kauniille ja lahjakkaalle tyttärelleen, hän vei Revatiin mukanaan Brahmalokaan (Brahman asuinsijaan) kysyäkseen jumalalta neuvoa sopivan puolison löytämiseksi.

Kakudmi kumarsi nöyrästi, esitti pyyntönsä ja toi esille lyhyen listan mahdollisista ehdokkaista. Brahma nauroi äänekkäästi ja selitti, että aika kulkee eri tavoin eri olemassaolon tasoilla. Sen lyhyen ajan aikana, jonka he olivat odottaneet Brahmalokassa päästäkseen tapaamaan häntä, Maassa oli kulunut jo **27 chatur-yugaa**, ja kaikki ehdokkaat olivat kuolleet kauan sitten.

Brahma lisäsi, että Kakudmi oli nyt yksin, sillä hänen ystävänsä, ministerinsä, palvelijansa, vaimonsa, sukulaisensa, armeijansa ja aarteensa olivat kaikki kadonneet Maasta. Hänen tulisi pian antaa tyttärensä aviomiehelle, sillä Kali-yugan aika oli lähellä.

**Lähde: Revati**

Lue lisää

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Puraanien ilmoittama ajankohta Permin joukkosukupuuton loppuvaiheelle poikkeaa vain noin 0,3 % nykyisestä tieteellisestä arviosta.
Puraanien esittämät aikavälit toarkiumin ja eoseenin lopun joukkosukupuuttoihin liittyen osuvat päällekkäin nykyisen tieteen arvioiden kanssa.
Puraanien esittämien heliosfääriä koskevien etäisyyksien on väitetty vastaavan hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.

Anonyymi00100 kirjoitti:

https://medium.com/@aresynshaw.work/hinduism-where-science-is-religion-part-2-bce6336ff500

Puraanien ilmoittama ajankohta Permin joukkosukupuuton loppuvaiheelle poikkeaa vain noin 0,3 % nykyisestä tieteellisestä arviosta.
Puraanien esittämät aikavälit toarkiumin ja eoseenin lopun joukkosukupuuttoihin liittyen osuvat päällekkäin nykyisen tieteen arvioiden kanssa.
Puraanien esittämien heliosfääriä koskevien etäisyyksien on väitetty vastaavan hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.

Lue lisää

Puraanien esittämien heliosfääriä koskevien etäisyyksien on väitetty vastaavan hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Puraanien esittämien heliosfääriä koskevien etäisyyksien on väitetty vastaavan hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.

Luciferinen / Luciferian:
https://tsarionsuomeksi.blogspot.com/p/musta-aatelisto.html
Atonistisessa aurinkokultissa Lucifer on aurinkojumalan pimeä puoli. ”Kaikki atonismin eri muodot, kristinusko, juutalaisuus, islam, mormonit, jehovantodistajat ja niin edelleen, ovat luciferistisia uskontoja. Kaikissa niissä palvotaan Luciferia, aamun tähteä, aurinkoa, vaikka sitä ei “uskoville” kerrotakaan suoraan. Mutta kun katsoo kaikkien näiden uskontojen symboliikkaa tai lukee niiden pyhiä kirjoja, auringonpalvonnasta ei jää mitään epäselvyyttä. Kaikkien monoteististen uskontojen taustalla on Aton-kultti.”

Anonyymi00101 kirjoitti:

Puraanien esittämien heliosfääriä koskevien etäisyyksien on väitetty vastaavan hämmästyttävän hyvin Voyager-luotainten viimeisimpiä havaintoja.

Bhāgavata Purāṇassa todella puhutaan lukemattomista maailmankaikkeuksista.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Luciferinen / Luciferian:
https://tsarionsuomeksi.blogspot.com/p/musta-aatelisto.html
Atonistisessa aurinkokultissa Lucifer on aurinkojumalan pimeä puoli. ”Kaikki atonismin eri muodot, kristinusko, juutalaisuus, islam, mormonit, jehovantodistajat ja niin edelleen, ovat luciferistisia uskontoja. Kaikissa niissä palvotaan Luciferia, aamun tähteä, aurinkoa, vaikka sitä ei “uskoville” kerrotakaan suoraan. Mutta kun katsoo kaikkien näiden uskontojen symboliikkaa tai lukee niiden pyhiä kirjoja, auringonpalvonnasta ei jää mitään epäselvyyttä. Kaikkien monoteististen uskontojen taustalla on Aton-kultti.”

Lue lisää

Vedanta ja Upanishadit sisältävät syvällisiä pohdintoja tietoisuudesta, todellisuudesta ja havainnoijan roolista jne. jotka ovat edelleen filosofisesti kiinnostavia

Anonyymi00106 kirjoitti:

Vedanta ja Upanishadit sisältävät syvällisiä pohdintoja tietoisuudesta, todellisuudesta ja havainnoijan roolista jne. jotka ovat edelleen filosofisesti kiinnostavia

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00107 kirjoitti:

”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Hans-Peter Dürr (1929–2014) oli saksalainen teoreettinen fyysikko, joka työskenteli muun muassa kvanttikenttäteorian parissa ja oli Werner Heisenbergin oppilas. Hän oli myös kiinnostunut tieteen ja filosofian suhteesta.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Hans-Peter Dürr (1929–2014) oli saksalainen teoreettinen fyysikko, joka työskenteli muun muassa kvanttikenttäteorian parissa ja oli Werner Heisenbergin oppilas. Hän oli myös kiinnostunut tieteen ja filosofian suhteesta.

Lue lisää

Heisenberg kirjoitti myöhemmin, että kvanttifysiikan ongelmat johtivat kysymyksiin, joita oli pohdittu myös itämaisissa filosofioissa.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Heisenberg kirjoitti myöhemmin, että kvanttifysiikan ongelmat johtivat kysymyksiin, joita oli pohdittu myös itämaisissa filosofioissa.

Siksi Dürrin kaltaiset fyysikot saattoivat kokea, että puhuessaan kvanttifysiikan syvimmistä kysymyksistä he liikkuivat lähellä samoja alueita, joita Vedanta on pohtinut tuhansia vuosia.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Luciferinen / Luciferian:
https://tsarionsuomeksi.blogspot.com/p/musta-aatelisto.html
Atonistisessa aurinkokultissa Lucifer on aurinkojumalan pimeä puoli. ”Kaikki atonismin eri muodot, kristinusko, juutalaisuus, islam, mormonit, jehovantodistajat ja niin edelleen, ovat luciferistisia uskontoja. Kaikissa niissä palvotaan Luciferia, aamun tähteä, aurinkoa, vaikka sitä ei “uskoville” kerrotakaan suoraan. Mutta kun katsoo kaikkien näiden uskontojen symboliikkaa tai lukee niiden pyhiä kirjoja, auringonpalvonnasta ei jää mitään epäselvyyttä. Kaikkien monoteististen uskontojen taustalla on Aton-kultti.”

Lue lisää

Jännää!