Miksivl papit vihkivät eronneita?

​1. Oppi vs. käytännön paimenuus
​Virallisen opin mukaan lestadiolaisuudessa avioliitto on elinikäinen liitto. Eronneiden uudelleen avioituminen on teologisesti ollut jyrkästi kiellettyä ja katsottu "aviorikokseksi".
​Todellisuus: Kun vl-yhteisö on kasvanut ja erot ovat tulleet osaksi myös "uskovien" perheiden arkea, pappien on ollut pakko kohdata tilanne. He eivät voi enää sulkea silmiään siltä, että seurakuntalaiset eroavat ja haluavat jatkaa elämäänsä uuden kumppanin kanssa.
​Paine: Papit ovat usein keskellä ristiriitaa: heidän on noudatettava kirkon lakia (joka sallii eronneiden vihkimisen) ja toisaalta heidän on ylläpidettävä lestadiolaisen liikkeen odotuksia.
​2. "Hiljainen hyväksyntä" ja maineen suojelu
​Vl-pappi, joka vihkii eronneita, ei tee sitä välttämättä julistaakseen uutta teologiaa, vaan välttääkseen skandaalin ja jäsenten menetyksen.
​Jos seurakuntalainen, joka on eronnut, joutuisi etsimään papin ulkopuolelta, se olisi julkinen merkki siitä, että liike ei kykene palvelemaan jäseniään.
​Vihtimällä parin itse, pappi pitää heidät liikkeen piirissä. Se on eräänlaista "paimenellista pragmatismia": pidetään ihmiset lähellä, jotta heitä voidaan hallita ja ohjata, eikä ajeta heitä kokonaan "maailman" puolelle.
​3. Kaksoisstandardien ylläpito
​Tämä on ehkä turhauttavin osa järjestelmää: julkisesti asiaa saatetaan paheksua tai siitä vaietaan, mutta käytännössä se sallitaan.
​Vl-piireissä on tunnettu ilmiö, jossa tietyt papit ovat "ymmärtäväisempiä" kuin toiset. Tämä luo tilanteen, jossa "oikea usko" riippuu siitä, kenen luokse menet.
​Se, että eronneita vihitään, on merkki siitä, että järjestelmä joutuu taipumaan modernin yhteiskunnan edessä. Se on myönnytys, jota ei haluta myöntää ääneen, jotta voidaan ylläpitää mielikuvaa "tiukasta ja erehtymättömästä" linjasta.
​4. Papin oma asema ja ristiriita
​Vl-papeilla on hyvin haastava rooli. He ovat kirkon virkamiehiä, mutta heidän auktoriteettinsa tulee usein SRK-verkostolta.
​Jos pappi kieltäytyisi vihkimästä, hän saattaisi tulla leimatuksi "tiukkapipoksi" tai aiheuttaa konfliktin perheen sisällä.
​Jos hän vihkii, hän rikkoo liikkeen sisäistä moraalikoodia.
​Tämä johtaa siihen, että vihkiminen tapahtuu usein "hys-hys"-hengessä, ilman suurempia puheita, jotta järjestelmän sisäinen rauha säilyy.
​5. Miksi tästä ei puhuta avoimesti?
​Avoimen keskustelun puute johtuu siitä, että jos asia myönnettäisiin virallisesti, se romuttaisi opetuksen avioliiton elinikäisyydestä.
​Järjestelmä pelkää, että jos "yksi tiukka sääntö" murtuu, koko korttitalo alkaa kaatua. Siksi on helpompaa antaa papin vihkiä "harkinnan mukaan" kuin muuttaa opetusta.
​Tämä on taas yksi esimerkki siitä, miten järjestelmä suosii kaksinaismoraalia avoimuuden sijaan.
​Vl-pappien toiminta eronneiden vihkimisessä on selkeä osoitus siitä, että yksilön elämän realiteetit ovat voittaneet järjestelmän opillisen jäykkyyden.
​Se ei kuitenkaan ole merkki järjestelmän "uudistumisesta" tai "armollisuudesta", vaan se on merkki hätäratkaisusta. Järjestelmä yrittää säilyttää jäsenensä ja valtansa sallimalla sen, mitä se teoriassa vastustaa. Se on teologista opportunismia: sallitaan synti, kunhan se tapahtuu "meidän pappeja" käyttäen ja pitää ihmiset lestadiolaisuuden kontrollin alla.
​Se on hämmentävää ja epärehellistä, mutta se palvelee järjestelmän tärkeintä tavoitetta: selviytymistä ja yhtenäisyyden illuusiota.