Rakkaudesta tuli totta

Sen tajusin tänään polviani myöten. Kuinka kaipaankaan vettä fyysisesti ja henkisesti, miten sen kylmä tai lämmin lämpötila reagoikaan ihollani. Vesihän on palaneen vedyn lisäksi myös okkultistisesti yhdistettynä tunteisiin. Se on passiivinen, reaktiivinen ja olemassaoleva staattinen voima, joka oikeastaan nyt ohjaa vahvemmin ihmiselämää kuin mikään muu..

En ole kastellut kasvejani pitkiin aikoihin. Näen kuinka lehdet käprisryvät kuivuudesta, miten kasvi nuukahtaa väsyneenä kohti maata, ikäänkuin kaikkensa antaneena, vielä elävänä mutta silti surullisena..

Miten se sitten liittyy rakkauteen? Luonnossahan kasvit kasvavat vain missä voivat. Missä maa sitoo vettä ja ravinteita ruokkien näin kasvien kasvun. Eli maa antaa kasveille mitä ne tarvitsevat, ja kasvit juurineen taas tekevät maalle olemassaolollaan vain hyvää.

Rakkaushan on täydentämistä, missä toinen toistaan täydentää, tukee, auttaa ja vahvistaa. Rakkaudesta kasvitkin voivat elää ruukussa, sillä ihmisen tulee täydentää kasvin olosuhteita luonnonmukaisesti, eli kastella kasvia vedellä, jotta nämä voisivat hyvin. Ei olisi rakkautta jättää omiaan janoon, jos kerta on ne omakseen ottanut.

Mietin nyt vain, kuinka paljon itsekin ylittäisin itseni ja pystyisin asioihin, jos vierelläni on rakastava ihminen. Se on jotenkin niin voimakasta, luonnollista ja jotenkin niin oikeaa, että nainen voi sanoillaan, äänensävyllään ja tunteellaan saada miehen löytämään sellaista sydämestään, jota ei yksin ikinä pysty löytämään. Siksi Jumala meidät kahdeksi loi, täydentämään, ravitsemaan ja rakastamaan toisiamme.

Rakastan itseäni parhaani mukaan, kunnes löydän rakkauden viereltäni. Sinut, naiseni. Voin vain nyt kuvitella mitä löydämme itsestämme kun rakkautemme realisoituu tässä maailmassa. Niin että saamme toisemme nähdä ja oppia tuntemaan ihmisinä toiseme. Sinua kaipaan jo nyt, toivon todella että näkisimme toisemme jo pian.❤️🤍