Tuolla toisella sivulla olevassa keskustelussa mm. nimimerkki vl2003 otti kantaa siihen, että vl-uskovainen terveydenhoitaja ei voisi työskennellä ehkäisyasioiden parissa eikä antaa ehkäisyneuvontaa asiakkailleen.
Siitä tuli mieleen, että voiko sitten vl-uskovainen työskennellä apteekissa, jossa joutuu myymään ehkäisypillereitä ja mahdollisesti kertomaan asiakkailleen ehkäisypillereistä jne.? Pitäisikö apteekissa työskentelevän vl:n kieltäytyä vakaumukseensa vedoten myymästä ehkäisyvälineitä ja ehkäisypillereitä?
Mielenkiinnolla odotan myös nimikerkki vl2003:n mielipidettä tähän kysymykseen.
Siitä tuli mieleen, että voiko sitten vl-uskovainen työskennellä apteekissa, jossa joutuu myymään ehkäisypillereitä ja mahdollisesti kertomaan asiakkailleen ehkäisypillereistä jne.? Pitäisikö apteekissa työskentelevän vl:n kieltäytyä vakaumukseensa vedoten myymästä ehkäisyvälineitä ja ehkäisypillereitä?
Mielenkiinnolla odotan myös nimikerkki vl2003:n mielipidettä tähän kysymykseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mie en edes ottas töihin sellasta lessua, joka kieltäytyisi tekemästä ammattiin kuuluvia hommia, vaikka kuinka vaahtoaisi vakaumuksistaan.
todennäköisesti 70-80 luvun vaihteen aikoina keski-pohjanmaalla, rikkaalla vl-alueella olleen apteekkarin luopuneen apteekin pidosta ehkäisyväline myynnin takia. Ei Sievistellen vaan vakaumuksensa tähden.
Eipä siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Apteekkari menettää apteekkioikeutensa, mikäli kieltäytyy myymästä lääkkeitä. No, varmaan tuolle apteekkarille oli jo ehtinyt kertyä rahaa sen verran, ettei kipeää tehnyt. Tekopyhyyttä koko päätös.
Mikäli farmaseutti kieltäytyy myymästä ehkäisyvälineitä, ongelma lienee ensisijaisesti työntekijän ja työnantajan välinen, mutta tuskinpa kukaan apteekkari saattaa itseensä niin kiusalliseen tilanteeseen, että lupaa vaihtaa farmaseuttia kesken lääkeoston.
Mistä tiedät, että se oli tekopyhyyttä?
Aiempi keskustelu meni sillä tavalla harharaiteille, että lukija saattoi saada käsityksen, jonka mukaan minulla oli jonkinlainen luettelo asioista, joita vl voi tai ei voi tehdä. Kysymys oli kuitenkin siitä, että siellä vl:ksi esittäytyvä nimimerkki esitti "vl-kantana" hyvin kummallisia ajatuksia.
Yleisestikin voidaan sanoa, että jos aletaan kysellä "saako tehdä" tai "eikö saa tehdä", ollaan yleensä lankeamassa syntiin. Jos asiasta on tarvetta kysellä, herää kysymys, miksei ihminen rohkene tehdä asiaa sen kummemmin kyselemättä. Voisiko olla, että omatunto estää? Jos omallatunnolla ei ole jostakin asiasta mitään sanomista, se ei todennäköisesti ole syntiä.
Kun taas lähdetään kyselemään "saako tehdä", tullaan nopeasti siihen, että kovinkaan monesta asiasta ei voi sanoa ehdottomasti "ei voi". Löytyy siis lupa tehdä.
Näin ihminen siis toimii omatuntonsa (heikkenevää) ääntä vastaan ja lopulta paaduttaa omatuntonsa kokonaan. Sitten on helppo sanoa: "kyllä, voi tehdä".
Vielä tästä terveydenhoitaja-asiasta: en sano, etteikö "voisi". Tottakai voi. Kuten yllä on todettu. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan tunne yhtään tuolla alalla toimivaa vl-ihmistä, joka työskentelisi ehkäisyasioiden kanssa. Sitä ei siis ole heiltä kielletty (kukapa sen olisi kieltänyt?) - ajattelisin itse, että heidän omatuntonsa estää heitä työskentelemästä noiden asioiden parissa. Ja jos he joutuvat noiden asioiden kanssa tekemisiin, uskoisin heidän omatuntonsa varoittavan heitä ja auttavan hakeutumaan muihin tehtäviin. Joku muu voi tietenkin ajatella, että "SRK on kieltänyt" tai "rauhanyhdistyksellä on järjestetty hoitokokous", mutta jokaisella on tietystikin oikeus omaan mielipiteeseensä.
Nimimerkin vl-th näkemykset siinä aiemmassa ketjussa siitä, kuinka hän on "useimpien vl-terveydenhoitajien kanssa keskusteltuaan päätynyt" toisenlaiseen mielipiteeseen kuin minun ympäristössäni sairaanhoitoalan ihmiset, on mielestäni vähintäänkin kummallinen.
Mielestäni sinun vl2003 kommentit ovat arveluttavia siksi, että sinä selvästikin ammattialaa ja vl-terveydenhoitajia sekä heidän (aivan varmasti yhdessä kokeneiden siionin henkilöiden kanssa) keskenään käymiensä keskustelujen ja suhtautumislinjausten näkemyksiä tuntemattomana kyseenalaistat tällaisten henkilöiden uskontilan ja ymmärryksen. Ei varmastikaan vl-terveydenhoitajille, lääkäreille, opettajille, apteekkareille tai farmaseuteille tms. ole henkilökohtaisen vakaumuksensa vuoksi tehdä työtä aiheena olevien asioiden parissa, mutta joissakin ammateissa myös uskovaisen on hyväksyttävä, että työ on työtä.
Esimerkiksi vl-äidinkielen opettajat vievät oppilaitaan elokuviin tai teattereihen, samoin vl-toimittajat tekevät juttuja vaikkapa rock-konsertista, jos komento käy. Kyllä tällaisissa yhteyksissä on siionissamme ymmärretty vl-työntekijän hankala asema ja nähty, että työtä voi tehdä.
Minun mielestä on harmillista, että tällä palstalla niin helposti leimataan kaikki feikeiksi tai kyseenalaistetaan toisen uskon tila. Tähän sinäkin vl2003 sorruit ja minun mielestäni se on vaarallista, varsinkin kun kyseessä on asia, jonka todellisuutta siionissamme et selvästikään tunne.
Mikä kirjoituksissani on niin vaikea ymmärtää? Sanoinko, että on kielletty, ei saa, ei voi? Luuletko, että minä teen työtäni yksikseni maakuopassa, ja että työhäni kuuluu vain täysin ristiriidattomia asioita, kuten siionin laulujen laulamista ja Raamatun lukemista?
Kirjoitin, että uskovaisen ihmisen omatunto tulee kipeäksi, jos joutuu työskentelemään esimerkiksi ehkäisyasian kanssa. Tällöin on turvallisinta hakeutua tehtäviin, jossa näitä asioita ei tarvitse sivutakaan ja näin moni on tehnytkin. Terveydenhoitoalalla on vakiintuneet käytännöt, joilla uskovaiset voivat olla tekemättä näitä omaatuntoa vastaan riiteleviä töitä.
Tuo kiivaus, jolla näissä keskusteluissa on puolustettu sitä, että "kyllä vl voi" osallistua ehkäisytyöhön, on mielestäni todella hämmästyttävää ja kertoo varmaankin lähinnä siitä, että kyseiset henkilöt ovat tosiasiallisesti hyväksyneet ehkäisyn, eivätkä ole jaksaneet tässä asiassa olla valona ja suolana maailman keskellä. Näinhän meille aina joskus käy, ainakin minä koen itseni vialliseksi tässä asiassa. Kysymys kuuluu kuitenkin: Millä sitten suolataan, kun suola on käynyt mauttomaksi?
>kyseessä on asia, jonka todellisuutta >siionissamme et selvästikään tunne.
Voitko tarkentaa. Miksi minä tunnen kokonaan toisenalaisen todellisuuden tässä asiassa kuin sinä? Onko yhteisissä keskusteluissa jossakin päin siionia todettu, että muutamme linjaamme ehkäisyasioissa? Näistä on käyty hyvät keskustelut joskus aikoinaan, eikä mielestäni silloisia kantoja ole tarvetta muuttaa.
Pysytäänpä asiassa. Ehkäisyn suhteen kanta on sama, sen tiedämme molemmat. Puhuimmekin sellaisista työtehtävistä (vrt. neuvolaterveydenhoitajan tai -lääkärin ammatti), joissa vl-työntekijät joutuvat toimimaan/välittämään tietoa oman henkilökohtaisen vakaumuksensa vastaisesti. On täysin eri asia olla työssä, jossa pienenä osana muuta työtä _joutuu_ vaikkapa antamaan ehkäisyvalistusta tai kirjoittamaan pillerireseptejä/aborttilähetteitä, kuin hyväksyä se osaksi omaa elämää. Tämä on sitä, mitä ihmettelen sinun ymmärtämättömyydessä. Tämä on myös se todellisuus, johon viittasin edellisessä viestissä: jos sinun ehdottomuutesi vietäisiin käytännön tasolle, vl:t eivät voisi työskennellä kovinkaan monissä työtehtävissä ja -paikoissa. Oma isäni on puhuja ja olemme usein keskustelleen erilaisiin työtehtäviin liittyvistä hankaluuksista ja kyllä aina on ollut sellainen henki ja ymmärrys näissäkin keskusteluissa, että jos esim. opettajan työssä elokuvat/teatterit ja vastaavasti th:n työssä ehkäisyneuvonta ei ole pääroolissa ja se työtehtäviin ja velvollisuuksiin kuuluu, ne myös uskovainen hoitaa.
Luonnollisestikin, kun kysymys on _omastatunnosta_, sellaisen henkilön, joka kokee tällaiset tehtävät hankalana, kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Entäpä jos minun isäni on vielä puhujampi kuin sinun;-).
Kai olette keskusteluissanne määritelleet senkin, kuinka monta aborttilähetettä uskovaisen sitten voi työssään kirjoittaa esimerkiksi viikossa? Onko esimerkiksi niin, että alle kaksi viikossa on vielä hyväksyttävää? Entäpä 10? 20?
Mihin kohti sitten vetäisit rajan? Jos voit hyvällä omallatunnolla kirjoittaa aborttilähetteen niin kai sitten pidät aborttien tekemistäkin hyväksyttävänä, kunhan se ei ole työssä pääroolissa?
Anteeksi, jos vaikutan ehdottomalta. En suinkaan ole sitä suurimmassa osassa asioita. Näen esimerkiksi mainitsemasi alkoholi-, teatteri-, elokuva- ja muut vastaavat asiat aivan toisen luokan kysymyksenä kuin ehkäisyn ja abortit.
Miksi näet? Jumalan silmissähän kaikki synnit ovat samanarvoisia.
En käyttänyt puhujuutta argumenttina tyyliin "minunpa näkemykseni on paljon paljon oikeampi kuin sinun". Halusin vain osoittaa, että vaikka meillä uskovaisilla on paljon yhteisiä suhtautumislinjoja, on myös tilanteita, joissa jokainen tekee henkilökohtaisesti omat ratkaisunsa. Tämä ei siis ollut vain minun näkemykseni.
Tällaisia työpaikkoja kai voisi kutsua "tuulisiksi" paikoiksi ja varmasti moni rukoilee tällaisten töiden tekijöille voimia ja oikeaa mieltä. Enkä usko, että kukaan vl-lääkäri, jos ei kaikki ei-vl:tkään, hyvillä mielin kirjoittele aborttilähetteitä tms.
Kyllä minäkin työssäni vanhusten kanssa laulan virsiä ja osallistun uskonnollisiin hetkiin, vaikka olenkin lähes ateisti. On kunnioitettava kaikkien vakaumusta ja elämäntapaa, vaikka olisikin itse asioista eri mieltä!