Tämä dosentti Winterhalterin kirjoitus oli tarkoitettu HeSa:n lukijan ääni- palstalle
vastaukseksi professori Juhani Rinteen kirjoitukseen 21.1.1999 .
Koska kirjoitus on jätetty julkaisematta HeSa:ssa, julkaisemme sen näillä sivuilla.
ILMASTOA SÄÄTELEE AURINKO - EI IHMISEN VAPAUTTAMA HIILIDIOKSIDI
Vastauksessaan Anna-Liisa Kaipaiselle professori Juhani Rinne (HS 21.1.99)
esittää tulivuorten todella voivan häiritä El Niño ilmiöitä, kuten mm. El
Chicon (1982) ja Pinatubo (1991) purkaukset osoittivatkin. Hän väittää,
että tämä sääilmiö kerran käynnistyttyään jatkuu heilurimaisesti
kaipaamatta mitään lisäsyytä. Ikiliikkuja se ei ole. Itäisen Tyynenmeren
pintavesien lämpeneminen (El Niño) ja jäähtyminen (La Niña) ovat seurausta
ns. eteläisestä oskillaatiosta (El Niño Southern Oscillation - ENSO).
Ilmiötä on lyhyellä aikavälillä voitu todella ennustaa seuraamalla
Tahitissa ja Darwinissa, Australiassa, mitatuista ilmanpaine-eroista
saatavan SOI-arvon (Southern Oscillation Index) vaihtelua ja läntisen
Tyynenmeren trooppisen alueen pintaveden lämpötilan kehittymistä. Uusimmat
tutkimukset osoittavat kuitenkin, että ENSOa säätelevät ensisijaisesti
auringossa tapahtuvat jaksottaiset vaihtelut (aurinkotuuli, pilkut ja
magneettiset myrskyt).
Islannin ja Azorien ilmanpaine-erojen vaihteluista on myös laskettu
lukuarvo, josta käytetään nimeä Pohjois-Atlantin oskillaatio indeksi (North
Atlantic Oscillation - NAO). Se näyttää erittäin hyvin ilmentävän mm.
Euroopan säätilaa. Tälläkin ilmiöllä näyttää olevan hyvin kiinteä yhteys
auringossa tapahtuviin osittain ennustettavissa oleviin vaihteluihin.
Mistä nämä ilmiöt sitten johtuvat? 90-luvun alussa auringonpilkkumaksimien
keston ja Euroopan säätilan välillä oli havaittu selkeä syy-yhteys. Ilmiötä
ei osattu tuolloin selittää - puuttui tietoa ja sopiva teoria.
Satelliittimittausten ja teoreettisten laskelmien perusteella herrat
Svensmark ja Friis-Christensen esittivät (1996), että kosminen säteily
yhdessä auringon toiminnassa havaittujen vaihteluiden kanssa vaikuttaa
maapallon pilvisyyteen. He totesivat, että mitä aktiivisempi on aurinko
(aurinkotuuli) sitä vähemmän kosmista säteilyä pääsee tunkeutumaan
ilmakehään. Tällöin pilvisyys vähenee, koska vesihöyryn
tiivistymiskeskuksina toimivien, säteilyn ionisoimien hiukkasten määrä
vähenee. Tuloksena on maan ja vedenpinnan lämpötilan kohoaminen. Kun tähän
ilmiöön lisätään vielä auringon kokonaissäteilyssä todetut muutokset,
maapallon lämpötilavaihtelut saavat luonnollisen selityksen. Samaiset
tanskalaiset tutkijat toteavatkin, että pilvipeitteen laajeneminen yhdellä
prosentilla riittää kumoamaan sen lämmittävän vaikutuksen, minkä ilmakehän
hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuminen voisi ilmastomallien mukaan
aiheuttaa. Viimeisen suuren aurinkomaksimin aikana pilvipeitteen todettiin
vähentyneen yli 3%, joka riittää enemmän kuin hyvin selittämään todetun
alailmakehän lämpötilan nousun.
Uusimmat hollantilaisten paleokasvitieteilijöiden tutkimukset viittaavat
korkean hiilidioksidipitoisuuden vallinneen myös jääkauden jälkeisen,
nykyistä lämpimämmän jakson aikana noin 8000 vuotta sitten. Tämäkin
havainto vähentää ihmisen oletettua osuutta tämän vuosisadan lämpimän
ilmastovaiheen syntyyn. Ilmakehän korkeahko hiilidioksidipitoisuus
saattaakin olla seuraus kohonneesta lämpötilasta eikä sen syy.
Kansainvälisen ilmastopaneelin herättämä hiilidioksidipelote ja
perusteettomasti solmittu Kyoton ilmastosopimus ovat saaneet surkuhupaisia
piirteitä, kuten kaupankäyntiä hiilidioksidikiintiöillä, eli kauppaa
"tuulesta temmatulla" tuotteella.
vastaukseksi professori Juhani Rinteen kirjoitukseen 21.1.1999 .
Koska kirjoitus on jätetty julkaisematta HeSa:ssa, julkaisemme sen näillä sivuilla.
ILMASTOA SÄÄTELEE AURINKO - EI IHMISEN VAPAUTTAMA HIILIDIOKSIDI
Vastauksessaan Anna-Liisa Kaipaiselle professori Juhani Rinne (HS 21.1.99)
esittää tulivuorten todella voivan häiritä El Niño ilmiöitä, kuten mm. El
Chicon (1982) ja Pinatubo (1991) purkaukset osoittivatkin. Hän väittää,
että tämä sääilmiö kerran käynnistyttyään jatkuu heilurimaisesti
kaipaamatta mitään lisäsyytä. Ikiliikkuja se ei ole. Itäisen Tyynenmeren
pintavesien lämpeneminen (El Niño) ja jäähtyminen (La Niña) ovat seurausta
ns. eteläisestä oskillaatiosta (El Niño Southern Oscillation - ENSO).
Ilmiötä on lyhyellä aikavälillä voitu todella ennustaa seuraamalla
Tahitissa ja Darwinissa, Australiassa, mitatuista ilmanpaine-eroista
saatavan SOI-arvon (Southern Oscillation Index) vaihtelua ja läntisen
Tyynenmeren trooppisen alueen pintaveden lämpötilan kehittymistä. Uusimmat
tutkimukset osoittavat kuitenkin, että ENSOa säätelevät ensisijaisesti
auringossa tapahtuvat jaksottaiset vaihtelut (aurinkotuuli, pilkut ja
magneettiset myrskyt).
Islannin ja Azorien ilmanpaine-erojen vaihteluista on myös laskettu
lukuarvo, josta käytetään nimeä Pohjois-Atlantin oskillaatio indeksi (North
Atlantic Oscillation - NAO). Se näyttää erittäin hyvin ilmentävän mm.
Euroopan säätilaa. Tälläkin ilmiöllä näyttää olevan hyvin kiinteä yhteys
auringossa tapahtuviin osittain ennustettavissa oleviin vaihteluihin.
Mistä nämä ilmiöt sitten johtuvat? 90-luvun alussa auringonpilkkumaksimien
keston ja Euroopan säätilan välillä oli havaittu selkeä syy-yhteys. Ilmiötä
ei osattu tuolloin selittää - puuttui tietoa ja sopiva teoria.
Satelliittimittausten ja teoreettisten laskelmien perusteella herrat
Svensmark ja Friis-Christensen esittivät (1996), että kosminen säteily
yhdessä auringon toiminnassa havaittujen vaihteluiden kanssa vaikuttaa
maapallon pilvisyyteen. He totesivat, että mitä aktiivisempi on aurinko
(aurinkotuuli) sitä vähemmän kosmista säteilyä pääsee tunkeutumaan
ilmakehään. Tällöin pilvisyys vähenee, koska vesihöyryn
tiivistymiskeskuksina toimivien, säteilyn ionisoimien hiukkasten määrä
vähenee. Tuloksena on maan ja vedenpinnan lämpötilan kohoaminen. Kun tähän
ilmiöön lisätään vielä auringon kokonaissäteilyssä todetut muutokset,
maapallon lämpötilavaihtelut saavat luonnollisen selityksen. Samaiset
tanskalaiset tutkijat toteavatkin, että pilvipeitteen laajeneminen yhdellä
prosentilla riittää kumoamaan sen lämmittävän vaikutuksen, minkä ilmakehän
hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuminen voisi ilmastomallien mukaan
aiheuttaa. Viimeisen suuren aurinkomaksimin aikana pilvipeitteen todettiin
vähentyneen yli 3%, joka riittää enemmän kuin hyvin selittämään todetun
alailmakehän lämpötilan nousun.
Uusimmat hollantilaisten paleokasvitieteilijöiden tutkimukset viittaavat
korkean hiilidioksidipitoisuuden vallinneen myös jääkauden jälkeisen,
nykyistä lämpimämmän jakson aikana noin 8000 vuotta sitten. Tämäkin
havainto vähentää ihmisen oletettua osuutta tämän vuosisadan lämpimän
ilmastovaiheen syntyyn. Ilmakehän korkeahko hiilidioksidipitoisuus
saattaakin olla seuraus kohonneesta lämpötilasta eikä sen syy.
Kansainvälisen ilmastopaneelin herättämä hiilidioksidipelote ja
perusteettomasti solmittu Kyoton ilmastosopimus ovat saaneet surkuhupaisia
piirteitä, kuten kaupankäyntiä hiilidioksidikiintiöillä, eli kauppaa
"tuulesta temmatulla" tuotteella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka ns. kasvihuoneilmiöllä ei olekaan yhteyttä ihmisen toimiin, saastutusrajoitukset ovat tarpeen terveydellisistä syistä. Myös energiansäästö, etenkin öljyvarojen loppuminen, puoltaa tuhlailun välttämistä.
Åbo Akademin ympäristönsuojelutekniikan dosentti Jarl Ahlbeck julkaisi äskettäin arvostetussa tiedejulkaisussa ”Journal of Geophysical Research” (Lähde: JGR, VOL. 107, NO. D11, 10-1029/2001JD001389, 2002) artikkelin, jossa hän todisti, että vihertyminen johtuu ennen kaikkea hiilidioksidipitoisuuden kasvusta, eikä niinkään lämpötilasta.
Ahlbeckin tekemä uusi laskelma osoittaa, että luonnossa on mekanismi, joka vielä kiihdyttää hiilen sitoutumista eliökuntaan sitä mukaa kun hiilidioksidin pitoisuus ilmassa kasvaa.
Ahlbeck: ”Viimeisten 30 vuoden aikana ilmakehään jäävä osuus on pienentynyt 20 prosenttiyksikköä”.
Kysymys: Mitä se merkitsee niiden ennusteiden kannalta, joiden mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tulee kaksinkertaistumaan tämän vuosisadan aikana ?
Ahlbeck: ”En usko, että se tulee koskaan kaksinkertaistumaan, vaan jäämään huomattavasti sen alle”.
Myöskään muut YK:n ilmastopanelin IPCC:n skenaarioiden lähtökohdat eivät näytä toteutuvan käytännössä. IPCC on mm. lähtenyt olettamuksesta, että vuonna 2100 maapallon ilmakehää kaasuttaisi hiilipäästöillään 11 miljardia ihmistä.
Väestötieteilijöiden uusimmat laskelmat jäävät kuitenkin huomattavasti tuon luvun alapuolelle. YK:n ympäristöjärjestö UNEP ennusti viime kesänä, että maapallon väkiluku nousee korkeimmillaan vuonna 2050 7,5 miljardiin ihmiseen ja kääntyy siitä laskuun ja on vain 5,5 miljardia vuonna 2150. Siis noin puolet ilmastoennusteiden lähtöoletuksesta.
Entä sitten olettamus, että juuri kehitysmaiden nopeasti kasvava, elintasoaan kiihkeästi nostava väestö lopullisesti räjähdyttäisi hiilipommin ilmakehässä. Ennusteet kehitysmaiden talouskasvusta ovat niinikään osoittautumassa karkeiksi yliarvioinneiksi.
Kaksi arvostettua ekonomistia ja kehitystalouden asiantuntijaa kiinnitti äskettäin Economist –lehdessä (The Economist, helmikuu 15.-21. 2003) huomiota vakaviin virheisiin IPCC:n analyyseissä, jotka koskevat kehitysmaiden talouksia. Heidän mukaansa jopa alhaisimmat kehitysmaiden hiilidioksidipäästöjä koskevat ennusteet edellyttävät kehitysmailta niin kovaa talouskasvua, että elintaso ylittäisi vuosisadan loppuun mennessä amerikkalaisten elintason mm. sellaisissa maissa kuin Etelä-Afrikka, Libya ja Pohjois-Korea.
Kun otamme huomioon kaikki IPCC:n hiilimallien pohjana olevat horjuvat oletukset hiilidioksidin kertymisestä ilmakehään, maailman väestönkasvusta sekä kehitysmaiden talouskasvusta, niin kuinka korkeaksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi lopulta nousta ?
Ahlbeck: ”Se voi nousta korkeintaan 500 ppm:ään (=miljoonasosaa) ennustetusta 700:stä”.
Kysymys: Ja mitä se merkitsisi lämpöasteiksi muutettuna ?
Ahlbeck: ”Se on niin vähän, että sitä ei voida erottaa ilmaston luonnollisesta vaihtelusta”.
http://www.yle.fi/mot/mb100303/kasikirjoitus.htm