Tänään minulla todettiin paniikkihäiriö. En ollut tajunnut, etten 8kk:n mennyt kotoa mihinkään yksin. En mihinkään. En pysty edes viemään roskia ulos.En tapaa ketään, elleivät he tule luokseni. En nuku. Jos ajattelenkin mitään vastenmielistä/julkisiin menoa tms, en saa henkeä, tuntuu, että on tonnin kivi rinnalla, vaatteet kastuvat sekunneissa ja on kuuma, kuin saunassa. Jäsenet puutuvat, en kuule mitä muut puhuvat, enkä tiedä missä olen. Toissapäivänä aloin oksentaa, kun kuulin, että pääsin opiskelemaan. En pysty mihinkään. En saa mitään aikaan. Kodin kyllä puunaan paremmin kuin mitään mutta mihinkään muuhun en kykene. Tänään aloitin Cipralexit. Onko muilla samoja oireita? Tämä alkoi äitini hautajaispäivänä. Loppuuko tämä paniikkihäiriö koskaan??? Mikä tähän auttaa? Onko noista lääkkeistä mihinkään? Viekö ne tosiaan seksuaalisethalut, niinkuin jokapuolella"uhataan"? Tuleeko minusta ikinä enää "normaali"? APUA!!!;(
Tänään löydetty
Paniikkihäirä
141672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En osaa vastata kysymykseesi mutta osaan rohkasta että mulla on jatkunu samaa 5 vuotta etten vaan saa vietyä niitä roskia taikka käytyä kaupassa taikka missään yleisessä paikassa.
ja jollen aivan väärässä ole itseni suhteen niin tämmöstä jännittämistä on esiintynyt koko lapsuuden ajan. eli varmaan synnynäinen joka sit iskee päälle ko pitäisi alkaa itsenäistyyn ja miettimään omaa tulevaisuutta.
Ongelman tunnistaminen on jo iso askel paranemiseen.. :)
Omalla kohdallani sitalopraami ainakin on vienyt seksuaaliset halut, mutta ei kai sitä kaikille tule. Enkä minä niitä haluja ihan hirveästi kaipaakaan.
Suosittelen ottamaan tietoa paniikkihäiriöistä, lukemaan kirjoja aiheesta (itelläni toi Edmund J Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta http://www.ostokset.fi/pd/23b67c22/ )..
Voimia!
Itelläni ei ainakaan cipralexit vieny haluja, paremminkin päinvastoin, kun olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa myös seksi alkoi taas kiinnostaa. Ei ne lääkkeet välttämättä täysin auta oloon, oloa voi yrittää helpottaa itsekin kun tietää mistä on kyse. Kaiva tietoa paniikkihäiriöstä, tieto auttaa ymmärtämään omaa oloa. Paniikin iskiessä pyrin kaikin tavoin rentoutumaan ja rauhoittumaan. Se panikki on tavallaan itse aiheutettua, paniikki menee ohi jos saat vain itsesi rauhoitettua.
Kiitos vastauksista. Olo on vaan aika epätoivonen ja päässä vaan pyörii "mulla on paniikkihäiriö, mulla on paniikkihäiriö" ku pitäs nukkua. En nuku juuri ollenkaan. Tai sitten koko ajan. Tarkemmin, kun miettii, niin tätä oli lievänä jo lapsena, kun koulukiusausta oli yhdeksän vuotta. Mutta kai toi äidin kuolema sitten laukas sen. Haluaisin vain, että tää menis ohi, enkä pyörtyisi, enkä oksentaisi enää kertaakaan. Olen ehkä maailman elämäniloisin ihminen ja muutoin tuntuu kaikki olevan hyvin. Kroppa on vaan eri mieltä :( Pelottaa myös, että mieheni lähtee, kun olen "sekopää". Vaikka hän vakuutteleekin, että olen ihan normaali, kuka on saanut kestää liikaa. En tiedä =/ Miten teidän muiden miehet? Tai vaimot/tyttöystävät? Onko tätä edes miehillä?
sipraleksia ja hyvä lääke juuri paniikki koht. minulla paranti lääke pois kaikki oireet mutta mulla on muita vaivoja... et niiihin yritetää nyt etsiä uutta tänään taas aloitin uuden lääkkeen.
Hetki kahvipöydässä vieraiden ihmisten kanssa elämäni vaikeinpia hetkiä. Näin oli ennen olen sairastanut paniikkihäiriötä jo useita vuosia ja oireet ovat tutut. Kun kävin mielenterveystoimistossa ja sain lääkityksen paniikkihäiriöön pystyn elämään lähes normaalia elämää. Kyläillessä on aina sama ahdistuneisuuden tunne, mutta saan sen lääkkeillä kuriin. Käytän beetasalpaajaa propral,ahdistusta vähentävää risolid ja masennuslääkettä seronil. Seksissä ei ole ollut ainakaan ongelmia eikä lääkkeestä ole tullut sivuvaikutuksia. Ainakin minun kohdalla nämä on auttanut, mutta en varmaankaan pysty olemaan koskaan ilman lääkitystä. Paitsi jos asuisin yksin jossakin kaukana korvessa.
joku aika ennen kuin lääk.vaikuttaa.Eivät muuta sinua mitenkään...tasoittavat oloasi et panikointi loppuu.Mut ota nyt rauhallisesti,"YRITÄ"hoitaa ja helliä itseäsi,vaikka tiedän et kun on paha olla niin tälläiset kehotukset tuntuvat tosi tylsiltä!!! mut saman kokeneena tiedän et kun OIKEA lääk.löytyy niin olo helpottuu.Eikö lääkäri antanut mitään lääk.jota ottaisit alkuun ennen kuin cipralex vaikuttaa? ota yht.uudelleen lääkäriin jos on kova paniikki,etkä saa nukuttua.
Ei antanut mitään ja vähän ihmettelinkin, kun en edes kauppaan pysty ilman miestäni. Enkä nuku kuin satunnaisesti. Tai sitten päiviä. Toisaalta en halua mitään mihin voin jäädä riippuvaiseksi. Toivon ja rukoilen vaan, että tää helpottais pian =/ En kestä, jos minusta ei taas tule normaalia. Kaikki jää väliin ja ystävät alkaa vähenemään, kun ei minusta ole menemään mihinkään, vaikka kutsutaan =/ Tänään jouduin ulos syömään. Koko ruokailu meni miettiessä, etten vain kaada lasia tai sohlaa koko hommaa..=/ Tuntuu että koko ravintola tuijotti koko ajan syömistäni.. Kuuluuko tämäkin tähän? Kiitos kaikille!
Nuo oireesi ovat ihan panik.oireita!!sua ei kukaan tuijota sinusta vaan itsestäsi tuntuu..kun olet nyt herkällä mielellä ja otat kaikki itseesi.Tuosta haluan sanoa kun kysyt et tuleeko sinusta normaali???herrajestas sanon minä,sinullahan on sairaus paniikkihäiriö!josta ajan kan parannutaan,olet ihan normaali ihminen.Minä "kärsin"saman vaivav,sain lääkkeet,alkuun otin jotain lievästi rauhoittavaa,ennen kuin "oikea" lääke vaikutti,ja niin vaan elämä alkoi vaikuttamaan valoisammalta...pikku hiljaa.Vieläkin joskus tulee välillä vaikee olo,mut kellä se nyt ainaista aurinkoa olisi!yritä jaksaa..oolisi hyvä jos lääkäri olisi määrännyt jotain tuohon aloitukseen,ei niihin kiinni jää kun käyttää niin kuin on määrätty,täällä saa lukea kaiken laisia kauhu juttuja,mut käyttää järkeään,eikä usko ihan kaikkea.
Itselläni paniikit olivat pitempään poissa vaan nytpä tulivat sopivasti kesälomalla. Vanhastaan tiedän oireet (huimaus, sydämen pamppailut, hikoulu) ja kaupassa käynti ei meinaa onnistua. Itselläni lääkkeenä vain beettasalpaajia kun en ole muita ottanut. Helli itseäsi, värjää hiukset, tee manikyyri, kestoväri ripsiin ym. ja yritä käydä vaikka lenkillä sillä sileät saat poweria uuteen päivään ja nukutkin paremmin. Tiedän että kuinka vaikeaa se on mutta ei se itsestään parane. Itselläni oli pitkä jakso jolloin en edes muistanut koko paniikkeja, mutta nyt taas ihan ilman mitään syytä (tai sitte stressi purkautu) tulivat taas kiusaamaan. Jaksamisia sinulle.
Kiitos kaikille auttaneille ja vastanneille! Ehkä tämä tästä. Koitankin koko ajan tehdä jotain mieluista. Olla ajattelematta mitään stressaavaa. Luen ja surffaan netissä ja leivon..Ihan mitä tahansa, kunhan ei ne kohtaukset tule takaisin =/
Tosin haluaisin tietää vielä, että miten teidän puoliskot on suhtautuneet tähän? Etenkin, jos suhde ei ole ollut kauhean pitkä? Itse en uskalla sanoa edes puoliakaan tuntemuksista miehelleni (siis uudehko miesystävä). Vaikka hän on kiltti ja lämmin ja pitää sylissä, kun saan pahimmat paniikki-itku ja oksennuskohtaukset, niin silti pelottaa, että hän ei jaksa. Tai löytää/etsii jonkun "normaalin"..
meillä minä ja puolisoni olemme molemmat taipuvaisia paniikkikohtauksiin, hän nykyään vähemmän, minä taas vaihteeksi PALJON enemmän. omasta mielestäni paras apu on omasta kullasta. siitä, että saa olla lähellä, on turvallista, voi jutella ja tietää, ettei toinen hylkää.
en usko, että hän kaikkoaa luotasi, jos on sinuun kovasti tykästynyt. luulisin olevan helpottavaa teille molemmille, jos juttelisitte asiasta. onhan hän jo nähnyt sinut tositoimissa paniikkikohtauksen vyöryissä :) se voi olla aika pelottavaa hänellekin, mutta silti hän on tehnyt parhaansa parantaakseen oloasi kun sinulla on ollut paha olla.
taistellaan paremman olon puolesta :)
Hienoa, että jaksatte tukea toisianne! On tuo ukkeliini aivan ihana ollut, mutta mietin kuitenkin, että mitä hän loppujen lopuksi oikein miettii tästä kaikesta... Entä, jos hän ei jaksa, kun toisinaan perun lähtöni paikkoihin ja hän menee yksin..Tai jää seurakseni, vaikka en sitä pyydä/vaadi.Ehkä hän pohjimmiltaan haluaisikin mennä, eikä vain mene. Ehkä hän ei oikeasti joka yö haluaisi herätä, kun itken unissani. Entä jos hän haluaakin jonkun "terveen"? Olisko sulla tai jollakin muulla sähköpostia tai messengeriä? Olis kiva jutella..
..(35v.)....On ollut minulle se tärkein tuki ja auttaja, skarppaaja ja kannustaja pelkojen voittamisessa.
Itse en ole huomannut että Cipramil olisi haluille mitään tehnyt, päinvastoin, seksihän on sitä parasta lääkettä panikointiin! =)
Voimia sinulle!!