Jacques Tati - Herra Hulot'n loma:
https://youtu.be/Ro1OBd_WruA?si=rec1nRD851qcdEaQ
Valmistunut 1953, elokuvassa ei juurikaan puhuta, mutta kuvat itsessään kertovat tarinaa, ihmisistä.
Muistan lapsuudesta poikien brennaus-leikit eli suurennuslasilla poltettiin esim. valokuvien negatiiveja. Myös Hulot'n elokuvassa poika rannalla harrastaa tuota kyseenalaista puuhaa. Koko uimateltta ei sentään syttynyt tuleen.
https://youtu.be/Ro1OBd_WruA?si=rec1nRD851qcdEaQ
Valmistunut 1953, elokuvassa ei juurikaan puhuta, mutta kuvat itsessään kertovat tarinaa, ihmisistä.
Muistan lapsuudesta poikien brennaus-leikit eli suurennuslasilla poltettiin esim. valokuvien negatiiveja. Myös Hulot'n elokuvassa poika rannalla harrastaa tuota kyseenalaista puuhaa. Koko uimateltta ei sentään syttynyt tuleen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Netflixiltä katsoin juuri yhtäkyytiä uuden 8-osaisen sarjan Pieni talo preerialla. Hyvä sarja, käsittelee myös alkuperäiskansan = Kansasin osage-intiaanien asemaa ja oikeuksia.
Tiedustelin Älyltä, milloin on odotettavissa 2. kausi. Ilm. tulee julkaistavaksi vasta ensi kesänä.
Blues brothers.
Klassikko. Siitä hauska raina, vaikka sen ois nähnyt kuinka monta kertaa, aina siitä löytyy jokin uus kulma, tai pikkujuttu.
=DW=
Joo, kuuluu minunkin suosikkeihini. 🙂
Eikö se ampuminen hotellissa ja natsijutut pilaa idean
Tuossa Herra Hulot'ssa on 50-luvun tunnelmansa, ihmiset, käytös, musiikki, kaikki. Muistan nuo ksylofonit.
Tuollaista se elämä oli, Tatin karrikoimana. Vielä 1960-luvun alulla, Suomessa. Synnyin -53, joten varsinaiset, tarkemmat muistikuvani alkavat vasta vuosikymmenen loppupuolelta.
Fernandel on toinen ranskalainen suuri nimi.
Kyllä! Suosikkini hänkin. "Isä Camillo"!
Netflixillä on yksi hänen elokuvistaan "La Vache et le prisonnier" = Lehmä ja vanki (1959, suom. "Piukka pako").
Kertoo saksalaisten natsien kiinniottamasta ranskalaissotilaasta joka lehmän (Marquerite) kanssa pakenee sijoituspaikastaan maatalosta, lähtee yhdessä kävellen pitkälle, seikkailurikkaalle matkalle kohti Ranskaa. Perustuu ilm. tositapaukseen.
Ranskalainen huumori ei ole iskenyt koskaan, ei vaan toimi.
Jacques Taticheff oli alkujaan Pariisiin muuttanutta, venäläistä aatelissukua:
Jacques Tati - IMDb https://share.google/s4zZ56aO9X8ruRnT6
Itse kyllä pidän ranskalaisistakin elokuvista, niissä on oma filosofiansa. Esim. elokuva Am`elie.
Monista venäläisistäkin (NL). Ovat joko todella hyviä (tyyliin Gogol, Tsehov), tai sitten eivät lainkaan.
Jacques Tati - Enoni on toista maata (Mon Oncle):
https://youtu.be/pyOR33HSUbo?si=2PrYDdJMNXrgwx7T
Näitä ymmärtää ilman "käännöstekstejäkin". 🙂
Koostuu jokahetkisistä elämän pikkutapahtumista, eri ihmisluonteiden kuvauksista.
Sergei Eisenstein teki muutaman hienon filmin, mm. Iivana Julma. Vaikuttava.
Olen nähnyt hänen v. 1927 elokuvan "Oktjabr" (Lokakuu).
On dokumenttia lokakuun (1917) vallankumouksesta.
Pidän Jim Carreystä.
Katselen juuri "Ace Ventura, lemmikkidekkaria". 😂
Vanhat Jerry Lewis-leffat olivat hauskoja.
Mr. Beanit eivät naurata kuin ensimmäistä kertaa katsoen.
Riemukuplia voisi katsoa uudestaan, ne jotenkin piristi ennen vanhaan kun niitä näytettiin.
Muistan hämärästi riemukuplat. Kyseessä kuplavolkkari jonka kyljessä muist. nro 53. Oli kait kilpa-auto.
Lotharin Panokoulu ja Rakel Liekki - Mun Leffa! - Porn Videos & Photos
"Paistetut vihreät tomaatit."
Katsoin italialaisen menestys elokuvan "Ainahan on huominen" jota sanoisi yhdeksi parhaista koskaan katsomistani. Loistava ajankuva, draamaa ja huumoria...
Tänään tuli 'Elokuu', yksi parhaista mitä on tehty, sen voi katsoa toisenkin kerran, niinkuin olenkin.
Aistien valtakunta.
Toivo Mäkelä oli loistava näyttelemään humalaista.
Arvaa syy?
Oli itsekin alkoholisti.
Elokuva "Me" on muuten hieno elokuva alkoholisteista. (Tässä ei Toivo M. esiinny). Parhaimpia suomalaisia elokuvia.
Pidän David Suchetin esittämästä Poirot-hahmosta. Mm. Ruudussa on ne tallennettuina.
Katselen elokuvaa "Venetsian aaveet", joka nk. perustuu A.Ch:n dekkariin "Kurpitsajuhla", juoni on toinen ja henkilöhahmojen nimetkin sekoitettu. Tässä elokuvassa Poirotista (Kenneth Branagh) on tehty uskonnonvastainen ateisti, joka kylläkin on loukkaus Poirotin hahmoa kohtaan. Hän alkuperäisesti on syvästi katolilainen uskova. Muutoin kohtalaisen sujuva elokuva. Vanhat Poirotit olivat parempia, monin tavoin laadukkaammin toteutettuja, jo esim. kuvauksellisesti: taustojen värit jne.
Pikku Pietarin Pihassa Toivo Mäkelä esitti alkkis valokuvaajaa vakuuttavasti, hänen ymmärtäväistä vaimoaan esitti Irma Seikkula, hänen oikeakin vaimonsa.
Tänä- eli ensiyönä / myöhään illalla (Tv4 klo 23:15) tulee telkusta Cohenin veljesten hieno leffa "Fargo".
Saisi tulla inhimillisempään kellonaikaan, mutta jos on mahdollisuus tallentaa, niin suosittelen.
Elokuva löyhästi perustuu tositapahtumaan. Huippu henkilöhahmo-näyttelijöitä: Frances McDormand (J. Cohenin vaimo) sekä mm. toisena "roistona" Peter Stormare. Tapahtumat sijoittuvat Minnesotaan ja leffan kansanmusiikki sekä karrikoidut henkilöhahmot selvästi viittaavat skandinaavistaustaisiin (etelä-Ruotsi, -Norja, Tanska) paikkakuntalaisiin.
Joel Coen on näköjään pudottanut nimestään juutalaiseen sukunimeen suoraan viittaavan h-kirjaimen. Kumpikin kirjoitusasu ääntyy jenkkiläisittäin "kouen", vaikkakin ainakin tuo alkuperäinen "Cohen" kuuluu ääntää aidosti "Kohen".
Nimenmuuttajien lista on tosi pitkä tuolla USAssa.
Tuohon elokuvaan "Fargo" liittyy tavallaan muuankin hupaisa sekä samalla traaginen tapahtuma.
Jossain Japanissa nainen oli nähnyt elokuvan ja luuli sitä kait jonkinlaiseksi dokumentiksi (koska alussa kerrotaan sen perustuvan löyhästi tositapaukseen). Hän otti todesta sen, kun toinen roistohenkilö, naamaan ammuttuna kahlaa lumihangessa piilottamaan rahasalkkua aidan luo. Nainen säntäsi siltä istumalta lentokentälle, kesävaatteissa.
Hän lähti matkaamaan Fargoon ja Brainersiin, etsimään aitaa jonka luona lumessa muka näkyisi punainen merkki rahasalkun kätköpaikasta. Nainen kesävaatteissaan paleltui Minnesotan talvessa kuoliaaksi.
Toinen, Fargon kaltainen, on elokuva "Burn after reading", jossa pääosissa mm. Frances McDormand, Brad Pitt, John Malkovich, Tilda Swinton.
Coenin veljesten elokuvat ovat hyvin arkipäiväisiä ihmistarinoita kuvaavia, siksi näissä on ihan oma tunnelmansa. Frances McD taas itse näyttelijänä esittää yleensä täysin meikkaamattomia, hyvin tavallisia naishenkilöitä, enemmänkin nk. työväestöön kuuluvia, kuten mm.
- Fargo: naispoliisi,
- Burn.a.R: kuntosalihoitaja,
- Three Billboards Outside Ebbing: siirtotyöläinen.
https://www.imdb.com/name/nm0000531/
Tilda Swinton on myös ilmeikäs näyttelijä. Kuuluu n. 800 vuotta = ikivanhaan, skotlantilaiseen aatelissukuun.
Coenin filmit on jotain amerikan Kaurismäkeä tjn.
Joo, olen ajatellut, että jotain samaa, noin niinku aiheiltaan: tavallisen, arkipäiväisen ihmisen elämää kaikkine ongelmineen, luuloineen, käytöstapoineen.
Siksi tuota Fargoakin on ilo katsella, ihmiset tuntuvat siltä kuin heidät tuntisi naapureinaan, tuttuinaan. Coen ollut tarkka pieniä eleitä ja piiloviestejä myöten.
"Ota minut nuorena" elokuvaa katselen, muistellen nuoruuttani. Oli se yhtä ryskettä.
Hmmm. Niinpä. Amerikan hippiliike aatteineen vaikutti 1960-70-lukujen nuorten moraaliin, sitä vaan tallustettiin nenä suorana ja otettiin viattomasti vastaan mitä maailma antoi.
Bondit katson aina uudestaan.
Pidän vanhemmista bondeista: Connery, Lazenby, Moore.
Myöhemmissä on vaan jotain huumekuriireita ynnä muita nykypäivän ongelmia. Vanhat bondit olivat kepeitä. Esim. Timantit ovat ikuisia.
Moore oli tyylikäs ja pilke silmäkulmassa.
Itsekin pidän Mooresta eniten.
En tiennytkään että osaan ranskaa. Ymmärsin aivan kaikki.
Juu, Tatia katsoessa huomaa olevansa hämmästyttävän monikielitaitoinen!
Palmun erehdys ja Hyökkäys erämaassa katon.