Hei, tuli vaan mieleen, kun monet ei-vl:t sanoo meikäläisillä olevan niin paljon vaan erilaisia sääntöjä omassa uskossaan, ettei riitä pelkkä Raamatussakin moneen kertaan mainittu lause "usko Herraan Kristukseen, niin pelastut", niin voin sanoa, että Raamatussa Paavali antaa loputtomiin neuvoja ja ohjeita kirjeissään (epistoloissaan)niin roomalaisille, korinttilaisille, galatalaisille ym. ym., siitä, kuinka uskovaisten tulee elää, nuhtelee heitä milloin mistäkin synneistä ja opettaa heitä elämään niin kuin uskovaisten pitää. Eli lukekaa Raamatusta kaikki Paavalin kirjeet, jotka on sitä mieltä, ettei uskovaisilla pitäisi olla mitään ns. sääntöjä.
uskovaisten "säännöistä"
Victoria
8645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuottelias kaveri tosiaan, joskus muistan nähneeni jossain kokoomalistan näistä ohjeista.
Joskus vl-jengi paukuttelee henkseleitään ja sanoo pitävänsä kaiken, minkä Jeesus käski pitää. Tällaista listaa en ole nähnyt, vaikka sen luulisi olevan paljon lyhyempi.
>>
Raamatussa Paavali antaa loputtomiin neuvoja ja ohjeita kirjeissään
>>
Mitä uusia sääntöjä Paavali mielestäsi toi Jeesuksen opetukseen?
Mielestäni Paavali siteerasi hyvin paljon vanhempia kirjoituksia, joista opetuksensa ammensi. Toki kertoi monesti myös oman mielipiteensä asiaan...
Mutta, mutta. Ei Paavali omia opetuksiaan laittanut pelastuksen edellytykseksi, vaan kaikessa on läpi Raamatun kantava punainen lanka:
"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva." (Room. 10:9)
Säännöistä Paavali toteaa varsin selkeästi:
"kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (Gal. 5:14)
Vanhoillisten olisi lisäksi hyvä muistaa nämä Paavalin sanat:
"Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu." Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan (1. Kor. 4:6)
Mitä luulet veli Admata, olenko minä oikea uskovainen, kun en pysty elämään kaikkien sääntöjen mukaisesti.
Uskon kyllä Jeesukseen ja tunnustan hänet Herraksi, mutta silti elän syntistä elämää.
Arvostelen vanhollislestadiolaista uskoa, vaikka olen itse siinä uskossa mukana.
Kiroilen silloin, kun suututtaa ja en ole yhtynyt vaimooni aina silloin, kun olen pelännyt raskaaksi tuloa.
En usko loputtomaan helvetin tuleen ja en usko myöskään siihen, että vain vanhoillislestadiolaisuus on ainoa oikea usko.
Tupakkaa pidän syntinä, enkä vaan pelkästään pahana tapana.
Olen siis kertakaikkijaan kehno vanhoillinen uskovainen ja olen siinä mukana vaan vanhasta tottumuksesta ja tavan vuoksi ja perheeni takia.
Sanoppa nyt viisaana veljenä, kumpi olis parempaa, olla mukana kaikesta kehnoudesta huolimatta, vai irtaantua kokonaan, vaikka se perheen kannalta katastrofi olisikin.
Lestadiolaisten "säännöistä". On varmasti aivan totta, että ei ihminen joka haluaa uskonsa säilyttää, voi hillua miten vaan.
Sitä minä en ymmärrä, että niinkin viattoman kuuloiselta kuin säännöt, rakkauden neuvot, yhtenäiset suunnat tarkoittavat tosiasiassa epäolennaisista asioista erottamisia seurakunnasta sekä tuomitsemisia helvettiin.
Kyse ei siis ole mistään pehmeämmiltä kuulostavista "rakkauden neuvoista", vaan ihmisten TEKOSYNNEISTÄ.
Permamentti ja tv ovat näistä vain pilkku meressä, mutta jopa ainoastaan näistä kahdesta asiasta on ihmisiä helvettiin tuomittu.
Permanentit ja teeveet sun muut säännöt ovat tarkoitetut porukkahengen luomiseksi. Tarvitaan yhteisiä sääntöjä ja käyttäytymismalleja. Sellaiset säännöt ovat ensisijaisen tärkeitä, jotka kohdistuvat ulkonäköön. Sillä tavalla on helpompi erottua massasta. Lisäksi tarvitaan yhteinen vihollinen. Sellainen vihollinen, joka on kaikkien, koko porukan yhteinen vihollinen. Sielunvihollinen, saatana on sellainen. Mutta se on kuvittelua, siis abstrakti käsite ja vaikea ymmärtää. Siksi parempi vihollinen porukalle on jokin selvästi näkyvä tai käsin kosketeltava, esimerkiksi jokin esine, kuten televisio. Paras vihollinen olisi jokin selvästi erottuva ihmisryhmä (värilliset, homoseksuaalit jne.). Mutta tällainen ei lakiemme puitteissa ole mahdollista. Eli ihmisrynmä ei pysy kasassa ilman tällaisia toimenpiteitä. Näin se vaan on. Samoin toimivat poliittiset puolueetkin ja muutkin kansalaisjärjestöt. Samoin toimitaan diktatuurivaltioissakin.
MISTÄ SINÄ VOIT TIETÄÄ KUKA ON TUOMITTU HLVETTIIN JA KUKA EI... RAAMATUSSA MAINITAAN HYVIN SELVÄSTI, ETTEI IHMISELLÄ OLE VALTAA PÄÄTTÄÄ SIITÄ KUKA MENEE MINNEKIN. SE VALTA ON VAIN MEIDÄN HERRALLA JEESUKSELLA. IHMINEN ASETTUU JUMALAN TILALLE SANOESSAAN, ETTÄ PERMANENTISTA JA TV:STÄ TUOMITAAN HELVETTIIN....
ETKÖ SINÄ KOSKAAN SITTEN TEE SYNTIÄ? MINUSTA ON SUURI SYNTI VÄITTÄÄ TIETÄVÄNSÄ KUKA ON JOUTUNUT HELVETTIIN....
Ilmeneekö niistä korvakorujen ja kaulakorujen ero synnillisyysnäkökulmasta katsottuna? Tuskin.
Kuitenkin vanhoillislestadiolaisuudessa näiden välillä tehdään ero. Vanhoillisilta on monasti kysytty miksi, mikä on se ero? Tähän kysymykseen tuntuu olevan lähes mahdoton saada asiallista vastausta. Kun eroa kysytään, tätä kysymystä sanotaan saivarteluksi mutta saivarteluhan tulee suoritetuksi jo siinä että toista sanotaan uskovaiselle sopivaksi (kaulakoruja) ja toista sopimattomaksi(korvakoruja)
Eikö tähän nyt joku voisi vastata ihan kylmän rauhallisesti ja asiallisesti? Tulisi edes yksikin kunnon vastaus niin siihen olisi uusien kysymysten esiintyessä helppo linkata. Mutta kun ei.
Hei Acimlaine, luulenpa tietäväni vastauksen, siis virallisen vastauksen. Niin asia ainakin itselleni selitettiin vl-lapsuuskodissa.
Kyse on silkasta kuuliaisuudesta. Se on ikään kuin mitta, oletko tosissasi sitoutunut olemaan Jumalan lapsi. Jos et ota vastaan tätä (tai jotain muuta synniksi luettua joka ei kestä arviontia ja jolta siten puuttuu perustelu) "seurakunnan neuvoa" sellaisenaan vaan kaipaat perusteluja, sinussa ei olekaan oikea henki... Näin se menee. Kyse on siitä että pitää suostua hyväksymään mielivaltainen asia vloidakseen käydä pelastavaa kaitaa tietä.
Minusta se on - paha sanoa mutta pakko sanoa suoraan - Jumalan sanan pilkkaa.
Tulee mieleen sekin että olisiko asiaa pidetty niin toisarvoisena kun se aikaisempina vuosina koski vain naisia ja tyttöjä ettei sitä välitetty perustella. Ajateltiin että naisten nyt sopii uskoa vaan, ei niille kannatta ajattelua eikä Raamattuun perustuvaa argumentaatiota tuhlata...
Tässä voisi vain todeta pehmentävästi että he eivät kai tiedä mitä tekevät,ja voi antaa heille anteeksi. :-)