pitää aina miettiä myöskin MIKÄ toisen on ajanut siihen tilanteeseen. Eikö kotona ole saanut tarpeeksi hellyyttä/seksiä? Toki on niitäkin joilla varmasti on halut "kieroutuneet". Itse olen ollut vaimoni kanssa 15 vuotta yhdessä. Ollaan rakastuneita vieläkin. Vanhimman lapsen (13v) syntymän jälkeen seksi elämämme koki muutoksen. Tahti harveni huomattavasti. Toki välillä on myös ollut todella tiuhoja jaksojakin, harvemmin kylläkin. Vuoteen mahtuu 1 tai 2 sellaista aikaa. Syynä siihen on osittain nykyään vaimoni maha, kun se ei ole kunnossa. Mutta kun välillä yritän saada lapset hoitoon, että olis aikaa olla kaksin. Siivonnut ja laittanut romanttisen pikku illallisen, kynttilöiden kera. Mut aina on jotain maha kipeä, käsi kipeä tai muuten vaan väsyttää. Rupeaa loppumaan usko asiaan. Kun tekisi mieli niin tekee mieli. Kaiken lisäksi minä tykkään hirveästi suukotella ja halailla. Se korvaa osittain seksiä, mutta vaimo aina sanoo että heillä ei kotona ole näytetty tunteita, jotenka ei osaa. Suukkoja saa kerjätä ja jos hän on jotakin tekemässä niin se ajaa edelle. Veisikö se 1 suukko niin paljoa aikaa? On vain alkanut tuntua että, rupeaa tuo seksi ja läheisyys olemaan kohta melkoinen ongelma. Jaksaako tätä kauaa, ettei ala vilkuilemaan muita sillä silmällä? Rakastan vaimoani ja en haluaisi pettää häntä.
Kotona ei riittävästi,
kylällekkö?
82172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse samanlaisessa tilanteessa, vaikka olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Kun mies ei halua ja itsellä on tuska kun seksiä ja läheisyytta ole riittävästi, niin olenkin solminut jonkilaisen "suhteen" täällä netissä. Mutta pelottaa heittäytyä siihen. Rakstan miestäni enkä haluaisi tähän ryhtyä, mutta tuska on kova. Tulee miettineeksi että missä vika. Eikö mies rakasta enää, vai onko jotain muuta ongelmaa. Emmehän voi puhua näistä asioista. Mies ei halua puhua.
Olemme jo varhaisessa keski-iässä, joten yhteistä aikaa on kyllä riittävästi.
sun kirjoituksesi vaimollesi, niin eiköhän siinä ole jutulle juurta riittämiin..
Olet kiipelissä nykyisen tilanteesi kanssa ja siihen on löydyttävä ratkaisu.. muuten syrjähyppy ja jopa erokin on väistämätön vaihtoehto/tosiasia (tiedän mistä puhun). Puhuminen on keino, jonka uskon sinun osaavan. Vaikutat muutenkin oikein kelpo mieheltä. Pitkään parisuhteessa olevilla toinen on helposti itsestäänselvyys. Vaimosi pitää herättää unestaan, jossa kaikki on hyvin. Liittonne on nyt kuin suistumassa auton lailla rotkoon..
Nyt on tämä hetki. Se on mahdollisuus uuteen alkuun!
Vähän aiheen vierestä (ei siis itse seksistä), mutta tuo on kyllä aika hassu juttu tuo "kun ei meillä kotona näytetty tunteita". Ei meilläkään koskaan halailtu saati pussailtu enkä muista vanhempienikaan meidän lasten läsnäollessa ainakaan vaihtaneen mitään pientä kiusoittelevaa kutitusta lukuunottamatta. Mutta ei minulla silti ole ongelmaa osoittaa hellyyttä miehelleni ja kaivautua vaikka syliin. Pikemminkin päinvastoin - sitä tuntee eläneensä vähän niin kuin kosketuksen puutteessa suuren osan lapsuuttaan. Joskus oikein toivoi, että äiti halaisi tai silittäisi päätä. Lapsuudessa opitut tavat eivät siis mielestäni ole mikään puolustus sille, ettei hellyys aikuisenakaan kelpaa. Eri asia tietysti, jos kotona on suoranaisesti pahoinpidelty tai käytetty hyväksi.
Ja sikäli kun olen ymmärtänyt, miehenikään kotona ei ole hirveästi hellyyttä harrastettu, mutta kyllä tuo silti minun kanssani luonnistuu. Uusia tapoja ihminen oppii kyllä läpi elämän.
Säälittäviä teko syitä vaimollas! Olen kokenut saman ja totuushan oli sillä oli toinen nainen...
Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta järkyttävää, että syrjähyppy on edes vaihtoehto tilanteessa jossa toinen on haluton. Seksi ei kuuluu ihmisen perustarpeisiin siinä mielessä, ettei ilman sitä voisi elää. Tottakai on ikävää jos toisella on terveet halut ja toinen ei anna ehkä jopa moneen vuoteen, mutta silti syrjähyppy ei mielestäni ole oikein. Siinä tilanteessa pitäisi olla sitten edes sen verran rohkeutta että jättää toisen. Ja jos suhteessa ei voi jutella asioista, onko se edes pettämisen arvoista? Itse en voisi olla suhteessa, jossa en pystyisi puhumaan kaikesta kumppanini kanssa.
Kuinka paljon toista rakastaa, jos on valmis hyppäämään toisen kanssa sänkyyn? Tätä kannattaa miettiä.
Tuli väärään viestiin vastaus, sori!
meillä pihtaa ukko, joten tehäänkö YYA sopimus
ja kyllä vaimokin haluaisi, mut ku se ei oikein osaa tehdä aloitetta. Tuntuu vain välillä ilkeältä kun ei tiedä onko haluttu ja joutuu kyselemään. Useammin tahtoisin kyllä mitä nyt saa. Tekisi mieleni usein jopa peräkkäisinä päivinä. Ja kun ei saa usein niin sitä olevinaan haluaakin useammin. Meillä tahti on suurinpiirtein keran viikossa tai kahdesti, välillä harvemmin. Itse kun olen sellainen et haluaisin tarttua tilaisuuteen. Aivan extempporee vain, vailla suunnittelua ja pähkäilyä.
On puhuttu vaimon kanssa asiasta, kovastikkin. Ole sanonut hälle, että välillä pelottaa, et jos tulisi tilaisuus "kyläillä", niin malttaako olla menemättä. Vielä ei sinänsä ole ollut tarvetta. Pahalta vain tuntuu välillä. Painetta pystyy helpottamaaan koti konsteinkin, mut ei sekään määräänsä kauempaa auta. Vaimokin jossakin välissä sanoi et ymmärtäis varmaan jos kävisin vieraissa. Mutta pystyisinkö itse elämään sen kanssa, kun toinen on kuitenkin rakas ja tärkeä.