Ajatuksia puolustuksesta
Ensimmäinen strateginen valinta on, iskeekö puolustus vain muodollisiin seikkoihin, mm. tekojen vanhentumiseen. Mikäli näin olisi, se merkitsisi mielestäni melkein samaa kuin syyllisyyden tunnustaminen. Tässä lähdetään siitä, että puolustus kehittää täysimittaisen ja kunnollisen puolustusstrategian.
1. DNA-näytteet
Syyttäjän on kyettävä todistamaan dokumentoidusti tai aikalaistutkijan suulla seuraavat seikat:
- että todistuskappaleet olivat kuivuneet verestä, kun ne siirrettiin tapahtumapaikalta, jolloin veri ei päässyt siirtymään paikasta toiseen todistuskappaleissa
- että kukin todistuskappale siirrettiin yksitellen ja ilman kontaktia toisiin todistuskappaleisiin
- että tietyn todistuskappaleen strategiset kohdat (esim. teltassa telttanarujen katkaisukohdat) suojattiin siirron aikana sillä tavalla, että ne eivät päässeet kontaktiin saman todistuskappaleen muiden osien kanssa
- että todistuskappaleita on säilytetty erillään toisistaan
- että KRP:n tutkijat ovat käsitelleet vuosikymmenien ajan todistusmateriaalia siten, ettei DNA:n siirtyminen todistuskappaleesta toiseen ole ollut mahdollista.
Näiden perusteella puolustus pyytää asiantuntijaa arvioimaan, ovatko DNA-näytteet lainkaan käyttökelpoisia.
Mikäli syyttäjä yrittää käyttää DNA:ta ulkopuolisen poissulkemiseen, myös seuraavat asiat tulee käsitellä:
- Kuinka suuren alan prosentuaalisesti DNA-näytteet kattavat kaikista verijäljistä?
- Olivatko muut kuin verijäljet käyttökelpoisia?
- Kuinka paljon todistusaineistoa on luovutettu pois tai hukattu?
- Onko mahdollista, että ulkopuolinen on sotkeutunut asiaan, vaikka hänen verijälkiään ei paikalta löytyisi?
Näiden perusteella puolustus pyytää asiantuntijaa arvioimaan, voiko DNA:lla laisinkaan sulkea ulkopuolista pois.
2. Ulkopuolinen
DNA-näytteiden lisäksi seuraavat asiat tulee käsitellä:
- Onko paikalta löytynyt ulkopuolisen sormenjälkiä?
- Jos on löytynyt ulkopuolisen sormenjälkiä, kuinka strategisista paikoista?
- Kuka oli kello kuuden mies?
- Keitä olivat aikamieskalastajat?
- Missä ovat kadonneet tavarat ja murha-ase?
- Kuka vei kengät ja tavarat?
- Olisiko Gustafsson edes teoriassa kyennyt piilottamaan kenkiä ja tavaroita?
Jos uhreista selvitetyn kuolinaikavälin aikoihin paikalla on liikkunut ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä ei ole kyetty selvittämään, se on puolustukselle suuri etu. Em. seikkojen avulla puolustus voi pyrkiä osoittamaan, että tutkimus on keskeneräinen eikä KRP ole kyennyt sulkemaan ulkopuolista pois.
3. Muistinmenetys
Seuraavat asiat käsitellään:
- Onko KRP kyennyt löytämään epäillyn lausunnoista mitään, mikä todistaisi, ettei muistinmenetys voisi olla aito?
- Hypnoosiasiantuntijan lausunto siitä, että hypnoosissa epäilty on voinut luoda tahattoman mielikuvituskertomuksen lehdistä lukemansa ja omien ajatustensa pohjalta. Näin syyttäjä ei siis voi todistaa hypnoosin perusteella, että siinä epäilty on valehdellut ja peitellyt totuutta.
- Alkuperäiset lääkärinlausunnot kallovammasta ja asiantuntijan lausunto siitä, kuinka yleistä muistinmenetys on sellaisen vamman yhteydessä ja kuinka pitkälle muistia yleensä nollaantuu, sekä eteen- että taaksepäin.
Näiden perusteella johtopäätös muistinmenetyksen aitoudesta.
4. Tutkinnan taso
Mm. seuraavat asiat voidaan ottaa esille:
- Puolustus voi pyytää KRP:ltä kaikki Assmannia koskevat tiedot ja tutkia, kuinka pitkälle KRP on tutkinut Assmannin alibia. Näitä voidaan verrata v. 2004 esille tulleisiin seikkoihin ja osoittaa, että alibi on ainakin osittain heikolla pohjalla. Tarkoituksena ei ole tehdä Assmannista syyllistä vaan osoittaa tutkimuksen yleistä tasoa. [Lähde: Apu 31/2004]
- Ovatko Nils Gustafssonin vuoden 1960 hypnoosin tiedot tallella? Jos eivät ole, miksi eivät? Puolustus voi kysyä KRP:ltä ko. tietoja varmistaakseen asian. [Lähde: HS 5.6.1994]
- Pitääkö paikkansa tieto, että poliisi antoi paikalla olijoiden viedä verisiä papereita? Puolustus voi yrittää etsiä ko. tiedon antaneen henkilön todistajaksi. [Lähde: IS 30.4.2004]
- Onko totta, että uhrit ja teltta oli jo siirretty pois rikospaikalta, kun KRP:n tutkijat saapuivat sinne? [Lähde: IS 7.5.2004]
- Miksi koirat tuotiin paikalle vasta kahden päivän päästä? Miksi alkuvaiheessa koiraetsintöjä ei priorisoitu tärkeämmäksi kuin ihmisvoimin tehtyjä etsintöjä? [Lähde: Keskisuomalainen 8.6.1960]
- Miksi ensimmäisten joukossa rikospaikalle saapunutta Siv Molinia (nyk. Jansson-Knutsia) ei kuulusteltu v. 1960? [Lähde: IS 7.4.2004]
- Miksi lauantaina 4.6. Bembölen kahvituvalle jätetyn ja sunnuntaina 5.6. lopputilin ottaneen, epäilyttävästi käyttäytyneen 35–40-vuotiaan ulkomaalaisen työmiehen menemisiä ei tarkistettu? [Lähde: HBL 8.4.2004]
- Miksi Markku Tuominen kyseli talvella 2004 amatööritutkijoilta lehtileikkeitä aikamieskalastajista? Onko KRP:ltä kuulustelukertomuksia hukassa? [Lähde: nettisivusto http://www.icon.fi/~art3/waldemar/ 18.1.2005]
- Miksi Tampereen Vakoilumuseossa on valokuva tapahtumapaikan läheisyydestä löytyneistä sormenjäljistä (tärkeää todistusaineistoa), kun toisaalta KRP ei voi antaa Jorma Palolle hänen kuulustelukertomuksiaan vuodelta 1960 vedoten lakipykäliin siitä, että tapaus on kesken? Kumpikohan näistä on tapauksen kannalta merkittävämpää tietoa, kun Palo on joka tapauksessa jo paljastanut tietonsa omassa kirjassaan? [Lähde: Apu 32/2004, Jorma Palo ja Matti Paloaro: Luottamus tai kuolema! (2004)]
- Missä Bodomin tapauksen sormenjäljet on analysoitu, kun KRP:n sormenjälkitutkija on ihmetellyt vuosikymmeniä, miksi hänen laboratorioonsa ei tullut sormenjälkiä analysoitavaksi? [Lähde: Jorma Palo ja Matti Paloaro: Luottamus tai kuolema! (2004)]
Näiden perusteella puolustus voi osoittaa, että tutkimuksen yleinen taso on ollut heikko. Tämä taas tuo lisää merkitystä siihen, onko ulkopuolinen todella saatu suljettua pois. Miten voidaan luottaa siihen, että on, jos kerran tutkimus oli alussa puutteellista? Myöhempi laadukkaampi tutkimus ei enää täysin kykene paikkaamaan alussa tehtyjä virheitä.
5. Boisman
Seppo Boismanin poissulkeminen on yksi oikeudenkäynnin mielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä osuuksia.
Ensimmäinen ja tärkein kysymys on, onko KRP kyennyt yksiselitteisesti poissulkemaan Boismanin teknisillä todisteilla. Mikäli todisteissa on ristiriitaisuuksia, puolustus ottaa ne esille ja osoittaa, että Boisman on saattanut olla osallisena tyttöjen surmissa.
Toinen tärkeä tähän liittyvä seikka on kohta 3 eli Gustafssonin muistinmenetys. Mikäli syyttäjä ei voi osoittaa muistinmenetystä valheelliseksi, on muistinmenetys voinut olla seurausta myös sellaisesta skenaariosta, jossa Boisman olisi ensin surmannut tytöt. Gustafssonin saamasta kallovammasta eteen ja taakse ajoittuva muistinmenetys johtaisi taas siihen, ettei Gustafsson voisi muistaa Boismanin osuutta.
Kolmas asiaan liittyvä seikka on teoreettiset selitykset ja johtopäätökset. Selitykseen siitä, että Boismanin ollessa myös syyllinen Gustafsson puhuisi varmasti omaksi edukseen, voidaan todeta, että tapahtumahetkellä paniikki ja mahdollisesta humala saattoivat johtaa siihen, että Gustafsson ryhtyi lavastuksiin ja vasta hetkistä myöhemmin tajusi, että asia voitaisiin kääntää häntä vastaan. Asioita ei voinut silloin enää peruuttaa. Lavastusten alkuperäinen syy taas saattoi olla sekä Boismanin että Gustafssonin oman osuuden peitteleminen. Ja mitä syytä Gustafssonilla olisi edes aikoinaan ollut puhua, kun KRP oli tutkimuksissaan sen verran hukassa?
Mitä tulee siihen, miksei Gustafsson sitten puhu nyt, on vastaus tietenkin, että asia käännettäisiin häntä vastaan. Verikoirat lehdissä ja muualla alkaisivat vihjailla ihmisestä, joka hädän hetkellä alkaa syyllistää muita. Gustafssonin maine olisi lopullisesti ja täydellisesti tuhottu. Mikäli Boisman todella olisi ollut osallisena tapauksiin ja Gustafsson muistaisi sen, Gustafsson on viisaasti vaiennut kaikki nämä vuodet. Mitään tunnustuksia tai avautumisia asian tiimoilta tuskin enää koskaan tullaan kuulemaan Gustafssonin suunnalta.
Tekniset todisteet Boismanin poissulkemiseksi ovat avainasemassa. Seuraavaksi tärkeintä syyttäjälle on osoittaa, että muistinmenetys ei ole aito, jolloin puolustus ei voi vedota siihen, että Gustafsson ei välttämättä muista Boismanin osuutta. Mikäli syyttäjä ei onnistu kummassakaan, on syyttäjä hyvin heikoilla.
6. Ruumiinavauslausunnot
Asiantuntevan oikeuslääkärin arvio siitä, löytyykö ruumiinavauslausunnoista selkeitä aukkoja, onko esim. mahdollista, että joku surmista olisi voinut olla itsemurha. Puolustus ei ota asiaa esille, mikäli tällaisia aukkoja ei löydy.
7. Psykologinen profiili
Puolustus pyytää asiantuntevaa psykologia haastattelemaan Gustafssonin ystäviä ja omaisia, pyritään myös löytämään ihmisiä Gustafssonin tapahtuma-aikojen ystäväpiiristä. Osa näistä voidaan kutsua todistamaan, ja psykologi antaa oikeudessa lausuntonsa siitä, minkälainen profiili surman tekijästä voidaan antaa ja sopiiko Gustafsson profiiliin.
Tässä yhteydessä voidaan myös etsiä sellaisia tapahtuma-ajan ihmisiä, jotka ovat tienneet jotain Boismanin ja Gustafssonin suhteista Tuulikkiin ja Irmeliin. Voidaan yrittää osoittaa, että Gustafsson ei ollut juurikaan ihastunut Irmeliin ja toisaalta samalla tuoda esiin, oliko Boismanin suhde Tuulikkiin vakavampaa laatua. Tällä asetelmalla voidaan mitätöidä syyttäjän mahdollinen esitys mustasukkaisuusmotiivista.
Samoin voidaan kutsua todistajiksi ihmisiä, jotka ovat nähneet Gustafssonin humalassa sekä nuorempana että vanhempana. Heidän kauttaan voidaan mahdollisesti osoittaa, että humalassa Gustafssonin luonne ei muutu eikä hänestä tule väkivaltaista.
Merkittävää tässä on se, kykeneekö syyttäjä löytämään yhtä ainutta ihmistä, joka todistaisi Gustafssonin luonteen pimeistä puolista. Mikäli tällaisia todistajia ei löydy, on syyttäjä taas hyvin heikoilla. Silloin syyttäjä voi etsiä yhteyksiä esim. pikkutarkasta lavastuksesta ja Gustafssonin pikkutarkasta luonteesta, mikäli kumpikaan nyt edes pätee.
Luulisin, että psykologisella puolella on merkittävä osuus oikeudenkäynnissä. Ei pelkästään yksilöpsykologialla vaan myös elämän psykologialla. Mikäli totuus on Gustafssonin puolella, uskon, että se tavalla tai toisella tulee näkymään oikeudenkäynnissä.
Ensimmäinen strateginen valinta on, iskeekö puolustus vain muodollisiin seikkoihin, mm. tekojen vanhentumiseen. Mikäli näin olisi, se merkitsisi mielestäni melkein samaa kuin syyllisyyden tunnustaminen. Tässä lähdetään siitä, että puolustus kehittää täysimittaisen ja kunnollisen puolustusstrategian.
1. DNA-näytteet
Syyttäjän on kyettävä todistamaan dokumentoidusti tai aikalaistutkijan suulla seuraavat seikat:
- että todistuskappaleet olivat kuivuneet verestä, kun ne siirrettiin tapahtumapaikalta, jolloin veri ei päässyt siirtymään paikasta toiseen todistuskappaleissa
- että kukin todistuskappale siirrettiin yksitellen ja ilman kontaktia toisiin todistuskappaleisiin
- että tietyn todistuskappaleen strategiset kohdat (esim. teltassa telttanarujen katkaisukohdat) suojattiin siirron aikana sillä tavalla, että ne eivät päässeet kontaktiin saman todistuskappaleen muiden osien kanssa
- että todistuskappaleita on säilytetty erillään toisistaan
- että KRP:n tutkijat ovat käsitelleet vuosikymmenien ajan todistusmateriaalia siten, ettei DNA:n siirtyminen todistuskappaleesta toiseen ole ollut mahdollista.
Näiden perusteella puolustus pyytää asiantuntijaa arvioimaan, ovatko DNA-näytteet lainkaan käyttökelpoisia.
Mikäli syyttäjä yrittää käyttää DNA:ta ulkopuolisen poissulkemiseen, myös seuraavat asiat tulee käsitellä:
- Kuinka suuren alan prosentuaalisesti DNA-näytteet kattavat kaikista verijäljistä?
- Olivatko muut kuin verijäljet käyttökelpoisia?
- Kuinka paljon todistusaineistoa on luovutettu pois tai hukattu?
- Onko mahdollista, että ulkopuolinen on sotkeutunut asiaan, vaikka hänen verijälkiään ei paikalta löytyisi?
Näiden perusteella puolustus pyytää asiantuntijaa arvioimaan, voiko DNA:lla laisinkaan sulkea ulkopuolista pois.
2. Ulkopuolinen
DNA-näytteiden lisäksi seuraavat asiat tulee käsitellä:
- Onko paikalta löytynyt ulkopuolisen sormenjälkiä?
- Jos on löytynyt ulkopuolisen sormenjälkiä, kuinka strategisista paikoista?
- Kuka oli kello kuuden mies?
- Keitä olivat aikamieskalastajat?
- Missä ovat kadonneet tavarat ja murha-ase?
- Kuka vei kengät ja tavarat?
- Olisiko Gustafsson edes teoriassa kyennyt piilottamaan kenkiä ja tavaroita?
Jos uhreista selvitetyn kuolinaikavälin aikoihin paikalla on liikkunut ihmisiä, joiden henkilöllisyyttä ei ole kyetty selvittämään, se on puolustukselle suuri etu. Em. seikkojen avulla puolustus voi pyrkiä osoittamaan, että tutkimus on keskeneräinen eikä KRP ole kyennyt sulkemaan ulkopuolista pois.
3. Muistinmenetys
Seuraavat asiat käsitellään:
- Onko KRP kyennyt löytämään epäillyn lausunnoista mitään, mikä todistaisi, ettei muistinmenetys voisi olla aito?
- Hypnoosiasiantuntijan lausunto siitä, että hypnoosissa epäilty on voinut luoda tahattoman mielikuvituskertomuksen lehdistä lukemansa ja omien ajatustensa pohjalta. Näin syyttäjä ei siis voi todistaa hypnoosin perusteella, että siinä epäilty on valehdellut ja peitellyt totuutta.
- Alkuperäiset lääkärinlausunnot kallovammasta ja asiantuntijan lausunto siitä, kuinka yleistä muistinmenetys on sellaisen vamman yhteydessä ja kuinka pitkälle muistia yleensä nollaantuu, sekä eteen- että taaksepäin.
Näiden perusteella johtopäätös muistinmenetyksen aitoudesta.
4. Tutkinnan taso
Mm. seuraavat asiat voidaan ottaa esille:
- Puolustus voi pyytää KRP:ltä kaikki Assmannia koskevat tiedot ja tutkia, kuinka pitkälle KRP on tutkinut Assmannin alibia. Näitä voidaan verrata v. 2004 esille tulleisiin seikkoihin ja osoittaa, että alibi on ainakin osittain heikolla pohjalla. Tarkoituksena ei ole tehdä Assmannista syyllistä vaan osoittaa tutkimuksen yleistä tasoa. [Lähde: Apu 31/2004]
- Ovatko Nils Gustafssonin vuoden 1960 hypnoosin tiedot tallella? Jos eivät ole, miksi eivät? Puolustus voi kysyä KRP:ltä ko. tietoja varmistaakseen asian. [Lähde: HS 5.6.1994]
- Pitääkö paikkansa tieto, että poliisi antoi paikalla olijoiden viedä verisiä papereita? Puolustus voi yrittää etsiä ko. tiedon antaneen henkilön todistajaksi. [Lähde: IS 30.4.2004]
- Onko totta, että uhrit ja teltta oli jo siirretty pois rikospaikalta, kun KRP:n tutkijat saapuivat sinne? [Lähde: IS 7.5.2004]
- Miksi koirat tuotiin paikalle vasta kahden päivän päästä? Miksi alkuvaiheessa koiraetsintöjä ei priorisoitu tärkeämmäksi kuin ihmisvoimin tehtyjä etsintöjä? [Lähde: Keskisuomalainen 8.6.1960]
- Miksi ensimmäisten joukossa rikospaikalle saapunutta Siv Molinia (nyk. Jansson-Knutsia) ei kuulusteltu v. 1960? [Lähde: IS 7.4.2004]
- Miksi lauantaina 4.6. Bembölen kahvituvalle jätetyn ja sunnuntaina 5.6. lopputilin ottaneen, epäilyttävästi käyttäytyneen 35–40-vuotiaan ulkomaalaisen työmiehen menemisiä ei tarkistettu? [Lähde: HBL 8.4.2004]
- Miksi Markku Tuominen kyseli talvella 2004 amatööritutkijoilta lehtileikkeitä aikamieskalastajista? Onko KRP:ltä kuulustelukertomuksia hukassa? [Lähde: nettisivusto http://www.icon.fi/~art3/waldemar/ 18.1.2005]
- Miksi Tampereen Vakoilumuseossa on valokuva tapahtumapaikan läheisyydestä löytyneistä sormenjäljistä (tärkeää todistusaineistoa), kun toisaalta KRP ei voi antaa Jorma Palolle hänen kuulustelukertomuksiaan vuodelta 1960 vedoten lakipykäliin siitä, että tapaus on kesken? Kumpikohan näistä on tapauksen kannalta merkittävämpää tietoa, kun Palo on joka tapauksessa jo paljastanut tietonsa omassa kirjassaan? [Lähde: Apu 32/2004, Jorma Palo ja Matti Paloaro: Luottamus tai kuolema! (2004)]
- Missä Bodomin tapauksen sormenjäljet on analysoitu, kun KRP:n sormenjälkitutkija on ihmetellyt vuosikymmeniä, miksi hänen laboratorioonsa ei tullut sormenjälkiä analysoitavaksi? [Lähde: Jorma Palo ja Matti Paloaro: Luottamus tai kuolema! (2004)]
Näiden perusteella puolustus voi osoittaa, että tutkimuksen yleinen taso on ollut heikko. Tämä taas tuo lisää merkitystä siihen, onko ulkopuolinen todella saatu suljettua pois. Miten voidaan luottaa siihen, että on, jos kerran tutkimus oli alussa puutteellista? Myöhempi laadukkaampi tutkimus ei enää täysin kykene paikkaamaan alussa tehtyjä virheitä.
5. Boisman
Seppo Boismanin poissulkeminen on yksi oikeudenkäynnin mielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä osuuksia.
Ensimmäinen ja tärkein kysymys on, onko KRP kyennyt yksiselitteisesti poissulkemaan Boismanin teknisillä todisteilla. Mikäli todisteissa on ristiriitaisuuksia, puolustus ottaa ne esille ja osoittaa, että Boisman on saattanut olla osallisena tyttöjen surmissa.
Toinen tärkeä tähän liittyvä seikka on kohta 3 eli Gustafssonin muistinmenetys. Mikäli syyttäjä ei voi osoittaa muistinmenetystä valheelliseksi, on muistinmenetys voinut olla seurausta myös sellaisesta skenaariosta, jossa Boisman olisi ensin surmannut tytöt. Gustafssonin saamasta kallovammasta eteen ja taakse ajoittuva muistinmenetys johtaisi taas siihen, ettei Gustafsson voisi muistaa Boismanin osuutta.
Kolmas asiaan liittyvä seikka on teoreettiset selitykset ja johtopäätökset. Selitykseen siitä, että Boismanin ollessa myös syyllinen Gustafsson puhuisi varmasti omaksi edukseen, voidaan todeta, että tapahtumahetkellä paniikki ja mahdollisesta humala saattoivat johtaa siihen, että Gustafsson ryhtyi lavastuksiin ja vasta hetkistä myöhemmin tajusi, että asia voitaisiin kääntää häntä vastaan. Asioita ei voinut silloin enää peruuttaa. Lavastusten alkuperäinen syy taas saattoi olla sekä Boismanin että Gustafssonin oman osuuden peitteleminen. Ja mitä syytä Gustafssonilla olisi edes aikoinaan ollut puhua, kun KRP oli tutkimuksissaan sen verran hukassa?
Mitä tulee siihen, miksei Gustafsson sitten puhu nyt, on vastaus tietenkin, että asia käännettäisiin häntä vastaan. Verikoirat lehdissä ja muualla alkaisivat vihjailla ihmisestä, joka hädän hetkellä alkaa syyllistää muita. Gustafssonin maine olisi lopullisesti ja täydellisesti tuhottu. Mikäli Boisman todella olisi ollut osallisena tapauksiin ja Gustafsson muistaisi sen, Gustafsson on viisaasti vaiennut kaikki nämä vuodet. Mitään tunnustuksia tai avautumisia asian tiimoilta tuskin enää koskaan tullaan kuulemaan Gustafssonin suunnalta.
Tekniset todisteet Boismanin poissulkemiseksi ovat avainasemassa. Seuraavaksi tärkeintä syyttäjälle on osoittaa, että muistinmenetys ei ole aito, jolloin puolustus ei voi vedota siihen, että Gustafsson ei välttämättä muista Boismanin osuutta. Mikäli syyttäjä ei onnistu kummassakaan, on syyttäjä hyvin heikoilla.
6. Ruumiinavauslausunnot
Asiantuntevan oikeuslääkärin arvio siitä, löytyykö ruumiinavauslausunnoista selkeitä aukkoja, onko esim. mahdollista, että joku surmista olisi voinut olla itsemurha. Puolustus ei ota asiaa esille, mikäli tällaisia aukkoja ei löydy.
7. Psykologinen profiili
Puolustus pyytää asiantuntevaa psykologia haastattelemaan Gustafssonin ystäviä ja omaisia, pyritään myös löytämään ihmisiä Gustafssonin tapahtuma-aikojen ystäväpiiristä. Osa näistä voidaan kutsua todistamaan, ja psykologi antaa oikeudessa lausuntonsa siitä, minkälainen profiili surman tekijästä voidaan antaa ja sopiiko Gustafsson profiiliin.
Tässä yhteydessä voidaan myös etsiä sellaisia tapahtuma-ajan ihmisiä, jotka ovat tienneet jotain Boismanin ja Gustafssonin suhteista Tuulikkiin ja Irmeliin. Voidaan yrittää osoittaa, että Gustafsson ei ollut juurikaan ihastunut Irmeliin ja toisaalta samalla tuoda esiin, oliko Boismanin suhde Tuulikkiin vakavampaa laatua. Tällä asetelmalla voidaan mitätöidä syyttäjän mahdollinen esitys mustasukkaisuusmotiivista.
Samoin voidaan kutsua todistajiksi ihmisiä, jotka ovat nähneet Gustafssonin humalassa sekä nuorempana että vanhempana. Heidän kauttaan voidaan mahdollisesti osoittaa, että humalassa Gustafssonin luonne ei muutu eikä hänestä tule väkivaltaista.
Merkittävää tässä on se, kykeneekö syyttäjä löytämään yhtä ainutta ihmistä, joka todistaisi Gustafssonin luonteen pimeistä puolista. Mikäli tällaisia todistajia ei löydy, on syyttäjä taas hyvin heikoilla. Silloin syyttäjä voi etsiä yhteyksiä esim. pikkutarkasta lavastuksesta ja Gustafssonin pikkutarkasta luonteesta, mikäli kumpikaan nyt edes pätee.
Luulisin, että psykologisella puolella on merkittävä osuus oikeudenkäynnissä. Ei pelkästään yksilöpsykologialla vaan myös elämän psykologialla. Mikäli totuus on Gustafssonin puolella, uskon, että se tavalla tai toisella tulee näkymään oikeudenkäynnissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos kansalainen on ollut lainkuuliainen kaidan polun kulkija koko ikänsä, ja joutuu sitten vaikkapa perättömän ilmiannon seurauksena tutkittavaksi, syyttäjä tekee hänestä vähintäänkin epäillyn vaikkei syytettä nostakaan.
Mutta mitä tekevät laillisuudenvalvojat? Mitä on tehnyt oikeuskansleri, mitä eduskunnan oikeusasiamies, mitä oikeusministeri, mitä valtakunnansyyttäjä?
Eivät mitään. Oikeusvaltiossa nämä kaikki olisivat jo vähintäänkin joutilaita kehäraakkeja mutta parhaimmillaan telkien takana. Syyttäjä- ja oikeuslaitoksen juristeriaa "valvovat" laillisuudenvalvojat ovat nykymuodossaan täysin tarpeettomia. Ne puuttuvat silloin tällöin muodon vuoksi lillukanvarsiin, että julkisuuskuva säilyy ja kansa luulee niiden olevan valppaita. Kokonaisuus, ns. maan tapa suoltaa oikeusmurhia ja tekee kunnon kansalaisista rikollisia. Pelottavinta tässä on se, että kansa palvoo keskitysleirinsä vartijoita kuin maanpäällisiä jumalia.
Esimerkiksi kirjoittajasta tehtiin epäilty, kun yhtiö kumppani teki perättömän ilmiannon valehtelemalla
kostoksi Kiteen laamannille, että hänelle kuuluvan laskun maksuvastuu kuuluu kirjoittajalle. Laamanni siirsi perinnän serkulleen, joka teki rikosilmoituksen. Poliisi ja syyttäjä totesivat ilmiannon perättömäksi, mutta syyttämättäjättämispäätöksen juristerialatinan sanankääntein erään käräjäoikeuden laamanni väänsi oikeusmurha-automaattia ja teki rikoksen uhrista syyllisen eli vieraan velan maksajan. Perintä pyörii kirjoittajan "piikissä" nyt kuudetta vuotta. Perättömän ilmiannon tehnyt pääsi taitavan keimailunsa ansiosta kuin koira veräjästä.
Niin pääsi myös vuonna -88 eräs myyntipäällikkö, joka teki työnantajalleen kepulin miljoonapuhalluksen vuoden 1989 vuosi-ilmoittelusopimuksia myydessään. Asian paljastuttua myyntipäällikkö ajoi suoraan kilpailevan lehden palvelukseen. Siviilikorvauskanteen tehtäväkseen saanut asianajotoimisto "unohti" tehtävänsä ja palautti saamansa rahat vasta kun sitä uhattiin rikosilmoituksella, Suomen Tietotoimistolla ja asianajajien liitolla.
Eräässä avovankilassa istuu parhaillaan yrittäjä, jonka tuomion oikeellisuus tutkitaan vielä sana sanalta ja
rivien väleistäkin. Erittäin suurella todennäköisyydellä koko jutun tutkinta ei siedä päivänvaloa. Kuulustelupöytäkirjojakin kerrotaan sormeillun niiden jo tultua allekirjoitetuiksi. Kun tutkijaparia kuultiin käräjäoikeudessa, toinen tutkija vastasi sormeilua koskevaan kysymykseen: "Onko tähän pakko
vastata?" Oikeuden puheenjohtaja vastasi: "Ei."
Vääryydentekijät "oikeuslaitoksessa" ja syyttömistä epäiltyjä tehtailevat syyttäjät on saatava vastuuseen niin pian kuin suinkin mahdollista. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan, mikäli kansalaiset luopuvat oikeuksistaan
yhden kurjan pahvilautasrokan hinnalla. On ryhdistäydyttävä, sillä sikailu maksaa miljardeja euroja vuosittain kaikkinensa pakkotyöttömyyden ja elinkautisvelkavankeuden sekä moninkertaisesti ylisuuren hallintobyrokratian muodossa. Rahat otetaan sinunkin kukkarosta. Maailman iljettävin ja kallein saippuaooppera on finaalissaan.