takaa meidät on opetettu häpeämään? Miksi häpeä on salakavala ja peittyy monen muun tunteen taakse :) Häpeästä on kirjoitettu kirjoja ja sitä on vaalittu hiljaa, verrattu moraaliin ja oikeudenmukaisuuteen. Mutt
mun mielestä
Häpeässä ei oo mitään oikeudenmukaista, sopivaa, luontaista, oikeaa.
Häpeä on väärää, valhetta. Miks pitäs hävetä :)
Miks meidän on hävettävä? Myös myötähäpeä on kovin yleistä. Eiks vaan :D
mun mielestä
Häpeässä ei oo mitään oikeudenmukaista, sopivaa, luontaista, oikeaa.
Häpeä on väärää, valhetta. Miks pitäs hävetä :)
Miks meidän on hävettävä? Myös myötähäpeä on kovin yleistä. Eiks vaan :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meinaatko ettei pedofiilillä olisi esimerkiksi syytä häpeään jo pelkästään ajatustensa takia
Olipa yllättävä kysymys - häpeästä. Eiks pedofilia oo rikos tai vähintään mielensairaus?
Mä en oo tutustunut koskaan pedofiileihin enkä heidän ajatuksiinsa, enkä siihen systeemiin joka saa heidät ajattelee lapsia. Aiheenakin jotenkin outo, vieras ja ällöttävä.
Mun aloitus NÄKÖkulma - - > häpeästä on vähän normaalimpaan tunteiluun päin,
ei heti tonne syväänpäätyyn elämän pahuuksista.
On tuo häpeä kyllä hirvittävä taakka, mistä ei toivu äkkiä. Esim. jos joku henkilö houkuttelee vaikka sut ihastumaan itseensä ja sitten vain kääntää kelkkansa alkaen syyllistämään ja tuomitsemaan, niin sitten tunnetkin olevasi se isoin väärintekijä.
Niin, en tiedä nyt oikein mikä siinä hävettää, mutt ehkä oma ihastuminen?
Jos ne syyttelyt ja tuomiot ei oo mistään kotoisin, tuskin ne panee häpeemään,
väärin voi tehdä toisen mielestä - vaikka itse tuntisi tekevänsä oikein?=?
Useinhan häpeä on just luulo muiden ajatuksista (syyttelyistä,tuomioista, dissauksesta) , itseäs kohtaan.
Ehkä se suurin häpeä tuli kuitenkin siitä syyllistämisestä ja paheksumisesta. Että en ollut tälle kelvollinen, siis tyrkytän itseäni jotenkin, vaikka pysyin fyysisesti kaukana. Nolottaa vaan, kun yritin saada kontaktia ja sitten torjuttiin.