Viikonloppuna tavattiin sattumalta, mutta se tuntui kuin kohtalon johdattamalta. Oli ihanaa nähdä ja jutella ja kokea sielujen syvää yhteyttä ja harmoniaa. Meillä on samanlainen huumorintaju ja jutut menee niin hyvin yksiin ja kanssasi on niin helppo olla. Elämän varjopuolistakin pystymme puhumaan ihan avoimesti. Tapaamisemme ovat silti niin harvinaista herkkua olosuhteista johtuen. En tiedä onko meillä enää koskaan mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä kuten viikonloppuna.
En tiedä mitä sinä ajattelet tapaamisestamme, kaduttaako se? Menikö iltasi pieleen kun olit kanssani koko ajan? Pidetäänkö me nyt vain reilusti etäisyyttä taas toisiimme pitkän aikaa, onko se mielestäsi paras vaihtoehto? Kaikki tuo jäi auki kun lähdimme omille teillemme. Itse ajattelen niin että en ota sinuun mitään yhteyttä, ainoastaan nyt tämän kerran täällä ja ehkä joskus aikojen päästä kohtaamme jos niin on tarkoitettu. Silti olet mulle aina todella tärkeä, omalla omituisella tavallasi :)
En tiedä mitä sinä ajattelet tapaamisestamme, kaduttaako se? Menikö iltasi pieleen kun olit kanssani koko ajan? Pidetäänkö me nyt vain reilusti etäisyyttä taas toisiimme pitkän aikaa, onko se mielestäsi paras vaihtoehto? Kaikki tuo jäi auki kun lähdimme omille teillemme. Itse ajattelen niin että en ota sinuun mitään yhteyttä, ainoastaan nyt tämän kerran täällä ja ehkä joskus aikojen päästä kohtaamme jos niin on tarkoitettu. Silti olet mulle aina todella tärkeä, omalla omituisella tavallasi :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.