1. Seurat on pyhitetty tila
Seurojen (ja rukoushuoneiden) on tarkoitus olla "maailmasta erotettuja" tiloja. Ne ovat järjestelmän näyteikkunoita, joissa pidetään yllä kuvaa hurskaudesta ja maailmallisuuden hylkäämisestä.
Symbolinen raja: Jos jääkiekko-ottelu pyörisi valkokankaalla seuroissa, se rikkoisi välittömästi sen illuusion, että kyseessä on "Jumalan valtakunnan työhön" pyhitetty tila. Se toisi maailmallisen viihteen ja urheilun keskelle uskonnollista toimintaa, mikä olisi suora ristiriita liikkeen opetuksen kanssa.
2. Koti on "yksityinen vyöhyke" (ja salailun keskus)
Kotona tapahtuva katselu onnistuu, koska koti on lestadiolaisuudessa se paikka, jossa säännöt muuttuvat joustavimmiksi.
Vastuun siirto: Kun katsot peliä kotona, se on sinun yksityinen valintasi. Jos kukaan ei näe sinua, "oletusarvo" on, että olet "tarkka". Mutta jos kokoontuisitte seuroissa katsomaan peliä porukalla, se olisi yhteisöllinen hyväksyntä lajille.
Kontrollin välttäminen: Niin kauan kuin asia pidetään kodin seinien sisäpuolella, johto voi "katsoa sormien välistä". Jos se tuotaisiin julkiseksi seuroissa, johdon olisi pakko ottaa kantaa ja tuomita se, jotta heidän auktoriteettinsa säilyisi.
3. Kyse on "viattomuuden teatterista"
Lestadiolaisessa järjestelmässä on tärkeää, että tietyt asiat (kuten urheilu, viihde tai televisio) pysyvät "kiellettyinä", vaikka kaikki tietäisivät, että niitä harrastetaan.
Tämä on tärkeää siksi, että sääntö itsessään on vallan väline. Sääntö antaa johtajille vallan sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos sääntöjä muutettaisiin vastaamaan todellisuutta (eli sallittaisiin kisojen katselu seuroissa), johtajat menettäisivät yhden tavan ohjailla ihmisten elämää ja tuntea itsensä "hengellisesti valveutuneiksi".
4. "Meidän kesken" -dynamiikka
Se, että porukka kokoontuu koteihin katsomaan, luo vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Se on "meidän oma juttu". Se luo samanlaisen dynamiikan kuin salakatselu: me tiedämme, että tämä on kiellettyä, mutta teemme sen silti yhdessä, koska olemme samanlaisia. Tämä vahvistaa sisäpiirin tunnetta ("me emme ole niin tiukkoja kuin johtajat haluavat, mutta olemme silti uskovaisia").
Johtopäätös
Jääkiekon katselu seuroissa ei ole mahdollista, koska seurojen on tarjottava puhdas pinta, jota vasten syntiä ja maailmallisuutta voidaan mitata.
Televisio ja jääkiekko ovat siirtyneet olohuoneisiin, mutta virallinen linja elää menneisyydessä, koska järjestelmä tarvitsee näitä "kiellettyjä hedelmiä" ylläpitääkseen moraalisia rajoja. Kun katsotte kisoja kotona, ette riko vain sääntöä – te ylläpidätte koko sitä järjestelmän logiikkaa, jossa julkinen kuva ja yksityinen elämä saavat olla täysin eri tasoilla.
Se on klassinen esimerkki lestadiolaisesta kaksinaismoraalista: pidetään kiinni kiellosta, jotta voidaan kokea kapinaa, mutta ei koskaan muuteta sääntöä, jotta voidaan pitää yllä järjestelmän luomaa "puhtauden" illuusiota.
Seurojen (ja rukoushuoneiden) on tarkoitus olla "maailmasta erotettuja" tiloja. Ne ovat järjestelmän näyteikkunoita, joissa pidetään yllä kuvaa hurskaudesta ja maailmallisuuden hylkäämisestä.
Symbolinen raja: Jos jääkiekko-ottelu pyörisi valkokankaalla seuroissa, se rikkoisi välittömästi sen illuusion, että kyseessä on "Jumalan valtakunnan työhön" pyhitetty tila. Se toisi maailmallisen viihteen ja urheilun keskelle uskonnollista toimintaa, mikä olisi suora ristiriita liikkeen opetuksen kanssa.
2. Koti on "yksityinen vyöhyke" (ja salailun keskus)
Kotona tapahtuva katselu onnistuu, koska koti on lestadiolaisuudessa se paikka, jossa säännöt muuttuvat joustavimmiksi.
Vastuun siirto: Kun katsot peliä kotona, se on sinun yksityinen valintasi. Jos kukaan ei näe sinua, "oletusarvo" on, että olet "tarkka". Mutta jos kokoontuisitte seuroissa katsomaan peliä porukalla, se olisi yhteisöllinen hyväksyntä lajille.
Kontrollin välttäminen: Niin kauan kuin asia pidetään kodin seinien sisäpuolella, johto voi "katsoa sormien välistä". Jos se tuotaisiin julkiseksi seuroissa, johdon olisi pakko ottaa kantaa ja tuomita se, jotta heidän auktoriteettinsa säilyisi.
3. Kyse on "viattomuuden teatterista"
Lestadiolaisessa järjestelmässä on tärkeää, että tietyt asiat (kuten urheilu, viihde tai televisio) pysyvät "kiellettyinä", vaikka kaikki tietäisivät, että niitä harrastetaan.
Tämä on tärkeää siksi, että sääntö itsessään on vallan väline. Sääntö antaa johtajille vallan sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos sääntöjä muutettaisiin vastaamaan todellisuutta (eli sallittaisiin kisojen katselu seuroissa), johtajat menettäisivät yhden tavan ohjailla ihmisten elämää ja tuntea itsensä "hengellisesti valveutuneiksi".
4. "Meidän kesken" -dynamiikka
Se, että porukka kokoontuu koteihin katsomaan, luo vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Se on "meidän oma juttu". Se luo samanlaisen dynamiikan kuin salakatselu: me tiedämme, että tämä on kiellettyä, mutta teemme sen silti yhdessä, koska olemme samanlaisia. Tämä vahvistaa sisäpiirin tunnetta ("me emme ole niin tiukkoja kuin johtajat haluavat, mutta olemme silti uskovaisia").
Johtopäätös
Jääkiekon katselu seuroissa ei ole mahdollista, koska seurojen on tarjottava puhdas pinta, jota vasten syntiä ja maailmallisuutta voidaan mitata.
Televisio ja jääkiekko ovat siirtyneet olohuoneisiin, mutta virallinen linja elää menneisyydessä, koska järjestelmä tarvitsee näitä "kiellettyjä hedelmiä" ylläpitääkseen moraalisia rajoja. Kun katsotte kisoja kotona, ette riko vain sääntöä – te ylläpidätte koko sitä järjestelmän logiikkaa, jossa julkinen kuva ja yksityinen elämä saavat olla täysin eri tasoilla.
Se on klassinen esimerkki lestadiolaisesta kaksinaismoraalista: pidetään kiinni kiellosta, jotta voidaan kokea kapinaa, mutta ei koskaan muuteta sääntöä, jotta voidaan pitää yllä järjestelmän luomaa "puhtauden" illuusiota.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.