Täällä on kyselty kristillisyydessä esiintyvistä säännöistä ja kielloista.
Uskovaisella hänen uskomisensa kohdistuu vain sielun autuuden ydinasiaan: armoon Kristuksen lunastustyön kautta. Uskomisen puhtauden valvominen sääntöjen ja kieltojen kautta on Jumalalle kauhistus.
Me olemme uskomassa ja pääsemme kerran taivaan kotiin yksin armosta, ilman yhdenkään säännön noudattamisen ansiota. Pelastusta ei ole tekojen kautta. Suhtautumisemme perhesuunnitteluun ja korvakorujen pito tai pitämättömyys eivät vie meitä enempää taivaaseen kuin helvettiinkään.
Muita tekoja ei meiltä Jumala odota kuin rakkauden tekoja suhteessa kaikkiin niihin ihmisiin, joita kohtaamme ja joiden kanssa maapallolla elämme. Uskomisen hedelmät eivät suinkaan ilmene siinä että emme hanki televisiota emmekä koristaudu, vaan siinä että osoitamme laupeutta ja rakkautta kanssaihmisille, lähimmäisillemme lähellä ja kaukana.
Ef. 2:8-9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Tästä uskomisen perusasiasta meille on Raamatussa täysin selkeät Jeesuksen sanat.
Lukekaapa uudelleen Raamatun kuvaus siitä, miten Jeesus opettaessaan kohtasi juutalaisten pyhiä tekstejä ja sääntöjä hyvin tuntevan lainopettajan, joka halusi panna Jeesuksen tiedot ja näkemyksen koetukselle.
Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti tarkasti lakia ja halusi selvittää asian yksityiskohtaisesti. Siksi hän jatkoi vielä kysyen: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus vastasi hänelle havainnollisella vertauksella. "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta."
Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk 10:25-37.)
Meille, rakkaat uskovaiset, ei ole annettu muuta sääntöä kuin tämä, lähimmäisenrakkauden sääntö. Ahkeroimme uskoa syntimme anteeksi ja elämässä ahkeroimme elää yhteiskunnassa puolustaen laupiaan samarialiaisen tavoin vähimpien lähimmäistemme hyvää, pitäen keskinäisen rakkauden. Se ei todellakaan tarkoita keskinäistä kyyläämistä. :-)
SRK:n tulkinnassa on 60-luvulta lähtien keskitytty yhä enemmän yksityiskohtaisiin, perinteistä ja monesti suoraan agraarikulttuurista nouseviin, usein suoraan Vanhan Testamentin juutalaisuuden perinnäissäännöillä perusteltuihin ja uskon kannalta kokonaan toisarvoisiin kysymyksiin.
Käytännössä SRK:n tulkinnat kääntyvät tekemään suoranaista pilkkaa armonevankeliumiin perustuvasta, aidosti vastuullisesta kristillisyydestä. SRK:n dogmiusko pilkkaa Jeesuksen lunastustyötä.
Tämän SRK:n dogmiopin tuloksista on tälläkin palstalla surullisia esimerkkejä riittämiin.
Uskovaisella hänen uskomisensa kohdistuu vain sielun autuuden ydinasiaan: armoon Kristuksen lunastustyön kautta. Uskomisen puhtauden valvominen sääntöjen ja kieltojen kautta on Jumalalle kauhistus.
Me olemme uskomassa ja pääsemme kerran taivaan kotiin yksin armosta, ilman yhdenkään säännön noudattamisen ansiota. Pelastusta ei ole tekojen kautta. Suhtautumisemme perhesuunnitteluun ja korvakorujen pito tai pitämättömyys eivät vie meitä enempää taivaaseen kuin helvettiinkään.
Muita tekoja ei meiltä Jumala odota kuin rakkauden tekoja suhteessa kaikkiin niihin ihmisiin, joita kohtaamme ja joiden kanssa maapallolla elämme. Uskomisen hedelmät eivät suinkaan ilmene siinä että emme hanki televisiota emmekä koristaudu, vaan siinä että osoitamme laupeutta ja rakkautta kanssaihmisille, lähimmäisillemme lähellä ja kaukana.
Ef. 2:8-9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Tästä uskomisen perusasiasta meille on Raamatussa täysin selkeät Jeesuksen sanat.
Lukekaapa uudelleen Raamatun kuvaus siitä, miten Jeesus opettaessaan kohtasi juutalaisten pyhiä tekstejä ja sääntöjä hyvin tuntevan lainopettajan, joka halusi panna Jeesuksen tiedot ja näkemyksen koetukselle.
Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"
Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää."
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti tarkasti lakia ja halusi selvittää asian yksityiskohtaisesti. Siksi hän jatkoi vielä kysyen: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus vastasi hänelle havainnollisella vertauksella. "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta."
Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk 10:25-37.)
Meille, rakkaat uskovaiset, ei ole annettu muuta sääntöä kuin tämä, lähimmäisenrakkauden sääntö. Ahkeroimme uskoa syntimme anteeksi ja elämässä ahkeroimme elää yhteiskunnassa puolustaen laupiaan samarialiaisen tavoin vähimpien lähimmäistemme hyvää, pitäen keskinäisen rakkauden. Se ei todellakaan tarkoita keskinäistä kyyläämistä. :-)
SRK:n tulkinnassa on 60-luvulta lähtien keskitytty yhä enemmän yksityiskohtaisiin, perinteistä ja monesti suoraan agraarikulttuurista nouseviin, usein suoraan Vanhan Testamentin juutalaisuuden perinnäissäännöillä perusteltuihin ja uskon kannalta kokonaan toisarvoisiin kysymyksiin.
Käytännössä SRK:n tulkinnat kääntyvät tekemään suoranaista pilkkaa armonevankeliumiin perustuvasta, aidosti vastuullisesta kristillisyydestä. SRK:n dogmiusko pilkkaa Jeesuksen lunastustyötä.
Tämän SRK:n dogmiopin tuloksista on tälläkin palstalla surullisia esimerkkejä riittämiin.
Vastaukset 39
Vanhimmat
...esim. teoilla uskonsa kieltäneestä lähimmäisestä: jos veljes sinua pahentaa,neuvo häntä, jos hän ei kuule, ota kaksi tai kolme kanssas, jos ei kuule, sitten seurakunnan edessä, jos ei seurakuntaa, pidä pakanana ja publikaanina, eli toisin sanoen seurakunta joutuu käyttämään sideavaimia.
"toisin sanoen seurakunta joutuu käyttämään sideavaimia."
Tuon on joku lestajengi ihan itse keksinyt yhdistelemällä hajanaisia raamatunlauseita.
Jeesus myös sanoo taivaanvaltakunnan avaimista: jonka te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaissa, jonka te pidätte, ne ovat pidetyt.
jotakuinkin suoraan Raamatusta, ainakin ajatuksellisesti, ei minkään "lestajengin" keksimä.
Jotenkin menevät puurot ja vellit sekaisin jauhojen kanssa.
Sitominen tapahtunee köydellä tai mainitulla nippusiteellä. Muitakin vastaavia konsteja tunnetaan.
Avain liittyy vallitsevan käsityksen mukaan lukkoon, ei sitomiseen.
Mikä on mainitun kahden välinen relaatio vl-opissa? Raamatussa sitä ei ole kuin se, että samalla sivulla molemmista puhutaan.
Vl elää toisten uskovaisten omantunnon mukaan, kantamatta itse vastuuta ratkaisuistaan. Jumalan ja omantunnon välissä on vl-säännöstö.
Etet vain sekoittaisi Jeesusta ja Paavalia... :-)
- ja miten se rippikoulu taas opettikaan kristinuskon ydinsanoman???
Milloin alat toteuttamaan sitä laupeuttasi?
niin paljon, että voi rakastaa vähän syntiäkin. Väliäkö tuolla, mitä rakastaa, kun kerran rakkaudella pääsee taivaaseen. Omavanhurskas lankeaa yleensä ensimmäiseen ansaan, jonka Jumalan sana kätkee, ja niin on käynyt tällekin "uskonpuhdistajalle". Avaaja on tyypillinen omien töiden kautta uskoja, joka ei edes ymmärrä synnin vaaroja. Ei mitään uutta auringon alla.
Kuule, kallis lähimmäinen, nyt sinä kyllä annat väärän todistuksen kirjoittajasta. Mikä hänen tekstissään osoittaa synnin rakastamisesta?
Se mikä todella on syntiä on rakkaudettomuus ja julmuus toisiamme kohtaan. Miten meidät helposti heikkous ja omahyväisyys tapaa ja alamme täälläkin toisiamme sättiä, vaikka olisi tilaisuus asiallisesti ja Raamattuun perustaen keskustella vaikkapa siitä mitä on se synti joka matkan hitaaksi tekee.
se synti määriteltiinkään? ettei vain rakastuttaisi siihen. löytyykö raamatusta vastausta vai olisko muita vielä luotettavimpia lähteitä?
Usko ja toivo jää tänne, mutta rakkaus vie perille.
monta ansaa olet löytänyt Jumalan sanasta? oletko sitä mieltä että Jumalan sana on ansa viidakko Jumalan lapsille? Outoa, eikö sinustaki?
-Ei mitään uutta auringon alla, kirjotit.
Oletko kuullut, joka päivä on armo uus.
Sanoit:" - - voi rakastaa vähän syntiäkin. Väliäkö tuolla, mitä rakastaa, kun kerran rakkaudella pääsee taivaaseen"
Itse en tuollaista Tapio M:n avauksesta lukenut. Siinä on ajattelemisen aihetta. Itse asiassa ollaan muutaman kerran näin ystävien kesken iltakylässä pohdittu juuri tätä vaikeaa kysymystä kristillisyyden ytimestä. Miten pitkälle tällä tiellä voidaan kristillisyydessä mennä, tarkoitan käytännölliseen elämään liittyviä, yhdenmukaisuutta edellyttäviä seurakunnan päätöksiä ja "neuvoja". Tarvitseeko näitä yhteisiä menettelytapoja niin moneen asiaa, kun tänä aikana uskomisen asiassa olisi tarvetta lähimmäisyydelle ja valvomisen paikka arvoiltaan aina vain kovenevassa yhteiskunnassa. Mikä on oikeaa nöyryyttä tässä ajassa?
Emme voi olla vaatimassa muilta mutta voisimmeko itse olla sanajulistustyön lisäksi enemmän tukemassa, niin omassa keskuudessa kuin siionin ulkopuolellakin elävien heikommassa olevien elämää?
Tekee mieli kysäistä millainen sinun Jumala-käsityksesi oikein on.
"Omavanhurskas lankeaa yleensä ensimmäiseen ansaan, jonka Jumalan sana kätkee."
Ansaan? Onko Jumala kieroilija tai hyväksi naamioitunut, oikeasti ilkeä ja petollinen hirviö joka tahtoo ihmisen ansaan?
Minun Jumalani on rakkaus...
Kun lukee aloittajan tekstin ja muun muassa tämän vastauksen, huomaa kyllä eron näissä kahdessa.
Aloittaja puhuu asiaa ja kytkemättä siihen mitään henkilökohtaista. Vastaaja vaikuttaa kyyniseltä ja ottaa asian henkilökohtaisesti. Asenteissa on eroja. Huomaan kyllä, ketä ohjaa Pyhä Henki ja kenellä on sellainen pienennetty vihtahousu olkapäällään. Arvaatteko kumpi on kumpi?
>>
SRK:n tulkinnassa on 60-luvulta lähtien keskitytty yhä enemmän yksityiskohtaisiin, perinteistä ja monesti suoraan agraarikulttuurista nouseviin, usein suoraan Vanhan Testamentin juutalaisuuden perinnäissäännöillä perusteltuihin ja uskon kannalta kokonaan toisarvoisiin kysymyksiin.
Käytännössä SRK:n tulkinnat kääntyvät tekemään suoranaista pilkkaa armonevankeliumiin perustuvasta, aidosti vastuullisesta kristillisyydestä.
>>
Vl-opille sopivat todella hyvin Jeesuksen fariseuksille sanomat sanat:
Markus 7:
7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.
8 Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä."
9 Ja hän jatkoi: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne
Vl-liikkeessä todellakin löytyy pilvin pimein kaiken maailman perinnäissääntöjä, mitä uskovaisen tulee välttää. Kiinnitetään huomiota epäoleellisiin muotoseikkoihin, joille vaaditaan ehdotonta kuuliaisuutta. Samaan aikaan unohdetaan tärkein, eli lähimmäisenrakkaus, joka poljetaan dogmien alle:(
Kyllä meillä on aivan todellisissa asioissa parannuksen tekemistä jokainen päivä. Loukkaamme toisia joko tahallaan tai tahtomattamme, toimimme suutuspäissämme, teemme itsekkäitä ratkaisuja, jne... Emme me tarvitse höpösyntejä, joita pitäisi välttää, vaan täysi tekeminen on omassa rakkaudettomuudessamme...
Matt. 12:7
Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä
on nimittäin niin, etä jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat niin ahdasmielisiä ja sääntöjä koko ajan latelevia, että heidän kanssaan on vaikeaa olla tekemisissä. On kyllä niitäkin uskovaisia, joilla on niin ihana rauha sydämessään ja halu olla uskomassa, ilman että koko ajan vahtii ja tuijottaa vaan sääntöjä!
SRK:n oppi on rämettynyt tekojen ja syntilistojen opiksi, jollaiseksi uskonelämä helposti muuttuu kun mammona ja valta alkavat nousta johtotähdeksi.
Kristillisyyden historiassa on ennekin ajauduttu tilanteeseen jossa on harhauduttu suuntaamaan keskeisin huomio uskomisessa vääriin asioihin. Tämä on johtanut monet uskovaiset harhaan, suuoranaiseen itsepetokseen. Näin vanhoillislestadiolaisuuden nykylinjassakin.
On todellista Kristuksen pilkkaa elää ja murehtia tällaisia korvakoru- televisiokysymyksiä muka kristityn tärkeinä kysymyksinä. Kristityn valvominen koskee ihan muun tason asioita. Sielunvihollinen houkuttaa meitä itsekkyyteen ja omahyväisyyteen. Jeesus itse näytti esimerkkiä seurustelemalla yhteiskunnan hylkiöinä pitämien ihmisten kanssa. Hän ei edustanut omahyväistä "menestysteologiaa".
Reformaation (uskonpuhdistuksen) alkuvaiheessa 1500-luvulla Augsburgin tunnustuksessa puhutaan vakavasti siitä, että "saarnoissa on täysin vaiettu uskonvanhurskaudesta ja sen sijaan oppia teoista on runsaasti käsitelty".
Täällä palstalla on viitattu myös siihen, että kristityllä olisi ohjenuorana vain Jumalan Moosekselle ilmoittamat käskyt. Ne sitovat tietysti yleisellä tasolla kaikkia ihmisiä ja yhteiskuntia, mutta Uuden Testamentin perusajatus on myös se oivallus että me emme raadollisuudessamme, turmeltuneina syntisinä kykene täyttämään tätä Jumalan lakia, Vanhan Testamentin lakia. "Kaikki ovat pois poikenneet ja sangen kelvottomiksi käyneet." Jokainen uskovainenkin on vain lihaa ja verta. Kun itse on paljon anteeksi saanut, sitä luulisi että armahtaisimme toisiamme ja eläisimme keskinäisessä rakkaudessa, vastuullisesti heikoimmista huolehtien. Mutta siihen me emme inhimillisinä ja erehtyväisinä kykene. Meidän tulee kuitenkin edes yrittää.
Käsky kehottaa: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kuka meistä voi sanoa kyennensä tähän?
Vain tämä käsky velvoittaa meitä - ja yksikään meistä ei voi tätä käskyä täydellisesti täyttää, siksi Kristus täytti sen.
Tämän tähden, täysin syntisinä meidät voi pelastaa vain Kristuksen lunastustyö, ei se että emme käytä korvakoruja.
Uskomiseen liittyy vain yksi asia, joka täydellisesti kattaa lain eli käskyt. Ahkeroi uskoa syntisi anteeksi, Kristuksen armotyö koskee kaikkia ihmisiä, meitä kaikkia.
Armosta olette vanhurskautetut. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa - miten sinä ymmärrät tämän tässä ajassa?
Eikö Raamatussa sanota että "Pitäkää käskyt"?
Olen aina luullut että kristinusko ydin on 10 käskyä jotka Jumala antoi Mooseksen kautta.
Olenko siis väärässä, löytyykö uskovaista teologia vastaamaan?
Olen ollut siinä käsityksessä tähän asti että Jeesuksen Vuorisaarna sisältää kiteytettynä kristillisyyden ydinsanoman.
Entisenä vl-miehenä muistan lauseen puhujien suusta: elävässä uskossa oleva ihminen on armon alla, eikä lain alla. Tarkoittaako tämä sitä, että 10 käskyä eivät suoraan sido vl-ihmistä? Paljon siellä on outoja tapoja, jotka ihmetyttävät kovasti vl-kahleista irtipäässyttä ihmistä!
Ymmärrän viimeisen lauseesi niin, että pitäisi olla Kristuksen mieli, joka ei katsele toisen puutteita eikä varsinkaan halua kuuluttaa niitä julki.
Kristinuskon ydin on Kristuksessa.
Rippikoulussa keskityttiin käskyihin...
Tuli tuntematon mies, asteli kuluneissa farkuissaan kaupunkiin, pistäytyisi Rauhanyhdistykselle, armon vuonna 2005.
Hän kertoo olevansa Jumalan Poika, Jeesus Nasaretilainen. Mitä hän meille tänään opettaa? Entä mitä sinä haluaisit häneltä kysyä?
1) Mitä mieltä hän on siitä, että hänen teoistaan ja sanoistaan ollaan niin järkyttävän erimielisiä?
2) Onko yksikään uskonto tai lahko lähelläkään hänen niitä ajatuksiaan, joita hän toi julki 2000 vuotta sitten?
Luultavasti kukaan ei kuitenkaan edes huomaisi Jeesusta, eivätkä ne harvatkaan, jotka hänet sisälle ottaisivat, ottaisi häntä tosissaan.
Mitä Jeesus vastaisi näihin kahteen kysymykseen...?
1) Mitä mieltä hän on siitä, että hänen teoistaan ja sanoistaan ollaan niin järkyttävän erimielisiä?
2) Onko yksikään uskonto tai lahko lähelläkään hänen niitä ajatuksiaan, joita hän toi julki 2000 vuotta sitten?
Luulen että Jeesus ei ottaisi kantaa minkään ryhmittymän puolesta, sillä eivätkö ne lähinnä keskity toinen toisensa tuomitsemiseen ja toisinajattelvien syrjimiseen. Ehkä Jeesus toisi esiin jälleen kerran kristinuskon universsalin ytimen, lähimmäisenrakkauden.
Ehkä hän kertoisi jälleen vertauksen... ei tällä kertaa laupiaasta samarialaisesta, vaan ehkä siitä suomalaisesta sairaanhoitajasta joka lähti Ugandaan hoitamaan aidsia sairastavia äitejä ja lapsia. Tai ehkä hän kertoo siitä suomalaisesta miehestä joka käynnisti kaveriporukan rakentamaan lastenkodin tiloja Pietarin katulapsille, ja niin moni tuhoon tuomittu lapsi sai katon päänsä päälle, hoivaa ja suojelua sekä opetusta...
"Mene sinä ja tee samoin..."
Ei niin että tekomme kautta pelastuisimme. Ei. Vaan koska olemme saaneet armosta niin paljon anteeksi kuin omat suuret syntimme, meissä elävä usko herättää halun auttaa kaikkein heikoimpia tavalla tai toisella.
toisen kerran maan päälle, niin hän tulee hakemaan uskovaiset taivaaseen.
Vapahtajan toinen tuleminen ei jää kellekkään epäselväksi. Ei hän tule salaa.
Mitä tapahtuu Jeesuksen tulemisen hetkellä? Silloin todetaan niin vanhoillislestadiolaisten kuin meidän muidenkin kristittyjen kohdalla: "Kaiken minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Rakkauden käsky on ainut meitä velvoittava laki ja viimeisellä tuomiolla kysytään meiltä vain siitä.
Lähde: Matteuksen evankeliumi 24:31 – 40.
- -
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni."
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: "Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?"
Kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
"SRK:n tulkinnassa on 60-luvulta lähtien keskitytty yhä enemmän yksityiskohtaisiin, perinteistä ja monesti suoraan agraarikulttuurista nouseviin, usein suoraan Vanhan Testamentin juutalaisuuden perinnäissäännöillä perusteltuihin ja uskon kannalta kokonaan toisarvoisiin kysymyksiin. "
Ompa vahvaa sanaa tuo sinun koko kirjoituksesi mutta johtaa kyllälläkin helposti töiden tielle ja armoevankeliumi tuntemattomaksi kun keskittyy kovasti fyysiseen puoleen siinä auttamisessa.
Ja hyvä kirjoitus lyömään niitä joilla tärkeimpänä asiana on Kristuksen evankeljumin nauttiminen omakohtaisesti ilman töitä ja joilla toisten auttaminen ajallisesti on usein heikkoa.
Juuri tämä on se näkökulma, josta kristitylle sopivaa elämäntapaa pitäisi lähestyä. Hämmästyttävää on lukea se ei-VL:n kirjoittamana ja vielä hämmästyttävämpää on nähdä itseään VL-uskovaisiksi nimittävien nousevan selkeää totuutta vastaan.
Aloittajalla on kuitenkin jokseenkin väärä kuva SRK:sta ja VL:stä. Voisin verrata tilannetta valtioon, jonka rajat näkyvät ulospäin, mutta sisäpuolta ei rajojen takaa voi nähdä.
Rajaseuduthan on tunnetusti levottomia ja siellä pyörii monenlaista porukkaa. Ehkä on myös niin, että kun valtakunta kasvaa, rajapintaakin tulee lisää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Vanhoillislestadiolaisuuden ytimessä on kuitenkin edelleenkin se vapaa, yksinkertainen sydämen usko, ilman käskyjä ja kieltoja.
Kuitenkin rakkaudesta ja vapaudesta pitää muistaa myös se, että todellinen vapaus tuntee vastuun ja todellinen rakkaus asettaa rajat.
Tuumasin, että on hämmästyttävää nähdä ei-VL:n kirjoittamana tällaisia juttuja ja hoksasin, että jos haluaa saivarrella, niin tässä on paikka.
En todellakaan tarkoittanut, että olisin mitenkään aliarvioinut aloittajan ymmärrystä, vaan toin esille tuota kontrastia ei-VL:n ja VL:n kommenttien välillä. Se minua kummastutti, ei se, että ei-VL voi kirjoittaa asiaa :)
Toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin.
Kamael, kirjoita jotakin ajatuksiasi mitä tämä TAPIO_M viesti herättää. Jään odottelemaan.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Hyvä että toit esille sen, että uskon tarkoitus tai hedelmä ei ole synnitön elämä, koska ihminenhän ei ole synnitön. Siksi juuri Jeesus kuoli meidän puolesta, Koska Jumala tietää, ettemme ikinä voi noudattaa kaikkia moraalisääntöjä ja taivaaseen taas ei pääse "likaisena", koska mikäs taivas se olisi,jos siellä jatkuisi sama meno kuin täällä maan päällä.
MUTTA uskoontulon jälkeen JUMALA vaikuttaa uskovassa niin, että pahat tavat jää pois(esim. irtoseksisuhteet tms). Kenestäkään ei tule edelleenkään silti virheetöntä.. Minä uskovakin teen virheitä,vaikka yritänkin elää parhaani mukaan. Kuitenkin on helpompi tehdä oikeita valintoja,kun on Pyhä Henki ohjaamassa.
Käytännön elämän kannalta yksi tärkeimpiä uskossa olon pointteja on ainakin itselleni ollut Jumalan antama ilo ja sisäinen rauha.
"Uskomisen puhtauden valvominen sääntöjen ja kieltojen kautta on Jumalalle kauhistus."
Lisäisin tuohon vaan että
TOISTEN (lähimmäisten) uskomisen puhtauden valvominen...
Lähimmäisenrakkaus edellyttää toinentoisemme tukemista, ei toverituomioistuinta
Suurin ongelma yhteisön opilliselle käsitykselle ja samalla keskinäiselle avoimuudelle on kuitenkin se että lapsuudesta saakka sääntöihin opetetuilla on SRK-normisto sielussaan ehdollistettuna. Siten he toimivat kuin Pavlovin koirat. Omaa Raamatun arvovaltaa perusteluiksi etsivää mieltä heillä ei ole.
Missä ovat Pavlovin koirat???
Uskomisen puhtauden valvominen sääntöjen ja kieltojen kautta on Jumalalle kauhistus, sillä oikealla uskovaisella hänen uskomisensa kohdistuu vain sielun autuuden ydinasiaan: armoon Kristuksen lunastustyön kautta.