Eikö niin? Minäkin sinua. Pelko sinua kohtaan tulee alitajunnasta. Tiedän, että en riittäisi sinulle omana itsenäni, ja että sinä et välttämättä koe ainakaan tällä hetkellä niin. Tässä asiassa sinun on kuitenkin vaikea muuttaa mieltäni.
Arvostat minua
Anonyymi-ap
18396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi et mies riittäisi omana itsenäsi? Tietenkin riität. Mikä sellainen asia olisi missä et riittäisi?
Ja arvostan tietenkin.
Pelkäätkö sitä mistä eniten myös pidät.
Eli pitkiä ja vahvoja ihmisiä
Tai maskuliinista voimaa mies ? 🤔
Johtuuko se siitä että sun pitäs olla ennenmn herkkä ja kiltti itsesi
Tai et oo haastanut itseäsi todentamaan omia voimia riittävän paljon vielä ..
Liittyy sun harrastuksiin ...
Sä oot sanonu olevasi sali tyyppi .
Naiselta
Pelkään samaa, mutta toisaalta tiedostan, että se ei ole välttämättä totuus.
Arvostan sinua, tottakai. Olet aina riittänyt minulle omana itsenäsi, keskeneräisenäkin. Olet jo nyt täydellinen, kaikkine "vikoinesi" ja "puutteinesi". Et ehkä voi sitä ymmärtää. Jos näkisit itsesi minun silmin, rakastuisit itseesi. En minäkään ole "valmis", mutta olen ymmärtänyt, että itseään voi rakastaa keskeneräisenäkin. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen nyt.
Minäkin ajattelen ihan rehellisesti noin välillä, että rakastan itseäni. Seuraavana päivänä itken lohdutonta itkua siitä, että täällä joudun kulkemaan. Mutta liittyykö nuo kaksi asiaa nyt kuitenkaan siihen, ettei voisi itsestään välittää? Kun minun mielestäni olen jo aika pitkällä ainakin siinä, että tunnen tapahtumat ja tiedän että niille ei voi enää mitään. Totuus kaikesta siitä on tunnustettava johonkin. Mihin? Ketä kiinnostaa?
Mutta kyllä se pieni lapsi kyselee, että miksi ei tullut nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi omana itsenään? Miksi ei kukaan auttanut, mutta kaikki olivat valmiita tuomitsemaan ja uhraamaan? Ei tällaiset asiat ihan päättämällä tai tahdonvoimalla parane. Voimia kysyy että selviää omasta arkipäivästä ja sitten se kaikki muu siihen päälle. Kun ei pääse enää pakoon mihinkään.
Ja se lapsi vaatii sen huomion just nyt, liian kauan ollut heitteillä.
Hassua kun jiku miettii asiaa jo etukäteen. Itse olen spontaani sen suhteen haluanko johonkin tutustua. Se joko on tai ei ole. Sisäinen tunne ohjaa halua. En voi tietää ollaanko sopivia toisillemme vai ei. Esim. seksuaalinen yhteensopivuus on minulle tärkeää ja se että kumpoani on luotettava, alkoton ja ei käyttäydy väkivaltaisesti. Arvostan myös ajattelevia, myötatuntoisia, filosofisia ihmisiä, joille asiat laatikon ulkopuolellakin kiinnostaa. Mutta voiko sitä tietää ennenkun tutustuu. Taidat nostaa naisen aika korkealle tai vähätellä itseäsi. Voihan nainenkin olla epäsopiva.
Heippa. Mähän sanoin, että jään jalkoihin. Meen nyt nukkuun. Hyvää yötä.
Haluat kuitenkin yrittää? Tunteet ovat vahvat? Kuuntele niitä tunteita, älä pelkoa.
Miksi et muka riittäisi? Ei sinussa ole mitään vikaa.
Entä jos minä en riittäisi sulle?
Sinulle on ilmeisesti aiemmin tapahtunut jotain, mikä kumpuaa sieltä alitajunnasta. Voi olla myös itseluottamusasia. Itsetunnon asia myös.
Tämä on siinä mielessä haastava asia, että monesti mietitään jo etukäteen sen toisen ajatuksia ja tunteita ja sitten vielä tulkitaan ne mahdollisesti yksin ja jäädään siihen oletukseen, että se on sitten näin eikä ymmärretä, ettei voi tietää muiden aivoituksia ja tunteita saati miten kokee minkäkin asian.
Tämäkin näitä asioita, jotka pystyy kunnon keskustelulla selvittämään.
Entä jos se toinen ei halua keskustella? Vetäytyy tilanteista ylhäiseen yksinäisyyteensä, jättäen vain kysymysmerkkitulvan jälkeensä? Siinä kohtaa luovutan, jos en enemmän arvoinen silmissään ole. - sivusta
Niin no. Sinä teet kuten teet. Luovutat jos haluat luovuttaa. Ei se kerro kuitenkaan koko totuutta, ootko minkä arvoinen hänen silmissään, jos toinen vetäytyy. Hänellähän voi olla perusteelliset syyt, joita en lähde edes arvailemaan, mutta ymmärtänet pointin.
Tietysti ehkä ja huom paino sanalla ehkä on parempi luovuttaakin, jos se tuntuu itsestä mielekkäämmältä. Oman itseni tuntien näiden tunteiden ja ajatusten kanssa voin sanoa, ettei minusta ole siihen. En pysty luovuttamaan. Tähän on järkiperusteita vieläpä, en tarkenna niitä tähän.
Jokainen ihmissuhdehan on erilainen. Huomaan kyllä, jos joku katsoo minua alaspäin. En uudestaan ala avaamaan asioita, jos ei mitään vastakaikua tule. Joskus toista ei vaan kiinnosta ja sehän tässä oli pointtina. Jos ei omia rajoja vedä, niin samaa pskaa kipataan päälle loputtomiin. Tärkeintä on, ettei nosta ketään jalustalle. En koskaan matelisi kenenkään toisen edessä, ja sitähän jotkut odottaa toisilta.
Arvostus meni, kun toinen paljastui kiukuttelevaksi mieslapseksi ja pelkuriksi.
Yllättävän usein käynyt itsellenikin niin. Mutta olen joutunut katsomaan peiliin ja kysymään itseltäni, miksi vedän tietynlaisia ihmisiä puoleeni. Eihän minun ole pakko päästää elämääni yhtään ketään. Sekä riittää että olen omille lapsilleni äitinä. Jotkut ihmiset käyttää toisen hoivaviettiä ja vääristynyttä empatiaa hyväkseen härskisti. Elämässä jää tappiolle, jos yrittää heittää pallon aina jollekin toiselle. Itse joutuu kuitenkin kaikesta vastaamaan, jos ottaa ns. syyntakeettomia elämäänsä.
Tämä palsta ruokkii myös pelkoja jos vähääkään on epävarma. Jos sinä et riitä toiselle omana itsenäsi niin hän ei ole sinun arvoisesi!