Ongelmien yhtäkkinen paraneminen on pelottava asia

Ongelmat kroonistuivat ja tuntuvat apaattisen hyväksyttäviltä.
Kunhan ongelmat eivät ala yllättää.
Toisaalta jos ennaltaan piirtynyt kuolema lopussa on hyväksyttyä,
se ei ole niin paha, jos se tulisi ennakoimatta.

Mutta fysiikan laissa on hyvän ja pahan taistelua, jossa pahan jälkeen alkaa hyvä.
Jos ei hyvää ei enää odottanut niin sen tuleminen tuntuu pahalta.
Hyvän tulemisen pitää valmistautua.

Tiedettyä, että vaarallisia ovat niin laskut, mutta myös nousut.
Nousuissa on menehtyä.
Pahinta olisi menehtyä hyvässä asiassa, eikä pahassa.
Kun menehtyy pahassa, silloin totuus on helposti ymmärrettävissä.

Ongelmien loppumisessa on haaste, että se vaikuttaa kaikkiin ihmisiin,
ei pelkästään minuun.
Että minun ohella kasvamaan alkavat myös kaikki ihmiset.
Se synnyttää suunnatonta kilpailua ja jos ongelmien keskellä
minä olin ollut edes jotakin edustanut, mutta ongelmien loputtua,
minä jään kauas muista jälkeen.

On jotakin pahaa nähdä kaikki ihmiset onnellisina kuten kaikki tanssimassa ilmaisissa festivaaleissa, joissa kaikki haaveet toteutuvat ja kaikki saavat kaikkea pitkästä aikaa.

Sama asia kuin eufoorisessa Euroopan Unionissa on erittäin hyvää elää ja kaikilla on hauskaa, ihmiset ovat ikuisesti nuoria, elävät yltäkylläisyydessä, eikä mitään ongelmia koskaan ole ollut.

Kysytäänkin kuinka sellainen onnellisuus on mahdollista?