Kyllä hienoa kun on lihava! Ei tartte miettiä kaloreita ja voi syödä mitä haluaa. Ja milloin haluaa. eksikin on mahtavaa, kun ei tartte luurankoa sängyssä kolistaa. Kyllä ne sitten vanhainkodissa mut laihduttaa, kun dementia ja diabetes vaivaa. Onneksi siitä mitään muista en se on sitten kun vanhenen. Nyt nautitaan vapaudutaan turhista murheista ja kilot kunniaan!
Lihavana ihanaa
läski
6756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta pääasia on, että ihminen on onnellinen.
Elämänilo ja -onni ei ole kiloista kiinni. Nautitaan elämästä!
Minäkin saan syödä ihan mitä haluan ja syönkin, vaikka olen hoikka (en luuvíulu, vaan suht. lihaksikas urheilijanvartalo). Ehkä on vaan ne tottumukset sellaiset, ettei edes halua kitata tauotta keskikaljaa eikä syödä rasvassa uivia ruokia. En myöskään istu koko iltaa tv:n ääressä. Kun liikunta- ja ruokailutottumusten perusta on kunnossa, voi ottaa aivan rennosti syömisten suhteen. Ihan turhaa väittää, että hoikkuus edellyttäisi jotain ihme kuureja tai sairalloista urheiluvimmaa.
Mutta: jos kadulla kävelee vastaan lihava ihminen, en minä häntä mielessäni tuomitse enkä moralisoi - olkaa rauhassa.
Pitäiskö mun nyt uskoa että elämä lihavana on pelkkää ruusuilla tanssimista ilman minkäänlaisia hankaluuksia? En ole kuvitellutkaan että laihan elämä olisi aina onnellista ja helppoa mutta... ei kai tarvitse lihavuuttakaan turhaan ylistää.
Miksi minä en pysty iloitsemaan tästä? :(
Paska puhetta. nykyään kun katsoo hampurilais paikkoja lihavat vanhemmat kiikuttaa lihavia lapsiaan syömään lihottavia annoksia. Jo minun aikana koulussa 70 ja 80 luvulla kiusattiin lihavia lapsia. Jokainen aikuinen voi miettiä onko lapsi koulussa onnellinen lihavana? Toki muitakin syitä kiusaamiseen on, mutta lihavuus yksi yleisimmästä. Näillä palstoilla huudetaan miten ollaan onnellisia lihavana. Toivottavasti ette ajattele lapsistanne samoin.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Olen itse ylipainoinen ja tiedostan ongelmani ja olen muuttanut ruokailutottumuksia ja jo pitemmän aikaa harrastanut jonkin verran liikuntaa. Lihaksia löytyy mutta valitettavasti myös jonkin verran läskiä.
Jos vanhemmat ovat lihavia, heidän tulisi tiedostaa asia ja kiinnittää huomiota vähintäänkin lapsen terveyteen. Jälkeenpäin toivoisin, että minua olisi kannustettu pienenä aloittamaan jokin urheilulaji. Olin kuitenkin aktiivisempi liikkumaan kuin moni muu lapsi olisi. Käytiin koulun jälkeen luokan omassa liikuntakerhossa kerran viikossa, käytiin kavereitten kanssa hyppimässä korkeutta ja pyöräiltiin paikasta toiseen. Kotonani ei kuitenkaan ollut säännöllisiä ruokailuaikoja, vaan tyyli oli yleensä mennä kotiin tullessa suoraan jääkaapille. Ja jos ei tv:stä tullut mitään tai oli mainoskatko --> jääkaapille.
Nyt tosissaan harmittaa. Olen opettanut itselleni täysin uuden tavan syödä, ja paino lähti samantien putoamaan. Miksi en ole ennen ymmärtänyt, kuinka helppoa on elää terveellisesti ja syödä oikein??