Miten Veda-tekstit selittää kaiken elollisen ilmaantumisen? Tiedän siis että Brahma loi kaiken mutta loiko Hän kerralla kaikki eläimet vai miten?
Luominen vai evoluutio
709
795
Vastaukset
- Anonyymi00001
Hei! Tervetuloa!
Jumala ei itse asiassa luo mitään. Kaikki on olemassa Jumala-konseptissa. Ajoittain tämä maailma ilmenee, ja sitten se menee kehittymättömään tilaan (ilmentymättömään tilaan). Pralaya ja Mahapralaya. Olemassaolo liukenee Jumalaan ja emanoituu sitten jälleen Hänestä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"- Anonyymi00002
Elämän alkuperää ei selitetä pelkästään luomisena tai pelkästään evoluutiona siinä merkityksessä kuin nykybiologiassa yleensä ymmärretään. Vedojen mukaan kaikki elävät olennot (jīvat) ovat ikuisia sieluja, eivätkä ne synny aineesta.
- Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Elämän alkuperää ei selitetä pelkästään luomisena tai pelkästään evoluutiona siinä merkityksessä kuin nykybiologiassa yleensä ymmärretään. Vedojen mukaan kaikki elävät olennot (jīvat) ovat ikuisia sieluja, eivätkä ne synny aineesta.
Veda-kirjallisuudessa kuvataan 8,4 miljoonaa elämänlajia (jalajā nava-lakṣāṇi, sthāvarā lakṣa-viṁśati jne.). Näitä ei yleensä nähdä siten, että Brahmā olisi yksi kerrallaan fyysisesti valmistanut jokaisen yksilön, vaan että hän saattaa ilmentymään erilaiset kehot, joihin ikuiset sielut voivat syntyä karmansa mukaan.
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Veda-kirjallisuudessa kuvataan 8,4 miljoonaa elämänlajia (jalajā nava-lakṣāṇi, sthāvarā lakṣa-viṁśati jne.). Näitä ei yleensä nähdä siten, että Brahmā olisi yksi kerrallaan fyysisesti valmistanut jokaisen yksilön, vaan että hän saattaa ilmentymään erilaiset kehot, joihin ikuiset sielut voivat syntyä karmansa mukaan.
Sielu voi kulkea asteittain monien elämänmuotojen kautta v Tämä muistuttaa joiltakin osin evoluution ajatusta asteittaisesta kehityksestä, mutta kyse ei ole siitä, että tietoisuus syntyisi aineesta. Pikemminkin sielu siirtyy erilaisiin kehoihin karmansa ja tietoisuutensa mukaisesti.
- Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Sielu voi kulkea asteittain monien elämänmuotojen kautta v Tämä muistuttaa joiltakin osin evoluution ajatusta asteittaisesta kehityksestä, mutta kyse ei ole siitä, että tietoisuus syntyisi aineesta. Pikemminkin sielu siirtyy erilaisiin kehoihin karmansa ja tietoisuutensa mukaisesti.
Elämän alkuperä on Jumalassa, elävät olennot ovat ikuisia, ja Brahmā toimii maailmankaikkeuden toissijaisena luojana järjestäen erilaiset elämänmuodot aineelliseen maailmaan. Kysymys ei siis ole puhtaasti "luominen vai evoluutio", vaan Jumalan ohjaamasta kosmisesta järjestelmästä, jossa sielut vaeltavat eri kehoissa.
- Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Elämän alkuperä on Jumalassa, elävät olennot ovat ikuisia, ja Brahmā toimii maailmankaikkeuden toissijaisena luojana järjestäen erilaiset elämänmuodot aineelliseen maailmaan. Kysymys ei siis ole puhtaasti "luominen vai evoluutio", vaan Jumalan ohjaamasta kosmisesta järjestelmästä, jossa sielut vaeltavat eri kehoissa.
Brahmā - TOISSIJAINEN LUOJA, KONSTRUKTORI, ARKKITEHTI, DEMIURGI.
Hän luo kaiken valmiista oleivista malleista. - Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Brahmā - TOISSIJAINEN LUOJA, KONSTRUKTORI, ARKKITEHTI, DEMIURGI.
Hän luo kaiken valmiista oleivista malleista.Brahma on puolijumala, tavallinen elävä olento kuten sinä ja minä, mutta Jumala on antanut hänelle mahtavan voima luoda.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Brahma on puolijumala, tavallinen elävä olento kuten sinä ja minä, mutta Jumala on antanut hänelle mahtavan voima luoda.
Luominne tapahtuu yhdeksässä vaihessa.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Luominne tapahtuu yhdeksässä vaihessa.
Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät Hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala ei osallistu suoraan aineellisten universumien luomiseen ja ylläpitoon, mutta Hänen edustajansa, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata eri tavoin eri perinteissä. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka me yleensä liitämme Korkeimpaan Jumalaan.
Brahma myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma. Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa. Brahma ei ole on nimi, vaan ammattinimike
Toisinaan Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita. Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Brahmana- luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä. Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen. - Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät Hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala ei osallistu suoraan aineellisten universumien luomiseen ja ylläpitoon, mutta Hänen edustajansa, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata eri tavoin eri perinteissä. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka me yleensä liitämme Korkeimpaan Jumalaan.
Brahma myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma. Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa. Brahma ei ole on nimi, vaan ammattinimike
Toisinaan Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita. Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Brahmana- luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä. Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.Jumala ei luo siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Abrahamilaisissa uskonnoissa usein ymmärretään "luominen tyhjästä" (creatio ex nihilo). Kaikki potentiaalisesti on olemassa Hänessä.
Brahmā on toissijainen luoja (secondary creator), kosminen arkkitehti tai demiurgi, joka järjestää aineellista energiaa Jumalan tahdon mukaisesti.
Jīvien vaellus eri kehojen kautta ei ole sama asia kuin darvinistinen evoluutioteoria, vaikka siinä onkin ajatus asteittaisesta siirtymisestä eri elämänmuotojen läpi. - Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Jumala ei luo siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Abrahamilaisissa uskonnoissa usein ymmärretään "luominen tyhjästä" (creatio ex nihilo). Kaikki potentiaalisesti on olemassa Hänessä.
Brahmā on toissijainen luoja (secondary creator), kosminen arkkitehti tai demiurgi, joka järjestää aineellista energiaa Jumalan tahdon mukaisesti.
Jīvien vaellus eri kehojen kautta ei ole sama asia kuin darvinistinen evoluutioteoria, vaikka siinä onkin ajatus asteittaisesta siirtymisestä eri elämänmuotojen läpi.Kysymys ei ole varsinaisesti "luominen vai evoluutio". Vedat kuvaavat maailmankaikkeuden syklisenä ilmenemisenä ja vetäytymisenä. Pralayan aikana aineellinen ilmentymä lakkaa olemasta näkyvässä muodossa, ja uuden luomiskauden alkaessa se ilmenee jälleen.
Jīvat ovat ikuisia; niitä ei luoda missään vaiheessa. Samoin aineellinen energia on Jumalan energiaa, eikä sitä luoda tyhjästä. Kaikki on olemassa Jumalassa potentiaalisessa muodossa.
Brahmā ei luo elämää tyhjästä, vaan toimii toissijaisena luojana. Hänen tehtävänsä on järjestää maailmankaikkeuden rakenteet ja elämänmuodot Jumalan tahdon mukaisesti. Tästä syystä häntä voidaan kutsua kosmiseksi arkkitehdiksi tai demiurgiksi. - Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Kysymys ei ole varsinaisesti "luominen vai evoluutio". Vedat kuvaavat maailmankaikkeuden syklisenä ilmenemisenä ja vetäytymisenä. Pralayan aikana aineellinen ilmentymä lakkaa olemasta näkyvässä muodossa, ja uuden luomiskauden alkaessa se ilmenee jälleen.
Jīvat ovat ikuisia; niitä ei luoda missään vaiheessa. Samoin aineellinen energia on Jumalan energiaa, eikä sitä luoda tyhjästä. Kaikki on olemassa Jumalassa potentiaalisessa muodossa.
Brahmā ei luo elämää tyhjästä, vaan toimii toissijaisena luojana. Hänen tehtävänsä on järjestää maailmankaikkeuden rakenteet ja elämänmuodot Jumalan tahdon mukaisesti. Tästä syystä häntä voidaan kutsua kosmiseksi arkkitehdiksi tai demiurgiksi.jīva voi vaeltaa miljoonien eri kehomuotojen läpi karmansa mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietoisuus syntyisi aineesta. Pikemminkin ikuinen sielu siirtyy kehosta toiseen. Siksi kyse ei ole materialistisesta evoluutiosta vaan tietoisuuden ja karman ohjaamasta vaelluksesta eri kehoissa.
Todellisuutta tulee ymmärtää "tietoisuuden subjektiivisen evoluution" näkökulmasta: aine ei tuota tietoisuutta, vaan tietoisuus on perustavampi kuin aine. - Anonyymi00013
Anonyymi00012 kirjoitti:
jīva voi vaeltaa miljoonien eri kehomuotojen läpi karmansa mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietoisuus syntyisi aineesta. Pikemminkin ikuinen sielu siirtyy kehosta toiseen. Siksi kyse ei ole materialistisesta evoluutiosta vaan tietoisuuden ja karman ohjaamasta vaelluksesta eri kehoissa.
Todellisuutta tulee ymmärtää "tietoisuuden subjektiivisen evoluution" näkökulmasta: aine ei tuota tietoisuutta, vaan tietoisuus on perustavampi kuin aine.Joidenkin Gauḍīya-vaiṣṇava-opettajien mukaan aineelliseen maailmaan saapuvan jīvan ensimmäinen syntymä voi olla hyvin korkeassa asemassa, jopa Brahmān tehtävässä. Tästä näkökulmasta monet jīvat ovat saattaneet toimia Brahmāna jossakin maailmankaikkeudessa ennen vaellustaan alempien elämänmuotojen kautta.
- Anonyymi00014
Anonyymi00013 kirjoitti:
Joidenkin Gauḍīya-vaiṣṇava-opettajien mukaan aineelliseen maailmaan saapuvan jīvan ensimmäinen syntymä voi olla hyvin korkeassa asemassa, jopa Brahmān tehtävässä. Tästä näkökulmasta monet jīvat ovat saattaneet toimia Brahmāna jossakin maailmankaikkeudessa ennen vaellustaan alempien elämänmuotojen kautta.
Śrīmad-Bhāgavatam 3.10.14
sargo nava-vidhas tasya
"Luominen on yhdeksänkertainen (yhdeksänlajinen)
Ensisijainen (prākṛta) luominen:
Mahat-tattva
Ahaṅkāra
Tan-mātrat ja elementtien alkuperä
Tiedonhankinta- ja toiminta-aistit
Aistien hallitsevat jumaluudet sekä mieli
Tietämättömyys (avidyā)
Toissijainen (vaikṛta) luominen Brahmān kautta:
7. Kasvit ja puut
8. Eläimet
9. Ihmiset
Sen jälkeen jatkaa vielä puolijumalista ja muista olennoista, minkä vuoksi jotkut kommentaattorit puhuvat kymmenestä luomisen kategoriasta, mutta perusjako "yhdeksään luomiseen" tulee juuri jakeesta 3.10.14. - Anonyymi00015
Anonyymi00014 kirjoitti:
Śrīmad-Bhāgavatam 3.10.14
sargo nava-vidhas tasya
"Luominen on yhdeksänkertainen (yhdeksänlajinen)
Ensisijainen (prākṛta) luominen:
Mahat-tattva
Ahaṅkāra
Tan-mātrat ja elementtien alkuperä
Tiedonhankinta- ja toiminta-aistit
Aistien hallitsevat jumaluudet sekä mieli
Tietämättömyys (avidyā)
Toissijainen (vaikṛta) luominen Brahmān kautta:
7. Kasvit ja puut
8. Eläimet
9. Ihmiset
Sen jälkeen jatkaa vielä puolijumalista ja muista olennoista, minkä vuoksi jotkut kommentaattorit puhuvat kymmenestä luomisen kategoriasta, mutta perusjako "yhdeksään luomiseen" tulee juuri jakeesta 3.10.14.Luominen tapahtuu yhdeksässä vaiheessa. Ensimmäiset kuusi ovat kosmisten periaatteiden ilmenemistä, ja kolme viimeistä ovat Brahmān suorittamaa toissijaista luomista: kasvit, eläimet ja ihmiset. Brahmā ei luo mitään tyhjästä, vaan järjestää Jumalan energian ennalta olemassa olevien mallien mukaisesti.
- Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
Luominen tapahtuu yhdeksässä vaiheessa. Ensimmäiset kuusi ovat kosmisten periaatteiden ilmenemistä, ja kolme viimeistä ovat Brahmān suorittamaa toissijaista luomista: kasvit, eläimet ja ihmiset. Brahmā ei luo mitään tyhjästä, vaan järjestää Jumalan energian ennalta olemassa olevien mallien mukaisesti.
3.10.14 sanoo todella, että luominen on yhdeksänlajinen (sargo nava-vidhas tasya), mutta heti seuraavissa jakeissa luominen jaetaan tarkemmin:
6 prākṛta-sargaa (ensisijaista luomista)
3 vaikṛta-sargaa (Brahmān suorittamaa toissijaista luomista)
lisäksi kaumāra-sarga, jota pidetään joskus erillisenä neljäntenä toissijaisena luomisena
Siksi jotkut kommentaattorit puhuvat 9 luomisesta, toiset 10 luomisesta. - Anonyymi00017
Anonyymi00016 kirjoitti:
3.10.14 sanoo todella, että luominen on yhdeksänlajinen (sargo nava-vidhas tasya), mutta heti seuraavissa jakeissa luominen jaetaan tarkemmin:
6 prākṛta-sargaa (ensisijaista luomista)
3 vaikṛta-sargaa (Brahmān suorittamaa toissijaista luomista)
lisäksi kaumāra-sarga, jota pidetään joskus erillisenä neljäntenä toissijaisena luomisena
Siksi jotkut kommentaattorit puhuvat 9 luomisesta, toiset 10 luomisesta.Voisi sanoa - 3.10.14 kuvaa luomisen yhdeksän päävaiheena. Seuraavissa jakeissa nämä jaetaan kuuteen ensisijaiseen luomiseen ja kolmeen toissijaiseen luomiseen. Lisäksi Kumārien luominen (kaumāra-sarga) lasketaan joskus erilliseksi luomisen kategoriaksi, jolloin kokonaismääräksi tulee kymmenen.
- Anonyymi00018
Anonyymi00017 kirjoitti:
Voisi sanoa - 3.10.14 kuvaa luomisen yhdeksän päävaiheena. Seuraavissa jakeissa nämä jaetaan kuuteen ensisijaiseen luomiseen ja kolmeen toissijaiseen luomiseen. Lisäksi Kumārien luominen (kaumāra-sarga) lasketaan joskus erilliseksi luomisen kategoriaksi, jolloin kokonaismääräksi tulee kymmenen.
3.10 kuvaa yhdeksää pääasiallista luomisen lajia sekä erikseen Kumārien luomisen. Siksi kommentaareissa puhutaan usein kymmenestä luomisen kategoriasta. Brahmā vastaa toissijaisesta luomisesta, ei alkuperäisestä kosmisesta luomisesta.
- Anonyymi00019
Anonyymi00018 kirjoitti:
3.10 kuvaa yhdeksää pääasiallista luomisen lajia sekä erikseen Kumārien luomisen. Siksi kommentaareissa puhutaan usein kymmenestä luomisen kategoriasta. Brahmā vastaa toissijaisesta luomisesta, ei alkuperäisestä kosmisesta luomisesta.
Brahmā vastaa toissijaisesta luomisesta, ei alkuperäisestä kosmisesta luomisesta.
- Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Brahmā vastaa toissijaisesta luomisesta, ei alkuperäisestä kosmisesta luomisesta.
Ihmisen alkuperä
Monia ihmisiä askarruttaa kysymys ihmisen alkuperästä. Vedojen näkökulmasta katsottuna ihminen on peräisin korkeammilla olemassaolon tasoilla elävistä esi-isistä. Ihmiset saivat maapallon, maailmankaikkeuden ainutlaatuisimman planeetan. Se on valittu Jumalan tulemista, avatarien tulemista varten.
Me olemme avaruusolentoja.
Me olemme avaruusolentoja. Tämä on vitsi, jonka merkitys on, että esi-isämme tulivat korkeammista maailmoista ja antoivat ohjeita kuninkaille ja tietäjille. Vähitellen syntyi erilaisia heimoja ja kansoja, jotka muodostavat nykyisen etnisen monimuotoisuuden. Niinpä siivekäs ilmaus "kaikki ihmiset ovat veljiä" on järkevä paitsi henkisellä myös geneettisellä tasolla.
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
A. Maharajan kirjasta katkelma - Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Ihmisen alkuperä
Monia ihmisiä askarruttaa kysymys ihmisen alkuperästä. Vedojen näkökulmasta katsottuna ihminen on peräisin korkeammilla olemassaolon tasoilla elävistä esi-isistä. Ihmiset saivat maapallon, maailmankaikkeuden ainutlaatuisimman planeetan. Se on valittu Jumalan tulemista, avatarien tulemista varten.
Me olemme avaruusolentoja.
Me olemme avaruusolentoja. Tämä on vitsi, jonka merkitys on, että esi-isämme tulivat korkeammista maailmoista ja antoivat ohjeita kuninkaille ja tietäjille. Vähitellen syntyi erilaisia heimoja ja kansoja, jotka muodostavat nykyisen etnisen monimuotoisuuden. Niinpä siivekäs ilmaus "kaikki ihmiset ovat veljiä" on järkevä paitsi henkisellä myös geneettisellä tasolla.
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
A. Maharajan kirjasta katkelmaA. Maharajan kirja tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tarkastella ihmisen alkuperää Veda-tekstien näkökulmasta.
- Anonyymi00022
Anonyymi00021 kirjoitti:
A. Maharajan kirja tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tarkastella ihmisen alkuperää Veda-tekstien näkökulmasta.
Bhagavad Gita 10.6
Seitsemän suurta tietäjää ja neljä muuta suurta tietäjää ennen heitä sekä Manut
(ihmiskunnan kantaisät) virtaavat kaikki Minusta – he ovat syntyneet Minun mielestäni,
ja kaikki erilaisia planeettoja asuttavat elävät olennot ovat heidän jälkeläisiään.
Herra antaa tässä lyhyen historian maailmankaikkeuden asuttamisesta.
…
…
…
Näitä kahtakymmentäviittä suurta tietäjää kutsutaan maailmankaikkeuden kaikkien elävien olentojen kantaisiksi. Maailmassa on lukemattomia maailmankaikkeuksia, jokaisessa niistä lukemattomia planeettoja, ja jokaisessa niistä asuu erilaisia eläviä olentoja.
Ne kaikki juontavat juurensa kahteenkymmeneenviiteen kantaisään. Puolijumalien laskelmien mukaan Brahma suoritti tuhannen vuoden ajan askeesia, ennen kuin hän Krishnan armosta tajusi, miten maailmankaikkeus pitää luoda. Sen jälkeen Brahma …
...Näin syntyivät kaikki brahmanit ja kshatrijat, jotka Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden energia synnytti. Brahmaa kutsutaan Pitāmahaksi, isoisäksi, ja Krishnaa Prapitāmahaksi, isoisän isäksi. Tämä todetaan Bhagavad-gitan yhdessätoista luvussa (39). - Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
Bhagavad Gita 10.6
Seitsemän suurta tietäjää ja neljä muuta suurta tietäjää ennen heitä sekä Manut
(ihmiskunnan kantaisät) virtaavat kaikki Minusta – he ovat syntyneet Minun mielestäni,
ja kaikki erilaisia planeettoja asuttavat elävät olennot ovat heidän jälkeläisiään.
Herra antaa tässä lyhyen historian maailmankaikkeuden asuttamisesta.
…
…
…
Näitä kahtakymmentäviittä suurta tietäjää kutsutaan maailmankaikkeuden kaikkien elävien olentojen kantaisiksi. Maailmassa on lukemattomia maailmankaikkeuksia, jokaisessa niistä lukemattomia planeettoja, ja jokaisessa niistä asuu erilaisia eläviä olentoja.
Ne kaikki juontavat juurensa kahteenkymmeneenviiteen kantaisään. Puolijumalien laskelmien mukaan Brahma suoritti tuhannen vuoden ajan askeesia, ennen kuin hän Krishnan armosta tajusi, miten maailmankaikkeus pitää luoda. Sen jälkeen Brahma …
...Näin syntyivät kaikki brahmanit ja kshatrijat, jotka Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden energia synnytti. Brahmaa kutsutaan Pitāmahaksi, isoisäksi, ja Krishnaa Prapitāmahaksi, isoisän isäksi. Tämä todetaan Bhagavad-gitan yhdessätoista luvussa (39).Kysymys:
Kun tulee aika luoda aineellinen maailmankaikkeus uudelleen, luodaan erilaisia kehoja riippuen elävien olentojen karmasta menneisyydessä. Miten aivan ensimmäiset kehot ilmestyvät luomisen aikana?
Eli nyt kun kehoja on jo olemassa, mies- ja naispuoliset yksilöt risteytyvät ja syntyy uusia kehoja, joihin sielut inkarnoituvat. - Anonyymi00024
Anonyymi00023 kirjoitti:
Kysymys:
Kun tulee aika luoda aineellinen maailmankaikkeus uudelleen, luodaan erilaisia kehoja riippuen elävien olentojen karmasta menneisyydessä. Miten aivan ensimmäiset kehot ilmestyvät luomisen aikana?
Eli nyt kun kehoja on jo olemassa, mies- ja naispuoliset yksilöt risteytyvät ja syntyy uusia kehoja, joihin sielut inkarnoituvat.Miksi luomisen alussa syntyi vain yksi Brahma ilman vaimoaan? Brahma luo eläviä olentoja olematta sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Miksi Vishnu on järjestänyt sen näin? …
...
Bīja – siemen sanskritiksi.
Se ei tapahdu vain seksuaalisen lisääntymisen kautta. Esimerkiksi kasvit lisääntyvät eri tavalla.
Ennen ensimmäistä Manua ja hänen vaimoaan Shatarupaa kukaan ei ollut lisääntynyt seksuaalisesti. He olivat ensimmäiset.
Brahmalla on kehittyneempiä lisääntymismenetelmiä. Hänellä on Bīja (kehon malleja), jotka hän saa Vishnulta, ja nämä Bīja-kehot kehittyvät jo valmiiksi kehoiksi. Se on eräänlainen mentaalinen konsepti.
Sillä Brahman keho koostuu puhtaasta intellektistä.
Ja Brahmalla on vaimo (Savitri), mutta hän ei tarvitse häntä hedelmöitymiseen vaan elämän täydellisyyteen, niin sanotusti täydelliseen kokonaisuuteen.
Purusha ja prakriti ovat aina olemassa yhdessä. - Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Miksi luomisen alussa syntyi vain yksi Brahma ilman vaimoaan? Brahma luo eläviä olentoja olematta sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Miksi Vishnu on järjestänyt sen näin? …
...
Bīja – siemen sanskritiksi.
Se ei tapahdu vain seksuaalisen lisääntymisen kautta. Esimerkiksi kasvit lisääntyvät eri tavalla.
Ennen ensimmäistä Manua ja hänen vaimoaan Shatarupaa kukaan ei ollut lisääntynyt seksuaalisesti. He olivat ensimmäiset.
Brahmalla on kehittyneempiä lisääntymismenetelmiä. Hänellä on Bīja (kehon malleja), jotka hän saa Vishnulta, ja nämä Bīja-kehot kehittyvät jo valmiiksi kehoiksi. Se on eräänlainen mentaalinen konsepti.
Sillä Brahman keho koostuu puhtaasta intellektistä.
Ja Brahmalla on vaimo (Savitri), mutta hän ei tarvitse häntä hedelmöitymiseen vaan elämän täydellisyyteen, niin sanotusti täydelliseen kokonaisuuteen.
Purusha ja prakriti ovat aina olemassa yhdessä.Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen
Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi. - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Hienojakoinen keho, karma ja maailmankaikkeuden tuhoutuminen
Kun maailmankaikkeus tuhoutuu, myös hienojakoinen keho tuhoutuu, mutta Paramatma säilyttää muiston hienojakoisen kehomme tilasta. Kataklysmin aikana, kun jivat palaavat takaisin Vishnun Kehoon, heidän Svabhāvansa (ehdollistumisensa) säilyy Paramatman muistissa. Kun uusi luomisvaihe alkaa, Paramatma palauttaa tämän Svabhāvan meille, ja me jatkamme toimintaamme vanhan ehdollistumisemme pohjalta. Se on suunnilleen sama kuin jos luette sivua internetissä ja yhtäkkiä järjestelmä käynnistyy mielivaltaisesti uudelleen, selain kehottaa teitä jatkamaan lukemista siitä kohdasta, jossa yhteys katkesi.”Ihmisten lisääntyminen alussa
Kuinka ihmiset lisääntyivät alussa? Manu on meidän esi-isä ja hän sai lapsia vaimonsa kanssa mutta kenen kanssa ne lapset lisääntyivät? Keskenäänkö?”
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Luomisen. Samaan aikaan. Se johtuu siitä, että kehojen mallit ovat jo olemassa.
Ja silti kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä.
Luomisen kymmenen vaihetta: ensin luodaan puolijumalat, joka hallitsevat universumia (universumimme hallitus) alemmat olennot, sitten kasvit, mikro-organismit, jotka ovat ravintoa muille jne. eläimet, ihmiset, toissijaiset puolijumalat (upadevat, jotka täyttävät jotain toissijaista tehtävää universumissa, upadevat eivät kuulu universumin hallitukseen), muut olennot, demonit jne. (demoni - elävä olento, jolla on demoninen luonne).
Lisääntyvätkö he keskenään? Eivät. Kyse ei ole siitä, että saman äidin ja isän lapset lisääntyisivät keskenään.
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
ON AINA OTETTAVA HUOMIOON ASIAYHTEYS, KONTEKSTI, VIITEKEHYS.
Brahmaloka, maailmankaikkeutemme korkein planeetta (Brahman, maailmankaikkeutemme TOISSIJAISEN LUOJAN, asuinpaikka). TOISSIJAISEN.
BRAHMA, HÄNEN ENSIMMÄISET POJAT, JOTKA LÄHTEVÄT HÄN MIELESTÄÄN JNE. MUUSTAKIN JNE. OVAT AINA VIISAITA, VEDALAISIA VIISAITA, TIETÄJIÄ. BRAHMAN KEHO KOOSTUU ÄLYSTÄ, INTELLEKTISTÄ.
Naisia ei ollut vielä ilmennyt tässä vaiheessa.
Alussa tietäjien on vielä kehitettävä askeesin voimaa.
ALUSSA, VIELÄ ENNEN MANUA JA SHATARUPAA - ENNEN HEITÄ JO OLIVAT OLEMASSA VEDALAISET VIISAAT, TIETÄJÄT.
VASTA MYÖHEMMIN ILMESTYIVÄT ENSIMMÄISET IHMISET: MANU JA HÄNEN VAIMONSA SHATARUPA. HE ILMESTYIVÄT SAMANAIKAISESTI.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät SAMANAIKAISESTI Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
JA VASTA SEN JÄLKEEN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRIÄ ANNETTIIN NÄILLE ENSIMMÄISILLE VEDALAISILLE TIETÄJILLE VAIMOIKSI.
MYÖHEMMIN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRET SAIVAT LAPSIA VEDALAISTEN TIETÄJIEN KANSSA.
EI SIIS KESKENÄÄN MANUN LAPSET. - Anonyymi00027
Anonyymi00026 kirjoitti:
”Ihmisten lisääntyminen alussa
Kuinka ihmiset lisääntyivät alussa? Manu on meidän esi-isä ja hän sai lapsia vaimonsa kanssa mutta kenen kanssa ne lapset lisääntyivät? Keskenäänkö?”
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Luomisen. Samaan aikaan. Se johtuu siitä, että kehojen mallit ovat jo olemassa.
Ja silti kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä.
Luomisen kymmenen vaihetta: ensin luodaan puolijumalat, joka hallitsevat universumia (universumimme hallitus) alemmat olennot, sitten kasvit, mikro-organismit, jotka ovat ravintoa muille jne. eläimet, ihmiset, toissijaiset puolijumalat (upadevat, jotka täyttävät jotain toissijaista tehtävää universumissa, upadevat eivät kuulu universumin hallitukseen), muut olennot, demonit jne. (demoni - elävä olento, jolla on demoninen luonne).
Lisääntyvätkö he keskenään? Eivät. Kyse ei ole siitä, että saman äidin ja isän lapset lisääntyisivät keskenään.
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
ON AINA OTETTAVA HUOMIOON ASIAYHTEYS, KONTEKSTI, VIITEKEHYS.
Brahmaloka, maailmankaikkeutemme korkein planeetta (Brahman, maailmankaikkeutemme TOISSIJAISEN LUOJAN, asuinpaikka). TOISSIJAISEN.
BRAHMA, HÄNEN ENSIMMÄISET POJAT, JOTKA LÄHTEVÄT HÄN MIELESTÄÄN JNE. MUUSTAKIN JNE. OVAT AINA VIISAITA, VEDALAISIA VIISAITA, TIETÄJIÄ. BRAHMAN KEHO KOOSTUU ÄLYSTÄ, INTELLEKTISTÄ.
Naisia ei ollut vielä ilmennyt tässä vaiheessa.
Alussa tietäjien on vielä kehitettävä askeesin voimaa.
ALUSSA, VIELÄ ENNEN MANUA JA SHATARUPAA - ENNEN HEITÄ JO OLIVAT OLEMASSA VEDALAISET VIISAAT, TIETÄJÄT.
VASTA MYÖHEMMIN ILMESTYIVÄT ENSIMMÄISET IHMISET: MANU JA HÄNEN VAIMONSA SHATARUPA. HE ILMESTYIVÄT SAMANAIKAISESTI.
Ihmiskunnan esi-isä, Manu ja hänen vaimonsa, ensimmäinen nainen, lähtivät SAMANAIKAISESTI Brahman, maailmankaikkeutemme luojan, kehosta.
JA VASTA SEN JÄLKEEN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRIÄ ANNETTIIN NÄILLE ENSIMMÄISILLE VEDALAISILLE TIETÄJILLE VAIMOIKSI.
MYÖHEMMIN MANUN JA SHATARUPAN TYTTÄRET SAIVAT LAPSIA VEDALAISTEN TIETÄJIEN KANSSA.
EI SIIS KESKENÄÄN MANUN LAPSET.Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Luomisen. Samaan aikaan. Se johtuu siitä, että kehojen mallit ovat jo olemassa.
Ja silti kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä....
-------------------------
Transkriptio V. P. Prabhun luennoista.
Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelma.
Transkriboin sen kuulokkeilla suoraan luennosta aiemmin. - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Kun luodaan ihminen, on aivan selvää, että luodaan aluksi pari eikä aluksi pelkkää miestä.
Luomisen. Samaan aikaan. Se johtuu siitä, että kehojen mallit ovat jo olemassa.
Ja silti kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä....
-------------------------
Transkriptio V. P. Prabhun luennoista.
Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelma.
Transkriboin sen kuulokkeilla suoraan luennosta aiemmin.MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
-------------------------
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennosta - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.
-------------------------
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennostaTämä on filosofinen kategoria, jota ei pidä tulkita kirjaimellisesti
- Anonyymi00031
Anonyymi00022 kirjoitti:
Bhagavad Gita 10.6
Seitsemän suurta tietäjää ja neljä muuta suurta tietäjää ennen heitä sekä Manut
(ihmiskunnan kantaisät) virtaavat kaikki Minusta – he ovat syntyneet Minun mielestäni,
ja kaikki erilaisia planeettoja asuttavat elävät olennot ovat heidän jälkeläisiään.
Herra antaa tässä lyhyen historian maailmankaikkeuden asuttamisesta.
…
…
…
Näitä kahtakymmentäviittä suurta tietäjää kutsutaan maailmankaikkeuden kaikkien elävien olentojen kantaisiksi. Maailmassa on lukemattomia maailmankaikkeuksia, jokaisessa niistä lukemattomia planeettoja, ja jokaisessa niistä asuu erilaisia eläviä olentoja.
Ne kaikki juontavat juurensa kahteenkymmeneenviiteen kantaisään. Puolijumalien laskelmien mukaan Brahma suoritti tuhannen vuoden ajan askeesia, ennen kuin hän Krishnan armosta tajusi, miten maailmankaikkeus pitää luoda. Sen jälkeen Brahma …
...Näin syntyivät kaikki brahmanit ja kshatrijat, jotka Jumalan Korkeimman Persoonallisuuden energia synnytti. Brahmaa kutsutaan Pitāmahaksi, isoisäksi, ja Krishnaa Prapitāmahaksi, isoisän isäksi. Tämä todetaan Bhagavad-gitan yhdessätoista luvussa (39).Bhagavad-gītā 10.6 antaa hyvin syvällisen kuvauksen maailmankaikkeuden asuttamisesta. Kṛṣṇa kertoo, että suuret ṛṣit (tietäjät), Manut ja ihmiskunnan kantaisät eivät ole itsenäisiä alkuperän lähteitä, vaan kaikki virtaavat Hänestä. He ovat Hänen energiansa ja tahtonsa kautta ilmeneviä edustajia.
- Anonyymi00032
Anonyymi00031 kirjoitti:
Bhagavad-gītā 10.6 antaa hyvin syvällisen kuvauksen maailmankaikkeuden asuttamisesta. Kṛṣṇa kertoo, että suuret ṛṣit (tietäjät), Manut ja ihmiskunnan kantaisät eivät ole itsenäisiä alkuperän lähteitä, vaan kaikki virtaavat Hänestä. He ovat Hänen energiansa ja tahtonsa kautta ilmeneviä edustajia.
Kṛṣṇa on alkuperäinen lähde (sarva-kāraṇa-kāraṇam), kaikkien syiden syy. Brahmā toimii toissijaisena luojana, joka saa kykynsä Kṛṣṇalta. Hän ei luo tyhjästä, vaan järjestää Jumalan aineellista energiaa.
- Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Kṛṣṇa on alkuperäinen lähde (sarva-kāraṇa-kāraṇam), kaikkien syiden syy. Brahmā toimii toissijaisena luojana, joka saa kykynsä Kṛṣṇalta. Hän ei luo tyhjästä, vaan järjestää Jumalan aineellista energiaa.
Seitsemän ṛṣiä, aikaisemmat ṛṣit ja Manut toimivat maailmankaikkeuden järjestyksen ylläpitäjinä ja kaikkien elävien olentojen kantaisinä. Koko monimuotoinen elämä eri planeetoilla kuuluu samaan alkuperäiseen järjestykseen, joka lähtee Kṛṣṇasta.
Siksi elämän alkuperä ei ole sattumanvarainen tapahtuma, vaan tietoisuuden ja elämän virta, joka alkaa Korkeimmasta Persoonallisuudesta, siirtyy Brahmān ja muiden suurten olentojen kautta eri maailmoihin ja ilmenee lukemattomina elämänmuotoina. - Anonyymi00034
Anonyymi00033 kirjoitti:
Seitsemän ṛṣiä, aikaisemmat ṛṣit ja Manut toimivat maailmankaikkeuden järjestyksen ylläpitäjinä ja kaikkien elävien olentojen kantaisinä. Koko monimuotoinen elämä eri planeetoilla kuuluu samaan alkuperäiseen järjestykseen, joka lähtee Kṛṣṇasta.
Siksi elämän alkuperä ei ole sattumanvarainen tapahtuma, vaan tietoisuuden ja elämän virta, joka alkaa Korkeimmasta Persoonallisuudesta, siirtyy Brahmān ja muiden suurten olentojen kautta eri maailmoihin ja ilmenee lukemattomina elämänmuotoina.Luku 10 ei itsessään sano kaikki 25 kantaisää juuri tällä tavalla, vaan laajempi selitys tulee kommentaareista ja Purāṇa-kirjallisuudesta. Kṛṣṇan asema alkuperäisenä lähteenä on kuitenkin juuri tämän jakeen keskeinen opetus.
- Anonyymi00035
Anonyymi00034 kirjoitti:
Luku 10 ei itsessään sano kaikki 25 kantaisää juuri tällä tavalla, vaan laajempi selitys tulee kommentaareista ja Purāṇa-kirjallisuudesta. Kṛṣṇan asema alkuperäisenä lähteenä on kuitenkin juuri tämän jakeen keskeinen opetus.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista. - Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Manu-saṁhitā [1.5–6] aloittaa maailman luomisen kuvauksen näin:
āsīd idaṁ tamo-bhūtam aprajñātam alakṣaṇam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhūr bhagavān avyakto vyañjayan idam
mahābhūtādi-vṛttaujāḥ prādur āsīt tamo-nudaḥ
Ennen kuin maailman luominen alkoi, Jumalan rajallinen energia (taṭastha-śakti) oli hiljaisessa tasapainotilassa.
Itse sana "taṭastha" tarkoittaa tasapainoa:
āsīd idaṁ tamo-bhūtam — kaikki oli pimeyden tilassa, tietämättömyyden peittämänä.
Alakṣaṇam tarkoittaa, että tätä tilaa ei voitu millään tavalla määritellä tai kuvata. Ei ollut olemassa sellaisia todellisuuden piirteitä, joiden perusteella sen luonnetta olisi voitu tunnistaa tai joista olisi voitu tehdä minkäänlaista päätelmää.
Se oli myös aprajñātam / avijñeyam — tiede ei kykene tutkimaan tämän olemassaolon tilan luonnetta.
Voimme vain sanoa, että se oli kuin syvä uneton uni:
prasuptam iva sarvataḥ.
Vertaus syvään uneen antaa meille jonkinlaisen käsityksen tästä tilasta. Koko aineellinen olemassaolo oli ikään kuin nukkuvassa, ilmentymättömässä tilassa. - Anonyymi00037
Anonyymi00036 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Manu-saṁhitā [1.5–6] aloittaa maailman luomisen kuvauksen näin:
āsīd idaṁ tamo-bhūtam aprajñātam alakṣaṇam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhūr bhagavān avyakto vyañjayan idam
mahābhūtādi-vṛttaujāḥ prādur āsīt tamo-nudaḥ
Ennen kuin maailman luominen alkoi, Jumalan rajallinen energia (taṭastha-śakti) oli hiljaisessa tasapainotilassa.
Itse sana "taṭastha" tarkoittaa tasapainoa:
āsīd idaṁ tamo-bhūtam — kaikki oli pimeyden tilassa, tietämättömyyden peittämänä.
Alakṣaṇam tarkoittaa, että tätä tilaa ei voitu millään tavalla määritellä tai kuvata. Ei ollut olemassa sellaisia todellisuuden piirteitä, joiden perusteella sen luonnetta olisi voitu tunnistaa tai joista olisi voitu tehdä minkäänlaista päätelmää.
Se oli myös aprajñātam / avijñeyam — tiede ei kykene tutkimaan tämän olemassaolon tilan luonnetta.
Voimme vain sanoa, että se oli kuin syvä uneton uni:
prasuptam iva sarvataḥ.
Vertaus syvään uneen antaa meille jonkinlaisen käsityksen tästä tilasta. Koko aineellinen olemassaolo oli ikään kuin nukkuvassa, ilmentymättömässä tilassa.MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Liike ja valo tulivat alun perin henkiseltä olemassaolon tasolta. Ne, jotka pystyivät näkemään, havaitsivat tämän valon. Tämä valo oli olemassa jo ennen havaitsijoita, mutta ne, jotka saavuttivat kyvyn nähdä, näkivät sen.
Sitten tämä valo synnytti aineellisen maailman ensimmäisen substanssin — veden.
Alkuperäistä valoa verrataan persoonaan. Valo tarkoittaa tietoisuutta, ja tietoisuus tarkoittaa persoonaa. Valo, eli persoona, synnytti ensin ne, jotka kykenevät näkemään tämän maailman, ja sen jälkeen objektiivisen substanssin, jota verrataan veteen.
Tämä alkuperäinen vesi tunnetaan nimellä Virajā eli kausaalinen substanssi. Vaiṣṇava-sanastossa sanalla Brahmaloka tarkoitetaan korkeinta tietoisuuden maailmaa, jota edustaa valo, kun taas Virajā, tämän maailman alkuperäinen objektiivinen todellisuus, esitetään veden muodossa.
Sen jälkeen tietoisuuden siemenet laskeutuivat kausaalisiin vesiin, jotka ovat pohjimmiltaan tämän valon varjo.
Vaikka se, mitä me tavallisesti ymmärrämme vedellä, luotiin paljon myöhemmin, aineen alkuperäistä elementtiä verrataan usein veteen, koska vedellä on kyky virrata ja sisältää asioita.
Sanskritin sana āpaḥ (vesi) tarkoittaa myös alempaa tai rajallisempaa ymmärrystä. - Anonyymi00038
Anonyymi00037 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Liike ja valo tulivat alun perin henkiseltä olemassaolon tasolta. Ne, jotka pystyivät näkemään, havaitsivat tämän valon. Tämä valo oli olemassa jo ennen havaitsijoita, mutta ne, jotka saavuttivat kyvyn nähdä, näkivät sen.
Sitten tämä valo synnytti aineellisen maailman ensimmäisen substanssin — veden.
Alkuperäistä valoa verrataan persoonaan. Valo tarkoittaa tietoisuutta, ja tietoisuus tarkoittaa persoonaa. Valo, eli persoona, synnytti ensin ne, jotka kykenevät näkemään tämän maailman, ja sen jälkeen objektiivisen substanssin, jota verrataan veteen.
Tämä alkuperäinen vesi tunnetaan nimellä Virajā eli kausaalinen substanssi. Vaiṣṇava-sanastossa sanalla Brahmaloka tarkoitetaan korkeinta tietoisuuden maailmaa, jota edustaa valo, kun taas Virajā, tämän maailman alkuperäinen objektiivinen todellisuus, esitetään veden muodossa.
Sen jälkeen tietoisuuden siemenet laskeutuivat kausaalisiin vesiin, jotka ovat pohjimmiltaan tämän valon varjo.
Vaikka se, mitä me tavallisesti ymmärrämme vedellä, luotiin paljon myöhemmin, aineen alkuperäistä elementtiä verrataan usein veteen, koska vedellä on kyky virrata ja sisältää asioita.
Sanskritin sana āpaḥ (vesi) tarkoittaa myös alempaa tai rajallisempaa ymmärrystä.MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Alkuperäistä valoa verrataan persoonaan. Valo tarkoittaa tietoisuutta, ja tietoisuus tarkoittaa persoonaa. Valo, eli persoona, synnytti ensin ne, jotka kykenevät näkemään tämän maailman, ja sen jälkeen objektiivisen substanssin, jota verrataan veteen.
Tämä alkuperäinen vesi tunnetaan nimellä Virajā eli kausaalinen substanssi. Vaiṣṇava-sanastossa sanalla Brahmaloka tarkoitetaan korkeinta tietoisuuden maailmaa, jota edustaa valo, kun taas Virajā, tämän maailman alkuperäinen objektiivinen todellisuus, esitetään veden muodossa.
Sen jälkeen tietoisuuden siemenet saapuivat kausaalisiin vesiin, jotka ovat pohjimmiltaan tämän valon varjo.
Vaikka se, mitä me tavallisesti ymmärrämme vedellä, luotiin paljon myöhemmin, aineen alkuperäistä elementtiä verrataan usein veteen, koska vedellä on kyky virrata ja sisältää asioita. Sanskritin sana āpaḥ (vesi) tarkoittaa myös alempaa tai rajallisempaa ymmärrystä.
Näin alkoi luomisen ensimmäinen vaihe.
Sen jälkeen tietoisuuden siementen ja alkuperäisen veden yhteydestä syntyy mahat-tattva: tietoisuuden energia, jota valo edustaa, ja joka tulee vuorovaikutukseen homogeenisen aineen kanssa.
Seuraavassa kehitysvaiheessa mahat-tattva jakautuu moniksi ahaṅkaroiksi, yksilöllisiksi egon elementeiksi:
mahato 'haṅkāraḥ.
Aluksi ahaṅkāra on yksi yhtenäinen egon periaate, jota kutsutaan myös mahat-tattvaksi. Tietoisuuden vaikutuksesta objektiivinen substanssi jatkaa kehittymistään ja ilmenee viiden pääkomponentin muodossa: sellaisina asioina, jotka voidaan nähdä, haistaa, kuulla, maistaa tai tuntea kosketuksella.
Nämä viisi elementtiä ovat kaiken aineellisen olemassaolon perusta.
Tämä viisiosainen periaate kehittyy kolmessa vaiheessa: hyvyyden (sattva), intohimon (rajas) ja tietämättömyyden (tamas) vaikutuksesta.
Se ilmenee seuraavasti:
Eetteri (ākāśa) – ääni, kuulo ja korva
Ilma (vāyu) – kosketus, tuntoaisti ja iho
Tuli (agni) – muoto/väri, näkö ja silmä
Vesi (āpaḥ) – maku, makuaisti ja kieli
Maa (pṛthivī) – tuoksu, hajuaisti ja nenä
On olemassa kaksikymmentäneljä pääelementtiä:
todellinen itse (ātma)
kolme hienoa elementtiä (prakṛti, mahat-tattva ja ahaṅkāra)
viisi karkeaa elementtiä
viisi aistia
viisi aistien kohdetta
viisi tiedostavaa aistia
Nämä muodostavat aineellisen olemassaolon rakenteen Gauḍīya-vaiṣṇava-filosofian kosmologisessa kuvauksessa. - Anonyymi00039
Anonyymi00038 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Alkuperäistä valoa verrataan persoonaan. Valo tarkoittaa tietoisuutta, ja tietoisuus tarkoittaa persoonaa. Valo, eli persoona, synnytti ensin ne, jotka kykenevät näkemään tämän maailman, ja sen jälkeen objektiivisen substanssin, jota verrataan veteen.
Tämä alkuperäinen vesi tunnetaan nimellä Virajā eli kausaalinen substanssi. Vaiṣṇava-sanastossa sanalla Brahmaloka tarkoitetaan korkeinta tietoisuuden maailmaa, jota edustaa valo, kun taas Virajā, tämän maailman alkuperäinen objektiivinen todellisuus, esitetään veden muodossa.
Sen jälkeen tietoisuuden siemenet saapuivat kausaalisiin vesiin, jotka ovat pohjimmiltaan tämän valon varjo.
Vaikka se, mitä me tavallisesti ymmärrämme vedellä, luotiin paljon myöhemmin, aineen alkuperäistä elementtiä verrataan usein veteen, koska vedellä on kyky virrata ja sisältää asioita. Sanskritin sana āpaḥ (vesi) tarkoittaa myös alempaa tai rajallisempaa ymmärrystä.
Näin alkoi luomisen ensimmäinen vaihe.
Sen jälkeen tietoisuuden siementen ja alkuperäisen veden yhteydestä syntyy mahat-tattva: tietoisuuden energia, jota valo edustaa, ja joka tulee vuorovaikutukseen homogeenisen aineen kanssa.
Seuraavassa kehitysvaiheessa mahat-tattva jakautuu moniksi ahaṅkaroiksi, yksilöllisiksi egon elementeiksi:
mahato 'haṅkāraḥ.
Aluksi ahaṅkāra on yksi yhtenäinen egon periaate, jota kutsutaan myös mahat-tattvaksi. Tietoisuuden vaikutuksesta objektiivinen substanssi jatkaa kehittymistään ja ilmenee viiden pääkomponentin muodossa: sellaisina asioina, jotka voidaan nähdä, haistaa, kuulla, maistaa tai tuntea kosketuksella.
Nämä viisi elementtiä ovat kaiken aineellisen olemassaolon perusta.
Tämä viisiosainen periaate kehittyy kolmessa vaiheessa: hyvyyden (sattva), intohimon (rajas) ja tietämättömyyden (tamas) vaikutuksesta.
Se ilmenee seuraavasti:
Eetteri (ākāśa) – ääni, kuulo ja korva
Ilma (vāyu) – kosketus, tuntoaisti ja iho
Tuli (agni) – muoto/väri, näkö ja silmä
Vesi (āpaḥ) – maku, makuaisti ja kieli
Maa (pṛthivī) – tuoksu, hajuaisti ja nenä
On olemassa kaksikymmentäneljä pääelementtiä:
todellinen itse (ātma)
kolme hienoa elementtiä (prakṛti, mahat-tattva ja ahaṅkāra)
viisi karkeaa elementtiä
viisi aistia
viisi aistien kohdetta
viisi tiedostavaa aistia
Nämä muodostavat aineellisen olemassaolon rakenteen Gauḍīya-vaiṣṇava-filosofian kosmologisessa kuvauksessa.MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Tämä viisiosainen periaate kehittyy kolmessa vaiheessa: hyvyyden (sattva), intohimon (rajas) ja tietämättömyyden (tamas) vaikutuksessa. Se ilmenee seuraavina kokonaisuuksina:
eetteri (ākāśa) – ääni, kuulo ja korva
ilma (vāyu) – kosketus, tuntoaisti ja iho
tuli (agni) – väri/muoto, näkö ja silmä
vesi (āpaḥ) – maku, makuaisti ja kieli
maa (pṛthivī) – tuoksu, hajuaisti ja nenä
On olemassa kaksikymmentäneljä pääelementtiä:
todellinen itse (ātma)
kolme hienoa elementtiä (prakṛti, mahat-tattva ja ahaṅkāra)
viisi karkeaa elementtiä
viisi aistia
viisi aistien kohdetta
viisi havainnon aistia
Tämän aineellisen maailman kehitystä kuvataan laskevana prosessina: hienovaraisesta kohti karkeaa, tietoisuudesta kohti ainetta.
Sitten, kun tämä aineellinen olemassaolo vetäytyy takaisin korkeamman maailman tahdon mukaisesti, kaikki karkea liukenee hienovaraisempaan. Alkaen kaikkein karkeimmista ilmenemismuodoista koko tämä aineellinen maailma muuttuu vähitellen yhä hienovaraisemmaksi, kunnes se lopulta sulautuu aineen ilmentymättömään tilaan, joka tunnetaan nimellä prakṛti — hienovarainen kausaalinen nestemäinen substanssi.
Kun aineellinen energia vetäytyy, ātma, eli yksilöllinen sielu, sulautuu Brahmaniin, jakamattomaan korkeimpaan tietoisuuteen, jossa ei ole erottavia ominaisuuksia.
Tätä erilaisten henkisten energioiden asemaa Kṛṣṇa kuvaa Bhagavad-gītān jakeissa 15.16–17: - Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Tämä viisiosainen periaate kehittyy kolmessa vaiheessa: hyvyyden (sattva), intohimon (rajas) ja tietämättömyyden (tamas) vaikutuksessa. Se ilmenee seuraavina kokonaisuuksina:
eetteri (ākāśa) – ääni, kuulo ja korva
ilma (vāyu) – kosketus, tuntoaisti ja iho
tuli (agni) – väri/muoto, näkö ja silmä
vesi (āpaḥ) – maku, makuaisti ja kieli
maa (pṛthivī) – tuoksu, hajuaisti ja nenä
On olemassa kaksikymmentäneljä pääelementtiä:
todellinen itse (ātma)
kolme hienoa elementtiä (prakṛti, mahat-tattva ja ahaṅkāra)
viisi karkeaa elementtiä
viisi aistia
viisi aistien kohdetta
viisi havainnon aistia
Tämän aineellisen maailman kehitystä kuvataan laskevana prosessina: hienovaraisesta kohti karkeaa, tietoisuudesta kohti ainetta.
Sitten, kun tämä aineellinen olemassaolo vetäytyy takaisin korkeamman maailman tahdon mukaisesti, kaikki karkea liukenee hienovaraisempaan. Alkaen kaikkein karkeimmista ilmenemismuodoista koko tämä aineellinen maailma muuttuu vähitellen yhä hienovaraisemmaksi, kunnes se lopulta sulautuu aineen ilmentymättömään tilaan, joka tunnetaan nimellä prakṛti — hienovarainen kausaalinen nestemäinen substanssi.
Kun aineellinen energia vetäytyy, ātma, eli yksilöllinen sielu, sulautuu Brahmaniin, jakamattomaan korkeimpaan tietoisuuteen, jossa ei ole erottavia ominaisuuksia.
Tätä erilaisten henkisten energioiden asemaa Kṛṣṇa kuvaa Bhagavad-gītān jakeissa 15.16–17:Kun aineellinen energia tuhoutuu, ātma, eli yksilöllinen sielu, sulautuu Brahmaniin, jakamattomaan korkeimpaan tietoisuuteen, josta puuttuvat erottavat ominaisuudet. Kṛṣṇa kuvaa erilaisten henkisten energioiden asemaa Bhagavad-gītān jakeissa 15.16–17:
dvāv imau puruṣau loke
kṣaraś cākṣara eva ca
kṣaraḥ sarvāṇi bhūtāni
kūṭa-stho ’kṣara ucyate
uttamaḥ puruṣas tv anyaḥ
paramātmety udāhṛtaḥ
yo loka-trayam āviśya
bibharty avyaya īśvaraḥ
"Maailmassa on kahdenlaisia olentoja: erehtyviä (kṣara) ja erehtymättömiä (akṣara). Kaikki aineelliseen maailmaan kuuluvat olennot ovat muuttuvia, kun taas niitä, jotka pysyvät muuttumattomina, kutsutaan erehtymättömiksi.
Mutta näiden kahden lisäksi on Korkein Persoona (Puruṣottama), jota kutsutaan myös Paramātmāksi. Hän läpäisee kaikki kolme maailmaa ja ylläpitää niitä ikuisena hallitsijana."
Kṛṣṇa sanoo, että Hänen asemansa ylittää sekä muuttuvien että muuttumattomien sielujen aseman (kṣara ja akṣara), koska Hän on Puruṣottama, Vāsudeva, Parabrahma, korkein absoluuttinen totuus. - Anonyymi00041
Anonyymi00040 kirjoitti:
Kun aineellinen energia tuhoutuu, ātma, eli yksilöllinen sielu, sulautuu Brahmaniin, jakamattomaan korkeimpaan tietoisuuteen, josta puuttuvat erottavat ominaisuudet. Kṛṣṇa kuvaa erilaisten henkisten energioiden asemaa Bhagavad-gītān jakeissa 15.16–17:
dvāv imau puruṣau loke
kṣaraś cākṣara eva ca
kṣaraḥ sarvāṇi bhūtāni
kūṭa-stho ’kṣara ucyate
uttamaḥ puruṣas tv anyaḥ
paramātmety udāhṛtaḥ
yo loka-trayam āviśya
bibharty avyaya īśvaraḥ
"Maailmassa on kahdenlaisia olentoja: erehtyviä (kṣara) ja erehtymättömiä (akṣara). Kaikki aineelliseen maailmaan kuuluvat olennot ovat muuttuvia, kun taas niitä, jotka pysyvät muuttumattomina, kutsutaan erehtymättömiksi.
Mutta näiden kahden lisäksi on Korkein Persoona (Puruṣottama), jota kutsutaan myös Paramātmāksi. Hän läpäisee kaikki kolme maailmaa ja ylläpitää niitä ikuisena hallitsijana."
Kṛṣṇa sanoo, että Hänen asemansa ylittää sekä muuttuvien että muuttumattomien sielujen aseman (kṣara ja akṣara), koska Hän on Puruṣottama, Vāsudeva, Parabrahma, korkein absoluuttinen totuus.Kṛṣṇa sanoo:
"Minun olemassaoloni kuitenkin ylittää suuresti sekä erehtyväisten että erehtymättömien sielujen (kṣara ja akṣara) olemassaolon, koska Minä olen Puruṣottama, Vāsudeva, Parabrahma, korkein absoluuttinen totuus. Kaikki oleva sijaitsee Minussa ja toimii Minun tahtoni alaisuudessa."
Tässä kuvataan kolme tasoa:
Kṣara — muuttuvat, aineelliseen maailmaan sitoutuneet elävät olennot, jotka ovat alttiita erehdyksille.
Akṣara — muuttumattomat sielut, jotka ovat vapautuneessa asemassa.
Puruṣottama — Korkein Persoona, Kṛṣṇa, joka ylittää molemmat ja on kaiken alkuperäinen lähde. - Anonyymi00042
Anonyymi00041 kirjoitti:
Kṛṣṇa sanoo:
"Minun olemassaoloni kuitenkin ylittää suuresti sekä erehtyväisten että erehtymättömien sielujen (kṣara ja akṣara) olemassaolon, koska Minä olen Puruṣottama, Vāsudeva, Parabrahma, korkein absoluuttinen totuus. Kaikki oleva sijaitsee Minussa ja toimii Minun tahtoni alaisuudessa."
Tässä kuvataan kolme tasoa:
Kṣara — muuttuvat, aineelliseen maailmaan sitoutuneet elävät olennot, jotka ovat alttiita erehdyksille.
Akṣara — muuttumattomat sielut, jotka ovat vapautuneessa asemassa.
Puruṣottama — Korkein Persoona, Kṛṣṇa, joka ylittää molemmat ja on kaiken alkuperäinen lähde.MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
"Kaikki oleva sijaitsee Minussa ja toimii Minun tahtoni alaisuudessa."
Vaikuṇṭha, Goloka — koko luomakunta — sisältyy Puruṣottaman ja Vāsudevan käsitteisiin. Kun sielu astuu Vāsudevan valtakuntaan, se voi nähdä erilaisia todellisuuden tasoja — jumalallisia leikkejä (līlā), jotka ylittävät täysin meidän kokemuksemme ja käsityskykymme.
...
...
...
...
...
Epäilemättä tämä aihe on hyvin korkea ja salattu.
...
...
...
Henkilökohtaisen valinnan vapaus saa korkeimman merkityksensä vasta silloin, kun ymmärrämme erilaisia näkemyksiä ja erilaisia henkisen todellisuuden tasoja. Silloin voimme valita sen, mikä vetää meitä kaikkein voimakkaimmin puoleensa.
Kysymys: Mikä rooli yksilöllisellä sielulla on luomisprosessissa? - Anonyymi00043
Anonyymi00042 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
"Kaikki oleva sijaitsee Minussa ja toimii Minun tahtoni alaisuudessa."
Vaikuṇṭha, Goloka — koko luomakunta — sisältyy Puruṣottaman ja Vāsudevan käsitteisiin. Kun sielu astuu Vāsudevan valtakuntaan, se voi nähdä erilaisia todellisuuden tasoja — jumalallisia leikkejä (līlā), jotka ylittävät täysin meidän kokemuksemme ja käsityskykymme.
...
...
...
...
...
Epäilemättä tämä aihe on hyvin korkea ja salattu.
...
...
...
Henkilökohtaisen valinnan vapaus saa korkeimman merkityksensä vasta silloin, kun ymmärrämme erilaisia näkemyksiä ja erilaisia henkisen todellisuuden tasoja. Silloin voimme valita sen, mikä vetää meitä kaikkein voimakkaimmin puoleensa.
Kysymys: Mikä rooli yksilöllisellä sielulla on luomisprosessissa?...
Epäilemättä tämä aihe on hyvin korkea ja salattu.
...
...
... - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
...
Epäilemättä tämä aihe on hyvin korkea ja salattu.
...
...
...MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Kysymys: Mikä rooli yksilöllisellä sielulla on luomisprosessissa?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Olen jo kuvannut tätä. Aluksi syntyy jakamaton väärän egon (ahaṅkāra) kokonaisuus. Brahma-saṁhitāssa sitä kutsutaan nimellä Śambhu. Samassa teoksessa selitetään myös, että sielu, tietoisuuden säteenä, liittyy aineelliseen energiaan.
Tietoisuus eroaa täysin prakṛtista, tämän maailman alkuperäisestä energiasta. Näin jakamaton tietoisuus tulee kosketukseen jakamattoman energian kanssa, ja niiden yhteisvaikutuksesta syntyy yksi yhteinen ego.
Vähitellen tämä jakautuu lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi, ja yksi tietoisuus ilmaisee itsensä lukemattomina yksilöllisinä tietoisuuden osasina, jotka ovat aineellisen energian yhteydessä.
Näin vähitellen yksilölliset ehdollistuneet sielut (baddha-jīvat) laskeutuvat tähän katoavaiseen maailmaan ja joutuvat sen vaikutuksen alaisiksi.
Alkuperäinen olemassaolon tila, jossa kaikki yksilölliset sielut ovat yhdistyneet yhdeksi kokonaisuudeksi (yhdeksi jakamattomaksi väärän egon periaatteeksi, ahaṅkāraksi), tunnetaan nimellä mahat-tattva.
Sen jälkeen mahat-tattva jakautuu lukemattomiksi yksilöllisiksi olennoiksi.
Samalla tavalla kuin atomi voidaan jakaa pienempiin osiin, kuten elektroneihin, protoneihin, neutroneihin ja muihin hiukkasiin, yksi ego jakautuu vähitellen lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi (jīva).
Niiden asemaa kuvataan sanalla taṭastha, eli rajallinen ja määrittelemätön asema.
Näin hienovaraiselta ja käsittämättömältä tietoisuuden rajatason (taṭastha-śakti) alueelta tietoisuus ilmenee ensin tässä mitattavassa maailmassa yhtenä kokonaisuutena, ja sitten jakamattoman egon kokonaisuudesta (mahat-tattva) ilmestyy lukemattomia yksilöllisiä olentoja. - Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
MITÄ TAPAHTUI JO ENNEN UNIVERSUMIEN LUOMISTA
--------------------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Kysymys: Mikä rooli yksilöllisellä sielulla on luomisprosessissa?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Olen jo kuvannut tätä. Aluksi syntyy jakamaton väärän egon (ahaṅkāra) kokonaisuus. Brahma-saṁhitāssa sitä kutsutaan nimellä Śambhu. Samassa teoksessa selitetään myös, että sielu, tietoisuuden säteenä, liittyy aineelliseen energiaan.
Tietoisuus eroaa täysin prakṛtista, tämän maailman alkuperäisestä energiasta. Näin jakamaton tietoisuus tulee kosketukseen jakamattoman energian kanssa, ja niiden yhteisvaikutuksesta syntyy yksi yhteinen ego.
Vähitellen tämä jakautuu lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi, ja yksi tietoisuus ilmaisee itsensä lukemattomina yksilöllisinä tietoisuuden osasina, jotka ovat aineellisen energian yhteydessä.
Näin vähitellen yksilölliset ehdollistuneet sielut (baddha-jīvat) laskeutuvat tähän katoavaiseen maailmaan ja joutuvat sen vaikutuksen alaisiksi.
Alkuperäinen olemassaolon tila, jossa kaikki yksilölliset sielut ovat yhdistyneet yhdeksi kokonaisuudeksi (yhdeksi jakamattomaksi väärän egon periaatteeksi, ahaṅkāraksi), tunnetaan nimellä mahat-tattva.
Sen jälkeen mahat-tattva jakautuu lukemattomiksi yksilöllisiksi olennoiksi.
Samalla tavalla kuin atomi voidaan jakaa pienempiin osiin, kuten elektroneihin, protoneihin, neutroneihin ja muihin hiukkasiin, yksi ego jakautuu vähitellen lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi (jīva).
Niiden asemaa kuvataan sanalla taṭastha, eli rajallinen ja määrittelemätön asema.
Näin hienovaraiselta ja käsittämättömältä tietoisuuden rajatason (taṭastha-śakti) alueelta tietoisuus ilmenee ensin tässä mitattavassa maailmassa yhtenä kokonaisuutena, ja sitten jakamattoman egon kokonaisuudesta (mahat-tattva) ilmestyy lukemattomia yksilöllisiä olentoja.Sen jälkeen mahat-tattva jakautuu lukuisiksi yksilöllisiksi olennoiksi. Samalla tavalla kuin atomi voidaan jakaa pienempiin hiukkasiin, kuten elektroneihin, protoneihin, neutroneihin ja muihin osiin, yksi yhteinen ego jakautuu vähitellen lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi (jīvat).
Niiden asemaa kuvataan sanalla taṭastha, joka tarkoittaa rajalla olevaa ja määrittelemätöntä asemaa. Näin hienovaraisesta ja käsittämättömästä tietoisuuden rajallisesta energiasta tietoisuus ilmenee ensin tässä mitattavassa maailmassa yhtenä kokonaisuutena. Sen jälkeen jakamattoman egon kokonaisuudesta (mahat-tattva) ilmestyy lukemattomia yksilöllisiä olentoja.
Vähitellen ilmenevät myös tämän maailman muut luomisen elementit — tämän hyväksikäytön maailman, joka on henkimaailman vääristynyt heijastus.
Aineellinen maailma avautuu ja vetäytyy jatkuvasti. Tämä muistuttaa sydämen sykettä, jossa sydän lakkaamatta supistuu ja laajenee. Samoin koko maailmankaikkeus ilmenee ja vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.
Se on välillä yhden jakamattoman substanssin tilassa ja välillä ilmenee lukemattomina olentoina. Ensin yksi, sitten monet — näin tapahtuu kaikkien aineellisten maailmankaikkeuksien kehitys ja tuhoutuminen.
Sydän supistuu ja laajenee, ja koko maailmankaikkeus vuoroin ilmenee ja vuoroin vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.
Joskus voimme havaita suurissa ja pienissä asioissa samankaltaisia ominaisuuksia. Tätä tietä seuraamalla voimme jossain määrin ymmärtää kokonaisuutta. Ymmärrystämme täydentää myös täysin uusi tieto.
Tällä tavalla tämän maailman asukkaat saavuttavat tietoa, mutta se on aina vain osittaista.
Ne kuitenkin, jotka ovat vapaita tämän maailman ehdollistavasta vaikutuksesta ja jotka ovat täysin puolueettomia, voivat saavuttaa todellisen todellisuuden näkemisen.
Tämä totuus tulee ilmoituksen kautta (revelation) ja se annetaan ihmisille vähitellen heidän ymmärryskykynsä sekä ajan, paikan ja olosuhteiden mukaisesti.
Tätä ilmoituksen totuutta voidaan jossain määrin löytää Raamatusta, Koraanista, Vedoista ja muista tämän maailman kirjoituksista.
Näin jumalallinen totuus ilmenee maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti.
Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu. - Anonyymi00046
Anonyymi00045 kirjoitti:
Sen jälkeen mahat-tattva jakautuu lukuisiksi yksilöllisiksi olennoiksi. Samalla tavalla kuin atomi voidaan jakaa pienempiin hiukkasiin, kuten elektroneihin, protoneihin, neutroneihin ja muihin osiin, yksi yhteinen ego jakautuu vähitellen lukemattomiksi yksilöllisiksi egoiksi (jīvat).
Niiden asemaa kuvataan sanalla taṭastha, joka tarkoittaa rajalla olevaa ja määrittelemätöntä asemaa. Näin hienovaraisesta ja käsittämättömästä tietoisuuden rajallisesta energiasta tietoisuus ilmenee ensin tässä mitattavassa maailmassa yhtenä kokonaisuutena. Sen jälkeen jakamattoman egon kokonaisuudesta (mahat-tattva) ilmestyy lukemattomia yksilöllisiä olentoja.
Vähitellen ilmenevät myös tämän maailman muut luomisen elementit — tämän hyväksikäytön maailman, joka on henkimaailman vääristynyt heijastus.
Aineellinen maailma avautuu ja vetäytyy jatkuvasti. Tämä muistuttaa sydämen sykettä, jossa sydän lakkaamatta supistuu ja laajenee. Samoin koko maailmankaikkeus ilmenee ja vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.
Se on välillä yhden jakamattoman substanssin tilassa ja välillä ilmenee lukemattomina olentoina. Ensin yksi, sitten monet — näin tapahtuu kaikkien aineellisten maailmankaikkeuksien kehitys ja tuhoutuminen.
Sydän supistuu ja laajenee, ja koko maailmankaikkeus vuoroin ilmenee ja vuoroin vetäytyy takaisin ilmentymättömään tilaan.
Joskus voimme havaita suurissa ja pienissä asioissa samankaltaisia ominaisuuksia. Tätä tietä seuraamalla voimme jossain määrin ymmärtää kokonaisuutta. Ymmärrystämme täydentää myös täysin uusi tieto.
Tällä tavalla tämän maailman asukkaat saavuttavat tietoa, mutta se on aina vain osittaista.
Ne kuitenkin, jotka ovat vapaita tämän maailman ehdollistavasta vaikutuksesta ja jotka ovat täysin puolueettomia, voivat saavuttaa todellisen todellisuuden näkemisen.
Tämä totuus tulee ilmoituksen kautta (revelation) ja se annetaan ihmisille vähitellen heidän ymmärryskykynsä sekä ajan, paikan ja olosuhteiden mukaisesti.
Tätä ilmoituksen totuutta voidaan jossain määrin löytää Raamatusta, Koraanista, Vedoista ja muista tämän maailman kirjoituksista.
Näin jumalallinen totuus ilmenee maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti.
Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.Näin jumalallinen totuus ilmenee maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti.
Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu. - Anonyymi00047
Anonyymi00046 kirjoitti:
Näin jumalallinen totuus ilmenee maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti.
Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.Näin jumalallinen totuus ilmenee tämän maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti. Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.
Tästä syystä voimme havaita eroja ilmoitetun jumalallisen totuuden eri muodoissa. Śrīmad-Bhāgavatamissa sanotaan, että joskus lääke voi olla karvasta, ja niille, jotka tietämättömyyden vuoksi eivät ymmärrä sen merkitystä, lääkkeeseen lisätään tarkoituksella makeutta.
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa. Tämä tehdään kuitenkin vain siksi, että tietämättömät ihmiset voisivat hyväksyä sen ytimen:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ — Vedat ilmaisevat joskus asioita epäsuorasti. - Anonyymi00048
Anonyymi00047 kirjoitti:
Näin jumalallinen totuus ilmenee tämän maailman eri paikoissa eri ihmisryhmien ajattelutavan ja ymmärryskyvyn mukaisesti. Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.
Tästä syystä voimme havaita eroja ilmoitetun jumalallisen totuuden eri muodoissa. Śrīmad-Bhāgavatamissa sanotaan, että joskus lääke voi olla karvasta, ja niille, jotka tietämättömyyden vuoksi eivät ymmärrä sen merkitystä, lääkkeeseen lisätään tarkoituksella makeutta.
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa. Tämä tehdään kuitenkin vain siksi, että tietämättömät ihmiset voisivat hyväksyä sen ytimen:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ — Vedat ilmaisevat joskus asioita epäsuorasti.Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.
- Anonyymi00049
Anonyymi00048 kirjoitti:
Ilmoituksen totuus voi antaa meille aidon käsityksen todellisuudesta, mutta se vastaa aina niiden ihmisten ymmärryksen tasoa, joiden luokse se laskeutuu.
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa. Tämä tehdään kuitenkin vain siksi, että tietämättömät ihmiset voisivat hyväksyä sen ytimen:
- Anonyymi00050
Anonyymi00049 kirjoitti:
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa. Tämä tehdään kuitenkin vain siksi, että tietämättömät ihmiset voisivat hyväksyä sen ytimen:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Kun maailmankaikkeus tuhoutuu kokonaan (mahā-pralaya) kaikkine tähtineen ja planeettoineen, sen koko tulee ikään kuin nollaksi. Näin saavutetaan täydellinen tasapainotila.
Mutta henkimaailmassa kaikki jatkuu entisellään. Mikään ei voi uhata Kṛṣṇan ikuisia līloja, koska ne ovat ikuisen elämän olemus.
Kysymys: Mitä sitten tapahtuu Kṛṣṇan līloille täällä maan päällä?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Kun hedelmä kypsyy, se putoaa puusta. Vähitellen kaikki hedelmät pilaantuvat, mutta puu säilyy. Jotakin tämän kaltaista tapahtuu myös tässä.
Tämä aineellinen maailma voi muuttua olemattomaksi, mutta Kṛṣṇan līlāt jatkuvat ikuisesti.
Kysymys: Mikä ero on Golokan, Kṛṣṇan līlojen paikan henkimaailmassa, ja Gokulan, Kṛṣṇan asuinsijan tämän maallisen olemassaolon tasolla, välillä?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Gokula Vṛndāvana on ikuinen, mutta toisinaan se vetäytyy kaikkien havaitsijoiden näkyvistä. Gokulan asuinsija on olemassa täydellisessä maailmassa, ja täällä se ilmenee vain ajoittain.
Se, mitä näemme, riippuu omasta olemassaolomme tilasta ja kyvystämme nähdä. Gokula kuitenkin on ikuinen.
Jos sinulla ei ole silmiä, et näe mitään. Jos haluat koskettaa jotakin, tarvitset siihen kädet. Samoin on Gokulan kanssa. Sen olemassaolo kuuluu täydelliseen maailmaan, eivätkä tämän katoavaisen maailman ulkoiset prosessit tai kyvyt voi koskettaa Gokulan täydellistä olemassaoloa.
Jos Maa katoaisi, se ei tarkoittaisi, että koko aurinkokunta tuhoutuisi. Aurinkokunta voisi säilyä, mutta maan asukkaat eivät enää näkisi sitä.
Samalla tavalla Gokula on olemassa täysin erilaisella, ikuisella olemassaolon tasolla. Se ei ole luomisen, asteittaisen kehityksen eikä tuhoutumisen alainen.
Tämän kaikkein hienovaraisimman energian asemaa voidaan ymmärtää eetterin (ākāśa) avulla. Vaikka tuhoaisit Maan, et tuhoaisi eetteriä. Eetteri on sekä Maan sisällä että sen ulkopuolella, mutta Maan tuhoaminen ei voi tuhota eetteriä.
Gokulan asema on tämän kaltainen.
Tämä vahvistetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa 2.9.35:
yathā mahānti bhūtāni
bhūteṣūccāvaceṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni
tathā teṣu na teṣv aham - Anonyymi00051
Anonyymi00050 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Kun maailmankaikkeus tuhoutuu kokonaan (mahā-pralaya) kaikkine tähtineen ja planeettoineen, sen koko tulee ikään kuin nollaksi. Näin saavutetaan täydellinen tasapainotila.
Mutta henkimaailmassa kaikki jatkuu entisellään. Mikään ei voi uhata Kṛṣṇan ikuisia līloja, koska ne ovat ikuisen elämän olemus.
Kysymys: Mitä sitten tapahtuu Kṛṣṇan līloille täällä maan päällä?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Kun hedelmä kypsyy, se putoaa puusta. Vähitellen kaikki hedelmät pilaantuvat, mutta puu säilyy. Jotakin tämän kaltaista tapahtuu myös tässä.
Tämä aineellinen maailma voi muuttua olemattomaksi, mutta Kṛṣṇan līlāt jatkuvat ikuisesti.
Kysymys: Mikä ero on Golokan, Kṛṣṇan līlojen paikan henkimaailmassa, ja Gokulan, Kṛṣṇan asuinsijan tämän maallisen olemassaolon tasolla, välillä?
Śrīla Śrīdhara Mahārāja: Gokula Vṛndāvana on ikuinen, mutta toisinaan se vetäytyy kaikkien havaitsijoiden näkyvistä. Gokulan asuinsija on olemassa täydellisessä maailmassa, ja täällä se ilmenee vain ajoittain.
Se, mitä näemme, riippuu omasta olemassaolomme tilasta ja kyvystämme nähdä. Gokula kuitenkin on ikuinen.
Jos sinulla ei ole silmiä, et näe mitään. Jos haluat koskettaa jotakin, tarvitset siihen kädet. Samoin on Gokulan kanssa. Sen olemassaolo kuuluu täydelliseen maailmaan, eivätkä tämän katoavaisen maailman ulkoiset prosessit tai kyvyt voi koskettaa Gokulan täydellistä olemassaoloa.
Jos Maa katoaisi, se ei tarkoittaisi, että koko aurinkokunta tuhoutuisi. Aurinkokunta voisi säilyä, mutta maan asukkaat eivät enää näkisi sitä.
Samalla tavalla Gokula on olemassa täysin erilaisella, ikuisella olemassaolon tasolla. Se ei ole luomisen, asteittaisen kehityksen eikä tuhoutumisen alainen.
Tämän kaikkein hienovaraisimman energian asemaa voidaan ymmärtää eetterin (ākāśa) avulla. Vaikka tuhoaisit Maan, et tuhoaisi eetteriä. Eetteri on sekä Maan sisällä että sen ulkopuolella, mutta Maan tuhoaminen ei voi tuhota eetteriä.
Gokulan asema on tämän kaltainen.
Tämä vahvistetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa 2.9.35:
yathā mahānti bhūtāni
bhūteṣūccāvaceṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni
tathā teṣu na teṣv ahamSri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Jos Maa katoaisi, se ei tarkoittaisi, että koko aurinkokunta tuhoutuisi. Aurinkokunta voisi säilyä, mutta maan asukkaat eivät enää näkisi sitä.
Samalla tavalla Gokula on olemassa täysin erilaisella, ikuisella olemassaolon tasolla. Se ei ole luomisen, asteittaisen kehityksen eikä tuhoutumisen alainen.
Tämän kaikkein hienovaraisimman energian luonnetta voidaan ymmärtää eetterin (ākāśa) avulla. Vaikka tuhoaisit Maan, et tuhoaisi eetteriä. Eetteri on läsnä sekä Maassa että sen ulkopuolella, mutta Maan tuhoaminen ei voi tuhota eetteriä.
Gokulan asema on tämän kaltainen. Tämä vahvistetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa 2.9.35:
yathā mahānti bhūtāni
bhūteṣūccāvaceṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni
tathā teṣu na teṣv aham
"Oi Brahmā! Samalla tavalla kuin aineelliset alkuperäiselementit ovat läsnä kaikissa olennoissa ja myös niiden ulkopuolella, niin Minä olen läsnä kaikkien olentojen sisällä ja ulkopuolella."
Kṛṣṇan asema on myös tämän kaltainen: Hän on samanaikaisesti täällä ja ei täällä.
Bhagavad-gītā 9.4–5:ssa Hän sanoo Arjunalle:
mayā tatam idaṁ sarvaṁ
jagad avyakta-mūrtinā
mat-sthāni sarva-bhūtāni
na cāhaṁ teṣv avasthitaḥ
na ca mat-sthāni bhūtāni
paśya me yogam aiśvaram
bhūta-bhṛn na ca bhūta-stho
mamātmā bhūta-bhāvanaḥ
"Minä olen kaikkialla ja en missään. Kaikki on Minussa, mutta Minä en ole aineellisen vaikutuksen rajoittama. Ilmentymättömässä muodossani läpäisen koko maailmankaikkeuden. Näe Minun mystinen täydellisyyteni — Minun samanaikainen ykseyteni ja erilaisuuteni.
Vaikka ylläpidän kaikkia eläviä olentoja ja olen kaikkialla läsnä, tämä ei vaikuta Minuun millään tavalla, koska olen kaiken olemassa olevan alkuperäinen syy."
Meidän tulee ymmärtää syyn ja seurauksen välinen suhde. Syy ja seuraus ovat luonteeltaan täysin erilaisia.
Jopa sisäinen syy ja sen piilevät seuraukset eroavat toisistaan. Keho voi olla kuumeinen, mutta mieli voi pysyä rauhallisena. Mieli voi olla levoton, mutta sielu voi pysyä tyynenä.
Meidän tulee ymmärtää tämä olennainen ero:
syyn ja seurauksen välillä
hienovaraisen ja karkean välillä
aineen ja henkisen todellisuuden välillä
Viite:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ bālānām anuśāsanam
karma-mokṣāya karmāṇi vidhatte hy agadaṁ yathā
(Śrīmad-Bhāgavatam 11.3.44)
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen, samalla tavalla Vedat voivat ensin ohjata ihmisiä aineelliseen toimintaan, jotta he vähitellen vapautuisivat karmallisesta sidoksesta." - Anonyymi00052
Anonyymi00051 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Jos Maa katoaisi, se ei tarkoittaisi, että koko aurinkokunta tuhoutuisi. Aurinkokunta voisi säilyä, mutta maan asukkaat eivät enää näkisi sitä.
Samalla tavalla Gokula on olemassa täysin erilaisella, ikuisella olemassaolon tasolla. Se ei ole luomisen, asteittaisen kehityksen eikä tuhoutumisen alainen.
Tämän kaikkein hienovaraisimman energian luonnetta voidaan ymmärtää eetterin (ākāśa) avulla. Vaikka tuhoaisit Maan, et tuhoaisi eetteriä. Eetteri on läsnä sekä Maassa että sen ulkopuolella, mutta Maan tuhoaminen ei voi tuhota eetteriä.
Gokulan asema on tämän kaltainen. Tämä vahvistetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa 2.9.35:
yathā mahānti bhūtāni
bhūteṣūccāvaceṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni
tathā teṣu na teṣv aham
"Oi Brahmā! Samalla tavalla kuin aineelliset alkuperäiselementit ovat läsnä kaikissa olennoissa ja myös niiden ulkopuolella, niin Minä olen läsnä kaikkien olentojen sisällä ja ulkopuolella."
Kṛṣṇan asema on myös tämän kaltainen: Hän on samanaikaisesti täällä ja ei täällä.
Bhagavad-gītā 9.4–5:ssa Hän sanoo Arjunalle:
mayā tatam idaṁ sarvaṁ
jagad avyakta-mūrtinā
mat-sthāni sarva-bhūtāni
na cāhaṁ teṣv avasthitaḥ
na ca mat-sthāni bhūtāni
paśya me yogam aiśvaram
bhūta-bhṛn na ca bhūta-stho
mamātmā bhūta-bhāvanaḥ
"Minä olen kaikkialla ja en missään. Kaikki on Minussa, mutta Minä en ole aineellisen vaikutuksen rajoittama. Ilmentymättömässä muodossani läpäisen koko maailmankaikkeuden. Näe Minun mystinen täydellisyyteni — Minun samanaikainen ykseyteni ja erilaisuuteni.
Vaikka ylläpidän kaikkia eläviä olentoja ja olen kaikkialla läsnä, tämä ei vaikuta Minuun millään tavalla, koska olen kaiken olemassa olevan alkuperäinen syy."
Meidän tulee ymmärtää syyn ja seurauksen välinen suhde. Syy ja seuraus ovat luonteeltaan täysin erilaisia.
Jopa sisäinen syy ja sen piilevät seuraukset eroavat toisistaan. Keho voi olla kuumeinen, mutta mieli voi pysyä rauhallisena. Mieli voi olla levoton, mutta sielu voi pysyä tyynenä.
Meidän tulee ymmärtää tämä olennainen ero:
syyn ja seurauksen välillä
hienovaraisen ja karkean välillä
aineen ja henkisen todellisuuden välillä
Viite:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ bālānām anuśāsanam
karma-mokṣāya karmāṇi vidhatte hy agadaṁ yathā
(Śrīmad-Bhāgavatam 11.3.44)
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen, samalla tavalla Vedat voivat ensin ohjata ihmisiä aineelliseen toimintaan, jotta he vähitellen vapautuisivat karmallisesta sidoksesta."Viite:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ bālānām anuśāsanam
karma-mokṣāya karmāṇi vidhatte hy agadaṁ yathā
(Śrīmad-Bhāgavatam 11.3.44)
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen, samalla tavalla Vedat voivat ensin ohjata ihmisiä aineelliseen toimintaan, jotta he vähitellen vapautuisivat karmallisesta sidoksesta." - Anonyymi00053
Anonyymi00052 kirjoitti:
Viite:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ bālānām anuśāsanam
karma-mokṣāya karmāṇi vidhatte hy agadaṁ yathā
(Śrīmad-Bhāgavatam 11.3.44)
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen, samalla tavalla Vedat voivat ensin ohjata ihmisiä aineelliseen toimintaan, jotta he vähitellen vapautuisivat karmallisesta sidoksesta.""Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen...
- Anonyymi00054
Anonyymi00053 kirjoitti:
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen...
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa.
- Anonyymi00055
Anonyymi00054 kirjoitti:
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa.
Mitä me tästä opimme?
Toisin sanoen, maallikon kielellä ilmaistuna: jos ihmisen taso on alkeellinen, selitykset ovat yksinkertaisia; tason noustessa selitykset muuttuvat monimutkaisemmiksi. - Anonyymi00056
Anonyymi00055 kirjoitti:
Mitä me tästä opimme?
Toisin sanoen, maallikon kielellä ilmaistuna: jos ihmisen taso on alkeellinen, selitykset ovat yksinkertaisia; tason noustessa selitykset muuttuvat monimutkaisemmiksi.Jos uskonto on alkukantainen – alkukantaisia selitysmallia alkukantaisille ihmisille, jotta päästään jotenkin alkuun.
- Anonyymi00057
Anonyymi00054 kirjoitti:
Samalla tavalla ilmoitettu totuus voi olla kätkettynä monien maailmallisten mukautusten ja kompromissien alle tavallisissa uskonnoissa.
Täällä nn parempi antaa vain perustietoja, yleisluonteista.
--------------------
Vedojen mukaan henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti; enempää tietoa ei voida antaa, ellei vastaavaa tasoa ole.
Kuulin juuri luennon tästä aiheesta.
No, onneksi en ole paljastanut liikaa – vaikka mielestäni paljastin enemmän kuin olisi pitänyt, sillä Suomi24:n hindufoorumin lukijoiden taso vaihtelee laidasta laitaan.
Parempi antaa vain yleisluonteista tieota
--------------------
Seuraavaksi S. Prabhun tekstiä. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielessä.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.
----------------------
Tiedon siirtäminen
Kuinka muinainen perinne on siirtää tietoa ja yhteyksiä opettajalta oppilaalle, ja miten tämän perinteen juuret ovat? Miksi ennen tieto siirtyi yhdeltä toiselle, mutta nykyään tämä perinne on muuttunut? Kuitenkin perinne on yhä olemassa jopa tieteellisissä kouluissa ja yliopistoissa. Jos astut naapuriosastolle omalla tiedekunnallasi, esimerkiksi kirjallisuuden osastolle, saattaa siellä olla aivan eri kirjoja ja tunnustettuja auktoriteetteja kuin omalla osastollasi. Yhdellä osastolla voi olla ...mutta toisella osastolla voi olla joku muu nero. Tämä kaikki on yksilöllistä. Tämä yksilöllisyys ilmenee siinä, että perinteessä on runko ja lukemattomia oksia, mutta osa oksista kehittyy kokonaisiksi haaroiksi, ja osa kuivuu pois. ...
...
Myös skandinaavisten kansojen keskuudessa oli vastaavaa, ja muinaisessa Kreikassa taas opetettiin Iliadia ja Odysseia. Yleisesti ottaen koko ihmiskunta on aina siirtänyt tietoa näin. - Anonyymi00058
Anonyymi00057 kirjoitti:
Täällä nn parempi antaa vain perustietoja, yleisluonteista.
--------------------
Vedojen mukaan henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti; enempää tietoa ei voida antaa, ellei vastaavaa tasoa ole.
Kuulin juuri luennon tästä aiheesta.
No, onneksi en ole paljastanut liikaa – vaikka mielestäni paljastin enemmän kuin olisi pitänyt, sillä Suomi24:n hindufoorumin lukijoiden taso vaihtelee laidasta laitaan.
Parempi antaa vain yleisluonteista tieota
--------------------
Seuraavaksi S. Prabhun tekstiä. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielessä.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.
----------------------
Tiedon siirtäminen
Kuinka muinainen perinne on siirtää tietoa ja yhteyksiä opettajalta oppilaalle, ja miten tämän perinteen juuret ovat? Miksi ennen tieto siirtyi yhdeltä toiselle, mutta nykyään tämä perinne on muuttunut? Kuitenkin perinne on yhä olemassa jopa tieteellisissä kouluissa ja yliopistoissa. Jos astut naapuriosastolle omalla tiedekunnallasi, esimerkiksi kirjallisuuden osastolle, saattaa siellä olla aivan eri kirjoja ja tunnustettuja auktoriteetteja kuin omalla osastollasi. Yhdellä osastolla voi olla ...mutta toisella osastolla voi olla joku muu nero. Tämä kaikki on yksilöllistä. Tämä yksilöllisyys ilmenee siinä, että perinteessä on runko ja lukemattomia oksia, mutta osa oksista kehittyy kokonaisiksi haaroiksi, ja osa kuivuu pois. ...
...
Myös skandinaavisten kansojen keskuudessa oli vastaavaa, ja muinaisessa Kreikassa taas opetettiin Iliadia ja Odysseia. Yleisesti ottaen koko ihmiskunta on aina siirtänyt tietoa näin.Transkriptio.
Tieto kulki suusta suuhun, ja siksi se oli usein runollista, se oli runoja tai jotakin mantramaisia sutria, aforismeja ja lyhyitä fraaseja. Tästä syystä kaikki tämä oli vielä rytmisessä muodossa, joka oli helpompi muistaa. Itse asiassa jopa se, mitä hän sanoi, voidaan muistaa helposti, kuten esimerkiksi 750 säettä muistissa. On olemassa ihmisiä, jotka muistavat sen helposti. Kirjoitus ei ilmestynyt suurena uutuutena, vaan pikemminkin tarpeena, koska ihmiset olivat menettäneet muistamisen kyvyn. Kirjoitus on aina ollut olemassa, ja vedat sanovat, että on olemassa kahden tason kieli: sanskritti ja prakriti. - Anonyymi00059
Anonyymi00058 kirjoitti:
Transkriptio.
Tieto kulki suusta suuhun, ja siksi se oli usein runollista, se oli runoja tai jotakin mantramaisia sutria, aforismeja ja lyhyitä fraaseja. Tästä syystä kaikki tämä oli vielä rytmisessä muodossa, joka oli helpompi muistaa. Itse asiassa jopa se, mitä hän sanoi, voidaan muistaa helposti, kuten esimerkiksi 750 säettä muistissa. On olemassa ihmisiä, jotka muistavat sen helposti. Kirjoitus ei ilmestynyt suurena uutuutena, vaan pikemminkin tarpeena, koska ihmiset olivat menettäneet muistamisen kyvyn. Kirjoitus on aina ollut olemassa, ja vedat sanovat, että on olemassa kahden tason kieli: sanskritti ja prakriti.Prakriti on erilaisten kansojen kielet, jotka kuuluivat muinaiseen vediseen sivilisaatioon.
Mutta se, mitä nykyään kutsutaan indoeurooppalaiseksi sivilisaatioksi, sai tällaisen käsitteen: sanskritti, kieli, jota aina pyrittiin luomaan, kuten esperanto, keinotekoinen kansainvälinen kieli.
Sanskritti oli muinaisen vedisen sivilisaation papiston, älymystön ja hallitsevan eliitin yhteinen kieli. Sanskritti tarkoittaa kirjaimellisesti puhdasta, ... täydellistä kieltä, ja jumalien maailmoista peräisin oleva värähtely.
Prakriti-kielet tavallisten kansojen keskuudessa heikkenevät ajan myötä, ja me päädymme primitiiviselle tasolle.
Sanskritti taas on jumalien kieli, jota käyttivät vedisen sivilisaation kreikkalaiset ja sotilasluokka. Vedat on kirjoitettu sanskritilla. Vaikka se on vaikeaa oppia, jos todella haluat, voit oppia mitä tahansa. - Anonyymi00060
Anonyymi00059 kirjoitti:
Prakriti on erilaisten kansojen kielet, jotka kuuluivat muinaiseen vediseen sivilisaatioon.
Mutta se, mitä nykyään kutsutaan indoeurooppalaiseksi sivilisaatioksi, sai tällaisen käsitteen: sanskritti, kieli, jota aina pyrittiin luomaan, kuten esperanto, keinotekoinen kansainvälinen kieli.
Sanskritti oli muinaisen vedisen sivilisaation papiston, älymystön ja hallitsevan eliitin yhteinen kieli. Sanskritti tarkoittaa kirjaimellisesti puhdasta, ... täydellistä kieltä, ja jumalien maailmoista peräisin oleva värähtely.
Prakriti-kielet tavallisten kansojen keskuudessa heikkenevät ajan myötä, ja me päädymme primitiiviselle tasolle.
Sanskritti taas on jumalien kieli, jota käyttivät vedisen sivilisaation kreikkalaiset ja sotilasluokka. Vedat on kirjoitettu sanskritilla. Vaikka se on vaikeaa oppia, jos todella haluat, voit oppia mitä tahansa.Mutta pointti on siinä, että sanskritti on henkinen koodi, ja sanotaan, että on olemassa sellainen käsite kuin sara graafit ja brahma graafit, eli niitä, jotka tuntevat paljon säkeitä, ja niitä, jotka ymmärtävät niiden syvyyden ja merkityksen. Asia on niin, että vaikka voit tietää paljon, kuten akateemiset sanskritin asiantuntijat, jotka tuntevat paljon, he kuitenkin uskovat, että ihminen on peräisin apinasta tai että maailma on vain 6000 vuotta vanha, tai että vedistä ei ole olemassa oikeasti. Tämä estää heitä ymmärtämästä syvällisesti, koska he tutkivat asioita väärällä tavalla. Siksi perinteisesti, jos kohtaamme opettajia, jotka paljastavat meille totuuksia, jotka on kirjoitettu sanskritilla, niin heidän kanssaan ollessamme opimme muistamaan tärkeät sanskritin kohdat, alkuperäiset säkeet, niiden merkitykset ja syvälliset sisällöt, joita emme koskaan voisi ymmärtää yksin. Siksi saamme juuri sen määrän tietoa, joka auttaa meitä koskettamaan sanskritin kieltä ja ymmärtämään sen syvällisemmin ilman, että meidän täytyy omistaa koko elämämme vain tälle asialle.
- Anonyymi00061
Anonyymi00060 kirjoitti:
Mutta pointti on siinä, että sanskritti on henkinen koodi, ja sanotaan, että on olemassa sellainen käsite kuin sara graafit ja brahma graafit, eli niitä, jotka tuntevat paljon säkeitä, ja niitä, jotka ymmärtävät niiden syvyyden ja merkityksen. Asia on niin, että vaikka voit tietää paljon, kuten akateemiset sanskritin asiantuntijat, jotka tuntevat paljon, he kuitenkin uskovat, että ihminen on peräisin apinasta tai että maailma on vain 6000 vuotta vanha, tai että vedistä ei ole olemassa oikeasti. Tämä estää heitä ymmärtämästä syvällisesti, koska he tutkivat asioita väärällä tavalla. Siksi perinteisesti, jos kohtaamme opettajia, jotka paljastavat meille totuuksia, jotka on kirjoitettu sanskritilla, niin heidän kanssaan ollessamme opimme muistamaan tärkeät sanskritin kohdat, alkuperäiset säkeet, niiden merkitykset ja syvälliset sisällöt, joita emme koskaan voisi ymmärtää yksin. Siksi saamme juuri sen määrän tietoa, joka auttaa meitä koskettamaan sanskritin kieltä ja ymmärtämään sen syvällisemmin ilman, että meidän täytyy omistaa koko elämämme vain tälle asialle.
Siksi saamme juuri sen määrän tietoa, joka auttaa meitä koskettamaan sanskritin kieltä ja ymmärtämään sen syvällisemmin ilman, että meidän täytyy omistaa koko elämämme vain tälle asialle.
- Anonyymi00062
Anonyymi00061 kirjoitti:
Siksi saamme juuri sen määrän tietoa, joka auttaa meitä koskettamaan sanskritin kieltä ja ymmärtämään sen syvällisemmin ilman, että meidän täytyy omistaa koko elämämme vain tälle asialle.
Yllä on S. Prabhun tekstiä. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielessä.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00063
Anonyymi00062 kirjoitti:
Yllä on S. Prabhun tekstiä. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista. Käännösvirheet suomen kielessä.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comNyt muusta:
śrutidhara — henkilö, joka muistaa tarkasti kaiken kuulemansa ensimmäisellä kerralla. - Anonyymi00064
Anonyymi00063 kirjoitti:
Nyt muusta:
śrutidhara — henkilö, joka muistaa tarkasti kaiken kuulemansa ensimmäisellä kerralla.Mutta pointti on siinä, että sanskritti on henkinen koodi, ja sanotaan, että on olemassa käsite kuten sara graafit ja brahma graafit, eli on niitä, jotka tuntevat paljon säkeitä, ja niitä, jotka ymmärtävät niiden syvyyden ja merkityksen.
- Anonyymi00065
Anonyymi00064 kirjoitti:
Mutta pointti on siinä, että sanskritti on henkinen koodi, ja sanotaan, että on olemassa käsite kuten sara graafit ja brahma graafit, eli on niitä, jotka tuntevat paljon säkeitä, ja niitä, jotka ymmärtävät niiden syvyyden ja merkityksen.
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? - Anonyymi00066
Anonyymi00065 kirjoitti:
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?Henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti
- Anonyymi00069
Anonyymi00065 kirjoitti:
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?Kyllä!
- Anonyymi00070
Anonyymi00051 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"
Katkelmia eri paikoista.
--------------------
Luku 2. Luominen
Kirjasta: Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio
...
...
Jos Maa katoaisi, se ei tarkoittaisi, että koko aurinkokunta tuhoutuisi. Aurinkokunta voisi säilyä, mutta maan asukkaat eivät enää näkisi sitä.
Samalla tavalla Gokula on olemassa täysin erilaisella, ikuisella olemassaolon tasolla. Se ei ole luomisen, asteittaisen kehityksen eikä tuhoutumisen alainen.
Tämän kaikkein hienovaraisimman energian luonnetta voidaan ymmärtää eetterin (ākāśa) avulla. Vaikka tuhoaisit Maan, et tuhoaisi eetteriä. Eetteri on läsnä sekä Maassa että sen ulkopuolella, mutta Maan tuhoaminen ei voi tuhota eetteriä.
Gokulan asema on tämän kaltainen. Tämä vahvistetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa 2.9.35:
yathā mahānti bhūtāni
bhūteṣūccāvaceṣv anu
praviṣṭāny apraviṣṭāni
tathā teṣu na teṣv aham
"Oi Brahmā! Samalla tavalla kuin aineelliset alkuperäiselementit ovat läsnä kaikissa olennoissa ja myös niiden ulkopuolella, niin Minä olen läsnä kaikkien olentojen sisällä ja ulkopuolella."
Kṛṣṇan asema on myös tämän kaltainen: Hän on samanaikaisesti täällä ja ei täällä.
Bhagavad-gītā 9.4–5:ssa Hän sanoo Arjunalle:
mayā tatam idaṁ sarvaṁ
jagad avyakta-mūrtinā
mat-sthāni sarva-bhūtāni
na cāhaṁ teṣv avasthitaḥ
na ca mat-sthāni bhūtāni
paśya me yogam aiśvaram
bhūta-bhṛn na ca bhūta-stho
mamātmā bhūta-bhāvanaḥ
"Minä olen kaikkialla ja en missään. Kaikki on Minussa, mutta Minä en ole aineellisen vaikutuksen rajoittama. Ilmentymättömässä muodossani läpäisen koko maailmankaikkeuden. Näe Minun mystinen täydellisyyteni — Minun samanaikainen ykseyteni ja erilaisuuteni.
Vaikka ylläpidän kaikkia eläviä olentoja ja olen kaikkialla läsnä, tämä ei vaikuta Minuun millään tavalla, koska olen kaiken olemassa olevan alkuperäinen syy."
Meidän tulee ymmärtää syyn ja seurauksen välinen suhde. Syy ja seuraus ovat luonteeltaan täysin erilaisia.
Jopa sisäinen syy ja sen piilevät seuraukset eroavat toisistaan. Keho voi olla kuumeinen, mutta mieli voi pysyä rauhallisena. Mieli voi olla levoton, mutta sielu voi pysyä tyynenä.
Meidän tulee ymmärtää tämä olennainen ero:
syyn ja seurauksen välillä
hienovaraisen ja karkean välillä
aineen ja henkisen todellisuuden välillä
Viite:
parokṣa-vādo vedo 'yaṁ bālānām anuśāsanam
karma-mokṣāya karmāṇi vidhatte hy agadaṁ yathā
(Śrīmad-Bhāgavatam 11.3.44)
"Vedojen ohjeet ilmaistaan joskus epäsuorasti. Kuten lapselle luvataan makeinen, jotta hän ottaisi lääkkeen, samalla tavalla Vedat voivat ensin ohjata ihmisiä aineelliseen toimintaan, jotta he vähitellen vapautuisivat karmallisesta sidoksesta."En ymmärrä, liian vaikea!
- Anonyymi00071
Anonyymi00070 kirjoitti:
En ymmärrä, liian vaikea!
Sama täällä.
- Anonyymi00072
Anonyymi00060 kirjoitti:
Mutta pointti on siinä, että sanskritti on henkinen koodi, ja sanotaan, että on olemassa sellainen käsite kuin sara graafit ja brahma graafit, eli niitä, jotka tuntevat paljon säkeitä, ja niitä, jotka ymmärtävät niiden syvyyden ja merkityksen. Asia on niin, että vaikka voit tietää paljon, kuten akateemiset sanskritin asiantuntijat, jotka tuntevat paljon, he kuitenkin uskovat, että ihminen on peräisin apinasta tai että maailma on vain 6000 vuotta vanha, tai että vedistä ei ole olemassa oikeasti. Tämä estää heitä ymmärtämästä syvällisesti, koska he tutkivat asioita väärällä tavalla. Siksi perinteisesti, jos kohtaamme opettajia, jotka paljastavat meille totuuksia, jotka on kirjoitettu sanskritilla, niin heidän kanssaan ollessamme opimme muistamaan tärkeät sanskritin kohdat, alkuperäiset säkeet, niiden merkitykset ja syvälliset sisällöt, joita emme koskaan voisi ymmärtää yksin. Siksi saamme juuri sen määrän tietoa, joka auttaa meitä koskettamaan sanskritin kieltä ja ymmärtämään sen syvällisemmin ilman, että meidän täytyy omistaa koko elämämme vain tälle asialle.
Jännää!
- Anonyymi00073
Anonyymi00065 kirjoitti:
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?Vedojen mukaan:
luominen (sṛṣṭi)
ylläpito (sthiti)
tuhoutuminen (pralaya)
Kun pralaya tapahtuu, kaikki aineellinen “palaa” latenttiin tilaan, ja seuraavassa syklissä se ilmenee uudelleen. - Anonyymi00074
Anonyymi00073 kirjoitti:
Vedojen mukaan:
luominen (sṛṣṭi)
ylläpito (sthiti)
tuhoutuminen (pralaya)
Kun pralaya tapahtuu, kaikki aineellinen “palaa” latenttiin tilaan, ja seuraavassa syklissä se ilmenee uudelleen.Jīvat ovat ikuisia (tärkein ero evoluutioon)
Keskeinen ero länsimaiseen evoluutioteoriaan on:
biologinen evoluutio: tietoisuus syntyy materiasta
Vedanta: tietoisuus (jīva) on ikuinen ja ensisijainen
Vishnu ylläpitää kosmista järjestystä
Brahmā järjestää muodot
jīvat siirtyvät kehoihin karmansa mukaan - Anonyymi00075
Anonyymi00074 kirjoitti:
Jīvat ovat ikuisia (tärkein ero evoluutioon)
Keskeinen ero länsimaiseen evoluutioteoriaan on:
biologinen evoluutio: tietoisuus syntyy materiasta
Vedanta: tietoisuus (jīva) on ikuinen ja ensisijainen
Vishnu ylläpitää kosmista järjestystä
Brahmā järjestää muodot
jīvat siirtyvät kehoihin karmansa mukaanVedojen mukaan Brahmā ei kehitä eläimiä askel askeleelta, vaan manifestoi valmiit elämänmuodot kosmisen kierron alussa, ja ikuiset sielut (jīvat) inkarnoituvat niihin karmansa mukaan.
- Anonyymi00076
Anonyymi00075 kirjoitti:
Vedojen mukaan Brahmā ei kehitä eläimiä askel askeleelta, vaan manifestoi valmiit elämänmuodot kosmisen kierron alussa, ja ikuiset sielut (jīvat) inkarnoituvat niihin karmansa mukaan.
Miten ensimmäiset eläimet ilmestyvät?
Vedalaisessa mallissa ei ole ensimmäistä eläintä biologisessa mielessä koska:
lajit ovat kosmisia arkkityyppejä
Brahmā “manifestoi” ne luomiskauden alussa
yksilöt ilmestyvät näihin lajeihin karmansa mukaan
Siksi ei tarvitse selittää lisääntymisketjua alusta asti koska:
maailma alkaa aina uudelleen syklissä
mukana on jo valmiit rakenteet - Anonyymi00077
Anonyymi00076 kirjoitti:
Miten ensimmäiset eläimet ilmestyvät?
Vedalaisessa mallissa ei ole ensimmäistä eläintä biologisessa mielessä koska:
lajit ovat kosmisia arkkityyppejä
Brahmā “manifestoi” ne luomiskauden alussa
yksilöt ilmestyvät näihin lajeihin karmansa mukaan
Siksi ei tarvitse selittää lisääntymisketjua alusta asti koska:
maailma alkaa aina uudelleen syklissä
mukana on jo valmiit rakenteetEri filosofiset koulukunnat tulkitsevat niitä hieman eri tavoin, riippuen tietoisuuden tasosta.
- Anonyymi00078
Anonyymi00077 kirjoitti:
Eri filosofiset koulukunnat tulkitsevat niitä hieman eri tavoin, riippuen tietoisuuden tasosta.
Sanonta Vedojen mukaan - kyseessä ei ole mikään ”virallinen yhtenäinen teoria”.
Vedalainen perinne ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan pikemminkin kokoelma erilaisia filosofisia koulukuntia, jotka tulkitsevat samoja tekstejä eri tavoin riippuen kunkin tietoisuuden tasosta ja valmiudesta vastaanottaa totuutta; totuutta ei voi antaa enempää kuin ihminen kykenee vastaanottamaan. - Anonyymi00079
Anonyymi00078 kirjoitti:
Sanonta Vedojen mukaan - kyseessä ei ole mikään ”virallinen yhtenäinen teoria”.
Vedalainen perinne ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan pikemminkin kokoelma erilaisia filosofisia koulukuntia, jotka tulkitsevat samoja tekstejä eri tavoin riippuen kunkin tietoisuuden tasosta ja valmiudesta vastaanottaa totuutta; totuutta ei voi antaa enempää kuin ihminen kykenee vastaanottamaan.totuutta ei voi antaa enempää kuin ihminen kykenee vastaanottamaan.
Kun siirrytään seuraavalle tasolle, silloin voidaan jo antaa enemmän tietoa! - Anonyymi00080
Anonyymi00079 kirjoitti:
totuutta ei voi antaa enempää kuin ihminen kykenee vastaanottamaan.
Kun siirrytään seuraavalle tasolle, silloin voidaan jo antaa enemmän tietoa!Filosofiassamme puhutaan tietoisuuden evoluutiosta, mutta se ei tarkoita samaa kuin biologiassa.
- Anonyymi00081
Anonyymi00080 kirjoitti:
Filosofiassamme puhutaan tietoisuuden evoluutiosta, mutta se ei tarkoita samaa kuin biologiassa.
Sielu (jīva) on ikuinen, eikä synny materiasta. Sielu siirtyy eri kehoihin karmansa mukaan
Elämänmuodot nähdään usein “portaina” kokemuksellisessa kehityksessä. Kehitys koskee tietoisuuden laatua, ei DNA-muutoksia. - Anonyymi00082
Anonyymi00081 kirjoitti:
Sielu (jīva) on ikuinen, eikä synny materiasta. Sielu siirtyy eri kehoihin karmansa mukaan
Elämänmuodot nähdään usein “portaina” kokemuksellisessa kehityksessä. Kehitys koskee tietoisuuden laatua, ei DNA-muutoksia.Kaikki alkaa tietoisuudesta, ei materiasta
Perimmäinen lähde on Kṛṣṇa (tai Vishnu). Aineellinen maailma on Hänen ulkoinen energiansa, joka ilmenee järjestyksessä.
Luominen etenee kerroksittain (9 luomista) - Anonyymi00083
Anonyymi00082 kirjoitti:
Kaikki alkaa tietoisuudesta, ei materiasta
Perimmäinen lähde on Kṛṣṇa (tai Vishnu). Aineellinen maailma on Hänen ulkoinen energiansa, joka ilmenee järjestyksessä.
Luominen etenee kerroksittain (9 luomista)ensin ilmenee kosminen “rakennus” (mahat-tattva, ahaṅkāra, elementit, aistit jne.)
sitten Brahmā järjestää muodot tähän maailmaan
Tätä kutsutaan usein “yhdeksän luomisen” rakenteeksi (joskus 10, riippuen laskutavasta).
Elämän muodot eivät synny sattumasta vaan “valmiina kategorioina” - Anonyymi00084
Anonyymi00083 kirjoitti:
ensin ilmenee kosminen “rakennus” (mahat-tattva, ahaṅkāra, elementit, aistit jne.)
sitten Brahmā järjestää muodot tähän maailmaan
Tätä kutsutaan usein “yhdeksän luomisen” rakenteeksi (joskus 10, riippuen laskutavasta).
Elämän muodot eivät synny sattumasta vaan “valmiina kategorioina”“Evoluutio” - tietoisuuden laskeutuminen tai nousu
Sana evoluutio tarkoittaa: sielu kulkee eri tietoisuustiloissa, ei niinkään kehon fyysinen muuttuminen, vaan “kokemisen taso” muuttuu. - Anonyymi00085
Anonyymi00084 kirjoitti:
“Evoluutio” - tietoisuuden laskeutuminen tai nousu
Sana evoluutio tarkoittaa: sielu kulkee eri tietoisuustiloissa, ei niinkään kehon fyysinen muuttuminen, vaan “kokemisen taso” muuttuu.Ensimmäiset ihmisparit ilmestyvät Brahmāsta järjestyksen kautta, sen jälkeen “suvullinen lisääntyminen” alkaa vasta myöhemmin, ennen sitä on muita “luomisen muotoja”.
- Anonyymi00086
Anonyymi00085 kirjoitti:
Ensimmäiset ihmisparit ilmestyvät Brahmāsta järjestyksen kautta, sen jälkeen “suvullinen lisääntyminen” alkaa vasta myöhemmin, ennen sitä on muita “luomisen muotoja”.
Brahmā ei ole alkuperäinen luoja
Hän on “toissijainen luoja”: hän järjestää jo olemassa olevia energioita, ei luo tyhjästä. - Anonyymi00087
Anonyymi00086 kirjoitti:
Brahmā ei ole alkuperäinen luoja
Hän on “toissijainen luoja”: hän järjestää jo olemassa olevia energioita, ei luo tyhjästä.Maailma ei “kehity aineesta elämään”, vaan tietoisuus laskeutuu erilaisiin muotoihin, ja nämä muodot paljastuvat vaiheittain kosmisessa järjestyksessä.
- Anonyymi00088
Anonyymi00087 kirjoitti:
Maailma ei “kehity aineesta elämään”, vaan tietoisuus laskeutuu erilaisiin muotoihin, ja nämä muodot paljastuvat vaiheittain kosmisessa järjestyksessä.
Mahat-tattvan ensimmäiseksi aineellisen luomisen tasoksi, jossa koko materia vielä on yhtenäistä ja erittelemätöntä. Se ei ole vielä valmis maailma eikä siinä ole yksittäisiä muotoja, vaan pikemminkin kosminen “alkutila”, jossa aineellinen potentiaali on vasta herännyt ilmentymään henkisestä todellisuudesta.
- Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
Mahat-tattvan ensimmäiseksi aineellisen luomisen tasoksi, jossa koko materia vielä on yhtenäistä ja erittelemätöntä. Se ei ole vielä valmis maailma eikä siinä ole yksittäisiä muotoja, vaan pikemminkin kosminen “alkutila”, jossa aineellinen potentiaali on vasta herännyt ilmentymään henkisestä todellisuudesta.
Mahat-tattva ymmärretään hetkenä, jossa henkinen energia ja aineellinen energia alkavat erottua toisistaan. Siinä ei vielä ole selkeitä elementtejä, aisteja tai eläviä olentoja yksilöityinä, mutta kaikki myöhempi aineellinen rakenne on jo siinä mahdollisuutena läsnä.
- Anonyymi00090
Anonyymi00089 kirjoitti:
Mahat-tattva ymmärretään hetkenä, jossa henkinen energia ja aineellinen energia alkavat erottua toisistaan. Siinä ei vielä ole selkeitä elementtejä, aisteja tai eläviä olentoja yksilöityinä, mutta kaikki myöhempi aineellinen rakenne on jo siinä mahdollisuutena läsnä.
Toisin sanoen mahat-tattva on kuin kosminen peruskerros, josta koko myöhempi aineellinen maailmankaikkeus alkaa järjestyä vaihe vaiheelta Brahmān toiminnan kautta.
- Anonyymi00091
Anonyymi00090 kirjoitti:
Toisin sanoen mahat-tattva on kuin kosminen peruskerros, josta koko myöhempi aineellinen maailmankaikkeus alkaa järjestyä vaihe vaiheelta Brahmān toiminnan kautta.
Mahat-tattva on aineellisen luomisen ensimmäinen taso, jossa koko materia on vielä täysin yhtenäinen ja erittelemätön. Se ei ole “maailma” siinä mielessä kuin me sen koemme, vaan kosminen peruskerros, jossa aineellinen energia on vasta alkanut ilmetä henkisestä todellisuudesta.
Mahat-tattvaa kuvataan usein tietoisuuden ja aineen rajapintana: siinä universaali tietoisuus alkaa peittyä aineellisen energian vaikutuksesta, mutta yksilölliset muodot, elementit ja aistit eivät ole vielä muodostuneet.
Se on ikään kuin kosminen “alkusumu” tai perusvire, josta myöhemmät vaiheet – kuten ahaṅkāra (ego), elementit ja aistit – vähitellen rakentavat koko näkyvän maailmankaikkeuden. - Anonyymi00092
Anonyymi00091 kirjoitti:
Mahat-tattva on aineellisen luomisen ensimmäinen taso, jossa koko materia on vielä täysin yhtenäinen ja erittelemätön. Se ei ole “maailma” siinä mielessä kuin me sen koemme, vaan kosminen peruskerros, jossa aineellinen energia on vasta alkanut ilmetä henkisestä todellisuudesta.
Mahat-tattvaa kuvataan usein tietoisuuden ja aineen rajapintana: siinä universaali tietoisuus alkaa peittyä aineellisen energian vaikutuksesta, mutta yksilölliset muodot, elementit ja aistit eivät ole vielä muodostuneet.
Se on ikään kuin kosminen “alkusumu” tai perusvire, josta myöhemmät vaiheet – kuten ahaṅkāra (ego), elementit ja aistit – vähitellen rakentavat koko näkyvän maailmankaikkeuden.Mahavishnu Jumalan laajentumA eli ekspansio, joka toimii aineellisen maailmankaikkeuden alkuperäisenä käynnistäjänä. HäN katsoo aineellista energiaa, ja tämä katse on se metafyysinen hetki, jossa aineellinen maailma alkaa liikkua ja ilmentyä. Tästä katseesta syntyy mahat-tattva, joka on aineellisen energian ensimmäinen yhtenäinen ja erittelemätön tila, eräänlainen kosminen perusreaktio henkisen ja aineellisen rajan aktivoitumisessa.
Mahavishnu - luomisen lähde siinä mielessä, että hän ei itse tee maailmaa mekaanisesti, vaan hänen hengityksensä, katseensa ja tahtonsa kautta aineellinen energia aktivoituu ja alkaa järjestyä. mahat-tattva on tämä ensimmäinen aktivoitu tila, jossa kaikki myöhemmät kehitysvaiheet ovat jo potentiaalina, mutta vielä erittelemättöminä. - Anonyymi00093
Anonyymi00092 kirjoitti:
Mahavishnu Jumalan laajentumA eli ekspansio, joka toimii aineellisen maailmankaikkeuden alkuperäisenä käynnistäjänä. HäN katsoo aineellista energiaa, ja tämä katse on se metafyysinen hetki, jossa aineellinen maailma alkaa liikkua ja ilmentyä. Tästä katseesta syntyy mahat-tattva, joka on aineellisen energian ensimmäinen yhtenäinen ja erittelemätön tila, eräänlainen kosminen perusreaktio henkisen ja aineellisen rajan aktivoitumisessa.
Mahavishnu - luomisen lähde siinä mielessä, että hän ei itse tee maailmaa mekaanisesti, vaan hänen hengityksensä, katseensa ja tahtonsa kautta aineellinen energia aktivoituu ja alkaa järjestyä. mahat-tattva on tämä ensimmäinen aktivoitu tila, jossa kaikki myöhemmät kehitysvaiheet ovat jo potentiaalina, mutta vielä erittelemättöminä.Kun tämä prosessi jatkuu, mahat-tattvasta ilmenee ahaṅkāra eli kosminen ego-prinsiippi, jossa erottelu “minä” ja “maailma” alkaa periaatetasolla. Tästä eteenpäin kehittyvät elementit, aistit ja koko universumin rakenne, kun aineellinen energia saa yhä konkreettisempia muotoja.
- Anonyymi00094
Anonyymi00093 kirjoitti:
Kun tämä prosessi jatkuu, mahat-tattvasta ilmenee ahaṅkāra eli kosminen ego-prinsiippi, jossa erottelu “minä” ja “maailma” alkaa periaatetasolla. Tästä eteenpäin kehittyvät elementit, aistit ja koko universumin rakenne, kun aineellinen energia saa yhä konkreettisempia muotoja.
Mahavishnu on se alkuperäinen kosminen lähtökohta ja mahat-tattva -ensimmäisenä aineellisen energian reaktiona hänen kosmiseen toimintaansa, eli hetkenä jolloin aineellinen luominen alkaa ylipäätään aktivoitua.
- Anonyymi00095
Anonyymi00094 kirjoitti:
Mahavishnu on se alkuperäinen kosminen lähtökohta ja mahat-tattva -ensimmäisenä aineellisen energian reaktiona hänen kosmiseen toimintaansa, eli hetkenä jolloin aineellinen luominen alkaa ylipäätään aktivoitua.
Tätä ei esitetä mekaanisena syy–seurausprosessina fyysisessä mielessä, vaan metafyysisenä järjestyksenä, jossa henkinen tahto (Mahavishnu) ja aineellinen energia kohtaavat, ja tästä kohtaamisesta alkaa koko myöhempi kosmisen luomisen ketju: ensin mahat-tattva, sitten ahaṅkāra, ja siitä edelleen elementit, aistit ja koko universumin rakenne.
- Anonyymi00096
Anonyymi00095 kirjoitti:
Tätä ei esitetä mekaanisena syy–seurausprosessina fyysisessä mielessä, vaan metafyysisenä järjestyksenä, jossa henkinen tahto (Mahavishnu) ja aineellinen energia kohtaavat, ja tästä kohtaamisesta alkaa koko myöhempi kosmisen luomisen ketju: ensin mahat-tattva, sitten ahaṅkāra, ja siitä edelleen elementit, aistit ja koko universumin rakenne.
Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.
SCS Math - Anonyymi00097
Anonyymi00096 kirjoitti:
Brahma-samhita selittää, että tämä kosmisen yhdynnän periaate ilmenee tämän maailman lisääntymisessä. Näemme, että kaikki elävät olennot lisääntyvät yhdynnän kautta, kahden aspektin, naispuolisen ja miespuolisen, yhdistymisen kautta. Näiden kahden aspektin yhdistyminen, näiden energioiden vuorovaikutus, mahdollistaa muiden elävien olentojen syntymisen. Elävien olentojen lisääntymisen lisäksi emme ole nähneet mitään muuta. Näemme, että kaikki lisääntyvät tällä tavoin.
SCS MathKun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.
- Anonyymi00098
Anonyymi00097 kirjoitti:
Kun sielut, jotka alun perin asuvat henkisen ja aineellisen maailman rajalla, puhtaan tietoisuuden maailmassa (Brahmana), haluavat uppoutua aineelliseen maailmaan tyydyttääkseen egoismiaan ja himoaan, silloin Shiva ja hänen puolisonsa, maallisen illuusion jumalatar Maya, ottavat Vishnun tahdosta mies- ja naisolentojen (lingam ja yoni) muodon. Shiva ja Shakti, jotka yhdistyvät KOSMISESSA YHDYNNÄSSÄ, päästävät sielut läpi, jolloin ne voivat hankkia virtuaaliset fyysiset kehot, jotka luoja Brahma luo. Shivaa, joka suorittaa tämän tehtävän yhdessä Mayan kanssa ja joka polveutuu Sadashivasta, kutsutaan Shambhu Shivaksi.
Sadashiva, Shiva Shambhu ja Shiva Rudra.
Shiva ja Vishnu
Alkuperäisen Shivan, Sadashivan, planeetta on Narayana Vaikunthan asuinpaikan alapuolella, mutta henkisen ja aineellisen maailman rajan yläpuolella. Henkimaailmassa Sadashiva kokee kokemuksen rakkauden vaihdosta ikuisten kumppaneidensa kanssa, jotka ovat vapaita tietämättömyydestä. Silti hän on jumalallisessa hierarkiassa alemmalla sijalla kuin Vishnu. Shivan ja Vishnun välisen eron ymmärtämiseksi Vedat antavat yksinkertaisen esimerkin. Vishnu on maitoa, Shiva on jogurttia. Maidosta voidaan valmistaa monia tuotteita, myös jogurttia, mutta jogurtista ei voi valmistaa maitoa.
**************************
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennoista - Anonyymi00099
Anonyymi00098 kirjoitti:
Sadashiva, Shiva Shambhu ja Shiva Rudra.
Shiva ja Vishnu
Alkuperäisen Shivan, Sadashivan, planeetta on Narayana Vaikunthan asuinpaikan alapuolella, mutta henkisen ja aineellisen maailman rajan yläpuolella. Henkimaailmassa Sadashiva kokee kokemuksen rakkauden vaihdosta ikuisten kumppaneidensa kanssa, jotka ovat vapaita tietämättömyydestä. Silti hän on jumalallisessa hierarkiassa alemmalla sijalla kuin Vishnu. Shivan ja Vishnun välisen eron ymmärtämiseksi Vedat antavat yksinkertaisen esimerkin. Vishnu on maitoa, Shiva on jogurttia. Maidosta voidaan valmistaa monia tuotteita, myös jogurttia, mutta jogurtista ei voi valmistaa maitoa.
**************************
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennoistaSielun kiertokulku luonnossa
Vertailu veden kiertokulkuun luonnossa on sopiva selittämään sielun liikettä maailmankaikkeudessa. Sielut, jotka inkarnoituvat erilaisiin kehoihin ja muuntuvat, kulkevat aineellisen maailman läpi. Siksi voimme puhua "sielun kiertokulusta luonnossa". Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mitä sielu on, sillä monet henkiset perinteet kuvaavat sitä melko epämääräisesti.
Oleminen ja tietoisuus onnen etsinnässä
Vedalaisen maailmankatsomuksen tietosanakirjan Bhagavad-gitan toisessa luvussa käsitellään tarkemmin sieluoppia. Sielu ei synny eikä kuole. Sen olemassaololla ei ole alkua eikä loppua. Se on syntymätön, muuttumaton, ikuisesti nuorekas ja vanhin. Fyysisen ruumiin kuolema ei vaikuta siihen. Tässä ja monissa muissa Gitan jakeissa sielun kaksi perustavaa laatua olevaa ominaisuutta ilmoitetaan seuraavasti: sat - ikuinen olemassaolo ja chit - tietoisuus....
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelmia - Anonyymi00100
Anonyymi00099 kirjoitti:
Sielun kiertokulku luonnossa
Vertailu veden kiertokulkuun luonnossa on sopiva selittämään sielun liikettä maailmankaikkeudessa. Sielut, jotka inkarnoituvat erilaisiin kehoihin ja muuntuvat, kulkevat aineellisen maailman läpi. Siksi voimme puhua "sielun kiertokulusta luonnossa". Ensin on kuitenkin ymmärrettävä, mitä sielu on, sillä monet henkiset perinteet kuvaavat sitä melko epämääräisesti.
Oleminen ja tietoisuus onnen etsinnässä
Vedalaisen maailmankatsomuksen tietosanakirjan Bhagavad-gitan toisessa luvussa käsitellään tarkemmin sieluoppia. Sielu ei synny eikä kuole. Sen olemassaololla ei ole alkua eikä loppua. Se on syntymätön, muuttumaton, ikuisesti nuorekas ja vanhin. Fyysisen ruumiin kuolema ei vaikuta siihen. Tässä ja monissa muissa Gitan jakeissa sielun kaksi perustavaa laatua olevaa ominaisuutta ilmoitetaan seuraavasti: sat - ikuinen olemassaolo ja chit - tietoisuus....
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
KatkelmiaMaailman ensisijainen luominen (Maha-Vishnun katse)
Miten Herra suorittaa ensisijaisen luomisen?
Ennen aineellisen luomisen alkamista on olemassa vain Maha-Vishnu, Herra Krishnan ekspansio. - Anonyymi00101
Anonyymi00100 kirjoitti:
Maailman ensisijainen luominen (Maha-Vishnun katse)
Miten Herra suorittaa ensisijaisen luomisen?
Ennen aineellisen luomisen alkamista on olemassa vain Maha-Vishnu, Herra Krishnan ekspansio.Luomisen aikana Hänestä lähtevät lukemattomat elävät olennot ja aineelliset universumit, ja tuhoutumisen aikana ne palaavat takaisin Häneen.
- Anonyymi00102
Anonyymi00101 kirjoitti:
Luomisen aikana Hänestä lähtevät lukemattomat elävät olennot ja aineelliset universumit, ja tuhoutumisen aikana ne palaavat takaisin Häneen.
Ennen seuraavaa luomissykliä aineellinen energia on ilmenemättömässä, inertissä tilassa, ja sitä kutsutaan pradhanaksi. Tästä syystä ulkoinen energia ei voi yksin, ilman Herran väliintuloa, olla luomisen alkuperäinen syy.
- Anonyymi00103
Anonyymi00102 kirjoitti:
Ennen seuraavaa luomissykliä aineellinen energia on ilmenemättömässä, inertissä tilassa, ja sitä kutsutaan pradhanaksi. Tästä syystä ulkoinen energia ei voi yksin, ilman Herran väliintuloa, olla luomisen alkuperäinen syy.
Itse asiassa koko luomisprosessi on seurausta korkeimmasta tahdosta, joka ilmenee, kun Herra Maha-Vishnu heittää katseensa aineelliseen energiaan, pradhanaan. Herran katseen vaikutuksesta inertti materia saatetaan aktiiviseen tilaan, mikä herättää luonnon kolmen gunan toiminnan ja tuottaa kaikki tulevan luomisen osatekijät. Maha-Vishnun katseen aktiiviseen tilaan saattamaa aineellista energiaa kutsutaan mahat-tattvaksi.
- Anonyymi00104
Anonyymi00103 kirjoitti:
Itse asiassa koko luomisprosessi on seurausta korkeimmasta tahdosta, joka ilmenee, kun Herra Maha-Vishnu heittää katseensa aineelliseen energiaan, pradhanaan. Herran katseen vaikutuksesta inertti materia saatetaan aktiiviseen tilaan, mikä herättää luonnon kolmen gunan toiminnan ja tuottaa kaikki tulevan luomisen osatekijät. Maha-Vishnun katseen aktiiviseen tilaan saattamaa aineellista energiaa kutsutaan mahat-tattvaksi.
Mikä on tämä Maha-Vishnun katse, jonka avulla inertti aineellinen energia aktivoituu näin?
Herran Maha-Vishnun katse sisältää:
- alkukantaisen maskuliinisuuden alun (Shambhu eli Shiva).
- ikuisen ajan (kala) energiaa
- kaikki ne elävät olennot, joiden on määrä ruumiillistua aineeseen (jiva). - Anonyymi00105
Anonyymi00104 kirjoitti:
Mikä on tämä Maha-Vishnun katse, jonka avulla inertti aineellinen energia aktivoituu näin?
Herran Maha-Vishnun katse sisältää:
- alkukantaisen maskuliinisuuden alun (Shambhu eli Shiva).
- ikuisen ajan (kala) energiaa
- kaikki ne elävät olennot, joiden on määrä ruumiillistua aineeseen (jiva).Alkukantainen maskuliinisuus (Shambhu eli Shiva).
Lordi Maha-Vishnun katse sisältää alkuperäisen maskuliinisen alun, Shambhun.
Tämä maskuliininen symboli on jumalallisuuden alisteinen aspekti ja toimii aineellisen maailman kantaisänä.
Kun Shambhu yhdistyy feminiinisen alun, Mayan eli aineellisen energian (shakti) kanssa, syntyvät kaikki aineellisen maailman moninaiset muodot. - Anonyymi00106
Anonyymi00105 kirjoitti:
Alkukantainen maskuliinisuus (Shambhu eli Shiva).
Lordi Maha-Vishnun katse sisältää alkuperäisen maskuliinisen alun, Shambhun.
Tämä maskuliininen symboli on jumalallisuuden alisteinen aspekti ja toimii aineellisen maailman kantaisänä.
Kun Shambhu yhdistyy feminiinisen alun, Mayan eli aineellisen energian (shakti) kanssa, syntyvät kaikki aineellisen maailman moninaiset muodot.Herra Maha-Vishnunkatse inertistä aineellisesta energiasta on Hänen halunsa ja tahtonsa ilmentymä. Mitään ei voi tapahtua ilman Korkeimman Jumalallisen Persoonallisuuden tahtoa.
- Anonyymi00107
Anonyymi00106 kirjoitti:
Herra Maha-Vishnunkatse inertistä aineellisesta energiasta on Hänen halunsa ja tahtonsa ilmentymä. Mitään ei voi tapahtua ilman Korkeimman Jumalallisen Persoonallisuuden tahtoa.
Näin ollen Herra, haluttuaan luoda aineellisen maailman, heittää katseensa siihen, minkä seurauksena kolme gunaa aktivoituvat.
Jokainen objekti tässä maailmassa syntyy kerran, on olemassa jonkin aikaa ja lopulta tuhoutuu ikuisen ajan energian vaikutuksesta. Näin Maha-Vishnun katseesta syntyvä ikuisen ajan energia ilmenee kolmen gunan toiminnassa.
Maha-Vishnun katseessa ovat elävät olennot. - Anonyymi00108
Anonyymi00107 kirjoitti:
Näin ollen Herra, haluttuaan luoda aineellisen maailman, heittää katseensa siihen, minkä seurauksena kolme gunaa aktivoituvat.
Jokainen objekti tässä maailmassa syntyy kerran, on olemassa jonkin aikaa ja lopulta tuhoutuu ikuisen ajan energian vaikutuksesta. Näin Maha-Vishnun katseesta syntyvä ikuisen ajan energia ilmenee kolmen gunan toiminnassa.
Maha-Vishnun katseessa ovat elävät olennot.Maha-Vishnun katseessa ovat elävät olennot.
”Ensimmäinen Purusha heittää katseensa mayaan kaukaa ja hedelmöittää sen elämän siemenellä - elävillä olennoilla.” (Chaitanya-charitamrita, Adi, 5.65).
Siksi Herra on kaikkien materiaan ruumiillistuneiden elävien olentojen Isä, sillä Hän sijoittaa sielun aineellisen energian kohtuun, joka sitten antaa sielulle sopivan kehon. - Anonyymi00110
Anonyymi00108 kirjoitti:
Maha-Vishnun katseessa ovat elävät olennot.
”Ensimmäinen Purusha heittää katseensa mayaan kaukaa ja hedelmöittää sen elämän siemenellä - elävillä olennoilla.” (Chaitanya-charitamrita, Adi, 5.65).
Siksi Herra on kaikkien materiaan ruumiillistuneiden elävien olentojen Isä, sillä Hän sijoittaa sielun aineellisen energian kohtuun, joka sitten antaa sielulle sopivan kehon.Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä. - Anonyymi00113
Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00117
Anonyymi00113 kirjoitti:
Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comMahtavaa!
- Anonyymi00118
Jännää!
- Anonyymi00119
Anonyymi00118 kirjoitti:
Jännää!
Niin on.
- Anonyymi00120
Anonyymi00117 kirjoitti:
Mahtavaa!
Voidaanko miehelle antaa anteeksi, että hän on jättänyt raskaana olevan vaimonsa?
- Anonyymi00121
Anonyymi00120 kirjoitti:
Voidaanko miehelle antaa anteeksi, että hän on jättänyt raskaana olevan vaimonsa?
Jos pyytää Jumalalta anteeksi?
- Anonyymi00122
Anonyymi00121 kirjoitti:
Jos pyytää Jumalalta anteeksi?
Tekee tahallaan pahaa ja sitten vain pyytää Jumalalta anteeksi ja kaikki on automaattisesti kunnossa ei ole meillä hyväksytty malli.
Jos se henkilö, jota on kohdeltu väärin, on vielä elossa, niin Jumala ei hyväksy anteeksipyyntöä.
Jos joku on tehnyt pahaa toiselle henkilölle, hänen ensisijainen vastuunsa on tätä henkilöä kohtaan; hänen tulisi yrittää korjata tekonsa ja pyytää anteeksi tältä henkilöltä. Ei riitä, että ”vain pyydetään Jumalalta anteeksi”. Jos korjaaminen on mahdollista ja jos henkilö, jolle on tehty pahaa, on vielä elossa, on käännyttävä suoraan sen henkilön puoleen, jolle on tehty pahaa. Asia ei ole niin yksinkertainen – kyse ei ole vain siitä, että tekee pahaa ja pyytää sitten jumalalata anteeksi. - Anonyymi00123
Anonyymi00007 kirjoitti:
Brahma on puolijumala, tavallinen elävä olento kuten sinä ja minä, mutta Jumala on antanut hänelle mahtavan voima luoda.
Brahma on puolijumala, tavallinen elävä olento kuten sinä ja minä, mutta Jumala on antanut hänelle mahtavan voima luoda.
Mutta jos maailmankaikkeudessa ei ole sopivaa olentoa, joka voisi täyttää Brahmanin tehtävän, Jumala ottaa itse sen tehtävän hoitaakseen; siinä tapauksessa Brahma on Jumala. - Anonyymi00124
Anonyymi00123 kirjoitti:
Brahma on puolijumala, tavallinen elävä olento kuten sinä ja minä, mutta Jumala on antanut hänelle mahtavan voima luoda.
Mutta jos maailmankaikkeudessa ei ole sopivaa olentoa, joka voisi täyttää Brahmanin tehtävän, Jumala ottaa itse sen tehtävän hoitaakseen; siinä tapauksessa Brahma on Jumala.Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Brahma
1. Toissijainen maailmankaikkeutemme luoja, joka luo sen koko monimuotoisuuden Korkeimmalta Jumalalta saadun ilmoituksen ja voiman avulla. rajas-gunan, intohimon ja toiminnan energian hallitsija. Korkeimmalle Jumalalle omistautumisen muodon (karma-mishra-bhakti) ilmentymä, jossa omistautuminen on sekoittunut taipumukseen maailmalliseen toimintaan. Yksi kahdestatoista mahājanasta, merkittävistä pyhimyksistä, joita vedalaisissa kirjoituksissa mainitaan.
2. Veda-kirjoitukset (esimerkiksi Bhagavad-gītā, 3.15). Tällä tarkoitetaan śabda-brahmaa (Bhagavad-gītā, 6.44), ”henkinen ilmoitus jumalallisen äänen (śabdan) muodossa”. Manu-smṛti mainitsee myös usein kolme Veda-kirjaa (Ṛg-veda, Yajur-veda ja Sāma-veda), kutsuen niitä nimellä “trayam-brahma-sanātanam” — “kolminkertainen ikuinen Veda”.
3. Sama kuin Brahman.
Brahma, Brahmadži (Brahmā, Brahmājī) – ensimmäinen luotu olento universumissa; yksi guna-avatāroista, joka hallitsee rajas-gunaa (intoiminnan ja intohimon gunaa); luo aineellisen maailman Šri Krishnalta saadun voiman avulla. Yleensä hän kuuluu jiva-tattvaan, mutta joskus itse Vishnu tulee Brahman muodossa. Meidän universumimme Brahma tunnetaan nimellä Vairaja. Hänellä on neljä päätä, kahdeksan silmää ja kahdeksan kättä. Hän on Šri Krishnan suuri bhakta ja Brahma–Madhva–Gaudiya-sampradayan alkuperäinen guru. - Anonyymi00172
Anonyymi00006 kirjoitti:
Brahmā - TOISSIJAINEN LUOJA, KONSTRUKTORI, ARKKITEHTI, DEMIURGI.
Hän luo kaiken valmiista oleivista malleista.Jännää!
- Anonyymi00175
Anonyymi00011 kirjoitti:
Kysymys ei ole varsinaisesti "luominen vai evoluutio". Vedat kuvaavat maailmankaikkeuden syklisenä ilmenemisenä ja vetäytymisenä. Pralayan aikana aineellinen ilmentymä lakkaa olemasta näkyvässä muodossa, ja uuden luomiskauden alkaessa se ilmenee jälleen.
Jīvat ovat ikuisia; niitä ei luoda missään vaiheessa. Samoin aineellinen energia on Jumalan energiaa, eikä sitä luoda tyhjästä. Kaikki on olemassa Jumalassa potentiaalisessa muodossa.
Brahmā ei luo elämää tyhjästä, vaan toimii toissijaisena luojana. Hänen tehtävänsä on järjestää maailmankaikkeuden rakenteet ja elämänmuodot Jumalan tahdon mukaisesti. Tästä syystä häntä voidaan kutsua kosmiseksi arkkitehdiksi tai demiurgiksi.Aivan!
- Anonyymi00176
Anonyymi00175 kirjoitti:
Aivan!
Yep!
Evo luutiolla ole mitääntekemistä luomisen kanssa.
- Anonyymi00030
Tämä ei ole kristillinen keskustelufoorumi; ole hyvä ja poistu. Anna meidän pahojen hindujen jäädä tänne – me kaikki tiedämme kristinuskosta paremmin kuin kristityt. Ja Raamatusta. Olemme entisiä kristittyjä.
Anonyymi00030 kirjoitti:
Tämä ei ole kristillinen keskustelufoorumi; ole hyvä ja poistu. Anna meidän pahojen hindujen jäädä tänne – me kaikki tiedämme kristinuskosta paremmin kuin kristityt. Ja Raamatusta. Olemme entisiä kristittyjä.
Raamastussa ei ole entisi kristittyjä lainkaan, he eivät ole tässä maailmassa enään .
- Anonyymi00067
En halua tuonne!!!
Kristinuskon perusopetuksen mukaan taivas on avoinna kaikille kansoille ja kulttuureille. Raamatun mukaan pelastus ei perustu kansallisuuteen tai kulttuuriin, vaan henkilökohtaiseen uskoon Jeesukseen. Koska kristinusko nähdään maailmanlaajuisena uskontona, taivaaseen päätyy ihmisiä kaikkialta maailmasta. Tämän vuoksi kristillinen taivas on luonteeltaan monikulttuurinen.- Anonyymi00068
Tämä ei ole kristillinen keskustelufoorumi; ole hyvä ja poistu. Anna meidän pahojen hindujen jäädä tänne
- Anonyymi00128
Ensimmäisessä vaiheessa ei ole vielä biologista lisääntymistä lainkaan.
Manu ja Shatarūpā eivät synny “vanhempien kautta”, eivätkä heidän lapsensa synny “sukupuolisen lisääntymisen kautta” samalla tavalla kuin myöhemmin.
Sen sijaan:
Brahmā (toissijainen luoja) “ilmentää” ensimmäiset ihmiset
Manu ja Shatarūpā ovat ensimmäinen kosminen ihmispari
he eivät ole seurausta lisääntymisketjusta vaan luomisen alkuasetelma - Anonyymi00129
Anonyymi00128 kirjoitti:
Ensimmäisessä vaiheessa ei ole vielä biologista lisääntymistä lainkaan.
Manu ja Shatarūpā eivät synny “vanhempien kautta”, eivätkä heidän lapsensa synny “sukupuolisen lisääntymisen kautta” samalla tavalla kuin myöhemmin.
Sen sijaan:
Brahmā (toissijainen luoja) “ilmentää” ensimmäiset ihmiset
Manu ja Shatarūpā ovat ensimmäinen kosminen ihmispari
he eivät ole seurausta lisääntymisketjusta vaan luomisen alkuasetelmaTämän jälkeen tapahtuu siirtymä:Ensimmäinen pari ilmestyy (Manu + Shatarūpā)
He saavat jälkeläisiä (Manun tyttäret/pojat riippuen traditiosta).Vasta heidän jälkeläisistään alkaa varsinainen “genealoginen lisääntyminen” .Lopulta syntyy eri ryhmiä (ṛṣit, dynastiat, ihmisyhteisöt)
Ja juuri siihen kysymykseen “lisääntyivätkö he keskenään?” vastaus näissä teksteissä on yleensä:
ei alussa suljetussa perhepiirissä
vaan sukulinjat haarautuvat “kosmisesti järjestetyllä tavalla”
Manun jälkeläiset yhdistetään myöhemmin eri ṛṣien ja muiden linjojen kanssa, jotta ei synny “sisarusten keskinäistä lisääntymistä” -asetelmaa - Anonyymi00130
Anonyymi00129 kirjoitti:
Tämän jälkeen tapahtuu siirtymä:Ensimmäinen pari ilmestyy (Manu Shatarūpā)
He saavat jälkeläisiä (Manun tyttäret/pojat riippuen traditiosta).Vasta heidän jälkeläisistään alkaa varsinainen “genealoginen lisääntyminen” .Lopulta syntyy eri ryhmiä (ṛṣit, dynastiat, ihmisyhteisöt)
Ja juuri siihen kysymykseen “lisääntyivätkö he keskenään?” vastaus näissä teksteissä on yleensä:
ei alussa suljetussa perhepiirissä
vaan sukulinjat haarautuvat “kosmisesti järjestetyllä tavalla”
Manun jälkeläiset yhdistetään myöhemmin eri ṛṣien ja muiden linjojen kanssa, jotta ei synny “sisarusten keskinäistä lisääntymistä” -asetelmaaLuominen on järjestelmän “aktivointi”, ei rakentaminen tyhjästä
Parā-vyoma -ikuinen, muuttumaton)
Mahā-tattva / aineellinen energia (syklinen ilmentymä)
Kun “luominen alkaa”:
ei synny uusia sieluja
vaan olemassa olevat jīvat aktivoidaan karmansa mukaan
Brahmā ei siis “luo populaatiota”, vaan:
“järjestää kentän”
antaa kehojen mallit (śarīra-bīja / rupi-arkkityypit) - Anonyymi00131
Anonyymi00130 kirjoitti:
Luominen on järjestelmän “aktivointi”, ei rakentaminen tyhjästä
Parā-vyoma -ikuinen, muuttumaton)
Mahā-tattva / aineellinen energia (syklinen ilmentymä)
Kun “luominen alkaa”:
ei synny uusia sieluja
vaan olemassa olevat jīvat aktivoidaan karmansa mukaan
Brahmā ei siis “luo populaatiota”, vaan:
“järjestää kentän”
antaa kehojen mallit (śarīra-bīja / rupi-arkkityypit)Parā-vyoma (parā-vyoma) – ikuinen ja rajaton hengen sfääri aineellisen maailman tuolla puolen. Siellä sijaitsevat kaikki Vaikuṇṭhan maailmat.
— Śrī Caitanya-bhāgavata / “Nimien ja termien sanasto” /
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä. - Anonyymi00132
Anonyymi00131 kirjoitti:
Parā-vyoma (parā-vyoma) – ikuinen ja rajaton hengen sfääri aineellisen maailman tuolla puolen. Siellä sijaitsevat kaikki Vaikuṇṭhan maailmat.
— Śrī Caitanya-bhāgavata / “Nimien ja termien sanasto” /
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.Yrittäessään nauttia Jumalan illusorisesta energiasta, māyāsta, jīvat unohtavat luonnollisen taipumuksensa palvella ja ottavat nautiskelijan roolin. Mutta jopa nämä langenneet sielut ovat Hänelle rakkaita; Hän haluaa palauttaa heidät kotiin omaan jumalalliseen asuinsijaansa, joka tunnetaan nimillä Parā-vyoma-dhāma, Vaikuṇṭha tai Goloka.
- Anonyymi00133
Anonyymi00132 kirjoitti:
Yrittäessään nauttia Jumalan illusorisesta energiasta, māyāsta, jīvat unohtavat luonnollisen taipumuksensa palvella ja ottavat nautiskelijan roolin. Mutta jopa nämä langenneet sielut ovat Hänelle rakkaita; Hän haluaa palauttaa heidät kotiin omaan jumalalliseen asuinsijaansa, joka tunnetaan nimillä Parā-vyoma-dhāma, Vaikuṇṭha tai Goloka.
...
...
...Mahā-Viṣṇu luo katseellaan, joka koostuu Brahmanin säteilystä eli lukuisista sieluista, yhteyden prāmateriaan. Tällä tavoin Hän sallii tietyn Brahmanissa olevan sieluryhmän koskettaa materiaa (toteuttaen heidän esiin nousseen halunsa hyväksikäyttöön). Tätä prosessia käsitellään yksityiskohtaisesti Śrī Brahma-saṁhitāssa (6–21).
Itse asiassa Mahā-Viṣṇu “hedelmöittää” prāmaterian (pradhānan) katseellaan. Brahma-saṁhitāssa (32) selitetään, että Herran kehon jokainen osa voi toimia toisen osan tavoin (aṅgāni yasya sakalendriya-vṛtti-manti). Tämän “tietoisuuden siementen” kylvön seurauksena syntyy mahat-tattva — eriytymätön “massa” materiaa ja tietoisuutta.
Bhagavad-gītāssa Śrī Kṛṣṇa viittaa tähän prosessiin jakeissa 14.3–4. Hän selittää: “Kunti, kaikenlaiset elolliset olennot syntyvät alkuperäisen luonnon kohdusta, mutta Minä olen siemenen antava isä” (14.4). Jakeessa 7.10 Hän myös toteaa: bījaṁ māṁ sarva-bhūtānām — “Minä olen kaikkien olentojen siemen.”
Aineellisen maailman, jonka ylärajan muodostavat Virajā-vedet, välittömästä mahat-tattvan synty- ja kehitysprosessista vastaavat Śambhu (Śiva) ja hänen puolisonsa Māyā (Durgā). Śiva on Kṛṣṇan ilmentymä, joka toimii tietämättömyyden ja harhan (tamo-guṇa) maailmassa (Śrīmad-Bhāgavatam 10.88.3; Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.307–312).
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä. - Anonyymi00134
Anonyymi00133 kirjoitti:
...
...
...Mahā-Viṣṇu luo katseellaan, joka koostuu Brahmanin säteilystä eli lukuisista sieluista, yhteyden prāmateriaan. Tällä tavoin Hän sallii tietyn Brahmanissa olevan sieluryhmän koskettaa materiaa (toteuttaen heidän esiin nousseen halunsa hyväksikäyttöön). Tätä prosessia käsitellään yksityiskohtaisesti Śrī Brahma-saṁhitāssa (6–21).
Itse asiassa Mahā-Viṣṇu “hedelmöittää” prāmaterian (pradhānan) katseellaan. Brahma-saṁhitāssa (32) selitetään, että Herran kehon jokainen osa voi toimia toisen osan tavoin (aṅgāni yasya sakalendriya-vṛtti-manti). Tämän “tietoisuuden siementen” kylvön seurauksena syntyy mahat-tattva — eriytymätön “massa” materiaa ja tietoisuutta.
Bhagavad-gītāssa Śrī Kṛṣṇa viittaa tähän prosessiin jakeissa 14.3–4. Hän selittää: “Kunti, kaikenlaiset elolliset olennot syntyvät alkuperäisen luonnon kohdusta, mutta Minä olen siemenen antava isä” (14.4). Jakeessa 7.10 Hän myös toteaa: bījaṁ māṁ sarva-bhūtānām — “Minä olen kaikkien olentojen siemen.”
Aineellisen maailman, jonka ylärajan muodostavat Virajā-vedet, välittömästä mahat-tattvan synty- ja kehitysprosessista vastaavat Śambhu (Śiva) ja hänen puolisonsa Māyā (Durgā). Śiva on Kṛṣṇan ilmentymä, joka toimii tietämättömyyden ja harhan (tamo-guṇa) maailmassa (Śrīmad-Bhāgavatam 10.88.3; Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 20.307–312).
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...Śrī Caitanya Mahāprabhu jätti jälkeensä seuraavan filosofisen johtopäätöksen, joka sisältää koko vedaisen kirjallisuuden ytimen: yksilölliset sielut ja aineellinen maailma ovat käsittämättömällä tavalla samanaikaisesti yhtä ja erilaisia Korkeimman Jumalan persoonallisuuden kanssa (acintya-bhedābheda).
Vrajānātha kysyi:
— Sinä kutsut Śrī Caitanyan filosofiaa acintya-bhedābheda-tattvaksi. Selitä minulle, miten tämä oppi perustuu Veda-tekstien johtopäätöksiin?
Bābājī vastasi:
— Kuuntele ensin lausunnot, jotka puhuvat ykseydestä (abheda-tattva):
“Kaikki oleva on Brahmania” (Chāndogya-upaniṣad 3.14.1).
“Ylin sielu läpäisee kaiken.”
“Oi jalo, alussa ei ollut mitään eikä ketään muuta kuin Korkein Herra, ja koko aineellinen maailma oli Hänessä hienovaraisessa, henkisessä muodossaan. Korkein henki oli yksi jakamaton substanssi” (Chāndogya-upaniṣad 6.2.1).
“Bhagavān on suurten puolijumalten hallitsija, puhumattakaan tavallisista elävistä olennoista. Hän on kaikkien syiden syy, mutta pysyy itse muuttumattomana ja riippumattomana, aivan kuten aurinko, joka pysyy paikallaan ja levittää valoaan ja lämpöään kaikkiin suuntiin ylläpitäen kaikkia olentoja” (Śvetāśvatara-upaniṣad 5.4).
Nyt kuuntele mantroja, jotka vahvistavat erillisyyden ajatusta (bheda-tattva):
...
... - Anonyymi00135
Anonyymi00134 kirjoitti:
Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...Śrī Caitanya Mahāprabhu jätti jälkeensä seuraavan filosofisen johtopäätöksen, joka sisältää koko vedaisen kirjallisuuden ytimen: yksilölliset sielut ja aineellinen maailma ovat käsittämättömällä tavalla samanaikaisesti yhtä ja erilaisia Korkeimman Jumalan persoonallisuuden kanssa (acintya-bhedābheda).
Vrajānātha kysyi:
— Sinä kutsut Śrī Caitanyan filosofiaa acintya-bhedābheda-tattvaksi. Selitä minulle, miten tämä oppi perustuu Veda-tekstien johtopäätöksiin?
Bābājī vastasi:
— Kuuntele ensin lausunnot, jotka puhuvat ykseydestä (abheda-tattva):
“Kaikki oleva on Brahmania” (Chāndogya-upaniṣad 3.14.1).
“Ylin sielu läpäisee kaiken.”
“Oi jalo, alussa ei ollut mitään eikä ketään muuta kuin Korkein Herra, ja koko aineellinen maailma oli Hänessä hienovaraisessa, henkisessä muodossaan. Korkein henki oli yksi jakamaton substanssi” (Chāndogya-upaniṣad 6.2.1).
“Bhagavān on suurten puolijumalten hallitsija, puhumattakaan tavallisista elävistä olennoista. Hän on kaikkien syiden syy, mutta pysyy itse muuttumattomana ja riippumattomana, aivan kuten aurinko, joka pysyy paikallaan ja levittää valoaan ja lämpöään kaikkiin suuntiin ylläpitäen kaikkia olentoja” (Śvetāśvatara-upaniṣad 5.4).
Nyt kuuntele mantroja, jotka vahvistavat erillisyyden ajatusta (bheda-tattva):
...
...Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
“Korkein Brahman on ilmentymättömän aineellisen luonnon (pradhāna) herra. Hän on ylisielun hallitsija, joka on Hänen osittainen ilmentymänsä. Hän on kolmen guṇan hallitsija, mutta ei itse ole niiden vaikutuksen alainen” (Śvetāśvatara-upaniṣad 6.16).
“Korkein Herra ilmestyy (ikuiseen transsendentaaliseen kehoonsa) vain niille, joille Hän päättää antaa armonsa” (Kaṭha-upaniṣad 2.23; Muṇḍaka-upaniṣad 3.2.3).
...
...
“Omalla käsittämättömällä energiallaan Hän ylläpitää kaikkien olentojen olemassaoloa, täyttää heidän toiveensa ja huolehtii kaikesta heidän tarvitsemastaan” (Īśopaniṣad mantra 8). - Anonyymi00136
Anonyymi00135 kirjoitti:
Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
“Korkein Brahman on ilmentymättömän aineellisen luonnon (pradhāna) herra. Hän on ylisielun hallitsija, joka on Hänen osittainen ilmentymänsä. Hän on kolmen guṇan hallitsija, mutta ei itse ole niiden vaikutuksen alainen” (Śvetāśvatara-upaniṣad 6.16).
“Korkein Herra ilmestyy (ikuiseen transsendentaaliseen kehoonsa) vain niille, joille Hän päättää antaa armonsa” (Kaṭha-upaniṣad 2.23; Muṇḍaka-upaniṣad 3.2.3).
...
...
“Omalla käsittämättömällä energiallaan Hän ylläpitää kaikkien olentojen olemassaoloa, täyttää heidän toiveensa ja huolehtii kaikesta heidän tarvitsemastaan” (Īśopaniṣad mantra 8).Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
“Alussa (ennen luomista) maailmankaikkeus oli hienovaraisessa, ilmentymättömässä muodossa Korkeimman Jumalan mielessä. Sen jälkeen Herra ilmensi sen käsittämättömällä voimallaan karkeiksi ja hienovaraisiksi aineellisiksi elementeiksi. Sitten Hän itse astui tähän maailmaan Puruṣan muodossa, ja siitä lähtien Häntä kutsutaan Su-kṛtaksi (Luojaksi)” (Taittirīya-upaniṣad 2.7).
“Kuka on tuo Korkein ikuinen, ikuisten olentojen hallitsija?” (Kaṭha-upaniṣad 2.13; Śvetāśvatara-upaniṣad 6.13).
“Aineellinen luomus on Brahmanin alemman energian ilmentymä. Korkein Brahman alkuperäisessä muodossaan on Bhagavān Śrī Kṛṣṇa. Vaikka Hän on yksi, Hän ilmenee käsittämättömän energiansa kautta neljänä muotona” (Muṇḍaka-upaniṣad, mantra 2).
“Veda-tekstit viittaavat Kṛṣṇaan epäsuorasti, kuvaamalla Hänen ominaisuuksiaan ja loistoaan. Kun sielu saavuttaa Kṛṣṇan, hän ymmärtää, että Kṛṣṇa on makea kuin nektari” (Bṛhadāraṇyaka-upaniṣad 2.5.14).
Veda-tekstit ovat kauniita ja täydellisiä, eikä mitään niiden osaa voida hylätä. Yllä mainituissa ja monissa muissa lausunnoissa sanotaan, että jīvat ovat ikuisesti erilaisia Korkeimmasta Herrasta, mutta yhtä lailla totta on myös se, että he ovat ikuisesti yhtä Hänen kanssaan. Veda-tekstit vahvistavat molemmat totuudet: bheda (ero) ja abheda (ykseys) ovat yhtä todellisia ja esiintyvät samanaikaisesti Absoluutin kahdessa rinnakkaisessa aspektissa. Se, miten jīva voi olla yhtä Korkeimman Herran kanssa ja samalla erilainen Hänestä, on maailmalliselle älylle käsittämätöntä....
...
...
... - Anonyymi00137
Anonyymi00136 kirjoitti:
Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
“Alussa (ennen luomista) maailmankaikkeus oli hienovaraisessa, ilmentymättömässä muodossa Korkeimman Jumalan mielessä. Sen jälkeen Herra ilmensi sen käsittämättömällä voimallaan karkeiksi ja hienovaraisiksi aineellisiksi elementeiksi. Sitten Hän itse astui tähän maailmaan Puruṣan muodossa, ja siitä lähtien Häntä kutsutaan Su-kṛtaksi (Luojaksi)” (Taittirīya-upaniṣad 2.7).
“Kuka on tuo Korkein ikuinen, ikuisten olentojen hallitsija?” (Kaṭha-upaniṣad 2.13; Śvetāśvatara-upaniṣad 6.13).
“Aineellinen luomus on Brahmanin alemman energian ilmentymä. Korkein Brahman alkuperäisessä muodossaan on Bhagavān Śrī Kṛṣṇa. Vaikka Hän on yksi, Hän ilmenee käsittämättömän energiansa kautta neljänä muotona” (Muṇḍaka-upaniṣad, mantra 2).
“Veda-tekstit viittaavat Kṛṣṇaan epäsuorasti, kuvaamalla Hänen ominaisuuksiaan ja loistoaan. Kun sielu saavuttaa Kṛṣṇan, hän ymmärtää, että Kṛṣṇa on makea kuin nektari” (Bṛhadāraṇyaka-upaniṣad 2.5.14).
Veda-tekstit ovat kauniita ja täydellisiä, eikä mitään niiden osaa voida hylätä. Yllä mainituissa ja monissa muissa lausunnoissa sanotaan, että jīvat ovat ikuisesti erilaisia Korkeimmasta Herrasta, mutta yhtä lailla totta on myös se, että he ovat ikuisesti yhtä Hänen kanssaan. Veda-tekstit vahvistavat molemmat totuudet: bheda (ero) ja abheda (ykseys) ovat yhtä todellisia ja esiintyvät samanaikaisesti Absoluutin kahdessa rinnakkaisessa aspektissa. Se, miten jīva voi olla yhtä Korkeimman Herran kanssa ja samalla erilainen Hänestä, on maailmalliselle älylle käsittämätöntä....
...
...
...Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
Impersonalistit väittävät, että Brahman on autuutta ja että Brahmanin oivaltamisen jälkeen jīva saavuttaa ikuisen onnellisuuden. Nämä käsitykset ovat kuitenkin vailla todellista merkitystä, sillä persoonaton vapautuminen merkitsee yksilöllisyyden häviämistä. Pohdi: onko rakkauden kokemus mahdollista sille, joka lakkaa olemasta yksilönä? Jos jīva ja Brahman muuttuvat yhdeksi, kuka silloin rakastaa ja ketä rakastetaan? Yksilöllisyyden menetyksen myötä jīva menettää väistämättä myös kyvyn kokea nautintoa.
Yritä vastata kysymykseen: onko persoonattomassa Brahmanissa autuutta (ānanda)? Jos vapautumisen hetkellä yksilöllisyyteni katoaa, lakkaan myös itse olemasta. Ja jos lakkaan olemasta, ei ole myöskään kokijaa — kuka silloin nauttisi Brahmanin autuudesta minun puolestani? Impersonalisti saattaa sanoa: “Saavutettuani persoonattoman vapautumisen olen itse korkein Absoluuttinen Totuus (brahma-rūpa).” Tämä väite on kuitenkin virheellinen, sillä Brahman on ikuinen ja täydellinen. Brahman ei myöskään toimi, koska sillä ei ole mitään saavutettavaa. Miksi siis sen, joka jo on Brahman, pitäisi tehdä ponnistuksia (sādhana) saavuttaakseen täydellisyyden (siddhi)?
Näin ollen edes saavutettuaan brahma-nirvānan jīva ei voi saavuttaa prītiä (rakkautta).
Todellisuudessa persoonaton vapautuminen on vain mielikuvituksellinen käsite, joka on olemassa harhauttamaan ehdollistuneita sieluja. Tämä sanapari ei sisällä todellista sisältöä, vaan on yhtä absurdi kuin ilmaisu “ākāśa-puṣpa” (“taivaassa kasvava kukka”).
...
... - Anonyymi00138
Anonyymi00137 kirjoitti:
Katkelma kirjasta:
Śrīla Bhaktivinoda Ṭhākura
Śrī Jaiva-dharma (Ikuinen sielun uskonto)
Osa I. Sielun ikuinen luonne
Luku 18. Tieteellinen todistus samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden filosofiasta
----------------------------
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Käännösvirheet suomen kielellä.
-----------------------------
...
...
Impersonalistit väittävät, että Brahman on autuutta ja että Brahmanin oivaltamisen jälkeen jīva saavuttaa ikuisen onnellisuuden. Nämä käsitykset ovat kuitenkin vailla todellista merkitystä, sillä persoonaton vapautuminen merkitsee yksilöllisyyden häviämistä. Pohdi: onko rakkauden kokemus mahdollista sille, joka lakkaa olemasta yksilönä? Jos jīva ja Brahman muuttuvat yhdeksi, kuka silloin rakastaa ja ketä rakastetaan? Yksilöllisyyden menetyksen myötä jīva menettää väistämättä myös kyvyn kokea nautintoa.
Yritä vastata kysymykseen: onko persoonattomassa Brahmanissa autuutta (ānanda)? Jos vapautumisen hetkellä yksilöllisyyteni katoaa, lakkaan myös itse olemasta. Ja jos lakkaan olemasta, ei ole myöskään kokijaa — kuka silloin nauttisi Brahmanin autuudesta minun puolestani? Impersonalisti saattaa sanoa: “Saavutettuani persoonattoman vapautumisen olen itse korkein Absoluuttinen Totuus (brahma-rūpa).” Tämä väite on kuitenkin virheellinen, sillä Brahman on ikuinen ja täydellinen. Brahman ei myöskään toimi, koska sillä ei ole mitään saavutettavaa. Miksi siis sen, joka jo on Brahman, pitäisi tehdä ponnistuksia (sādhana) saavuttaakseen täydellisyyden (siddhi)?
Näin ollen edes saavutettuaan brahma-nirvānan jīva ei voi saavuttaa prītiä (rakkautta).
Todellisuudessa persoonaton vapautuminen on vain mielikuvituksellinen käsite, joka on olemassa harhauttamaan ehdollistuneita sieluja. Tämä sanapari ei sisällä todellista sisältöä, vaan on yhtä absurdi kuin ilmaisu “ākāśa-puṣpa” (“taivaassa kasvava kukka”).
...
...Todellisuudessa persoonaton vapautuminen on vain mielikuvituksellinen käsite, joka on olemassa harhauttamaan ehdollistuneita sieluja. Tämä sanapari ei sisällä todellista sisältöä, vaan on yhtä absurdi kuin ilmaisu “ākāśa-puṣpa” (“taivaassa kasvava kukka”).
- Anonyymi00139
Anonyymi00138 kirjoitti:
Todellisuudessa persoonaton vapautuminen on vain mielikuvituksellinen käsite, joka on olemassa harhauttamaan ehdollistuneita sieluja. Tämä sanapari ei sisällä todellista sisältöä, vaan on yhtä absurdi kuin ilmaisu “ākāśa-puṣpa” (“taivaassa kasvava kukka”).
Jumala ei luo siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Abrahamilaisissa uskonnoissa usein ymmärretään "luominen tyhjästä" (creatio ex nihilo). Kaikki potentiaalisesti on olemassa Hänessä.
Meillä ajatus “luomisesta” ymmärretään vielä tarkemmin niin, että se ei ole koskaan siirtymistä olemattomuudesta olemiseen, vaan aina olemassa olevan todellisuuden ilmenemistä ja vetäytymistä Jumalan energioiden sisällä. - Anonyymi00140
Anonyymi00139 kirjoitti:
Jumala ei luo siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Abrahamilaisissa uskonnoissa usein ymmärretään "luominen tyhjästä" (creatio ex nihilo). Kaikki potentiaalisesti on olemassa Hänessä.
Meillä ajatus “luomisesta” ymmärretään vielä tarkemmin niin, että se ei ole koskaan siirtymistä olemattomuudesta olemiseen, vaan aina olemassa olevan todellisuuden ilmenemistä ja vetäytymistä Jumalan energioiden sisällä.Kṛṣṇa ei ole vain kaiken alkuperä, vaan myös kaiken pysyvä perusta. Tämä tarkoittaa, että mitään ei koskaan todella “tule ulos” Hänen ulkopuolelleen eikä mitään synny Hänen ulkopuolisesta tyhjyydestä. Kaikki – sekä henkinen että aineellinen todellisuus – on Hänessä jo valmiina mahdollisuutena, ei muodottomana kaaoksena vaan täydellisenä potentiaalina, joka ilmenee eri tavoin eri ajankohtina.
- Anonyymi00141
Anonyymi00140 kirjoitti:
Kṛṣṇa ei ole vain kaiken alkuperä, vaan myös kaiken pysyvä perusta. Tämä tarkoittaa, että mitään ei koskaan todella “tule ulos” Hänen ulkopuolelleen eikä mitään synny Hänen ulkopuolisesta tyhjyydestä. Kaikki – sekä henkinen että aineellinen todellisuus – on Hänessä jo valmiina mahdollisuutena, ei muodottomana kaaoksena vaan täydellisenä potentiaalina, joka ilmenee eri tavoin eri ajankohtina.
Paramparassamme käytetään usein käsitystä Jumalasta, jolla on erilaisia energioita (śakti). Näistä henkinen energia (cit-śakti) ja aineellinen energia (māyā-śakti) ovat ikuisia, mutta niiden ilmeneminen vaihtelee.
Kun universumi “luodaan”, kyse ei ole siitä, että jotakin uutta tuotaisiin olemattomuudesta, vaan siitä, että māyā-energian sisällä oleva kosminen järjestys aktivoituu ja tulee havaittavaksi.
Tätä kuvataan usein analogialla: kuten aurinko ei luo valoa tyhjästä joka hetki, vaan valo on aina olemassa auringossa ja vain ilmenee säteilynä, samalla tavalla Kṛṣṇassa kaikki mahdollisuudet ovat aina täydellisesti läsnä.
Kun luominen tapahtuu, se on näiden mahdollisuuksien “avautumista”, ei uuden todellisuuden synnyttämistä.
Tässä mielessä torjumme ajatuksen creatio ex nihilo -luomisesta, koska “nihil” – täydellinen olemattomuus – ei ole koskaan todellinen tila. Aineellinen maailma ei synny tyhjyydestä, vaan se on Kṛṣṇan ulkoisen energian (bahiraṅgā-śakti) ajallinen ja muuttuva ilmentymä.
Samalla korostetaan, että tämä ilmeneminen ei vähennä Kṛṣṇan täyteyttä. Vaikka lukemattomat universumit “virtaavat ulos ja takaisin sisään”, Hän pysyy muuttumattomana ja täydellisenä, kuten tekstit kuvaavat: täydellinen pysyy täydellisenä, vaikka täydellisyydestä kaikki emanaatiot ilmenevät.
Näin ollen “luominen” ei ole uuden olemassaolon syntyä, vaan ikuisen todellisuuden rytminen ilmeneminen Kṛṣṇan sisäisessä todellisuudessa. - Anonyymi00142
Anonyymi00141 kirjoitti:
Paramparassamme käytetään usein käsitystä Jumalasta, jolla on erilaisia energioita (śakti). Näistä henkinen energia (cit-śakti) ja aineellinen energia (māyā-śakti) ovat ikuisia, mutta niiden ilmeneminen vaihtelee.
Kun universumi “luodaan”, kyse ei ole siitä, että jotakin uutta tuotaisiin olemattomuudesta, vaan siitä, että māyā-energian sisällä oleva kosminen järjestys aktivoituu ja tulee havaittavaksi.
Tätä kuvataan usein analogialla: kuten aurinko ei luo valoa tyhjästä joka hetki, vaan valo on aina olemassa auringossa ja vain ilmenee säteilynä, samalla tavalla Kṛṣṇassa kaikki mahdollisuudet ovat aina täydellisesti läsnä.
Kun luominen tapahtuu, se on näiden mahdollisuuksien “avautumista”, ei uuden todellisuuden synnyttämistä.
Tässä mielessä torjumme ajatuksen creatio ex nihilo -luomisesta, koska “nihil” – täydellinen olemattomuus – ei ole koskaan todellinen tila. Aineellinen maailma ei synny tyhjyydestä, vaan se on Kṛṣṇan ulkoisen energian (bahiraṅgā-śakti) ajallinen ja muuttuva ilmentymä.
Samalla korostetaan, että tämä ilmeneminen ei vähennä Kṛṣṇan täyteyttä. Vaikka lukemattomat universumit “virtaavat ulos ja takaisin sisään”, Hän pysyy muuttumattomana ja täydellisenä, kuten tekstit kuvaavat: täydellinen pysyy täydellisenä, vaikka täydellisyydestä kaikki emanaatiot ilmenevät.
Näin ollen “luominen” ei ole uuden olemassaolon syntyä, vaan ikuisen todellisuuden rytminen ilmeneminen Kṛṣṇan sisäisessä todellisuudessa.Aineellinen maailma kuuluu māyā-śaktin piiriin, ja sen luominen tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä energia “järjestyy” ajalliseen ja havaittavaan muotoon.
Pralaya ja mahā-pralaya kuvaavat tätä kosmista rytmiä:
Pralaya: universumi “purkautuu” tai menee piilevään tilaan. Kaikki muodot, rakenteet ja näkyvä kosmos lakkaavat ilmenemästä.
Mahā-pralaya: vielä syvempi vetäytyminen, jossa koko aineellinen ilmentymä jää täysin latenttiin tilaan kosmiseen syyhyn.
Tärkeä sävy eroaa monista muista kosmologioista siinä, että mitään ei koskaan oikeasti “poistu olemisesta”. Pikemminkin maailma siirtyy ilmenemättömästä (avyakta) takaisin ilmentyneeseen (vyakta) tilaan. - Anonyymi00143
Anonyymi00142 kirjoitti:
Aineellinen maailma kuuluu māyā-śaktin piiriin, ja sen luominen tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä energia “järjestyy” ajalliseen ja havaittavaan muotoon.
Pralaya ja mahā-pralaya kuvaavat tätä kosmista rytmiä:
Pralaya: universumi “purkautuu” tai menee piilevään tilaan. Kaikki muodot, rakenteet ja näkyvä kosmos lakkaavat ilmenemästä.
Mahā-pralaya: vielä syvempi vetäytyminen, jossa koko aineellinen ilmentymä jää täysin latenttiin tilaan kosmiseen syyhyn.
Tärkeä sävy eroaa monista muista kosmologioista siinä, että mitään ei koskaan oikeasti “poistu olemisesta”. Pikemminkin maailma siirtyy ilmenemättömästä (avyakta) takaisin ilmentyneeseen (vyakta) tilaan.Siksi maailmankaikkeus ei ole “ulkopuolinen luomus”, vaan Jumalan sisäinen rytmi (līlā) – ilmenemisen ja vetäytymisen jatkuva vuorottelu Hänen täydellisessä todellisuudessaan.
- Anonyymi00144
Anonyymi00143 kirjoitti:
Siksi maailmankaikkeus ei ole “ulkopuolinen luomus”, vaan Jumalan sisäinen rytmi (līlā) – ilmenemisen ja vetäytymisen jatkuva vuorottelu Hänen täydellisessä todellisuudessaan.
Toivottavasti tämän viestiketjun aloittanut henkilö sai nyt vastauksia; jos ei, voimme miettiä lisää!
Kiitos osallistumisestasi! - Anonyymi00145
Anonyymi00144 kirjoitti:
Toivottavasti tämän viestiketjun aloittanut henkilö sai nyt vastauksia; jos ei, voimme miettiä lisää!
Kiitos osallistumisestasi!Jumala ei luo siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Abrahamilaisissa uskonnoissa usein ymmärretään "luominen tyhjästä" (creatio ex nihilo). Kaikki potentiaalisesti on olemassa Hänessä.
- Anonyymi00146
Anonyymi00144 kirjoitti:
Toivottavasti tämän viestiketjun aloittanut henkilö sai nyt vastauksia; jos ei, voimme miettiä lisää!
Kiitos osallistumisestasi!sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
Hylkää kaikki uskonnot ja antaudu yksinomaan Minulle. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä vaivu epätoivoon. - Anonyymi00147
Anonyymi00146 kirjoitti:
sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
Hylkää kaikki uskonnot ja antaudu yksinomaan Minulle. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä vaivu epätoivoon.Tarkempi käännös olisi sanskritista:
Hylkää kaikki dharmat (velvollisuudet / uskonnolliset velvoitteet). - Anonyymi00148
Anonyymi00147 kirjoitti:
Tarkempi käännös olisi sanskritista:
Hylkää kaikki dharmat (velvollisuudet / uskonnolliset velvoitteet).sanskritia (Bhagavad Gītā 18.66). Suomeksi se kääntyy yleisesti näin:
“Hylkää kaikki dharmat ja turvaudu yksin Minuun.
Minä vapautan sinut kaikista synneistä – älä murehdi.”
sarva-dharmān parityajya - hylättyäsi kaikki velvollisuudet / dharmat
mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja - tule yksin minun turvaani / turvaudu vain minuun
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi - vapautan sinut kaikista synneistä
mā śuchaḥ - älä sure / älä murehdi - Anonyymi00149
Anonyymi00147 kirjoitti:
Tarkempi käännös olisi sanskritista:
Hylkää kaikki dharmat (velvollisuudet / uskonnolliset velvoitteet).sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
Luovu kaikista dharmoista ja turvaudu yksinomaan Minuun. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä pelkää mitään. - Anonyymi00150
Anonyymi00143 kirjoitti:
Siksi maailmankaikkeus ei ole “ulkopuolinen luomus”, vaan Jumalan sisäinen rytmi (līlā) – ilmenemisen ja vetäytymisen jatkuva vuorottelu Hänen täydellisessä todellisuudessaan.
Kuka “luo” ja mitä luodaan?
Perusasetelma on tämä:
Korkein alkuperä on Krishna (tai Vishnu joissakin traditioissa)
Hän ei yleensä “rakentele eläimiä käsin”, vaan antaa kosmisen järjestyksen ja energiat
Maailmankaikkeudessa toimii toissijainen luoja: Brahma
Brahmā ei luo tyhjästä, vaan järjestää jo olemassa olevia periaatteita, karmaa ja “muotteja” (kehomalleja). - Anonyymi00151
Anonyymi00150 kirjoitti:
Kuka “luo” ja mitä luodaan?
Perusasetelma on tämä:
Korkein alkuperä on Krishna (tai Vishnu joissakin traditioissa)
Hän ei yleensä “rakentele eläimiä käsin”, vaan antaa kosmisen järjestyksen ja energiat
Maailmankaikkeudessa toimii toissijainen luoja: Brahma
Brahmā ei luo tyhjästä, vaan järjestää jo olemassa olevia periaatteita, karmaa ja “muotteja” (kehomalleja).8 400 000 (8,4 miljoonaa) jīva-olomuotoa
Ne eivät tarkoita “lajeja” biologisessa mielessä, vaan tietoisuuden ja kehomuodon yhdistelmiä.
Perusjako menee usein näin:
900 000 vesielämän muotoa
2 000 000 kasvi- ja kasvimaisia muotoja
1 100 000 hyönteistä ja pieneliöitä
1 000 000 lintuja
3 000 000 nisäkkäitä
400 000 ihmistyyppistä tai ihmistä lähellä olevaa muotoa
Tärkeä idea ei ole tilasto, vaan:
elämä nähdään jatkumona tietoisuuden tasoista
ei pelkkänä biologisena haarautumispuuna - Anonyymi00152
Anonyymi00151 kirjoitti:
8 400 000 (8,4 miljoonaa) jīva-olomuotoa
Ne eivät tarkoita “lajeja” biologisessa mielessä, vaan tietoisuuden ja kehomuodon yhdistelmiä.
Perusjako menee usein näin:
900 000 vesielämän muotoa
2 000 000 kasvi- ja kasvimaisia muotoja
1 100 000 hyönteistä ja pieneliöitä
1 000 000 lintuja
3 000 000 nisäkkäitä
400 000 ihmistyyppistä tai ihmistä lähellä olevaa muotoa
Tärkeä idea ei ole tilasto, vaan:
elämä nähdään jatkumona tietoisuuden tasoista
ei pelkkänä biologisena haarautumispuunaManu ja “ihmiskunnan jaksot”
Vedalaisessa kosmologiassa aika ei ole yksi suora historia, vaan sykli:
yksi suuri aikakausi - manvantara
sen “hallitsija” on Manu
Manuja on useita (14 per maailman sykli joissakin laskelmissa).
Mitä Manu tekee?
järjestää ihmiskunnan kehityksen kyseisessä aikajaksossa
toimii “ihmiskunnan arkkityyppisenä esivanhempana”
hänen kauttaan ihmislajin toiminta alkaa uudessa syklissä
Mistä “ensimmäiset ihmiset” tulevat?
Tämä on se kohta, jossa kysymys usein menee sekaisin:
Vedojen mukaan:
kehot ilmestyvät kosmisina malleina (Brahmā)
Manu ja hänen puolisonsa (Shatarūpā) ovat “ensimmäinen ihmisparin järjestys”
mutta he eivät ole evoluution biologinen “ensimmäinen pari”
He ovat enemmän:
ensimmäinen järjestetty ihmistietoisuuden taso tässä syklissä - Anonyymi00153
Anonyymi00152 kirjoitti:
Manu ja “ihmiskunnan jaksot”
Vedalaisessa kosmologiassa aika ei ole yksi suora historia, vaan sykli:
yksi suuri aikakausi - manvantara
sen “hallitsija” on Manu
Manuja on useita (14 per maailman sykli joissakin laskelmissa).
Mitä Manu tekee?
järjestää ihmiskunnan kehityksen kyseisessä aikajaksossa
toimii “ihmiskunnan arkkityyppisenä esivanhempana”
hänen kauttaan ihmislajin toiminta alkaa uudessa syklissä
Mistä “ensimmäiset ihmiset” tulevat?
Tämä on se kohta, jossa kysymys usein menee sekaisin:
Vedojen mukaan:
kehot ilmestyvät kosmisina malleina (Brahmā)
Manu ja hänen puolisonsa (Shatarūpā) ovat “ensimmäinen ihmisparin järjestys”
mutta he eivät ole evoluution biologinen “ensimmäinen pari”
He ovat enemmän:
ensimmäinen järjestetty ihmistietoisuuden taso tässä syklissäLisääntyminen alussa – miten se selitetään?
Vedalaisessa mallissa sanotaan yleensä näin:alussa ei ole pelkkää “biologista sattumaa”,lisääntyminen voi alkaa myös “valmiista pareista”, jotka ilmestyvät kosmisesti,myöhemmin suvullinen lisääntyminen vakiintuu normaaliksi mekanismiksi
Eli:
ei oleteta, että kaikki alkaa yhdestä geneettisestä parista kuten modernissa biologiassa
vaan että “ihmismuoto” ilmestyy ensin järjestelmänä - Anonyymi00154
Anonyymi00153 kirjoitti:
Lisääntyminen alussa – miten se selitetään?
Vedalaisessa mallissa sanotaan yleensä näin:alussa ei ole pelkkää “biologista sattumaa”,lisääntyminen voi alkaa myös “valmiista pareista”, jotka ilmestyvät kosmisesti,myöhemmin suvullinen lisääntyminen vakiintuu normaaliksi mekanismiksi
Eli:
ei oleteta, että kaikki alkaa yhdestä geneettisestä parista kuten modernissa biologiassa
vaan että “ihmismuoto” ilmestyy ensin järjestelmänäDarvinismi
aine - mutaatiot - valinta -tietoisuus kehittyy
Vedalainen malli
tietoisuus (jīva) on ensisijainen
keho on “puku”, johon tietoisuus sijoitetaan
kehitystä ohjaa karma + kosminen järjestys - Anonyymi00155
Anonyymi00154 kirjoitti:
Darvinismi
aine - mutaatiot - valinta -tietoisuus kehittyy
Vedalainen malli
tietoisuus (jīva) on ensisijainen
keho on “puku”, johon tietoisuus sijoitetaan
kehitystä ohjaa karma kosminen järjestysBrahmā ilmentää 8,4 miljoonaa kehomuotoa kosmisina kategorioina, ja jīvat siirtyvät niihin karmansa mukaan, kun taas Manu-jaksot järjestävät ihmiskunnan syklisesti uudelleen, eivätkä kuvaa biologista alkuperää yhdestä parista.
- Anonyymi00156
Anonyymi00155 kirjoitti:
Brahmā ilmentää 8,4 miljoonaa kehomuotoa kosmisina kategorioina, ja jīvat siirtyvät niihin karmansa mukaan, kun taas Manu-jaksot järjestävät ihmiskunnan syklisesti uudelleen, eivätkä kuvaa biologista alkuperää yhdestä parista.
Ensin ei ilmestynyt mies, sitten nainen – he tulivat samaan aikaan.
Manu ja Shatarupa:
ilmestyvät samanaikaisesti
Naista ei tehty kylkiluusta - Anonyymi00157
Anonyymi00156 kirjoitti:
Ensin ei ilmestynyt mies, sitten nainen – he tulivat samaan aikaan.
Manu ja Shatarupa:
ilmestyvät samanaikaisesti
Naista ei tehty kylkiluustanainen ei ole miehestä “johdettu osa”
vaan itsenäisesti ilmestynyt luomisperiaate
yhdessä miehen kanssa samasta kosmisesta lähteestä - Anonyymi00158
Anonyymi00156 kirjoitti:
Ensin ei ilmestynyt mies, sitten nainen – he tulivat samaan aikaan.
Manu ja Shatarupa:
ilmestyvät samanaikaisesti
Naista ei tehty kylkiluustamies ja nainen - samanaikaiset perusprinsiipit
molemmat ilmestyvät “valmiina järjestelmänä”
Kylkiluumalli (Abrahamilainen traditio):
nainen johdetaan miehestä - Anonyymi00159
Anonyymi00158 kirjoitti:
mies ja nainen - samanaikaiset perusprinsiipit
molemmat ilmestyvät “valmiina järjestelmänä”
Kylkiluumalli (Abrahamilainen traditio):
nainen johdetaan miehestäManu ja Shatarupa eivät tule peräkkäin
he eivät ole “toisesta johdettuja”
vaan samanaikainen ihmisyyden pari kosmisessa luomisessa - Anonyymi00160
Anonyymi00159 kirjoitti:
Manu ja Shatarupa eivät tule peräkkäin
he eivät ole “toisesta johdettuja”
vaan samanaikainen ihmisyyden pari kosmisessa luomisessaBrahma on tietoinen persoonallinen olento, jolla on tehtävä luoda ja järjestää universumi
mutta hänen kykynsä tulee korkeammasta lähteestä.
Krishna - alkuperäinen todellisuus
Brahma - universumin luoja (mutta ei itsenäinen) - Anonyymi00161
Anonyymi00160 kirjoitti:
Brahma on tietoinen persoonallinen olento, jolla on tehtävä luoda ja järjestää universumi
mutta hänen kykynsä tulee korkeammasta lähteestä.
Krishna - alkuperäinen todellisuus
Brahma - universumin luoja (mutta ei itsenäinen)Krishna hän on kaiken alkuperä, kaikki kosmiset järjestäjät (rishit, Manut jne.) emanoituvat Hänestä.
- Anonyymi00162
Anonyymi00161 kirjoitti:
Krishna hän on kaiken alkuperä, kaikki kosmiset järjestäjät (rishit, Manut jne.) emanoituvat Hänestä.
Brahma - ensimmäinen luoja
Manu - ihmiskunnan järjestäjä
rishit (saptarishi jne.) - tiedon ja dharman kantajat
ihmiskunta - jälkeläiset kosmisessa järjestyksessä - Anonyymi00163
Anonyymi00162 kirjoitti:
Brahma - ensimmäinen luoja
Manu - ihmiskunnan järjestäjä
rishit (saptarishi jne.) - tiedon ja dharman kantajat
ihmiskunta - jälkeläiset kosmisessa järjestyksessäKrishna - alkuperäinen lähde
kaikki kosmiset isät (Manut, rishit) - Hänen emanaatioitaan
maailma - järjestetty hierarkia, ei satunnainen evoluutio - Anonyymi00164
Anonyymi00163 kirjoitti:
Krishna - alkuperäinen lähde
kaikki kosmiset isät (Manut, rishit) - Hänen emanaatioitaan
maailma - järjestetty hierarkia, ei satunnainen evoluutioKiitos!
- Anonyymi00167
Anonyymi00163 kirjoitti:
Krishna - alkuperäinen lähde
kaikki kosmiset isät (Manut, rishit) - Hänen emanaatioitaan
maailma - järjestetty hierarkia, ei satunnainen evoluutioNäiden kirjoitusten perusteella on täysin oikeutettua sanoa, että Raamattutarinat ovat varsin viihdyttäviä – ne saavat todella aikaan paljon naurua.
- Anonyymi00168
Anonyymi00167 kirjoitti:
Näiden kirjoitusten perusteella on täysin oikeutettua sanoa, että Raamattutarinat ovat varsin viihdyttäviä – ne saavat todella aikaan paljon naurua.
Ehkä ongelmana on se, että Raamatussa kaikki otetaan kirjaimellisesti; varmasti sielläkin on paljon syvempiä tasoja, mutta niiden kirjaimellinen tulkinta on kuitenkin lapsellista.
- Anonyymi00169
Anonyymi00156 kirjoitti:
Ensin ei ilmestynyt mies, sitten nainen – he tulivat samaan aikaan.
Manu ja Shatarupa:
ilmestyvät samanaikaisesti
Naista ei tehty kylkiluustaJännää!
- Anonyymi00170
Anonyymi00169 kirjoitti:
Jännää!
Hyvää juhannusta!
- Anonyymi00171
Anonyymi00170 kirjoitti:
Hyvää juhannusta!
Samoin!
- Anonyymi00178
Anonyymi00162 kirjoitti:
Brahma - ensimmäinen luoja
Manu - ihmiskunnan järjestäjä
rishit (saptarishi jne.) - tiedon ja dharman kantajat
ihmiskunta - jälkeläiset kosmisessa järjestyksessäMolemmat: luominen ja evoluutio!
- Anonyymi00165
Huominen. Ja tulevaisuus.
- Anonyymi00166
Mitä tarkoitat?
- Anonyymi00179
On se mukavaa viettää juhannusta kunnassani kun tämä pikkukunta tyhjänä kun kaikki jossain iloisella lomalla ja kaveriensa kanssa minä joudun yksin olemaan ja masentumaan eikä oo ketään kenen kanssa olla ja toisella palstalla minut käskettiin painua v1ttuun
- Anonyymi00180
Olen lukenut messiaanisten juutalaisten raamattua koko eilisen illan turha sanoa miksi luet sitä. Luen koska kunnoitan myös Jeesuksen seuraajia en syrji ketään. Yeshua nimeä käytetään messiaanisessa raamatussa suoraan alkutekstiä
- Anonyymi00181
Ja lisään vielä että olen lopettelemassa palstan käytön pysyvästi pikkuhiljaa mutta käyn tällä välillä koska välttyäkseni vieroitus oireilta. Olenkin vain liikuntaa harrastanut ja lukenut pyhiä kirjoja eri uskonnoista
- Anonyymi00182
Miksi? Kun se vaikutta sinuun haitallisesti?
- Anonyymi00183
Anonyymi00182 kirjoitti:
Miksi? Kun se vaikutta sinuun haitallisesti?
"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."
Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?
Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:
Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.
Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.
Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.
Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.
Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.
Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.
Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.
Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.
Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.
Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin. - Anonyymi00184
Anonyymi00183 kirjoitti:
"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."
Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?
Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:
Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.
Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.
Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.
Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.
Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.
Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.
Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.
Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.
Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.
Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin."Olen jättänyt uskonnot mutta helvetti vaivaa ja ikuinen elämän menetys"
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Pyydä, että uskontojen uhrit järjestön edustajat tulevat auttamaaan sinua sairaalaan.
Hengellinen väkivalta
Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan toimintaa, jossa uskontoa, hengellisyyttä tai maailmankatsomusta käytetään tavalla, joka on omiaan vahingoittamaan ihmisen hyvinvointia. Hengellinen väkivalta tapahtuu yleensä uskonnollisen yhteisön sisällä ja kohdistuu sen omiin tai entisiin jäseniin. Se on usein henkistä väkivaltaa, mutta voi olla myös fyysistä, taloudellista tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa.
Lue lisää
Löydä tukea
Kun huomaat, ettet ole yksin kokemustesi ja ajatustesi kanssa, olo voi keventyä. Vertaistukitoimintamme on sinua varten, jos sinulla on vaikeita kokemuksia uskonyhteisöön kuulumisesta tai siitä irtautumisesta. Myös läheiset ovat tervetulleita UUT:n toimintaan! - Anonyymi00185
Anonyymi00184 kirjoitti:
"Olen jättänyt uskonnot mutta helvetti vaivaa ja ikuinen elämän menetys"
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Pyydä, että uskontojen uhrit järjestön edustajat tulevat auttamaaan sinua sairaalaan.
Hengellinen väkivalta
Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan toimintaa, jossa uskontoa, hengellisyyttä tai maailmankatsomusta käytetään tavalla, joka on omiaan vahingoittamaan ihmisen hyvinvointia. Hengellinen väkivalta tapahtuu yleensä uskonnollisen yhteisön sisällä ja kohdistuu sen omiin tai entisiin jäseniin. Se on usein henkistä väkivaltaa, mutta voi olla myös fyysistä, taloudellista tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa.
Lue lisää
Löydä tukea
Kun huomaat, ettet ole yksin kokemustesi ja ajatustesi kanssa, olo voi keventyä. Vertaistukitoimintamme on sinua varten, jos sinulla on vaikeita kokemuksia uskonyhteisöön kuulumisesta tai siitä irtautumisesta. Myös läheiset ovat tervetulleita UUT:n toimintaan!"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"
Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.
On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.
Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.
Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.
Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.
Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.
Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä. - Anonyymi00186
Anonyymi00185 kirjoitti:
"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"
Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.
On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.
Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.
Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.
Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.
Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.
Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä.Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit olisivat kyvyttömiä toimimaan oikein. Historia ja nykyhetki kuitenkin osoittavat tämän ajatuksen vääräksi. Lukemattomat ateistit ovat hoitaneet sairaita, puolustaneet heikompia, uhranneet oman turvallisuutensa ja joskus henkensäkin toisten hyväksi ilman uskonnollista motivaatiota tai lupausta palkinnosta.
Heidän tekonsa eivät ole vähemmän moraalisia siksi, etteivät ne perustu uskoon – päinvastoin, ne osoittavat, että hyvä voidaan valita ilman pelkoa rangaistuksesta tai toivoa palkinnosta.
Uskonto ei siis ole moraalin edellytys, eikä se myöskään ole sen tae. Historia paljastaa toisenkin puolen: juuri kristinuskonnon nimissä on tehty joitakin ihmiskunnan julmimmista teoista. Kun väkivalta, sorto ja epäinhimillisyys oikeutetaan jumalallisella tahdolla, moraali lakkaa olemasta inhimillistä harkintaa ja muuttuu kuuliaisuudeksi auktoriteetille. Tällöin yksilöllinen vastuu hämärtyy ja julmuudesta tulee pyhää.
Tämä ei tarkoita, etteivät uskovat voisi olla hyviä ihmisiä – monet ovat. Mutta heidän hyvyytensä ei kumpua uskonnosta sinänsä, vaan samoista lähteistä kuin kaikkien muidenkin: empatiasta, myötätunnosta ja halusta elää oikeudenmukaisessa maailmassa. Ihminen tekee hyvää, koska hän on ihminen. Ja moraali, joka vaatii jumalan pysyäkseen elossa, ei ole moraalia, vaan pelkoa ja tottelevaisuutta. - Anonyymi00187
Anonyymi00186 kirjoitti:
Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit olisivat kyvyttömiä toimimaan oikein. Historia ja nykyhetki kuitenkin osoittavat tämän ajatuksen vääräksi. Lukemattomat ateistit ovat hoitaneet sairaita, puolustaneet heikompia, uhranneet oman turvallisuutensa ja joskus henkensäkin toisten hyväksi ilman uskonnollista motivaatiota tai lupausta palkinnosta.
Heidän tekonsa eivät ole vähemmän moraalisia siksi, etteivät ne perustu uskoon – päinvastoin, ne osoittavat, että hyvä voidaan valita ilman pelkoa rangaistuksesta tai toivoa palkinnosta.
Uskonto ei siis ole moraalin edellytys, eikä se myöskään ole sen tae. Historia paljastaa toisenkin puolen: juuri kristinuskonnon nimissä on tehty joitakin ihmiskunnan julmimmista teoista. Kun väkivalta, sorto ja epäinhimillisyys oikeutetaan jumalallisella tahdolla, moraali lakkaa olemasta inhimillistä harkintaa ja muuttuu kuuliaisuudeksi auktoriteetille. Tällöin yksilöllinen vastuu hämärtyy ja julmuudesta tulee pyhää.
Tämä ei tarkoita, etteivät uskovat voisi olla hyviä ihmisiä – monet ovat. Mutta heidän hyvyytensä ei kumpua uskonnosta sinänsä, vaan samoista lähteistä kuin kaikkien muidenkin: empatiasta, myötätunnosta ja halusta elää oikeudenmukaisessa maailmassa. Ihminen tekee hyvää, koska hän on ihminen. Ja moraali, joka vaatii jumalan pysyäkseen elossa, ei ole moraalia, vaan pelkoa ja tottelevaisuutta."lukenut pyhiä kirjoja eri uskonnoista"
Miksi ihmeessä? - Anonyymi00188
Anonyymi00187 kirjoitti:
"lukenut pyhiä kirjoja eri uskonnoista"
Miksi ihmeessä?Miksi ei saisi??
- Anonyymi00189
Anonyymi00187 kirjoitti:
"lukenut pyhiä kirjoja eri uskonnoista"
Miksi ihmeessä?Luet itsekin vedoja
- Anonyymi00190
Anonyymi00189 kirjoitti:
Luet itsekin vedoja
Toisin kuin sinä, en ole uskonnon uhri.
- Anonyymi00191
Anonyymi00190 kirjoitti:
Toisin kuin sinä, en ole uskonnon uhri.
"Miksi ei saisi??"
Toki saat, se on sinun oma asiasi, mutta jos teet niin, se vahingoittaa sinua – alat taas höpöttää ikuisesta helvetin tulesta ja kadotuksesta, alat pelätä.
Mutta Vedojen tutkimus taas hälventää kaikki mahdolliset jäljellä olleet pelot. - Anonyymi00192
Anonyymi00191 kirjoitti:
"Miksi ei saisi??"
Toki saat, se on sinun oma asiasi, mutta jos teet niin, se vahingoittaa sinua – alat taas höpöttää ikuisesta helvetin tulesta ja kadotuksesta, alat pelätä.
Mutta Vedojen tutkimus taas hälventää kaikki mahdolliset jäljellä olleet pelot.Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.
EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..
Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.
Tervetuloa, kuolema! - Anonyymi00193
Anonyymi00192 kirjoitti:
Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.
EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..
Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.
Tervetuloa, kuolema!Tämä ei tarkoita, että odottaisimme kuolemaa; elämä on edelleen arvokasta, mutta nyt puhumme ikuisen kidutuksen ja kuoleman pelosta
- Anonyymi00194
Anonyymi00193 kirjoitti:
Tämä ei tarkoita, että odottaisimme kuolemaa; elämä on edelleen arvokasta, mutta nyt puhumme ikuisen kidutuksen ja kuoleman pelosta
Kuolema (sanskritiksi Mrityu) on elämän väistämätön kumppani.
Kuoleman väistämättömyys aiheuttaa ihmisille surua ja joskus jopa kauhua.
Ymmärrämme, että sen saapuessa eroamme kaikesta, että se vie hetkessä kaiken, mikä tuntui arvokkaalta ja tärkeältä.
Kuolema vie meiltä kaiken, mitä rakastamme, saa meidät unohtamaan kaiken, minkä muistamme, ja muuttaa rappeutuneeksi kaiken, mitä yritämme säilyttää.
Se tulee suunnittelematta ja vie meiltä kaiken, mitä se haluaa.
Muistamme hänet koko elämämme ajan, mutta kun hän ilmestyy, huomaamme, ettemme ole valmiita häneen. Ja me pelkäämme. - Anonyymi00195
Anonyymi00194 kirjoitti:
Kuolema (sanskritiksi Mrityu) on elämän väistämätön kumppani.
Kuoleman väistämättömyys aiheuttaa ihmisille surua ja joskus jopa kauhua.
Ymmärrämme, että sen saapuessa eroamme kaikesta, että se vie hetkessä kaiken, mikä tuntui arvokkaalta ja tärkeältä.
Kuolema vie meiltä kaiken, mitä rakastamme, saa meidät unohtamaan kaiken, minkä muistamme, ja muuttaa rappeutuneeksi kaiken, mitä yritämme säilyttää.
Se tulee suunnittelematta ja vie meiltä kaiken, mitä se haluaa.
Muistamme hänet koko elämämme ajan, mutta kun hän ilmestyy, huomaamme, ettemme ole valmiita häneen. Ja me pelkäämme.Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" edustajista.
Kuolevalla on joskus ollut kipuja, mutta ei koskaan, ei ikinä minkäänlaista kuolemanpelkoa, jonka läsnäolijat ovat todistaneet. - Anonyymi00196
Anonyymi00195 kirjoitti:
Muutaman viime vuosikymmenen aikana on ollut todistajia, todistajia planeetaltamme poistuvista "idän saatanallisen opin" edustajista.
Kuolevalla on joskus ollut kipuja, mutta ei koskaan, ei ikinä minkäänlaista kuolemanpelkoa, jonka läsnäolijat ovat todistaneet.Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.
Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.
Ei mikään yksittäinen tapaus.
Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan. - Anonyymi00197
Anonyymi00196 kirjoitti:
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.
Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.
Ei mikään yksittäinen tapaus.
Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan."Luet itsekin vedoja"
Kyllä, toisin kuin ikuisen kidutuksen opit, Vedat poistavat kaikki kuoleman pelot. - Anonyymi00198
Anonyymi00197 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Kyllä, toisin kuin ikuisen kidutuksen opit, Vedat poistavat kaikki kuoleman pelot.Toisin kuin sinä, en ole uskonnon uhri. Toisaalta, kun olin kristitty, minulla oli kaikenlaisia pelkoja; siinä mielessä olen ollut uskonnon uhri.
- Anonyymi00199
Anonyymi00197 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Kyllä, toisin kuin ikuisen kidutuksen opit, Vedat poistavat kaikki kuoleman pelot.Ei raamatussa ole sellaista. Ikuisen kidutuksen oppi on kirkon oppi ei Raamatun. Raamattu on juutalainen kirja. Tooraa myös luen. Raamatussa sanotaan ihan selvästi ettei kadotus ole ikuinen
- Anonyymi00200
Anonyymi00199 kirjoitti:
Ei raamatussa ole sellaista. Ikuisen kidutuksen oppi on kirkon oppi ei Raamatun. Raamattu on juutalainen kirja. Tooraa myös luen. Raamatussa sanotaan ihan selvästi ettei kadotus ole ikuinen
No, anna mennä vaan, mutta älä ala taas valittamaan niin kuin aiemminkin – ikään kuin pelkäisit ikuista kidutusta. En kestä toistaa samaa asiaa yhä uudelleen.
- Anonyymi00201
Anonyymi00198 kirjoitti:
Toisin kuin sinä, en ole uskonnon uhri. Toisaalta, kun olin kristitty, minulla oli kaikenlaisia pelkoja; siinä mielessä olen ollut uskonnon uhri.
Mulla ei ole enää koska tajusin ettei kirkko liitty mitenkään raamattu. Raamattu on oikeasti juutalainen kirja
- Anonyymi00202
Anonyymi00201 kirjoitti:
Mulla ei ole enää koska tajusin ettei kirkko liitty mitenkään raamattu. Raamattu on oikeasti juutalainen kirja
Adventismi ja messiaaninen juutalaisuus ovat raamatullista oppeja. Lähimpänä Raamatun oppeja
- Anonyymi00203
Anonyymi00202 kirjoitti:
Adventismi ja messiaaninen juutalaisuus ovat raamatullista oppeja. Lähimpänä Raamatun oppeja
Tämä on hindupalsta, joten yritetään pysyä hindu aiheessa niin hyvin kuin mahdollista. Keskustele kristinuskosta muiden kristittyjen kanssa.
- Anonyymi00204
Anonyymi00202 kirjoitti:
Adventismi ja messiaaninen juutalaisuus ovat raamatullista oppeja. Lähimpänä Raamatun oppeja
Hindupalstalla on keskusteltu Raamatusta vain siksi, että pakkokäännyttäjät kristinuskoon eivät ole jättäneet hinduja rauhaan. On outoa, että he kuvittelevat Raamatussa olevan vielä jotakin sellaista, mitä hindut jo ennestään tietäisi, vaikka sitä on opittu vuosia. Jos haluat keskustella Raamatusta, kannattaa kysyä samanhenkisiltä ihmisiltä, kristityiltä, ei hinduilta, sillä hindut haluavat yleensä puhua omista hindujutuistaan.
- Anonyymi00205
Anonyymi00204 kirjoitti:
Hindupalstalla on keskusteltu Raamatusta vain siksi, että pakkokäännyttäjät kristinuskoon eivät ole jättäneet hinduja rauhaan. On outoa, että he kuvittelevat Raamatussa olevan vielä jotakin sellaista, mitä hindut jo ennestään tietäisi, vaikka sitä on opittu vuosia. Jos haluat keskustella Raamatusta, kannattaa kysyä samanhenkisiltä ihmisiltä, kristityiltä, ei hinduilta, sillä hindut haluavat yleensä puhua omista hindujutuistaan.
En ole pakko käänyttämässö ketään olen vain kiinnostunut eri uskonnoista
- Anonyymi00206
Anonyymi00204 kirjoitti:
Hindupalstalla on keskusteltu Raamatusta vain siksi, että pakkokäännyttäjät kristinuskoon eivät ole jättäneet hinduja rauhaan. On outoa, että he kuvittelevat Raamatussa olevan vielä jotakin sellaista, mitä hindut jo ennestään tietäisi, vaikka sitä on opittu vuosia. Jos haluat keskustella Raamatusta, kannattaa kysyä samanhenkisiltä ihmisiltä, kristityiltä, ei hinduilta, sillä hindut haluavat yleensä puhua omista hindujutuistaan.
Tutkin myös idän oppeja katon dokumentteja jne
- Anonyymi00207
Anonyymi00206 kirjoitti:
Tutkin myös idän oppeja katon dokumentteja jne
Ongelmasi on se, että uskot kaiken, ilmeisesti alle yksi prosentti internetin sisällöstä on tiedollista – kaikki muu on vain hölynpölyä.
- Anonyymi00208
Anonyymi00207 kirjoitti:
Ongelmasi on se, että uskot kaiken, ilmeisesti alle yksi prosentti internetin sisällöstä on tiedollista – kaikki muu on vain hölynpölyä.
"Tutkin myös idän oppeja katon dokumentteja jne"
Millaisia ”idän oppeja”tuhansista erilaisista suuntauksista ja filosofisista koulukunnista, yhtä ainoaa, lopullista "idän oppien"tulkintaa ei ole olemassa. - Anonyymi00209
Anonyymi00208 kirjoitti:
"Tutkin myös idän oppeja katon dokumentteja jne"
Millaisia ”idän oppeja”tuhansista erilaisista suuntauksista ja filosofisista koulukunnista, yhtä ainoaa, lopullista "idän oppien"tulkintaa ei ole olemassa.”idän oppeja”paljastetaaan asteittain, kuulijoiden valmiuden mukaan.
- Anonyymi00210
Anonyymi00209 kirjoitti:
”idän oppeja”paljastetaaan asteittain, kuulijoiden valmiuden mukaan.
Henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti
Vedojen mukaan henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti; enempää tietoa ei voida antaa, ellei vastaavaa tasoa ole. - Anonyymi00211
Anonyymi00210 kirjoitti:
Henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti
Vedojen mukaan henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti; enempää tietoa ei voida antaa, ellei vastaavaa tasoa ole.Parempi antaa vain yleisluonteista tieota
- Anonyymi00212
Anonyymi00210 kirjoitti:
Henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti
Vedojen mukaan henkilölle tulisi antaa tietoa vain hänen tasonsa mukaisesti; enempää tietoa ei voida antaa, ellei vastaavaa tasoa ole.Sama muissakin uskonnoissa.
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? - Anonyymi00213
Anonyymi00212 kirjoitti:
Sama muissakin uskonnoissa.
Kristus itse myönsi opetuksensa epätäydellisyyden:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?Hindulaisuus ei ole yksi ainoa, yhtenäinen ”uskonto”, vaan pikemminkin monipuolinen laaja kokoelma lukemattomia erilaisia perinteitä, filosofioita ja vakaumuksia, mukaan lukien ateistiset maailmankuvat.
- Anonyymi00214
Anonyymi00213 kirjoitti:
Hindulaisuus ei ole yksi ainoa, yhtenäinen ”uskonto”, vaan pikemminkin monipuolinen laaja kokoelma lukemattomia erilaisia perinteitä, filosofioita ja vakaumuksia, mukaan lukien ateistiset maailmankuvat.
Itse asiassa hindulaisuutta ei ole edes olemassa.
- Anonyymi00215
Anonyymi00214 kirjoitti:
Itse asiassa hindulaisuutta ei ole edes olemassa.
Termiä ”hindulaisuus” käytetään kuulijoiden ymmärryksen tason vuoksi.
- Anonyymi00216
Anonyymi00215 kirjoitti:
Termiä ”hindulaisuus” käytetään kuulijoiden ymmärryksen tason vuoksi.
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.
Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.
Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.
Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.
Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä. - Anonyymi00217
Anonyymi00216 kirjoitti:
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole edes olemassa. Kun länsimaiset matkailijat, englantilaiset siirtomaavalloittajat näkivät kulttien ja myyttien moninaisuuden, vaikka ne on koottu yhteen ainoaan johtajaan, he lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
He lakkasivat ymmärtämästä kaikkia hienouksia ja sanoivat, että kaikki Intiassa asuvat ovat hinduja.
JOTEN KÄSITE "HINDU" ON VÄÄRÄ JA SELLAISTA ASIAA KUIN HINDU EI OLE EDES OLEMASSA.
Sanaa hindulaisuus käytetään kuuntelijakunnan tason vuoksi.
Intiassa on monia eri väestöryhmiä, tuhansia eri uskontoja, lukuisia eri filosofioita, paljon eri uskontoja, kuten myös kristinusko, islam jne. Minkälaisen "hindulaisuuden" haluatte valita? Kristinusko on myös hindulaisuutta, koska Intiassa on paljon kristittyjä.
Nimen "hindu" kehittivät ulkopuoliset, valloittajat, jotka eivät osanneet lausua Sindhu-joen nimeä oikein. Sanskritin leksikografi Sir Monier Williamsin mukaan sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä. Joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Suuri oli se, joka nimesi Sindhu-joen ensimmäisenä uudelleen Induksi ja jätti pois sen alkukirjaimen "S", mikä helpotti kreikkalaisten ääntämistä. Tämä tuli tunnetuksi nimellä Indus. Tämä tapahtui, kun Aleksanteri tuloksetta yritti valloittaa Intian noin vuonna 325 eaa. Hänen makedonialaiset joukkonsa kutsuivat sen jälkeen Induksen itäpuolella olevaa maata Intiaksi, ja tätä nimeä käytettiin erityisesti Britannian hallinnon aikana. Tätä ennen alueen vedainen nimi oli Bharath Varsha, ja monet ihmiset kutsuvat sitä edelleen mieluummin sillä nimellä.
Myöhemmin, kun muslimimaahantunkeutujat saapuivat muun muassa Afganistanista ja Persiasta, he kutsuivat Sindhu-jokea - hindujoki. Tämän jälkeen nimitystä "hindu" käytettiin kuvaamaan asukkaita, jotka olivat kotoisin siitä Intian luoteisprovinssista, jossa Sindhu-joki sijaitsee, ja itse aluetta kutsuttiin nimellä "Hindustan". Koska sanskritin äänne "S" muuntuu parseekielessä "H:ksi", muslimit lausuivat Sindhun "hinduksi", vaikka alueen asukkaat eivät tuolloin itse käyttäneet nimeä "hindu". Muslimi-ulkomaalaiset käyttivät tätä sanaa yksilöidäkseen kyseisellä alueella asuvien ihmisten ja uskonnon. Tämän jälkeen myös intialaiset mukautuivat näihin vallanpitäjien asettamiin normeihin ja käyttivät nimityksiä hindu ja Hindustan. Muuten sanalla ei ole mitään merkitystä paitsi niille, jotka antavat sille arvoa tai käyttävät sitä nyt mukavuussyistä.Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.
“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.
Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.
Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.
ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia
Intiassa on:
lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)
useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä
monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita
bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja
sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.
Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.
Sana “hindu” ei ole intialainen käsite
Nimi hindu ei ole peräisin:
sanskritista
vedalaisista teksteistä
buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista
eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä
Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.
Termin historia on seuraava:
Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.
Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.
Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.
Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.
Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.
Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.
Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.
Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.
Sana hindu:
ei ole teologinen käsite
ei ole alkuperäinen
ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa
Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:
mukavuussyistä
keskustelun yksinkertaistamiseksi
tai kuuntelijakunnan tason vuoksi
Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:
gaudiya-vaišnavismi
shaivismi
shaktismi - Anonyymi00218
Anonyymi00217 kirjoitti:
Sanoille Hindu tai Intia ei löydy alkuperäistä juurta. Näitä sanoja ei myöskään löydy mistään buddhalaisista tai jainilaisista teksteistä eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä.
“Hindulaisuus” on ulkopuolinen ja harhaanjohtava käsite
Todellisuudessa hindulaisuutta ei ole olemassa yhtenäisenä uskontona. Kyseessä on ulkopuolisten luoma kattotermi, joka syntyi historiallisista, kielellisistä ja hallinnollisista syistä – ei Intian omista perinteistä käsin.
Kun länsimaiset matkailijat ja myöhemmin englantilaiset siirtomaavalloittajat kohtasivat Intiassa valtavan määrän erilaisia uskonnollisia suuntauksia, filosofioita, kultteja ja paikallisia perinteitä, he lakkasivat ymmärtämästä yksityiskohtia. Moninaisuus koettiin kaoottisena, ja siksi se niputettiin yhdeksi sanaksi: hindu.
Tämä oli hallinnollinen ja kolonialistinen yksinkertaistus, ei teologinen määritelmä.
ntiassa ei ole yhtä uskontoa vaan tuhansia
Intiassa on:
lukemattomia filosofisia koulukuntia (darśanat)
useita keskenään ristiriitaisia metafyysisiä näkemyksiä
monoteistisia, dualistisia, ei-dualistisia ja ateistisia traditioita
bhakti-liikkeitä, tantrisia suuntauksia, rituaalisia ja askeettisia polkuja
sekä kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, sikhiläisyyttä jne.
Jos kaikki nämä kutsutaan “hindulaisuudeksi”, käsite menettää kaiken merkityksensä. Samalla logiikalla myös kristinusko olisi “hindulaisuutta”, koska Intiassa on miljoonia kristittyjä.
Sana “hindu” ei ole intialainen käsite
Nimi hindu ei ole peräisin:
sanskritista
vedalaisista teksteistä
buddhalaisista tai jainalaisista kirjoituksista
eikä mistään Intian 23 virallisesta kielestä
Sanskritin leksikografi Sir Monier Williams toteaa, ettei sanoille Hindu tai India löydy alkuperäistä sanskritjuurta.
Termin historia on seuraava:
Sindhu oli Indus-joen alkuperäinen nimi.
Kreikkalaiset (Aleksanteri Suuren aikana, n. 325 eaa.) pudottivat alkukirjaimen S → Indus.
Aluetta alettiin kutsua Indiaksi.
Persialais-arabialaisessa ääntämyksessä S muuttui H:ksi → Sindhu → Hindu.
Muslimivalloittajat käyttivät sanaa hindu kuvaamaan maantieteellistä aluetta ja sen asukkaita, ei uskontoa.
Brittiläinen hallinto vakiinnutti termin uskonnolliseksi luokaksi.
Lopulta myös paikalliset omaksuivat termin hallinnollisista ja käytännöllisistä syistä.
Ennen tätä aluetta kutsuttiin Bharata-varshaksi, ja moni käyttää nimeä edelleen.
Sana hindu:
ei ole teologinen käsite
ei ole alkuperäinen
ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa
Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:
mukavuussyistä
keskustelun yksinkertaistamiseksi
tai kuuntelijakunnan tason vuoksi
Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:
gaudiya-vaišnavismi
shaivismi
shaktismiSana hindu:
ei ole teologinen käsite
ei ole alkuperäinen
ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa
Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:
mukavuussyistä
keskustelun yksinkertaistamiseksi
tai kuuntelijakunnan tason vuoksi
Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:
gaudiya-vaišnavismi
shaivismi
shaktismi
advaita-vedānta
jne.
Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta. - Anonyymi00221
Anonyymi00218 kirjoitti:
Sana hindu:
ei ole teologinen käsite
ei ole alkuperäinen
ei kuvaa mitään yhtenäistä uskontoa
Se on ulkopuolisten antama nimi, jota nykyään käytetään lähinnä:
mukavuussyistä
keskustelun yksinkertaistamiseksi
tai kuuntelijakunnan tason vuoksi
Todellisuudessa on mielekkäämpää puhua täsmällisistä traditioista, kuten:
gaudiya-vaišnavismi
shaivismi
shaktismi
advaita-vedānta
jne.
Kaikki muu on käsitteellistä sumutusta."Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa. - Anonyymi00222
Anonyymi00221 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa."Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.
Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin. - Anonyymi00223
Anonyymi00222 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.
Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin."Luet itsekin vedoja"
Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.
Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä. - Anonyymi00224
Anonyymi00223 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.
Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä."Luet itsekin vedoja"
Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta. - Anonyymi00225
Anonyymi00224 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta.Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.
Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.
Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti. - Anonyymi00226
Anonyymi00225 kirjoitti:
Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.
Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.
Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.caitanya - tietoisuus perusperiaatteena, elävä tietoisuus
cetanā - tietoisuuden kokemus / havaitseva mieli
cit - puhdas tietoisuus (ātmanin luonne)
jñāna - tieto / ymmärrys (ei itse tietoisuus) - Anonyymi00227
Anonyymi00225 kirjoitti:
Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.
Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.
Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti."Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00228
Anonyymi00227 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.
Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.
Viimeksi mainitut ovat harvinaisia.
Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.
Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia. - Anonyymi00229
Anonyymi00228 kirjoitti:
Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.
Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.
Viimeksi mainitut ovat harvinaisia.
Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.
Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
- Anonyymi00230
Anonyymi00229 kirjoitti:
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.
- Anonyymi00231
Anonyymi00230 kirjoitti:
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00232
Anonyymi00231 kirjoitti:
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.
- Anonyymi00233
Anonyymi00232 kirjoitti:
Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.
Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan
- Anonyymi00234
Anonyymi00233 kirjoitti:
Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.
Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.
Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf
Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.
Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"
https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta. - Anonyymi00236
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf
Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.
Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä
Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.
Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.
Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.
Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen. - Anonyymi00237
Anonyymi00236 kirjoitti:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf
Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.
Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä
Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.
Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.
Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.
Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.
Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.
Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.
Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus. - Anonyymi00238
Anonyymi00237 kirjoitti:
https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.
Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.
Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.
Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus.Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:
https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf
Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia vastauksia ihmistilanteeseen
Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta.
Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa.
Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa.
Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta. - Anonyymi00239
Anonyymi00238 kirjoitti:
Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:
https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf
Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia vastauksia ihmistilanteeseen
Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta.
Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa.
Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa.
Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.
Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita. - Anonyymi00240
Anonyymi00239 kirjoitti:
Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.
Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita.Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio" - Anonyymi00241
Anonyymi00240 kirjoitti:
Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.
Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään. - Anonyymi00242
Anonyymi00241 kirjoitti:
uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.
Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään.Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja
Eli ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä. - Anonyymi00243
Anonyymi00242 kirjoitti:
Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja
Eli ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä.kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.
- Anonyymi00244
Anonyymi00243 kirjoitti:
kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.
Tällöin eri traditiot voidaan nähdä pikemminkin erilaisina lähestymistapoina kuin toisiaan täysin poissulkevina vaihtoehtoina.
- Anonyymi00245
Anonyymi00244 kirjoitti:
Tällöin eri traditiot voidaan nähdä pikemminkin erilaisina lähestymistapoina kuin toisiaan täysin poissulkevina vaihtoehtoina.
Ihminen ei saa lähestyä uskontoa pelkästään ulkoisten tunnusten, ryhmäidentiteetin tai kiistan kautta. Uskonnollinen elämä menettää merkityksensä, jos siitä tulee pelkkä vallankäytön väline.
- Anonyymi00246
Anonyymi00245 kirjoitti:
Ihminen ei saa lähestyä uskontoa pelkästään ulkoisten tunnusten, ryhmäidentiteetin tai kiistan kautta. Uskonnollinen elämä menettää merkityksensä, jos siitä tulee pelkkä vallankäytön väline.
Yhdessä traditiossa painotetaan Jumalan majesteettisuutta, toisessa moraalista lakia, kolmannessa henkilökohtaista rakkautta Jumalaan. Nämä erot eivät välttämättä tarkoita, että yksi olisi täysin väärä ja toinen täysin oikea, vaan että ihmiset näkevät totuuden eri näkökulmista.
- Anonyymi00247
Anonyymi00246 kirjoitti:
Yhdessä traditiossa painotetaan Jumalan majesteettisuutta, toisessa moraalista lakia, kolmannessa henkilökohtaista rakkautta Jumalaan. Nämä erot eivät välttämättä tarkoita, että yksi olisi täysin väärä ja toinen täysin oikea, vaan että ihmiset näkevät totuuden eri näkökulmista.
Opettajat varoittivat uskonnollisesta ylpeydestä. Jos ihminen ajattelee, että hänen oma traditioonsa kuuluminen tekee hänestä automaattisesti totuuden omistajan, hän voi menettää uskonnon todellisen tarkoituksen. Todellinen henkinen kehitys näkyy siinä, että ihminen oppii erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja näkemään Jumalan johdatuksen myös siellä, missä ulkoiset muodot ovat erilaisia.
- Anonyymi00248
Anonyymi00247 kirjoitti:
Opettajat varoittivat uskonnollisesta ylpeydestä. Jos ihminen ajattelee, että hänen oma traditioonsa kuuluminen tekee hänestä automaattisesti totuuden omistajan, hän voi menettää uskonnon todellisen tarkoituksen. Todellinen henkinen kehitys näkyy siinä, että ihminen oppii erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja näkemään Jumalan johdatuksen myös siellä, missä ulkoiset muodot ovat erilaisia.
dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
- Anonyymi00249
Anonyymi00248 kirjoitti:
dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.
- Anonyymi00250
Anonyymi00249 kirjoitti:
Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.
Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.
Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen. - Anonyymi00251
Anonyymi00250 kirjoitti:
Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.
Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.
- Anonyymi00253
Anonyymi00240 kirjoitti:
Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00254
Anonyymi00253 kirjoitti:
https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comKirja on koottu Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luentojen pohjalta
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki - Anonyymi00255
Anonyymi00254 kirjoitti:
Kirja on koottu Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luentojen pohjalta
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikkiHänen luentonsa on translitteroitu ja käännetty eri kielille ympäri maailmaa.
- Anonyymi00256
Anonyymi00253 kirjoitti:
https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comhttps://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Ilman liioittelua voidaan sanoa, että tämä kirja on radikaalisti muuttanut monien ja vielä useampien lukijoiden elämän.
Intian filosofian perinteitä seuraten se esittää monikerroksisen todellisuuden paradigman. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin ja karkein taso. Sen yläpuolella on hienovarainen maailma, joka on paljon monimuotoisempi, ja vielä sitäkin ylempänä, vielä rikkaampi ja monimuotoisempi, on transsendenttinen maailma.
Ja se, joka on aistinut korkeamman maailman, on kokenut sellaista autuutta, että hänen kiintymyksensä sen kalpeaan, fyysiseen heijastumaan katoaa. Eivät ainoastaan joogit ja erakkohenkilöt, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli läpäisty tästä kosmisen, rajattomuuden kokemuksesta. Meidän aikaamme asti tämän kokemuksen ovat säilyttäneet vain yksittäiset ikiaikaiset traditiot sekä valikoidut opettajat ja ajattelijat. Heihin voimme täysin oikeutetusti lukea myös Śrīla Śrīdhara Mahārājan.
Evoluution maininta tämän teoksen nimessä ei ole sattumaa. Kuitenkin evoluutioteoria saa tässä paljon laajemman tulkinnan olemassaolon periaatteena, ei vain erilaisten materiaalisten muotojen kehityksenä.
Tämä suuri 1900-luvun intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden muutos, jonka luonne on pohjimmiltaan subjektiivinen. Tarkastellessaan ja vertaillessaan erilaisia evoluutiota koskevia filosofisia oppeja Śrīdhar Mahārāj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus ja että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen maailma.
Hän johdattaa lukijan läpi tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden, nojautuen laajaan oppineisuuteen... - Anonyymi00257
Anonyymi00256 kirjoitti:
https://www.amazon.com/Subjective-Evolution-Consciousness-Sweet-Absolute/dp/1717478913
Subjective Evolution of Consciousness: The Play of the Sweet Absolute
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen absoluutin leikki
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Ilman liioittelua voidaan sanoa, että tämä kirja on radikaalisti muuttanut monien ja vielä useampien lukijoiden elämän.
Intian filosofian perinteitä seuraten se esittää monikerroksisen todellisuuden paradigman. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin ja karkein taso. Sen yläpuolella on hienovarainen maailma, joka on paljon monimuotoisempi, ja vielä sitäkin ylempänä, vielä rikkaampi ja monimuotoisempi, on transsendenttinen maailma.
Ja se, joka on aistinut korkeamman maailman, on kokenut sellaista autuutta, että hänen kiintymyksensä sen kalpeaan, fyysiseen heijastumaan katoaa. Eivät ainoastaan joogit ja erakkohenkilöt, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli läpäisty tästä kosmisen, rajattomuuden kokemuksesta. Meidän aikaamme asti tämän kokemuksen ovat säilyttäneet vain yksittäiset ikiaikaiset traditiot sekä valikoidut opettajat ja ajattelijat. Heihin voimme täysin oikeutetusti lukea myös Śrīla Śrīdhara Mahārājan.
Evoluution maininta tämän teoksen nimessä ei ole sattumaa. Kuitenkin evoluutioteoria saa tässä paljon laajemman tulkinnan olemassaolon periaatteena, ei vain erilaisten materiaalisten muotojen kehityksenä.
Tämä suuri 1900-luvun intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden muutos, jonka luonne on pohjimmiltaan subjektiivinen. Tarkastellessaan ja vertaillessaan erilaisia evoluutiota koskevia filosofisia oppeja Śrīdhar Mahārāj osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus ja että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen maailma.
Hän johdattaa lukijan läpi tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden, nojautuen laajaan oppineisuuteen...Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä. - Anonyymi00258
Anonyymi00257 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä. - Anonyymi00259
Anonyymi00258 kirjoitti:
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
Darwin loi opin elämän alkuperästä yksinkertaisimmista mikro-organismeista. Vedāntassa esitetään oppi toisenlaisesta, subjektiivisesta evoluutiosta. Darwinin teorian mukaan tietoisuus on aineen evoluution tulos. Aluksi on olemassa elottomia asioita, ja sitten kehityksen seurauksena syntyy tietoisuus. Tämä on objektien evoluutiota.
Objekti on kuitenkin suhteellinen käsite: objekti ei voi olla olemassa ilman subjektia. Subjekti on ensisijainen. Jokainen tunne ja jokainen havainto ovat vain subjektiivisia kokemuksia. Subjekti, tietoisuus, on ensisijainen. Objekti, karkeampi substanssi, syntyy hienovaraisemmasta substanssista, tietoisuudesta.
Kun Kṛṣṇa Mahā-Viṣṇun muodossa saa energiansa toimimaan, aine alkaa liikkua ja luoda (mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ sūyate sa-carācaram). Sen ensimmäinen tuotos on kokonaisvaltainen ego. Tämän jälkeen tästä kokonaisvaltaisesta egosta syntyy vähitellen lukemattomia yksilöllisiä egoja. Kokemus tästä maailmasta syntyy egosta.
Kun ego on vuorovaikutuksessa tietämättömyyden guṇan kanssa, ilmestyy muoto. Kun se koskettaa hyvyyden guṇaa, ilmestyvät aurinko ja valo. Ego yhdessä aineellisen luonnon kolmen guṇan kanssa synnyttää aistien kohteet, yksittäiset aistit sekä itse aistihavainnon kyvyn. Hienovaraisesta substanssista syntyvät karkeat muodot.
Darwinin henki
Näin evoluutio tapahtuu Vedāntan mukaan. Darwinin teorian mukaan taas karkea substanssi synnyttää hienovaraisen. Nykyaikainen tiede ylistää Darwinin oppia, jonka mukaan tietoisuus syntyy kivistä. Maailma on kumartunut Darwinin auktoriteetin edessä.
Vaikka ihmiset ulkoisesti torjuvat ja pilkkaavat tätä teoriaa, sen henki on tunkeutunut syvälle heidän ajatteluunsa. Siksi heidän on hyvin vaikea ymmärtää, että tietoisuus on arvoltaan paljon korkeampi kuin kivet. Tietoisuus voi helposti luoda kivisen esineen, mutta kivi ei kykene luomaan tietoisuutta.
Korkeampi periaate voi synnyttää alemman, mutta kuinka alemmasta voisi syntyä korkeampi? Tätä on hyvin vaikea selittää. - Anonyymi00260
Anonyymi00259 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
Darwin loi opin elämän alkuperästä yksinkertaisimmista mikro-organismeista. Vedāntassa esitetään oppi toisenlaisesta, subjektiivisesta evoluutiosta. Darwinin teorian mukaan tietoisuus on aineen evoluution tulos. Aluksi on olemassa elottomia asioita, ja sitten kehityksen seurauksena syntyy tietoisuus. Tämä on objektien evoluutiota.
Objekti on kuitenkin suhteellinen käsite: objekti ei voi olla olemassa ilman subjektia. Subjekti on ensisijainen. Jokainen tunne ja jokainen havainto ovat vain subjektiivisia kokemuksia. Subjekti, tietoisuus, on ensisijainen. Objekti, karkeampi substanssi, syntyy hienovaraisemmasta substanssista, tietoisuudesta.
Kun Kṛṣṇa Mahā-Viṣṇun muodossa saa energiansa toimimaan, aine alkaa liikkua ja luoda (mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ sūyate sa-carācaram). Sen ensimmäinen tuotos on kokonaisvaltainen ego. Tämän jälkeen tästä kokonaisvaltaisesta egosta syntyy vähitellen lukemattomia yksilöllisiä egoja. Kokemus tästä maailmasta syntyy egosta.
Kun ego on vuorovaikutuksessa tietämättömyyden guṇan kanssa, ilmestyy muoto. Kun se koskettaa hyvyyden guṇaa, ilmestyvät aurinko ja valo. Ego yhdessä aineellisen luonnon kolmen guṇan kanssa synnyttää aistien kohteet, yksittäiset aistit sekä itse aistihavainnon kyvyn. Hienovaraisesta substanssista syntyvät karkeat muodot.
Darwinin henki
Näin evoluutio tapahtuu Vedāntan mukaan. Darwinin teorian mukaan taas karkea substanssi synnyttää hienovaraisen. Nykyaikainen tiede ylistää Darwinin oppia, jonka mukaan tietoisuus syntyy kivistä. Maailma on kumartunut Darwinin auktoriteetin edessä.
Vaikka ihmiset ulkoisesti torjuvat ja pilkkaavat tätä teoriaa, sen henki on tunkeutunut syvälle heidän ajatteluunsa. Siksi heidän on hyvin vaikea ymmärtää, että tietoisuus on arvoltaan paljon korkeampi kuin kivet. Tietoisuus voi helposti luoda kivisen esineen, mutta kivi ei kykene luomaan tietoisuutta.
Korkeampi periaate voi synnyttää alemman, mutta kuinka alemmasta voisi syntyä korkeampi? Tätä on hyvin vaikea selittää.Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
## Darwinin henki
Näin evoluutio tapahtuu Vedāntan mukaan. Darwinin teorian mukaan karkea substanssi kuitenkin synnyttää hienovaraisen. Nykyaikainen tiede ylistää Darwinin oppia, jonka mukaan tietoisuus syntyy kivistä. Maailma on kumartunut Darwinin auktoriteetin edessä. Vaikka ihmiset ulkoisesti torjuvat ja pilkkaavat tätä teoriaa, sen henki on tunkeutunut syvälle heidän ajatteluunsa. Siksi heidän on hyvin vaikea ymmärtää, että tietoisuus on arvoltaan paljon korkeampi kuin kivet. Tietoisuus voi vaivatta luoda kivisen esineen, mutta kivi ei kykene luomaan tietoisuutta. Korkeampi periaate voi synnyttää alemman, mutta kuinka alemmasta voisi syntyä korkeampi? Tätä on hyvin vaikea selittää.
## Infuusioeläinten lapset
Materialistit uskovat, että hienovarainen substanssi syntyy karkeasta. He kääntävät kaiken päälaelleen. Meidän Isämme on Jumala, eivät alkeelliset eliöt. Heidän teoriansa mukaan todelliset vanhempamme ovat kuitenkin infuusioeläimet. Ihmiset ovat infuusioeläinten lapsia. Mitä mieltä olette siitä?
Materialistien käsityksen mukaan elämä kehittyy alhaalta ylöspäin: aineesta kohti korkeampia olemassaolon tasoja. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kehitys tapahtuu ylhäältä alaspäin. Tästä puhutaan Bhagavad-gītān (15.1) jakeessa:
**ūrdhva-mūlam adhaḥ-śākham**
**aśvatthaṁ prāhur avyayam**
**chandāṁsi yasya parṇāni**
**yas taṁ veda sa veda-vit**
*"Sanotaan, että aineellisen maailman banyanpuulla on juuret ylhäällä ja oksat alhaalla, ja sen lehdet ovat Vedojen hymnejä. Se, joka tuntee tämän puun ja sen alkuperän, tuntee todella Vedat."* - Anonyymi00261
Anonyymi00260 kirjoitti:
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
## Darwinin henki
Näin evoluutio tapahtuu Vedāntan mukaan. Darwinin teorian mukaan karkea substanssi kuitenkin synnyttää hienovaraisen. Nykyaikainen tiede ylistää Darwinin oppia, jonka mukaan tietoisuus syntyy kivistä. Maailma on kumartunut Darwinin auktoriteetin edessä. Vaikka ihmiset ulkoisesti torjuvat ja pilkkaavat tätä teoriaa, sen henki on tunkeutunut syvälle heidän ajatteluunsa. Siksi heidän on hyvin vaikea ymmärtää, että tietoisuus on arvoltaan paljon korkeampi kuin kivet. Tietoisuus voi vaivatta luoda kivisen esineen, mutta kivi ei kykene luomaan tietoisuutta. Korkeampi periaate voi synnyttää alemman, mutta kuinka alemmasta voisi syntyä korkeampi? Tätä on hyvin vaikea selittää.
## Infuusioeläinten lapset
Materialistit uskovat, että hienovarainen substanssi syntyy karkeasta. He kääntävät kaiken päälaelleen. Meidän Isämme on Jumala, eivät alkeelliset eliöt. Heidän teoriansa mukaan todelliset vanhempamme ovat kuitenkin infuusioeläimet. Ihmiset ovat infuusioeläinten lapsia. Mitä mieltä olette siitä?
Materialistien käsityksen mukaan elämä kehittyy alhaalta ylöspäin: aineesta kohti korkeampia olemassaolon tasoja. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kehitys tapahtuu ylhäältä alaspäin. Tästä puhutaan Bhagavad-gītān (15.1) jakeessa:
**ūrdhva-mūlam adhaḥ-śākham**
**aśvatthaṁ prāhur avyayam**
**chandāṁsi yasya parṇāni**
**yas taṁ veda sa veda-vit**
*"Sanotaan, että aineellisen maailman banyanpuulla on juuret ylhäällä ja oksat alhaalla, ja sen lehdet ovat Vedojen hymnejä. Se, joka tuntee tämän puun ja sen alkuperän, tuntee todella Vedat."*Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
Tästä puhutaan Bhagavad-gītān (15.1) jakeessa:
**ūrdhva-mūlam adhaḥ-śākham**
**aśvatthaṁ prāhur avyayam**
**chandāṁsi yasya parṇāni**
**yas taṁ veda sa veda-vit**
*"Aineellisen maailman puun juuret ulottuvat ylöspäin ja sen oksat alaspäin. Sen lehdet ovat Vedojen hymnejä. Se, joka tuntee tämän puun ja sen alkuperän, tuntee todella Vedat."*
Aine ei voi synnyttää sieluja. Sielu sen sijaan voi synnyttää aineen, sillä aine ei ole muuta kuin sielun tietoisuudessa oleva idea. Se on eräänlainen ihottuma. Aineellinen maailma muistuttaa ihottumaa terveessä kehossa. Näin Vedānta opettaa.
Jos kivi voisi synnyttää sielun, se olisi epäilemättä kaikkein suurin ihme. On kuitenkin paljon yksinkertaisempaa ja järkevämpää olettaa, että ajatus kivestä ilmenee sielussa. Sielulla on lukemattomia käsityksiä, ja yksi niistä on käsitys kivestä. Käsitykset kuuluvat tietoisuuden alueeseen.
Ajatus siitä, että kivi kykenisi synnyttämään sielun, on kuitenkin naurettava, mieletön ja terveen järjen vastainen. Berkeley sanoi, että maailma on mielen sisällä eikä mieli maailman sisällä.
Hylättyämme totuuden olemme joutuneet harhan maailmaan. On mahdotonta määrittää, milloin ja miten tämä tapahtui. Juuri tämä poikkeaminen totuudesta on kuitenkin johtanut meidät aineen piiriin. - Anonyymi00262
Anonyymi00261 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
Tästä puhutaan Bhagavad-gītān (15.1) jakeessa:
**ūrdhva-mūlam adhaḥ-śākham**
**aśvatthaṁ prāhur avyayam**
**chandāṁsi yasya parṇāni**
**yas taṁ veda sa veda-vit**
*"Aineellisen maailman puun juuret ulottuvat ylöspäin ja sen oksat alaspäin. Sen lehdet ovat Vedojen hymnejä. Se, joka tuntee tämän puun ja sen alkuperän, tuntee todella Vedat."*
Aine ei voi synnyttää sieluja. Sielu sen sijaan voi synnyttää aineen, sillä aine ei ole muuta kuin sielun tietoisuudessa oleva idea. Se on eräänlainen ihottuma. Aineellinen maailma muistuttaa ihottumaa terveessä kehossa. Näin Vedānta opettaa.
Jos kivi voisi synnyttää sielun, se olisi epäilemättä kaikkein suurin ihme. On kuitenkin paljon yksinkertaisempaa ja järkevämpää olettaa, että ajatus kivestä ilmenee sielussa. Sielulla on lukemattomia käsityksiä, ja yksi niistä on käsitys kivestä. Käsitykset kuuluvat tietoisuuden alueeseen.
Ajatus siitä, että kivi kykenisi synnyttämään sielun, on kuitenkin naurettava, mieletön ja terveen järjen vastainen. Berkeley sanoi, että maailma on mielen sisällä eikä mieli maailman sisällä.
Hylättyämme totuuden olemme joutuneet harhan maailmaan. On mahdotonta määrittää, milloin ja miten tämä tapahtui. Juuri tämä poikkeaminen totuudesta on kuitenkin johtanut meidät aineen piiriin.Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
Näin ollen kaikki saa alkunsa tietoisuudesta. Tietoisuus on ikuinen, kun taas tämä maailma on katoavainen. Se on olemassa vain lyhyen aikaa. Lyhytikäinen kivi ei voi synnyttää ikuista tietoisuutta.
Puhdas tietoisuus on ikuinen subjekti ... Se ei ole mikään esine, vaan kaiken lähde. Eetteri synnyttää tulen ja maan, mutta maa ei voi synnyttää eetteriä. Hienovaraisella periaatteella on suurempi luova voima kuin karkealla. Karkea substanssi on toissijainen. Ensisijainen on sielu, ātmā. Kaiken alkuperä on tietoisuus.
Vain tietoinen olento asettaa päämääriä ja tekee suunnitelmia. Sielulla on kyky asettaa tavoitteita ja toteuttaa ne, mutta kivellä ei voi olla suunnitelmaa eikä päämäärää, sillä se on eloton olemus. Kaikki maailmassa tapahtuu järjestelmällisesti, tiettyjen lakien mukaisesti, ei sattumanvaraisesti eikä kaoottisesti.
Elottomalla objektilla ei ole vapautta, luovaa voimaa, tahtoa eikä älyä. Siksi se ei voi olla kaiken alkuperäinen syy. Tällaisena syynä voidaan pitää ainoastaan periaatetta, jonka ominaisuudet ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tämä on loogisempi johtopäätös.
Ja tieteen tulisi ymmärtää tämä. Siksi jotkut ajattelijat katsovat, että tieteen tulisi vähitellen lähentyä filosofiaa. - Anonyymi00263
Anonyymi00262 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
Näin ollen kaikki saa alkunsa tietoisuudesta. Tietoisuus on ikuinen, kun taas tämä maailma on katoavainen. Se on olemassa vain lyhyen aikaa. Lyhytikäinen kivi ei voi synnyttää ikuista tietoisuutta.
Puhdas tietoisuus on ikuinen subjekti ... Se ei ole mikään esine, vaan kaiken lähde. Eetteri synnyttää tulen ja maan, mutta maa ei voi synnyttää eetteriä. Hienovaraisella periaatteella on suurempi luova voima kuin karkealla. Karkea substanssi on toissijainen. Ensisijainen on sielu, ātmā. Kaiken alkuperä on tietoisuus.
Vain tietoinen olento asettaa päämääriä ja tekee suunnitelmia. Sielulla on kyky asettaa tavoitteita ja toteuttaa ne, mutta kivellä ei voi olla suunnitelmaa eikä päämäärää, sillä se on eloton olemus. Kaikki maailmassa tapahtuu järjestelmällisesti, tiettyjen lakien mukaisesti, ei sattumanvaraisesti eikä kaoottisesti.
Elottomalla objektilla ei ole vapautta, luovaa voimaa, tahtoa eikä älyä. Siksi se ei voi olla kaiken alkuperäinen syy. Tällaisena syynä voidaan pitää ainoastaan periaatetta, jonka ominaisuudet ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tämä on loogisempi johtopäätös.
Ja tieteen tulisi ymmärtää tämä. Siksi jotkut ajattelijat katsovat, että tieteen tulisi vähitellen lähentyä filosofiaa.Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
## Karman bumerangi
Aineellinen tiede vain lisää katoavaisen maailman mahdollisuuksia. Hyödyntämisen ja hyväksikäytön lisääntyminen ei kuitenkaan auta meitä. Tiede ainoastaan lainaa ja ikään kuin kiristää energiaa luonnolta.
Newtonin mukaan: *"Jokaisella vaikutuksella on yhtä suuri ja vastakkainen vastavaikutus."* Meidän tulisi tiedostaa tämä. Kaikki saavutuksemme tässä maailmassa ovat lopulta arvottomia: bumerangin tavoin ne palaavat takaisin ja tuhoavat meidät. Siksi tieteellistä edistystä ei voida kutsua todelliseksi edistykseksi. Se on ”edistystä” väärään suuntaan.
Todellisuudessa jokaisen ihmisen ensimmäinen velvollisuus on oppia tuntemaan itsensä. Se on tärkeintä, ja siitä on aloitettava.
Upaniṣadeissa sanotaan:
**asato mā sad gamaya**
**tamaso mā jyotir gamaya**
**mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya**
*"Johdata minut epätodesta todellisuuteen. Johdata minut pimeydestä valoon. Johdata minut kuolemasta kuolemattomuuteen."*
Etsintämme tulee kulkea kolmessa suunnassa: meidän on pyrittävä ymmärtämään, kuinka pelastaa itsemme ja ympäröivä maailma; kuinka siirtyä pimeydestä valoon; ja kuinka vapautua kaikista huolista sekä maistaa todellisen elämän nektaria — elämän, joka on ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta.
**sat-cid-ānandam, satyaṁ, śivam, sundaram** —
ikuinen olemassaolo, tietoisuus ja autuus; totuus, korkein hyvä ja kauneus. - Anonyymi00264
Anonyymi00263 kirjoitti:
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
## Karman bumerangi
Aineellinen tiede vain lisää katoavaisen maailman mahdollisuuksia. Hyödyntämisen ja hyväksikäytön lisääntyminen ei kuitenkaan auta meitä. Tiede ainoastaan lainaa ja ikään kuin kiristää energiaa luonnolta.
Newtonin mukaan: *"Jokaisella vaikutuksella on yhtä suuri ja vastakkainen vastavaikutus."* Meidän tulisi tiedostaa tämä. Kaikki saavutuksemme tässä maailmassa ovat lopulta arvottomia: bumerangin tavoin ne palaavat takaisin ja tuhoavat meidät. Siksi tieteellistä edistystä ei voida kutsua todelliseksi edistykseksi. Se on ”edistystä” väärään suuntaan.
Todellisuudessa jokaisen ihmisen ensimmäinen velvollisuus on oppia tuntemaan itsensä. Se on tärkeintä, ja siitä on aloitettava.
Upaniṣadeissa sanotaan:
**asato mā sad gamaya**
**tamaso mā jyotir gamaya**
**mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya**
*"Johdata minut epätodesta todellisuuteen. Johdata minut pimeydestä valoon. Johdata minut kuolemasta kuolemattomuuteen."*
Etsintämme tulee kulkea kolmessa suunnassa: meidän on pyrittävä ymmärtämään, kuinka pelastaa itsemme ja ympäröivä maailma; kuinka siirtyä pimeydestä valoon; ja kuinka vapautua kaikista huolista sekä maistaa todellisen elämän nektaria — elämän, joka on ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta.
**sat-cid-ānandam, satyaṁ, śivam, sundaram** —
ikuinen olemassaolo, tietoisuus ja autuus; totuus, korkein hyvä ja kauneus...
...
...
Meidän tulee antaa ihmisille puhdasta ja aitoa henkistä tietoa. Meidän on itse tutkittava tätä tietoa ja autettava myös muita osallisiksi siitä. Meidän tulee karkottaa pimeys ja paljastaa valon lähde, kitkeä kärsimykset ja luoda pysyvä rauha.
Todellinen tiede ei pyri laajentamaan hyväksikäytön aluetta, sillä se tietää hyvin, mihin sellainen johtaa. Hyväksikäyttäessämme muita joudumme ennemmin tai myöhemmin itse sen seurauksien kohteeksi.
... - Anonyymi00265
Anonyymi00264 kirjoitti:
..
...
...
Meidän tulee antaa ihmisille puhdasta ja aitoa henkistä tietoa. Meidän on itse tutkittava tätä tietoa ja autettava myös muita osallisiksi siitä. Meidän tulee karkottaa pimeys ja paljastaa valon lähde, kitkeä kärsimykset ja luoda pysyvä rauha.
Todellinen tiede ei pyri laajentamaan hyväksikäytön aluetta, sillä se tietää hyvin, mihin sellainen johtaa. Hyväksikäyttäessämme muita joudumme ennemmin tai myöhemmin itse sen seurauksien kohteeksi.
...Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
## Kuolemaa tuottavat säteet
Mitä eroa on atomipommilla ja neutronipommilla?
Neutronipommi synnyttää tappavaa säteilyä: se surmaa ihmiset, mutta ei tuhoa rakennuksia. Ihmiset kuolevat, mutta talot ja muut rakennelmat jäävät vahingoittumattomiksi. Sängyt ja muu irtaimisto säilyvät täysin ennallaan, mutta kaikkialla ympärillä on vain kuolleita kehoja.
Kaikki tämä jää voittajien haltuun. Heidän tarvitsee vain poistaa ruumiit ja asettua taloihin asumaan — mitään ei tarvitse rakentaa uudelleen. Tällaisia ovat heidän salaiset suunnitelmansa. Sellaisia ovat teot ja niiden seuraukset hyväksikäytön maailmassa.
...
...
Ihmiset käyttävät luontoa hyväkseen saavuttaakseen näennäistä hyvinvointia, mutta samalla he velkaantuvat luonnolle, ja tuo velka on maksettava täysimääräisesti takaisin. Vaikka he eivät uskoisi siihen, luonnon lait toimivat riippumatta heidän uskostaan. Heidät pakotetaan maksamaan velkansa. Luonto ei anna sitä anteeksi.
Luonto pitää tarkkaa kirjanpitoa kuin tietokone. Nykyaikainen sivilisaatio on vastasivilisaatio. Kaikki siinä on harhaa, ulkokultaisuutta ja sielun pettämistä.
Meidän periaatteemme on toinen: **elä yksinkertaisesti ja ajattele ylevästi.**
On pyrittävä saamaan mahdollisimman suuri hyöty epäedullisesta kaupasta. Olemme joutuneet tähän maailmaan, ja nyt meidän tulee käyttää aikamme ja voimamme siten, että vähennämme hyväksikäyttöä mahdollisimman paljon ja poistumme tästä mahdottomasta maailmasta. - Anonyymi00266
Anonyymi00262 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Kolmas luku
Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
...
...
...
Näin ollen kaikki saa alkunsa tietoisuudesta. Tietoisuus on ikuinen, kun taas tämä maailma on katoavainen. Se on olemassa vain lyhyen aikaa. Lyhytikäinen kivi ei voi synnyttää ikuista tietoisuutta.
Puhdas tietoisuus on ikuinen subjekti ... Se ei ole mikään esine, vaan kaiken lähde. Eetteri synnyttää tulen ja maan, mutta maa ei voi synnyttää eetteriä. Hienovaraisella periaatteella on suurempi luova voima kuin karkealla. Karkea substanssi on toissijainen. Ensisijainen on sielu, ātmā. Kaiken alkuperä on tietoisuus.
Vain tietoinen olento asettaa päämääriä ja tekee suunnitelmia. Sielulla on kyky asettaa tavoitteita ja toteuttaa ne, mutta kivellä ei voi olla suunnitelmaa eikä päämäärää, sillä se on eloton olemus. Kaikki maailmassa tapahtuu järjestelmällisesti, tiettyjen lakien mukaisesti, ei sattumanvaraisesti eikä kaoottisesti.
Elottomalla objektilla ei ole vapautta, luovaa voimaa, tahtoa eikä älyä. Siksi se ei voi olla kaiken alkuperäinen syy. Tällaisena syynä voidaan pitää ainoastaan periaatetta, jonka ominaisuudet ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Tämä on loogisempi johtopäätös.
Ja tieteen tulisi ymmärtää tämä. Siksi jotkut ajattelijat katsovat, että tieteen tulisi vähitellen lähentyä filosofiaa.Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
- Anonyymi00267
Anonyymi00266 kirjoitti:
Tässä luvussa esitetään osa keskustelusta, jonka kävivät Śrīla Śrīdhara Mahārāja ja neurofysiologi tohtori Daniel Murphy.
Jännää!
- Anonyymi00252
P@skaa tämä elämä
- Anonyymi00268
Ei auta hinduilut
- Anonyymi00269
Anonyymi00268 kirjoitti:
Ei auta hinduilut
Siiloibhan voit ihan hyvin poistua täältä! Vai pitääkö saatana sinuatäälläväkisin, ettet pysty poistumaan vihaamaltasi palstalta?
- Anonyymi00270
Anonyymi00269 kirjoitti:
Siiloibhan voit ihan hyvin poistua täältä! Vai pitääkö saatana sinuatäälläväkisin, ettet pysty poistumaan vihaamaltasi palstalta?
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua! - Anonyymi00271
Anonyymi00270 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua. - Anonyymi00272
Anonyymi00271 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua.Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.
- Anonyymi00273
Anonyymi00272 kirjoitti:
Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Ihmisen perimmäinen ongelma ole Jumalan viha eikä pelastus tarkoita ensisijaisesti vapautumista jumalallisesta rangaistuksesta. Jumala (Bhagavān) ei ole kosminen tuomari, joka etsii syitä tuomita sieluja, vaan äärettömän myötätuntoinen, kaikkitietävä ja kaikkia rakastava persoonallinen Jumala, jonka olemus on ikuinen olemassaolo, tieto ja autuus (sat-cit-ānanda). Jumala ei koskaan lakkaa rakastamasta yhtäkään jīvaa (jīva), sillä jokainen jīva on Hänen ikuinen energiansa (taṭasthā-śakti) ja luonnostaan Häneen liittyvä. - Anonyymi00274
Anonyymi00273 kirjoitti:
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Ihmisen perimmäinen ongelma ole Jumalan viha eikä pelastus tarkoita ensisijaisesti vapautumista jumalallisesta rangaistuksesta. Jumala (Bhagavān) ei ole kosminen tuomari, joka etsii syitä tuomita sieluja, vaan äärettömän myötätuntoinen, kaikkitietävä ja kaikkia rakastava persoonallinen Jumala, jonka olemus on ikuinen olemassaolo, tieto ja autuus (sat-cit-ānanda). Jumala ei koskaan lakkaa rakastamasta yhtäkään jīvaa (jīva), sillä jokainen jīva on Hänen ikuinen energiansa (taṭasthā-śakti) ja luonnostaan Häneen liittyvä.Vaikka kärsimyksen juurisyy on tietämättömyys, mutta lisämme tähän vielä syvemmän tason: tietämättömyys on oire, kun taas alkuperäinen ongelma on rakastavan suhteen unohtuminen Jumalaan. Jīva ei kärsi siksi, että Jumala rankaisisi sitä, vaan siksi, että se yrittää elää erillään omasta ikuisesta keskuksestaan. Tämä muistuttaa oksaa, joka on irtautunut puusta. Oksa ei kuivu siksi, että puu vihaisi sitä, vaan siksi, että yhteys elämän lähteeseen on katkennut.
- Anonyymi00275
Anonyymi00274 kirjoitti:
Vaikka kärsimyksen juurisyy on tietämättömyys, mutta lisämme tähän vielä syvemmän tason: tietämättömyys on oire, kun taas alkuperäinen ongelma on rakastavan suhteen unohtuminen Jumalaan. Jīva ei kärsi siksi, että Jumala rankaisisi sitä, vaan siksi, että se yrittää elää erillään omasta ikuisesta keskuksestaan. Tämä muistuttaa oksaa, joka on irtautunut puusta. Oksa ei kuivu siksi, että puu vihaisi sitä, vaan siksi, että yhteys elämän lähteeseen on katkennut.
Silti vapautuminen (joita on viisi erilaista) ei ole pelkästään tietoisuuden heräämistä. Herääminen on välttämätön osa prosessia, mutta lopullinen päämäärä ei ole vain tietää jotakin itsestään. Vapautumisen korkein muoto on rakkauden herääminen Jumalaa kohtaan (prema-bhakti). Pelkkä ymmärrys "en ole keho" ei vielä täytä sielun syvintä tarvetta. Jīva ei ole ainoastaan tietoinen olento; se on rakastava olento. Sen vuoksi täydellinen vapautuminen ei ole vain väärän identiteetin poistumista vaan alkuperäisen rakastavan suhteen palautumista Jumalaan.
- Anonyymi00276
Anonyymi00275 kirjoitti:
Silti vapautuminen (joita on viisi erilaista) ei ole pelkästään tietoisuuden heräämistä. Herääminen on välttämätön osa prosessia, mutta lopullinen päämäärä ei ole vain tietää jotakin itsestään. Vapautumisen korkein muoto on rakkauden herääminen Jumalaa kohtaan (prema-bhakti). Pelkkä ymmärrys "en ole keho" ei vielä täytä sielun syvintä tarvetta. Jīva ei ole ainoastaan tietoinen olento; se on rakastava olento. Sen vuoksi täydellinen vapautuminen ei ole vain väärän identiteetin poistumista vaan alkuperäisen rakastavan suhteen palautumista Jumalaan.
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Herääminen on polun alku
Pelastus ei tarkoita vapautumista jonkun toisen, esimerkiksi jumalan, vihasta. Se ei ole rangaistus tai tuomio, jolta pitäisi paeta. Kyse on vapautumisesta väärästä identiteetistä, karmallisesta sidonnaisuudesta ja tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme.
Me ihmiset usein luulemme, että olemme se, mikä muuttuu: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun rakennamme identiteettimme niiden varaan, altistumme väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki tämä muuttuu jatkuvasti. Tämä väärä samastuminen on juurisyy kärsimykselle, ei mikään ulkoinen voima tai ikuinen rangaistus. - Anonyymi00277
Anonyymi00276 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Herääminen on polun alku
Pelastus ei tarkoita vapautumista jonkun toisen, esimerkiksi jumalan, vihasta. Se ei ole rangaistus tai tuomio, jolta pitäisi paeta. Kyse on vapautumisesta väärästä identiteetistä, karmallisesta sidonnaisuudesta ja tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme.
Me ihmiset usein luulemme, että olemme se, mikä muuttuu: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun rakennamme identiteettimme niiden varaan, altistumme väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki tämä muuttuu jatkuvasti. Tämä väärä samastuminen on juurisyy kärsimykselle, ei mikään ulkoinen voima tai ikuinen rangaistus.Ei ole jumalan mielivaltaista tuomiota. On vain tietämättömyys, joka synnyttää kärsimyksen kiertokulun. Kun tämä tietämättömyys poistuu, myös kärsimyksen perusta poistuu. Pelastus ei ole juridinen teko – ei syyllinen, joka armahdetaan – vaan ontologinen oivallus: tietämätön herää ja ymmärtää, mikä hän todella on.
- Anonyymi00278
Anonyymi00277 kirjoitti:
Ei ole jumalan mielivaltaista tuomiota. On vain tietämättömyys, joka synnyttää kärsimyksen kiertokulun. Kun tämä tietämättömyys poistuu, myös kärsimyksen perusta poistuu. Pelastus ei ole juridinen teko – ei syyllinen, joka armahdetaan – vaan ontologinen oivallus: tietämätön herää ja ymmärtää, mikä hän todella on.
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Taas tyrkytetään pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.
Samsara – syntymän ja kuoleman, toiveiden ja menetyksen kiertokulku – ei ole paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa pyrkimystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Ei ole mitään ulkoista, josta pitäisi pelastua. On vain väärä käsitys, josta herätään. Väärä identiteetti murtuu, ja kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minua, ei enää vaikuta samalla tavalla, kun en enää pidä itseäni rajallisena ja hauraana.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Tehtävämme on herätä tähän tietämättömyyden unesta. - Anonyymi00279
Anonyymi00278 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Taas tyrkytetään pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.
Samsara – syntymän ja kuoleman, toiveiden ja menetyksen kiertokulku – ei ole paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa pyrkimystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Ei ole mitään ulkoista, josta pitäisi pelastua. On vain väärä käsitys, josta herätään. Väärä identiteetti murtuu, ja kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minua, ei enää vaikuta samalla tavalla, kun en enää pidä itseäni rajallisena ja hauraana.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Tehtävämme on herätä tähän tietämättömyyden unesta."Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Taas tyrkytetään pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.
Kun heräämme, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sido samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu – ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus – seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen, herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa tehtävä. Siinä mielessä herääminen on polun alku, ei loppu. Kun ymmärrämme itsemme oikein, syntyy luonnollinen yhteys kaikkeen – ei pelkkä tietoisuus, vaan syvempi, sisäinen eheys ja rauha. - Anonyymi00280
Anonyymi00279 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua!
Taas tyrkytetään pelastusta, vaikka ei ole mitään, mistä pelastua.
Kun heräämme, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sido samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu – ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus – seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen, herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa tehtävä. Siinä mielessä herääminen on polun alku, ei loppu. Kun ymmärrämme itsemme oikein, syntyy luonnollinen yhteys kaikkeen – ei pelkkä tietoisuus, vaan syvempi, sisäinen eheys ja rauha.Hindupalsta ei ole kristillista propagandaa varten.
Hindut puolestaan eivät ole kiinnostuneita muiden ihmisten uskomuksista. - Anonyymi00281
Anonyymi00280 kirjoitti:
Hindupalsta ei ole kristillista propagandaa varten.
Hindut puolestaan eivät ole kiinnostuneita muiden ihmisten uskomuksista.Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
- Anonyymi00282
Anonyymi00281 kirjoitti:
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
Jumala itse sanoo.
Hylkää kaikki uskonnot! - Anonyymi00285
https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Jumala itse sanoo.
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00286
Anonyymi00285 kirjoitti:
https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Jumala itse sanoo.
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comhttps://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista. - Anonyymi00287
Anonyymi00286 kirjoitti:
https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista.https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista.
------------------------
Śrīla Govinda Mahārājin kommentaari
(katkelma julkaistavaksi valmisteilla olevasta kirjasta «Āmnāya-tattva»)
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
Śrīla Govinda Mahārāj: Kyllä. Kaikki uskonnot ovat todellisuudessa yhtä: jīva-sielut eivät voi olla tuntematta vetovoimaa omaa Jumalaansa kohtaan, joka on kuin kaikkea puoleensa vetävä magneetti. Kaikkien tässä maailmassa harjoitettujen uskontojen tarkoitus on antaa jīva-sieluille mahdollisuus ymmärtää, mikä on heidän varsinainen uskontonsa, heidän luonnollinen uskontonsa ... - Anonyymi00288
Anonyymi00287 kirjoitti:
https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista.
------------------------
Śrīla Govinda Mahārājin kommentaari
(katkelma julkaistavaksi valmisteilla olevasta kirjasta «Āmnāya-tattva»)
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
Śrīla Govinda Mahārāj: Kyllä. Kaikki uskonnot ovat todellisuudessa yhtä: jīva-sielut eivät voi olla tuntematta vetovoimaa omaa Jumalaansa kohtaan, joka on kuin kaikkea puoleensa vetävä magneetti. Kaikkien tässä maailmassa harjoitettujen uskontojen tarkoitus on antaa jīva-sieluille mahdollisuus ymmärtää, mikä on heidän varsinainen uskontonsa, heidän luonnollinen uskontonsa ...https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista.
------------------------
Śrīla Govinda Mahārājin kommentaari
(katkelma julkaistavaksi valmisteilla olevasta kirjasta «Āmnāya-tattva»)
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
....
...
Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, jotka ovat harhan tilassa. Kaikki jīva-sielut voivat ajatella, tuntea ja haluta. Kun kykymme tietoisuuteen tulee puhtaaksi ja transsendentaaliseksi, me koemme spontaanisti vetovoimaa Jumalan jumalallista muotoa kohtaan ja innostumme palvelemaan Häntä. Tämä on kaikkien jīva-sielujen todellinen ja korkein uskonto. Tätä ikuista henkistä uskontoa muistuttaen Krishna sanoi Arjunalle:
... - Anonyymi00289
Anonyymi00288 kirjoitti:
https://gaudiyadarshan.com/posts/abandon-all-religions/
Hylkää kaikki uskonnot!
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-----------------------
Seuraavaksi: erittäin erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelmia eri paikoista.
------------------------
Śrīla Govinda Mahārājin kommentaari
(katkelma julkaistavaksi valmisteilla olevasta kirjasta «Āmnāya-tattva»)
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
....
...
Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, jotka ovat harhan tilassa. Kaikki jīva-sielut voivat ajatella, tuntea ja haluta. Kun kykymme tietoisuuteen tulee puhtaaksi ja transsendentaaliseksi, me koemme spontaanisti vetovoimaa Jumalan jumalallista muotoa kohtaan ja innostumme palvelemaan Häntä. Tämä on kaikkien jīva-sielujen todellinen ja korkein uskonto. Tätä ikuista henkistä uskontoa muistuttaen Krishna sanoi Arjunalle:
...Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, jotka ovat harhan tilassa. Kaikki jīva-sielut voivat ajatella, tuntea ja haluta
- Anonyymi00290
Anonyymi00289 kirjoitti:
Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, jotka ovat harhan tilassa. Kaikki jīva-sielut voivat ajatella, tuntea ja haluta
sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
Luovu kaikista dharmoista ja turvaudu yksinomaan Minuun. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä pelkää mitään. - Anonyymi00291
Anonyymi00290 kirjoitti:
sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
Luovu kaikista dharmoista ja turvaudu yksinomaan Minuun. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä pelkää mitään....
...
...
Minä pidän huolen sinusta ja kaikista muista. Olkoon toimintasi millaista tahansa — uskonnollista tai jumalatonta, hyvää tai pahaa — Minä huolehdin sen hedelmistä. Minä annan tämän lupauksen. Sinun ei tarvitse pelätä. Annan tämän neuvon, koska olet Minulle hyvin rakas. Minä olen ainoa persoona, joka voi antaa sinulle kaiken....
... - Anonyymi00292
Anonyymi00291 kirjoitti:
...
...
...
Minä pidän huolen sinusta ja kaikista muista. Olkoon toimintasi millaista tahansa — uskonnollista tai jumalatonta, hyvää tai pahaa — Minä huolehdin sen hedelmistä. Minä annan tämän lupauksen. Sinun ei tarvitse pelätä. Annan tämän neuvon, koska olet Minulle hyvin rakas. Minä olen ainoa persoona, joka voi antaa sinulle kaiken....
...Olkoon toimintasi millaista tahansa — uskonnollista tai jumalatonta, hyvää tai pahaa...
... - Anonyymi00295
Hylkää kaikki uskonnot!
- Anonyymi00296
Anonyymi00295 kirjoitti:
Hylkää kaikki uskonnot!
Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, j
- Anonyymi00297
Anonyymi00296 kirjoitti:
Näin ollen emme todellisuudessa ole hinduja, kristittyjä emmekä muiden uskontokuntien seuraajia. Olemme jīva-sieluja, j
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.
- Anonyymi00298
Anonyymi00297 kirjoitti:
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.
Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.
Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.
Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.
Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta. - Anonyymi00299
Anonyymi00298 kirjoitti:
Todellisuudessa ei ole olemassa ei intialaista, egyptilaista tai amerikkalaista uskontoa jne. , vaan on vain sielun uskonto.
Ontologisesta ja perenialistisesta näkökulmasta tarkasteltuna uskonto ei viime kädessä jakaudu kansallisiin, kulttuurisiin tai historiallis-maantieteellisiin kategorioihin, kuten “intialainen”, “egyptiläinen” tai “amerikkalainen” uskonto. Tällaiset luokitukset kuvaavat ensisijaisesti uskonnollisten ilmiöiden ulkoisia, institutionaalisia ja kulttuurisesti määräytyneitä muotoja, eivät itse uskonnollisen kokemuksen tai hengellisen todellisuuden perusolemusta.
Syvemmällä tasolla voidaan puhua yhdestä universaalista uskonnosta, jota voidaan nimittää sielun uskonnoksi. Tällä tarkoitetaan sielun luontaista ja ontologista suhdetta Jumalaan, joka ei ole kulttuurisidonnainen vaan kuuluu kaikkiin inhimillisiin yhteisöihin ja aikakausiin. Vaishnava-filosofian mukaan tämä suhde määrittää sielun alkuperäisen identiteetin ja tarkoituksen, ja kaikki historialliset uskonnot voidaan ymmärtää tämän perustavan hengellisen todellisuuden erilaisina ilmaisuina ja pedagogisina muotoina.
Uskontotieteellisesti tarkasteltuna tämä näkemys edustaa universalistista ja essentialistista uskonnon käsitettä, jossa uskonnollinen moninaisuus ei merkitse perimmäisen totuuden moninaisuutta, vaan pikemminkin erilaisten symbolisten kielten ja käytäntöjen kehittymistä vastaamaan eri kulttuurien ja historiallisten tilanteiden tarpeita. Näin uskonnolliset erot nähdään aksidentaalisina, kun taas sielun suhde Jumalaan ymmärretään substanssina.
Tällainen lähestymistapa haastaa modernin uskonnonluokittelun, joka usein painottaa institutionaalisia rajoja ja oppijärjestelmiä, ja siirtää huomion yksilön sisäiseen hengelliseen todellisuuteen. Samalla se tarjoaa teoreettisen perustan uskonnolliselle dialogille ja keskinäiselle kunnioitukselle, koska eri uskontojen ytimessä nähdään yhteinen eksistentiaalinen ja metafyysinen perusta.Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
- Anonyymi00300
Anonyymi00299 kirjoitti:
Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).
- Anonyymi00301
Anonyymi00300 kirjoitti:
Tämä ontologinen lähtökohta merkitsee, että uskonnolliset identiteetit kuten “kristitty”, “hindu” tai “muslimi” nähdään sekundaarisina ja kontingentteina ilmiöinä, jotka liittyvät historiallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin, eivät sielun perimmäiseen olemukseen. Näin vaishnava-filosofia edustaa universaalistista antropologiaa, jossa kaikki elävät olennot jakavat saman metafyysisen statuksen Jumalan ikuisina osasina (aṁśa).
Epistemologinen näkökulma ja uskonnollinen pluralismi
Tämä metafyysinen näkemys johtaa erityiseen epistemologiseen asenteeseen uskonnollista moninaisuutta kohtaan. Koska jokainen ihminen ymmärretään ensisijaisesti sieluna, jonka olemassaolo ja tarkoitus ovat riippuvaisia Jumalasta, vaishnava ei tarkastele muita uskontoja pelkästään oppijärjestelminä tai dogmaattisina kokonaisuuksina, vaan ihmisten pyrkimyksinä suhteeseen Korkeimman kanssa.
Tästä seuraa mahdollisuus kokea yhteyttä ja hengellistä sukulaisuutta muiden monoteististen traditioiden edustajien kanssa. Vaishnavismin näkökulmasta tämä ei edellytä teologisten erojen kieltämistä, vaan niiden asettamista hierarkkisesti toissijaiseen asemaan suhteessa yhteiseen perimmäiseen päämäärään: Jumalan tunnistamiseen ja palvelemiseen. - Anonyymi00302
Anonyymi00301 kirjoitti:
Epistemologinen näkökulma ja uskonnollinen pluralismi
Tämä metafyysinen näkemys johtaa erityiseen epistemologiseen asenteeseen uskonnollista moninaisuutta kohtaan. Koska jokainen ihminen ymmärretään ensisijaisesti sieluna, jonka olemassaolo ja tarkoitus ovat riippuvaisia Jumalasta, vaishnava ei tarkastele muita uskontoja pelkästään oppijärjestelminä tai dogmaattisina kokonaisuuksina, vaan ihmisten pyrkimyksinä suhteeseen Korkeimman kanssa.
Tästä seuraa mahdollisuus kokea yhteyttä ja hengellistä sukulaisuutta muiden monoteististen traditioiden edustajien kanssa. Vaishnavismin näkökulmasta tämä ei edellytä teologisten erojen kieltämistä, vaan niiden asettamista hierarkkisesti toissijaiseen asemaan suhteessa yhteiseen perimmäiseen päämäärään: Jumalan tunnistamiseen ja palvelemiseen.Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Henkisesti kypsä yksilö hahmottaa aineellisen todellisuuden relationaalisesti, eli erottamattomassa yhteydessä Jumalaan, jota vaishnava-filosofiassa pidetään kaiken olemassaolon perimmäisenä lähteenä ja ylläpitäjänä. Tällainen näkökulma ylittää dualistisen vastakkainasettelun “henkisen” ja “aineellisen” välillä, ja ymmärtää myös materiaalisen maailman Jumalan energioiden ilmentymänä.
Tämän ontologisen näkemyksen seurauksena yksilö kykenee tunnistamaan Jumalan immanentin läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, riippumatta näiden moraalisesta, sosiaalisesta tai uskonnollisesta asemasta. Vaishnava-teologiassa tämä vastaa käsitystä Paramātmāsta, Jumalan sisäisestä aspektista, joka asuu kaikkien olentojen sydämessä. Näin ollen jopa kaikkein moraalisesti vajavaisimpana pidetty yksilö ei menetä ontologista yhteyttään Jumalaa - Anonyymi00303
Anonyymi00302 kirjoitti:
Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Henkisesti kypsä yksilö hahmottaa aineellisen todellisuuden relationaalisesti, eli erottamattomassa yhteydessä Jumalaan, jota vaishnava-filosofiassa pidetään kaiken olemassaolon perimmäisenä lähteenä ja ylläpitäjänä. Tällainen näkökulma ylittää dualistisen vastakkainasettelun “henkisen” ja “aineellisen” välillä, ja ymmärtää myös materiaalisen maailman Jumalan energioiden ilmentymänä.
Tämän ontologisen näkemyksen seurauksena yksilö kykenee tunnistamaan Jumalan immanentin läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, riippumatta näiden moraalisesta, sosiaalisesta tai uskonnollisesta asemasta. Vaishnava-teologiassa tämä vastaa käsitystä Paramātmāsta, Jumalan sisäisestä aspektista, joka asuu kaikkien olentojen sydämessä. Näin ollen jopa kaikkein moraalisesti vajavaisimpana pidetty yksilö ei menetä ontologista yhteyttään JumalaaTämä periaate laajenee loogisesti myös uskonnolliseen moninaisuuteen. Mikäli Jumalan läsnäolo tunnistetaan jokaisessa elävässä olennossa, on johdonmukaista olettaa, että sama läsnäolo voi ilmetä myös erilaisissa uskonnollisissa traditioissa, vaikka niiden opilliset muodot ja käsitteelliset rakenteet poikkeaisivat toisistaan. Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
- Anonyymi00304
Anonyymi00303 kirjoitti:
Tämä periaate laajenee loogisesti myös uskonnolliseen moninaisuuteen. Mikäli Jumalan läsnäolo tunnistetaan jokaisessa elävässä olennossa, on johdonmukaista olettaa, että sama läsnäolo voi ilmetä myös erilaisissa uskonnollisissa traditioissa, vaikka niiden opilliset muodot ja käsitteelliset rakenteet poikkeaisivat toisistaan. Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
- Anonyymi00305
Anonyymi00304 kirjoitti:
Näin henkinen kypsyys ei ilmene ainoastaan henkilökohtaisena hurskautena, vaan kykynä havaita Jumalan toiminta ja merkitys myös oman tradition ulkopuolella.
Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.
- Anonyymi00306
Anonyymi00305 kirjoitti:
Srila Bhaktivinoda Thakuran kirja "Jaiva dharma" on yksi suurimmista aalloista transsendenttisen kirjallisuuden nektari-valtameressä, jonka Thakura lahjoitti tälle kuivuneelle maailmalle, joka on eksynyt materialismin autiomaahan. Vuonna 1896 valmistunut teos on tunnustettu Gaudiya-vaisnavismin keskeiseksi teokseksi ja välttämättömäksi seuralaiseksi vilpittömälle pyrkijälle, joka haluaa saavuttaa korkeimman tason Krishna-tietoisuudessa.
Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto
Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.
Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.
Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?
Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen. - Anonyymi00307
Anonyymi00306 kirjoitti:
Sri Jaiva Dharma. Sielun ikuinen uskonto
Kirjassaan Shri Bhaktivinooda Thakur paljastaa johdonmukaisesti ja kattavasti yhden vaishnava-filosofian monimutkaisimmista ja salaisimmista aiheista – sielun luonteen.
Luentoissa kuulemme usein, että jiva (sielu) on peräisin Herran rajaenergiasta – tatastha-shaktista. Mutta sitten, houkuteltuna Absoluutin ulkoisesta ilmentymästä, sielu itse valitsee aineellisen todellisuuden, mayan, ja ollessaan jatkuvassa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa karkeiden aineiden kanssa, se peittyy vähitellen karkeammilla kuorilla ja unohtaa jumalallisen luontonsa, todellisen tarkoituksensa.
Miksi jiva tekee jossain vaiheessa valinnan aineellisen todellisuuden puolesta? Miten me kaikki päädyimme tänne, tälle olemassaolon tasolle? Onko vaishnava-filosofiassa käsitettä ”sielun lankeemus”? Jos on olemassa tietty hetki ajassa, jolloin sielu syntyy ja sen mukana sen luonne, kuinka sielun luonne voi tällöin olla ikuinen?
Shri Bhaktivinooda Thakur tarkastelee näitä kysymyksiä hyvin yksityiskohtaisesti ja antaa niihin kattavat vastaukset. Hän paljastaa myös kolmen objektiivisen, aina olemassa olevan kategorian – Bhagavanin, jivan ja mayan – välisten suhteiden luonteen.Ontologinen syventäminen: uskonto olemisena, ei instituutiona
Se väite on ontologinen: uskonto ei ole ensisijaisesti sosiaalinen tai historiallinen ilmiö, vaan olemisen tapa. Tässä uskonto ei tarkoita järjestelmää, vaan suhdetta.
Ontologisesti tämä merkitsee, että:
uskonnollisuus kuuluu sielun olemukseen (ei ole opittu ominaisuus)
uskonto ei ala ilmoituksesta tai traditiosta, vaan tietoisuudesta
Jumala–sielu-suhde on ensisijainen suhteessa kaikkiin symboleihin ja oppeihin
Tämä muistuttaa klassista metafyysistä realismia: hengellinen todellisuus on olemassa riippumatta siitä, miten sitä käsitteellistetään. Kulttuurit eivät luo uskontoa, vaan artikuloivat sen. - Anonyymi00314
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
.... - Anonyymi00315
Anonyymi00314 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Kysymys: Bhagavad-gītāssä Krishna sanoo: ”Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni.” Voisitteko selittää tämän kehotuksen merkityksen?
....Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni
- Anonyymi00316
Anonyymi00315 kirjoitti:
Hylkää kaikki uskonnot ja tule luokseni
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
Katkelma V. K. Prabhun luennosta - Anonyymi00317
Anonyymi00316 kirjoitti:
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
Katkelma V. K. Prabhun luennostaJakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan. - Anonyymi00318
Anonyymi00317 kirjoitti:
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
- Anonyymi00319
Anonyymi00318 kirjoitti:
Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.
J. Favorsin tekstistä - Anonyymi00320
Anonyymi00319 kirjoitti:
Niin kauan kuin olet itse vielä polulla, et voi tuomita muiden polkua. Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi, ja jos kyseenalaistat toisten oikeuden totuuteen, menetät oman oikeutesi totuuteen.
J. Favorsin tekstistäSillä totuus on yksi kaikille, vaikka perinteitä onkin monia.
- Anonyymi00321
Anonyymi00320 kirjoitti:
Sillä totuus on yksi kaikille, vaikka perinteitä onkin monia.
Kunnioittaen jokaisen totuutta etsivän ihmisen vapaata tahtoa ja valinnanvapautta ja tarjoten erilaisia mielipiteitä esitetystä aineistosta, tarjoamme teille mahdollisuutta "pistää piste i:n päälle". Jos joku teistä pitää täällä esitettyä keskustelun ja väittelyn aiheena, hän on omalla tavallaan oikeassa. Ja joku ottaa sen todellisuudeksi, joka odottaa meitä tulevaisuudessa. Ja he ovat myös oikeassa. Totuus on monitahoinen, ja se, minkälaiseksi se kääntyy meille, riippuu vain meistä itsestämme, havaintokyvystämme, tietoisuuden tasostamme ja henkisestä kehityksestämme. Mutta mitä useampia puolia totuudesta näemme ja oivallamme, sitä täydellisempi käsityksemme siitä on. Ei ole tarvetta yliviivata niitä puolia, joista emme jollakin tavalla pidä, ne ovat olemassa meistä riippumatta.
- Anonyymi00322
Anonyymi00321 kirjoitti:
Kunnioittaen jokaisen totuutta etsivän ihmisen vapaata tahtoa ja valinnanvapautta ja tarjoten erilaisia mielipiteitä esitetystä aineistosta, tarjoamme teille mahdollisuutta "pistää piste i:n päälle". Jos joku teistä pitää täällä esitettyä keskustelun ja väittelyn aiheena, hän on omalla tavallaan oikeassa. Ja joku ottaa sen todellisuudeksi, joka odottaa meitä tulevaisuudessa. Ja he ovat myös oikeassa. Totuus on monitahoinen, ja se, minkälaiseksi se kääntyy meille, riippuu vain meistä itsestämme, havaintokyvystämme, tietoisuuden tasostamme ja henkisestä kehityksestämme. Mutta mitä useampia puolia totuudesta näemme ja oivallamme, sitä täydellisempi käsityksemme siitä on. Ei ole tarvetta yliviivata niitä puolia, joista emme jollakin tavalla pidä, ne ovat olemassa meistä riippumatta.
Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä. - Anonyymi00323
Anonyymi00322 kirjoitti:
Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.
Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio" - Anonyymi00324
Anonyymi00323 kirjoitti:
Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
***********************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa. - Anonyymi00325
Anonyymi00324 kirjoitti:
Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.
Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.B.S.Swami, fyysikko:
Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.
Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma. - Anonyymi00326
Anonyymi00325 kirjoitti:
B.S.Swami, fyysikko:
Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.
Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.B.S.Swami, fyysikko:
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja. - Anonyymi00327
Anonyymi00326 kirjoitti:
B.S.Swami, fyysikko:
Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.
Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.
Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.
Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki
On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.
Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA.
KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ. - Anonyymi00328
Anonyymi00327 kirjoitti:
VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki
On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.
Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA.
KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.Jännää!
- Anonyymi00329
Anonyymi00317 kirjoitti:
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.Yes!
- Anonyymi00330
Anonyymi00327 kirjoitti:
VAPAA VALINTA on Maailmankaikkeuden laki
On kaksi yksinkertaista kriteeriä, joiden avulla voidaan erottaa toisistaan jumalalliset ja demoniset olennot.
Ensinnäkin, KUNNIOITTAAKO TÄMÄ ELÄVÄ OLENTO VAPAATA TAHTOAMME VAI EI.
ONKO SE TUNKEILEVA, VAI TARJOAAKO SE MEILLE "APUAAN" ILMAN PAINOSTUSTA.
KETÄÄN EI SAISI PAKOTTAA OMAAN USKONTOONSA, SE ON DEMONINEN OMINAISPIIRRE, JOPA NIIN SANOTUISSA USKONNOLLISISSA IHMISISSÄ.Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni
Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...
Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.
Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.
Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.
Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.
Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.
Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.
Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.
JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.
Se on sellainen ihanne.
Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.
Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta. - Anonyymi00331
Anonyymi00330 kirjoitti:
Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni
Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...
Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...
Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.
Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.
Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.
Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.
Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.
Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.
Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.
JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.
Se on sellainen ihanne.
Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.
Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.Universumissa ei ole kyse fyysisestä sijainnista, vaan tietoisuuden tasosta.
Alimpana ovat olennot, joiden tietoisuus on hämärtynyt; keskellä aktiiviset ja luovat ihmiset; ja korkeammalla ne, jotka ovat kontemplaation ja valaistumisen tilassa — niin sanotut taivaalliset olennot. Kaiken yläpuolella on Luoja, joka pitää koko tätä rakennetta mielessään. Sanskritiksi häntä kutsutaan Brahmāksi. - Anonyymi00332
Anonyymi00331 kirjoitti:
Universumissa ei ole kyse fyysisestä sijainnista, vaan tietoisuuden tasosta.
Alimpana ovat olennot, joiden tietoisuus on hämärtynyt; keskellä aktiiviset ja luovat ihmiset; ja korkeammalla ne, jotka ovat kontemplaation ja valaistumisen tilassa — niin sanotut taivaalliset olennot. Kaiken yläpuolella on Luoja, joka pitää koko tätä rakennetta mielessään. Sanskritiksi häntä kutsutaan Brahmāksi.Kun Brahmā nukkuu — koska kaikki olennot ovat hänen tietoisuudessaan — ne katoavat. Aivan kuten kun minä nukun, päivän mielikuvat katoavat. Ei vain niin, etten näe niitä, vaan ne lakkaavat olemasta siinä hetkessä, koska ne ovat olemassa minun mielessäni.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta. - Anonyymi00333
Anonyymi00332 kirjoitti:
Kun Brahmā nukkuu — koska kaikki olennot ovat hänen tietoisuudessaan — ne katoavat. Aivan kuten kun minä nukun, päivän mielikuvat katoavat. Ei vain niin, etten näe niitä, vaan ne lakkaavat olemasta siinä hetkessä, koska ne ovat olemassa minun mielessäni.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.Kuuntelija: Sanoitte, että Brahmā nukkuu. Missä me olemme silloin, kun hän nukkuu?
- Anonyymi00334
Anonyymi00333 kirjoitti:
Kuuntelija: Sanoitte, että Brahmā nukkuu. Missä me olemme silloin, kun hän nukkuu?
B. C. Bhārati Svāmī: Me katoamme. Me olemme olemassa hänen tietoisuudessaan.
Kuuntelija: Hän siis nukkuu?
B. C. Bhārati Svāmī: Hän nukkuu. Mutta hänen valveillaolonsa jakso kestää miljardeja kertoja pidempään kuin meidän maallinen elämämme. Sen ajan aikana, jolloin hän ei nuku, me synnymme tuhansia kertoja.... Tämän saṁsāran pyörän kautta kierrämme miljoonia kertoja. - Anonyymi00335
Anonyymi00334 kirjoitti:
B. C. Bhārati Svāmī: Me katoamme. Me olemme olemassa hänen tietoisuudessaan.
Kuuntelija: Hän siis nukkuu?
B. C. Bhārati Svāmī: Hän nukkuu. Mutta hänen valveillaolonsa jakso kestää miljardeja kertoja pidempään kuin meidän maallinen elämämme. Sen ajan aikana, jolloin hän ei nuku, me synnymme tuhansia kertoja.... Tämän saṁsāran pyörän kautta kierrämme miljoonia kertoja.Kuuntelija: Näkeekö Brahmā itse unta jostakin?
B. Svāmī: Kyllä. Hän itse on Korkeimman Olennon unta. Häntä kutsutaan Viṣṇuksi. Sanskritiksi Viṣṇu tarkoittaa “kaiken ylläpitäjää” — sitä, joka sisältää kaiken olevaisen itsessään.
Kuuntelija: Ja kuka on Viṣṇun yläpuolella?
B. Svāmī: Viṣṇun yläpuolella ei ole ketään. Hän on Korkein Olento.
Kuuntelija: Entä Kṛṣṇa?
B. Svāmī: Kṛṣṇa… on jo aivan toinen aihe. Puhumme nyt universumin rakenteesta. Kṛṣṇa on henkilö.
Kuuntelija: (epäselvä)
B. Svāmī: Olentojen muotoja on 8 400 000. Niistä 400 000 on ihmismuotoja. Muotojen lisäksi on myös tietoisuuden tasoja. ...
Alhaisimmat ovat kaikkein turtuneimmat tietoisuuden tilat .... Ne ovat lähes täydellisen sidottuja, hämärtyneessä tilassa. ...
Tämä on hierarkkinen järjestelmä olentojen tietoisuuden mukaan. Tämän rakenteen kautta voi vaeltaa elämästä toiseen.
Jos elää oikeamielisesti, seuraavassa elämässä syntyy korkeammalle tietoisuuden tasolle, jossa saa nauttia omien hyvien tekojensa hedelmistä. “Hedelmistä nauttiminen” tarkoittaa toisten “käyttämistä” — eli sitä, että omien tekojen seuraukset palaavat nautittavina olosuhteina.
Mitä on oikeamielinen elämä? Se tarkoittaa hyvän tekemistä muille — ei välttämättä ihmisille, vaan yleisesti muiden tietoisuuksien tyydyttämistä, heidän odotustensa täyttämistä.
Esimerkiksi valtionpäämies odottaa, että asetat itsesi vaaraan hänen puolestaan, jos hänen valtaansa uhataan. Silloin teet hänelle “hyvää” ja saat palkinnon.
Samoin kosmisessa järjestyksessä: jos teet hyvää muille — esimerkiksi et “syö” heitä, vaan uhraat työsi hedelmiä taivaallisille olennoille — koska taivaalliset olennot eivät syö fyysistä ruokaa vaan meidän kunnioitustamme — he palkitsevat meidät maallisilla siunauksilla: sateella, sadolla jne.
Luonnonvoimat ovat siis persoonallisia. Korkeammat olennot eivät ravitse itseään riisillä, vaan kunnioituksella, jota heille osoitetaan. Tämä on oikeamielistä toimintaa.
Seuraavassa elämässä voi nousta heidän tasolleen, jossa alkaa itse “käyttää” alempien olentojen työn hedelmiä. Taivaalliseksi olennoksi tuleminen on erittäin vaikeaa, koska se vaatii erittäin oikeamielistä elämää.
Mutta kun tämä karma on kulunut loppuun, olento syntyy jälleen alempiin muotoihin saṁsāran kierrossa, missä häntä käytetään.
Jos synnyt sorkilla, sinut todennäköisesti teurastetaan. Jos synnyt kynsillä, sinut saatetaan vangita ja katsoa. Jos synnyt ihmiseksi, toiset ihmiset käyttävät sinua hyväkseen.
#15:13 Ihmisen ainutlaatuinen mahdollisuus
Mikä on ihmisen erityinen asema tässä hierarkiassa?
Ihmisellä on vapaus nousta korkeammalle — taivaallisten olentojen tasolle — tai laskea alemmaksi eläimelliseen tilaan, jossa häntä käytetään.
Taivaalliset olennot käyttävät muita, alemmat olennot ovat niitä, joita käytetään. Puista tehdään taloja, esineitä ja välineitä. Alemmissa muodoissa sinua käytetään, ylemmissä muodoissa sinä käytät muita.
Ihminen on se, joka voi tekojensa kautta määrittää, tuleeko hän käyttämään muita vai tullaanko häntä käyttämään. Tämä on ihmisen erityisyys.
Ihmisellä on myös toinen ainutlaatuinen mahdollisuus: vasta saatuaan ihmisen kehon hän voi ymmärtää, ettei hän ole tämä keho eikä edes ihminen. Hän voi ymmärtää olevansa “ei tästä maailmasta”. Silloin hän voi saavuttaa vapautumisen (mukti).
Tämä on ihmisen erityinen mahdollisuus: katkaista saṁsāran kierto. Eivät taivaalliset olennot eivätkä alemmat olennot kykene tähän.
Alemmat olennot ovat liian turtuneita ja heidän tietoisuutensa on hämärtynyt. Taivaalliset olennot ovat lumoutuneita nautinnosta, eivätkä voi luopua illuusiostaan.
Vain ihminen voi kokea sekä kärsimyksen että nautinnon ja arvioida niitä. Ihmisellä on suurempi vapaus valita ja ymmärtää, mikä on mitäkin.
Siksi ihminen voi katkaista kohtalon “aikataulun” — joka syntyy jokaisesta teosta ja ajatuksesta — ja vapautua siitä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta. - Anonyymi00336
Anonyymi00335 kirjoitti:
Kuuntelija: Näkeekö Brahmā itse unta jostakin?
B. Svāmī: Kyllä. Hän itse on Korkeimman Olennon unta. Häntä kutsutaan Viṣṇuksi. Sanskritiksi Viṣṇu tarkoittaa “kaiken ylläpitäjää” — sitä, joka sisältää kaiken olevaisen itsessään.
Kuuntelija: Ja kuka on Viṣṇun yläpuolella?
B. Svāmī: Viṣṇun yläpuolella ei ole ketään. Hän on Korkein Olento.
Kuuntelija: Entä Kṛṣṇa?
B. Svāmī: Kṛṣṇa… on jo aivan toinen aihe. Puhumme nyt universumin rakenteesta. Kṛṣṇa on henkilö.
Kuuntelija: (epäselvä)
B. Svāmī: Olentojen muotoja on 8 400 000. Niistä 400 000 on ihmismuotoja. Muotojen lisäksi on myös tietoisuuden tasoja. ...
Alhaisimmat ovat kaikkein turtuneimmat tietoisuuden tilat .... Ne ovat lähes täydellisen sidottuja, hämärtyneessä tilassa. ...
Tämä on hierarkkinen järjestelmä olentojen tietoisuuden mukaan. Tämän rakenteen kautta voi vaeltaa elämästä toiseen.
Jos elää oikeamielisesti, seuraavassa elämässä syntyy korkeammalle tietoisuuden tasolle, jossa saa nauttia omien hyvien tekojensa hedelmistä. “Hedelmistä nauttiminen” tarkoittaa toisten “käyttämistä” — eli sitä, että omien tekojen seuraukset palaavat nautittavina olosuhteina.
Mitä on oikeamielinen elämä? Se tarkoittaa hyvän tekemistä muille — ei välttämättä ihmisille, vaan yleisesti muiden tietoisuuksien tyydyttämistä, heidän odotustensa täyttämistä.
Esimerkiksi valtionpäämies odottaa, että asetat itsesi vaaraan hänen puolestaan, jos hänen valtaansa uhataan. Silloin teet hänelle “hyvää” ja saat palkinnon.
Samoin kosmisessa järjestyksessä: jos teet hyvää muille — esimerkiksi et “syö” heitä, vaan uhraat työsi hedelmiä taivaallisille olennoille — koska taivaalliset olennot eivät syö fyysistä ruokaa vaan meidän kunnioitustamme — he palkitsevat meidät maallisilla siunauksilla: sateella, sadolla jne.
Luonnonvoimat ovat siis persoonallisia. Korkeammat olennot eivät ravitse itseään riisillä, vaan kunnioituksella, jota heille osoitetaan. Tämä on oikeamielistä toimintaa.
Seuraavassa elämässä voi nousta heidän tasolleen, jossa alkaa itse “käyttää” alempien olentojen työn hedelmiä. Taivaalliseksi olennoksi tuleminen on erittäin vaikeaa, koska se vaatii erittäin oikeamielistä elämää.
Mutta kun tämä karma on kulunut loppuun, olento syntyy jälleen alempiin muotoihin saṁsāran kierrossa, missä häntä käytetään.
Jos synnyt sorkilla, sinut todennäköisesti teurastetaan. Jos synnyt kynsillä, sinut saatetaan vangita ja katsoa. Jos synnyt ihmiseksi, toiset ihmiset käyttävät sinua hyväkseen.
#15:13 Ihmisen ainutlaatuinen mahdollisuus
Mikä on ihmisen erityinen asema tässä hierarkiassa?
Ihmisellä on vapaus nousta korkeammalle — taivaallisten olentojen tasolle — tai laskea alemmaksi eläimelliseen tilaan, jossa häntä käytetään.
Taivaalliset olennot käyttävät muita, alemmat olennot ovat niitä, joita käytetään. Puista tehdään taloja, esineitä ja välineitä. Alemmissa muodoissa sinua käytetään, ylemmissä muodoissa sinä käytät muita.
Ihminen on se, joka voi tekojensa kautta määrittää, tuleeko hän käyttämään muita vai tullaanko häntä käyttämään. Tämä on ihmisen erityisyys.
Ihmisellä on myös toinen ainutlaatuinen mahdollisuus: vasta saatuaan ihmisen kehon hän voi ymmärtää, ettei hän ole tämä keho eikä edes ihminen. Hän voi ymmärtää olevansa “ei tästä maailmasta”. Silloin hän voi saavuttaa vapautumisen (mukti).
Tämä on ihmisen erityinen mahdollisuus: katkaista saṁsāran kierto. Eivät taivaalliset olennot eivätkä alemmat olennot kykene tähän.
Alemmat olennot ovat liian turtuneita ja heidän tietoisuutensa on hämärtynyt. Taivaalliset olennot ovat lumoutuneita nautinnosta, eivätkä voi luopua illuusiostaan.
Vain ihminen voi kokea sekä kärsimyksen että nautinnon ja arvioida niitä. Ihmisellä on suurempi vapaus valita ja ymmärtää, mikä on mitäkin.
Siksi ihminen voi katkaista kohtalon “aikataulun” — joka syntyy jokaisesta teosta ja ajatuksesta — ja vapautua siitä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.
Sielun tie — Luojasta ihmiseen
Kuuntelija: Kenenä me laskeudumme tähän saṁsāran kiertoon? Mistä tämä tie alkaa?
B. Svāmī: Me aloitamme itse Brahmāsta — Luojasta. Koska me korkeammasta maailmasta, puhtaan tietoisuuden maailmasta, putoamme tähän illuusion maailmaan.
Illuusio ottaa meidät haltuunsa vähitellen. Aluksi meillä on illuusio siitä, että olemme itse universumin luojia,...Nyt yläpuolellamme on jokin Brahmā. Tämä on ilmeisesti hänen ensimmäinen syntymänsä. Hänellä on edessään pitkä tie. Me olemme sen jo ilmeisesti kulkeneet.
Mutta on ymmärrettävä, että hänen tietoisuudessaan ovat meidän muodot, mutta eivät me itse. Me itse olemme puhtaita sieluja. Olemme pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän. Hänellä on enemmän “tähtiä epoleteissaan”, mutta se ei tarkoita, että hän olisi laadullisesti erilainen kuin me.
Kuten sanotaan: saunassa ei ole kenraaleita. Jos kaikki arvonimet riisutaan, jäävät jäljelle vain puhtaat sielut — ja siinä mielessä me ja Brahmā olemme samalla tasolla.
Kun tämä sielu joutuu ensimmäistä kertaa lumoutumisen maailmaan (māyā, illuusio), se alkaa toimia aktiivisesti. Tässä tapauksessa hän luo universumin. Me taas luomme omassa mittakaavassamme: rakennamme taloja, teemme suunnitelmia. Meidän mittakaavamme on vain pienempi.
Koska hän toimii — jopa vain tietoisuudessaan — hänen täytyy kokea tekojensa seuraukset. Seuraavassa elämässä hän syntyy taivaalliseksi olennoksi, sitten alempien taivaallisten joukkoon, luonnonvoimiksi jne., aina ihmiseen asti.
Kuuntelija: Eikö tämä ole pysyvä prosessi? Voiko jäädä johonkin tasoon tai nousta?
B. Svāmī: Nämä ovat yksityiskohtia, eivät ole oleellisia. Tärkeintä on ymmärtää, että olimmepa missä tahansa muodossa, olemme aina puhtaita tietoisuuden kipinöitä. - Anonyymi00337
Anonyymi00336 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.
Sielun tie — Luojasta ihmiseen
Kuuntelija: Kenenä me laskeudumme tähän saṁsāran kiertoon? Mistä tämä tie alkaa?
B. Svāmī: Me aloitamme itse Brahmāsta — Luojasta. Koska me korkeammasta maailmasta, puhtaan tietoisuuden maailmasta, putoamme tähän illuusion maailmaan.
Illuusio ottaa meidät haltuunsa vähitellen. Aluksi meillä on illuusio siitä, että olemme itse universumin luojia,...Nyt yläpuolellamme on jokin Brahmā. Tämä on ilmeisesti hänen ensimmäinen syntymänsä. Hänellä on edessään pitkä tie. Me olemme sen jo ilmeisesti kulkeneet.
Mutta on ymmärrettävä, että hänen tietoisuudessaan ovat meidän muodot, mutta eivät me itse. Me itse olemme puhtaita sieluja. Olemme pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän. Hänellä on enemmän “tähtiä epoleteissaan”, mutta se ei tarkoita, että hän olisi laadullisesti erilainen kuin me.
Kuten sanotaan: saunassa ei ole kenraaleita. Jos kaikki arvonimet riisutaan, jäävät jäljelle vain puhtaat sielut — ja siinä mielessä me ja Brahmā olemme samalla tasolla.
Kun tämä sielu joutuu ensimmäistä kertaa lumoutumisen maailmaan (māyā, illuusio), se alkaa toimia aktiivisesti. Tässä tapauksessa hän luo universumin. Me taas luomme omassa mittakaavassamme: rakennamme taloja, teemme suunnitelmia. Meidän mittakaavamme on vain pienempi.
Koska hän toimii — jopa vain tietoisuudessaan — hänen täytyy kokea tekojensa seuraukset. Seuraavassa elämässä hän syntyy taivaalliseksi olennoksi, sitten alempien taivaallisten joukkoon, luonnonvoimiksi jne., aina ihmiseen asti.
Kuuntelija: Eikö tämä ole pysyvä prosessi? Voiko jäädä johonkin tasoon tai nousta?
B. Svāmī: Nämä ovat yksityiskohtia, eivät ole oleellisia. Tärkeintä on ymmärtää, että olimmepa missä tahansa muodossa, olemme aina puhtaita tietoisuuden kipinöitä.(Eli me olemme melkein kaikki olleet Brahmoja, se oli ensimmäinen syntymä jossakin universumissa)
- Anonyymi00338
Anonyymi00336 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Katkelma B. Maharajan luennosta.
Sielun tie — Luojasta ihmiseen
Kuuntelija: Kenenä me laskeudumme tähän saṁsāran kiertoon? Mistä tämä tie alkaa?
B. Svāmī: Me aloitamme itse Brahmāsta — Luojasta. Koska me korkeammasta maailmasta, puhtaan tietoisuuden maailmasta, putoamme tähän illuusion maailmaan.
Illuusio ottaa meidät haltuunsa vähitellen. Aluksi meillä on illuusio siitä, että olemme itse universumin luojia,...Nyt yläpuolellamme on jokin Brahmā. Tämä on ilmeisesti hänen ensimmäinen syntymänsä. Hänellä on edessään pitkä tie. Me olemme sen jo ilmeisesti kulkeneet.
Mutta on ymmärrettävä, että hänen tietoisuudessaan ovat meidän muodot, mutta eivät me itse. Me itse olemme puhtaita sieluja. Olemme pohjimmiltaan samanlaisia kuin hän. Hänellä on enemmän “tähtiä epoleteissaan”, mutta se ei tarkoita, että hän olisi laadullisesti erilainen kuin me.
Kuten sanotaan: saunassa ei ole kenraaleita. Jos kaikki arvonimet riisutaan, jäävät jäljelle vain puhtaat sielut — ja siinä mielessä me ja Brahmā olemme samalla tasolla.
Kun tämä sielu joutuu ensimmäistä kertaa lumoutumisen maailmaan (māyā, illuusio), se alkaa toimia aktiivisesti. Tässä tapauksessa hän luo universumin. Me taas luomme omassa mittakaavassamme: rakennamme taloja, teemme suunnitelmia. Meidän mittakaavamme on vain pienempi.
Koska hän toimii — jopa vain tietoisuudessaan — hänen täytyy kokea tekojensa seuraukset. Seuraavassa elämässä hän syntyy taivaalliseksi olennoksi, sitten alempien taivaallisten joukkoon, luonnonvoimiksi jne., aina ihmiseen asti.
Kuuntelija: Eikö tämä ole pysyvä prosessi? Voiko jäädä johonkin tasoon tai nousta?
B. Svāmī: Nämä ovat yksityiskohtia, eivät ole oleellisia. Tärkeintä on ymmärtää, että olimmepa missä tahansa muodossa, olemme aina puhtaita tietoisuuden kipinöitä.Sielut (jīvat), jotka ovat lumoutuneet valon ja varjon leikistä, joutuvat kärsimään omista teoistaan ja toiveistaan ja sitoutuvat karmisen kierron pyörään. Jos eivät ole lumoutuneita, he saavuttavat vapauden.
Ihminen, joka on riippuvainen uhkapeleistä, pelaa automaateissa: hän on lumoutunut ja toivoo voittoa. Vaikka kukaan ei oikeasti voita, tätä ei voi selittää pelaajalle, joka on kiinni illuusiossa. Vasta kun hän irrottautuu tästä lumouksesta (māyāsta), hän saavuttaa vapauden.
Me olemme aina puhtaita tietoisuuden sirpaleita, mutta tällä hetkellä olemme lumoutuneita: rakennamme suunnitelmia tässä valon ja varjon pelissä ja yritämme luoda jotakin pysyvää, johon voisimme kiinnittyä ennen kuolemaa. - Anonyymi00339
Anonyymi00338 kirjoitti:
Sielut (jīvat), jotka ovat lumoutuneet valon ja varjon leikistä, joutuvat kärsimään omista teoistaan ja toiveistaan ja sitoutuvat karmisen kierron pyörään. Jos eivät ole lumoutuneita, he saavuttavat vapauden.
Ihminen, joka on riippuvainen uhkapeleistä, pelaa automaateissa: hän on lumoutunut ja toivoo voittoa. Vaikka kukaan ei oikeasti voita, tätä ei voi selittää pelaajalle, joka on kiinni illuusiossa. Vasta kun hän irrottautuu tästä lumouksesta (māyāsta), hän saavuttaa vapauden.
Me olemme aina puhtaita tietoisuuden sirpaleita, mutta tällä hetkellä olemme lumoutuneita: rakennamme suunnitelmia tässä valon ja varjon pelissä ja yritämme luoda jotakin pysyvää, johon voisimme kiinnittyä ennen kuolemaa.Sielut (jīvat), jotka ovat lumoutuneet valon ja varjon leikistä
- Anonyymi00340
Anonyymi00339 kirjoitti:
Sielut (jīvat), jotka ovat lumoutuneet valon ja varjon leikistä
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Muutama katkelma eri paikoista käännösvirheet suomenksi.
Katkelma B. Maharajan luennosta.
Sielun tie — Luojasta ihmiseen
...
Salainen uloskäynti toiseen maailmaan
Kuuntelija: Onko olemassa jonkinlaisia “mustia uloskäyntejä” toiseen maailmaan, joita vain valitut tietävät?
...
...
B. C. Bhārati Svāmī: Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että juuri sitä varten he tulevat tähän maailmaan. Heillä ei ole mitään kiintymystä tähän maailmaan, mutta silti he laskeutuvat tänne vapauttaakseen ne, jotka haluavat vapautua.
...
... Varokaa toiveita
Kuuntelija: Mainitsitte saṁsāran kierrosta. Onko olemassa muita maailmoja tai sivilisaatioita muilla planeetoilla?
...
...
Siksi täytyy erottaa fyysinen maailmankuva ja niin sanottu “poliittinen” maailmankuva. On poliittinen kartta ja on fyysinen kartta.
Poliittisessa kartassa näet vain alueet: värit, rajat, nimet. Et näe vuoria tai laaksoja. ...
...
...
, jossa olennot sijoittuvat tietoisuuden tason mukaan.
Fyysisesti katsottuna voimme ajatella, että jollain planeetalla on avaruusolentoja — mutta se ei ole olennaista. Kaikki on tämän ...rakenteen sisällä.
Kuuntelija: Onko fyysisiä muotoja erilaisia?
- Millä tavalla erilaisia?
Kuuntelija: On teoriaa… (epäselvä)
- Nämä ovat tarinoita, emme käsittele niitä nyt.
Kuuntelija: Mutta onko olemassa erilaisia olentoja, jotka ovat erilaisia kuin ihmiset? - Anonyymi00341
Anonyymi00340 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Muutama katkelma eri paikoista käännösvirheet suomenksi.
Katkelma B. Maharajan luennosta.
Sielun tie — Luojasta ihmiseen
...
Salainen uloskäynti toiseen maailmaan
Kuuntelija: Onko olemassa jonkinlaisia “mustia uloskäyntejä” toiseen maailmaan, joita vain valitut tietävät?
...
...
B. C. Bhārati Svāmī: Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että juuri sitä varten he tulevat tähän maailmaan. Heillä ei ole mitään kiintymystä tähän maailmaan, mutta silti he laskeutuvat tänne vapauttaakseen ne, jotka haluavat vapautua.
...
... Varokaa toiveita
Kuuntelija: Mainitsitte saṁsāran kierrosta. Onko olemassa muita maailmoja tai sivilisaatioita muilla planeetoilla?
...
...
Siksi täytyy erottaa fyysinen maailmankuva ja niin sanottu “poliittinen” maailmankuva. On poliittinen kartta ja on fyysinen kartta.
Poliittisessa kartassa näet vain alueet: värit, rajat, nimet. Et näe vuoria tai laaksoja. ...
...
...
, jossa olennot sijoittuvat tietoisuuden tason mukaan.
Fyysisesti katsottuna voimme ajatella, että jollain planeetalla on avaruusolentoja — mutta se ei ole olennaista. Kaikki on tämän ...rakenteen sisällä.
Kuuntelija: Onko fyysisiä muotoja erilaisia?
- Millä tavalla erilaisia?
Kuuntelija: On teoriaa… (epäselvä)
- Nämä ovat tarinoita, emme käsittele niitä nyt.
Kuuntelija: Mutta onko olemassa erilaisia olentoja, jotka ovat erilaisia kuin ihmiset?Ihmiselläkin on jopa 400 000 eri “luokkaa” tai tasoa. Voimme istua samassa huoneessa 50 ihmistä, ja silti voi olla 50 erilaista ihmistyyppiä. Kaikki riippuu tietoisuuden tasosta.
Ulkoisesti voi olla ihminen, mutta todellisuudessa hän voi käyttäytymisensä ja tietoisuutensa perusteella olla kuin “demoni”. Esimerkiksi alkoholin turruttama ihminen, joka on kuin pelkkä säkki tai pehmeä kasa. Muoto on kyllä ihmiseltä näyttävä — jalat, kädet — mutta olemukseltaan hän on kuin jokin “munakoiso”, täysin passiivinen olento. - Anonyymi00342
Anonyymi00341 kirjoitti:
Ihmiselläkin on jopa 400 000 eri “luokkaa” tai tasoa. Voimme istua samassa huoneessa 50 ihmistä, ja silti voi olla 50 erilaista ihmistyyppiä. Kaikki riippuu tietoisuuden tasosta.
Ulkoisesti voi olla ihminen, mutta todellisuudessa hän voi käyttäytymisensä ja tietoisuutensa perusteella olla kuin “demoni”. Esimerkiksi alkoholin turruttama ihminen, joka on kuin pelkkä säkki tai pehmeä kasa. Muoto on kyllä ihmiseltä näyttävä — jalat, kädet — mutta olemukseltaan hän on kuin jokin “munakoiso”, täysin passiivinen olento.Kaikki yksinkertaistuu. Jos olet peto, saat sellaisen muodon, jossa halusi on helpompi toteuttaa — ei tarvitse tehdä ylimääräisiä liikkeitä oman luonnon tyydyttämiseksi. Otat vain saaliin, syöt sen, ja se on siinä.
- Anonyymi00343
Anonyymi00342 kirjoitti:
Kaikki yksinkertaistuu. Jos olet peto, saat sellaisen muodon, jossa halusi on helpompi toteuttaa — ei tarvitse tehdä ylimääräisiä liikkeitä oman luonnon tyydyttämiseksi. Otat vain saaliin, syöt sen, ja se on siinä.
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Oikeus erehtyä
Kerran Shyamasundar Chakravarti, yksi Intian johtavista poliitikoista, kysyi henkiseltä opettajaltamme Prabhupadalta: ”Miksi Jumala antoi jīvälle vapauden?” Prabhupada vastasi: ”Te taistelette Intian vapauttamisen puolesta. Ettekö te juuri tiedä, kuinka arvokas vapaus on? Ilman vapautta sielu ei ole muuta kuin materiaa.” Vapaus antaa meille oikeuden sekä urotekoon että erehdykseen. Kerran Gandhi sanoi Britannian viranomaisille: ”Me haluamme vapautta.” He vastasivat: ”Maanne ei ole vielä valmis poliittiseen itsenäisyyteen. Kun Intian yhteiskunnallinen tietoisuus on valmis ottamaan vastaan vapauden, annamme sen.” Lopulta Gandhi sanoi: ”Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.” Näin vapaus ei takaa sitä, että toimisimme aina oikein. Se on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan. - Anonyymi00344
Anonyymi00343 kirjoitti:
Seuraavaksi muutama katkelma eri paikoista; suomenkielisessä käännöksessä on erittäin paljon käännösvirheitä.
«The Search For Sri Krishna
Reality The Beautiful, Kaunis todellisuus. Luku 3. Lajien evoluutio vai tietoisuuden evoluutio?»
Śrīla B. R. Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārāja. Äänikirja
Esittelemme teille kirjan «Śrī Kṛṣṇan etsintä, Kaunis todellisuus» Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Deva-Gosvāmi Mahārājan kirjoittamana.
Teos on koottu hänen kanssaan käytyjen keskustelujen pohjalta, jotka Śrīla Bhakti Sudhīra Gosvāmi Mahārāja tallensi 1900-luvun 1980-luvulla.
Kirja on äänitetty äänistudiossa Śrī Caitanya Saraswat Mathin yhteydessä.
Oikeus erehtyä
Kerran Shyamasundar Chakravarti, yksi Intian johtavista poliitikoista, kysyi henkiseltä opettajaltamme Prabhupadalta: ”Miksi Jumala antoi jīvälle vapauden?” Prabhupada vastasi: ”Te taistelette Intian vapauttamisen puolesta. Ettekö te juuri tiedä, kuinka arvokas vapaus on? Ilman vapautta sielu ei ole muuta kuin materiaa.” Vapaus antaa meille oikeuden sekä urotekoon että erehdykseen. Kerran Gandhi sanoi Britannian viranomaisille: ”Me haluamme vapautta.” He vastasivat: ”Maanne ei ole vielä valmis poliittiseen itsenäisyyteen. Kun Intian yhteiskunnallinen tietoisuus on valmis ottamaan vastaan vapauden, annamme sen.” Lopulta Gandhi sanoi: ”Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.” Näin vapaus ei takaa sitä, että toimisimme aina oikein. Se on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan.Tässä tarkoitetaan
Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakura (Bhakti Siddhanta Saraswati) Prabhupada - Anonyymi00346
Oikeus erehtyä
Lopulta Gandhi sanoi: ”Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.” Näin vapaus ei takaa sitä, että toimisimme aina oikein. Se on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan. - Anonyymi00347
Anonyymi00346 kirjoitti:
Oikeus erehtyä
Lopulta Gandhi sanoi: ”Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.” Näin vapaus ei takaa sitä, että toimisimme aina oikein. Se on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan.Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä
- Anonyymi00348
Anonyymi00347 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä
Vapaus on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan.
- Anonyymi00349
Anonyymi00348 kirjoitti:
Vapaus on arvokas itsessään riippumatta siitä, teimmekö oikean vai väärän valinnan.
Voimme tehdä vääriä valintoja ja virheitä, mutta emme joudu IKUISEEN helvettiin, jos valitsemme väärin.
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä. - Anonyymi00350
Anonyymi00349 kirjoitti:
Voimme tehdä vääriä valintoja ja virheitä, mutta emme joudu IKUISEEN helvettiin, jos valitsemme väärin.
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Jīvan ydinominaisuus on taṭastha-śakti: rajalla oleva tietoisuus, joka kykenee suuntautumaan joko kohti henkimaailmaa tai kohti aineellista kokemusta. Tämä ei ole pakotettu liike, vaan vapauden mahdollisuus. Ilman tätä mahdollisuutta ei olisi rakkautta, koska rakkasus ei voi olla mekaanista. - Anonyymi00351
Anonyymi00350 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Jīvan ydinominaisuus on taṭastha-śakti: rajalla oleva tietoisuus, joka kykenee suuntautumaan joko kohti henkimaailmaa tai kohti aineellista kokemusta. Tämä ei ole pakotettu liike, vaan vapauden mahdollisuus. Ilman tätä mahdollisuutta ei olisi rakkautta, koska rakkasus ei voi olla mekaanista.Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää moraalisena oikeutena tehdä virheellisiä tekoja, vaan metafyysisenä tosiasiana: koska jīvalla on autonomiaa, sen täytyy sisältää myös mahdollisuus kääntyä pois Jumalasta. Muuten vapaus olisi vain näennäinen. - Anonyymi00352
Anonyymi00351 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää moraalisena oikeutena tehdä virheellisiä tekoja, vaan metafyysisenä tosiasiana: koska jīvalla on autonomiaa, sen täytyy sisältää myös mahdollisuus kääntyä pois Jumalasta. Muuten vapaus olisi vain näennäinen.Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää moraalisena oikeutena tehdä virheellisiä tekoja, vaan metafyysisenä tosiasiana: koska jīvalla on autonomiaa, sen täytyy sisältää myös mahdollisuus kääntyä pois Jumalasta. Muuten vapaus olisi vain näennäinen.
Ilman vapautta jīva ei ole elävä subjekti vaan pelkkä kehoon sidottu mekanismi. Hänen käyttämänsä vastakkainasettelu “keho” ja “jīva” ei ole biologinen vaan ontologinen: keho kuuluu prakṛtiin, mutta jīva on tietoisuutta, joka voi joko samaistua siihen tai ylittää sen.
Vapaus on samalla sekä lahja että riski. Ilman riskiä ei ole todellista rakkautta, mutta riskin olemassaolo tarkoittaa, että jīva voi myös kääntyä pois Bhagavānista. Tästä näkökulmasta “virhe” ei ole vain eettinen epäonnistuminen vaan eksistentiaalinen suuntautuminen pois - Anonyymi00353
Anonyymi00352 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää moraalisena oikeutena tehdä virheellisiä tekoja, vaan metafyysisenä tosiasiana: koska jīvalla on autonomiaa, sen täytyy sisältää myös mahdollisuus kääntyä pois Jumalasta. Muuten vapaus olisi vain näennäinen.
Ilman vapautta jīva ei ole elävä subjekti vaan pelkkä kehoon sidottu mekanismi. Hänen käyttämänsä vastakkainasettelu “keho” ja “jīva” ei ole biologinen vaan ontologinen: keho kuuluu prakṛtiin, mutta jīva on tietoisuutta, joka voi joko samaistua siihen tai ylittää sen.
Vapaus on samalla sekä lahja että riski. Ilman riskiä ei ole todellista rakkautta, mutta riskin olemassaolo tarkoittaa, että jīva voi myös kääntyä pois Bhagavānista. Tästä näkökulmasta “virhe” ei ole vain eettinen epäonnistuminen vaan eksistentiaalinen suuntautuminen poisMe haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Olento, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei ole muuta kuin biorobotti; juuri vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen. Jos joku yrittää pakottaa omat uskonnolliset vakaumuksensa muille, se on suora hyökkäys valinnanvapautta vastaan. Jopa Jumala kunnioittaa valinnanvapautta uskon asioissa; ne, jotka pakottavat vakaumuksensa muille, yrittävät jatkuvasti asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Jumala vetäytyy kohteliaasti sivuun, jos joku ei halua tuntea Häntä. Mutta ne, jotka pakottavat toisia uskoon, hyökkäävät toisten vakaumuksia vastaan pakottamalla – toisin sanoen he pyrkivät poistamaan valinnanvapauden – eli he muuttavat ihmisiä bioroboteiksi. - Anonyymi00354
Anonyymi00353 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Olento, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei ole muuta kuin biorobotti; juuri vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen. Jos joku yrittää pakottaa omat uskonnolliset vakaumuksensa muille, se on suora hyökkäys valinnanvapautta vastaan. Jopa Jumala kunnioittaa valinnanvapautta uskon asioissa; ne, jotka pakottavat vakaumuksensa muille, yrittävät jatkuvasti asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Jumala vetäytyy kohteliaasti sivuun, jos joku ei halua tuntea Häntä. Mutta ne, jotka pakottavat toisia uskoon, hyökkäävät toisten vakaumuksia vastaan pakottamalla – toisin sanoen he pyrkivät poistamaan valinnanvapauden – eli he muuttavat ihmisiä bioroboteiksi.Jumala vetäytyy kohteliaasti sivuun, jos joku ei halua tuntea Häntä.
- Anonyymi00357
Jagannath Purissa 8. huhtikuuta 2022 intialaiset brahmanit ja myös brahmanit muista maista sekä vaishnavat muista maista kokoontuivat ja suorittivat seremonian Ukrainan sodan uhrien puolesta, heidän sielujen puolesta. Tämä seremonia jatkui muutaman päivän ajan. Tämän avulla varmistettiin, että uhrien sielut saisivat paremman syntymän henkisessä mielessä ja hyvät mahdollisuudet henkiseen kehitykseen.
- Anonyymi00358
Anonyymi00357 kirjoitti:
Jagannath Purissa 8. huhtikuuta 2022 intialaiset brahmanit ja myös brahmanit muista maista sekä vaishnavat muista maista kokoontuivat ja suorittivat seremonian Ukrainan sodan uhrien puolesta, heidän sielujen puolesta. Tämä seremonia jatkui muutaman päivän ajan. Tämän avulla varmistettiin, että uhrien sielut saisivat paremman syntymän henkisessä mielessä ja hyvät mahdollisuudet henkiseen kehitykseen.
Seurasin osan seremoniaa videon kautta.
- Anonyymi00359
Anonyymi00352 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää moraalisena oikeutena tehdä virheellisiä tekoja, vaan metafyysisenä tosiasiana: koska jīvalla on autonomiaa, sen täytyy sisältää myös mahdollisuus kääntyä pois Jumalasta. Muuten vapaus olisi vain näennäinen.
Ilman vapautta jīva ei ole elävä subjekti vaan pelkkä kehoon sidottu mekanismi. Hänen käyttämänsä vastakkainasettelu “keho” ja “jīva” ei ole biologinen vaan ontologinen: keho kuuluu prakṛtiin, mutta jīva on tietoisuutta, joka voi joko samaistua siihen tai ylittää sen.
Vapaus on samalla sekä lahja että riski. Ilman riskiä ei ole todellista rakkautta, mutta riskin olemassaolo tarkoittaa, että jīva voi myös kääntyä pois Bhagavānista. Tästä näkökulmasta “virhe” ei ole vain eettinen epäonnistuminen vaan eksistentiaalinen suuntautuminen poisAivan!
- Anonyymi00361
Anonyymi00353 kirjoitti:
Me haluamme vapautta, jotta voisimme tehdä virheitä.
Oikeus erehtyä.
Olento, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei ole muuta kuin biorobotti; juuri vapaa tahto tekee ihmisestä ihmisen. Jos joku yrittää pakottaa omat uskonnolliset vakaumuksensa muille, se on suora hyökkäys valinnanvapautta vastaan. Jopa Jumala kunnioittaa valinnanvapautta uskon asioissa; ne, jotka pakottavat vakaumuksensa muille, yrittävät jatkuvasti asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Jumala vetäytyy kohteliaasti sivuun, jos joku ei halua tuntea Häntä. Mutta ne, jotka pakottavat toisia uskoon, hyökkäävät toisten vakaumuksia vastaan pakottamalla – toisin sanoen he pyrkivät poistamaan valinnanvapauden – eli he muuttavat ihmisiä bioroboteiksi.Kuvittele Jumala ei vanhuksena, vaan nuorena poikana. Tämä poika ei istu taivaallisella valtaistuimella, vaan soittaa huilua ja tanssii.
- Anonyymi00363
Anonyymi00361 kirjoitti:
Kuvittele Jumala ei vanhuksena, vaan nuorena poikana. Tämä poika ei istu taivaallisella valtaistuimella, vaan soittaa huilua ja tanssii.
Todella!
- Anonyymi00364
Anonyymi00363 kirjoitti:
Todella!
P@skaa tää elämä
- Anonyymi00365
Anonyymi00364 kirjoitti:
P@skaa tää elämä
Rukoilkaa jotta saisin onnea
- Anonyymi00366
Anonyymi00365 kirjoitti:
Rukoilkaa jotta saisin onnea
Et vaikuta onnelliselta, vaikka rukoilet!
- Anonyymi00367
Anonyymi00365 kirjoitti:
Rukoilkaa jotta saisin onnea
Pyydä kristittyjä rukoilemaan; hindut eivät yleensä rukoile erityisen paljon.
- Anonyymi00368
Anonyymi00366 kirjoitti:
Et vaikuta onnelliselta, vaikka rukoilet!
Vastaa Jumala silloin tällöin lohdutuksen muodossa ja saa sisäisen rauhan sielulleni
- Anonyymi00369
Syön nykyään kasvispainotteisesti mutta syön kalaa lisäksi. En lihaa enkä kanaa. Noudatan niin sanottua kosher ruokavaliota
- Anonyymi00370
On todella hienoa, että yrität noudattaa ahimsaa, mutta sinä kysyit, ja minä vastasin, miten me elämme – vaikka sinun ei tietenkään tarvitse elää samalla tavalla kuin me täällä. Silti pyrkimyksesi ahimsan suhteen ovat kiitettäviä.
- Anonyymi00371
Anonyymi00370 kirjoitti:
On todella hienoa, että yrität noudattaa ahimsaa, mutta sinä kysyit, ja minä vastasin, miten me elämme – vaikka sinun ei tietenkään tarvitse elää samalla tavalla kuin me täällä. Silti pyrkimyksesi ahimsan suhteen ovat kiitettäviä.
Löysin kompromissin. Noudatan tooran kosher ruokavaliota. En syö sikaa. Syön kalaa ja kasvis ruokavaliota
- Anonyymi00372
Anonyymi00371 kirjoitti:
Löysin kompromissin. Noudatan tooran kosher ruokavaliota. En syö sikaa. Syön kalaa ja kasvis ruokavaliota
Toora siis juutalaisten laki. Sen tooran avulla pysyn jotenkin kasassa
- Anonyymi00373
Anonyymi00370 kirjoitti:
On todella hienoa, että yrität noudattaa ahimsaa, mutta sinä kysyit, ja minä vastasin, miten me elämme – vaikka sinun ei tietenkään tarvitse elää samalla tavalla kuin me täällä. Silti pyrkimyksesi ahimsan suhteen ovat kiitettäviä.
Noudatan tooraa muuten kaikilta osin paitsi en seremonia lakeja koska niitä on mahdoton pitää vuonna 2026
- Anonyymi00374
Anonyymi00373 kirjoitti:
Noudatan tooraa muuten kaikilta osin paitsi en seremonia lakeja koska niitä on mahdoton pitää vuonna 2026
Käytännössä toora vastaa nykyajan maan lakeja suurelta osin
- Anonyymi00375
Anonyymi00374 kirjoitti:
Käytännössä toora vastaa nykyajan maan lakeja suurelta osin
Brijabasi Prabhu - on hänen nimensä initiaation jälkeen. Maailmassa on monia muita samannimisiä brahmaneja idästä länteen.
Brijabasi Prabhu on ukrainalainen brahmani, joka osaa useita kieliä, sekä itäisiä että läntisiä, myös sanskritia ja telugua. Hän pitää luentoja eri kielillä, Hän tutkii Veda-tekstejä niiden alkuperäiskielellä sanskritilla, ilman käännösten aiheuttamaa sekaannusta. Hän on tiedemies, hyvin korkeasti sivistynyt ja tutkii Veda-tekstejä ja niiden aitoutta hermeneuttisesta näkökulmasta, hyvin viisas, hyvin oppinut brahmani, hän on ilmeisesti tällä hetkellä koko planeetallamme, ainakin lännessä, yksi oppineimmista tällä hetkellä maan päällä elävistä Veda-brahmaneista.
Hän tutkii siis myös hermeneutiikkaa eli Veda-tekstien aitoutta.
https://i.ytimg.com/vi/sneMH8ENaHs/hq720.jpg?sqp=-oaymwEhCK4FEIIDSFryq4qpAxMIARUAAAAAGAElAADIQj0AgKJD&rs=AOn4CLDonrssetJAQxyjzpqcXfjST8akBg
https://www.krishna.hakimov.md/upfiles/gallery/gallery/575831001356435029.jpg
Seuraavaksi muutamia katkelmia
Transkriptio luennosta.
Katkelmia:
Käännösvirheet suomen kielellä.
Luento on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
Brijabasi prabhu ”Mitä neljän säätelyperiaatteen noudattaminen tarkoittaa?” - Anonyymi00377
Anonyymi00375 kirjoitti:
Brijabasi Prabhu - on hänen nimensä initiaation jälkeen. Maailmassa on monia muita samannimisiä brahmaneja idästä länteen.
Brijabasi Prabhu on ukrainalainen brahmani, joka osaa useita kieliä, sekä itäisiä että läntisiä, myös sanskritia ja telugua. Hän pitää luentoja eri kielillä, Hän tutkii Veda-tekstejä niiden alkuperäiskielellä sanskritilla, ilman käännösten aiheuttamaa sekaannusta. Hän on tiedemies, hyvin korkeasti sivistynyt ja tutkii Veda-tekstejä ja niiden aitoutta hermeneuttisesta näkökulmasta, hyvin viisas, hyvin oppinut brahmani, hän on ilmeisesti tällä hetkellä koko planeetallamme, ainakin lännessä, yksi oppineimmista tällä hetkellä maan päällä elävistä Veda-brahmaneista.
Hän tutkii siis myös hermeneutiikkaa eli Veda-tekstien aitoutta.
https://i.ytimg.com/vi/sneMH8ENaHs/hq720.jpg?sqp=-oaymwEhCK4FEIIDSFryq4qpAxMIARUAAAAAGAElAADIQj0AgKJD&rs=AOn4CLDonrssetJAQxyjzpqcXfjST8akBg
https://www.krishna.hakimov.md/upfiles/gallery/gallery/575831001356435029.jpg
Seuraavaksi muutamia katkelmia
Transkriptio luennosta.
Katkelmia:
Käännösvirheet suomen kielellä.
Luento on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
Brijabasi prabhu ”Mitä neljän säätelyperiaatteen noudattaminen tarkoittaa?”Luento on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
Brijabasi prabhu ”Mitä neljän säätelyperiaatteen noudattaminen tarkoittaa?” - Anonyymi00378
Anonyymi00377 kirjoitti:
Luento on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
Brijabasi prabhu ”Mitä neljän säätelyperiaatteen noudattaminen tarkoittaa?”Automaattinen käännös auttaa, en ala kirjoittamaan transkriptiota.
- Anonyymi00379
Anonyymi00378 kirjoitti:
Automaattinen käännös auttaa, en ala kirjoittamaan transkriptiota.
Me, hindut:
Teurastettujen elintarvikkeiden välttäminen
Tähän kohtaan sisältyy teurastettujen elintarvikkeiden, kuten lihan, kalan, munien ja niitä sisältävien tuotteiden täydellinen välttäminen (esimerkiksi kaupallisesti valmistetuissa elintarvikkeissa käytetään usein munatuotteista saatua mélangea, naudanluista saatua liivateuutetta tai lysotsyymiä, joka on teurastettujen vasikoiden vatsasta uutettu maitoa muodostava entsyymi). Yleisesti ottaen teurastettujen elintarvikkeiden välttäminen on yksi laajemman ahimsa- eli väkivallattomuusperiaatteen ilmentymä. Kasvissyönnin lisäksi ahimsaan kuuluu myös eläinten nahasta ja turkiksesta valmistettujen vaatteiden käyttämättä jättäminen
KIELTÄYTYMINEN PÄIHDYTTÄVIEN AINEIDEN KÄYTÖSTÄ
Tämä tarkoittaa täydellistä ALKOHOLIN, TUPAKAN JA HUUMEIDEN KIELTÄMISTÄ, SILLÄ NIILLÄ SUORA NEGATIIVIN EVAIKUTUS IHMISTEN TIETOISUUTEEN. - Anonyymi00380
Anonyymi00379 kirjoitti:
Me, hindut:
Teurastettujen elintarvikkeiden välttäminen
Tähän kohtaan sisältyy teurastettujen elintarvikkeiden, kuten lihan, kalan, munien ja niitä sisältävien tuotteiden täydellinen välttäminen (esimerkiksi kaupallisesti valmistetuissa elintarvikkeissa käytetään usein munatuotteista saatua mélangea, naudanluista saatua liivateuutetta tai lysotsyymiä, joka on teurastettujen vasikoiden vatsasta uutettu maitoa muodostava entsyymi). Yleisesti ottaen teurastettujen elintarvikkeiden välttäminen on yksi laajemman ahimsa- eli väkivallattomuusperiaatteen ilmentymä. Kasvissyönnin lisäksi ahimsaan kuuluu myös eläinten nahasta ja turkiksesta valmistettujen vaatteiden käyttämättä jättäminen
KIELTÄYTYMINEN PÄIHDYTTÄVIEN AINEIDEN KÄYTÖSTÄ
Tämä tarkoittaa täydellistä ALKOHOLIN, TUPAKAN JA HUUMEIDEN KIELTÄMISTÄ, SILLÄ NIILLÄ SUORA NEGATIIVIN EVAIKUTUS IHMISTEN TIETOISUUTEEN.Säätelyperiaatteet eivät ole vain joitakin ”ei saa”. Ne ovat elämänsääntöjä, joiden rikkomisesta KUKAAN EI TIETENKÄÄN RANKAISE, mutta se tekee minkä tahansa henkisen harjoituksen yksinkertaisesti mahdottomaksi. Nämä säädökset auttavat meitä kehittymään, tulemaan joka päivä paremmiksi ja raivaamaan sydämessämme jatkuvasti tilaa rakkaudelle.
Samaan kohtaan kuuluu kieltäytyminen juomasta teetä (sekä mustaa että vihreää) ja kahvia, jotka sisältävät kofeiinia. Se on myös eräänlainen huume, koska sillä on kiihottava vaikutus kehoon.
Rahapelien kieltäminen
Tähän kohtaan ei kuulu ainoastaan kieltäytyminen osallistumasta kasino- ja pokeripeleihin jne. Laajemmin tämä periaate merkitsee kieltoa osallistua taloudellisiin petoksiin, petollisiin järjestelmiin sekä kaikenlaiseen petokseen.
Laittomien sukupuolisuhteiden kieltäminen
Tämä periaate viittaa siihen, että intiimit suhteet ovat mahdollisia vain laillisessa avioliitossa laillisen puolison kanssa. Näin ollen tällaiset suhteet ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella, eli aviorikos, ovat kiellettyjä. - Anonyymi00381
Anonyymi00380 kirjoitti:
Säätelyperiaatteet eivät ole vain joitakin ”ei saa”. Ne ovat elämänsääntöjä, joiden rikkomisesta KUKAAN EI TIETENKÄÄN RANKAISE, mutta se tekee minkä tahansa henkisen harjoituksen yksinkertaisesti mahdottomaksi. Nämä säädökset auttavat meitä kehittymään, tulemaan joka päivä paremmiksi ja raivaamaan sydämessämme jatkuvasti tilaa rakkaudelle.
Samaan kohtaan kuuluu kieltäytyminen juomasta teetä (sekä mustaa että vihreää) ja kahvia, jotka sisältävät kofeiinia. Se on myös eräänlainen huume, koska sillä on kiihottava vaikutus kehoon.
Rahapelien kieltäminen
Tähän kohtaan ei kuulu ainoastaan kieltäytyminen osallistumasta kasino- ja pokeripeleihin jne. Laajemmin tämä periaate merkitsee kieltoa osallistua taloudellisiin petoksiin, petollisiin järjestelmiin sekä kaikenlaiseen petokseen.
Laittomien sukupuolisuhteiden kieltäminen
Tämä periaate viittaa siihen, että intiimit suhteet ovat mahdollisia vain laillisessa avioliitossa laillisen puolison kanssa. Näin ollen tällaiset suhteet ennen avioliittoa tai avioliiton ulkopuolella, eli aviorikos, ovat kiellettyjä.Säätelyperiaatteet eivät ole vain joitakin ”ei saa”. Ne ovat elämänsääntöjä, joiden rikkomisesta KUKAAN EI TIETENKÄÄN RANKAISE, mutta se tekee minkä tahansa henkisen harjoituksen yksinkertaisesti mahdottomaksi.
- Anonyymi00382
Anonyymi00381 kirjoitti:
Säätelyperiaatteet eivät ole vain joitakin ”ei saa”. Ne ovat elämänsääntöjä, joiden rikkomisesta KUKAAN EI TIETENKÄÄN RANKAISE, mutta se tekee minkä tahansa henkisen harjoituksen yksinkertaisesti mahdottomaksi.
Kun puhumme eläinten tappamisesta ja lihansyönnistä, tästä aiheesta voisi sanoa paljon. On kuitenkin hyvä todeta heti alussa, että ihmisille, jotka elävät edes jossain määrin hyveellisessä elämäntavassa (sattva-guṇa), tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Jokaisen, joka todella harjoittaa henkistä elämää ja on hyvyyden vaikutuksen alaisena, tulisi ymmärtää, että väkivallan tekeminen muita eläviä olentoja kohtaan — erityisesti niiden tappaminen oman kehon ylläpitämiseksi tai vielä pahempaa, aistinautinnon vuoksi — on vakava synti.
Kuitenkin, kuten voimme nähdä nykymaailmassa, kaikki eivät ymmärrä tätä, edes ne, jotka pitävät itseään henkisinä ihmisinä.
Bhaktivinoda Ṭhākura ei käsittele tätä aihetta kovin yksityiskohtaisesti, koska hän pitää sitä itsestään selvänä: eläinten tappaminen, niiden kärsimyksen aiheuttaminen ja niiden lihan syöminen ei ole hyväksyttävää.
Sen sijaan Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura käsittelee aihetta laajemmin ja tekee muutamia tärkeitä huomioita.
Ensinnäkin hän sanoo, että vain vaiṣṇavat voivat todella vapautua tästä synnistä (sūnāḥ, eläinten tappaminen), koska heidän toimintansa on täysin omistettu Jumalan palvelemiselle.
Jos vaiṣṇava on täysin omistanut kehonsa, mielensä ja puheensa (kāya-mana-vākya) Jumalan palvelukseen, silloin vaikka hän tiedostamattaan aiheuttaisi vahinkoa jollekin elävälle olennolle — esimerkiksi astuisi sen päälle huomaamattaan — hän vapautuu tästä synnistä.
Sen sijaan ei-bhakta ihminen tekee tätä syntiä jatkuvasti: jokaisella hengityksellä, jokaisella askeleella ja jokapäiväisessä elämässään.
Veda-kulttuurissa tämä on tunnistettu hyvin tarkasti, ja siitä on olemassa yksityiskohtaisia kuvauksia… - Anonyymi00383
Anonyymi00382 kirjoitti:
Kun puhumme eläinten tappamisesta ja lihansyönnistä, tästä aiheesta voisi sanoa paljon. On kuitenkin hyvä todeta heti alussa, että ihmisille, jotka elävät edes jossain määrin hyveellisessä elämäntavassa (sattva-guṇa), tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Jokaisen, joka todella harjoittaa henkistä elämää ja on hyvyyden vaikutuksen alaisena, tulisi ymmärtää, että väkivallan tekeminen muita eläviä olentoja kohtaan — erityisesti niiden tappaminen oman kehon ylläpitämiseksi tai vielä pahempaa, aistinautinnon vuoksi — on vakava synti.
Kuitenkin, kuten voimme nähdä nykymaailmassa, kaikki eivät ymmärrä tätä, edes ne, jotka pitävät itseään henkisinä ihmisinä.
Bhaktivinoda Ṭhākura ei käsittele tätä aihetta kovin yksityiskohtaisesti, koska hän pitää sitä itsestään selvänä: eläinten tappaminen, niiden kärsimyksen aiheuttaminen ja niiden lihan syöminen ei ole hyväksyttävää.
Sen sijaan Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura käsittelee aihetta laajemmin ja tekee muutamia tärkeitä huomioita.
Ensinnäkin hän sanoo, että vain vaiṣṇavat voivat todella vapautua tästä synnistä (sūnāḥ, eläinten tappaminen), koska heidän toimintansa on täysin omistettu Jumalan palvelemiselle.
Jos vaiṣṇava on täysin omistanut kehonsa, mielensä ja puheensa (kāya-mana-vākya) Jumalan palvelukseen, silloin vaikka hän tiedostamattaan aiheuttaisi vahinkoa jollekin elävälle olennolle — esimerkiksi astuisi sen päälle huomaamattaan — hän vapautuu tästä synnistä.
Sen sijaan ei-bhakta ihminen tekee tätä syntiä jatkuvasti: jokaisella hengityksellä, jokaisella askeleella ja jokapäiväisessä elämässään.
Veda-kulttuurissa tämä on tunnistettu hyvin tarkasti, ja siitä on olemassa yksityiskohtaisia kuvauksia…Veda-kulttuurissa tämä on tunnistettu tarkasti. Esimerkiksi karma-kāṇḍa-osuudessa kuvataan viidenlaista päivittäistä väkivaltaa, joita ihminen väistämättä tekee. Kun ihminen esimerkiksi valmistaa ruokaa ja sytyttää tulen, hän tappaa väistämättä pieniä eläviä olentoja. Kun hän asettaa astian maahan tai liedelle, hän voi huomaamattaan murskata jonkin elävän olennon.
Näiden seurausten poistamiseksi vedisessä kulttuurissa määrättiin erilaisia yajña-uhreja.
Kuitenkin bhaktalle, joka on täysin omistautunut saṅkīrtana-yajñalle — Jumalan palvelemiselle ja Hänen nimensä ylistämiselle — nämä tahattomien syntien seuraukset poistuvat. Samalla poistuu myös taipumus tehdä syntiä.
Tässä on ero: karma-kāṇḍa-rituaalit poistavat synnin seuraukset, mutta eivät itse taipumusta syntiin.
On olemassa erilaisia eläinten tai muiden elävien olentojen tappamisen muotoja (prāṇi-hatyā). Yleisesti se tarkoittaa muiden tappamista oman kehon ylläpitämiseksi. - Anonyymi00384
Anonyymi00375 kirjoitti:
Brijabasi Prabhu - on hänen nimensä initiaation jälkeen. Maailmassa on monia muita samannimisiä brahmaneja idästä länteen.
Brijabasi Prabhu on ukrainalainen brahmani, joka osaa useita kieliä, sekä itäisiä että läntisiä, myös sanskritia ja telugua. Hän pitää luentoja eri kielillä, Hän tutkii Veda-tekstejä niiden alkuperäiskielellä sanskritilla, ilman käännösten aiheuttamaa sekaannusta. Hän on tiedemies, hyvin korkeasti sivistynyt ja tutkii Veda-tekstejä ja niiden aitoutta hermeneuttisesta näkökulmasta, hyvin viisas, hyvin oppinut brahmani, hän on ilmeisesti tällä hetkellä koko planeetallamme, ainakin lännessä, yksi oppineimmista tällä hetkellä maan päällä elävistä Veda-brahmaneista.
Hän tutkii siis myös hermeneutiikkaa eli Veda-tekstien aitoutta.
https://i.ytimg.com/vi/sneMH8ENaHs/hq720.jpg?sqp=-oaymwEhCK4FEIIDSFryq4qpAxMIARUAAAAAGAElAADIQj0AgKJD&rs=AOn4CLDonrssetJAQxyjzpqcXfjST8akBg
https://www.krishna.hakimov.md/upfiles/gallery/gallery/575831001356435029.jpg
Seuraavaksi muutamia katkelmia
Transkriptio luennosta.
Katkelmia:
Käännösvirheet suomen kielellä.
Luento on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=0JRLVSrKyTM
Brijabasi prabhu ”Mitä neljän säätelyperiaatteen noudattaminen tarkoittaa?”En ymmärrä mitään mitä tuo kertoo en osaa hänen kieltään
- Anonyymi00385
Anonyymi00383 kirjoitti:
Veda-kulttuurissa tämä on tunnistettu tarkasti. Esimerkiksi karma-kāṇḍa-osuudessa kuvataan viidenlaista päivittäistä väkivaltaa, joita ihminen väistämättä tekee. Kun ihminen esimerkiksi valmistaa ruokaa ja sytyttää tulen, hän tappaa väistämättä pieniä eläviä olentoja. Kun hän asettaa astian maahan tai liedelle, hän voi huomaamattaan murskata jonkin elävän olennon.
Näiden seurausten poistamiseksi vedisessä kulttuurissa määrättiin erilaisia yajña-uhreja.
Kuitenkin bhaktalle, joka on täysin omistautunut saṅkīrtana-yajñalle — Jumalan palvelemiselle ja Hänen nimensä ylistämiselle — nämä tahattomien syntien seuraukset poistuvat. Samalla poistuu myös taipumus tehdä syntiä.
Tässä on ero: karma-kāṇḍa-rituaalit poistavat synnin seuraukset, mutta eivät itse taipumusta syntiin.
On olemassa erilaisia eläinten tai muiden elävien olentojen tappamisen muotoja (prāṇi-hatyā). Yleisesti se tarkoittaa muiden tappamista oman kehon ylläpitämiseksi.Tässä selitetään, että tappajan karmallinen vastuu voi vaihdella motiivin mukaan: esimerkiksi metsästäjän, joka tappaa eläimen jonkin aineellisen hyödyn vuoksi, karma on erilainen kuin sen, joka syö lihaa ilman mitään rituaalista tai uskonnollista perustetta, pelkästä halusta.
Jos lihansyönnille ei ole śāstrista perustetta, vaan se tapahtuu vain henkilökohtaisesta mielihalusta, sitä pidetään erityisen kielteisenä toimintana.
Manusmriti (5.37) antaa jopa vaihtoehtoisen ohjeen: jos ihmisellä on voimakas halu syödä lihaa, hänen tulisi uhrata eläimen symbolinen muoto — esimerkiksi tehdä se ghee’stä tai jauhosta — ja syödä se rituaalisesti. Tämä katsotaan paremmaksi kuin eläimen tappaminen ilman hengellistä tarkoitusta.
Tämän ajatuksen yhteydessä on joskus huomautettu, että vaikka tällainen vaihtoehto on sallittu śāstroissa, se ei silti ole ihanteellinen. Se on vain sääntelyä, jonka tarkoitus on estää suurempi väkivalta.
Seuraavissa jakeissa Manusmriti korostaa, että jokainen, joka tappaa eläimiä ilman oikeutettua syytä, joutuu kärsimään karmalliset seuraukset....
...
Myöhemmin (5.40–5.48) Manu selittää, että vaikka joissakin tilanteissa liha mainitaan rituaalisesti sallittuna, lopullinen opetus on silti selvä: väkivallattomuus (ahiṁsā) on korkein periaate.
Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
Manusmriti (5.48) toteaa selvästi, että lihaa ei voi saada ilman väkivaltaa, ja siksi viisas ihminen luopuu siitä kokonaan.
Lisäksi (5.49) Manu selittää, että pelkkä lihansyönnin ajattelu ja sen alkuperän pohtiminen paljastaa sen olevan lähtökohtaisesti epäpuhtaan ja kärsimykseen sidotun toiminnan tulos. Siksi viisas ihminen hylkää sen kokonaan.
Tämä on myös kommentaattorien, kuten Medhātithin, tulkinta: vaikka jokin lihansyönti olisi śāstrisesti “sallittua”, todellinen harkitseva ihminen luopuu siitä, koska hän ymmärtää sen karmalliset seuraukset. - Anonyymi00386
Anonyymi00385 kirjoitti:
Tässä selitetään, että tappajan karmallinen vastuu voi vaihdella motiivin mukaan: esimerkiksi metsästäjän, joka tappaa eläimen jonkin aineellisen hyödyn vuoksi, karma on erilainen kuin sen, joka syö lihaa ilman mitään rituaalista tai uskonnollista perustetta, pelkästä halusta.
Jos lihansyönnille ei ole śāstrista perustetta, vaan se tapahtuu vain henkilökohtaisesta mielihalusta, sitä pidetään erityisen kielteisenä toimintana.
Manusmriti (5.37) antaa jopa vaihtoehtoisen ohjeen: jos ihmisellä on voimakas halu syödä lihaa, hänen tulisi uhrata eläimen symbolinen muoto — esimerkiksi tehdä se ghee’stä tai jauhosta — ja syödä se rituaalisesti. Tämä katsotaan paremmaksi kuin eläimen tappaminen ilman hengellistä tarkoitusta.
Tämän ajatuksen yhteydessä on joskus huomautettu, että vaikka tällainen vaihtoehto on sallittu śāstroissa, se ei silti ole ihanteellinen. Se on vain sääntelyä, jonka tarkoitus on estää suurempi väkivalta.
Seuraavissa jakeissa Manusmriti korostaa, että jokainen, joka tappaa eläimiä ilman oikeutettua syytä, joutuu kärsimään karmalliset seuraukset....
...
Myöhemmin (5.40–5.48) Manu selittää, että vaikka joissakin tilanteissa liha mainitaan rituaalisesti sallittuna, lopullinen opetus on silti selvä: väkivallattomuus (ahiṁsā) on korkein periaate.
Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
Manusmriti (5.48) toteaa selvästi, että lihaa ei voi saada ilman väkivaltaa, ja siksi viisas ihminen luopuu siitä kokonaan.
Lisäksi (5.49) Manu selittää, että pelkkä lihansyönnin ajattelu ja sen alkuperän pohtiminen paljastaa sen olevan lähtökohtaisesti epäpuhtaan ja kärsimykseen sidotun toiminnan tulos. Siksi viisas ihminen hylkää sen kokonaan.
Tämä on myös kommentaattorien, kuten Medhātithin, tulkinta: vaikka jokin lihansyönti olisi śāstrisesti “sallittua”, todellinen harkitseva ihminen luopuu siitä, koska hän ymmärtää sen karmalliset seuraukset.Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
- Anonyymi00387
Anonyymi00386 kirjoitti:
Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
- Anonyymi00388
Anonyymi00387 kirjoitti:
se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
Julmat ihmiset eivät voi olla onnellisia
- Anonyymi00389
Anonyymi00386 kirjoitti:
Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
En ole aiheuttanut varmaan 10 vuoteen. Ei minusta ole murha hommiin kauheaa. Olen muuttunut sen jälkeen kun tajusin miltä tuntuu olla uhri jos joku tekee pahaa.
- Anonyymi00390
Anonyymi00385 kirjoitti:
Tässä selitetään, että tappajan karmallinen vastuu voi vaihdella motiivin mukaan: esimerkiksi metsästäjän, joka tappaa eläimen jonkin aineellisen hyödyn vuoksi, karma on erilainen kuin sen, joka syö lihaa ilman mitään rituaalista tai uskonnollista perustetta, pelkästä halusta.
Jos lihansyönnille ei ole śāstrista perustetta, vaan se tapahtuu vain henkilökohtaisesta mielihalusta, sitä pidetään erityisen kielteisenä toimintana.
Manusmriti (5.37) antaa jopa vaihtoehtoisen ohjeen: jos ihmisellä on voimakas halu syödä lihaa, hänen tulisi uhrata eläimen symbolinen muoto — esimerkiksi tehdä se ghee’stä tai jauhosta — ja syödä se rituaalisesti. Tämä katsotaan paremmaksi kuin eläimen tappaminen ilman hengellistä tarkoitusta.
Tämän ajatuksen yhteydessä on joskus huomautettu, että vaikka tällainen vaihtoehto on sallittu śāstroissa, se ei silti ole ihanteellinen. Se on vain sääntelyä, jonka tarkoitus on estää suurempi väkivalta.
Seuraavissa jakeissa Manusmriti korostaa, että jokainen, joka tappaa eläimiä ilman oikeutettua syytä, joutuu kärsimään karmalliset seuraukset....
...
Myöhemmin (5.40–5.48) Manu selittää, että vaikka joissakin tilanteissa liha mainitaan rituaalisesti sallittuna, lopullinen opetus on silti selvä: väkivallattomuus (ahiṁsā) on korkein periaate.
Hän sanoo, että se, joka ei aiheuta kärsimystä muille olennoille, saavuttaa lopulta todellisen onnen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Sen sijaan se, joka elää muiden olentojen vahingoittamisen kautta, ei voi saavuttaa pysyvää onnellisuutta.
Manusmriti (5.48) toteaa selvästi, että lihaa ei voi saada ilman väkivaltaa, ja siksi viisas ihminen luopuu siitä kokonaan.
Lisäksi (5.49) Manu selittää, että pelkkä lihansyönnin ajattelu ja sen alkuperän pohtiminen paljastaa sen olevan lähtökohtaisesti epäpuhtaan ja kärsimykseen sidotun toiminnan tulos. Siksi viisas ihminen hylkää sen kokonaan.
Tämä on myös kommentaattorien, kuten Medhātithin, tulkinta: vaikka jokin lihansyönti olisi śāstrisesti “sallittua”, todellinen harkitseva ihminen luopuu siitä, koska hän ymmärtää sen karmalliset seuraukset.vaikka jokin lihansyönti olisi śāstrisesti “sallittua”, todellinen harkitseva ihminen luopuu siitä, koska hän ymmärtää sen karmalliset seuraukset.
- Anonyymi00391
Anonyymi00389 kirjoitti:
En ole aiheuttanut varmaan 10 vuoteen. Ei minusta ole murha hommiin kauheaa. Olen muuttunut sen jälkeen kun tajusin miltä tuntuu olla uhri jos joku tekee pahaa.
Jätin väkivalta jutut ja elämäni muuttui vaikka olenkin masentunut ja saan välillä raivo kohtauksia
- Anonyymi00392
Anonyymi00384 kirjoitti:
En ymmärrä mitään mitä tuo kertoo en osaa hänen kieltään
"En ymmärrä mitään mitä tuo kertoo en osaa hänen kieltään!
Oikeassa alakulmassa on asetuspainike; ota automaattinen käännös käyttöön. Tekstin kääntäminen suomeksi automaattisesti on kovin huono,mutta jotakim saa selville. - Anonyymi00393
Anonyymi00388 kirjoitti:
Julmat ihmiset eivät voi olla onnellisia
Siksi kun tein pahaa muille ennen ihmiset alkoivat vihata minua ja vältellä sen jälkeen olin aivan maassa oli paha olo koko ajan nyt saan iloa ja ihmiset kohtelee minua hyvin
- Anonyymi00394
Anonyymi00393 kirjoitti:
Siksi kun tein pahaa muille ennen ihmiset alkoivat vihata minua ja vältellä sen jälkeen olin aivan maassa oli paha olo koko ajan nyt saan iloa ja ihmiset kohtelee minua hyvin
Ajatelkaa minua nykyään enemmänkin säälitään kuin pidetään pahana vaikka olinkin paha
- Anonyymi00395
Anonyymi00391 kirjoitti:
Jätin väkivalta jutut ja elämäni muuttui vaikka olenkin masentunut ja saan välillä raivo kohtauksia
https://www.youtube.com/watch?v=_G06V0zG3_8&list=PLPwpBGxD2e0iZce3k7pW4TGWntcqR36x3
Bridjabasi Pranhu, erittäin ja oppinut arvostettu ukrainalainen brahmani, tutkija, puhuu monia kieliä, tutkii tekstejä alkuperäiskielellä, Vedic-tekstien tutkija.
Tutkii Vedic tekstejä, hermeneutiikka. Täällä hän puhuu ukrainaksi, mutta kun löydän, laitan hänen luentoja myös englanniksi ja muilla kielillä, hän luennoi monilla eri kielillä, todella älykäs brahmani. - Anonyymi00397
Anonyymi00394 kirjoitti:
Ajatelkaa minua nykyään enemmänkin säälitään kuin pidetään pahana vaikka olinkin paha
Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma
Anonyymi-ap
2026-04-10 23:18:48
Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma
Kysymys “kuinka mitata hyvää ja pahaa?” on tavallaan väärin asetettu, koska:
Aineellisessa maailmassa ei ole pysyvää mittapuuta, koska sama asia voi olla “hyvä” yhdelle ja “paha” toiselle
Kaikki aineellinen on väliaikaista ja siksi myös sen moraaliset arviot ovat suhteellisia.
Absoluuttinen mitta: suhde Jumalaan
Tämä siirtää painopisteen: moraalista ontologiaan (olemisen tasolle) ja ulkoisesta käyttäytymisestä sisäiseen tietoisuuteen
Nousta kaksinaisuuden yläpuolelle!
Tavallinen ajattelu - harhan piirissä
Hyvä/paha (aineellisessa mielessä) - suhteellista - Anonyymi00398
Anonyymi00390 kirjoitti:
vaikka jokin lihansyönti olisi śāstrisesti “sallittua”, todellinen harkitseva ihminen luopuu siitä, koska hän ymmärtää sen karmalliset seuraukset.
Alkaisin vegeksi kokonaan mutta en tiedä mitä vitamiineja joutuu syömään purkista kun tietyt vitamiinit saadaan vain eläin tuotteista
- Anonyymi00399
Anonyymi00397 kirjoitti:
Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma
Anonyymi-ap
2026-04-10 23:18:48
Hyvän ja pahan mittaamisen ongelma
Kysymys “kuinka mitata hyvää ja pahaa?” on tavallaan väärin asetettu, koska:
Aineellisessa maailmassa ei ole pysyvää mittapuuta, koska sama asia voi olla “hyvä” yhdelle ja “paha” toiselle
Kaikki aineellinen on väliaikaista ja siksi myös sen moraaliset arviot ovat suhteellisia.
Absoluuttinen mitta: suhde Jumalaan
Tämä siirtää painopisteen: moraalista ontologiaan (olemisen tasolle) ja ulkoisesta käyttäytymisestä sisäiseen tietoisuuteen
Nousta kaksinaisuuden yläpuolelle!
Tavallinen ajattelu - harhan piirissä
Hyvä/paha (aineellisessa mielessä) - suhteellistaSuhteellinen tieto on manodharma
Tavallisten ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta perustuvat manodharmaan (mielen konstruktioihin). Tämä tarkoittaa: ne eivät ole absoluuttisia totuuksia, ne vaihtelevat kulttuurin, ajan ja yksilön mukaan, ne syntyvät aistihavaintojen ja egon rajoittuneisuudesta.
Siksi käsitykset kuten “tämä on hyvää, tämä on pahaa” nähdään lopulta kaksinaisuuden (dvaita) tuotteina, eivätkä ne kosketa todellista olemusta. - Anonyymi00400
Anonyymi00399 kirjoitti:
Suhteellinen tieto on manodharma
Tavallisten ihmisten käsitykset hyvästä ja pahasta perustuvat manodharmaan (mielen konstruktioihin). Tämä tarkoittaa: ne eivät ole absoluuttisia totuuksia, ne vaihtelevat kulttuurin, ajan ja yksilön mukaan, ne syntyvät aistihavaintojen ja egon rajoittuneisuudesta.
Siksi käsitykset kuten “tämä on hyvää, tämä on pahaa” nähdään lopulta kaksinaisuuden (dvaita) tuotteina, eivätkä ne kosketa todellista olemusta.Kaksinaisuus (dvandva) peittää todellisuuden
Aineellinen maailma kuvataan kaksinaisuuden kenttänä: hyvä ja paha, nautinto ja kärsimys,
kunnia ja häpeä
Filosofiassamme nämä vastakohdat eivät ole lopullisia, vaan ne kuuluvat māyān rakenteeseen. Todellinen todellisuus on niiden yläpuolella. - Anonyymi00401
Anonyymi00400 kirjoitti:
Kaksinaisuus (dvandva) peittää todellisuuden
Aineellinen maailma kuvataan kaksinaisuuden kenttänä: hyvä ja paha, nautinto ja kärsimys,
kunnia ja häpeä
Filosofiassamme nämä vastakohdat eivät ole lopullisia, vaan ne kuuluvat māyān rakenteeseen. Todellinen todellisuus on niiden yläpuolella.Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä. - Anonyymi00402
Anonyymi00401 kirjoitti:
Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf - Anonyymi00403
Anonyymi00402 kirjoitti:
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.
Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin.
"Luet itsekin vedoja"
Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.
Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä. - Anonyymi00404
Anonyymi00403 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.
Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin.
"Luet itsekin vedoja"
Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.
Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä."Luet itsekin vedoja"
Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta.
Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.
Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.
Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00405
Anonyymi00404 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta.
Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.
Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.
Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla."Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00406
Anonyymi00405 kirjoitti:
"Luet itsekin vedoja"
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti. - Anonyymi00407
Anonyymi00406 kirjoitti:
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
- Anonyymi00408
Anonyymi00407 kirjoitti:
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.
Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.
- Anonyymi00376
4. Mooseksen kirja 35:16-18, 20-21 FinRK
[16] Mutta jos joku lyö rautaesineellä toista ja tämä kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava. [17] Jos jollakin on kädessään kivi, jolla voi tappaa, ja hän lyö sillä toista ja tämä kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava. [18] Tai jos joku lyö toista kädessään olevalla puuesineellä, jolla voi tappaa, ja toinen kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava.
[20] Jos joku lyö vihastuksissaan toista tai heittää väijyksistä jollakin ja tuo ihminen kuolee [21] tai jos joku vihaa kantaen lyö jotakuta nyrkillään ja tämä kuolee, lyöjä on surmattava, sillä hän on murhaaja. Verenkostaja voi surmata murhaajan tavatessaan hänet.
Toorassa on ahimsan piirteitä. Tahallinen surma on vakava rikkomus- Anonyymi00409
Hmm!
- Anonyymi00410
Ristiriitoja hadithissa - WikiIslam https://share.google/j8Gs22UT9YXyCkx41
Kiitos hindut kun avasitte silmäni. Myös islamin kirjat ovat täynnä ristiriitoja ja turmeltuneet kuten raamattu. Olitte oikeassa. Luovutan Abrahamilaisten uskontojen suhteen ne ei voi olla Jumalalta koska Jumala ei tee virheitä- Anonyymi00413
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
- Anonyymi00414
Anonyymi00413 kirjoitti:
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.
Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.
Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.
Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.
Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.
Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.
Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.
Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.
Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin. - Anonyymi00415
Anonyymi00414 kirjoitti:
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.
Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.
Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.
Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.
Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.
Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.
Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.
Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.
Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.Kaikille ei sovi sama jumalakuva eikä sama tapa uskoa. Se, mikä yhdelle tuo lohtua, voi toiselle tuntua painostavalta, pelottavalta tai jopa rikkoa sisäistä turvallisuuden tunnetta – erityisesti silloin, jos taustalla on kokemuksia, joissa uskonto on kietoutunut syyllisyyteen, pelkoon tai rankaisevuuteen.
Jos ihminen on elänyt ympäristössä, jossa Jumala on näyttäytynyt valvovana ja tuomitsevana, ei ole yllättävää, että tuo kuva voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Se ei ole pelkkä ajatus, vaan kokemus, joka voi tuntua kehossa asti: jatkuvana arvioinnin tunteena, varuillaan olona tai sisäisenä äänenä, joka kyseenalaistaa kaiken. - Anonyymi00416
Anonyymi00415 kirjoitti:
Kaikille ei sovi sama jumalakuva eikä sama tapa uskoa. Se, mikä yhdelle tuo lohtua, voi toiselle tuntua painostavalta, pelottavalta tai jopa rikkoa sisäistä turvallisuuden tunnetta – erityisesti silloin, jos taustalla on kokemuksia, joissa uskonto on kietoutunut syyllisyyteen, pelkoon tai rankaisevuuteen.
Jos ihminen on elänyt ympäristössä, jossa Jumala on näyttäytynyt valvovana ja tuomitsevana, ei ole yllättävää, että tuo kuva voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Se ei ole pelkkä ajatus, vaan kokemus, joka voi tuntua kehossa asti: jatkuvana arvioinnin tunteena, varuillaan olona tai sisäisenä äänenä, joka kyseenalaistaa kaiken.Silloin ei ole hyödyllistä yrittää palata juuri siihen samaan jumalakuvaan, joka on ollut yhteydessä kipuun. Mieli ei parane palaamalla siihen, mikä sen on alun perin satuttanut. Usein toipuminen vaatii etäisyyttä – tilaa hengittää ilman jatkuvaa arviointia, ilman pelon sävyttämää selitysmallia maailmasta.
Joillekin auttaa se, että Jumalasta tai elämästä saa muodostua väljempi ja vähemmän tarkkarajainen käsitys. Ei hahmo, joka valvoo ja puuttuu kaikkeen, vaan jokin rauhallisempi tapa ymmärtää olemassaoloa: kokemus yhteydestä, luontoon kuulumisesta, elämän jatkuvuudesta tai siitä, että kaikkea ei tarvitse selittää loppuun asti. - Anonyymi00417
Anonyymi00413 kirjoitti:
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Minä parannun silleen että minulle näytetään että pyhät kirjat ovat turmeltuneet ja ne ovat just laitoin linkit
- Anonyymi00417
Anonyymi00416 kirjoitti:
Silloin ei ole hyödyllistä yrittää palata juuri siihen samaan jumalakuvaan, joka on ollut yhteydessä kipuun. Mieli ei parane palaamalla siihen, mikä sen on alun perin satuttanut. Usein toipuminen vaatii etäisyyttä – tilaa hengittää ilman jatkuvaa arviointia, ilman pelon sävyttämää selitysmallia maailmasta.
Joillekin auttaa se, että Jumalasta tai elämästä saa muodostua väljempi ja vähemmän tarkkarajainen käsitys. Ei hahmo, joka valvoo ja puuttuu kaikkeen, vaan jokin rauhallisempi tapa ymmärtää olemassaoloa: kokemus yhteydestä, luontoon kuulumisesta, elämän jatkuvuudesta tai siitä, että kaikkea ei tarvitse selittää loppuun asti.Tällainen näkökulma ei ole yritys korvata yhtä totuutta toisella, vaan enemmänkin tapa lievittää sisäistä painetta. Kun mieli ei enää joudu jatkuvasti puolustautumaan tai pelkäämään, se saa vähitellen tilaa rauhoittua. Ajatukset eivät ehkä katoa, mutta niiden ote voi heiketä.
Toipuminen uskonnollisista haavoista ei yleensä tarkoita sitä, että kaikki kysymykset ratkeavat lopullisesti. Useammin se tarkoittaa sitä, että ihminen oppii olemaan kysymystensä kanssa ilman, että ne hallitsevat kaikkea. Että elämässä voi olla myös keskeneräisyyttä, epävarmuutta ja silti turvallisuutta. - Anonyymi00418
Anonyymi00417 kirjoitti:
Tällainen näkökulma ei ole yritys korvata yhtä totuutta toisella, vaan enemmänkin tapa lievittää sisäistä painetta. Kun mieli ei enää joudu jatkuvasti puolustautumaan tai pelkäämään, se saa vähitellen tilaa rauhoittua. Ajatukset eivät ehkä katoa, mutta niiden ote voi heiketä.
Toipuminen uskonnollisista haavoista ei yleensä tarkoita sitä, että kaikki kysymykset ratkeavat lopullisesti. Useammin se tarkoittaa sitä, että ihminen oppii olemaan kysymystensä kanssa ilman, että ne hallitsevat kaikkea. Että elämässä voi olla myös keskeneräisyyttä, epävarmuutta ja silti turvallisuutta.Ja jos mieli jää helposti pyörimään samoihin teemoihin, se ei yleensä ole merkki siitä, että pitäisi löytää yksi oikea vastaus, vaan siitä, että sisäinen kokemus kaipaa rauhoittumista, etäisyyttä ja lempeämpää suhtautumista itseä kohtaan. Ajatukset voivat olla voimakkaita, mutta ne eivät aina kerro koko todellisuutta – joskus ne kertovat enemmän siitä, mitä on koettu, kuin siitä, mikä on totta juuri nyt.
- Anonyymi00420
Anonyymi00417 kirjoitti:
Minä parannun silleen että minulle näytetään että pyhät kirjat ovat turmeltuneet ja ne ovat just laitoin linkit
En olisi muuten päässyt eroon.
- Anonyymi00422
Anonyymi00418 kirjoitti:
Ja jos mieli jää helposti pyörimään samoihin teemoihin, se ei yleensä ole merkki siitä, että pitäisi löytää yksi oikea vastaus, vaan siitä, että sisäinen kokemus kaipaa rauhoittumista, etäisyyttä ja lempeämpää suhtautumista itseä kohtaan. Ajatukset voivat olla voimakkaita, mutta ne eivät aina kerro koko todellisuutta – joskus ne kertovat enemmän siitä, mitä on koettu, kuin siitä, mikä on totta juuri nyt.
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Toipumisessa keskeistä on myös se, että mieli saa vähitellen uuden kokemuksen turvallisuudesta. Se voi syntyä arjen asioista,luonnossa olemisesta, tai mistä tahansa, jossa ei ole uhkaa eikä tuomitsemista. Kun oppii toistuvasti, että “nyt ei ole vaaraa”, vanhat pelkoreaktiot alkavat heiketä.
Monille auttaa myös se, että uskonnolliset kysymykset asetetaan toissijaisiksi.
Jos ajatukset ovat hyvin tunkeilevia tai ahdistavia, kyse ei ole vain “ pohdinnasta” vaan usein opitusta pelkoreaktiosta. Silloin apu voi löytyä myös keskustelusta ammattilaisen kanssa, erityisesti sellaisen, joka ymmärtää uskonnollisia traumoja tai ahdistuneisuutta. - Anonyymi00423
Anonyymi00422 kirjoitti:
Ja miten voisit parantua, jos ei lakkaa miettimästä näitä uskontoja, ollessaan itse uskontojen uhri?
Toipumisessa keskeistä on myös se, että mieli saa vähitellen uuden kokemuksen turvallisuudesta. Se voi syntyä arjen asioista,luonnossa olemisesta, tai mistä tahansa, jossa ei ole uhkaa eikä tuomitsemista. Kun oppii toistuvasti, että “nyt ei ole vaaraa”, vanhat pelkoreaktiot alkavat heiketä.
Monille auttaa myös se, että uskonnolliset kysymykset asetetaan toissijaisiksi.
Jos ajatukset ovat hyvin tunkeilevia tai ahdistavia, kyse ei ole vain “ pohdinnasta” vaan usein opitusta pelkoreaktiosta. Silloin apu voi löytyä myös keskustelusta ammattilaisen kanssa, erityisesti sellaisen, joka ymmärtää uskonnollisia traumoja tai ahdistuneisuutta."Myös islamin kirjat ovat täynnä ristiriitoja"
Kaikilla uskonnoilla on paikkansa maailmassa, riippuen ihmistentietoisuudeen tasosta; toinen asia on se, miten tekstejä tulkitaan, jotta voidaan tietää, mitä alkuperäisissä teksteissä todella sanottiin ja tarvitaanko edes tällaisia tietoja. - Anonyymi00424
Anonyymi00423 kirjoitti:
"Myös islamin kirjat ovat täynnä ristiriitoja"
Kaikilla uskonnoilla on paikkansa maailmassa, riippuen ihmistentietoisuudeen tasosta; toinen asia on se, miten tekstejä tulkitaan, jotta voidaan tietää, mitä alkuperäisissä teksteissä todella sanottiin ja tarvitaanko edes tällaisia tietoja.Miksi edes sellaista ajatella, joka vahingoittaa terveyttäsi, jos kerran olet uskontojen uhri? Palaat aina samaan aiheeseen uudestaan, ja täällä päin aletaan jo väsyä jatkuvaan saman toistoon.
- Anonyymi00425
Anonyymi00424 kirjoitti:
Miksi edes sellaista ajatella, joka vahingoittaa terveyttäsi, jos kerran olet uskontojen uhri? Palaat aina samaan aiheeseen uudestaan, ja täällä päin aletaan jo väsyä jatkuvaan saman toistoon.
Palaat aina takaisin sinne, mikä aiheutti sairautesi, mieti nyt itse, pidä tauko kaikista uskonnoista, mikä ikinä se olisi.
Palaat aina samaan aiheeseen uudestaan, ja täällä päin aletaan jo väsyä jatkuvaan saman toistoon. - Anonyymi00426
Anonyymi00424 kirjoitti:
Miksi edes sellaista ajatella, joka vahingoittaa terveyttäsi, jos kerran olet uskontojen uhri? Palaat aina samaan aiheeseen uudestaan, ja täällä päin aletaan jo väsyä jatkuvaan saman toistoon.
Tajua sen takia että aivoni ymmärtävät sen olevan fiktiota
- Anonyymi00411
10 Koraanin ristiriitaa ja virhettä https://share.google/kI0J3SnT1dzN1zxPY
- Anonyymi00421
Minä en usko mihinkään teen omia juttujani. Ei kirjoihin jossa on ristiriitoja voi uskoa
- Anonyymi00427
"10 Koraanin ristiriitaa ja virhettä"
Mitä sitten, vaikka olisi 1000 virhettä?
Palaat aina takaisin sinne, mikä aiheutti sairautesi, mieti nyt itse, pidä tauko kaikista uskonnoista, mikä ikinä se olisi. - Anonyymi00428
Anonyymi00427 kirjoitti:
"10 Koraanin ristiriitaa ja virhettä"
Mitä sitten, vaikka olisi 1000 virhettä?
Palaat aina takaisin sinne, mikä aiheutti sairautesi, mieti nyt itse, pidä tauko kaikista uskonnoista, mikä ikinä se olisi.Ja kaiken lisäksi – ongelmasi on se, että uskot ihan kaikkea, mitä kirjoitetaan; internetin sisällöstä yli 99 prosenttia on pelkkää roskaa valheita. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta mielestäni alle 1 prosenttia on asiallista. Uskot kaiken, mitä lue t - se on ongelma, ihan sama, onko kyseessä uskonnolliset vai maailmalliset asiat. Älä usko kaikkea, mitä kirjoitetaan, ei sanomalehtiin myös.
- Anonyymi00429
Anonyymi00427 kirjoitti:
"10 Koraanin ristiriitaa ja virhettä"
Mitä sitten, vaikka olisi 1000 virhettä?
Palaat aina takaisin sinne, mikä aiheutti sairautesi, mieti nyt itse, pidä tauko kaikista uskonnoista, mikä ikinä se olisi.Menen juomaan
- Anonyymi00430
Anonyymi00428 kirjoitti:
Ja kaiken lisäksi – ongelmasi on se, että uskot ihan kaikkea, mitä kirjoitetaan; internetin sisällöstä yli 99 prosenttia on pelkkää roskaa valheita. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta mielestäni alle 1 prosenttia on asiallista. Uskot kaiken, mitä lue t - se on ongelma, ihan sama, onko kyseessä uskonnolliset vai maailmalliset asiat. Älä usko kaikkea, mitä kirjoitetaan, ei sanomalehtiin myös.
Uskon viinapulloon jatkossa
- Anonyymi00431
Anonyymi00428 kirjoitti:
Ja kaiken lisäksi – ongelmasi on se, että uskot ihan kaikkea, mitä kirjoitetaan; internetin sisällöstä yli 99 prosenttia on pelkkää roskaa valheita. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta mielestäni alle 1 prosenttia on asiallista. Uskot kaiken, mitä lue t - se on ongelma, ihan sama, onko kyseessä uskonnolliset vai maailmalliset asiat. Älä usko kaikkea, mitä kirjoitetaan, ei sanomalehtiin myös.
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatun ristiriidoista – jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei pakoteta omaa uskoa ainoana ja oikeana muille väkisin, eikä lakata puhumasta ikuisesta kidutuksesta tauotta, sillä tällainen on haitallista koko ihmissuvulle.
- Anonyymi00432
Anonyymi00431 kirjoitti:
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatun ristiriidoista – jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei pakoteta omaa uskoa ainoana ja oikeana muille väkisin, eikä lakata puhumasta ikuisesta kidutuksesta tauotta, sillä tällainen on haitallista koko ihmissuvulle.
Ongelmia syntyy silloin, kun oma uskonto esitetään ainoana oikeana ja sitä yritetään painostaa muille. Uskonnonvapauteen kuuluu sekä oikeus uskoa että oikeus olla uskomatta.
- Anonyymi00433
Anonyymi00431 kirjoitti:
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatun ristiriidoista – jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei pakoteta omaa uskoa ainoana ja oikeana muille väkisin, eikä lakata puhumasta ikuisesta kidutuksesta tauotta, sillä tällainen on haitallista koko ihmissuvulle.
Sadisteja ne kaikki Jumalat. Palvon itseäni jatkossa
- Anonyymi00434
Anonyymi00432 kirjoitti:
Ongelmia syntyy silloin, kun oma uskonto esitetään ainoana oikeana ja sitä yritetään painostaa muille. Uskonnonvapauteen kuuluu sekä oikeus uskoa että oikeus olla uskomatta.
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
- Anonyymi00435
Anonyymi00434 kirjoitti:
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys. - Anonyymi00436
Anonyymi00435 kirjoitti:
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.
Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.
Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.
Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.
Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.
Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu. - Anonyymi00437
Anonyymi00436 kirjoitti:
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea, vaan olemme sanoneet, että polkuja on paljon ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä eri kehitysvaiheissa.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.
Myös entisaikoina korkeakulttuuri ja primitiivinen elämä elivät rinnakkain.
Lisäksi sivistyneet ja sivistymättömät ihmiset elävät rinnakkain jopa nyt saman aikakauden sisällä.
Niinpä afrikkalaisista pygmeistä ja Amazonin intiaaneista ei tule sivistyneitä, sillä Vedojen mukaan ne ovat yksinkertaisesti erilaisia ihmiselämän muotoja.
Erilaisia ihmiselämän muotoja on universumissamme 400 000, kaikki heistä eivät ole biologisia elämänmuotoja.
Mutta jopa maapallolla on erilaisia ihmiselämänmuotoja, biologisia elämänmuotoja, joitakin ihmisiä jne. jotka ovat liian erilaisia keskenään.
Maapallolla elää nykyäänkin hyvin yksinkertaisia ja hyvin kehittyneitä ihmismäisiä olentoja, joiden tietoisuuden taso on hyvin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Koska tietoisuuden taso on kovin erilainen.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
He eivät saa karman reaktiota esimerkiksi eläinten tappamisesta juuri lainkaan, koska heiltä eivät voi vaatia enempää.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.
Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki. - Anonyymi00438
Anonyymi00437 kirjoitti:
Vielä nykyäänkin on kannibaalien heimoja, heille ei voi viedä korkeampaa tietoa heti, mutta voi vaikka sanoa, että älä tapa ihan kaikkia ihmisiä, vaan valikoivasti, koska he ovat eläimen tasolla, he eivät voi ottaa korkeampaa tietoa vastaan lainkaan, paitsi jos heillä on tarpeeksi sukritia edellisistä elämistä, silloin he voivat ottaa vastaan enemmän.
Siksi viidakkotason villi-ihmiset eivät voi heti ottaa vastaan korkeamman henkisen tiedon tasoa, vaan he kehittyvät elämästä toiseen.
Niille, jotka ovat hieman kehittyneempiä, voi jo sanoa: älä tapa jne.
Mutta hyvin kehittyneet tietävät sen joka tapauksessa, miksi sanoa itsestäänselvyyksiä.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.
Kyseenalaistaminen on älykkyyden tunnusmerkki.Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
- Anonyymi00439
Anonyymi00438 kirjoitti:
Mikään uskonto maailmassa ei voi vaatia itselleen monopolia hengkiseen viisauteen, siis yksinoikeutta.
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti. - Anonyymi00440
Anonyymi00439 kirjoitti:
Se, mikä on syntiä yhdelle ihmiselle, ei ole syntiä toiselle, koska tietoisuuden taso on erilainen.
Mitä korkeampi tietoisuuden taso, sitä suurempi vastuu.
Ei ole niin, että on vain yksi uskonto ja kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla "pelastuakseen", muuten on ikuinen helvetti.Lisäksi Jumalalla on monia erilaisia ilmenemismuotoja, mutta He kaikki ovat samaa Jumalaa eri muodossa. Voi valita, ketä haluaa palvoa ja missä muodossa, koska todellisuudessa kyse on samasta Jumalasta eri muodoissa.
- Anonyymi00441
Anonyymi00440 kirjoitti:
Lisäksi Jumalalla on monia erilaisia ilmenemismuotoja, mutta He kaikki ovat samaa Jumalaa eri muodossa. Voi valita, ketä haluaa palvoa ja missä muodossa, koska todellisuudessa kyse on samasta Jumalasta eri muodoissa.
Lisäksi Jumalalla on monia erilaisia ilmenemismuotoja, mutta He kaikki ovat samaa Jumalaa eri muodossa. Voi valita, ketä haluaa palvoa ja missä muodossa, koska todellisuudessa kyse on samasta Jumalasta eri muodoissa.
Muut muodot ovat Hänen laajennuksiaan tai ilmenemismuotojaan, joilla on erilaisia tehtäviä ja kosmisia rooleja.
Sen sijaan eri muodot ovat kyllä samaa jumaluuden todellisuutta, mutta He eivät ole täysin vaihdettavissa keskenään merkitykseltään tai asemaltaan. - Anonyymi00442
Anonyymi00441 kirjoitti:
Lisäksi Jumalalla on monia erilaisia ilmenemismuotoja, mutta He kaikki ovat samaa Jumalaa eri muodossa. Voi valita, ketä haluaa palvoa ja missä muodossa, koska todellisuudessa kyse on samasta Jumalasta eri muodoissa.
Muut muodot ovat Hänen laajennuksiaan tai ilmenemismuotojaan, joilla on erilaisia tehtäviä ja kosmisia rooleja.
Sen sijaan eri muodot ovat kyllä samaa jumaluuden todellisuutta, mutta He eivät ole täysin vaihdettavissa keskenään merkitykseltään tai asemaltaan.Jumala ilmenee monissa muodoissa.
Palvonta kohdistetaan usein tiettyyn korkeimpana pidettyyn muotoon. - Anonyymi00443
Anonyymi00442 kirjoitti:
Jumala ilmenee monissa muodoissa.
Palvonta kohdistetaan usein tiettyyn korkeimpana pidettyyn muotoon.Sama Jumala eri ilmenemismuodossa.
Tattvassa ei ole eroa.
Muut muodot eivät ole “eri jumalia”, vaan eri tietoisuuden tiloja - Anonyymi00444
Anonyymi00443 kirjoitti:
Sama Jumala eri ilmenemismuodossa.
Tattvassa ei ole eroa.
Muut muodot eivät ole “eri jumalia”, vaan eri tietoisuuden tiloja"Mikä on mielestäsi todennäköinen osumisprosentti?"
Suhtaudun koko aasiaan rennosti. En kiirehdi; aikaa on vielä runsaasti. Sitä paitsi ”pahassa, saatanallisessa idässä” ei harjoiteta pelottelua – minulla on miljoona elämää aikaa tutkia ja pohtia kaikkea; voi ajatella mitä haluat, voi olla eri mieltä, voi uskoa tai olla uskomatta, eikä kukaan rankaise sinua siitä ikuisella helvetillä.
Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.
Absoluutti nauttii eri näkökulmista.
Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,
eli myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaa ja nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista ystäviensä kanssa.
Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.
Se on leikki.
Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.
Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi". - Anonyymi00445
Anonyymi00444 kirjoitti:
"Mikä on mielestäsi todennäköinen osumisprosentti?"
Suhtaudun koko aasiaan rennosti. En kiirehdi; aikaa on vielä runsaasti. Sitä paitsi ”pahassa, saatanallisessa idässä” ei harjoiteta pelottelua – minulla on miljoona elämää aikaa tutkia ja pohtia kaikkea; voi ajatella mitä haluat, voi olla eri mieltä, voi uskoa tai olla uskomatta, eikä kukaan rankaise sinua siitä ikuisella helvetillä.
Koska itse Absoluutti nauttii monimuotoisuudesta.
Absoluutti nauttii eri näkökulmista.
Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,
eli myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaa ja nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista ystäviensä kanssa.
Eli Jumala nauttii eri näkökulmien ja aspektien esille tuomisesta.
Se on leikki.
Mistä tämä meille kertoo, että henkimaailma ei ole pilvillä leijumista ja ylistämistä, kuten kristityt meille väitttävät, vaan toimintaa ja muuta kiinnostavaa, myös ihan filosofian pohtimista.
Vastakkaisten näkökulmien on pakko olla olemassa, eli eri mieltä voi olla ja se on kiinnostavaa; ei ole niin, että kaikkilla pitää usko samalla tavalla, jotta "pelastuisi"."Mikä on mielestäsi todennäköinen osumisprosentti?"
Suhtaudun koko aasiaan rennosti. En kiirehdi; aikaa on vielä runsaasti. Sitä paitsi ”pahassa, saatanallisessa idässä” ei harjoiteta pelottelua – minulla on miljoona elämää aikaa tutkia ja pohtia kaikkea; voi ajatella mitä haluat, voi olla eri mieltä, voi uskoa tai olla uskomatta, eikä kukaan rankaise sinua siitä ikuisella helvetillä.
Ei siis tarvitse uskoa ”oikein” tullaksesi ”pelastetuksi”; voit uskoa väärin – sillä ei ole mitään merkitystä.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.
Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.
Antiteesi, teesin vastakohtana.
Tämä on itse asiassa hyvä, että näin on.
Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.
Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).
Mutta se tarkoittaa kidutususkonnon vastarintaa, eli jos et usko oikein, sinua kidutetaan ikuisesti.
Se on leikkisä, filosofinen vastarinta -meillä - Anonyymi00446
Anonyymi00445 kirjoitti:
"Mikä on mielestäsi todennäköinen osumisprosentti?"
Suhtaudun koko aasiaan rennosti. En kiirehdi; aikaa on vielä runsaasti. Sitä paitsi ”pahassa, saatanallisessa idässä” ei harjoiteta pelottelua – minulla on miljoona elämää aikaa tutkia ja pohtia kaikkea; voi ajatella mitä haluat, voi olla eri mieltä, voi uskoa tai olla uskomatta, eikä kukaan rankaise sinua siitä ikuisella helvetillä.
Ei siis tarvitse uskoa ”oikein” tullaksesi ”pelastetuksi”; voit uskoa väärin – sillä ei ole mitään merkitystä.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.
Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.
Antiteesi, teesin vastakohtana.
Tämä on itse asiassa hyvä, että näin on.
Itse asiassa on juuri tarkoitus, että olisi vastarintaa.
Jos vastarinta poistetaan, alamme pysyä paikoillaan (emme kehity).
Mutta se tarkoittaa kidutususkonnon vastarintaa, eli jos et usko oikein, sinua kidutetaan ikuisesti.
Se on leikkisä, filosofinen vastarinta -meilläJeesus oli hyvä, ja hänen alkuperäinen sanomansa (apokryfeissä) on täynnä universaalia viisautta - tästä ei ole mitään jäljellä.
Jeesus oli älykäs! - Anonyymi00448
Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan. - Anonyymi00449
Anonyymi00448 kirjoitti:
Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaa ja nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista ystäviensä kanssa.
- Anonyymi00450
Anonyymi00449 kirjoitti:
myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaa ja nauttii keskustellessaan ateistisista filosofioista ystäviensä kanssa.
Toisin sanoen – sinun ei tarvitse uskoa Jumalaa – eikä se johda IKUISEEN HELVETTIIN.
- Anonyymi00451
Anonyymi00450 kirjoitti:
Toisin sanoen – sinun ei tarvitse uskoa Jumalaa – eikä se johda IKUISEEN HELVETTIIN.
Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,
eli myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaa - Anonyymi00452
Anonyymi00451 kirjoitti:
Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,
eli myös henkimaailmassa Jumala pohtii ateistista filosofiaaVastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.
Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.
Mutta tässä tapauksessa oppositio on leikkisää, eikä kukaan pelota eikä uhkaile, jos olet väärällä puolella, kuten tässä me, pahat hindut ja vääräuskoist. - Anonyymi00453
Anonyymi00452 kirjoitti:
Vastakkainasettelun pohjalta kehittyy lilan eli leikin dynamiikka.
Vastakkainasettelua on aina. Vastarinta on aina.
Mutta tässä tapauksessa oppositio on leikkisää, eikä kukaan pelota eikä uhkaile, jos olet väärällä puolella, kuten tässä me, pahat hindut ja vääräuskoist.Toisin kuin kristillista uskonnollista eksklusivismia edustavat ääriekstremistit täällä, jotka pyrkivät esittämään oman uskontulkintansa ainoana oikeutettuna totuutena ja käyttävät painostusta, uhkailua tai väkivaltaa sen omaksumisen edistämiseksi, emme ole koskaan väittäneet oman hengellisen polkumme olevan ainoa oikea tai universaalisti velvoittava. Lähtökohtanamme on sellainen, jonka mukaan ihmiset voivat lähestyä perimmäisiä eksistentiaalisia ja uskonnollisia kysymyksiä useiden erilaisten traditioiden ja tulkintakehysten kautta.
- Anonyymi00454
Anonyymi00453 kirjoitti:
Toisin kuin kristillista uskonnollista eksklusivismia edustavat ääriekstremistit täällä, jotka pyrkivät esittämään oman uskontulkintansa ainoana oikeutettuna totuutena ja käyttävät painostusta, uhkailua tai väkivaltaa sen omaksumisen edistämiseksi, emme ole koskaan väittäneet oman hengellisen polkumme olevan ainoa oikea tai universaalisti velvoittava. Lähtökohtanamme on sellainen, jonka mukaan ihmiset voivat lähestyä perimmäisiä eksistentiaalisia ja uskonnollisia kysymyksiä useiden erilaisten traditioiden ja tulkintakehysten kautta.
Emme ole omaksuneet teologista eksklusivismia, jonka mukaan "pelastus", totuus tai oikea uskonnollinen ymmärrys olisi saavutettavissa yksinomaan yhden uskonnollisen tradition välityksellä. Päinvastoin, meillä tunnustetaan erilaisten katsomuksellisten traditioiden mahdollisuus välittää merkityksellisiä totuusväitteitä, eettisiä oivalluksia ja hengellisiä kokemuksia. Tästä syystä emme ole esittäneet omaa uskontoamme ainoana oikeana totuusjärjestelmänä.
- Anonyymi00455
Anonyymi00454 kirjoitti:
Emme ole omaksuneet teologista eksklusivismia, jonka mukaan "pelastus", totuus tai oikea uskonnollinen ymmärrys olisi saavutettavissa yksinomaan yhden uskonnollisen tradition välityksellä. Päinvastoin, meillä tunnustetaan erilaisten katsomuksellisten traditioiden mahdollisuus välittää merkityksellisiä totuusväitteitä, eettisiä oivalluksia ja hengellisiä kokemuksia. Tästä syystä emme ole esittäneet omaa uskontoamme ainoana oikeana totuusjärjestelmänä.
Kannatamme uskonnon- ja omantunnonvapautta: jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus uskoa haluamaansa, olla uskomatta tai muuttaa vakaumustaan, tai olla ateisti, tai olla "vääräuskoinen", tai olla pakana.
Tämä oikeus edellyttää vastavuoroisesti sitä, että meihin, pahoihin hinduihin, ei kohdisteta painostusta, uhkailua tai pakottamista. - Anonyymi00456
Anonyymi00455 kirjoitti:
Kannatamme uskonnon- ja omantunnonvapautta: jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus uskoa haluamaansa, olla uskomatta tai muuttaa vakaumustaan, tai olla ateisti, tai olla "vääräuskoinen", tai olla pakana.
Tämä oikeus edellyttää vastavuoroisesti sitä, että meihin, pahoihin hinduihin, ei kohdisteta painostusta, uhkailua tai pakottamista.Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea,
- Anonyymi00457
Anonyymi00456 kirjoitti:
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea,
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatusta.
- Anonyymi00458
Anonyymi00457 kirjoitti:
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatusta.
Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä.
Toisin kuin he, emme ole ikinä sanoneet, että vain meidän polkumme olisi ainoa totuus ja ainoa oikea,
Myös Raamatun ristiriidoista on puhuttu vain siksi, että hinduja ei ole jätetty rauhaan; jos ei olisi pakottamista, ei olisi mitään syytä puhua edes Raamatusta. - Anonyymi00466
Anonyymi00443 kirjoitti:
Sama Jumala eri ilmenemismuodossa.
Tattvassa ei ole eroa.
Muut muodot eivät ole “eri jumalia”, vaan eri tietoisuuden tilojaVeda-kirjoitusten mukaan aika ei ole lineaarista, kuten monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, vaan syklistä: kaikki toistuu yhä uudelleen. Myös aineellinen maailmankaikkeus syntyy ja tuhoutuu, jotta se voisi jälleen syntyä uudelleen. Se on olemassa yhden Brahman eliniän ajan, ja tämä aika mitataan toistuvina kalpojen sykleinä.
Kalpa on Brahman päivä, ja se koostuu tuhannesta neljän jugan jaksosta: Satya-, Treta-, Dvapara- ja Kali-yuga. Ne kestävät vastaavasti 1 728 000, 1 296 000, 864 000 ja 432 000 vuotta. Kunkin aikakauden ominaispiirteiden kuvaukset sisältyvät moniin Puranoihin. - Anonyymi00467
Anonyymi00466 kirjoitti:
Veda-kirjoitusten mukaan aika ei ole lineaarista, kuten monet meistä ovat tottuneet ajattelemaan, vaan syklistä: kaikki toistuu yhä uudelleen. Myös aineellinen maailmankaikkeus syntyy ja tuhoutuu, jotta se voisi jälleen syntyä uudelleen. Se on olemassa yhden Brahman eliniän ajan, ja tämä aika mitataan toistuvina kalpojen sykleinä.
Kalpa on Brahman päivä, ja se koostuu tuhannesta neljän jugan jaksosta: Satya-, Treta-, Dvapara- ja Kali-yuga. Ne kestävät vastaavasti 1 728 000, 1 296 000, 864 000 ja 432 000 vuotta. Kunkin aikakauden ominaispiirteiden kuvaukset sisältyvät moniin Puranoihin.Neljän yugan sykliä kutsutaan divya-yugaksi, ja sen kesto on 4 320 000 vuotta. Tuhat divya-yugaa muodostaa yhden Brahman päivän. Saman verran kestää myös hänen yönsä. Brahman kuukaudessa on kolmekymmentä tällaista päivää. Hänen vuotensa (kuten meidänkin) koostuu kahdestatoista kuukaudesta.
Brahma elää sata tällaista vuotta ja kuolee sitten. Nämä sata ”vuotta” maallisen laskutavan mukaan vastaavat 311 040 000 000 000 vuotta (kolmesataayksitoista biljoonaa neljäkymmentä miljardia vuotta). Sanskritiksi tätä aikajaksoa kutsutaan vikalpaksi. - Anonyymi00468
Anonyymi00467 kirjoitti:
Neljän yugan sykliä kutsutaan divya-yugaksi, ja sen kesto on 4 320 000 vuotta. Tuhat divya-yugaa muodostaa yhden Brahman päivän. Saman verran kestää myös hänen yönsä. Brahman kuukaudessa on kolmekymmentä tällaista päivää. Hänen vuotensa (kuten meidänkin) koostuu kahdestatoista kuukaudesta.
Brahma elää sata tällaista vuotta ja kuolee sitten. Nämä sata ”vuotta” maallisen laskutavan mukaan vastaavat 311 040 000 000 000 vuotta (kolmesataayksitoista biljoonaa neljäkymmentä miljardia vuotta). Sanskritiksi tätä aikajaksoa kutsutaan vikalpaksi.Useimmiten ihminen ajattelee, että kaikki muutokset aineellisessa maailmassa tapahtuvat ajan vaikutuksesta. Mutta aika on itse asiassa Jumalan persoonaton ilmentymä universumissa.
- Anonyymi00469
Anonyymi00468 kirjoitti:
Useimmiten ihminen ajattelee, että kaikki muutokset aineellisessa maailmassa tapahtuvat ajan vaikutuksesta. Mutta aika on itse asiassa Jumalan persoonaton ilmentymä universumissa.
”Koko kosminen järjestys on Minun vallassani. Minun tahtoni mukaan se ilmestyy yhä uudelleen, ja Minun tahtoni mukaan se tuhoutuu, kun aika koittaa.” (Bhagavad-gītā 9.8)
- Anonyymi00470
Anonyymi00469 kirjoitti:
”Koko kosminen järjestys on Minun vallassani. Minun tahtoni mukaan se ilmestyy yhä uudelleen, ja Minun tahtoni mukaan se tuhoutuu, kun aika koittaa.” (Bhagavad-gītā 9.8)
Ikuisella ajalla ei ole alkua eikä loppua.
- Anonyymi00471
Anonyymi00470 kirjoitti:
Ikuisella ajalla ei ole alkua eikä loppua.
Aika toimii ilmentyneen maailman tuhon syynä.
- Anonyymi00472
Anonyymi00471 kirjoitti:
Aika toimii ilmentyneen maailman tuhon syynä.
Kali-yugassa hyveellisyys rappeutuu täysin ja katoaa käytännössä kokonaan aikakauden lopussa. Tämä on rautakausi, aineellisen maailmankaikkeuden talvi.
- Anonyymi00473
Anonyymi00472 kirjoitti:
Kali-yugassa hyveellisyys rappeutuu täysin ja katoaa käytännössä kokonaan aikakauden lopussa. Tämä on rautakausi, aineellisen maailmankaikkeuden talvi.
Kali-yuga kestää 1200 puolijumalten vuotta eli 432 000 vuotta ihmisten kronologian mukaan.
- Anonyymi00474
Anonyymi00473 kirjoitti:
Kali-yuga kestää 1200 puolijumalten vuotta eli 432 000 vuotta ihmisten kronologian mukaan.
Kaikki Veda-teksteissä ei ole esitetty ihmisten kronologian jne. mukaan, sillä Vedat eivät ole tarkoitettuja vain ihmisille, vaan myös muillekin olentoille
- Anonyymi00475
Anonyymi00474 kirjoitti:
Kaikki Veda-teksteissä ei ole esitetty ihmisten kronologian jne. mukaan, sillä Vedat eivät ole tarkoitettuja vain ihmisille, vaan myös muillekin olentoille
Tässä universumissa on 400 000 ihmisen kaltaista elämänmuotoa, joihin kuuluvat puolijumalat, jotka eivät ole biologisia elämänmuotoja
- Anonyymi00476
Anonyymi00475 kirjoitti:
Tässä universumissa on 400 000 ihmisen kaltaista elämänmuotoa, joihin kuuluvat puolijumalat, jotka eivät ole biologisia elämänmuotoja
Nämä 400 000 tarkoittavat 400 000 erilaista tietoisuuden tasoa.
- Anonyymi00477
Anonyymi00476 kirjoitti:
Nämä 400 000 tarkoittavat 400 000 erilaista tietoisuuden tasoa.
Kuu on kauempana kuin aurinko – puolijumalien aspektista nähtynä.
- Anonyymi00479
Anonyymi00477 kirjoitti:
Kuu on kauempana kuin aurinko – puolijumalien aspektista nähtynä.
Maapallolla on lukuisia uskontoja, jotka Jumala on antanut ihmisille erityisten lähettiläidensä kautta – Hänen avatārainsa (kuten Buddha) tai Hänen edustajiensa, profeettojen tai bhaktojen (kuten Jeesus Kristus) välityksellä.
- Anonyymi00480
Anonyymi00479 kirjoitti:
Maapallolla on lukuisia uskontoja, jotka Jumala on antanut ihmisille erityisten lähettiläidensä kautta – Hänen avatārainsa (kuten Buddha) tai Hänen edustajiensa, profeettojen tai bhaktojen (kuten Jeesus Kristus) välityksellä.
Uskonto välitetään vastaavan tietoisuustason mukaisesti – tietoa ei voida koskaan antaa enempää kuin mitä ihminen kykenee ottamaan vastaan
- Anonyymi00481
Anonyymi00480 kirjoitti:
Uskonto välitetään vastaavan tietoisuustason mukaisesti – tietoa ei voida koskaan antaa enempää kuin mitä ihminen kykenee ottamaan vastaan
Uskonto välitetään vastaavan tietoisuustason mukaisesti – tietoa ei voida koskaan antaa enempää kuin mitä ihminen kykenee ottamaan vastaan
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? - Anonyymi00482
Anonyymi00474 kirjoitti:
Kaikki Veda-teksteissä ei ole esitetty ihmisten kronologian jne. mukaan, sillä Vedat eivät ole tarkoitettuja vain ihmisille, vaan myös muillekin olentoille
Puolijumalat ja erilaiset aikaskaalat
Eri olemassaolon tasoista (devat, ihmiset, jne.), ja niille annetaan erilaisia aikakokemuksia. - Anonyymi00483
Anonyymi00482 kirjoitti:
Puolijumalat ja erilaiset aikaskaalat
Eri olemassaolon tasoista (devat, ihmiset, jne.), ja niille annetaan erilaisia aikakokemuksia.Kristinusko - enemmän ei voida paljastaa.
Johanneksen evankeliumi sisältää kohdan (Joh. 16:12) - opetus on asteittaista. - Anonyymi00484
Anonyymi00483 kirjoitti:
Kristinusko - enemmän ei voida paljastaa.
Johanneksen evankeliumi sisältää kohdan (Joh. 16:12) - opetus on asteittaista.Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
- Anonyymi00485
Anonyymi00484 kirjoitti:
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00486
Anonyymi00485 kirjoitti:
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.
Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa - Anonyymi00487
Anonyymi00486 kirjoitti:
Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.
Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassaVeda ei ole pelkästään “henkinen filosofia”
- Anonyymi00488
Anonyymi00487 kirjoitti:
Veda ei ole pelkästään “henkinen filosofia”
Se on järjestelmä, jossa rituaalinen elämä ja metafyysinen ajattelu kehittyvät rinnakkain
- Anonyymi00489
Anonyymi00487 kirjoitti:
Veda ei ole pelkästään “henkinen filosofia”
Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
Jokainen ihminen pyrkii lopulta saavuttamaan Kauneuden, Harmonian ja Rakkauden. Tätä pyrkimystä voidaan pitää ihmisen olemassaolon ikuisena päämääränä, ja elämää itseään tämän potentiaalin toteuttamisen välineenä.
Mutta mikä meitä erottaa tästä halutusta päämäärästä? Käy ilmi, että se on meidän tietoisuutemme. Tietoisuuden kehityksessä piilee menestyksen salaisuus.
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä. - Anonyymi00490
Anonyymi00489 kirjoitti:
Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
Jokainen ihminen pyrkii lopulta saavuttamaan Kauneuden, Harmonian ja Rakkauden. Tätä pyrkimystä voidaan pitää ihmisen olemassaolon ikuisena päämääränä, ja elämää itseään tämän potentiaalin toteuttamisen välineenä.
Mutta mikä meitä erottaa tästä halutusta päämäärästä? Käy ilmi, että se on meidän tietoisuutemme. Tietoisuuden kehityksessä piilee menestyksen salaisuus.
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
- Anonyymi00491
Anonyymi00490 kirjoitti:
Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
On useita eri joogan muotoja, esimerkiksi buddhi-jooga- viisauden jooga.
- Anonyymi00492
Anonyymi00490 kirjoitti:
Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
Avatāra (Jumalan laskeutuminen Maahan)
Muinainen itämainen käsite ”avatāra” on tullut meille nykyään tutuksi Internetin kautta. Jokainen meistä, omaksuessaan itselleen jonkin roolin tai olemuksen, voi luoda ”avatarin”. Mutta mitä avatāra tarkoittaa Veda-kirjoitusten mukaan? Sananmukaisesti sanskritista käännettynä ”avatāra” tarkoittaa ”sitä, joka laskeutuu”.
Veda-kirjoitukset selittävät, että eivät ainoastaan Herran Poika tai profeetta voi laskeutua tähän maailmaan. Myös Korkein Itse tulee tähän maailmaan aikakaudesta toiseen erinomaisina persoonina: kuninkaina ja viisaiden opettajien hahmoina (Rama, Krishna, Vyāsa, Buddha).
...
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä. - Anonyymi00493
Anonyymi00492 kirjoitti:
Avatāra (Jumalan laskeutuminen Maahan)
Muinainen itämainen käsite ”avatāra” on tullut meille nykyään tutuksi Internetin kautta. Jokainen meistä, omaksuessaan itselleen jonkin roolin tai olemuksen, voi luoda ”avatarin”. Mutta mitä avatāra tarkoittaa Veda-kirjoitusten mukaan? Sananmukaisesti sanskritista käännettynä ”avatāra” tarkoittaa ”sitä, joka laskeutuu”.
Veda-kirjoitukset selittävät, että eivät ainoastaan Herran Poika tai profeetta voi laskeutua tähän maailmaan. Myös Korkein Itse tulee tähän maailmaan aikakaudesta toiseen erinomaisina persoonina: kuninkaina ja viisaiden opettajien hahmoina (Rama, Krishna, Vyāsa, Buddha).
...
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
*****************
Joku saattaa vastustaa: ”Kuinka ääretön voi ilmentää itsensä rajallisessa?” Mutta ääretön ei olisi ääretön, jos se ei voisi tehdä niin – jos Jumala ei voisi ilmentää itseään ihmiselle.
Intia on erityinen ”avatarien näyttämö”, sitä voidaan verrata kaupungin keskusstadioniin. Muihin maihin Herra lähettää valtuutettuja edustajiaan, mutta Intiassa Hän itse laskeutuu. Hindustanin aluetta, jolle Korkein ilmestyy, kutsutaan Veda-kirjoituksissa ”Bharata-varshaksi”.
Vaikka Herra laskeutuu tietylle alueelle avaruudessa, se henkinen tieto, jonka Hän tuo mukanaan, on tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Voidaan käyttää seuraavaa esimerkkiä: Newton löysi painovoimalain Englannissa, mutta tämä laki toimii koko planeetalla.
Herra ja Hänen lähettiläänsä laskeutuvat säännöllisesti eri maissa ja eri aikakausina muistuttaakseen ihmisiä heidän todellisesta kotimaastaan. Ja myöhemmin tämä tieto leviää koko maapallolle. - Anonyymi00494
Anonyymi00493 kirjoitti:
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
*****************
Joku saattaa vastustaa: ”Kuinka ääretön voi ilmentää itsensä rajallisessa?” Mutta ääretön ei olisi ääretön, jos se ei voisi tehdä niin – jos Jumala ei voisi ilmentää itseään ihmiselle.
Intia on erityinen ”avatarien näyttämö”, sitä voidaan verrata kaupungin keskusstadioniin. Muihin maihin Herra lähettää valtuutettuja edustajiaan, mutta Intiassa Hän itse laskeutuu. Hindustanin aluetta, jolle Korkein ilmestyy, kutsutaan Veda-kirjoituksissa ”Bharata-varshaksi”.
Vaikka Herra laskeutuu tietylle alueelle avaruudessa, se henkinen tieto, jonka Hän tuo mukanaan, on tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Voidaan käyttää seuraavaa esimerkkiä: Newton löysi painovoimalain Englannissa, mutta tämä laki toimii koko planeetalla.
Herra ja Hänen lähettiläänsä laskeutuvat säännöllisesti eri maissa ja eri aikakausina muistuttaakseen ihmisiä heidän todellisesta kotimaastaan. Ja myöhemmin tämä tieto leviää koko maapallolle.Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle.
Eli paljon enemmän kuin vain yksi polku. - Anonyymi00495
Anonyymi00493 kirjoitti:
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.
*****************
Joku saattaa vastustaa: ”Kuinka ääretön voi ilmentää itsensä rajallisessa?” Mutta ääretön ei olisi ääretön, jos se ei voisi tehdä niin – jos Jumala ei voisi ilmentää itseään ihmiselle.
Intia on erityinen ”avatarien näyttämö”, sitä voidaan verrata kaupungin keskusstadioniin. Muihin maihin Herra lähettää valtuutettuja edustajiaan, mutta Intiassa Hän itse laskeutuu. Hindustanin aluetta, jolle Korkein ilmestyy, kutsutaan Veda-kirjoituksissa ”Bharata-varshaksi”.
Vaikka Herra laskeutuu tietylle alueelle avaruudessa, se henkinen tieto, jonka Hän tuo mukanaan, on tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Voidaan käyttää seuraavaa esimerkkiä: Newton löysi painovoimalain Englannissa, mutta tämä laki toimii koko planeetalla.
Herra ja Hänen lähettiläänsä laskeutuvat säännöllisesti eri maissa ja eri aikakausina muistuttaakseen ihmisiä heidän todellisesta kotimaastaan. Ja myöhemmin tämä tieto leviää koko maapallolle.Ikuisen täydellistymisen tietä kulkevat
(Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan “Himalajan salaisuudet”)
Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelästytä heitä, ja minusta on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen tie kuvataan ikuiseksi tieksi.
Eräs bengalilainen henkinen laulu sanoo: cakṣu-dāna dilā ye, janme janme prabhu sei — “Elämästä elämään haluan kulkea täydellistymisen tietä.”
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen paratiisi.
Mutta näin ei ole. Kaikessa on aste-eroja — emme voi sanoa, että joku maallikko, joka eilen uskoi Kristukseen ja osallistui ehtoolliselle tänään, olisi yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Näin ei ole.
Henkisessä elämässä on suurin ja syvin aste-ero. Juuri henkisen elämän aste-erojen varaan on rakennettu Vedat ja Upaniṣadit.
Asteittaisuus on erittäin hienovarainen asia. Vain asiantuntija kykenee erottamaan kullan, timanttien ja muiden jalokivien hienot laatuerot. Silti erot voivat olla hämmästyttäviä. Kivi, jossa on joitakin epätäydellisyyksiä, voi olla melko halpa, vaikka se olisi rubiini tai smaragdi. Jopa pieni, mutta täysin puhdas kivi voi maksaa valtavia summia.
Samoin Vedat sanovat, että persoona, jolla on tiettyjä epätäydellisyyksiä, voi olla jossain määrin henkinen. Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja — suurimmat viisaat, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen seurauksena. Näin he ovat irtautuneet aistimusten vaikutuksesta ja saavuttaneet asemansa jumalallisessa maailmassa.
Mutta tämä ei ole kaikki. Vedat kertovat myös, että henkimaailmasta ilmestyy tuhansia avatāroja ja opettajia. Nämä persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.
Siksi, kun kohtaamme sellaisia persoonia kuin Buddha, Gautama, Śrī Caitanya Mahāprabhu sekä monia muita pyhiä ja opettajia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä.
Vedat sanovat: siksi, että he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.
Ja vaikka he ulkoisesti näyttelevät tavallisten ihmisten roolia, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, mutta myöhemmin he luopuvat aineellisesta maailmasta. Siitä huolimatta tämä on vain eräänlainen leikki, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tavallinen ihminenkin voi saavuttaa valaistumisen.
Siitä huolimatta nämä suuret pyhät, nämä suuret avatārat, ovat henkisen tiedon pilarit. He tuovat kokonaisia uskonnollisia ja henkisiä järjestelmiä sekä vahvistavat uusia periaatteita.
Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu jatkuvasti. Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu niin, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme täydellisenä huomenna, on ylihuomenna jo vanhentunutta. Kaikki muuttuu — joka vuosi vaihtuvat kauppojen näyteikkunat, muodit, laitteet ja tietokoneet.
Mutta jostain syystä me ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdeltä kannalta henkisyys todella on muuttumatonta: se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän ymmärryksensä henkisyydestä muuttuvat.
Juuri siksi Vedat kuvaavat jatkuvaa ilmoitusta, ikään kuin internetissä. Todellinen opettaja, todellinen profeetta, on se, joka on jatkuvasti tässä “internetissä”: hän vastaanottaa totuutta lakkaamatta ja välittää sitä muille — kuin palveluntarjoaja — Wi-Fin kautta tai muilla tavoilla, esimerkiksi kirjoituksen avulla. Todellinen opettaja on siis aito välittäjä.
----------------------
A. Maharajan teksti.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00496
Anonyymi00495 kirjoitti:
Ikuisen täydellistymisen tietä kulkevat
(Materiaaleista, jotka eivät sisältyneet elokuvaan “Himalajan salaisuudet”)
Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelästytä heitä, ja minusta on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen tie kuvataan ikuiseksi tieksi.
Eräs bengalilainen henkinen laulu sanoo: cakṣu-dāna dilā ye, janme janme prabhu sei — “Elämästä elämään haluan kulkea täydellistymisen tietä.”
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen paratiisi.
Mutta näin ei ole. Kaikessa on aste-eroja — emme voi sanoa, että joku maallikko, joka eilen uskoi Kristukseen ja osallistui ehtoolliselle tänään, olisi yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Näin ei ole.
Henkisessä elämässä on suurin ja syvin aste-ero. Juuri henkisen elämän aste-erojen varaan on rakennettu Vedat ja Upaniṣadit.
Asteittaisuus on erittäin hienovarainen asia. Vain asiantuntija kykenee erottamaan kullan, timanttien ja muiden jalokivien hienot laatuerot. Silti erot voivat olla hämmästyttäviä. Kivi, jossa on joitakin epätäydellisyyksiä, voi olla melko halpa, vaikka se olisi rubiini tai smaragdi. Jopa pieni, mutta täysin puhdas kivi voi maksaa valtavia summia.
Samoin Vedat sanovat, että persoona, jolla on tiettyjä epätäydellisyyksiä, voi olla jossain määrin henkinen. Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja — suurimmat viisaat, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen seurauksena. Näin he ovat irtautuneet aistimusten vaikutuksesta ja saavuttaneet asemansa jumalallisessa maailmassa.
Mutta tämä ei ole kaikki. Vedat kertovat myös, että henkimaailmasta ilmestyy tuhansia avatāroja ja opettajia. Nämä persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.
Siksi, kun kohtaamme sellaisia persoonia kuin Buddha, Gautama, Śrī Caitanya Mahāprabhu sekä monia muita pyhiä ja opettajia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä.
Vedat sanovat: siksi, että he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.
Ja vaikka he ulkoisesti näyttelevät tavallisten ihmisten roolia, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, mutta myöhemmin he luopuvat aineellisesta maailmasta. Siitä huolimatta tämä on vain eräänlainen leikki, jonka tarkoituksena on osoittaa, että tavallinen ihminenkin voi saavuttaa valaistumisen.
Siitä huolimatta nämä suuret pyhät, nämä suuret avatārat, ovat henkisen tiedon pilarit. He tuovat kokonaisia uskonnollisia ja henkisiä järjestelmiä sekä vahvistavat uusia periaatteita.
Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu jatkuvasti. Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu niin, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme täydellisenä huomenna, on ylihuomenna jo vanhentunutta. Kaikki muuttuu — joka vuosi vaihtuvat kauppojen näyteikkunat, muodit, laitteet ja tietokoneet.
Mutta jostain syystä me ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdeltä kannalta henkisyys todella on muuttumatonta: se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän ymmärryksensä henkisyydestä muuttuvat.
Juuri siksi Vedat kuvaavat jatkuvaa ilmoitusta, ikään kuin internetissä. Todellinen opettaja, todellinen profeetta, on se, joka on jatkuvasti tässä “internetissä”: hän vastaanottaa totuutta lakkaamatta ja välittää sitä muille — kuin palveluntarjoaja — Wi-Fin kautta tai muilla tavoilla, esimerkiksi kirjoituksen avulla. Todellinen opettaja on siis aito välittäjä.
----------------------
A. Maharajan teksti.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comIkuisen täydellistymisen tietä kulkevat
- Anonyymi00497
Anonyymi00489 kirjoitti:
Veda-kirjoitukset tarjoavat monia tapoja ihmisen kehittymiselle. Näitä polkuja voidaan moninaisuudestaan huolimatta kutsua yhdellä sanalla – jooga. Muinaishindissä sana jooga tarkoittaa ”yhdistämistä”. Tässä yhteydessä se tarkoittaa osan yhdistämistä kokonaisuuteen, ihmisen yhdistymistä jumalalliseen.
Jokainen ihminen pyrkii lopulta saavuttamaan Kauneuden, Harmonian ja Rakkauden. Tätä pyrkimystä voidaan pitää ihmisen olemassaolon ikuisena päämääränä, ja elämää itseään tämän potentiaalin toteuttamisen välineenä.
Mutta mikä meitä erottaa tästä halutusta päämäärästä? Käy ilmi, että se on meidän tietoisuutemme. Tietoisuuden kehityksessä piilee menestyksen salaisuus.
------------------
S. Prabhun tekstistä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
*****************
Käännösvirheet suomen kielellä.Mutta mikä meitä erottaa tästä halutusta päämäärästä? Käy ilmi, että se on meidän tietoisuutemme. Tietoisuuden kehityksessä piilee menestyksen salaisuus.
- Anonyymi00459
Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa ihan kauhee nälkä koko ajan. Kestin 2 päivää en pysty mulla on nälkä kokoajan ja vireys tila alhaalla. Aloitin uudestaan seka ruokavalion. Kyllä ihminen tarttee lihaakin. Jätän myös idän opit ei kykene tähän
- Anonyymi00460
"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Älä sitten syö sitä!Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa? - Anonyymi00461
Anonyymi00460 kirjoitti:
"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Älä sitten syö sitä!Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Älä sitten syö sitä!Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?
Kysyit, ja sinulle vastattiin, mitä me täällä syömme. Mutta sinun ei pitäisi ryhtyä tekemään jotain, mihin et ole valmis! Varoitin sinua tästä. - Anonyymi00462
Anonyymi00461 kirjoitti:
"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Älä sitten syö sitä!Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?
Kysyit, ja sinulle vastattiin, mitä me täällä syömme. Mutta sinun ei pitäisi ryhtyä tekemään jotain, mihin et ole valmis! Varoitin sinua tästä."Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?
Kuulostaa siltä, kuin joku pakottaisi sinut syömään tätä. Lopeta jo! On selvää, millaisten uskonnollisten ihmisten seurassa olet viettänyt aikaa, kun kuvittelet, että joku pakottaa sinut omiin maailmankatsomuksiin! - Anonyymi00463
Anonyymi00462 kirjoitti:
"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?
Kuulostaa siltä, kuin joku pakottaisi sinut syömään tätä. Lopeta jo! On selvää, millaisten uskonnollisten ihmisten seurassa olet viettänyt aikaa, kun kuvittelet, että joku pakottaa sinut omiin maailmankatsomuksiin!"Jätän myös idän opit ei kykene tähän"
Mitkä idän tuhansista eri filosofisista opeista aiot jättää taaksesi? Koska et tunne niitä kaikkia, edes yhtä niistä, miten voisit jättää taaksesi jotain, josta et edes ole tietoinen? - Anonyymi00464
Anonyymi00461 kirjoitti:
"Ei tuota kasvisruokaa pysty syömään edes sitä lakto vege ruokaa"
Älä sitten syö sitä!Käskikö joku sinua syömään kasvisruokaa?
Kysyit, ja sinulle vastattiin, mitä me täällä syömme. Mutta sinun ei pitäisi ryhtyä tekemään jotain, mihin et ole valmis! Varoitin sinua tästä.Minä lähden pois suomi24 ainakin joksikin aikaa olen täysin masentunut en jaksa edes käydä suihkussa enkä ulkona. Voimaton olo. En jaa edes täällä kirjotella
- Anonyymi00465
Anonyymi00464 kirjoitti:
Minä lähden pois suomi24 ainakin joksikin aikaa olen täysin masentunut en jaksa edes käydä suihkussa enkä ulkona. Voimaton olo. En jaa edes täällä kirjotella
Oletko itse laskenut, kuinka monta kertaa olet luvannut lähteä lopullisesti?
- Anonyymi00498
Anonyymi00465 kirjoitti:
Oletko itse laskenut, kuinka monta kertaa olet luvannut lähteä lopullisesti?
Islam on parempi kuin kristinusko. Jeesus on profeetta eikä mikään Jumala. Tunnustan Muhammedin profeetakseni ja Allahin Jumalakseni
- Anonyymi00499
Anonyymi00498 kirjoitti:
Islam on parempi kuin kristinusko. Jeesus on profeetta eikä mikään Jumala. Tunnustan Muhammedin profeetakseni ja Allahin Jumalakseni
Tunnustan Jeesuksen herraksi mutta en jumalaksi. Sano mielihyvin raamatun Jumalaa herrakseni. Hänhän on myös islamin jumala
- Anonyymi00500
Anonyymi00499 kirjoitti:
Tunnustan Jeesuksen herraksi mutta en jumalaksi. Sano mielihyvin raamatun Jumalaa herrakseni. Hänhän on myös islamin jumala
Se on aivan samaa paljonko raamatun jumalaa vai islamin jumalaa koska se on sama asia
- Anonyymi00501
Islam on totuus
- Anonyymi00502
Elämä on kaiken huomion kohde. Jos se toimii rakkauden puitteissa, silloin taivas on läsnä. Kolmiyhteinen Jumala loi maailmankaikkeuden, Hän suunnitteli myös sen, mikä on maailmankaikkeuden ulkopuolella, maailmankaikkeus, luonto, eläinlajit ja ihminen viimeksi, puhalsi hengen.
Mutta kun ihmiset eivät eläneet niin kuin ensimmäinen käsky edellyttää, Hän lähetti Poikansa sovittamaan maailman synnit, jotta anteeksianto ja armo olisivat oikeudenmukaisia. Anteeksianto on enemmän kuin pelkkää oikeudenmukaisuutta—se on todellista Jumalan rakkautta. Tähän ihmisen pitäisi suuntautua ja ottaa vastaan se. Se muuttaa hänen sydämensä, tietoisuutensa ja tajuntansa taivaskelpoisuuteen ja vie kohti pyhää elämää.
Tämä on Jeesuksen ansiota. Emme omilla ansioillamme, vaan Jeesuksen ansioilla. Elämme. Kiitos, Herra Jeesus.
Nyt maailma on sairas raaka ja saastainen, tehkää siis sisäinen parannus Pyhän elämän rakkauden ja laupeuden anteeksiannon puoleen.
Älkää jääkö käsiteisiin kiinni vaan aitoon sisäiseen ja ulkoiseen elämään mikä muokkaa elämää oikeaan suuntaan Pyhän elämän harmoniaan kaikkien hyväksi. Parantakaa hyvän elämän suuntaa, se huolehtii luonnosta ja hyvyydestä monille tuleville sukupolville. Laupeutta se on taivaallinen hyve.- Anonyymi00503
Johanneksen evankeliumin 15 ainakin sanoo että Jeesus itse valitsee ne ketkä pelastuvat
- Anonyymi00504
Anonyymi00503 kirjoitti:
Johanneksen evankeliumin 15 ainakin sanoo että Jeesus itse valitsee ne ketkä pelastuvat
Kaikki on kutsuttu, jotka ottaa kutsun vastaa, se on Jeesuksen valinta.
Onko oikeudenmukaisempaa valintaa? - Anonyymi00505
Anonyymi00504 kirjoitti:
Kaikki on kutsuttu, jotka ottaa kutsun vastaa, se on Jeesuksen valinta.
Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?On.
- Anonyymi00506
Anonyymi00505 kirjoitti:
On.
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki! - Anonyymi00507
Anonyymi00506 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta - Anonyymi00508
Anonyymi00507 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla. - Anonyymi00509
Anonyymi00508 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan. - Anonyymi00510
Anonyymi00509 kirjoitti:
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.
- Anonyymi00511
Anonyymi00508 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Puhutaan hengellisestä kasvusta, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä. Mutta mitä tapahtuu, jos kaiken tämän väitetyn kasvun lopputuloksena onkin ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien vastustamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana? Silloin syntyy kuva maailmasta, jossa kaikki on pahaa ja kaikkialla nähdään helvetin varjo. Idän uskonnot, filosofiat, kulttuurit ja jopa ihmiset sulautuvat yhdeksi viholliskuvaksi, jota vastaan on taisteltava. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat nähdään epäilyttävinä tai hengellisesti turmeltuneina vain siksi, että ne kuuluvat vääräksi koettuun maailmaan. Tällainen ajattelu ei enää etsi ymmärrystä vaan vahvistaa vastakkainasettelua.
Kun huomio keskittyy jatkuvasti harhaoppien, epäuskoisten ja vihollisten etsimiseen, rakkauden sanoma alkaa väistyä tuomion tieltä. Maailma ei enää näyttäydy ihmisinä vaan kohteina, jotka täytyy oikaista, käännyttää tai tuomita. Pelko muuttuu opiksi, epäily synniksi ja erilaisuus uhaksi. Samalla syntyy paradoksi: ihminen, joka uskoo puolustavansa hyvyyttä, alkaa itse puhua vihalla, joka muistuttaa enemmän sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen puheensa täyttyy ikuisesta helvetistä, rangaistuksesta ja vihollisista, vaikka hän samalla vetoaa rakkauteen ja totuuteen.
Fanatismi ja ekstremismi alkaa ajatuksesta, että totuus kuuluu yksin meille ja että kaikki muut ovat väärässä. Kun tämä ajatus juurtuu, maailma jakautuu jyrkästi meihin ja heihin. Silloin ei enää nähdä ihmisiä yksilöinä vaan ryhminä, joiden arvo määräytyy heidän uskomustensa perusteella. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa suurin huolenaihe ei ole rakastamisen oppiminen vaan vihollisten tunnistaminen.
Jos hengellisen kasvun hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä, miten niiden kanssa sopii yhteen elämäntehtävä, joka rakentuu kokonaisen ihmisryhmän tai kulttuuriperinteen vihaamiselle? Jos rakkauden sanoma päättyy jatkuvaan vihollisten etsimiseen, on aiheellista kysyä, onko alkuperäinen sanoma säilynyt vai onko sen tilalle tullut jotakin aivan muuta.
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." - Anonyymi00512
Anonyymi00511 kirjoitti:
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Puhutaan hengellisestä kasvusta, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä. Mutta mitä tapahtuu, jos kaiken tämän väitetyn kasvun lopputuloksena onkin ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien vastustamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana? Silloin syntyy kuva maailmasta, jossa kaikki on pahaa ja kaikkialla nähdään helvetin varjo. Idän uskonnot, filosofiat, kulttuurit ja jopa ihmiset sulautuvat yhdeksi viholliskuvaksi, jota vastaan on taisteltava. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat nähdään epäilyttävinä tai hengellisesti turmeltuneina vain siksi, että ne kuuluvat vääräksi koettuun maailmaan. Tällainen ajattelu ei enää etsi ymmärrystä vaan vahvistaa vastakkainasettelua.
Kun huomio keskittyy jatkuvasti harhaoppien, epäuskoisten ja vihollisten etsimiseen, rakkauden sanoma alkaa väistyä tuomion tieltä. Maailma ei enää näyttäydy ihmisinä vaan kohteina, jotka täytyy oikaista, käännyttää tai tuomita. Pelko muuttuu opiksi, epäily synniksi ja erilaisuus uhaksi. Samalla syntyy paradoksi: ihminen, joka uskoo puolustavansa hyvyyttä, alkaa itse puhua vihalla, joka muistuttaa enemmän sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen puheensa täyttyy ikuisesta helvetistä, rangaistuksesta ja vihollisista, vaikka hän samalla vetoaa rakkauteen ja totuuteen.
Fanatismi ja ekstremismi alkaa ajatuksesta, että totuus kuuluu yksin meille ja että kaikki muut ovat väärässä. Kun tämä ajatus juurtuu, maailma jakautuu jyrkästi meihin ja heihin. Silloin ei enää nähdä ihmisiä yksilöinä vaan ryhminä, joiden arvo määräytyy heidän uskomustensa perusteella. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa suurin huolenaihe ei ole rakastamisen oppiminen vaan vihollisten tunnistaminen.
Jos hengellisen kasvun hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä, miten niiden kanssa sopii yhteen elämäntehtävä, joka rakentuu kokonaisen ihmisryhmän tai kulttuuriperinteen vihaamiselle? Jos rakkauden sanoma päättyy jatkuvaan vihollisten etsimiseen, on aiheellista kysyä, onko alkuperäinen sanoma säilynyt vai onko sen tilalle tullut jotakin aivan muuta.
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.
He julistivat rakkautta, mutta lisäsivät siihen ehtoja. He puhuivat totuudesta, mutta sulkivat korvansa kysymyksiltä. He puolustivat Jumalaa kuin Jumala tarvitsisi asianajajaa. Samaan aikaan he muuttivat pelon opiksi, epäilyn synniksi ja erilaisuuden uhaksi. He näkivät vihollisia kaikkialla. He rakensivat helvetin kommenttikenttiin, teologisiin riitoihin ja tuomitseviin katseisiin. He vakuuttivat, että vain heillä on valo, ja sammuttivat kaiken muun ympäriltään.
Allegorinen Saatana vain katseli sivusta ja teki muistiinpanoja. Hänen ei tarvinnut kylvää vihaa, koska ihmiset tekivät sen itse ja kutsuivat sitä pyhäksi. Hänen ei tarvinnut rakentaa vastakkainasettelua, koska sitä ekstremisten toimeesta se rakennettiin hänen puolestaan. Hän saattoi vain hymyillä nähdessään, kuinka rakkauden nimissä alettiin etsiä vihollisia, kuinka armon sijalle tuli tuomio ja kuinka maailmaa alettiin jakaa pelastettaviin ja tuomittaviin. Hänen suurin voittonsa ei ollut se, että ihmiset olisivat lakanneet uskomasta, vaan se, että he lakkasivat rakastamasta.
Siksi väite "aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen, koska ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistuma" kuulostaa siltä, mitä Saatana kaikkein mieluiten kuulisi. Ei siksi, että joku olisi eri mieltä jostakin opista, vaan siksi, että rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden ja itsehillinnän tilalle on tullut viha, pelko ja loputon vihollisten etsiminen. Juuri siitä kiitospuhe kertoo.
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.
Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille. - Anonyymi00513
Anonyymi00512 kirjoitti:
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja mikä on kaiken sen tulos, mitä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä? Tulos näyttää joskus olevan ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien kumoamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana. Tässä kohtaa voisi kuvitella allegorisen Saatanan pitävän kiitospuheen. Saatana astuu lavalle, ei sarvet päässä vaan kravatti kaulassa kuin toimitusjohtaja vuosikokouksessa, ja kiittää. Hänen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Ei tarvinnut kuiskia synnistä eikä vietellä ketään. Riitti, että ihmiset vakuuttuivat omasta erehtymättömyydestään. Loput he tekivät itse.
He julistivat rakkautta, mutta lisäsivät siihen ehtoja. He puhuivat totuudesta, mutta sulkivat korvansa kysymyksiltä. He puolustivat Jumalaa kuin Jumala tarvitsisi asianajajaa. Samaan aikaan he muuttivat pelon opiksi, epäilyn synniksi ja erilaisuuden uhaksi. He näkivät vihollisia kaikkialla. He rakensivat helvetin kommenttikenttiin, teologisiin riitoihin ja tuomitseviin katseisiin. He vakuuttivat, että vain heillä on valo, ja sammuttivat kaiken muun ympäriltään.
Allegorinen Saatana vain katseli sivusta ja teki muistiinpanoja. Hänen ei tarvinnut kylvää vihaa, koska ihmiset tekivät sen itse ja kutsuivat sitä pyhäksi. Hänen ei tarvinnut rakentaa vastakkainasettelua, koska sitä ekstremisten toimeesta se rakennettiin hänen puolestaan. Hän saattoi vain hymyillä nähdessään, kuinka rakkauden nimissä alettiin etsiä vihollisia, kuinka armon sijalle tuli tuomio ja kuinka maailmaa alettiin jakaa pelastettaviin ja tuomittaviin. Hänen suurin voittonsa ei ollut se, että ihmiset olisivat lakanneet uskomasta, vaan se, että he lakkasivat rakastamasta.
Siksi väite "aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen, koska ne ovat kaiken pahuuden ruumiillistuma" kuulostaa siltä, mitä Saatana kaikkein mieluiten kuulisi. Ei siksi, että joku olisi eri mieltä jostakin opista, vaan siksi, että rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden ja itsehillinnän tilalle on tullut viha, pelko ja loputon vihollisten etsiminen. Juuri siitä kiitospuhe kertoo.
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.
Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.
Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.
Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.
Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella. - Anonyymi00514
Anonyymi00513 kirjoitti:
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä. Näin maailma alkaa näyttäytyä ihmiselle, joka on vakuuttunut siitä, että idän opit ovat noituutta ja saatanaa. Saarnastuolista julistettuna hänen vihansa saa lähes pyhän sävyn, ja vähitellen kaikki, mikä liittyy itään, muuttuu hänen silmissään epäilyttäväksi. Ei ainoastaan uskonnot tai filosofiat, vaan myös ihmiset, kulttuurit, maisemat ja jopa luonnon kauneus. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat sulautuvat yhdeksi ainoaksi kategoriaksi, jonka hän nimeää pahuudeksi. Hän ei näe eroja eikä yksilöitä, sillä yksi leima riittää: Itä merkitsee hänelle pahaa.
Hänen puheensa täyttyy helvetistä, tuomiosta ja rangaistuksesta. Hän palaa aiheeseen yhä uudelleen, etsii harhaoppisia, mittaa ihmisiä uskon tunnusmerkeillä ja pohtii, kuka kuuluu pelastettuihin ja kuka tuomittuihin. Hän uskoo puolustavansa totuutta ja pelastavansa maailmaa, mutta samalla hänen oma mielensä alkaa pyöriä vihollisten, vaarojen ja rangaistusten ympärillä. Hän ei huomaa, kuinka hänen julistamansa viha alkaa muistuttaa juuri sitä pahuutta, jota hän väittää vastustavansa. Hänen ympärilleen kertyy pelkoa, epäluuloa ja vastakkainasettelua kuin kuumuutta säteilevän tulivuoren ympärille.
Lopulta mikään ei enää näyttäydy neutraalina tai hyvänä. Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi ovat hänen mielessään saastuneita, jos ne liittyvät vääräksi koettuun maailmaan. Hän näkee myrkkyä kaikkialla muualla, mutta ei huomaa oman katseensa muuttuneen myrkylliseksi. Hänen pyhäksi kutsumansa viha alkaa elää omaa elämäänsä, ruokkien itse itseään. Hän varoittaa muita siitä, että saatana on kaikkialla, ja ympärillä olevat nyökkäävät. Mutta kun huuto lopulta vaimenee ja kirkko tyhjenee, jäljelle jää vain hänen oma raivonsa kaikuna seinien sisään.
Samaan aikaan maailma jatkaa kulkuaan itäisen auringon alla. Ihmiset elävät, rakastavat, tekevät työtä, kasvattavat lapsiaan ja etsivät merkitystä elämäänsä tietämättä mitään siitä viholliskuvasta, johon heidät on asetettu. Ja kertomuksen ironia on siinä, että paha ei ehkä ollutkaan siellä, missä hän sitä taukoamatta etsi. Ehkä se oli siinä tavassa, jolla hän oli oppinut katsomaan maailmaa — sydämessä, joka oli täyttynyt tuomiolla enemmän kuin rakkaudella."Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." - Anonyymi00515
Anonyymi00514 kirjoitti:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään. - Anonyymi00516
Anonyymi00515 kirjoitti:
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.
Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä. - Anonyymi00517
Anonyymi00516 kirjoitti:
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Knock, knock.
Who’s there?
Jesus.
Jesus who?
Jesus let me in so I can save you.
Save me from what?
From what I’m going to do to you if you don’t let me in.
Se on internetissä (Reddit, 9GAG, Tumblr jne.) kiertänyt satiirinen vitsi, joka parodioi kristillistä ajatusta Jeesuksesta pelastajana – erityisesti ajatusta pelastumisesta helvetiltä.Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia. - Anonyymi00518
Anonyymi00517 kirjoitti:
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.
Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa. - Anonyymi00519
Anonyymi00518 kirjoitti:
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa. - Anonyymi00520
Anonyymi00519 kirjoitti:
Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.
Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.
Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.
Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.
Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.
Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.
Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.
Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.
JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.
Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään. - Anonyymi00521
Anonyymi00520 kirjoitti:
Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.
Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.
JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.
Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.
Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi. - Anonyymi00522
Anonyymi00521 kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.
Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.
Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.
Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?
Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.
Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.
Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria. - Anonyymi00523
Anonyymi00522 kirjoitti:
Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.
Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.
Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.
Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa
Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.
Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.
Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.
Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki". - Anonyymi00524
Anonyymi00523 kirjoitti:
Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.
Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla
Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".
”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388
...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta. - Anonyymi00526
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.
Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen. - Anonyymi00527
Anonyymi00526 kirjoitti:
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.
Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:
“Minä pelastun”
“Minä saan palkinnon”
“Minä olen oikeassa”
Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.
“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta
Kun uskonto:
oikeuttaa väkivallan,
siirtää vastuun pois tästä maailmasta,
ja muuttaa etiikan transaktioksi,
se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.
Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.
Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.
Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.
Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.
Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.
Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.
Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus
Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.
Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.
Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.
Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.
Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.
Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:
hyvät teot -kredit
synnit - debet
pelastus - saldo
syntyy paradoksi:
Jumala ei ole enää hyvyyden lähde
vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä
Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän
Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:
Palkinto on ääretön (ikuisuus)
Uhka on ääretön (helvetti)
Moraali on välineellinen - Anonyymi00528
Anonyymi00527 kirjoitti:
Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:
“Minä pelastun”
“Minä saan palkinnon”
“Minä olen oikeassa”
Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.
“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta
Kun uskonto:
oikeuttaa väkivallan,
siirtää vastuun pois tästä maailmasta,
ja muuttaa etiikan transaktioksi,
se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.
Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.
Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.
Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.
Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.
Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.
Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.
Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus
Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.
Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.
Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.
Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.
Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.
Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:
hyvät teot -kredit
synnit - debet
pelastus - saldo
syntyy paradoksi:
Jumala ei ole enää hyvyyden lähde
vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä
Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän
Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:
Palkinto on ääretön (ikuisuus)
Uhka on ääretön (helvetti)
Moraali on välineellinenUskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.
Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:
hyvät teot -kredit
synnit - debet
pelastus - saldo
syntyy paradoksi:
Jumala ei ole enää hyvyyden lähde
vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä
Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän
Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:
Palkinto on ääretön (ikuisuus)
Uhka on ääretön (helvetti)
Moraali on välineellinen
Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen
Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.
Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.
Esimerkki koulumetaforessa:
Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.
Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.
Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä. - Anonyymi00529
Anonyymi00528 kirjoitti:
Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.
Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:
hyvät teot -kredit
synnit - debet
pelastus - saldo
syntyy paradoksi:
Jumala ei ole enää hyvyyden lähde
vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä
Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän
Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:
Palkinto on ääretön (ikuisuus)
Uhka on ääretön (helvetti)
Moraali on välineellinen
Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen
Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.
Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.
Esimerkki koulumetaforessa:
Koulussa voi olla monia oppiaineita ja erilaisia opetustapoja, mutta kaikki niistä tähtäävät samaan päämäärään: oppimiseen ja kasvuun. Samoin uskonnolliset muodot voivat olla hyvin erilaisia, mutta niiden yhteinen päämäärä on epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan.
Jos taas joku yrittää väittää, että vain hänen uskontonsa on ainoa oikea muoto Totuudelle, hän tekee saman virheen kuin henkilö, joka väittää, että vain hänen koulunsa oppikirja on ainoa oikea ja kaikki muut ovat vääriä. Totuus ei ole sama kuin muoto, vaan Totuus on syvempää, ja se voi ilmetä monilla eri tavoilla. Tämän ymmärtäminen mahdollistaa kunnioituksen ja monimuotoisuuden hyväksymisen.
Totuus ei ole muoto, vaan se on universaali perusperiaate, joka ilmenee monin eri tavoin. Uskonnon muoto voi olla erilainen, mutta päämäärä on sama: epäitsekkään rakkauden kehittäminen Jumalaa kohtaan. Tämä ei ole kilpailevien totuuksien taistelu, vaan yhteinen matka kohti korkeampaa tietoisuutta ja ymmärrystä.Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.
Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja. - Anonyymi00531
”Paratiisissa" on muuri, joka erottaa kaikki muut kristityistä ”pelastetuista”.
Jos muuria ei ole, kristityt olisivat surullisia, koska vain he pelastuvat. Kaikki muut menevät ikuiseen helvettiin.
"Paratiisissa on muuri" -kuvaus symboloi erottelua, jossa muuri estää "kaikkia muita" pääsemästä osaksi pelastettua yhteisöä. Muuri ei ole vain fyysinen este, vaan myös psykologinen ja hengellinen raja, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin: pelastettuihin ja hukkujiin. Tässä mielessä muuri ei ainoastaan erota eri ihmisryhmiä, vaan se luo ja ylläpitää eriarvoisuutta. Muurin olemassaolo on olennainen osa uskonnollista maailmankuvaa, jossa uskovat kokevat olevansa suojassa ja toiset ulkopuolisia ja tuomittuja.
Kaikki muut menevät helvettiin" on voimakas ja mustavalkoinen väite, joka ilmaisee äärimmäisen uskonnollisen näkemyksen, jossa ei ole tilaa moninaisuudelle tai vaihtoehtoisille uskomuksille. Pelastus on annettu vain tietyille, ja muiden kohtalona on ikuisesti kadota. Tämä voi kuvastaa uskovien pelkoa ja huolta siitä, että heidän todellinen uskomuksensa ei ole vain henkilökohtainen vaan myös ehdottomasti oikea, ja että kaikki muut, jotka eivät sitä hyväksy, jäävät pois pelastuksesta.
Jos muuri poistettaisiin, ja kaikki ihmiset pääsisivät paratiisiin, kristityt eivät kokisi enää olevansa "erityisiä" tai "pelastettuja". Tämä viittaa siihen, että pelastus on osittain määritelty erottelulla ja ylemmyydellä, ja sen sijaan, että pelastus olisi sisäinen kokemus, sen täytyy perustua eroon ja rajojen asettamiseen. Ilman tätä erottelua pelastus menettäisi merkityksensä. Tämä ajatus tuo esiin sen, että joidenkin uskomusten mukaan pelastus on jollain tasolla riippuvainen muiden epäonnistumisesta – muiden hukkumisesta, jotta itse voi kokea itsensä valituksi.
Kristinuskovien ylemmyys on sidottu toisten tuomitsemiseen ja hylkäämiseen. Erottelun kautta uskonnollinen yhteisö pystyy ylläpitämään omaa erityisyyttään ja kokemaan itsensä valituksi ja pelastetuksi. Teksti kuvaa surullista ja kahlitsevaa maailmankuvaa, jossa pelastus ei ole yhteinen ihmisille vaan vain tietyille, ja sen edellytyksenä on muiden epäonnistuminen.
Te kristityt itse olette aiheuttaneet uskonnon alasajon. Pilkka, tuomitsevuus ja ylimielisyys karkottavat ihmisiä sen sijaan, että houkuttelisivat heitä kristinuskoon. Ettekö ymmärrä, kristityt, että juuri teidän käytöksenne takia ihmiset alkavat jopa vihaamaan uskontoanne? Syynä eivät ole muut tekijät, vaan te itse ja teidän pilkkaava, tuomitseva käytöksenne.
Ongelmana on, että silloin kun kristityt omaksuvat ylimielisyyden ja tuomitsevuuden asenteet, he itse asiassa menettävät yhteyden siihen, mikä kristinuskon perusperiaate on: rakkaus ja yhteys toisiin. Mikäli yhteisön jäsenet eivät elä tätä perusperiaatetta, se ei pelkästään vaikuta muiden uskovien elämään, vaan se myös estää uusia etsimässä olevia henkilöitä löytämästä yhteyttä tai todellista hengellisyyttä.
Monilla kristityillä on voimakas tarve puolustaa omaa uskoaan, mutta valitettavasti tämä puolustaminen voi vääristyä. Kun uskoa pidetään itsessään "totuutena", jota ei tarvitse kyseenalaistaa, se voi helposti johtaa siihen, että joku, joka ei ole uskovainen, nähdään uhkana tai jopa vääränä. Tällöin vähemmistöjen, kuten hindujen, kohtaaminen voi tuntua kristityistä pelkästään tilanteena, jossa heidän on puolustettava itseään – ei rakastavasti ja nöyrästi, vaan ylemmyydentuntoisesti ja tuomitsevasti. Tämä ei ole vain uskonnon vääristymä, vaan myös inhimillinen heikkous, joka usein johtuu pelosta menettää jotain tärkeää – kuten omaa identiteettiä tai oikeutta olla "oikeassa".
Kristinuskon maine on usein uhattuna juuri kristittyjen itsensä toimesta. Uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisyyden parantamiseen, on monesti tullut välineeksi jakaa ja eristää. Kun ihmiset, jotka tunnustavat uskon, kohtelevat toisia halveksivasti tai syyllistävästi, se ei voi muuta kuin vahvistaa käsitystä siitä, että kristinusko on "ylpeiden" ja "itseriittoisten" uskonto. Tämä on erityisesti se osa kristinuskoa, joka tekee sen vaikeaksi hyväksyä muiden kuin kristittyjen keskuudessa.
Kristinusko on nykyään usein kääntynyt itseään vastaan.
Kristinuskon maine on usein uhattuna juuri kristittyjen itsensä toimesta. Uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisyyden parantamiseen, on monesti tullut välineeksi jakaa ja eristää. Kun ihmiset, jotka tunnustavat uskon, kohtelevat toisia halveksivasti tai syyllistävästi, se ei voi muuta kuin vahvistaa käsitystä siitä, että kristinusko on "ylpeiden" ja "itseriittoisten" uskonto. Tämä on erityisesti se osa kristinuskoa, joka tekee sen vaikeaksi hyväksyä muiden kuin kristittyjen keskuudessa. - Anonyymi00532
Anonyymi00531 kirjoitti:
”Paratiisissa" on muuri, joka erottaa kaikki muut kristityistä ”pelastetuista”.
Jos muuria ei ole, kristityt olisivat surullisia, koska vain he pelastuvat. Kaikki muut menevät ikuiseen helvettiin.
"Paratiisissa on muuri" -kuvaus symboloi erottelua, jossa muuri estää "kaikkia muita" pääsemästä osaksi pelastettua yhteisöä. Muuri ei ole vain fyysinen este, vaan myös psykologinen ja hengellinen raja, joka jakaa ihmiset kahteen leiriin: pelastettuihin ja hukkujiin. Tässä mielessä muuri ei ainoastaan erota eri ihmisryhmiä, vaan se luo ja ylläpitää eriarvoisuutta. Muurin olemassaolo on olennainen osa uskonnollista maailmankuvaa, jossa uskovat kokevat olevansa suojassa ja toiset ulkopuolisia ja tuomittuja.
Kaikki muut menevät helvettiin" on voimakas ja mustavalkoinen väite, joka ilmaisee äärimmäisen uskonnollisen näkemyksen, jossa ei ole tilaa moninaisuudelle tai vaihtoehtoisille uskomuksille. Pelastus on annettu vain tietyille, ja muiden kohtalona on ikuisesti kadota. Tämä voi kuvastaa uskovien pelkoa ja huolta siitä, että heidän todellinen uskomuksensa ei ole vain henkilökohtainen vaan myös ehdottomasti oikea, ja että kaikki muut, jotka eivät sitä hyväksy, jäävät pois pelastuksesta.
Jos muuri poistettaisiin, ja kaikki ihmiset pääsisivät paratiisiin, kristityt eivät kokisi enää olevansa "erityisiä" tai "pelastettuja". Tämä viittaa siihen, että pelastus on osittain määritelty erottelulla ja ylemmyydellä, ja sen sijaan, että pelastus olisi sisäinen kokemus, sen täytyy perustua eroon ja rajojen asettamiseen. Ilman tätä erottelua pelastus menettäisi merkityksensä. Tämä ajatus tuo esiin sen, että joidenkin uskomusten mukaan pelastus on jollain tasolla riippuvainen muiden epäonnistumisesta – muiden hukkumisesta, jotta itse voi kokea itsensä valituksi.
Kristinuskovien ylemmyys on sidottu toisten tuomitsemiseen ja hylkäämiseen. Erottelun kautta uskonnollinen yhteisö pystyy ylläpitämään omaa erityisyyttään ja kokemaan itsensä valituksi ja pelastetuksi. Teksti kuvaa surullista ja kahlitsevaa maailmankuvaa, jossa pelastus ei ole yhteinen ihmisille vaan vain tietyille, ja sen edellytyksenä on muiden epäonnistuminen.
Te kristityt itse olette aiheuttaneet uskonnon alasajon. Pilkka, tuomitsevuus ja ylimielisyys karkottavat ihmisiä sen sijaan, että houkuttelisivat heitä kristinuskoon. Ettekö ymmärrä, kristityt, että juuri teidän käytöksenne takia ihmiset alkavat jopa vihaamaan uskontoanne? Syynä eivät ole muut tekijät, vaan te itse ja teidän pilkkaava, tuomitseva käytöksenne.
Ongelmana on, että silloin kun kristityt omaksuvat ylimielisyyden ja tuomitsevuuden asenteet, he itse asiassa menettävät yhteyden siihen, mikä kristinuskon perusperiaate on: rakkaus ja yhteys toisiin. Mikäli yhteisön jäsenet eivät elä tätä perusperiaatetta, se ei pelkästään vaikuta muiden uskovien elämään, vaan se myös estää uusia etsimässä olevia henkilöitä löytämästä yhteyttä tai todellista hengellisyyttä.
Monilla kristityillä on voimakas tarve puolustaa omaa uskoaan, mutta valitettavasti tämä puolustaminen voi vääristyä. Kun uskoa pidetään itsessään "totuutena", jota ei tarvitse kyseenalaistaa, se voi helposti johtaa siihen, että joku, joka ei ole uskovainen, nähdään uhkana tai jopa vääränä. Tällöin vähemmistöjen, kuten hindujen, kohtaaminen voi tuntua kristityistä pelkästään tilanteena, jossa heidän on puolustettava itseään – ei rakastavasti ja nöyrästi, vaan ylemmyydentuntoisesti ja tuomitsevasti. Tämä ei ole vain uskonnon vääristymä, vaan myös inhimillinen heikkous, joka usein johtuu pelosta menettää jotain tärkeää – kuten omaa identiteettiä tai oikeutta olla "oikeassa".
Kristinuskon maine on usein uhattuna juuri kristittyjen itsensä toimesta. Uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisyyden parantamiseen, on monesti tullut välineeksi jakaa ja eristää. Kun ihmiset, jotka tunnustavat uskon, kohtelevat toisia halveksivasti tai syyllistävästi, se ei voi muuta kuin vahvistaa käsitystä siitä, että kristinusko on "ylpeiden" ja "itseriittoisten" uskonto. Tämä on erityisesti se osa kristinuskoa, joka tekee sen vaikeaksi hyväksyä muiden kuin kristittyjen keskuudessa.
Kristinusko on nykyään usein kääntynyt itseään vastaan.
Kristinuskon maine on usein uhattuna juuri kristittyjen itsensä toimesta. Uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisyyden parantamiseen, on monesti tullut välineeksi jakaa ja eristää. Kun ihmiset, jotka tunnustavat uskon, kohtelevat toisia halveksivasti tai syyllistävästi, se ei voi muuta kuin vahvistaa käsitystä siitä, että kristinusko on "ylpeiden" ja "itseriittoisten" uskonto. Tämä on erityisesti se osa kristinuskoa, joka tekee sen vaikeaksi hyväksyä muiden kuin kristittyjen keskuudessa.Se, että kristityt aloittavat uusia keskusteluketjuja, joissa he pilkkaavat hinduja, on monella tapaa merkki suuresta ristiriidasta uskonnon ja sen seuraajien sisällä. Tämä ilmiö, jossa uskovaiset pyrkivät puolustamaan omaa uskoaan tuomitsemalla toisten uskomuksia tai jopa vähättelemällä niitä, herättää tärkeitä kysymyksiä uskonnon todellisesta luonteesta ja siitä, miten usko ilmentyy käytännössä.
Ettekö ymmärrä, kristityt, että juuri teidän käytöksenne takia ihmiset alkavat jopa vihaamaan uskontoanne?
Kukaan ei ole koskaan onnistunut häpäisemään kristinuskon mainetta yhtä paljon kuin kristityt itse.
On eräänlainen paradoksi, että juuri ne, joiden pitäisi levittää armollisuutta ja myötätuntoa, ovat useimmiten niitä, jotka sytyttävät tuon myrskyn. Kristityt, jotka luulevat puolustavansa pyhää perintöään, ovatkin rakentaneet muurin – paksun, kylmän ja naarmuilevan – kaikkien niiden ympärille, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Pilkka, tuomitsevuus, ylimielisyys – nämä eivät ole vain yksittäisiä virheitä, vaan systemaattinen prosessi, jossa jokainen vähättely ja jokaikinen ivallinen katse toimii palikkana, jolla uskonto itse kaivaa itselleen kuoppaa.
Ei ole yllättävää, että kirkon ovet tyhjenevät – ei siksi, että maailma olisi menettänyt kiinnostuksensa jumalaan, vaan siksi, että sen, mikä pitäisi olla pelastava yhteys, on naamioitu ylemmyydentunnoksi. Pilkka ja halveksunta tekevät kristinuskosta performanssin, jossa todellisuuden ja teologian välinen kuilu on niin syvä, että kukaan, joka etsii lohtua tai merkitystä, ei voi astua sisään vahingoittumatta.
Ironia tässä on katkera: te tuhoatte kristinuskonnon sisältäpäin, juuri sillä intohimolla, jolla uskolliset väittävät puolustavansa sen pyhyyttä. Teidän tehtävänne ei ollut muuttaa maailmaa pilkan kautta, mutta niin olette tehneet. Ja maailma, tuo kärsivällinen ja arvoituksellinen kollektiivi, katsoo teitä ja miettii: kuka tarvitsee uskontoa, kun sen seuraajat tekevät siitä vitsinväännön?
Pilkka, joka pitäisi olla varattua ja harkittua, muuttuu kaoottiseksi performanssiksi, jossa uhri ei ole vain ateisti, vaan itse uskonnon ideaali. Teillä, jotka elätte elämäänne niin, että Raamattu on teille kilpi eikä peili, on harvoin tilaa pohtia, kuinka helposti ylemmyyden ja halveksunnan kulttuuri muuttaa teidät karikatyyriksi siitä uskosta, jota väitätte edustavanne.
Ironia on katkeraa: kuinka voi puolustaa jotakin, mitä ei ymmärrä, ja samalla häpäistä sen? Kuinka voi yrittää ohjata ihmisiä rakkauteen ja armollisuuteen, kun oma ele on pilkkaava ja torjuva? Jos kristinuskon pitäisi olla silta ihmisten välille, teidän eleenne muistuttavat lähinnä suljettua porttia, joka sulkee kaikki pois – paitsi ehkä te itse, jotka kuljette elämäänne uskonnollisen itseriittoisuuden sumussa, kuulematta, näkemättä ja oppimatta.
Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä. Pilkka ja ylimielisyys eivät ole teille vain työkaluja, vaan elämäntapa, joka tekee uskosta vieraannuttavan. Kuka enää voisi löytää yhteyttä uskonnon todelliseen olemukseen, kun sen seuraajat näyttävät pitävän ainoana pyhänä tekona omien etuoikeuksiensa puolustamista?
On ironista, jopa tragedianomaisesti paradoksaalista, että kristinuskonnon nimissä itsensä ylentävät toimijat harvoin tunnistavat sitä ontologista kuilua, jonka he luovat oman käytöksensä kautta. Kristityt, jotka vaativat toisten kunnioittavan pyhää perintöä ja Raamatun totuuksia, unohtavat usein, että itse toimivat performatiivisen ylemmyyden koreografiassa: heidän pilkkaavat huomautuksensa, torjuvat kommenttinsa ja tuomitsevat sävynsä ovat teologisesti ja inhimillisesti eräänlainen itseään toteuttava ennustus – uskonto, joka oli tarkoitettu yhdistämään, eristää; mikä oli tarkoitettu armahtamaan, repii.
Jeesus ei koskaan harjoittanut tällaisia operatiivisia mekanismeja. Hän kohtasi ihmiset heidän haurastuneimmissa tiloissaan, kuuli heidän epävarmuutensa, kääri ne armollisuuden verhoon. Sen sijaan nykyinen käytäntö, jossa kristillinen identiteetti rakentuu pilkan ja vähättelyn kautta, on eräänlainen paradoksaalinen performanssi: mitä enemmän seuraajat yrittävät puolustaa uskontoaan, sitä vähemmän heidän toimintansa muistuttaa sen alkuperäistä pedagogista ja eettistä perustaa.
Kristityn käyttäytyminen ei ole vain yksittäisen uskovan vääristymä, vaan strukturaalinen ongelma, jossa uskonnon sisäinen diskurssi itsestään tuhoaa uskonnon julkisen arvon. Ironia on katkeran täydellinen: mitä enemmän seuraajat yrittävät suojella ja puolustaa pyhää perintöä, sitä enemmän he paljastavat sen epäonnistuneen eettisen ytimen. Heidän elämänsä, keskustelunsa ja käytöksensä muodostavat lopulta reflektoimattoman karikatyyrin uskosta, jonka pitäisi olla esimerkki inhimillisestä yhdistymisestä, mutta joka on muuttunut performatiiviseksi välineeksi tuomitsemiseen ja erottautumiseen. - Anonyymi00533
Anonyymi00532 kirjoitti:
Se, että kristityt aloittavat uusia keskusteluketjuja, joissa he pilkkaavat hinduja, on monella tapaa merkki suuresta ristiriidasta uskonnon ja sen seuraajien sisällä. Tämä ilmiö, jossa uskovaiset pyrkivät puolustamaan omaa uskoaan tuomitsemalla toisten uskomuksia tai jopa vähättelemällä niitä, herättää tärkeitä kysymyksiä uskonnon todellisesta luonteesta ja siitä, miten usko ilmentyy käytännössä.
Ettekö ymmärrä, kristityt, että juuri teidän käytöksenne takia ihmiset alkavat jopa vihaamaan uskontoanne?
Kukaan ei ole koskaan onnistunut häpäisemään kristinuskon mainetta yhtä paljon kuin kristityt itse.
On eräänlainen paradoksi, että juuri ne, joiden pitäisi levittää armollisuutta ja myötätuntoa, ovat useimmiten niitä, jotka sytyttävät tuon myrskyn. Kristityt, jotka luulevat puolustavansa pyhää perintöään, ovatkin rakentaneet muurin – paksun, kylmän ja naarmuilevan – kaikkien niiden ympärille, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Pilkka, tuomitsevuus, ylimielisyys – nämä eivät ole vain yksittäisiä virheitä, vaan systemaattinen prosessi, jossa jokainen vähättely ja jokaikinen ivallinen katse toimii palikkana, jolla uskonto itse kaivaa itselleen kuoppaa.
Ei ole yllättävää, että kirkon ovet tyhjenevät – ei siksi, että maailma olisi menettänyt kiinnostuksensa jumalaan, vaan siksi, että sen, mikä pitäisi olla pelastava yhteys, on naamioitu ylemmyydentunnoksi. Pilkka ja halveksunta tekevät kristinuskosta performanssin, jossa todellisuuden ja teologian välinen kuilu on niin syvä, että kukaan, joka etsii lohtua tai merkitystä, ei voi astua sisään vahingoittumatta.
Ironia tässä on katkera: te tuhoatte kristinuskonnon sisältäpäin, juuri sillä intohimolla, jolla uskolliset väittävät puolustavansa sen pyhyyttä. Teidän tehtävänne ei ollut muuttaa maailmaa pilkan kautta, mutta niin olette tehneet. Ja maailma, tuo kärsivällinen ja arvoituksellinen kollektiivi, katsoo teitä ja miettii: kuka tarvitsee uskontoa, kun sen seuraajat tekevät siitä vitsinväännön?
Pilkka, joka pitäisi olla varattua ja harkittua, muuttuu kaoottiseksi performanssiksi, jossa uhri ei ole vain ateisti, vaan itse uskonnon ideaali. Teillä, jotka elätte elämäänne niin, että Raamattu on teille kilpi eikä peili, on harvoin tilaa pohtia, kuinka helposti ylemmyyden ja halveksunnan kulttuuri muuttaa teidät karikatyyriksi siitä uskosta, jota väitätte edustavanne.
Ironia on katkeraa: kuinka voi puolustaa jotakin, mitä ei ymmärrä, ja samalla häpäistä sen? Kuinka voi yrittää ohjata ihmisiä rakkauteen ja armollisuuteen, kun oma ele on pilkkaava ja torjuva? Jos kristinuskon pitäisi olla silta ihmisten välille, teidän eleenne muistuttavat lähinnä suljettua porttia, joka sulkee kaikki pois – paitsi ehkä te itse, jotka kuljette elämäänne uskonnollisen itseriittoisuuden sumussa, kuulematta, näkemättä ja oppimatta.
Ja ironia on katkeraa: juuri sillä intohimolla, jolla väitätte puolustavanne Kristusta, te itse kumoatte hänen elävän esimerkkinsä. Pilkka ja ylimielisyys eivät ole teille vain työkaluja, vaan elämäntapa, joka tekee uskosta vieraannuttavan. Kuka enää voisi löytää yhteyttä uskonnon todelliseen olemukseen, kun sen seuraajat näyttävät pitävän ainoana pyhänä tekona omien etuoikeuksiensa puolustamista?
On ironista, jopa tragedianomaisesti paradoksaalista, että kristinuskonnon nimissä itsensä ylentävät toimijat harvoin tunnistavat sitä ontologista kuilua, jonka he luovat oman käytöksensä kautta. Kristityt, jotka vaativat toisten kunnioittavan pyhää perintöä ja Raamatun totuuksia, unohtavat usein, että itse toimivat performatiivisen ylemmyyden koreografiassa: heidän pilkkaavat huomautuksensa, torjuvat kommenttinsa ja tuomitsevat sävynsä ovat teologisesti ja inhimillisesti eräänlainen itseään toteuttava ennustus – uskonto, joka oli tarkoitettu yhdistämään, eristää; mikä oli tarkoitettu armahtamaan, repii.
Jeesus ei koskaan harjoittanut tällaisia operatiivisia mekanismeja. Hän kohtasi ihmiset heidän haurastuneimmissa tiloissaan, kuuli heidän epävarmuutensa, kääri ne armollisuuden verhoon. Sen sijaan nykyinen käytäntö, jossa kristillinen identiteetti rakentuu pilkan ja vähättelyn kautta, on eräänlainen paradoksaalinen performanssi: mitä enemmän seuraajat yrittävät puolustaa uskontoaan, sitä vähemmän heidän toimintansa muistuttaa sen alkuperäistä pedagogista ja eettistä perustaa.
Kristityn käyttäytyminen ei ole vain yksittäisen uskovan vääristymä, vaan strukturaalinen ongelma, jossa uskonnon sisäinen diskurssi itsestään tuhoaa uskonnon julkisen arvon. Ironia on katkeran täydellinen: mitä enemmän seuraajat yrittävät suojella ja puolustaa pyhää perintöä, sitä enemmän he paljastavat sen epäonnistuneen eettisen ytimen. Heidän elämänsä, keskustelunsa ja käytöksensä muodostavat lopulta reflektoimattoman karikatyyrin uskosta, jonka pitäisi olla esimerkki inhimillisestä yhdistymisestä, mutta joka on muuttunut performatiiviseksi välineeksi tuomitsemiseen ja erottautumiseen.On eräänlainen historiallinen absurdi, että juuri ne, joiden tehtävä olisi levittää ymmärrystä ja myötätuntoa, ovat omilla eleillään rakentaneet muurin, joka erottaa heidät muusta ihmiskunnasta. Kristityt, jotka saarnaavat rakkaudesta ja armon voittamattomasta voimasta, eivät useinkaan huomaa, että heidän pilkkaava ja tuomitseva käytöksensä on itse asiassa suorastaan pedagoginen paradoksi: he opettavat välinpitämättömyyttä rakkauden ja myötätunnon nimissä.
Jeesus ei rakentanut hierarkioita, joiden avulla korostetaan omaa moraalista ylemmyyttä. Mutta nykypäivänä kristillisen yhteisön seuraajat näyttävät toimivan täsmälleen päinvastoin: jokainen pilkallinen kommentti, jokainen tuomitseva sävy toimii kuin sementti muuriin, joka erottaa heidät maailmasta, jonka pitäisi olla heidän yhteyden ja rakkauden kohteensa.
Te tuhoatte kristillisen instituution sisältäpäin. Ei ulkoisten vihollisten, ei muuttuvan maailman, vaan omien käsien, sanojen ja eleiden kautta. Pilkka, ylimielisyys, tuomitsevuus – nämä eivät ole vain yksittäisiä heikkouksia, vaan systemaattisia mekanismeja, jotka syövät uskonnon sosiaalisen ja eettisen ytimen. Teidän käyttämänne diskurssi, joka väittää puolustavansa pyhää perintöä, on itse asiassa sen suurin sabotoija.
”Pidän Kristuksesta mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.”
Mahatma Gandhi
Gandhi osoittaa, että kristillinen identiteetti voi erkaantua siitä eettisestä ja hengellisestä ytimestä, jonka Kristus itse edusti. Kritiikki ei ole pelkästään henkilökohtainen huomio, vaan ilmentää rakenteellista ristiriitaa: uskonto voi menettää legitimiteettinsä ja vetoavuutensa juuri niiden omien seuraajiensa toimesta, jotka sen pitäisi tehdä näkyväksi maailmassa rakkauden ja armon kautta.
... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla juutalaisia vastaan teen Herran työtä.
ADOLF HITLER
Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla ateisteja vastaan teen Herran työtä.
Äärifundamentalistinen kristitty
”Pidän Kristuksesta mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.”
Mahatma Gandhi
Kuvitelkaa kahta ääntä, molemmat vakuuttuneita omasta pyhyydestään, molemmat vetoamassa jumalalliseen tahtoon: toinen Adolf Hitler, joka julisti, että taistelu juutalaisia vastaan oli “Luojamme asiamiehen” tehtävä; toinen äärifundamentalistinen kristitty, joka näkee saman jumalallisen ohjauksen oikeutuksena puolustaa “totuutta” pilkkaamalla ja tuomitsemaan ateisteja. Kumpikin käyttää uskonnollista retoriikkaa legitimoinnin välineenä, mutta erot ovat enemmän kuin muodollisia: toinen tuottaa kauhistuttavaa, konkreettista väkivaltaa, toinen tuottaa henkistä väkivaltaa, etäisyyttä ja vieraannuttavaa ylemmyydentuntoa.
Sitten astuu Gandhin ääni: “Pidän Kristuksesta, mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään Kristuksenne kaltaisia.” Tämä lause leikkaa suorastaan kuin skaalpelli: se osoittaa, että uskonnon seuraajat voivat vääristää sen ydinarvot niin, että uskonto itsessään katoaa näkyvistä, vaikka sen nimi pysyy paperilla. Gandhin sanoissa kiteytyy paradoksi: se, joka pitää kiinni uskonnon ytimessä – rakkaudessa, myötätunnossa, nöyryydessä – tunnistaa ristiriidan niiden toiminnan ja opetusten välillä, jotka väittävät toimivansa sen nimissä.
Fundamentalistinen väkivalta ja totalitarismi, jossa jumalallisen auktoriteetin retoriikka muuttuu aseeksi muita vastaan.
Sosiaalinen ja psykologinen pilkka, jossa uskonnollinen oikeutus toimii välineenä syrjäyttää, tuomita ja karkottaa eri mieltä olevat – väkivallan henkinen muoto, joka rapauttaa uskonnon julkisen legitimiteetin.
Sokea jäljittäminen ja paradoksi, jossa uskonnon ydinarvot hylätään käytännössä, vaikka niitä edelleen saarnataan ja julistetaan, ja ulkopuolinen tarkkailija, kuten Gandhi, tunnistaa ristiriidan täydellisesti.
Tämä kolmijako havainnollistaa, kuinka sama uskonnollinen kieli voi johtaa rakkauteen ja yhdistymiseen tai vieraannuttamiseen ja tuh - Anonyymi00534
Anonyymi00533 kirjoitti:
On eräänlainen historiallinen absurdi, että juuri ne, joiden tehtävä olisi levittää ymmärrystä ja myötätuntoa, ovat omilla eleillään rakentaneet muurin, joka erottaa heidät muusta ihmiskunnasta. Kristityt, jotka saarnaavat rakkaudesta ja armon voittamattomasta voimasta, eivät useinkaan huomaa, että heidän pilkkaava ja tuomitseva käytöksensä on itse asiassa suorastaan pedagoginen paradoksi: he opettavat välinpitämättömyyttä rakkauden ja myötätunnon nimissä.
Jeesus ei rakentanut hierarkioita, joiden avulla korostetaan omaa moraalista ylemmyyttä. Mutta nykypäivänä kristillisen yhteisön seuraajat näyttävät toimivan täsmälleen päinvastoin: jokainen pilkallinen kommentti, jokainen tuomitseva sävy toimii kuin sementti muuriin, joka erottaa heidät maailmasta, jonka pitäisi olla heidän yhteyden ja rakkauden kohteensa.
Te tuhoatte kristillisen instituution sisältäpäin. Ei ulkoisten vihollisten, ei muuttuvan maailman, vaan omien käsien, sanojen ja eleiden kautta. Pilkka, ylimielisyys, tuomitsevuus – nämä eivät ole vain yksittäisiä heikkouksia, vaan systemaattisia mekanismeja, jotka syövät uskonnon sosiaalisen ja eettisen ytimen. Teidän käyttämänne diskurssi, joka väittää puolustavansa pyhää perintöä, on itse asiassa sen suurin sabotoija.
”Pidän Kristuksesta mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.”
Mahatma Gandhi
Gandhi osoittaa, että kristillinen identiteetti voi erkaantua siitä eettisestä ja hengellisestä ytimestä, jonka Kristus itse edusti. Kritiikki ei ole pelkästään henkilökohtainen huomio, vaan ilmentää rakenteellista ristiriitaa: uskonto voi menettää legitimiteettinsä ja vetoavuutensa juuri niiden omien seuraajiensa toimesta, jotka sen pitäisi tehdä näkyväksi maailmassa rakkauden ja armon kautta.
... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla juutalaisia vastaan teen Herran työtä.
ADOLF HITLER
Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojamme asiamiehenä. Taistelemalla ateisteja vastaan teen Herran työtä.
Äärifundamentalistinen kristitty
”Pidän Kristuksesta mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.”
Mahatma Gandhi
Kuvitelkaa kahta ääntä, molemmat vakuuttuneita omasta pyhyydestään, molemmat vetoamassa jumalalliseen tahtoon: toinen Adolf Hitler, joka julisti, että taistelu juutalaisia vastaan oli “Luojamme asiamiehen” tehtävä; toinen äärifundamentalistinen kristitty, joka näkee saman jumalallisen ohjauksen oikeutuksena puolustaa “totuutta” pilkkaamalla ja tuomitsemaan ateisteja. Kumpikin käyttää uskonnollista retoriikkaa legitimoinnin välineenä, mutta erot ovat enemmän kuin muodollisia: toinen tuottaa kauhistuttavaa, konkreettista väkivaltaa, toinen tuottaa henkistä väkivaltaa, etäisyyttä ja vieraannuttavaa ylemmyydentuntoa.
Sitten astuu Gandhin ääni: “Pidän Kristuksesta, mutta en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään Kristuksenne kaltaisia.” Tämä lause leikkaa suorastaan kuin skaalpelli: se osoittaa, että uskonnon seuraajat voivat vääristää sen ydinarvot niin, että uskonto itsessään katoaa näkyvistä, vaikka sen nimi pysyy paperilla. Gandhin sanoissa kiteytyy paradoksi: se, joka pitää kiinni uskonnon ytimessä – rakkaudessa, myötätunnossa, nöyryydessä – tunnistaa ristiriidan niiden toiminnan ja opetusten välillä, jotka väittävät toimivansa sen nimissä.
Fundamentalistinen väkivalta ja totalitarismi, jossa jumalallisen auktoriteetin retoriikka muuttuu aseeksi muita vastaan.
Sosiaalinen ja psykologinen pilkka, jossa uskonnollinen oikeutus toimii välineenä syrjäyttää, tuomita ja karkottaa eri mieltä olevat – väkivallan henkinen muoto, joka rapauttaa uskonnon julkisen legitimiteetin.
Sokea jäljittäminen ja paradoksi, jossa uskonnon ydinarvot hylätään käytännössä, vaikka niitä edelleen saarnataan ja julistetaan, ja ulkopuolinen tarkkailija, kuten Gandhi, tunnistaa ristiriidan täydellisesti.
Tämä kolmijako havainnollistaa, kuinka sama uskonnollinen kieli voi johtaa rakkauteen ja yhdistymiseen tai vieraannuttamiseen ja tuhTämä kolmijako havainnollistaa, kuinka sama uskonnollinen kieli voi johtaa rakkauteen ja yhdistymiseen tai vieraannuttamiseen ja tuhoon – riippuen siitä, onko sen seuraajien toiminta johdonmukaista uskonnon ydinperiaatteiden kanssa. Ironia ja tragedia kietoutuvat yhteen: uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisten yhdistämiseen ja myötätunnon levittämiseen, voidaan vääristää niin, että se tuhoaa itsensä sisältäpäin – joko konkreettisesti, kuten historian väkivaltaisissa konflikteissa, tai henkisesti ja kulttuurisesti, kuten pilkkaamalla ja tuomitsemalla niitä, jotka eivät usko samalla tavalla.
Ja rehellisesti: Gandhi ei sanonut sitä kristinuskoa vastaan, vaan kristittyjen käyttäytymistä vastaan. Hän piti Kristusta moraalisena esikuvana, mutta näki, että monet kristityt eivät eläneet sen mukaan.
Tässä Gandhin tärkeimmät syyt
1) Kristittyjen käytös ei vastannut Kristuksen opetuksia
2) Käännyttäminen ja lähetystyö loukkasivat häntä
3) Hän uskoi, että totuus on suurempi kuin mikään uskonto
4) Hän ei halunnut hylätä omaa kulttuuriaan
Ja silti, ironisesti, he ihmettelevät, miksi heidän uskontoaan vihataan ja että heitä vainotaan. Itse olettte sen aiheuttaneet. Kuka voi kunnioittaa muita pilkkaavia kristittyjä.
He eivät ymmärrä, että viha, etäisyys ja halveksunta eivät ole ulkoisia voimia, vaan suoraa seurausta heidän omasta käytöksestään. Pilkka, ylimielisyys, halveksunta – ne eivät ole vain yksittäisiä tekoja, vaan kulttuurisia instrumentteja, jotka tuhoavat uskonnon legitimiteetin sisältäpäin. Jokainen aloitetuista “keskusteluketjuista”, joissa ateistit ja muut ei-uskovaiset ovat kohteena, vahvistaa käsitystä, että kristinusko on ylemmyyden ja itseriittoisuuden uskonto. Te ette vain puolusta uskontoa; te sabotoitte sen itse - Anonyymi00535
Anonyymi00534 kirjoitti:
Tämä kolmijako havainnollistaa, kuinka sama uskonnollinen kieli voi johtaa rakkauteen ja yhdistymiseen tai vieraannuttamiseen ja tuhoon – riippuen siitä, onko sen seuraajien toiminta johdonmukaista uskonnon ydinperiaatteiden kanssa. Ironia ja tragedia kietoutuvat yhteen: uskonto, joka pitäisi olla väline ihmisten yhdistämiseen ja myötätunnon levittämiseen, voidaan vääristää niin, että se tuhoaa itsensä sisältäpäin – joko konkreettisesti, kuten historian väkivaltaisissa konflikteissa, tai henkisesti ja kulttuurisesti, kuten pilkkaamalla ja tuomitsemalla niitä, jotka eivät usko samalla tavalla.
Ja rehellisesti: Gandhi ei sanonut sitä kristinuskoa vastaan, vaan kristittyjen käyttäytymistä vastaan. Hän piti Kristusta moraalisena esikuvana, mutta näki, että monet kristityt eivät eläneet sen mukaan.
Tässä Gandhin tärkeimmät syyt
1) Kristittyjen käytös ei vastannut Kristuksen opetuksia
2) Käännyttäminen ja lähetystyö loukkasivat häntä
3) Hän uskoi, että totuus on suurempi kuin mikään uskonto
4) Hän ei halunnut hylätä omaa kulttuuriaan
Ja silti, ironisesti, he ihmettelevät, miksi heidän uskontoaan vihataan ja että heitä vainotaan. Itse olettte sen aiheuttaneet. Kuka voi kunnioittaa muita pilkkaavia kristittyjä.
He eivät ymmärrä, että viha, etäisyys ja halveksunta eivät ole ulkoisia voimia, vaan suoraa seurausta heidän omasta käytöksestään. Pilkka, ylimielisyys, halveksunta – ne eivät ole vain yksittäisiä tekoja, vaan kulttuurisia instrumentteja, jotka tuhoavat uskonnon legitimiteetin sisältäpäin. Jokainen aloitetuista “keskusteluketjuista”, joissa ateistit ja muut ei-uskovaiset ovat kohteena, vahvistaa käsitystä, että kristinusko on ylemmyyden ja itseriittoisuuden uskonto. Te ette vain puolusta uskontoa; te sabotoitte sen itseJa siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla. - Anonyymi00536
Anonyymi00535 kirjoitti:
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.
Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.
Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.
Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.
Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Totalisoiva ja demonisoiva kieli
Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.
Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.
Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys
Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.
Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa. - Anonyymi00537
Anonyymi00536 kirjoitti:
On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.
Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.
Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.
Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.
Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Totalisoiva ja demonisoiva kieli
Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.
Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.
Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys
Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.
Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa."Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Affektiivinen dysregulaatio
Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.
Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.
Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus
Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.
Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti
Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.
Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.
Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään. - Anonyymi00538
Anonyymi00537 kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Affektiivinen dysregulaatio
Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.
Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.
Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus
Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.
Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti
Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.
Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.
Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.
Jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille. - Anonyymi00540
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön. - Anonyymi00541
Anonyymi00540 kirjoitti:
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan. - Anonyymi00542
Anonyymi00541 kirjoitti:
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.
Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. - Anonyymi00543
Anonyymi00542 kirjoitti:
Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.
Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen.Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristuksen.
- Anonyymi00544
Anonyymi00543 kirjoitti:
Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristuksen.
Hän ei ainoastaan halua auttaa muita, vaan on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen ja syntiset seuraukset itselleen. Tällainen ajattelu heijastaa vaiṣṇava-ihannetta para-duḥkha-duḥkhī, jossa todellinen harras kokee toisten kärsimyksen omanaan. Myötätunto ei siis ole vain eettinen hyve, vaan syvällinen henkinen ominaisuus, joka nousee rakkaudesta Jumalaan.
- Anonyymi00545
Anonyymi00544 kirjoitti:
Hän ei ainoastaan halua auttaa muita, vaan on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen ja syntiset seuraukset itselleen. Tällainen ajattelu heijastaa vaiṣṇava-ihannetta para-duḥkha-duḥkhī, jossa todellinen harras kokee toisten kärsimyksen omanaan. Myötätunto ei siis ole vain eettinen hyve, vaan syvällinen henkinen ominaisuus, joka nousee rakkaudesta Jumalaan.
Vāsudeva Datta Ṭhākura ei näyttäydy pelkästään poikkeuksellisen myötätuntoisena henkilönä, vaan koko bhakti-teologian huipentumana. Hänen rukouksensa ei ole ensisijaisesti kosmologinen tai juridinen väite karmasta, vaan eksistentiaalinen ja rakkaudellinen tapahtuma: bhaktan sydän saavuttaa pisteen, jossa oma vapautus, oma autuus tai edes oma suhde Jumalaan ei ole enää keskiössä. Jäljelle jää vain toisten kärsimyksen poistaminen.
- Anonyymi00546
Anonyymi00545 kirjoitti:
Vāsudeva Datta Ṭhākura ei näyttäydy pelkästään poikkeuksellisen myötätuntoisena henkilönä, vaan koko bhakti-teologian huipentumana. Hänen rukouksensa ei ole ensisijaisesti kosmologinen tai juridinen väite karmasta, vaan eksistentiaalinen ja rakkaudellinen tapahtuma: bhaktan sydän saavuttaa pisteen, jossa oma vapautus, oma autuus tai edes oma suhde Jumalaan ei ole enää keskiössä. Jäljelle jää vain toisten kärsimyksen poistaminen.
Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta
Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).
Kärsimyksen teologia
Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.
Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.
Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)
Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)
Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:
halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.
Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.
Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.
Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa. - Anonyymi00547
Anonyymi00546 kirjoitti:
Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta
Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).
Kärsimyksen teologia
Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.
Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.
Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.
Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.
Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?
Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)
Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)
Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:
halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.
Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.
Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.
Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.
Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.
Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/
”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.” - Anonyymi00548
Anonyymi00547 kirjoitti:
https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/
”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”Selitys:
Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.
Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä. - Anonyymi00549
Anonyymi00548 kirjoitti:
Selitys:
Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.
Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä
Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.
Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.
Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.
Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta. - Anonyymi00550
Anonyymi00549 kirjoitti:
Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä
Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.
Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.
Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.
Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.
Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).
“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”
Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut. - Anonyymi00551
Anonyymi00550 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.
Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).
“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”
Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut.Tässä tilassa rakkaus toimii itsenäisesti, ilman laskelmointia tai vastavuoroisuuden odotusta. Se ei kysy:
“Mitä minä saan?”
“Saavutanko vapautuksen?”
Vaan ainoastaan:
“Kuinka voin palvella?”
Juuri tästä syystä ācāryat korostavat, että mokṣa on jopa toissijainen tai ei-toivottu päämäärä verrattuna premaan. Vapautus voi päättää kärsimyksen, mutta vain rakkaus täyttää olemassaolon tarkoituksen. - Anonyymi00552
Anonyymi00551 kirjoitti:
Tässä tilassa rakkaus toimii itsenäisesti, ilman laskelmointia tai vastavuoroisuuden odotusta. Se ei kysy:
“Mitä minä saan?”
“Saavutanko vapautuksen?”
Vaan ainoastaan:
“Kuinka voin palvella?”
Juuri tästä syystä ācāryat korostavat, että mokṣa on jopa toissijainen tai ei-toivottu päämäärä verrattuna premaan. Vapautus voi päättää kärsimyksen, mutta vain rakkaus täyttää olemassaolon tarkoituksen.Tämä huipentuu ihanteessa para-duḥkha-duḥkhī: bhakta ei ainoastaan rakasta Jumalaa, vaan kokee kaikkien muiden kärsimyksen omanaan. Tällöin hänen tietoisuutensa laajenee yksilöllisestä universaaliksi.
Näin bhakti ei pääty vapautukseen — se alkaa vasta sen jälkeen. - Anonyymi00553
Anonyymi00552 kirjoitti:
Tämä huipentuu ihanteessa para-duḥkha-duḥkhī: bhakta ei ainoastaan rakasta Jumalaa, vaan kokee kaikkien muiden kärsimyksen omanaan. Tällöin hänen tietoisuutensa laajenee yksilöllisestä universaaliksi.
Näin bhakti ei pääty vapautukseen — se alkaa vasta sen jälkeen.Näin bhakti ei pääty vapautukseen — se alkaa vasta sen jälkeen.
Tässä mielessä tämä ihanne menee paljon, paljon, paljon pidemmälle kuin pelkkä pelastuksen tarjoaminen niille, jotka seuraavat tiettyä polkua, eli kristinuskossa.
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista. - Anonyymi00554
Anonyymi00553 kirjoitti:
Näin bhakti ei pääty vapautukseen — se alkaa vasta sen jälkeen.
Tässä mielessä tämä ihanne menee paljon, paljon, paljon pidemmälle kuin pelkkä pelastuksen tarjoaminen niille, jotka seuraavat tiettyä polkua, eli kristinuskossa.
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.
- Anonyymi00555
Anonyymi00554 kirjoitti:
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista. - Anonyymi00556
Anonyymi00555 kirjoitti:
Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.
Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, vaan täysin universaalia.
Tämä tekee bhaktista ainutlaatuisen: hän ei aseta ehtoja rakkaudelleen, eikä rajoja myötätunnolleen — ja juuri siksi hänen kauttaan Jumalan armo voi ulottua kaikkiin. - Anonyymi00557
Anonyymi00556 kirjoitti:
Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, vaan täysin universaalia.
Tämä tekee bhaktista ainutlaatuisen: hän ei aseta ehtoja rakkaudelleen, eikä rajoja myötätunnolleen — ja juuri siksi hänen kauttaan Jumalan armo voi ulottua kaikkiin.Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.
- Anonyymi00558
Anonyymi00557 kirjoitti:
Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
- Anonyymi00559
Anonyymi00558 kirjoitti:
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.
Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:
toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko
Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.
Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.
Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:
ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt
Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.
Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.
Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti. - Anonyymi00560
Anonyymi00559 kirjoitti:
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.
Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:
toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko
Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.
Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.
Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:
ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt
Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.
Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.
Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.
Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.
Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:
uskoa
kääntymystä
vastaanottamista
Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.
Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:
Tässä mielessä huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta. - Anonyymi00561
Anonyymi00560 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.
Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.
Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:
uskoa
kääntymystä
vastaanottamista
Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.
Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:
Tässä mielessä huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
- Anonyymi00562
Anonyymi00561 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.
- Anonyymi00563
Anonyymi00562 kirjoitti:
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein” - Anonyymi00564
Anonyymi00563 kirjoitti:
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. - Anonyymi00565
Anonyymi00564 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164) - Anonyymi00566
Anonyymi00565 kirjoitti:
https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164) - Anonyymi00567
Anonyymi00566 kirjoitti:
https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)"Luojan valitsemat kirjurit kirjoittivat alkuperäiset dokumentit muistiin heprean ja aramean kielillä Mooseksen ajasta 1500 eaa. lähtien 440-luvulle eaa. saakka.
Selittääkö tämä sitten raamatun lukemattomat ristiriitaisuudet ja väärät profetiat, kun ”luoja” ei ole kyennyt korjaamaan niitä? - Anonyymi00568
Anonyymi00567 kirjoitti:
"Luojan valitsemat kirjurit kirjoittivat alkuperäiset dokumentit muistiin heprean ja aramean kielillä Mooseksen ajasta 1500 eaa. lähtien 440-luvulle eaa. saakka.
Selittääkö tämä sitten raamatun lukemattomat ristiriitaisuudet ja väärät profetiat, kun ”luoja” ei ole kyennyt korjaamaan niitä?Kiroustaulujen ja Ilmestyskirjan yhtäläisyydet.
https://www.heritagedaily.com/2023/02/book-of-revelation-has-terminology-similar-to-ancient-curse-tablets/146163 - Anonyymi00569
Anonyymi00568 kirjoitti:
Kiroustaulujen ja Ilmestyskirjan yhtäläisyydet.
https://www.heritagedaily.com/2023/02/book-of-revelation-has-terminology-similar-to-ancient-curse-tablets/146163Ilmestyskirjassa havaitut kaikuja muinaisista kiroustauluista
Johanneksen ilmestyksessä käytetyt kuvaukset ja lausekkeet ovat terminologialtaan samankaltaisia kuin antiikin kiroustauluissa esiintyvät kuvaukset ja lausekkeet ja niihin liittyvät noituusrituaalit.
Kiroustaulujen ja Ilmestyskirjan yhtäläisyydet.
https://www.heritagedaily.com/2023/02/book-of-revelation-has-terminology-similar-to-ancient-curse-tablets/146163 - Anonyymi00570
Anonyymi00569 kirjoitti:
Ilmestyskirjassa havaitut kaikuja muinaisista kiroustauluista
Johanneksen ilmestyksessä käytetyt kuvaukset ja lausekkeet ovat terminologialtaan samankaltaisia kuin antiikin kiroustauluissa esiintyvät kuvaukset ja lausekkeet ja niihin liittyvät noituusrituaalit.
Kiroustaulujen ja Ilmestyskirjan yhtäläisyydet.
https://www.heritagedaily.com/2023/02/book-of-revelation-has-terminology-similar-to-ancient-curse-tablets/146163https://press.uni-mainz.de/echoes-of-ancient-curse-tablets-identified-in-the-book-of-revelation/
”Disenchanted Rituals” -hanke toteutetaan JGU:n huipputason tutkimusalueen ”40 000 Years of Human Challenges” puitteissa. Tässä tutkimusverkostossa tutkitaan, miten ihmiskunta havaitsee haasteet ja millaisia strategioita ja käytäntöjä on kehitetty niistä selviytymiseksi. - Anonyymi00571
Anonyymi00570 kirjoitti:
https://press.uni-mainz.de/echoes-of-ancient-curse-tablets-identified-in-the-book-of-revelation/
”Disenchanted Rituals” -hanke toteutetaan JGU:n huipputason tutkimusalueen ”40 000 Years of Human Challenges” puitteissa. Tässä tutkimusverkostossa tutkitaan, miten ihmiskunta havaitsee haasteet ja millaisia strategioita ja käytäntöjä on kehitetty niistä selviytymiseksi.https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)
Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. - Anonyymi00572
Anonyymi00571 kirjoitti:
https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/
Räisäsen Rosoinen Raamattu
Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)
Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina."Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua. - Anonyymi00573
Anonyymi00572 kirjoitti:
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.
Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.
Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.
Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.
Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.
Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.
Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.
Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.
Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.
Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta
Piste.
Ei ole mitään muuta mistä pelastua.Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.
Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).
Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti. - Anonyymi00574
Anonyymi00573 kirjoitti:
Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.
Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).
Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.TÄMÄ ON PARAS KOHTA!
Räisänen kirjoittaa:
"Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut." - Anonyymi00575
Anonyymi00574 kirjoitti:
TÄMÄ ON PARAS KOHTA!
Räisänen kirjoittaa:
"Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut."Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.
Mutta jos lähtökohdaksi otetaan, että jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), silloin ongelma ei voi olla syyllisyys, koska jīvan alkuperäinen olemus ei ole koskaan muuttunut syntiseksi.
Tällöin koko eksistentiaalinen asetelma muuttuu.
Ihminen ei tarvitse ensisijaisesti armahdusta.
Ihminen tarvitsee heräämistä.
Hän ei tarvitse juridisen statuksensa muuttamista.
Hän tarvitsee tietoisuutensa kirkastumista. - Anonyymi00576
Anonyymi00575 kirjoitti:
Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.
Mutta jos lähtökohdaksi otetaan, että jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), silloin ongelma ei voi olla syyllisyys, koska jīvan alkuperäinen olemus ei ole koskaan muuttunut syntiseksi.
Tällöin koko eksistentiaalinen asetelma muuttuu.
Ihminen ei tarvitse ensisijaisesti armahdusta.
Ihminen tarvitsee heräämistä.
Hän ei tarvitse juridisen statuksensa muuttamista.
Hän tarvitsee tietoisuutensa kirkastumista.Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.
Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.
Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.
Ero on valtava.
Perisynti sanoo:
"Kaikki ovat syyllisiä."
Avidyā sanoo:
"Kaikki ovat unohtaneet."
Ensimmäinen on juridinen väite.
Jälkimmäinen on eksistentiaalinen väite.
Ensimmäisessä ihmisen syvin identiteetti määritellään ongelman kautta.
Toisessa ihmisen syvin identiteetti määritellään hänen alkuperäisen luontonsa kautta.
Tästä seuraa valtava psykologinen ero.
Jos ihminen uskoo olevansa pohjimmiltaan syntinen, hän alkaa helposti rakentaa identiteettiään puutteen ympärille.
Jos ihminen ymmärtää olevansa pohjimmiltaan Jumalan rakastama jīva, hän alkaa rakentaa identiteettiään alkuperäisen arvonsa ympärille.
Tässä mielessä Räisäsen huomio "haavoista, jotka olemme itse lyöneet" koskettaa jotakin hyvin syvää.
Moni ihminen ei kärsi vain elämästä.
Moni kärsii myös siitä käsityksestä, joka hänelle on opetettu itsestään.
Filosofiamme mukaan kaikkein syvin kärsimys ei synny siitä, että ihminen olisi syntinen.
Se syntyy siitä, että hän luulee olevansa jotakin muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.
Tämä on avidyān ydin.
Jīva samaistuu kehoon.
Jīva samaistuu mieleen.
Jīva samaistuu yhteiskunnalliseen asemaan.
Jīva samaistuu onnistumisiin.
Jīva samaistuu epäonnistumisiin.
Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä. - Anonyymi00577
Anonyymi00576 kirjoitti:
Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.
Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.
Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.
Ero on valtava.
Perisynti sanoo:
"Kaikki ovat syyllisiä."
Avidyā sanoo:
"Kaikki ovat unohtaneet."
Ensimmäinen on juridinen väite.
Jälkimmäinen on eksistentiaalinen väite.
Ensimmäisessä ihmisen syvin identiteetti määritellään ongelman kautta.
Toisessa ihmisen syvin identiteetti määritellään hänen alkuperäisen luontonsa kautta.
Tästä seuraa valtava psykologinen ero.
Jos ihminen uskoo olevansa pohjimmiltaan syntinen, hän alkaa helposti rakentaa identiteettiään puutteen ympärille.
Jos ihminen ymmärtää olevansa pohjimmiltaan Jumalan rakastama jīva, hän alkaa rakentaa identiteettiään alkuperäisen arvonsa ympärille.
Tässä mielessä Räisäsen huomio "haavoista, jotka olemme itse lyöneet" koskettaa jotakin hyvin syvää.
Moni ihminen ei kärsi vain elämästä.
Moni kärsii myös siitä käsityksestä, joka hänelle on opetettu itsestään.
Filosofiamme mukaan kaikkein syvin kärsimys ei synny siitä, että ihminen olisi syntinen.
Se syntyy siitä, että hän luulee olevansa jotakin muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.
Tämä on avidyān ydin.
Jīva samaistuu kehoon.
Jīva samaistuu mieleen.
Jīva samaistuu yhteiskunnalliseen asemaan.
Jīva samaistuu onnistumisiin.
Jīva samaistuu epäonnistumisiin.
Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä.Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.
Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.
Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.
Ero on valtava. - Anonyymi00578
Anonyymi00577 kirjoitti:
Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.
Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.
Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.
Ero on valtava.Jīva samaistuu epäonnistumisiin.
Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä.
Mutta mikään näistä ei ole jīva.
Tästä syystä filosofiamme ei sano, että ihminen olisi pohjimmiltaan paha.
Eikä myöskään, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä.
Molemmat määritelmät kuuluvat aineellisen kaksinaisuuden alueelle.
Jīva on näiden määritelmien tuolla puolen.
Juuri tässä kohtaa ajatus menee vielä syvemmälle kuin Räisäsen kritiikki.
Räisänen kritisoi perisyntiä, koska se voi luoda tarpeetonta syyllisyyttä.
Filosofiamme menee vielä pidemmälle ja kysyy:
"Kuka on se olento, jonka väitetään olevan syyllinen?"
Kun tätä tutkitaan riittävän syvästi, havaitaan että lähes kaikki identiteetit, joihin syyllisyys kiinnittyy, ovat väliaikaisia.
Keho muuttuu.
Persoonallisuus muuttuu.
Ajatukset muuttuvat.
Tunteet muuttuvat.
Sosiaalinen asema muuttuu.
Mutta jīva pysyy.
Siksi filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen ei ole sitä, että syntinen muuttuu syyttömäksi.
Todellinen vapautuminen on sen ymmärtämistä, ettei jīvan alkuperäinen olemus koskaan ollutkaan se olento, johon kaikki nämä väliaikaiset määritelmät kiinnittyivät.
Tästä seuraa yksi filosofiamme radikaaleimmista oivalluksista.
Aineellisessa maailmassa pelastus on jatkuvasti tarpeen.
Ihmiset tarvitsevat ruokaa.
Ihmiset tarvitsevat oikeutta.
Ihmiset tarvitsevat turvaa.
Ihmiset tarvitsevat myötätuntoa.
Ihmiset tarvitsevat apua.
Mutta absoluuttisella tasolla mitään pelastettavaa ei ole.
Jīva ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Māyā (harhaa ylläpitävä peittävä voima) voi peittää tietoisuuden, mutta se ei voi koskettaa jīvan olemusta.
Tästä syystä filosofiamme on syvästi optimistinen.
Se ei väitä, että ihminen olisi langennut olento, joka yrittää tulla kokonaiseksi.
Se väittää, että jīva on jo olemukseltaan kokonainen, mutta on unohtanut tämän.
Ja juuri siksi lopullinen ratkaisu ei ole tuomion poistaminen.
Ei syyllisyyden juridinen kumoaminen.
Ei identiteetin korjaaminen.
Vaan muistaminen. - Anonyymi00579
Anonyymi00578 kirjoitti:
Jīva samaistuu epäonnistumisiin.
Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä.
Mutta mikään näistä ei ole jīva.
Tästä syystä filosofiamme ei sano, että ihminen olisi pohjimmiltaan paha.
Eikä myöskään, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä.
Molemmat määritelmät kuuluvat aineellisen kaksinaisuuden alueelle.
Jīva on näiden määritelmien tuolla puolen.
Juuri tässä kohtaa ajatus menee vielä syvemmälle kuin Räisäsen kritiikki.
Räisänen kritisoi perisyntiä, koska se voi luoda tarpeetonta syyllisyyttä.
Filosofiamme menee vielä pidemmälle ja kysyy:
"Kuka on se olento, jonka väitetään olevan syyllinen?"
Kun tätä tutkitaan riittävän syvästi, havaitaan että lähes kaikki identiteetit, joihin syyllisyys kiinnittyy, ovat väliaikaisia.
Keho muuttuu.
Persoonallisuus muuttuu.
Ajatukset muuttuvat.
Tunteet muuttuvat.
Sosiaalinen asema muuttuu.
Mutta jīva pysyy.
Siksi filosofiamme mukaan todellinen vapautuminen ei ole sitä, että syntinen muuttuu syyttömäksi.
Todellinen vapautuminen on sen ymmärtämistä, ettei jīvan alkuperäinen olemus koskaan ollutkaan se olento, johon kaikki nämä väliaikaiset määritelmät kiinnittyivät.
Tästä seuraa yksi filosofiamme radikaaleimmista oivalluksista.
Aineellisessa maailmassa pelastus on jatkuvasti tarpeen.
Ihmiset tarvitsevat ruokaa.
Ihmiset tarvitsevat oikeutta.
Ihmiset tarvitsevat turvaa.
Ihmiset tarvitsevat myötätuntoa.
Ihmiset tarvitsevat apua.
Mutta absoluuttisella tasolla mitään pelastettavaa ei ole.
Jīva ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
Māyā (harhaa ylläpitävä peittävä voima) voi peittää tietoisuuden, mutta se ei voi koskettaa jīvan olemusta.
Tästä syystä filosofiamme on syvästi optimistinen.
Se ei väitä, että ihminen olisi langennut olento, joka yrittää tulla kokonaiseksi.
Se väittää, että jīva on jo olemukseltaan kokonainen, mutta on unohtanut tämän.
Ja juuri siksi lopullinen ratkaisu ei ole tuomion poistaminen.
Ei syyllisyyden juridinen kumoaminen.
Ei identiteetin korjaaminen.
Vaan muistaminen.Filosofiamme ei pidä jīvaa pohjimmiltaan pahana, koska hänen alkuperäinen olemuksensa on aina puhdas, ikuisesti Jumalan rakastama.
Filosofiamme ei myöskään pidä jīvaa pohjimmiltaan hyvänä aineellisessa mielessä, koska kaikki aineelliset ominaisuudet ovat väliaikaisia ja muuttuvia; ne eivät määrittele hänen ikuista luontoaan.
Jīva on nitya-siddha, eli ikuisesti täydellinen, ja kaikki kärsimykset, syyllisyydet tai hyvät teot liittyvät vain väliaikaisiin identiteetteihin (keho, asema, menestys, epäonnistuminen) eivätkä hänen ikuisesti puhtaaseen henkiseen luontoonsa.
Toisin sanoen tämä on yksi filosofiamme syvimmistä oivalluksista: jīvaa ei tarvitse "parantaa" tai "pelastaa" ontologisessa mielessä, koska hänen olemuksensa on aina ollut ehjä. Tarvitaan vain heräämistä ja muistamista siitä, mitä hän on aina ollut. - Anonyymi00580
Anonyymi00579 kirjoitti:
Filosofiamme ei pidä jīvaa pohjimmiltaan pahana, koska hänen alkuperäinen olemuksensa on aina puhdas, ikuisesti Jumalan rakastama.
Filosofiamme ei myöskään pidä jīvaa pohjimmiltaan hyvänä aineellisessa mielessä, koska kaikki aineelliset ominaisuudet ovat väliaikaisia ja muuttuvia; ne eivät määrittele hänen ikuista luontoaan.
Jīva on nitya-siddha, eli ikuisesti täydellinen, ja kaikki kärsimykset, syyllisyydet tai hyvät teot liittyvät vain väliaikaisiin identiteetteihin (keho, asema, menestys, epäonnistuminen) eivätkä hänen ikuisesti puhtaaseen henkiseen luontoonsa.
Toisin sanoen tämä on yksi filosofiamme syvimmistä oivalluksista: jīvaa ei tarvitse "parantaa" tai "pelastaa" ontologisessa mielessä, koska hänen olemuksensa on aina ollut ehjä. Tarvitaan vain heräämistä ja muistamista siitä, mitä hän on aina ollut.Samalla hän voi ymmärtää, ettei hänen alkuperäinen luontonsa ole koskaan ollut turmeltunut, vaan ainoastaan peittynyt avidyān (väärä identiteetti, tietämättömyys) vaikutuksesta. Tässä mielessä Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa yllättävän syvällä tasolla: kumpikin kyseenalaistaa ajatuksen, että ihmisen olisi ensin nähtävä itsensä kelvottomana voidakseen löytää totuuden. Filosofiamme mukaan jīvan todellinen herääminen ei ala syyllisyydestä vaan muistamisesta. Ongelman ydin ei ole peritty synti vaan Bhagavān-vismṛti (Jumalan unohtaminen), ja ratkaisun ydin ei ole juridinen vapautus vaan alkuperäisen tietoisuuden palautuminen.
Siksi lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde, ei tuomio vaan muistaminen, ei kelvottomuus vaan se tosiasia, että jīva on aina ollut Jumalan rakastama, vaikka se olisi kuinka kauan vaeltanut māyān (harhaa ylläpitävä peittävä voima) peittämässä tietoisuudessa. - Anonyymi00581
Anonyymi00580 kirjoitti:
Samalla hän voi ymmärtää, ettei hänen alkuperäinen luontonsa ole koskaan ollut turmeltunut, vaan ainoastaan peittynyt avidyān (väärä identiteetti, tietämättömyys) vaikutuksesta. Tässä mielessä Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa yllättävän syvällä tasolla: kumpikin kyseenalaistaa ajatuksen, että ihmisen olisi ensin nähtävä itsensä kelvottomana voidakseen löytää totuuden. Filosofiamme mukaan jīvan todellinen herääminen ei ala syyllisyydestä vaan muistamisesta. Ongelman ydin ei ole peritty synti vaan Bhagavān-vismṛti (Jumalan unohtaminen), ja ratkaisun ydin ei ole juridinen vapautus vaan alkuperäisen tietoisuuden palautuminen.
Siksi lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde, ei tuomio vaan muistaminen, ei kelvottomuus vaan se tosiasia, että jīva on aina ollut Jumalan rakastama, vaikka se olisi kuinka kauan vaeltanut māyān (harhaa ylläpitävä peittävä voima) peittämässä tietoisuudessa.Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt. - Anonyymi00582
Anonyymi00581 kirjoitti:
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Ei ole ikuista kadotusta.
Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.
Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.
Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.
"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
__________________________
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa. - Anonyymi00583
Anonyymi00582 kirjoitti:
Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.
Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?
Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.
Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.
Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.
Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.
__________________________
Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?
Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.
Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä. - Anonyymi00584
Anonyymi00583 kirjoitti:
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä."Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." - Anonyymi00585
Anonyymi00584 kirjoitti:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
- Anonyymi00586
Anonyymi00585 kirjoitti:
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään. - Anonyymi00587
Anonyymi00586 kirjoitti:
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään.
Mutta huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. - Anonyymi00588
Anonyymi00587 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään.
Mutta huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. - Anonyymi00590
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
- Anonyymi00591
Anonyymi00590 kirjoitti:
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.
Älykkäät kristityt sanovat:
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.
Älykkäät kristityt sanovat myös:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Jumalan ikioma Auschwitz
On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.
Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.
Älykkäät kristityt sanovat myös:
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler. - Anonyymi00592
Anonyymi00591 kirjoitti:
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.
Älykkäät kristityt sanovat:
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.
Älykkäät kristityt sanovat myös:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Jumalan ikioma Auschwitz
On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.
Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.
Älykkäät kristityt sanovat myös:
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä. - Anonyymi00593
Anonyymi00592 kirjoitti:
Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä."Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen - Anonyymi00595
Anonyymi00593 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainenSelitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.
Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
________________
Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila. - Anonyymi00596
Anonyymi00595 kirjoitti:
Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.
Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
________________
Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
TULTA JA RIKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ
Keskustelut paholaisesta, demoneista ja helvetin planeetoista ovat aina täynnä pelkoja ja väärinkäsityksiä. Tästä syystä niitä vältetään usein. Ihmisen on kuitenkin ymmärrettävä tämä aihe, jotta hän saisi täydellisen ja ymmärrettävän kuvan aineellisesta maailmasta ja voisi toimia siinä tuottavasti henkisenä soturina.
Tällaisissa keskusteluissa syntyy aina ristiriitoja.
Väitämme, että on olemassa vapaa tahto ja samalla myös ennalta määrätty kohtalo. Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa!
Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.
Nämä väitteet vaikuttavat ristiriitaisilta, koska ymmärryksemme on rajallista. Olemme tottuneet ajattelemaan kaikesta joko-tai-mallilla. Jotain on joko A tai B. Henkisessä maailmassa jokin voi sisältää molemmat polariteetit, olla samanaikaisesti sekä A että B. Siksi pyydän teitä hyväksymään näennäiset epäjohdonmukaisuudet, ja saatte syvemmän ymmärryksen ilman turhaa hämmennystä ja pelkoa. - Anonyymi00597
Anonyymi00596 kirjoitti:
Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
TULTA JA RIKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ
Keskustelut paholaisesta, demoneista ja helvetin planeetoista ovat aina täynnä pelkoja ja väärinkäsityksiä. Tästä syystä niitä vältetään usein. Ihmisen on kuitenkin ymmärrettävä tämä aihe, jotta hän saisi täydellisen ja ymmärrettävän kuvan aineellisesta maailmasta ja voisi toimia siinä tuottavasti henkisenä soturina.
Tällaisissa keskusteluissa syntyy aina ristiriitoja.
Väitämme, että on olemassa vapaa tahto ja samalla myös ennalta määrätty kohtalo. Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa!
Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.
Nämä väitteet vaikuttavat ristiriitaisilta, koska ymmärryksemme on rajallista. Olemme tottuneet ajattelemaan kaikesta joko-tai-mallilla. Jotain on joko A tai B. Henkisessä maailmassa jokin voi sisältää molemmat polariteetit, olla samanaikaisesti sekä A että B. Siksi pyydän teitä hyväksymään näennäiset epäjohdonmukaisuudet, ja saatte syvemmän ymmärryksen ilman turhaa hämmennystä ja pelkoa.Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.
Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.
Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ... - Anonyymi00598
Anonyymi00597 kirjoitti:
Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.
Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.
Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
...
Jokainen tämän planeetan asukkaiden tuottama ajatus siirtyy eetteriin, ilmaan. Ajatukset elävät omaa elämäänsä ja vaikuttavat yksilöihin ja yhteisöihin.
Mitä negatiivisempia ajatukset ovat, sitä tuhoisampi on niiden vaikutus. Mitä positiivisempia ajatukset ovat, sitä hyödyllisempi on niiden vaikutus. Samanlainen houkuttelee samanlaista.
Yksilöllinen tietoisuus muuttuu ryhmätietoisuudeksi, joka ilmenee planeettamme kollektiivisena tietoisuutena. - Anonyymi00599
Anonyymi00598 kirjoitti:
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
...
Jokainen tämän planeetan asukkaiden tuottama ajatus siirtyy eetteriin, ilmaan. Ajatukset elävät omaa elämäänsä ja vaikuttavat yksilöihin ja yhteisöihin.
Mitä negatiivisempia ajatukset ovat, sitä tuhoisampi on niiden vaikutus. Mitä positiivisempia ajatukset ovat, sitä hyödyllisempi on niiden vaikutus. Samanlainen houkuttelee samanlaista.
Yksilöllinen tietoisuus muuttuu ryhmätietoisuudeksi, joka ilmenee planeettamme kollektiivisena tietoisuutena.Joillakin kielillä tämä on luettavissa ilmaiseksi internetissä. Kaikki kuusi osaa ovat saatavilla. Erittäin hyvä kirjasarja.
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA - Anonyymi00600
Anonyymi00599 kirjoitti:
Joillakin kielillä tämä on luettavissa ilmaiseksi internetissä. Kaikki kuusi osaa ovat saatavilla. Erittäin hyvä kirjasarja.
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTALISÄÄ KIRJOJA ILMAISEKSI LUETTAVAKSI INTERNETISTÄ:
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä. - Anonyymi00601
Anonyymi00600 kirjoitti:
LISÄÄ KIRJOJA ILMAISEKSI LUETTAVAKSI INTERNETISTÄ:
Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia
Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:
https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf
Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia vastauksia ihmistilanteeseen
Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. - Anonyymi00602
Anonyymi00597 kirjoitti:
Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.
Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.
Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia. - Anonyymi00603
Anonyymi00602 kirjoitti:
https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850
https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA
Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä
__________________________
Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
- Anonyymi00604
Anonyymi00603 kirjoitti:
Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan. - Anonyymi00605
Anonyymi00604 kirjoitti:
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan. - Anonyymi00606
Anonyymi00605 kirjoitti:
Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.
Anonyymi-ap
2026-05-13 16:58:20
Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana. - Anonyymi00607
Anonyymi00606 kirjoitti:
Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.
Anonyymi-ap
2026-05-13 16:58:20
Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.
- Anonyymi00608
Anonyymi00607 kirjoitti:
Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.
Kuka minä olen?
Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.
Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.
Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.
Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.
--------------------
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
----------------------
Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma. - Anonyymi00610
https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE
Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen
Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj - Anonyymi00611
Anonyymi00610 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE
Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen
Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharajhttps://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen - Anonyymi00612
Anonyymi00611 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE
Mieli: Olemme tavanneet vihollisenKeitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
häivähdyksen todellisesta itsestään. - Anonyymi00613
Anonyymi00612 kirjoitti:
Keitä me oikeastaan olemme?
ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
häivähdyksen todellisesta itsestään.Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia. - Anonyymi00614
Anonyymi00613 kirjoitti:
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia. - Anonyymi00615
Anonyymi00614 kirjoitti:
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia."Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä? - Anonyymi00617
Anonyymi00615 kirjoitti:
"Ei auta hinduilut"
Ei auta mihin? Pelastuakseen ikuiselta helvetiltä?"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.
Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.
”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.
Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.
Tämä tarkoittaisi, että noin 144 miljardille ihmiselle!
144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.
144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.
LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla. - Anonyymi00618
Anonyymi00617 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi olla kuin lähettää ”pelastumattomat” ikuiseen helvettiin… Hyvä Taivaan Isukki!
Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.
Tilastotieteilijät kertovat, että viimeisten 6 000 vuoden aikana maapallolla on elänyt noin 160 miljardia ihmistä.
”Ikuisen rangaistuksen” oppi julistaa, että kaikki ne, jotka eivät usko Jeesukseen Kristukseen viettävät ikuisuuden väistämättömässä, loputtomassa helvetissä.
Jos muutama prosenttia koko maapallon ihmisistä uskoi Jeesukseen Kristukseen, loput 144 miljardia ihmistä joutuvat viettämään ikuisuuden rangaistuna.
Tämä tarkoittaisi, että noin 144 miljardille ihmiselle!
144 miljardille ihmiselle – 6000 vuoden aikana, koska KRISTITYT SANOVAT, ETTÄ MAAPALLO ON 6000 VUOTTA VANHA, MUTTA TODELLISUUDESSA SE ON MILJARDEJA VUOSIA VANHEMPI.
144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.
LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.
Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla."Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Ei ole.
144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.
LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi edes olla. - Anonyymi00619
Anonyymi00618 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Ei ole.
144 miljardille - SAMA LUKU MILJARDIEN JA MILJARDIEN KERTAISENA.
LUKU TULEE OLEMAAN TÄHTITIETEELLISEN ISO.
Mitään oikeudenmukaisempaa ei voi edes olla.Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – kärsisi tietoisesti ikuisesti - se muuttaisi "oikeudenmukaisuuden " tyhjäksi!
- Anonyymi00616
Tää on ihan paras katsoa, hindut vs kristityt 😂😂😂😂😂😂
- Anonyymi00620
Kristinuskosta ei olisi koskaan tullut puhetta, ellei ne olisi tunkeutunut tänne väkisin ja pakottanut meitä hyväksymään niin sanottua ”pelastusta".
- Anonyymi00621
Anonyymi00620 kirjoitti:
Kristinuskosta ei olisi koskaan tullut puhetta, ellei ne olisi tunkeutunut tänne väkisin ja pakottanut meitä hyväksymään niin sanottua ”pelastusta".
Kristinuskosta ei olisi koskaan tullut puhetta, ellei ne olisi tunkeutunut tänne väkisin ja pakottanut meitä hyväksymään niin sanottua ”pelastusta".
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään. - Anonyymi00622
Anonyymi00621 kirjoitti:
Kristinuskosta ei olisi koskaan tullut puhetta, ellei ne olisi tunkeutunut tänne väkisin ja pakottanut meitä hyväksymään niin sanottua ”pelastusta".
"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:
väärästä identiteetistä
karmallisesta sidonnaisuudesta
tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta
Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.
Onko mitään “mistä pelastua”?
EI OLE.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa. - Anonyymi00623
Anonyymi00622 kirjoitti:
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.
- Anonyymi00624
Anonyymi00623 kirjoitti:
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.
Totta kai , ei ole suurempaa rakkautta kuin heittää suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuisesti helvettiin, Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
Seuraavaksi täältä:
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388 - Anonyymi00625
Anonyymi00624 kirjoitti:
Totta kai , ei ole suurempaa rakkautta kuin heittää suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta ikuisesti helvettiin, Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
Seuraavaksi täältä:
https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
- Anonyymi00626
Anonyymi00625 kirjoitti:
Jos ihmiset niin tekevät, se on sadistista, muttajos "jumala" tekee, se on pyhä.
Jos Jumalalla olisi valta päättää rangaistuksen kestosta ja laadusta, mutta hän valitsee ylläpitää loputonta tuskaa sen sijaan, että lopettaisi sen tai antaisi mahdollisuuden sovitukseen, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta vaan sadismista. Historian pahimmat julmuudet – massamurhat ja kansanmurhat – ovat rajallisia ajassa; kärsivät kuolevat, ja julmuus loppuu. Ikuinen helvetti sen sijaan ylläpitää kärsimystä ilman loppua, mikä tekee sen moraalisesti pahemmaksi kuin yksikään rajallinen teko.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista.
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä. - Anonyymi00627
Anonyymi00626 kirjoitti:
Jos Jumalalla olisi valta päättää rangaistuksen kestosta ja laadusta, mutta hän valitsee ylläpitää loputonta tuskaa sen sijaan, että lopettaisi sen tai antaisi mahdollisuuden sovitukseen, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta vaan sadismista. Historian pahimmat julmuudet – massamurhat ja kansanmurhat – ovat rajallisia ajassa; kärsivät kuolevat, ja julmuus loppuu. Ikuinen helvetti sen sijaan ylläpitää kärsimystä ilman loppua, mikä tekee sen moraalisesti pahemmaksi kuin yksikään rajallinen teko.
Jos järjestelmässä pienet ja suuret rikokset johtavat samaan loputtomaan kärsimykseen, ja se perustellaan “pyhällä” rakkaudella, kyse ei ole enää oikeudenmukaisuudesta tai rakkaudesta, vaan pelkästä retorisesta naamioinnista.
Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Ongelma ei ratkea nimeämällä kidutus pyhäksi tai rangaistus rakkaudeksi. Sanat eivät muuta moraalista rakennetta. - Anonyymi00628
Anonyymi00627 kirjoitti:
JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.
Ongelma ei ratkea nimeämällä kidutus pyhäksi tai rangaistus rakkaudeksi. Sanat eivät muuta moraalista rakennetta."Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus. - Anonyymi00629
Anonyymi00628 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.Valinta ”ase ohimolla” ei ole lainkaan valinta. Joko/tai.
- Anonyymi00630
Anonyymi00629 kirjoitti:
Valinta ”ase ohimolla” ei ole lainkaan valinta. Joko/tai.
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta. - Anonyymi00631
Anonyymi00630 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
- Anonyymi00632
Anonyymi00631 kirjoitti:
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.
Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.
Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.
Oven takana odotetaan vastausta.
Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:
Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta? - Anonyymi00633
Anonyymi00632 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.
Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.
Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.
Oven takana odotetaan vastausta.
Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:
Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?
- Anonyymi00634
Anonyymi00633 kirjoitti:
Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.
Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.
Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.
Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi. - Anonyymi00635
Anonyymi00634 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.
Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.
Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.
Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi."Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.
Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”
Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?
Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.
Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?
Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?
Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.
Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä? - Anonyymi00636
Anonyymi00635 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.
Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”
Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?
Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.
Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?
Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?
Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.
Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä?Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli. - Anonyymi00637
Anonyymi00636 kirjoitti:
Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Tukholman syndroomassa tässä tapauksessa on teologinen rakenne, ei fyysinen panttivankitilanne. Mutta analogia kohdistuu tähän:
jos uskon, että ääretön olento voi kiduttaa minua ikuisesti, ja samalla uskon, että minun tulee rakastaa tätä olentoa, eikö rakkauteni ole pelon muovaamaa?
Kritiikki terävöityy juuri helvettiopissa. Jos helvetti ymmärretään kirjaimellisena, ikuisena, tietoisena kidutuksena, silloin kysymys luottamuksesta nousee väistämättä esiin:
Onko äärettömän rangaistuksen määrääminen yhteensopivaa täydellisen hyvyyden kanssa?
Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?
Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?
Jos pelastus nähdään ehdollisena ja helvetti ikuisena, uskon motivaatio voi todella kietoutua pelkoon. Ja pelkoon perustuva kiintymys muistuttaa psykologisesti riippuvuussuhdetta: “Rakastan, koska vaihtoehto on liian hirveä.” - Anonyymi00638
Anonyymi00637 kirjoitti:
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Tukholman syndroomassa tässä tapauksessa on teologinen rakenne, ei fyysinen panttivankitilanne. Mutta analogia kohdistuu tähän:
jos uskon, että ääretön olento voi kiduttaa minua ikuisesti, ja samalla uskon, että minun tulee rakastaa tätä olentoa, eikö rakkauteni ole pelon muovaamaa?
Kritiikki terävöityy juuri helvettiopissa. Jos helvetti ymmärretään kirjaimellisena, ikuisena, tietoisena kidutuksena, silloin kysymys luottamuksesta nousee väistämättä esiin:
Onko äärettömän rangaistuksen määrääminen yhteensopivaa täydellisen hyvyyden kanssa?
Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?
Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?
Jos pelastus nähdään ehdollisena ja helvetti ikuisena, uskon motivaatio voi todella kietoutua pelkoon. Ja pelkoon perustuva kiintymys muistuttaa psykologisesti riippuvuussuhdetta: “Rakastan, koska vaihtoehto on liian hirveä.”Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
"Jumala" tuomitsee suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta kidutukseen.
Pelastuminen riippuu suhteesta häneen.
Jos hän on valmis tekemään tämän joillekin, mikä takaa ettei hän muuta mieltään?
Jos mitään ehdotonta takuuta ei ole, myös “pelastuneen” tila on periaatteessa epävarma.
Epävarmuus - ääretön rangaistus on pysyvä eksistentiaalinen pelko.
Tämä on johdonmukainen huoli. Se koskee Jumalan luotettavuutta.
Jos Jumala olisi moraalisesti mielivaltainen, silloin luottamus olisi mahdoton. Pelastus olisi vain väliaikainen armahdus tyrannilta, joka voi koska tahansa perua päätöksensä. Sellaisessa universumissa myös taivas olisi psykologisesti epävakaa paikka. Turva olisi illuusio. - Anonyymi00639
Anonyymi00638 kirjoitti:
Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
"Jumala" tuomitsee suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta kidutukseen.
Pelastuminen riippuu suhteesta häneen.
Jos hän on valmis tekemään tämän joillekin, mikä takaa ettei hän muuta mieltään?
Jos mitään ehdotonta takuuta ei ole, myös “pelastuneen” tila on periaatteessa epävarma.
Epävarmuus - ääretön rangaistus on pysyvä eksistentiaalinen pelko.
Tämä on johdonmukainen huoli. Se koskee Jumalan luotettavuutta.
Jos Jumala olisi moraalisesti mielivaltainen, silloin luottamus olisi mahdoton. Pelastus olisi vain väliaikainen armahdus tyrannilta, joka voi koska tahansa perua päätöksensä. Sellaisessa universumissa myös taivas olisi psykologisesti epävakaa paikka. Turva olisi illuusio.Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?
Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.
Ikään kuin lause itsessään ratkaisisi kaiken. Ikään kuin vetoaminen pyhyyteen tekisi äärettömästä rangaistuksesta ymmärrettävän.
Hyvä on. Oletetaan, että täydellisyyteen ei voi astua mitään rikkinäistä. Oletetaan, että pahuus ei voi seistä kirkkaudessa. Mutta siitä ei vielä seuraa, että vaihtoehdon täytyy olla ikuinen, tietoinen, päättymätön tuska.
Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi vaihtoehtoja. Hän voisi lopettaa kapinan lopettamalla olemassaolon. Hän voisi parantaa. Hän voisi puhdistaa. Hän voisi päästää kärsimyksestä armollisesti irti.
Mutta perinteisen helvettiopin mukaan hän ei tee niin.
Hän ylläpitää olemassaoloa. Hän pitää tietoisuuden käynnissä. Hän antaa kivun jatkua. Ei päivää, ei vuotta, ei vuosisataa – vaan ilman loppua. Ikuisuus ei ole vain pitkä aika. Se on aika ilman rajaa. Kärsimys, jolle ei koskaan koita viimeistä hetkeä.
Ja silloin kysymys ei enää koske pyhyyttä. Se koskee luonnetta.
Jos olento kykenee lopettamaan tuskan mutta ei tee niin, mitä se kertoo hänestä? Jos äärellinen ihminen tekee rajallisen synnin ja seurauksena on ääretön rangaistus, missä on mittasuhde? Missä on oikeus? Missä on armo?
Sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Mutta rakkaus, joka sanoo: “Sinä et kelpaa täydellisyyteen, joten pidän sinut elossa kärsimyksessä ilman taukoa”, ei kuulosta parantavalta. Se kuulostaa kontrollilta. Se kuulostaa vallankäytöltä äärimmilleen vietynä. Se kuulostaa järjestelmältä, jossa kipu on pysyvä osa kosmista hallintaa.
Ja jos tämä on totta, miten siihen voi luottaa?
Jos Jumala ylläpitää helvettiä tietoisesti, aktiivisesti, hetki hetkeltä, silloin jokainen huuto kaikuu hänen sallimanaan. Jokainen sekunti on hänen tahtonsa jatkumoa. Silloin helvetti ei ole pelkkä “seuraus”. Se on ylläpidetty tila.
Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Luottamus edellyttää johdonmukaisuutta. Mutta ääretön kidutus äärellisestä rikoksesta näyttää moraalisesti mielivaltaiselta.
Tässä kohtaa moni yrittää paeta symboliikkaan: helvetti ei ole kirjaimellinen, se on ero, se on tila. Ehkä niin. Mutta jos se ei ole kirjaimellinen, miksi sitä on vuosisatoja saarnattu kirjaimellisena? Miksi sillä on hallittu pelolla? Miksi sillä on muovattu omiatuntoja?
Jos mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen, vaihtoehto ei silti loogisesti ole ikuinen sadismi. Vaihtoehto voisi olla loppu. Vaihtoehto voisi olla parantuminen. Vaihtoehto voisi olla universaali sovitus.
Ikuinen kidutus ei ole ainoa ratkaisu. Se on tietty ratkaisu.
Ja kun sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi tai rakkaudeksi, moni kokee, että sanat on irrotettu merkityksestään. Että pyhyyden nimissä puolustetaan jotain, mikä inhimillisessä moraalissa näyttäisi julmalta.
Jos tämä on jumalallinen oikeus, se on oikeutta, jota kukaan ihminen ei saisi harjoittaa. Ja jos kukaan ihminen ei saa toimia niin ilman, että kutsumme häntä hirviöksi, miksi äärettömyys tekisi teosta moraalisesti puhtaan?
Siinä on se terä.
Ei kysymys siitä, voiko epäpyhä astua täydellisyyteen.
Vaan kysymys siitä, miksi täydellinen hyvyys tarvitsisi ääretöntä kärsimystä vastaukseksi epäpyhyyteen. - Anonyymi00640
Anonyymi00639 kirjoitti:
Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?
Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.
Ikään kuin lause itsessään ratkaisisi kaiken. Ikään kuin vetoaminen pyhyyteen tekisi äärettömästä rangaistuksesta ymmärrettävän.
Hyvä on. Oletetaan, että täydellisyyteen ei voi astua mitään rikkinäistä. Oletetaan, että pahuus ei voi seistä kirkkaudessa. Mutta siitä ei vielä seuraa, että vaihtoehdon täytyy olla ikuinen, tietoinen, päättymätön tuska.
Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi vaihtoehtoja. Hän voisi lopettaa kapinan lopettamalla olemassaolon. Hän voisi parantaa. Hän voisi puhdistaa. Hän voisi päästää kärsimyksestä armollisesti irti.
Mutta perinteisen helvettiopin mukaan hän ei tee niin.
Hän ylläpitää olemassaoloa. Hän pitää tietoisuuden käynnissä. Hän antaa kivun jatkua. Ei päivää, ei vuotta, ei vuosisataa – vaan ilman loppua. Ikuisuus ei ole vain pitkä aika. Se on aika ilman rajaa. Kärsimys, jolle ei koskaan koita viimeistä hetkeä.
Ja silloin kysymys ei enää koske pyhyyttä. Se koskee luonnetta.
Jos olento kykenee lopettamaan tuskan mutta ei tee niin, mitä se kertoo hänestä? Jos äärellinen ihminen tekee rajallisen synnin ja seurauksena on ääretön rangaistus, missä on mittasuhde? Missä on oikeus? Missä on armo?
Sanotaan, että Jumala on rakkaus.
Mutta rakkaus, joka sanoo: “Sinä et kelpaa täydellisyyteen, joten pidän sinut elossa kärsimyksessä ilman taukoa”, ei kuulosta parantavalta. Se kuulostaa kontrollilta. Se kuulostaa vallankäytöltä äärimmilleen vietynä. Se kuulostaa järjestelmältä, jossa kipu on pysyvä osa kosmista hallintaa.
Ja jos tämä on totta, miten siihen voi luottaa?
Jos Jumala ylläpitää helvettiä tietoisesti, aktiivisesti, hetki hetkeltä, silloin jokainen huuto kaikuu hänen sallimanaan. Jokainen sekunti on hänen tahtonsa jatkumoa. Silloin helvetti ei ole pelkkä “seuraus”. Se on ylläpidetty tila.
Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Luottamus edellyttää johdonmukaisuutta. Mutta ääretön kidutus äärellisestä rikoksesta näyttää moraalisesti mielivaltaiselta.
Tässä kohtaa moni yrittää paeta symboliikkaan: helvetti ei ole kirjaimellinen, se on ero, se on tila. Ehkä niin. Mutta jos se ei ole kirjaimellinen, miksi sitä on vuosisatoja saarnattu kirjaimellisena? Miksi sillä on hallittu pelolla? Miksi sillä on muovattu omiatuntoja?
Jos mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen, vaihtoehto ei silti loogisesti ole ikuinen sadismi. Vaihtoehto voisi olla loppu. Vaihtoehto voisi olla parantuminen. Vaihtoehto voisi olla universaali sovitus.
Ikuinen kidutus ei ole ainoa ratkaisu. Se on tietty ratkaisu.
Ja kun sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi tai rakkaudeksi, moni kokee, että sanat on irrotettu merkityksestään. Että pyhyyden nimissä puolustetaan jotain, mikä inhimillisessä moraalissa näyttäisi julmalta.
Jos tämä on jumalallinen oikeus, se on oikeutta, jota kukaan ihminen ei saisi harjoittaa. Ja jos kukaan ihminen ei saa toimia niin ilman, että kutsumme häntä hirviöksi, miksi äärettömyys tekisi teosta moraalisesti puhtaan?
Siinä on se terä.
Ei kysymys siitä, voiko epäpyhä astua täydellisyyteen.
Vaan kysymys siitä, miksi täydellinen hyvyys tarvitsisi ääretöntä kärsimystä vastaukseksi epäpyhyyteen.Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty?
Jos Jumala todella tuomitsee osan luoduistaan ikuiseen, tietoiseen kärsimykseen, silloin seuraa väistämättä yksi asia: hän on valmis ylläpitämään loputonta tuskaa. Ei vahingossa. Ei kyvyttömyyttään. Vaan tietoisesti, jatkuvasti, äärettömän vallan turvin.
Silloin kysymys ei ole enää “voiko epäpyhä päästä taivaaseen”.
Kysymys on: millainen olento pitää tietoisuuden hengissä vain kärsimyksen jatkumisen vuoksi?
Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?
Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?
Jos vastaus on: “Hänen luonteensa on muuttumaton”, silloin joudutaan katsomaan suoraan sitä luonnetta. Se luonne sisältää valmiuden ylläpitää ikuista kärsimystä. Se ei ole hypoteettinen mahdollisuus – se on osa järjestelmää.
Jos taas sanotaan: “Pelastetut ovat turvassa, koska Jumala on hyvä”, silloin hyväksi täytyy kutsua myös se, että toiset kärsivät loputtomasti. Hyvyyden määritelmä venytetään niin laajaksi, että se voi sisältää äärettömän kidutuksen. - Anonyymi00641
Anonyymi00640 kirjoitti:
Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty?
Jos Jumala todella tuomitsee osan luoduistaan ikuiseen, tietoiseen kärsimykseen, silloin seuraa väistämättä yksi asia: hän on valmis ylläpitämään loputonta tuskaa. Ei vahingossa. Ei kyvyttömyyttään. Vaan tietoisesti, jatkuvasti, äärettömän vallan turvin.
Silloin kysymys ei ole enää “voiko epäpyhä päästä taivaaseen”.
Kysymys on: millainen olento pitää tietoisuuden hengissä vain kärsimyksen jatkumisen vuoksi?
Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?
Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?
Jos vastaus on: “Hänen luonteensa on muuttumaton”, silloin joudutaan katsomaan suoraan sitä luonnetta. Se luonne sisältää valmiuden ylläpitää ikuista kärsimystä. Se ei ole hypoteettinen mahdollisuus – se on osa järjestelmää.
Jos taas sanotaan: “Pelastetut ovat turvassa, koska Jumala on hyvä”, silloin hyväksi täytyy kutsua myös se, että toiset kärsivät loputtomasti. Hyvyyden määritelmä venytetään niin laajaksi, että se voi sisältää äärettömän kidutuksen.Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?
Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?
Tässä kohtaa logiikka muuttuu hyytäväksi.
Taivaassa olet turvassa – mutta vain siksi, että kuulut oikeaan joukkoon. Samalla tiedät, että todellisuus sisältää paikan, jossa tietoisuudet palavat ilman loppua. Ja tämän järjestelmän on luonut ja sitä ylläpitää sama olento, jota ylistät täydelliseksi rakkaudeksi.
Jos hän pystyy tekemään tämän heille, hän pystyy tekemään sen myös sinulle.
Ainoa turvasi on hänen tahtonsa pysyvyys.
Mutta jos hänen tahtonsa sisältää äärettömän rangaistuksen mahdollisuuden, miten täydellinen turvallisuus on edes käsitteellisesti mahdollinen?
Tässä kohtaa koko rakenne alkaa muistuttaa absoluuttista monarkiaa kosmisessa mittakaavassa. Ei perustuslakia. Ei ulkopuolista moraalista standardia. Ei valitusinstanssia. Vain ääretön valta ja sen oma ilmoitus siitä, että se on hyvä.
Jos ihminen toimisi näin – loisi olentoja, joista osa tuomitaan ikuiseen tietoiseen tuskaan – kutsuisimme sitä äärimmäiseksi julmuudeksi. Mutta kun toimija on ääretön, sanasto muuttuu: oikeudenmukaisuus, pyhyys, mysteeri.
Superrajussa muodossa kysymys kuuluu näin:
Jos täydellinen olento pitää tietoisuuden hengissä vain, jotta kärsimys ei koskaan lopu, mikä erottaa sen sadismista – paitsi että se on ääretön?
Ja jos mitään ei ole hänen yläpuolellaan, silloin “hyvä” tarkoittaa vain “mitä hän tekee”. Moraali ei ole enää mitta, vaan seuraus. Hyvyys ei rajoita valtaa – valta määrittelee hyvyyden.
Tällaisessa universumissa luottamus ei perustu turvaan.
Se perustuu toivoon, että ääretön valta pysyy sinulle suosiollisena.
Ja se on eksistentiaalinen jännite, jota ei voi ohittaa kevyesti. - Anonyymi00642
Anonyymi00641 kirjoitti:
Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?
Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?
Tässä kohtaa logiikka muuttuu hyytäväksi.
Taivaassa olet turvassa – mutta vain siksi, että kuulut oikeaan joukkoon. Samalla tiedät, että todellisuus sisältää paikan, jossa tietoisuudet palavat ilman loppua. Ja tämän järjestelmän on luonut ja sitä ylläpitää sama olento, jota ylistät täydelliseksi rakkaudeksi.
Jos hän pystyy tekemään tämän heille, hän pystyy tekemään sen myös sinulle.
Ainoa turvasi on hänen tahtonsa pysyvyys.
Mutta jos hänen tahtonsa sisältää äärettömän rangaistuksen mahdollisuuden, miten täydellinen turvallisuus on edes käsitteellisesti mahdollinen?
Tässä kohtaa koko rakenne alkaa muistuttaa absoluuttista monarkiaa kosmisessa mittakaavassa. Ei perustuslakia. Ei ulkopuolista moraalista standardia. Ei valitusinstanssia. Vain ääretön valta ja sen oma ilmoitus siitä, että se on hyvä.
Jos ihminen toimisi näin – loisi olentoja, joista osa tuomitaan ikuiseen tietoiseen tuskaan – kutsuisimme sitä äärimmäiseksi julmuudeksi. Mutta kun toimija on ääretön, sanasto muuttuu: oikeudenmukaisuus, pyhyys, mysteeri.
Superrajussa muodossa kysymys kuuluu näin:
Jos täydellinen olento pitää tietoisuuden hengissä vain, jotta kärsimys ei koskaan lopu, mikä erottaa sen sadismista – paitsi että se on ääretön?
Ja jos mitään ei ole hänen yläpuolellaan, silloin “hyvä” tarkoittaa vain “mitä hän tekee”. Moraali ei ole enää mitta, vaan seuraus. Hyvyys ei rajoita valtaa – valta määrittelee hyvyyden.
Tällaisessa universumissa luottamus ei perustu turvaan.
Se perustuu toivoon, että ääretön valta pysyy sinulle suosiollisena.
Ja se on eksistentiaalinen jännite, jota ei voi ohittaa kevyesti.Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?
Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa? - Anonyymi00643
Anonyymi00642 kirjoitti:
Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?
Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
- Anonyymi00644
Anonyymi00643 kirjoitti:
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. - Anonyymi00645
Anonyymi00644 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
että vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
- Anonyymi00646
Anonyymi00645 kirjoitti:
Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. - Anonyymi00647
Anonyymi00646 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa.Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.
- Anonyymi00648
Raamattu sallii tappamisen itsepuolustukseksi erotuksena tahallisesta murhasta. Kuudes käsky ("Älä murhaa") kieltää laittoman elämän riistämisen, mutta Raamattu hahmottelee useita tilanteita, joissa elämän riistäminen on oikeutettua. Keskeiset raamatulliset perusteet Mooseksen laki: 2. Mooseksen kirja 22:2-3 vahvistaa, että jos varas tavataan yöllä murtautumassa sisään ja tapetaan, puolustaja ei ole syyllinen verivelkaan. Ero tappamisen ja murhan välillä: Alkuperäinen hepreankielinen sana "Älä murhaa" on ratzach, joka viittaa tahalliseen, laittomaan tappamiseen. Muita hepreankielisiä sanoja tappamiselle (kuten harag) käytetään oikeutetuista toimista, kuten itsepuolustuksesta tai sodankäynnistä. Uuden testamentin näkökulmia Puolustukseen valmistautuminen: Luukkaan evankeliumin 22:36 mukaan Jeesus neuvoo opetuslapsiaan myymään viittojaan ja ostamaan miekkoja, mikä viittaa käytännön välttämättömyyteen suojella itseään fyysisiltä uhilta. Käännä toinenkin poski: Matteuksen 5:39 ("jos joku läimäyttää sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin") tulkitaan kristittyjen tutkijoiden keskuudessa laajalti henkilökohtaisiin loukkauksiin, kostoon tai vähäisiin rikkomuksiin sen sijaan, että se tarkoittaisi kieltoa puolustautua tappavia uhkia vastaan.
Sama kuin idän opeissa!- Anonyymi00649
Miksi sinua kiinnpta, mitä raamattu sanoo,kun olet se uskonnon uhri?
- Anonyymi00650
Anonyymi00649 kirjoitti:
Miksi sinua kiinnpta, mitä raamattu sanoo,kun olet se uskonnon uhri?
"Sama kuin idän opeissa!"
Millaisessa valtavassa määrässä eri "idän opeissa"? - Anonyymi00651
Anonyymi00650 kirjoitti:
"Sama kuin idän opeissa!"
Millaisessa valtavassa määrässä eri "idän opeissa"?"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia, erilaisia uskonnollisia perinteitä, samoin eri ateistimin suuntauksia.
- Anonyymi00652
Anonyymi00651 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia, erilaisia uskonnollisia perinteitä, samoin eri ateistimin suuntauksia.
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
- Anonyymi00653
Anonyymi00652 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Samoin ateismi ei ole yksi yhtenäinen oppijärjestelmä. Ateismi tarkoittaa vain sitä, ettei uskota jumalien olemassaoloon, mutta sen lisäksi ateistit voivat kannattaa hyvin erilaisia filosofisia näkemyksiä:
Humanismi
Eksistentialismi
Materialismi jne. - Anonyymi00654
Anonyymi00653 kirjoitti:
Samoin ateismi ei ole yksi yhtenäinen oppijärjestelmä. Ateismi tarkoittaa vain sitä, ettei uskota jumalien olemassaoloon, mutta sen lisäksi ateistit voivat kannattaa hyvin erilaisia filosofisia näkemyksiä:
Humanismi
Eksistentialismi
Materialismi jne.Siksi sekä "kristinusko", "idän opit" että "ateismi" ovat hyvin laajoja kategorioita. Kun niistä keskustellaan, on usein hyödyllistä täsmentää, mitä tiettyä suuntausta, koulukuntaa tai ajattelijaa tarkoitetaan. Muuten voidaan helposti antaa vaikutelma, että miljoonien ihmisten ja vuosituhansien mittaiset perinteet muodostaisivat yhden kokonaisuuden.
- Anonyymi00655
Anonyymi00654 kirjoitti:
Siksi sekä "kristinusko", "idän opit" että "ateismi" ovat hyvin laajoja kategorioita. Kun niistä keskustellaan, on usein hyödyllistä täsmentää, mitä tiettyä suuntausta, koulukuntaa tai ajattelijaa tarkoitetaan. Muuten voidaan helposti antaa vaikutelma, että miljoonien ihmisten ja vuosituhansien mittaiset perinteet muodostaisivat yhden kokonaisuuden.
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Esimerkiksi Charvaka (myös Lokayata) tunnetaan yleensä "isän oppien" filosofian ateistisena tai ainakin selvästi ei-teistisenä koulukuntana.
Charvakan keskeisiä piirteitä olivat:
Jumalien olemassaolon kieltäminen tai voimakas epäily.
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen. - Anonyymi00656
Anonyymi00655 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Esimerkiksi Charvaka (myös Lokayata) tunnetaan yleensä "isän oppien" filosofian ateistisena tai ainakin selvästi ei-teistisenä koulukuntana.
Charvakan keskeisiä piirteitä olivat:
Jumalien olemassaolon kieltäminen tai voimakas epäily.
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen."Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Esimerkiksi Charvaka (myös Lokayata) tunnetaan yleensä "idän oppien" filosofian ateistisena tai ainakin selvästi ei-teistisenä koulukuntana.
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen.
Materialistinen käsitys todellisuudesta: tietoisuus syntyy aineellisesta ruumiista eikä erillisestä sielusta.
Charvaka on merkittävä esimerkki siitä, että ateistisia ja materialistisia näkemyksiä esiintyi idässä jo kauan ennen modernia länsimaista ateismia. Se osoittaa myös, että "idän opit" eivät tarkoita pelkästään hengellisyyttä, mystiikkaa tai jumaluskoa, vaan niiden joukossa on ollut myös skeptisiä, naturalistisia ja ateistisia filosofioita. - Anonyymi00657
Anonyymi00656 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Esimerkiksi Charvaka (myös Lokayata) tunnetaan yleensä "idän oppien" filosofian ateistisena tai ainakin selvästi ei-teistisenä koulukuntana.
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen.
Materialistinen käsitys todellisuudesta: tietoisuus syntyy aineellisesta ruumiista eikä erillisestä sielusta.
Charvaka on merkittävä esimerkki siitä, että ateistisia ja materialistisia näkemyksiä esiintyi idässä jo kauan ennen modernia länsimaista ateismia. Se osoittaa myös, että "idän opit" eivät tarkoita pelkästään hengellisyyttä, mystiikkaa tai jumaluskoa, vaan niiden joukossa on ollut myös skeptisiä, naturalistisia ja ateistisia filosofioita.Tästä syystä Charvakaa pidetään usein yhtenä maailman vanhimmista tunnetuista ateistisista tai materialistisista filosofisista kouluku
- Anonyymi00658
Anonyymi00657 kirjoitti:
Tästä syystä Charvakaa pidetään usein yhtenä maailman vanhimmista tunnetuista ateistisista tai materialistisista filosofisista kouluku
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Siihen kuuluu myös kommunismi.
Aasiassa on paljon Vladimir Leninin patsaita tai että siellä on ollut kommunistisia valtioita, niin kyllä, kommunismi on ollut merkittävä osa monien Aasian maiden historiaa. Esimerkiksi Kiina, Vietnam, Laos ja Pohjois-Korea ovat kommunististen tai marxilais-leninististen liikkeiden muokkaamia yhteiskuntia. - Anonyymi00659
Anonyymi00658 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Siihen kuuluu myös kommunismi.
Aasiassa on paljon Vladimir Leninin patsaita tai että siellä on ollut kommunistisia valtioita, niin kyllä, kommunismi on ollut merkittävä osa monien Aasian maiden historiaa. Esimerkiksi Kiina, Vietnam, Laos ja Pohjois-Korea ovat kommunististen tai marxilais-leninististen liikkeiden muokkaamia yhteiskuntia."Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Tämä havainnollistaa hyvin sitä, kuinka laaja käsite "itä" on. Aasiasta löytyy:
uskonnollisia perinteitä, ateistisia filosofioita kuten Charvaka, sekä poliittisia ideologioita kuten marxismi, leninismi ja erilaiset kommunismin muodot. - Anonyymi00660
Anonyymi00659 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa, vaan valtava joukko erilaisia filosofisia ja uskonnollisia perinteitä sekä myös ei-teistisiä ja ateistisia ajattelusuuntia.
Tämä havainnollistaa hyvin sitä, kuinka laaja käsite "itä" on. Aasiasta löytyy:
uskonnollisia perinteitä, ateistisia filosofioita kuten Charvaka, sekä poliittisia ideologioita kuten marxismi, leninismi ja erilaiset kommunismin muodot.Siksi ilmaus "idän opit" on hyvin laaja. Se voi tarkoittaa uskontoja, filosofioita tai jopa poliittisia ideologioita riippuen siitä, missä yhteydessä sitä käytetään
- Anonyymi00661
Anonyymi00660 kirjoitti:
Siksi ilmaus "idän opit" on hyvin laaja. Se voi tarkoittaa uskontoja, filosofioita tai jopa poliittisia ideologioita riippuen siitä, missä yhteydessä sitä käytetään
Tämä osoittaa, että ideologioita ei aina kannata jakaa yksinkertaisesti "idän" ja "lännen" ajatuksiksi. Monet aatteet ovat syntyneet yhdellä alueella ja levinneet maailmanlaajuisiksi. Kommunismi sai suuren vaikutusvallan myös monissa Aasian maissa.
- Anonyymi00662
Anonyymi00661 kirjoitti:
Tämä osoittaa, että ideologioita ei aina kannata jakaa yksinkertaisesti "idän" ja "lännen" ajatuksiksi. Monet aatteet ovat syntyneet yhdellä alueella ja levinneet maailmanlaajuisiksi. Kommunismi sai suuren vaikutusvallan myös monissa Aasian maissa.
Esimerkiksi Charvaka
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen.
Vaikuttaa kristityltä. - Anonyymi00663
Anonyymi00662 kirjoitti:
Esimerkiksi Charvaka
Veda-kirjoitusten auktoriteetin hylkääminen.
Sielun kuolemattomuuden kieltäminen.
Jälleensyntymän ja karman torjuminen.
Vaikuttaa kristityltä."Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa
Entä sitten "kristinuskon opit"?
Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana reilusti yli 2000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa. - Anonyymi00664
Anonyymi00663 kirjoitti:
"Idän opit" ei ole yksi yhtenäinen ajattelutapa
Entä sitten "kristinuskon opit"?
Alkuperäinen kristinusko on jakautunut 2000 vuoden aikana reilusti yli 2000 eri haaraksi, joista eri haarat ovat haarautuneet edelleen eri haaroiksi jne.
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa. - Anonyymi00665
Anonyymi00664 kirjoitti:
Jokainen noista haaroista, väittävät, että juuri se haara (kultti) on ainoa ja oikea, missä julistajakin on.
Ja kaikki nämä eri lahkot taistelevat vihaisesti ja raivokkaasti keskenään oikeellisuudesta, vaikka ne kaikki edustavat jollain tavalla kristinuskoa.Historiassa nämä erimielisyydet ovat joskus johtaneet hyvin vakaviin konflikteihin. Esimerkiksi Thirty Years' War liittyi osittain katolisten ja protestanttien välisiin uskonnollisiin jännitteisiin, vaikka mukana oli myös voimakkaita poliittisia syitä.
- Anonyymi00666
Anonyymi00665 kirjoitti:
Historiassa nämä erimielisyydet ovat joskus johtaneet hyvin vakaviin konflikteihin. Esimerkiksi Thirty Years' War liittyi osittain katolisten ja protestanttien välisiin uskonnollisiin jännitteisiin, vaikka mukana oli myös voimakkaita poliittisia syitä.
Kristinuskon historiassa on syntynyt suuri määrä toisistaan poikkeavia tulkintoja, ja osa niistä on pitänyt omaa näkemystään ainoana oikeana. Tämä on ollut merkittävä lähde sekä teologisille kiistoille että historiallisille konflikteille.
- Anonyymi00667
Anonyymi00666 kirjoitti:
Kristinuskon historiassa on syntynyt suuri määrä toisistaan poikkeavia tulkintoja, ja osa niistä on pitänyt omaa näkemystään ainoana oikeana. Tämä on ollut merkittävä lähde sekä teologisille kiistoille että historiallisille konflikteille.
Katolilaiset ja protestantit
French Wars of Religion
Ranskassa katolilaisten ja protestanttisten hugenottien välillä käytiin useita sotia 1500-luvulla. Konfliktien aikana tapahtui joukkomurhia, joista tunnetuin on St. Bartholomew's Day massacre, jossa tuhansia protestantteja surmattiin. - Anonyymi00668
Anonyymi00667 kirjoitti:
Katolilaiset ja protestantit
French Wars of Religion
Ranskassa katolilaisten ja protestanttisten hugenottien välillä käytiin useita sotia 1500-luvulla. Konfliktien aikana tapahtui joukkomurhia, joista tunnetuin on St. Bartholomew's Day massacre, jossa tuhansia protestantteja surmattiin.Thirty Years' War
Yksi Euroopan historian tuhoisimmista sodista. Alkujaan katolisten ja protestanttien välinen kiista Holy Roman Empire-alueella laajeni suurvaltojen valtakamppailuksi. Miljoonia ihmisiä kuoli sodan, nälänhädän ja tautien seurauksena. - Anonyymi00669
Anonyymi00668 kirjoitti:
Thirty Years' War
Yksi Euroopan historian tuhoisimmista sodista. Alkujaan katolisten ja protestanttien välinen kiista Holy Roman Empire-alueella laajeni suurvaltojen valtakamppailuksi. Miljoonia ihmisiä kuoli sodan, nälänhädän ja tautien seurauksena.Katolilaiset ja ortodoksit
Fourth Crusade
Vaikka ristiretkien tarkoituksena oli alun perin taistella muslimivaltioita vastaan, neljännen ristiretken joukot hyökkäsivät kristilliseen Constantinopleen vuonna 1204. Kaupunki ryöstettiin, mikä syvensi katolisten ja ortodoksien välistä kuilua vuosisadoiksi. - Anonyymi00670
Anonyymi00669 kirjoitti:
Katolilaiset ja ortodoksit
Fourth Crusade
Vaikka ristiretkien tarkoituksena oli alun perin taistella muslimivaltioita vastaan, neljännen ristiretken joukot hyökkäsivät kristilliseen Constantinopleen vuonna 1204. Kaupunki ryöstettiin, mikä syvensi katolisten ja ortodoksien välistä kuilua vuosisadoiksi.Eri protestanttiryhmät keskenään
Münster Rebellion
Radikaali anabaptistinen liike valtasi Münsterin kaupungin Saksassa. Sekä katoliset että muut protestantit pitivät liikettä vaarallisena harhaoppina. Kapina kukistettiin väkivaltaisesti. - Anonyymi00671
Anonyymi00670 kirjoitti:
Eri protestanttiryhmät keskenään
Münster Rebellion
Radikaali anabaptistinen liike valtasi Münsterin kaupungin Saksassa. Sekä katoliset että muut protestantit pitivät liikettä vaarallisena harhaoppina. Kapina kukistettiin väkivaltaisesti.Mary I of England
Katolinen kuningatar vainosi protestantteja 1500-luvulla, minkä vuoksi hän sai lisänimen "Bloody Mary".
Elizabeth I
Myöhemmin protestanttinen hallinto puolestaan rankaisi katolilaisia, joita epäiltiin uskollisuudesta paaville ja ulkovalloille. - Anonyymi00672
Anonyymi00671 kirjoitti:
Mary I of England
Katolinen kuningatar vainosi protestantteja 1500-luvulla, minkä vuoksi hän sai lisänimen "Bloody Mary".
Elizabeth I
Myöhemmin protestanttinen hallinto puolestaan rankaisi katolilaisia, joita epäiltiin uskollisuudesta paaville ja ulkovalloille.Pohjois-Irlanti
The Troubles
Konfliktia kuvataan usein katolisten ja protestanttien väliseksi, mutta käytännössä siihen liittyivät myös kansallisuus, identiteetti ja politiikka. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli 3 500 ihmistä.
Varhaiset kristilliset kiistat
Jo ensimmäisinä vuosisatoina kristityt kiistelivät siitä, mikä oppi oli oikea. Esimerkiksi Arianism ja myöhemmin Nestorianism julistettiin harhaopeiksi. Vaikka kaikki konfliktit eivät olleet sotia, valtiovalta saattoi karkottaa, vangita tai muuten vainota hävinneen osapuolen kannattajia. - Anonyymi00673
Anonyymi00672 kirjoitti:
Pohjois-Irlanti
The Troubles
Konfliktia kuvataan usein katolisten ja protestanttien väliseksi, mutta käytännössä siihen liittyivät myös kansallisuus, identiteetti ja politiikka. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli 3 500 ihmistä.
Varhaiset kristilliset kiistat
Jo ensimmäisinä vuosisatoina kristityt kiistelivät siitä, mikä oppi oli oikea. Esimerkiksi Arianism ja myöhemmin Nestorianism julistettiin harhaopeiksi. Vaikka kaikki konfliktit eivät olleet sotia, valtiovalta saattoi karkottaa, vangita tai muuten vainota hävinneen osapuolen kannattajia.Helluntailaisille edes luterilaiset eivät ole edes kristittyjä; he pitävät heitä kaikkia harhaoppisina.
- Anonyymi00674
Anonyymi00673 kirjoitti:
Helluntailaisille edes luterilaiset eivät ole edes kristittyjä; he pitävät heitä kaikkia harhaoppisina.
Samoin metodistit, adventistit, baptistit ja luterilaiset jne. jne. – pitävät toisiaan harhaoppisina, mutta avoimiin verisiin konflikteihin ei ole ilmeisesti päädytty.
- Anonyymi00675
Anonyymi00674 kirjoitti:
Samoin metodistit, adventistit, baptistit ja luterilaiset jne. jne. – pitävät toisiaan harhaoppisina, mutta avoimiin verisiin konflikteihin ei ole ilmeisesti päädytty.
Fanaattiset kristityt (onneksi on olemassa myös normaaleja – vähemmistö) pitävät kaikkia muita harhaoppisina, ja tilanne jatkuu edelleen samana nytkin.
- Anonyymi00676
Anonyymi00675 kirjoitti:
Fanaattiset kristityt (onneksi on olemassa myös normaaleja – vähemmistö) pitävät kaikkia muita harhaoppisina, ja tilanne jatkuu edelleen samana nytkin.
Kyse ei siis ole siitä, että he taistelisivat muita uskontoja vastaan, vaan he taistelevat myös keskenään - eri kristinuskon lahkot.
- Anonyymi00677
Anonyymi00676 kirjoitti:
Kyse ei siis ole siitä, että he taistelisivat muita uskontoja vastaan, vaan he taistelevat myös keskenään - eri kristinuskon lahkot.
Sama tilanne oli entisessä seurakunnassani – muut seurakunnat ovat väärässä, vain meillä on oikea Raamatun tulkinta ja oikeat pastorit sekä saarnat; kukaan muu ei pääse ”paratiisiin".
- Anonyymi00678
Anonyymi00677 kirjoitti:
Sama tilanne oli entisessä seurakunnassani – muut seurakunnat ovat väärässä, vain meillä on oikea Raamatun tulkinta ja oikeat pastorit sekä saarnat; kukaan muu ei pääse ”paratiisiin".
He ovat "eksyneit", ja "Jumala johdattaa heidät totuuteen" – eli muut kristityt on johdettava totuuteen.
- Anonyymi00679
Anonyymi00678 kirjoitti:
He ovat "eksyneit", ja "Jumala johdattaa heidät totuuteen" – eli muut kristityt on johdettava totuuteen.
Hyvänen aika, kuinka helpottavaa se olikaan päästä eroon niin ahdasmielisestä yhteisöstä; helppoa se ei ollut, päästä pois lopullisesti.
- Anonyymi00681
Evoluutio ei siinä Jumalaa. Saa vapaasti käyttää vahvemman oikeutta kuten sotahullut. Siten saa sopia: BDSM kidutusta ruokintaa ja nöyryytyksestä mielihyvää: laillista, sairasta touhua, keinotella ja huijata. Kun ei ole moraalin perustaa: Jumalaa.
Lapset tapetaan abortissa kohtuun ja aseita ja tauteja tehtaillaan. Sairasta!- Anonyymi00682
Tällainen retoriikka on tyypillistä: joillekin äärikonservatiivisille j fundamentalistisille kristillisille kirjoituksille.
- Anonyymi00683
Sama teksti (tai lähes sama) kiertää useissa some- ja keskusteluympäristöissä irrallisena lainauksena.
- Anonyymi00684
Anonyymi00683 kirjoitti:
Sama teksti (tai lähes sama) kiertää useissa some- ja keskusteluympäristöissä irrallisena lainauksena.
>>Siten saa sopia: BDSM kidutusta ruokintaa ja nöyryytyksestä mielihyvää: laillista><
Tätä tekstiä on kierrätetty netissä, ilmeisesti se on kopio muualta. - Anonyymi00685
Anonyymi00682 kirjoitti:
Tällainen retoriikka on tyypillistä: joillekin äärikonservatiivisille j fundamentalistisille kristillisille kirjoituksille.
Ei ole retoriikka vaan tosasiota jota tapahtuu joka päivä, mikä ei ole kaunista empatian ja rauhan näkökulmasta, - raakuus ei tuota mielihyvää, vaan päin vastoin.
- Anonyymi00686
Anonyymi00685 kirjoitti:
Ei ole retoriikka vaan tosasiota jota tapahtuu joka päivä, mikä ei ole kaunista empatian ja rauhan näkökulmasta, - raakuus ei tuota mielihyvää, vaan päin vastoin.
Mihin kristilliseen ääriliikkeeseen kuulut?
- Anonyymi00687
Anonyymi00686 kirjoitti:
Mihin kristilliseen ääriliikkeeseen kuulut?
Kristillinen fanaattinen julmuus.Tämä ei ole kristinuskon ydin, vaan äärimmäinen tulkinta tai vallankäyttö uskonnon varjolla.
- Anonyymi00688
Anonyymi00687 kirjoitti:
Kristillinen fanaattinen julmuus.Tämä ei ole kristinuskon ydin, vaan äärimmäinen tulkinta tai vallankäyttö uskonnon varjolla.
Kristillinen fanaattinen julmuus.Tämä ei ole kristinuskon ydin, vaan äärimmäinen tulkinta tai vallankäyttö uskonnon varjolla, perustellaan usein “Jumalan tahdolla” tai “moraalilla”, liitty kontrolliin, tuomitsemiseen tai pakottamiseen krisnuskoon kuin ainoaan oikeaan uskoon,
esiintyy yleensä fundamentalistisissa tai ääriliikkeissä, ei valtavirran kristinuskossa. Keskeinen piirre: julmuus oikeutetaan uskonnollisella auktoriteetilla. - Anonyymi00689
Anonyymi00688 kirjoitti:
Kristillinen fanaattinen julmuus.Tämä ei ole kristinuskon ydin, vaan äärimmäinen tulkinta tai vallankäyttö uskonnon varjolla, perustellaan usein “Jumalan tahdolla” tai “moraalilla”, liitty kontrolliin, tuomitsemiseen tai pakottamiseen krisnuskoon kuin ainoaan oikeaan uskoon,
esiintyy yleensä fundamentalistisissa tai ääriliikkeissä, ei valtavirran kristinuskossa. Keskeinen piirre: julmuus oikeutetaan uskonnollisella auktoriteetilla.Maskuliininen aggressiokulttuuri. Tämä ei ole poliittinen järjestelmä vaan kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö: korostaa voimaa, dominanssia, kovuutta, voi näkyä väkivaltana, alistamisena tai kunniakulttuurina.
Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin Jumalalle - Anonyymi00690
Anonyymi00689 kirjoitti:
Maskuliininen aggressiokulttuuri. Tämä ei ole poliittinen järjestelmä vaan kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö: korostaa voimaa, dominanssia, kovuutta, voi näkyä väkivaltana, alistamisena tai kunniakulttuurina.
Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin JumalalleKulttuurinen machokoodi - “status, kunnia, vahvuus”.
- Anonyymi00691
Anonyymi00690 kirjoitti:
Kulttuurinen machokoodi - “status, kunnia, vahvuus”.
Kaikissa näissä julmuus ei ole “pakollinen osa”, vaan se syntyy yleensä: vallasta, kontrollista
ryhmäajattelusta, naisten jne. dehumanisoinnista.
Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin Jumalalle - Anonyymi00692
Anonyymi00691 kirjoitti:
Kaikissa näissä julmuus ei ole “pakollinen osa”, vaan se syntyy yleensä: vallasta, kontrollista
ryhmäajattelusta, naisten jne. dehumanisoinnista.
Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin Jumalallehttps://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista. - Anonyymi00693
Anonyymi00684 kirjoitti:
>>Siten saa sopia: BDSM kidutusta ruokintaa ja nöyryytyksestä mielihyvää: laillista><
Tätä tekstiä on kierrätetty netissä, ilmeisesti se on kopio muualta.Tosiasioista tulee toistoa, sehän on selvä. Ne näkee monikin samaan aikaan, se on kollektiivista tajuntaa.
- Anonyymi00694
Anonyymi00692 kirjoitti:
https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä.
Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.Kirja kuvaa ilmiöitä kuten:
“ihmeparantumiset” ja ekstaattiset kokemukset
vahva auktoriteettiusko johtajiin
ryhmäpaine ja kontrolli
psykologinen manipulointi
tilanteet, joissa uskonnollista valtaa käytetään väärin
https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä. - Anonyymi00695
Anonyymi00694 kirjoitti:
Kirja kuvaa ilmiöitä kuten:
“ihmeparantumiset” ja ekstaattiset kokemukset
vahva auktoriteettiusko johtajiin
ryhmäpaine ja kontrolli
psykologinen manipulointi
tilanteet, joissa uskonnollista valtaa käytetään väärin
https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä.Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin Jumalalle
Äärimmäinen tulkinta
“vaimo alistuu kaikessa”
käytetään autoritaarisesti
Silti Valtavirran kristillinen tulkinta puhuu myös miehen vastuusta rakastaa ja suojella
korostaa usein vastavuoroisuutta, ei tue väkivaltaa tai pakottamista. - Anonyymi00696
Anonyymi00693 kirjoitti:
Tosiasioista tulee toistoa, sehän on selvä. Ne näkee monikin samaan aikaan, se on kollektiivista tajuntaa.
Mihin dogmaattiseen ääriliikkeeseen kuulut?
- Anonyymi00697
Anonyymi00688 kirjoitti:
Kristillinen fanaattinen julmuus.Tämä ei ole kristinuskon ydin, vaan äärimmäinen tulkinta tai vallankäyttö uskonnon varjolla, perustellaan usein “Jumalan tahdolla” tai “moraalilla”, liitty kontrolliin, tuomitsemiseen tai pakottamiseen krisnuskoon kuin ainoaan oikeaan uskoon,
esiintyy yleensä fundamentalistisissa tai ääriliikkeissä, ei valtavirran kristinuskossa. Keskeinen piirre: julmuus oikeutetaan uskonnollisella auktoriteetilla.Uskon perustana on Jeesus Kristus, ja hän edustaa altruismia: hyvyyttä, laupeutta, anteeksiantoa, pyyteettömyyttä ja luopumista omista eduista toisten hyväksi. Taivaallisessa merkityksessä valta on huolenpitoa kaikesta luonnosta ja ihmisistä. Jeesus vastustaa kaikkia väärinkäytöksiä, väärinymmärrystä, valehtelua ja sellaista menoa, joka ei ole rakkautta.
Jos pahoja asioita mainitaan, se on kyllä ikävä juttu, mutta koska niitä tapahtuu, tarvitaan sydämeen hengellinen parannus, jotta Jeesus saisi asua sydämessä. Silloin Jumalan sana on armoa. Tässä yhteydessä se voi kuitenkin ymmärtyä väärin tuomitsevaksi tai halutaan käsittää tuomitsevana, kun ei ymmärretä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto on rakkaus: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tämä on kaiken perusta.
Jumala lähetti Poikansa, jotta maailma pelastuisi hänen sovitustyönsä kautta. Aamen. - Anonyymi00698
Anonyymi00697 kirjoitti:
Uskon perustana on Jeesus Kristus, ja hän edustaa altruismia: hyvyyttä, laupeutta, anteeksiantoa, pyyteettömyyttä ja luopumista omista eduista toisten hyväksi. Taivaallisessa merkityksessä valta on huolenpitoa kaikesta luonnosta ja ihmisistä. Jeesus vastustaa kaikkia väärinkäytöksiä, väärinymmärrystä, valehtelua ja sellaista menoa, joka ei ole rakkautta.
Jos pahoja asioita mainitaan, se on kyllä ikävä juttu, mutta koska niitä tapahtuu, tarvitaan sydämeen hengellinen parannus, jotta Jeesus saisi asua sydämessä. Silloin Jumalan sana on armoa. Tässä yhteydessä se voi kuitenkin ymmärtyä väärin tuomitsevaksi tai halutaan käsittää tuomitsevana, kun ei ymmärretä Jumalan tahtoa. Jumalan tahto on rakkaus: rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tämä on kaiken perusta.
Jumala lähetti Poikansa, jotta maailma pelastuisi hänen sovitustyönsä kautta. Aamen.Uskovan pitäisi elää Pyhää elämää sellaiseksi ihminen on alun perin luotu. Pois paheista ja pahuudesta, maallinen laki ei tuomitse paheita.
- Anonyymi00699
Anonyymi00695 kirjoitti:
Esimerkiksi tässä linkissä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19335922/vaimon-on-alistuttava-miehelleen-kuin-jumalalle
Vaimon on alistuttava miehelleen kuin Jumalalle
Äärimmäinen tulkinta
“vaimo alistuu kaikessa”
käytetään autoritaarisesti
Silti Valtavirran kristillinen tulkinta puhuu myös miehen vastuusta rakastaa ja suojella
korostaa usein vastavuoroisuutta, ei tue väkivaltaa tai pakottamista.Galatalaiskirje: 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
miestä eikä naista kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. - Anonyymi00700
Anonyymi00699 kirjoitti:
Galatalaiskirje: 3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
miestä eikä naista kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia? - Anonyymi00701
Anonyymi00700 kirjoitti:
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.
Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.
Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla. - Anonyymi00702
Anonyymi00701 kirjoitti:
Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.
Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.
Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla.Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Äärikristitty ekstremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan. Vihan poistaminen vaatisi tietoista kohtaamista, itsereflektiota ja kykyä nähdä tilanteet toisen näkökulmasta – taitoja, joita jokainen ei ole oppinut tai joihin hänellä ei ole motivaatiota. Vihan kantaminen voi tuntua turvalliselta, sillä se tarjoaa vääränlaisen jatkuvuuden tunteen: “Jos en pääse eroon vihasta, voin edelleen hallita, muistaa ja suojautua.” Toisaalta se on myös tapa sitoa itsensä menneisyyteen ja identiteettiin; viha saattaa muodostaa osan minäkuvaa, jota ihminen ei halua menettää.
Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.
Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.
Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon. - Anonyymi00703
Anonyymi00702 kirjoitti:
Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Äärikristitty ekstremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan. Vihan poistaminen vaatisi tietoista kohtaamista, itsereflektiota ja kykyä nähdä tilanteet toisen näkökulmasta – taitoja, joita jokainen ei ole oppinut tai joihin hänellä ei ole motivaatiota. Vihan kantaminen voi tuntua turvalliselta, sillä se tarjoaa vääränlaisen jatkuvuuden tunteen: “Jos en pääse eroon vihasta, voin edelleen hallita, muistaa ja suojautua.” Toisaalta se on myös tapa sitoa itsensä menneisyyteen ja identiteettiin; viha saattaa muodostaa osan minäkuvaa, jota ihminen ei halua menettää.
Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.
Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.
Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon.Hän ei toimi rationaalisesti: hän voi viipyä paikoissa, jotka aiheuttavat hänessä ristiriitaisia tunteita, koska ristiriita itsessään tarjoaa syvyyttä ja merkitystä hänen kokemukselleen. Viha ja sitoutuminen toiseen maailmaan ovat usein erottamattomasti kietoutuneita – ne elävät siellä, missä ihminen ei uskalla päästää irti.
Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.
Hän pysyy siellä, mitä väittää vihaavansa, kuin mies joka seisoo kaatopaikan laidalla päivittäin vakuuttamassa kaikille, kuinka sietämättömältä haju tuntuu — kuitenkaan koskaan poistumatta. Jokainen uusi hinduviesti on hänelle muka todiste rappiosta, harhasta ja eksytyksestä, mutta silti hän palaa niiden ääreen uskollisemmin kuin moni palaa omaan pyhään kirjaansa. Se ei ole enää vastustamista, vaan riippuvuutta.
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
On aina hieman koomista huomata kristitty ääriaines, joka julistaa olevansa “totuuden puolella”, mutta käyttää elämänsä tarkkailemalla juuri sitä, minkä pitäisi hänen mukaansa olla merkityksetöntä tai pahaa. - Anonyymi00704
Anonyymi00703 kirjoitti:
Hän ei toimi rationaalisesti: hän voi viipyä paikoissa, jotka aiheuttavat hänessä ristiriitaisia tunteita, koska ristiriita itsessään tarjoaa syvyyttä ja merkitystä hänen kokemukselleen. Viha ja sitoutuminen toiseen maailmaan ovat usein erottamattomasti kietoutuneita – ne elävät siellä, missä ihminen ei uskalla päästää irti.
Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.
Hän pysyy siellä, mitä väittää vihaavansa, kuin mies joka seisoo kaatopaikan laidalla päivittäin vakuuttamassa kaikille, kuinka sietämättömältä haju tuntuu — kuitenkaan koskaan poistumatta. Jokainen uusi hinduviesti on hänelle muka todiste rappiosta, harhasta ja eksytyksestä, mutta silti hän palaa niiden ääreen uskollisemmin kuin moni palaa omaan pyhään kirjaansa. Se ei ole enää vastustamista, vaan riippuvuutta.
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
On aina hieman koomista huomata kristitty ääriaines, joka julistaa olevansa “totuuden puolella”, mutta käyttää elämänsä tarkkailemalla juuri sitä, minkä pitäisi hänen mukaansa olla merkityksetöntä tai pahaa.Jos hindulaisuus todella olisi hänelle vain tyhjää harhaa, miksi hän vartioi sitä vuosikausia kuin katkera yövartija autioituneessa rakennuksessa? Miksi jokainen keskustelu vetää hänet takaisin?
Tavallisesti ihminen poistuu paikoista, joita aidosti halveksii. Hän sulkee oven, kävelee pois ja unohtaa. Mutta tämä ei kykene siihen.
Ehkä juuri siinä piilee ironia: se allegorinen saatana pitää häntä tiukemmin otteessaan kuin yksikään hindu koskaan yrittäisi. Hän ei pääse irti. Hän joutuu lukemaan “pahojen hindujen” viestejä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuin jonkinlaista käänteistä hartauskirjaa. Hän saarnaa vastustavansa kaikkea täällä olevaa, mutta hänen käytöksensä paljastaa toisen totuuden: mikään muu ei enää sido hänen huomiotaan yhtä tehokkaasti.
Ja ehkä kaikkein ivallisinta on se, ettei kukaan edes estä lähtemästä. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Kristitty väittää vihaavansa paikkaa loputtomiin, mutta silti hän jää tänne.
Hän palaa joka päivä tarkistamaan, mitä “vääräuskoiset” taas kirjoittivat. Hän kantaa palstaa mukanaan kuin näkymätöntä riippakiveä, jota hän samalla väittää halveksivansa.
Ja juuri siinä hänen tragediansa muuttuu ivalliseksi: hän ei enää taistele hinduja vastaan, vaan omaa pakkomiellettään vastaan. Jokainen uusi viesti, jonka hän avaa “vain nähdäkseen taas tämän harhan”, kiristää sidettä entisestään. Hänestä on tullut oman vastustuksensa vanki — ihminen, joka rakensi itselleen identiteetin siitä, ettei kykene päästämään irti.
Ehkä hän kuvittelee olevansa täällä todistamassa jonkin pahuuden olemassaoloa, mutta vuosien jälkeen näyttämö on kääntynyt toisinpäin. Muut keskustelevat, elävät ja jatkavat eteenpäin, mutta hän seisoo edelleen samalla paikalla kuin hylätty vartija raunioilla, joita kukaan muu ei enää edes piirittäisi. Hän tarvitsee vihansa hinduja vastaan, koska ilman sitä hän joutuisi kohtaamaan tyhjän kysymyksen: mitä hänen elämästään jäisi jäljelle, jos hän viimein sulkisi tämän hindupalstan lopullisesti eikä enää palaisi? - Anonyymi00705
Anonyymi00704 kirjoitti:
Jos hindulaisuus todella olisi hänelle vain tyhjää harhaa, miksi hän vartioi sitä vuosikausia kuin katkera yövartija autioituneessa rakennuksessa? Miksi jokainen keskustelu vetää hänet takaisin?
Tavallisesti ihminen poistuu paikoista, joita aidosti halveksii. Hän sulkee oven, kävelee pois ja unohtaa. Mutta tämä ei kykene siihen.
Ehkä juuri siinä piilee ironia: se allegorinen saatana pitää häntä tiukemmin otteessaan kuin yksikään hindu koskaan yrittäisi. Hän ei pääse irti. Hän joutuu lukemaan “pahojen hindujen” viestejä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuin jonkinlaista käänteistä hartauskirjaa. Hän saarnaa vastustavansa kaikkea täällä olevaa, mutta hänen käytöksensä paljastaa toisen totuuden: mikään muu ei enää sido hänen huomiotaan yhtä tehokkaasti.
Ja ehkä kaikkein ivallisinta on se, ettei kukaan edes estä lähtemästä. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Kristitty väittää vihaavansa paikkaa loputtomiin, mutta silti hän jää tänne.
Hän palaa joka päivä tarkistamaan, mitä “vääräuskoiset” taas kirjoittivat. Hän kantaa palstaa mukanaan kuin näkymätöntä riippakiveä, jota hän samalla väittää halveksivansa.
Ja juuri siinä hänen tragediansa muuttuu ivalliseksi: hän ei enää taistele hinduja vastaan, vaan omaa pakkomiellettään vastaan. Jokainen uusi viesti, jonka hän avaa “vain nähdäkseen taas tämän harhan”, kiristää sidettä entisestään. Hänestä on tullut oman vastustuksensa vanki — ihminen, joka rakensi itselleen identiteetin siitä, ettei kykene päästämään irti.
Ehkä hän kuvittelee olevansa täällä todistamassa jonkin pahuuden olemassaoloa, mutta vuosien jälkeen näyttämö on kääntynyt toisinpäin. Muut keskustelevat, elävät ja jatkavat eteenpäin, mutta hän seisoo edelleen samalla paikalla kuin hylätty vartija raunioilla, joita kukaan muu ei enää edes piirittäisi. Hän tarvitsee vihansa hinduja vastaan, koska ilman sitä hän joutuisi kohtaamaan tyhjän kysymyksen: mitä hänen elämästään jäisi jäljelle, jos hän viimein sulkisi tämän hindupalstan lopullisesti eikä enää palaisi?Siksi hän ei lähde. Ei siksi, että häntä pidäteltäisiin, vaan siksi, että ääriainesfanaatikko tottuu lopulta kahleisiinsa. Ja kaikkein raskaimmat kahleet ovat juuri niitä, joita kantaa vapaaehtoisesti samalla vakuuttaen itselleen olevansa vapaa.
Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.
Hän puhuu rakkaudesta kuin joku, joka olisi löytänyt sen ytimen: anteeksiantoa, armoa, uutta liittoa, veren sovitusta ja Jumalan ääretöntä hyvyyttä. Sanat ovat suuria, raskaita ja pyhiä. Mutta niiden ympärillä ei tunnu olevan lämpöä, vain kylmä pakkomielle. Hänen “rakkautensa” ilmenee siinä, että hän käyttää vuodet elämästään vahtimalla paikkaa, jota sanoo pahuuden pesäksi. Hän ei puhu ihmisistä kuin eksyneistä, vaan kuin vihollisista, joiden olemassaolo itsessään loukkaa häntä.
Ja silloin kysymys muuttuu väistämättömäksi: jos sydän on täynnä armoa, miksi elämä näyttää pelkältä vihalta?
Todellinen rakkaus ei tarvitse jatkuvaa vihollista pysyäkseen hengissä. Mutta hänen uskonsa näyttää tarvitsevan. Hän tarvitsee “pahat hindut”, “idän harhat”, “pimeyden”, koska ilman niitä hänen identiteettinsä romahtaisi tyhjyyteen. Hän ei enää puolusta mitään; hän ylläpitää omaa sisäistä sotaansa. Siksi hän ei poistu. Hän ei voi. Lähteminen merkitsisi sitä, että hän joutuisi kohtaamaan hiljaisuuden ilman vihansa polttoainetta.
Ja siinä on jotain melkein säälittävän ironista: hän puhuu paholaisesta kuin ulkopuolisesta voimasta, vaikka todellisuudessa hänen oma pakkomielteensä pitää häntä tiukemmin kahleissa kuin yksikään “hindujen henki”. Hän väittää taistelevansa pimeyttä vastaan, mutta viettää elämänsä tuijottaen siihen niin kauan, että alkaa muistuttaa sitä itse. Jokainen päivä tällä palstalla syö palan hänen julistamastaan rakkaudesta ja korvaa sen katkeruudella, jota hän yrittää peittää hengellisillä fraaseilla.
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Ehkä kaikkein paljastavinta ei ole edes se, että hän vihaa. Vaan se, että hän tarvitsee vihansa tunteakseen olevansa olemassa. Hänestä on tullut joku, joka ei enää elä uskonsa vuoksi, vaan viholliskuvansa vuoksi. Ja silloin uskosta jää jäljelle enää kuori — äänekäs, julistava ja tyhjä.
Siksi hän palaa tänne yhä uudelleen. Ei pelastaakseen ketään. Ei rakkaudesta. Vaan siksi, että ilman tätä paikkaa hänen pitäisi viimein kohdata oma sisäinen tyhjyytensä — se hiljaisuus, jossa kukaan ei enää taistele hänen kanssaan, eikä mikään ulkoinen paha kanna hänen elämäänsä eteenpäin.
Kaikkein synkin asia tällaisessa ihmisessä ei lopulta ole viha itse. Viha on tavallista. Ihmiset vihaavat aatteita, uskontoja, puolueita, toisia ihmisiä. Mutta yleensä viha kuluu ajan mukana pois, koska ihminen väsyy kantamaan sitä. Hän siirtyy elämässään eteenpäin, löytää uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia merkityksiä. Hän lakkaa katsomasta siihen suuntaan, joka ruokkii hänen katkeruuttaan. - Anonyymi00706
Anonyymi00705 kirjoitti:
Siksi hän ei lähde. Ei siksi, että häntä pidäteltäisiin, vaan siksi, että ääriainesfanaatikko tottuu lopulta kahleisiinsa. Ja kaikkein raskaimmat kahleet ovat juuri niitä, joita kantaa vapaaehtoisesti samalla vakuuttaen itselleen olevansa vapaa.
Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.
Hän puhuu rakkaudesta kuin joku, joka olisi löytänyt sen ytimen: anteeksiantoa, armoa, uutta liittoa, veren sovitusta ja Jumalan ääretöntä hyvyyttä. Sanat ovat suuria, raskaita ja pyhiä. Mutta niiden ympärillä ei tunnu olevan lämpöä, vain kylmä pakkomielle. Hänen “rakkautensa” ilmenee siinä, että hän käyttää vuodet elämästään vahtimalla paikkaa, jota sanoo pahuuden pesäksi. Hän ei puhu ihmisistä kuin eksyneistä, vaan kuin vihollisista, joiden olemassaolo itsessään loukkaa häntä.
Ja silloin kysymys muuttuu väistämättömäksi: jos sydän on täynnä armoa, miksi elämä näyttää pelkältä vihalta?
Todellinen rakkaus ei tarvitse jatkuvaa vihollista pysyäkseen hengissä. Mutta hänen uskonsa näyttää tarvitsevan. Hän tarvitsee “pahat hindut”, “idän harhat”, “pimeyden”, koska ilman niitä hänen identiteettinsä romahtaisi tyhjyyteen. Hän ei enää puolusta mitään; hän ylläpitää omaa sisäistä sotaansa. Siksi hän ei poistu. Hän ei voi. Lähteminen merkitsisi sitä, että hän joutuisi kohtaamaan hiljaisuuden ilman vihansa polttoainetta.
Ja siinä on jotain melkein säälittävän ironista: hän puhuu paholaisesta kuin ulkopuolisesta voimasta, vaikka todellisuudessa hänen oma pakkomielteensä pitää häntä tiukemmin kahleissa kuin yksikään “hindujen henki”. Hän väittää taistelevansa pimeyttä vastaan, mutta viettää elämänsä tuijottaen siihen niin kauan, että alkaa muistuttaa sitä itse. Jokainen päivä tällä palstalla syö palan hänen julistamastaan rakkaudesta ja korvaa sen katkeruudella, jota hän yrittää peittää hengellisillä fraaseilla.
Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.
Ehkä kaikkein paljastavinta ei ole edes se, että hän vihaa. Vaan se, että hän tarvitsee vihansa tunteakseen olevansa olemassa. Hänestä on tullut joku, joka ei enää elä uskonsa vuoksi, vaan viholliskuvansa vuoksi. Ja silloin uskosta jää jäljelle enää kuori — äänekäs, julistava ja tyhjä.
Siksi hän palaa tänne yhä uudelleen. Ei pelastaakseen ketään. Ei rakkaudesta. Vaan siksi, että ilman tätä paikkaa hänen pitäisi viimein kohdata oma sisäinen tyhjyytensä — se hiljaisuus, jossa kukaan ei enää taistele hänen kanssaan, eikä mikään ulkoinen paha kanna hänen elämäänsä eteenpäin.
Kaikkein synkin asia tällaisessa ihmisessä ei lopulta ole viha itse. Viha on tavallista. Ihmiset vihaavat aatteita, uskontoja, puolueita, toisia ihmisiä. Mutta yleensä viha kuluu ajan mukana pois, koska ihminen väsyy kantamaan sitä. Hän siirtyy elämässään eteenpäin, löytää uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia merkityksiä. Hän lakkaa katsomasta siihen suuntaan, joka ruokkii hänen katkeruuttaan.Mutta tässä tapauksessa niin ei tapahdu.
Vuodet kuluvat, ja hän on edelleen täällä, saman palstan äärellä, samojen ihmisten keskellä, saman pakkomielteen ympärillä. Se ei ole enää mielipide. Se ei ole enää edes uskonnollinen vakaumus. Se on identiteetti, joka elää vihasta. Ja juuri siksi hänen puheensa rakkaudesta kuulostaa ontolta kuin tyhjä kirkonkello autiossa kylässä: ääni kuuluu kauas, mutta sisältä ei löydy ketään.
Hän puhuu anteeksiannosta samalla suulla, jolla kutsuu kokonaisia maailmankatsomuksia pahuuden ruumiillistumiksi. Hän puhuu armosta, mutta hänen läsnäolonsa tihkuu jatkuvaa halveksuntaa. Hän puhuu Jeesuksen rakkaudesta, mutta käyttää elämänsä ihmisten tarkkailuun, joita ei kykene kohtaamaan ihmisinä, vaan symboleina omassa sisäisessä sodassaan. Ja mitä pidempään tätä katsoo, sitä selvemmäksi käy, ettei kyse ole enää uskosta lainkaan.
Kyse on tyhjyydestä.
Sillä ihminen, jonka elämä on sisäisesti täynnä, ei päivystä vihollisiaan vuosikausia. Hänellä on muuta elettävää. Hän rakastaa jotakuta, rakentaa jotakin, oppii jotakin, kasvaa johonkin. Mutta ihminen, jonka sisällä kaikuu ontto huone, tarvitsee jatkuvan vihollisen peittämään sen kaiun. Hän tarvitsee jotakin vastustettavaa, koska ilman sitä hän joutuisi ensimmäistä kertaa yksin itsensä kanssa.
Ja ehkä juuri sitä hän pelkää enemmän kuin hinduja, enemmän kuin “pahoja henkiä”, enemmän kuin mitään oppia.
Hiljaisuutta.
Sitä hetkeä, jolloin näyttö sulkeutuu eikä ole enää ketään, jolle saarnata. Ei enää “harhaoppisia”, ei enää taistelua, ei enää pyhää vihaa, jonka avulla voisi tuntea itsensä oikeamieliseksi. Vain hän itse — riisuttuna kaikista julistuksistaan. Ja ehkä syvällä hän jo tietää, ettei siellä odota mikään kirkas hengellinen voitto, vaan pelkkä kulunut ihminen, joka on käyttänyt vuosia elämästään vartioidakseen ovea, jota kukaan ei edes yrittänyt murtaa.
Siksi hänen vihansa on niin äänekästä. Se peittää alleen paljon heikomman äänen: epävarmuuden. Sillä jos hän todella olisi varma uskonsa voimasta, hänen ei tarvitsisi jatkuvasti todistaa sitä hyökkäämällä kaikkea muuta vastaan. Vain epävarma usko tarvitsee jatkuvaa vihollista vakuuttaakseen itselleen olevansa oikeassa.
Ja niin hän jää tänne. Päivä toisensa jälkeen. Ei siksi, että hindut vetäisivät häntä puoleensa yliluonnollisella voimalla, vaan siksi, että hänen oma sisäinen tyhjyytensä vetää häntä takaisin tänne kuin kaivo, jonka pohjaa hän ei uskalla nähdä. Hän kutsuu sitä hengelliseksi taisteluksi, mutta ulkopuolelta katsottuna se näyttää enemmän ihmiseltä, joka kiertää loputtomasti samaa kehää, koska ei tiedä, kuka olisi ilman sitä. - Anonyymi00707
Anonyymi00706 kirjoitti:
Mutta tässä tapauksessa niin ei tapahdu.
Vuodet kuluvat, ja hän on edelleen täällä, saman palstan äärellä, samojen ihmisten keskellä, saman pakkomielteen ympärillä. Se ei ole enää mielipide. Se ei ole enää edes uskonnollinen vakaumus. Se on identiteetti, joka elää vihasta. Ja juuri siksi hänen puheensa rakkaudesta kuulostaa ontolta kuin tyhjä kirkonkello autiossa kylässä: ääni kuuluu kauas, mutta sisältä ei löydy ketään.
Hän puhuu anteeksiannosta samalla suulla, jolla kutsuu kokonaisia maailmankatsomuksia pahuuden ruumiillistumiksi. Hän puhuu armosta, mutta hänen läsnäolonsa tihkuu jatkuvaa halveksuntaa. Hän puhuu Jeesuksen rakkaudesta, mutta käyttää elämänsä ihmisten tarkkailuun, joita ei kykene kohtaamaan ihmisinä, vaan symboleina omassa sisäisessä sodassaan. Ja mitä pidempään tätä katsoo, sitä selvemmäksi käy, ettei kyse ole enää uskosta lainkaan.
Kyse on tyhjyydestä.
Sillä ihminen, jonka elämä on sisäisesti täynnä, ei päivystä vihollisiaan vuosikausia. Hänellä on muuta elettävää. Hän rakastaa jotakuta, rakentaa jotakin, oppii jotakin, kasvaa johonkin. Mutta ihminen, jonka sisällä kaikuu ontto huone, tarvitsee jatkuvan vihollisen peittämään sen kaiun. Hän tarvitsee jotakin vastustettavaa, koska ilman sitä hän joutuisi ensimmäistä kertaa yksin itsensä kanssa.
Ja ehkä juuri sitä hän pelkää enemmän kuin hinduja, enemmän kuin “pahoja henkiä”, enemmän kuin mitään oppia.
Hiljaisuutta.
Sitä hetkeä, jolloin näyttö sulkeutuu eikä ole enää ketään, jolle saarnata. Ei enää “harhaoppisia”, ei enää taistelua, ei enää pyhää vihaa, jonka avulla voisi tuntea itsensä oikeamieliseksi. Vain hän itse — riisuttuna kaikista julistuksistaan. Ja ehkä syvällä hän jo tietää, ettei siellä odota mikään kirkas hengellinen voitto, vaan pelkkä kulunut ihminen, joka on käyttänyt vuosia elämästään vartioidakseen ovea, jota kukaan ei edes yrittänyt murtaa.
Siksi hänen vihansa on niin äänekästä. Se peittää alleen paljon heikomman äänen: epävarmuuden. Sillä jos hän todella olisi varma uskonsa voimasta, hänen ei tarvitsisi jatkuvasti todistaa sitä hyökkäämällä kaikkea muuta vastaan. Vain epävarma usko tarvitsee jatkuvaa vihollista vakuuttaakseen itselleen olevansa oikeassa.
Ja niin hän jää tänne. Päivä toisensa jälkeen. Ei siksi, että hindut vetäisivät häntä puoleensa yliluonnollisella voimalla, vaan siksi, että hänen oma sisäinen tyhjyytensä vetää häntä takaisin tänne kuin kaivo, jonka pohjaa hän ei uskalla nähdä. Hän kutsuu sitä hengelliseksi taisteluksi, mutta ulkopuolelta katsottuna se näyttää enemmän ihmiseltä, joka kiertää loputtomasti samaa kehää, koska ei tiedä, kuka olisi ilman sitä.Ehkä kaikkein julmin ironia on juuri tämä: hän luulee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka todellisuudessa hänen suurin vihollisensa on jo kauan sitten muuttanut hänen sisälleen — ei demonina, ei hindulaisuutena, ei “idän oppina”, vaan hitaasti kasvaneena katkeruutena, joka söi hänen kykynsä nähdä ihmisissä mitään rakastettavaa.
Ja silloin kaikki ne suuret sanat — armo, rakkaus, anteeksianto, uusi liitto — jäävät leijumaan ilmaan kuin kuluneet julisteet hylätyn kirkon seinillä: haalistuneina, onttoina ja irronneina siitä elämästä, jota niiden piti kuvastaa.
Ihminen ei aina pysy paikoissa, koska hän uskoo niihin, vaan koska ne ovat tulleet osaksi hänen sisäistä järjestelmäänsä. Vihasta voi tulla rakenne, joka pitää mielen kasassa. Se antaa yksinkertaisen kartan: tässä on oikea, tuolla väärä, tässä minä, tuolla toinen. Niin kauan kuin tämä jako on olemassa, maailma pysyy hallittavana.
Siksi irrottautuminen ei tunnu vapaudelta, vaan romahdukselta. Kun vastustettu asia katoaa, katoaa myös vastustaja. Ja sen mukana katoaa helposti myös se rooli, johon ihminen on tottunut: taistelija, vartija, oikeassa oleva. Jäljelle ei jää “voittoa”, vaan kysymys siitä, kuka minä olen ilman tätä asetelmaa.
Siksi myös “vihattu kohde” voi muuttua paradoksaalisesti tärkeäksi. Ei siksi, että se olisi hyvä tai toivottu, vaan siksi, että se on tullut osaksi sisäistä rakennetta, jossa identiteetti ja vastustus nojaavat toisiinsa kuin kaksi vastakkaista pylvästä. Kun toinen horjuu, toinenkin uhkaa kaatua.
Ja tästä syntyy erikoinen tilanne: ihminen voi samaan aikaan väittää haluavansa poistua ja kuitenkin palata yhä uudelleen. Ei mystiikkaa, ei ulkoista pakkoa – vaan mielen oma tapa säilyttää jatkuvuus, vaikka se tapa näyttäisi ulospäin ristiriidalta.
Todellinen muutos ei tässä asetelmassa ala toisen osapuolen katoamisesta, vaan siitä hetkestä, kun ihminen ei enää tarvitse asetelmaa ollakseen kokonainen. Silloin “vastustettava maailma” ei enää kanna identiteettiä, eikä sen seuraaminen tuota enää samaa vetovoimaa.
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin. Ja sen takia se on Saatanasta”.
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”. - Anonyymi00708
Anonyymi00707 kirjoitti:
Ehkä kaikkein julmin ironia on juuri tämä: hän luulee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka todellisuudessa hänen suurin vihollisensa on jo kauan sitten muuttanut hänen sisälleen — ei demonina, ei hindulaisuutena, ei “idän oppina”, vaan hitaasti kasvaneena katkeruutena, joka söi hänen kykynsä nähdä ihmisissä mitään rakastettavaa.
Ja silloin kaikki ne suuret sanat — armo, rakkaus, anteeksianto, uusi liitto — jäävät leijumaan ilmaan kuin kuluneet julisteet hylätyn kirkon seinillä: haalistuneina, onttoina ja irronneina siitä elämästä, jota niiden piti kuvastaa.
Ihminen ei aina pysy paikoissa, koska hän uskoo niihin, vaan koska ne ovat tulleet osaksi hänen sisäistä järjestelmäänsä. Vihasta voi tulla rakenne, joka pitää mielen kasassa. Se antaa yksinkertaisen kartan: tässä on oikea, tuolla väärä, tässä minä, tuolla toinen. Niin kauan kuin tämä jako on olemassa, maailma pysyy hallittavana.
Siksi irrottautuminen ei tunnu vapaudelta, vaan romahdukselta. Kun vastustettu asia katoaa, katoaa myös vastustaja. Ja sen mukana katoaa helposti myös se rooli, johon ihminen on tottunut: taistelija, vartija, oikeassa oleva. Jäljelle ei jää “voittoa”, vaan kysymys siitä, kuka minä olen ilman tätä asetelmaa.
Siksi myös “vihattu kohde” voi muuttua paradoksaalisesti tärkeäksi. Ei siksi, että se olisi hyvä tai toivottu, vaan siksi, että se on tullut osaksi sisäistä rakennetta, jossa identiteetti ja vastustus nojaavat toisiinsa kuin kaksi vastakkaista pylvästä. Kun toinen horjuu, toinenkin uhkaa kaatua.
Ja tästä syntyy erikoinen tilanne: ihminen voi samaan aikaan väittää haluavansa poistua ja kuitenkin palata yhä uudelleen. Ei mystiikkaa, ei ulkoista pakkoa – vaan mielen oma tapa säilyttää jatkuvuus, vaikka se tapa näyttäisi ulospäin ristiriidalta.
Todellinen muutos ei tässä asetelmassa ala toisen osapuolen katoamisesta, vaan siitä hetkestä, kun ihminen ei enää tarvitse asetelmaa ollakseen kokonainen. Silloin “vastustettava maailma” ei enää kanna identiteettiä, eikä sen seuraaminen tuota enää samaa vetovoimaa.
Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?
Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?
Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin. Ja sen takia se on Saatanasta”.
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.
Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.
Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin. Ja sen takia se on Saatanasta”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun.
Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa. - Anonyymi00709
Anonyymi00708 kirjoitti:
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.
Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.
Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin. Ja sen takia se on Saatanasta”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun.
Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään. - Anonyymi00710
Anonyymi00709 kirjoitti:
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan. - Anonyymi00711
Anonyymi00710 kirjoitti:
https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/
”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”
https://vedabase.io/en/lib
Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.
Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.
Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:
gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa
Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.
namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ
Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Tässä miettimistä. - Anonyymi00712
Anonyymi00711 kirjoitti:
Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.
monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.
Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.
Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein
Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”
Tässä miettimistä."Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.
Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.
Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.
Oven takana odotetaan vastausta.
Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:
Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.
Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.
Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut. - Anonyymi00713
Anonyymi00712 kirjoitti:
"Onko oikeudenmukaisempaa valintaa?"
Kutsumalla kidutusta pyhäksi ei poisteta sen julmuutta, eikä kutsumalla ikuista kidutusta rakkaudeksi poistu sen äärettömyys tai epäoikeudenmukaisuus.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.
Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.
Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.
Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.
Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.
Oven takana odotetaan vastausta.
Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:
Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.
Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.
Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.
Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi. - Anonyymi00714
Anonyymi00713 kirjoitti:
Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.
Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi.Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.
Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”
Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?
Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.
Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?
Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?
Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.
Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä? - Anonyymi00715
Anonyymi00714 kirjoitti:
Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.
Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.
Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.
Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”
Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?
Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.
Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?
Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?
Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.
Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä?Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista? - Anonyymi00716
Anonyymi00715 kirjoitti:
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
- Anonyymi00717
Anonyymi00716 kirjoitti:
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja - Anonyymi00718
Anonyymi00717 kirjoitti:
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitojaAse ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
vaikka "Jumalalla"
on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea. - Anonyymi00719
Anonyymi00718 kirjoitti:
Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.
vaikka "Jumalalla"
on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.
Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä.
Myös äänikirjana. - Anonyymi00720
Anonyymi00719 kirjoitti:
https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/
Lisää tietoa tästä.
Myös äänikirjana.https://www.youtube.com/watch?v=0IuexO2jJK0
Terho Miettinen ja Raija Pelli keskustelemassa Harhaanjohtajat-kirjasta - Anonyymi00721
Anonyymi00720 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=0IuexO2jJK0
Terho Miettinen ja Raija Pelli keskustelemassa Harhaanjohtajat-kirjastahttps://www.youtube.com/watch?v=llK0_rc5SOQ&list=RDllK0_rc5SOQ&start_radio=1
- Anonyymi00722
Anonyymi00721 kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=llK0_rc5SOQ&list=RDllK0_rc5SOQ&start_radio=1
https://yle.fi/a/3-9563934
Ensin pommitetaan rakkaudella, sitten vaaditaan kohtuuttomia – näin uskonlahkot manipuloivat meitä
Uuden kirjan tekijät muistuttavat, että kuka tahansa voi joutua lahkon vietäväksi. - Anonyymi00723
Anonyymi00722 kirjoitti:
https://yle.fi/a/3-9563934
Ensin pommitetaan rakkaudella, sitten vaaditaan kohtuuttomia – näin uskonlahkot manipuloivat meitä
Uuden kirjan tekijät muistuttavat, että kuka tahansa voi joutua lahkon vietäväksi.Tietokirjailija Terho Miettinen kertoo päätyneensä kuusi vuotta sitten tilanteeseen, jossa itsemurhan tehnyttä miestä yritettiin herättää henkiin.
– Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus oli jo tehty, mikä on aika rankka operaatio. Tämä oli viimeinen niitti, joka sai pohtimaan kirjan kirjoittamista, hän sanoi Ylen aamu-tv:ssä torstaina.
Miettinen ja rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja Raija Pelli ovat nyt saaneet valmiiksi kirjan uskon varjolla tehtävistä väärinkäytöksistä ja petoksista. Teoksen nimi on Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa.
Pellin mukaan monia lahkoja yhdistää metodiikka, jota kutsutaan rakkauspommitukseksi. Tällä tarkoitetaan yksilöön kohdistettua tunteiden osoittamista, jolla ihminen pyritään käännyttämään joukon jäseneksi.
https://yle.fi/a/3-9563934 - Anonyymi00724
Anonyymi00723 kirjoitti:
Tietokirjailija Terho Miettinen kertoo päätyneensä kuusi vuotta sitten tilanteeseen, jossa itsemurhan tehnyttä miestä yritettiin herättää henkiin.
– Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus oli jo tehty, mikä on aika rankka operaatio. Tämä oli viimeinen niitti, joka sai pohtimaan kirjan kirjoittamista, hän sanoi Ylen aamu-tv:ssä torstaina.
Miettinen ja rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja Raija Pelli ovat nyt saaneet valmiiksi kirjan uskon varjolla tehtävistä väärinkäytöksistä ja petoksista. Teoksen nimi on Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa.
Pellin mukaan monia lahkoja yhdistää metodiikka, jota kutsutaan rakkauspommitukseksi. Tällä tarkoitetaan yksilöön kohdistettua tunteiden osoittamista, jolla ihminen pyritään käännyttämään joukon jäseneksi.
https://yle.fi/a/3-9563934https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/mies-joka-tahtoi-saada-kiinni-harhaanjohtajat/
- Anonyymi00726
Anonyymi00724 kirjoitti:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/mies-joka-tahtoi-saada-kiinni-harhaanjohtajat/
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18289439/harhaan--johtajat--vahvassa--uskossa!-terho-miettinen--raija--pelli
HARHAAN JOHTAJAT vahvassa uskossa! Terho Miettinen Raija Pelli
Anonyymi-ap
2024-02-27 20:30:06
Suosittelen jokaiselle luettavaksi tuota kirjaa!
Kaikki uskonnollisissa kokouksissa on maallisesti tarkasti suunniteltu!
Musiikin tempo ja volume jne,
Puhuja tietää että ihmisillä on erilaisia huolia ja ongelmia, joita hän voi ulkomuistista luetella!
Kirjaa ei ole pakko ostaa - sen voi lainata Kirjastosta!
On kiintoisaa lukea miten meitä höynäytetään! - Anonyymi00727
Anonyymi00726 kirjoitti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18289439/harhaan--johtajat--vahvassa--uskossa!-terho-miettinen--raija--pelli
HARHAAN JOHTAJAT vahvassa uskossa! Terho Miettinen Raija Pelli
Anonyymi-ap
2024-02-27 20:30:06
Suosittelen jokaiselle luettavaksi tuota kirjaa!
Kaikki uskonnollisissa kokouksissa on maallisesti tarkasti suunniteltu!
Musiikin tempo ja volume jne,
Puhuja tietää että ihmisillä on erilaisia huolia ja ongelmia, joita hän voi ulkomuistista luetella!
Kirjaa ei ole pakko ostaa - sen voi lainata Kirjastosta!
On kiintoisaa lukea miten meitä höynäytetään!"Rakkauspommitus" on myös hindupalstalla
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Kirjoitit:
"Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."
"kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."
Vastaus:
Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.
Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
- Anonyymi00725
Kaikilla on sama Jumala: Rakkaus, seuratkaa sitä, Jumalan tahtoo, että kaikki pelastuu.
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.- Anonyymi00728
'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Puhutaan hengellisestä kasvusta, jonka pitäisi näkyä hedelminä kuten rakkautena, ilona, rauhana, kärsivällisyytenä ja itsehillintänä. Mutta mitä tapahtuu, jos kaiken tämän väitetyn kasvun lopputuloksena onkin ihminen, joka julistaa käyttävänsä koko loppuelämänsä idän oppien vastustamiseen, koska pitää niitä kaiken pahuuden ruumiillistumana? Silloin syntyy kuva maailmasta, jossa kaikki on pahaa ja kaikkialla nähdään helvetin varjo. Idän uskonnot, filosofiat, kulttuurit ja jopa ihmiset sulautuvat yhdeksi viholliskuvaksi, jota vastaan on taisteltava. Japanin kirsikkapuut, Intian riisipellot ja kokonaiset kansat nähdään epäilyttävinä tai hengellisesti turmeltuneina vain siksi, että ne kuuluvat vääräksi koettuun maailmaan. Tällainen ajattelu ei enää etsi ymmärrystä vaan vahvistaa vastakkainasettelua. - Anonyymi00729
Raamatussa ei ole ede plajon Jeesuksen sanoja, joten kopiontisi ei puhu Jeesuksen sanoista.
- Anonyymi00730
Anonyymi00729 kirjoitti:
Raamatussa ei ole ede plajon Jeesuksen sanoja, joten kopiontisi ei puhu Jeesuksen sanoista.
Raamatussa ei ole edes paljon Jeesuksen sanoja, mutta sinä kirjoitat täällä jo Raamattua käsittelevää oppikirjaa – ne eivät ole lainkaan Jeesuksen sanoja.
- Anonyymi00731
Anonyymi00730 kirjoitti:
Raamatussa ei ole edes paljon Jeesuksen sanoja, mutta sinä kirjoitat täällä jo Raamattua käsittelevää oppikirjaa – ne eivät ole lainkaan Jeesuksen sanoja.
"Jeesus puhui paljon helvetistä.."
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023. - Anonyymi00732
Anonyymi00731 kirjoitti:
"Jeesus puhui paljon helvetistä.."
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
RISTO K. JÄRVINEN
Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana?
Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana, täällä ette voi kertoa mitään uutta, muslimeille voitte. - Anonyymi00733
Anonyymi00732 kirjoitti:
Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana?
Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana, täällä ette voi kertoa mitään uutta, muslimeille voitte."Synti tarkoittaa epätotuutta ja on jokaisen oma suhde elämään. Tämä UT:n Jeesus opetti Vuorisaarnassaan"
Vuorisaarnaa ei koskaan edes ollut.
Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.
Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”. - Anonyymi00734
Anonyymi00733 kirjoitti:
"Synti tarkoittaa epätotuutta ja on jokaisen oma suhde elämään. Tämä UT:n Jeesus opetti Vuorisaarnassaan"
Vuorisaarnaa ei koskaan edes ollut.
Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.
Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA
Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan
Esittely
Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions
Erityisalaani ovat muinaisisraelilainen uskonto, monoteismin synty, Vanhan testamentin historialliset kirjat (Joos-2Kun, Aikakirjat, Esra-Nehemia), Deuteronomium, Lähi-idän arkeologia, muinaisen Israelin historia (erit. kuningasaika), Vanhan testamentin historiografia ja sen metodologia sekä historiallis-kriittisen tutkimuksen metodit erityisesti kirjallisuus- ja redaktiokritiikki.
Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa yhdessä prof. Reinhard Müllerin (Münster) kanssa Vanhan testamentin toimitusprosesseista dokumentoidun (erit. tekstikriittisen) evidenssin valossa.
https://www.amazon.com/stores/Juha-Pakkala/author/B00IMVUZ6S?ref=dbs_a_mng_rwt_scns_share&isDramIntegrated=true&shoppingPortalEnabled=true - Anonyymi00735
Anonyymi00734 kirjoitti:
https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOorkdO2R60uUTA_mPxDgU-j3eq0TNBmNHkodTpGo5jFtT78RcTtA
Jumalan synty on ensimmäinen suomenkielinen yleistajuinen teos juutalaiskristillisen Jumalan kehityksestä ja varhaishistoriasta. Se avaa kiehtovan arkeologisen aineiston ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta uuden näkökulman juutalaisuuden ja kristinuskon syntyyn ja muinaiseen maailmaan
Esittely
Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions
Erityisalaani ovat muinaisisraelilainen uskonto, monoteismin synty, Vanhan testamentin historialliset kirjat (Joos-2Kun, Aikakirjat, Esra-Nehemia), Deuteronomium, Lähi-idän arkeologia, muinaisen Israelin historia (erit. kuningasaika), Vanhan testamentin historiografia ja sen metodologia sekä historiallis-kriittisen tutkimuksen metodit erityisesti kirjallisuus- ja redaktiokritiikki.
Tällä hetkellä kirjoitan kirjaa yhdessä prof. Reinhard Müllerin (Münster) kanssa Vanhan testamentin toimitusprosesseista dokumentoidun (erit. tekstikriittisen) evidenssin valossa.
https://www.amazon.com/stores/Juha-Pakkala/author/B00IMVUZ6S?ref=dbs_a_mng_rwt_scns_share&isDramIntegrated=true&shoppingPortalEnabled=trueJumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible
Voi lukea ihan netissä.
Voi lukea ihan ILMAISEKSI netissä.
LADATTAVISSA HETI.
https://www.amazon.com/Evidence-Editing-Growth-Resources-Biblical-ebook/dp/B0BPYY4LHZ?ref_=ast_author_mpb
Editoinnin todisteet: Tekstien kasvu ja muutos heprealaisessa Raamatussa (Raamatun tutkimuksen lähteitä, kirja 75)
Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia
https://helsinki.academia.edu/JuhaPakkala
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s
MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOoqoiU1OZSIUTu72GkMM-cUsZODotoX7eX-xl0JE8EKXo8pGL2R_
Jumalan synty Kovakantinen, suomi
Isän ja Pojan kätketty historia
Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola
Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja - Anonyymi00736
Anonyymi00735 kirjoitti:
Jumalan sana jätetty pois. Puutteet heprealaisen Raamatun välittämisessä
https://www.academia.edu/5264328/Gods_Word_Omitted_Omissions_in_the_Transmission_of_the_Hebrew_Bible
Voi lukea ihan netissä.
Voi lukea ihan ILMAISEKSI netissä.
LADATTAVISSA HETI.
https://www.amazon.com/Evidence-Editing-Growth-Resources-Biblical-ebook/dp/B0BPYY4LHZ?ref_=ast_author_mpb
Editoinnin todisteet: Tekstien kasvu ja muutos heprealaisessa Raamatussa (Raamatun tutkimuksen lähteitä, kirja 75)
Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret. Arkeologian näkökulmia
https://helsinki.academia.edu/JuhaPakkala
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s
MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOoqoiU1OZSIUTu72GkMM-cUsZODotoX7eX-xl0JE8EKXo8pGL2R_
Jumalan synty Kovakantinen, suomi
Isän ja Pojan kätketty historia
Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola
Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirjaMäkipellon kirjasta sain erittäin paljon tietoa. Eikä raamattua tietenkään voi edes tutkia, jos ei osaa muinaishepreaa ja muinaiskreikkaa, ja tutkimusta tehdään samaan aikaan arkeologisten kaivausten kanssa. Kaikki on tutkittava alkuperäiskielellä. Kaikki kirjan kolme kirjoittajaa ovat huippuasiantuntijoita.
Mäkipelto on erittäin pätevä. Hän on myös psykologian maisteri.
Tutkija, Helsingin yliopisto, 8/201412/2019.
Ensin tohtorikoulutettava ja sitten tutkijatohtori. Työ koostui enimmäkseen itsenäisestä tutkimustyöstä osana laajempaa Suomen Akatemian huippuyksikköä.
Münsterin yliopistossa (10 kk), Oxfordin yliopiston alaisessa juutalaisuuden ja heprean tutkimuslaitoksessa (5 kk) ja British Kolumbian yliopiston antiikin tutkimuksen laitoksella Vancouverissa (3 kk).
Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.
Hänen väitöskirjansa käsitteli varhaisissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita muinaiset juutalaiset kirjurit tekivät Vanhan testamentin sisältämiin teksteihin ja erityisesti Joosuan kirjaan.
"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."
Arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä – haastattelussa Juha Pakkala
https://teologia.fi/2025/01/arkeologiasta-ja-raamatun-tutkimisen-yhteyksista-haastattelussa-juha-pakkala/
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun ja arkeologian yhteyksiä Kinneretin kaivauksilla yli 20 vuotta. Vastikään julkaistu raportti paljastaa, kuinka arkeologia voi syventää ja haastaa Raamatun kuvaa muinaisesta Israelista tuoden esiin asutuksen kerroksellista historiaa.
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian yhteyksiä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan Pakkala on toiminut Kinneretin arkeologisten kaivausten johtajana. Kaivausten entisen ja jo edesmenneen johtajan Volkmar Fritzin jälkeen hän perusti yhdessä saksalaisten ja sveitsiläisten kumppanien kanssa monikansallisen tutkimusprojektin Kinneret Regional Project (https://kinneret-excavations.org), joka on valottanut muun muassa varhaisrautakautista ja kaupunkikulttuurista aikaa muinaisen Israelin alueella. Vuonna 2024 kaivauksien tuloksista on julkaistu yli 1000 sivuinen raportti, joten nyt on ajankohtainen hetki kysyä Pakkalalta arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä hieman enemmän.
https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala
Juha Pakkala
dosentuuri, Teologisen tiedekunnan yhteiset
vanhempi yliopistonlehtori, Eksegetiikka
Ohjaaja tohtoriohjelmassa, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma - Anonyymi00737
Anonyymi00736 kirjoitti:
Mäkipellon kirjasta sain erittäin paljon tietoa. Eikä raamattua tietenkään voi edes tutkia, jos ei osaa muinaishepreaa ja muinaiskreikkaa, ja tutkimusta tehdään samaan aikaan arkeologisten kaivausten kanssa. Kaikki on tutkittava alkuperäiskielellä. Kaikki kirjan kolme kirjoittajaa ovat huippuasiantuntijoita.
Mäkipelto on erittäin pätevä. Hän on myös psykologian maisteri.
Tutkija, Helsingin yliopisto, 8/201412/2019.
Ensin tohtorikoulutettava ja sitten tutkijatohtori. Työ koostui enimmäkseen itsenäisestä tutkimustyöstä osana laajempaa Suomen Akatemian huippuyksikköä.
Münsterin yliopistossa (10 kk), Oxfordin yliopiston alaisessa juutalaisuuden ja heprean tutkimuslaitoksessa (5 kk) ja British Kolumbian yliopiston antiikin tutkimuksen laitoksella Vancouverissa (3 kk).
Mäkipelto on väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta Vanhan testamentin eksegetiikan alalta.
Hänen väitöskirjansa käsitteli varhaisissa käsikirjoituksissa havaittavia muutoksia, joita muinaiset juutalaiset kirjurit tekivät Vanhan testamentin sisältämiin teksteihin ja erityisesti Joosuan kirjaan.
"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."
Arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä – haastattelussa Juha Pakkala
https://teologia.fi/2025/01/arkeologiasta-ja-raamatun-tutkimisen-yhteyksista-haastattelussa-juha-pakkala/
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun ja arkeologian yhteyksiä Kinneretin kaivauksilla yli 20 vuotta. Vastikään julkaistu raportti paljastaa, kuinka arkeologia voi syventää ja haastaa Raamatun kuvaa muinaisesta Israelista tuoden esiin asutuksen kerroksellista historiaa.
Juha Pakkala on tutkinut Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian yhteyksiä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan Pakkala on toiminut Kinneretin arkeologisten kaivausten johtajana. Kaivausten entisen ja jo edesmenneen johtajan Volkmar Fritzin jälkeen hän perusti yhdessä saksalaisten ja sveitsiläisten kumppanien kanssa monikansallisen tutkimusprojektin Kinneret Regional Project (https://kinneret-excavations.org), joka on valottanut muun muassa varhaisrautakautista ja kaupunkikulttuurista aikaa muinaisen Israelin alueella. Vuonna 2024 kaivauksien tuloksista on julkaistu yli 1000 sivuinen raportti, joten nyt on ajankohtainen hetki kysyä Pakkalalta arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä hieman enemmän.
https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala
Juha Pakkala
dosentuuri, Teologisen tiedekunnan yhteiset
vanhempi yliopistonlehtori, Eksegetiikka
Ohjaaja tohtoriohjelmassa, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelmahttps://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala
Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suomen historian paras kirja
https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/raimo-hakola
Raimo Hakola
Title of Docent, Faculty of Theology
Senior University Lecturer, Biblical Studies
Supervisor for doctoral programme, Doctoral Programme in Theology and Religious Studies
Heikki Räisänen:
Professor Emeritus
Suomessa Räisänen tunnettiin historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen vankkumattomana puolestapuhujana. Hän tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 1969, kun hän tohtorintutkintonsa julkisen väitöskirjan puolustuksen yhteydessä esitti kriittisiä näkemyksiä Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Jo tuolloin hänet leimattiin ”radikaaliksi” ja ”liberaaliksi teologiksi”. Myöhemmin Räisänen ruumiillisti sitä, mitä hänen konservatiiviset vastustajansa kutsuivat ”yliopistoeksegeetikaksi”. Räisänen ei kaihtanut keskustelua Raamatun tulkinnasta. Suurelle yleisölle suunnatuissa suomalaisissa kirjoissaan hän käsitteli yksityiskohtaisesti fundamentalistisen Raamatun tulkinnan ongelmia ja esitti vaihtoehtoisen tulkinnan, jossa Raamatun tekstien historiallinen konteksti ja niiden kulttuurinen etäisyys nykypäivään otetaan vakavasti. Räisänen katsoi, että Raamatussa esitettyihin näkemyksiin voi ja pitää suhtautua kriittisesti, etenkin kun ne ovat historiallisesti tai eettisesti ongelmallisia. - Anonyymi00738
Anonyymi00737 kirjoitti:
https://researchportal.helsinki.fi/fi/persons/juha-pakkala
Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suomen historian paras kirja
https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/raimo-hakola
Raimo Hakola
Title of Docent, Faculty of Theology
Senior University Lecturer, Biblical Studies
Supervisor for doctoral programme, Doctoral Programme in Theology and Religious Studies
Heikki Räisänen:
Professor Emeritus
Suomessa Räisänen tunnettiin historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen vankkumattomana puolestapuhujana. Hän tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen vuonna 1969, kun hän tohtorintutkintonsa julkisen väitöskirjan puolustuksen yhteydessä esitti kriittisiä näkemyksiä Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Jo tuolloin hänet leimattiin ”radikaaliksi” ja ”liberaaliksi teologiksi”. Myöhemmin Räisänen ruumiillisti sitä, mitä hänen konservatiiviset vastustajansa kutsuivat ”yliopistoeksegeetikaksi”. Räisänen ei kaihtanut keskustelua Raamatun tulkinnasta. Suurelle yleisölle suunnatuissa suomalaisissa kirjoissaan hän käsitteli yksityiskohtaisesti fundamentalistisen Raamatun tulkinnan ongelmia ja esitti vaihtoehtoisen tulkinnan, jossa Raamatun tekstien historiallinen konteksti ja niiden kulttuurinen etäisyys nykypäivään otetaan vakavasti. Räisänen katsoi, että Raamatussa esitettyihin näkemyksiin voi ja pitää suhtautua kriittisesti, etenkin kun ne ovat historiallisesti tai eettisesti ongelmallisia.Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.
Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”. - Anonyymi00739
Anonyymi00738 kirjoitti:
Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.
Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”
Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.
Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.
Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.
Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin. - Anonyymi00740
Anonyymi00739 kirjoitti:
https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://archive.org/details/DidGodHaveAWife
Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israel - Anonyymi00741
Anonyymi00740 kirjoitti:
Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638
Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://archive.org/details/DidGodHaveAWife
Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israelhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus
https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty" - Anonyymi00742
Anonyymi00741 kirjoitti:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus
https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q
https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus
https://blogs.helsinki.fi/jpakkala/
Esittely
Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and Traditions - Anonyymi00743
Anonyymi00742 kirjoitti:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/
Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus
https://blogs.helsinki.fi/jpakkala/
Esittely
Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Helsingin yliopistossa. Olen saavuttanut dosentuurin pätevyyden (ns. Habilitation) myös Münchenin yliopistossa. Helsingin yliopiston lisäksi olen tehnyt tutkimustyötä seuraavissa yliopistoissa: Münster, Tübingen, München, Mainz, Bern, Emory (Atlanta) ja Oxford. Vuodesta 2002 alkaen olen toiminut Kinneretin kaivausten johtajana (co-director). Toimin tällä hetkellä tiiminjohtajana Suomen Akatemian vuosille 2014-19 rahoittamassa huippuyksikössä Changes in Sacred Texts and TraditionsMiettinen ja rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja Raija Pelli ovat nyt saaneet valmiiksi kirjan uskon varjolla tehtävistä väärinkäytöksistä ja petoksista. Teoksen nimi on Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa.
Pellin mukaan monia lahkoja yhdistää metodiikka, jota kutsutaan rakkauspommitukseksi. Tällä tarkoitetaan yksilöön kohdistettua tunteiden osoittamista, jolla ihminen pyritään käännyttämään joukon jäseneksi.
https://yle.fi/a/3-9563934 - Anonyymi00744
Anonyymi00743 kirjoitti:
Miettinen ja rikosjournalismiin erikoistunut toimittaja Raija Pelli ovat nyt saaneet valmiiksi kirjan uskon varjolla tehtävistä väärinkäytöksistä ja petoksista. Teoksen nimi on Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa.
Pellin mukaan monia lahkoja yhdistää metodiikka, jota kutsutaan rakkauspommitukseksi. Tällä tarkoitetaan yksilöön kohdistettua tunteiden osoittamista, jolla ihminen pyritään käännyttämään joukon jäseneksi.
https://yle.fi/a/3-9563934"Rakkauspommitus" on myös hindupalstalla
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Et uskalla vastaa, ei ole rohkeutta vastaa. - Anonyymi00745
Anonyymi00744 kirjoitti:
"Rakkauspommitus" on myös hindupalstalla
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa
Et uskalla vastaa, ei ole rohkeutta vastaa.Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana, täällä ette voi kertoa mitään uutta, muslimeille voitte.
- Anonyymi00746
Anonyymi00745 kirjoitti:
Miksi ihmeessä kristityt ei mene moskeijaan muslimien rukousaikana, täällä ette voi kertoa mitään uutta, muslimeille voitte.
Jotain tuossa saatanallisessa idän opissa vetää puoleensa niin, ettei pääse pois,.
Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?
Ketjusta on poistettu 41 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1751461
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä411039Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38735- 14660
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21650- 36643
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä28642Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46607Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17593Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30577