Miten helvetissä tämä voi olla näin? Eihän minusta ikinä pitänyt tulla yksinäistä, onnetonta ja merkityksetöntä... kuitenkin joka ikinen aamu herään vain todetakseni, ettei minua kaivata, en ole kellekään tärkeä ja jotkut jopa vihaavat minua. Ihan kuin jotain olisi otettu pois vaikka olenkin itse omien valintojeni ja huonon onnen kautta tähän päätynyt. Tuntuu kuin kaikki rohkaisut ja toivo paremmasta tulevaisuudesta olisivat vain tyhjiä sanoja, kuten ovatkin. Miksi muka saisin ystäviä enää mistään? Tuntuu toivottomalta kun tiedän etten tule ikinä löytämään ystäviä tai edes hyviä kavereita. Se taito minusta on ruostunut täysin, sitä ei ole ikinä tarvittu... miksi muilla on aina ystäviä ja kavereita, mutta minulla ei ensimmäistäkään? En ole kahteen viikkoon ollut tekemisissä muiden ihmisten kanssa kuin perheeni ja isoäitini. Tässä tilanteessa väkisinkin ajattelee, että vika ON minussa itsessäni. Kunpa tietäisikin että missä siellä. Yksinäisyys taitaa olla ainoa sairaus jonka voittamiseksi ei ole lääkettä. Yksinäiseksi ilmeisesti synnytään, tai sitten lääkityksenä on todellinen onnen kantamoinen (eli löytää ystävän jostain). Minulle tuota onnea vaan ei ole siunaantunut vuosikausiin, ei sitä edes ole. Kunpa voisinkin tehdä jotain ystävyyden eteen, mutten tiedä mistä aloittaa. Ryven ainoastaan itsesäälissä tietäen, ettei kukaan voi auttaa minua elämäni kanssa. Jokainen elää omaa elämäänsä eikä ketään voi pakottaa ystäväksi. Jään yksin, ei voi mitään...
Ei voi olla totta!!!
elämätön
61323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaiki käntyy hyväksi aina on joku joka välitäää sulla on vaan ollut huonoa turia mullakin joskus ollut vaikeeta täälläkin on yks joka toivoo sulle vaan hyvää
kysyisin minkä ikäinen olet?Oletko yrittänyt harrastuksen kautta löytää itsellesi ystävää?Tai kirjeen vaihtoystävää?Paljo on yksinäisiä ihmisiä.ehkä siitä kiinni,etteivät kohtaa toisiaan.Aikuisena vaikeampi tutustua.Uskon,että löydät itsellesi ystävän.
Hei! Älähän vaivu synkkyyteen, jokainen hetki on tilaisuus muuttaa elämän suunta. Ystäviä, tai ensi alkuun kavereita, voi löytyä vaikka mistä. Helpoimmin löytyy samanhenkisiä ihmisiä harrastuksista, joka voi olla vaikka jotain iltaopiskelua, muuta kurssia, kerhoa, vapaaehtoistyötä yms. Ole mukana menossa, ole mukava ja ulospäinsuuntautunut, ja varmasti löydät ihmisiä elämääsi. Deittipalstoillakin etsitään "vain" ystäviä. Joskus on niin että elämä johdattaa vanhat kaverit erilleen ja kauas toisistaan, tämä ei välttämättä ole paha juttu, koska uusia ihmisiä on todella mukava tavata. Tsemppiä vain!
heipsistä hei ajattelin vaan viesteillä, että samassa veneessä ollaan. ystävää en oo omistanu vuosikausiin ja mullakin nuo sosiaaliset kontaktit linkittyy lähinnä omaan perheeseen....rehellisesti on sanottava että jopa sitä viimeisintä vaihtoehtoa oon harkinnu kun ei tässä paskassa tunnu olevan mitään minkä vuoksi jaksaa huomiseen. yksinäisyys on pahinta mikä voi ihmistä kohdata, se on varmaa se! niin.....että ehkäpä me yhessä voitas jonkinmoista valoa yrittää tähän synkkyyteen luoda...pistä ihmeessä sähköpostia. [email protected]
Voisithan sinä saada ystävän vaikka kitarasta.
Äläs muuta viserrä. Miten tänne tultiin?
Mutta, antaisin sen neuvon, koska olen tänä yönä puheliaalla ja neuvoja antavalla päällä, että kohtaa yksinäisyys. Siis tutustu siihen, ota siitä kaikki irti. Se vahvistaa. Kun sitten huomaat olevasi niin ankara tyyppi että pärjäät yksinkin, voit huomata osaavasi pitää jopa hauskaa yksinkin. Itsevarmuus puolestaan auttaa tutustumaan muihin ja ihmiset kunnioittavat suvaitsevaista, itsevarmaa asennetta.
Yksinäisyys voi avartaa.