Huolestunut perheenisä Kälviältä ottaa kantaa maailman menoon

Met Lapin Perussuomalaisissa olemma tästä puhuneet
Mutta eivät Helsingin herrat kuuntele

Kristiina Prenga on albaani, ei hirviän suomalainen

Hullu mies Kälviältä
Vemppaa enemmän kuin sietää

Kaikki tiet vievät Kälviälle

Siellä missä polut risteää ja vilja keltaisena loistaa,
Kälviän kylänraitilla voi arjen murheet poistaa.

Mutta syvällä korven kätköissä, missä kuusi tiheä on,
siellä nousee savu pieni, hiljainen ja laiton.

Pannu kuuma pöhisee ja putki hiljaa tiputtaa,
korven omaa kultaa, joka mielen virvoittaa.

Ohrasta ja sokerista, vedestä niin puhtaasta,
Kälviän oma pontikka on tehty vaivalla ja hartaudella suuresta.

Kun ilta tummuu ylle pohjalaisen maan,
isännät ja emännät käy saunan lauteille istumaan.

Kirkas tilkka lasissa saa jutut luistamaan,
"Kävi miten kävi", täällä osataan hommat hoitamaan.

Lasi nousee ilmaan, laulu raikaa sydämestä,
tätä Kälviän henkeä ei mikään voi estää.

Kylä elää, perinteet säilyy suojassa metsien,
nauraen ja maistaen, läpi sukupolvien.