Tarina Buddhan ja Riisijumalattaren riidasta

Kauan sitten maailmassa järjestettiin suuri kokous. Paikalle kerääntyi ihmisiä, eläimiä ja jumalia. He halusivat selvittää yhden tärkeän asian: Kuka on koko maailman hyödyllisin ja arvokkain olento?

Melkein kaikki olivat heti samaa mieltä. Heidän mielestään se oli Buddha. Buddha sai kehuja siitä, että hän opetti ihmisille viisautta, hyvyyttä ja oikeaa elämänsuuntaa.

Kokouksen laidalla seisoi kuitenkin riisijumalatar Mää Phoo-sop, joka kuunteli puheita surullisena. Lopulta suru muuttui suureksi kiukuksi. Mää Phoo-sop tunsi itsensä petetyksi. Hän oli ruokkinut ihmisiä ja eläimiä joka ikinen päivä, mutta kukaan ei kiittänyt häntä.

Jumalatar ajatteli vihaisena: "Mitä hyötyä on viisaista opeista, jos ihmisillä ei ole ruokaa? Ilman minua kaikki kuolevat nälkään!"

Suutuspäissään Mää Phoo-sop pakkasi tavaransa. Hän pakeni syvälle Himavanta-nimiseen taikametsään ja piiloutui niin hyvin, ettei kukaan voinut löytää häntä.

Kun riisin henki oli poissa, maahan iski kauhea nälänhätä. Pellot kuivuivat, eikä riisi enää kasvanut. Ihmiset ja eläimet muuttuivat laihoiksi ja heikoiksi. He olivat niin nälkäisiä ja väsyneitä, etteivät he jaksaneet enää edes kuunnella Buddhan viisaita opetuksia. Kaikki vain makasivat maassa voimattomina.

Silloin Buddha ymmärsi tehdyksi virheen. Hän huomasi, että henkinen viisaus on tärkeää, mutta tyhjällä vatsalla kukaan ei jaksa oppia uutta. Ruoka on elämän ehto.

Koska Buddha ei voinut itse jättää oppilaitaan, hän lähetti viestinviejän matkaan. Hän pyysi viestinviejää etsimään Mää Phoo-sopja ja pyytämään tältä anteeksi Buddhan ja kaikkien ihmisten puolesta.

Viestinviejä löysi lopulta jumalattaren ja rukoili tätä palaamaan. Mää Phoo-sop leppyi, kun hän kuuli anteeksipyynnön. Hän suostui palaamaan takaisin ihmisten luo, ja pian pellot vihersivät taas. Siitä lähtien ihmiset muistivat aina kiittää riisijumalatarta jokaisesta aterioinnista.