olen pitänyt yhtä yhden tosi ihanan miehen kanssa nyt kolme kuukautta. meillä on tapana aina välillä kysyä toiselta että vieläkö tykkäät musta ja et oliko ikävä ja tietty sanotaan et tykkään susta. ajattelen tätä miestä joka päivä TODELLA usein ja jo oikestaan asun hänen kans vaiks mulla onkin vielä oma kämppä. tykkään hänestä koko ajan lujemmin ja oikestaan rakastan aika kovaa, vaikka riidellään niin aina vaan enemmän.
tuntuu niin pahalta kun kysyn töistä tulleessa normaalisti taas että oliko ikävä ja vastaukseks saa mykistävän hiljaisuuden, eli toisin sanoen hän on rehellin haluamatta loukata ja sanoa ääneen että ei. sit kysytään että onko tänään parempaa aikaa kuin eilen? tuntuu etten kelpaa hänelle väsyneenä jota väkisin tulee välilä oltua!!! pelkään että menetän sen rentouden enkä ole enäään oma itseni hänen seurassa! nyyh!
tuntuu niin pahalta kun kysyn töistä tulleessa normaalisti taas että oliko ikävä ja vastaukseks saa mykistävän hiljaisuuden, eli toisin sanoen hän on rehellin haluamatta loukata ja sanoa ääneen että ei. sit kysytään että onko tänään parempaa aikaa kuin eilen? tuntuu etten kelpaa hänelle väsyneenä jota väkisin tulee välilä oltua!!! pelkään että menetän sen rentouden enkä ole enäään oma itseni hänen seurassa! nyyh!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ikinä ihastua!
Ne ovat kaikki samanalaisia tyhmiä, narusta vetettäviä!
Turhaa niitä nuoleskella!